Pääkaupunkiseudun arvokkain lehto löytyy Mustavuoresta ja se on keväällä parhaimmillaan. Lumen sulamisvedet ja esteetön auringonvalo aikaansaavat toukokuun alussa kiihkeän kukoistuksen - kevätaspektin. Kun puiden lehdet kasvavat muutamassa viikossa, lehto vetäytyy kesän hämyiseen vihreyteen. Osa kevään kukkijoista lakastuu: niiden maanpäällinen elämä päättyy ja vain talvehtimisosat jäävät odottamaan uutta kevättä.
Suomessa lehtojen kukoistuskausi oli atlanttisella ilmastokaudella, jolloin keskilämpötila oli nykyistä korkeampi. Ilmaston viiletessä ja kuusen vallatessa alaa lehdot ovat joutuneet väistymään. Pistaleisina keitaina ne ovat nykysuomen luonnossa kuin häivähdys eteläisempää, rehevämpää kasvillisuuskulttuuria.
Mustavuori on 35 metriä korkea metsäinen mäki, joka rajoittuu Porvarinlahden kosteikoon. Kalkkipitoinen kallioperä neutraloi suomalaiselle maaperälle tyypillistä happamuutta ja mahdollistaa vilkkaan hajoitustoiminnan. Näin on muodostunut ravinteikas multamaannos. Mäen suojaisilla alarinteillä, meren läheisyyden luomassa suotuisassa mikroilmastossa, on vaateliaiden lehtokasvien koti.
 |
Imikkä (Pulmonaria obscura) - ihana kevään kukkija.
|
Imikän kukat ovat avautessaan herkän vaaleanpunaisia ja muuttuvat vähitellen sinisiksi. Terälehtien väriaine (eräs antosyanidi) reagoi terälehtien solunsisäisen pH:n muuttumiseen happamasta emäksisiksi. Muutoksen arvellaan olevan viesti pölyttäjille - mettä kun on löydettävissä vain nuorista kukista.
Talvehtineet kuningatarkimalaiset heräävät huhti-toukokuussa - nälkäisinä. Tulevan yhteisön koko riippuu kantaäidin ravinnonsaannista. Tärkein varhainen ravintokasvi ovat paju. Myös lehdon kukissa käy kiihkeä hyörinä, etenkin imikässä (!) ja kevätlinnunherneessä. Kimalaiset eivät kerää suuria ravintovarastoja, joten niille koko kasvukauden kukkajatkumo on tärkeä.
70-80% siemenkasveista on eläinpölytteisiä ja ylivoimaisesti suurimpia työmyyriä ovat hyönteiset. Epävarmuustekijöistä huolimatta (kuten sää) lajiuskollisten eläinten pölytyspalvelu on evoluutiossa osoittautunut kustannustehokkaimmaksi. Kimalaiskuningattaret ovat tärkeitä kevään ja alkukesän pölyttäjiä, sillä ne lentävät rankemmissa olosuhteissa kuin hemmotellut tarhamehiläiset (mm. mustikka, puolukka, omena ja herukat ovat suurelta osin kimalaispölytteisiä).
Kimalaisten merkitys pölyttäjinä, kasvattaminen ja luonnonkantojen elinvoimaisuus – nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät Suomessa
Talvehtineet kuningatarkimalaiset heräävät huhti-toukokuussa - nälkäisinä. Tulevan yhteisön koko riippuu kantaäidin ravinnonsaannista. Tärkein varhainen ravintokasvi ovat paju. Myös lehdon kukissa käy kiihkeä hyörinä, etenkin imikässä (!) ja kevätlinnunherneessä. Kimalaiset eivät kerää suuria ravintovarastoja, joten niille koko kasvukauden kukkajatkumo on tärkeä.
 |
| Kevätlinnunherne (Lathyrus vernus) vasta aloittaa kukintaansa kevätretken aikaan. Se ei ole kevätaspektikasvi, sillä sen verso kasvaa ja tuuheutuu koko kesän. |
70-80% siemenkasveista on eläinpölytteisiä ja ylivoimaisesti suurimpia työmyyriä ovat hyönteiset. Epävarmuustekijöistä huolimatta (kuten sää) lajiuskollisten eläinten pölytyspalvelu on evoluutiossa osoittautunut kustannustehokkaimmaksi. Kimalaiskuningattaret ovat tärkeitä kevään ja alkukesän pölyttäjiä, sillä ne lentävät rankemmissa olosuhteissa kuin hemmotellut tarhamehiläiset (mm. mustikka, puolukka, omena ja herukat ovat suurelta osin kimalaispölytteisiä).
