Puistolemmikki

Tämä kukka on vaivannut minua aina kun kuljen sen ohitse. Pieni, sininen ja tosi nätti kukka. Melkeinpä voisi sanoa, että herkkä kukka. Kukan nimen etsiminen olikin oikeaa salapoliisityötä. Vihdoin pääsin jäljille, että sen täytyy olla lemmikki-kukkia, mutta mikä niistä. Moni oli samanlainen pieni ja sininen, mutta pitkän selvittelyn ja monen kirjan kanssa (nettikin oli hyvänä apuna) olen päätynyt siihen, että kyseessä on puistolemmikki (Myosotis sylvatica), josta käytetään myös nimitystä lehtolemmikki.

Puistolemmikki ei kuulu Suomen alkuperäiskasvistoon, vaan on karkulainen, jota löytää puistoista, asumusten liepeiltä ja teiden varsilta. Kuvaamani kukka löytyy toki luonnosta, mutta asumusten lähistöltä. Kukat ovat kirkkaansinisiä ja nielun ympärillä on keltainen rengas.

Lemmikkejä pidetään lemmenkukkina. Kukka kuvaa hylätyksi joutumisen pelkoa, johon ajatukset on ehkä vienyt kukan vaatimaton ulkonäkö. Itävallasta on lähtöisin tarina kahdesta nuoresta rakastavaisesta, jotka kävelivät pitkin Tonavan rantaa. He näkivät vedessä ajelehtimassa pieniä kukkia - sinisiä kuin taivas. Nuorukaisen kurottautuessa tavoittamaan niitä hän putosi rantapenkereeltä veteen. Ennen kuin pyörre vei hänet veden alle, hän ehti huudahtaa rakastetulleen: "Rakasta minua, älä koskaan unohda minua."

Lähteet: Lempiäinen, P., Sano se kukkasin, kasvit vertauskuvina. Schauer, T., Caspari, C. Luonnonkasvit, suuri maastokäsikirja (suom. toim. Kurtto, A.). Nylén, B., Sulomen ja Pohjolan kasvit.