Kimalaisten merkitys pölyttäjinä, kasvattaminen ja luonnonkantojen elinvoimaisuus – nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät Suomessa
 |
Lehtosinijuuri (Mercurialis perennis) on vaatelias lehtokasvi, joka muodostaa
komeita kiiltävänvihreitä kasvustoja. Suomenkielinen nimi viittaa rohdoksena
käytettyyn juurakkoon, joka sinistyy kuivattaessa. Lehtosinijuuri on
kaksikotinen: vaatimattomat vihreät ja harsut kukinnot ovat tuulipölytteisiä!
|
 |
| Kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium) on ravinteisten lähteikköiden ja lehtokorpien kevätilo. Lumen alta paljastuvissa mustanpuhuvissa hetteiköissä laikkuina kasvavan matalan kasvin vaikuttavuus syntyy keltaisista ylälehdistä, jotka ympärövät vaatimatonta kellanvihreää kukintoa. |
Saniaisten nuoret lehdet ponnahtavat maasta viehkoina kerinä. Niistä on löydetty kultainen leikkaus ja Fibonaccin lukujono mutta pienikin ymmärtää että nämä kiehkurat ovat silmälle poikkeuksellisen miellyttäviä. Saniaisen lehti on kärkikasvuinen eli akroplastinen. Yleensä kasvien lehdet saavuttavat pituutensa nopeasti ja kasvavat tyveltä ja reunoistaan, mutta sanaisilla kärkikasvusolukko on pitkään aktiivinen. Kasvunopeuden ero ylä- ja alapinnan välillä saa lehden kiertymään kerälle ja vuorostaan avautumaan (eng. crosier - piispansauva).
Saniaiset kiehtovat mielikuvitusta. Saniaiselta puuttuva kukka ja siemen kuuluvat slaavilaiseen (ja suomalaiseen) kansanperinteeseen. Sinänsä, monien saniaislajien pienenpientä alkeisvarsikkoa, jossa uusi kasviyksilö syntyy, ei ole koskaan tavattu luonnossa. Eräät saniaiset voivat myös viettää vuosia maanalaista elämää sienisymbionttiensa varassa ja ilmaantua maapinnalle salaperäisen oikukkaasti.
'Ee-ee-epäilen,
vastausta tiedä en.
Enemmän sitä, enemmän tätä,
enpä tutkimatta jätä!'
Hannele Huovi
 |
| Kotkansiipisaniainen (Matteuccia struthiopteris) on Suomen suurin itiökasvi. Tämä yli metrin korkuiseksi ylenevä saniainen muodostaa suotuisissa oloissa laajoja metsiköitä. Itiöt kehittyvät erillisen itiölehden pinnalle, joka jää ruskeaksi 'talventörröttäjäksi'. |
Ihmiset ovat pyrkineet hyödyntämään reheviä lehtomaita. Mustavuortakin ympäröivät peltoaukeat ja rakentaminen. Nykyään Suomen metsistä on lehtoja on vain noin prosentti. Tämän luontotyypin suojelemiseksi on 1989 perustettu Lehtojen suojeluohjelma, johon Mustavuori osittain kuuluu. Mustavuoren alue ja läheiset lintuvedet ovat myös osa Natura 2000 -verkkoa.
Mustavuorella alueella on laaja kokonaisuus ensimmäisen maailmansodan aikana Pietarin suojaksi rakennettua Helsingin maa- ja merilinnoitusta. Sen vallihaudat, tuliasemat ja ammusvarastoluolat on rauhoitettu muinaismuistona. Alueella sijainneet pienimuotoiset kalkkilouhokset ovat aikojen saatossa sammaloituneet tummavetisiksi kaivoslammiksi.
Vuosaaren kaupunkipolut/ Pohjois- ja Keski-Vuosaari -polku
 |
Valkovuokolla (Anemone nemorosa) on terälehtiä tavallisimmin 6-8.
Kerrannaiskukkaisia yksilöitä löytää kun syventyy tutkailemaan vuokkomerta.
|
Mustavuoren lehtoalue sijaitsee Vuosaaressa. Sinne pääset pitkin Itäväylää. Parkkipaikka on tien oikealla puolella Helsingistä tultaessa. Parhaat kukkapaikat sijaitsevat mäen alarinteillä karttaan merkityn reitin varrella (poikkea rohkeasti vasemmalle pienelle metsään vievälle polulle kuljettuasi noin 50 m pysäköintialueelta Mustavuorelle johtavaa kevyen liikenteen väylää). Reitin pituus on noin viisi kilometriä pitkin helppokulkuista polkua.
 |
| Kartta: Open Street Map, mittakaava 1:27500. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti