Etsintäkuulutus

kynsimö1

’Uusi kasvukausi alkaa ja uusien havaintojen aika on käsillä. Kaikkihan me tunnemme leskenlehden. Etelähämäläisille sinivuokon ilmaantuminen on selvä kevään merkki. Mutta kuka tuntee kuvan kasvin? Sille pitäisi julistaa etsintäkuulutus. Se on kevätkynsimö (Erophila verna), ja se on juuri tämän ajan kukkija, ensimmäisiä ensimmäisten joukossa. Miksi sitten tämä kuulutus? Siksi, että se on Luopioisista löydetty vain kaksi kertaa: Rautajärveltä ja Puutikkalasta. Se ei ole enää EH:n alueella tavattoman yleinen ja kulttuurinsuosijana sen löytyminen metsäalueilta on vaikeaa, mutta luulisi sen kuitenkin olevan nyt löydettyjä esiintymiä yleisempi. Rautajärvellä kasvi kasvaa perinnehaassa ja sielläkin vain yhden mättään syrjässä. Puutikkalasta on löydetty yksi jo kukkinut verso uimarannan läheltä.

kynsimö2Tätä kasvia ei voi sekoittaa mihinkään muuhun, koska tähän aikaan ei muita valkoisia ristikukkaisia kuki. Sitten kun lituruoho (Arabidopsis thaliana) aloittaa kukintansa toukokuussa, kevätkynsimö on jo lopettanut ja näyttelee komeita soikeita litujaan. Kasvi on kukkiessaan vain parin sentin korkuinen ja kukat puhkeavat suoraan lehtiruusukkeesta. Vasta lituvaiheessa se nousee tulitikun mittaiseksi. Siksi sen etsiminen vaatii huolellisuutta ja tarkkuutta. Monesti löytyy vain muutama lehtiruusuke paikaltaan. Nimensä mukaan kasvi kukkii keväällä ja juhannuksen jälkeen siitä ei tahdo enää löytää yhtään mitään. Yksivuotias kasvi on tehnyt tehtävänsä ja varistanut siemenensä seuraavaa kevättä varten. Sen jälkeen se kuolee.

Kevätkynsimöä tulisi etsiä vanhoilta pihoilta tai pihakallioiden reunoilta. Hyvin usein etelämpänä se kasvaa hautausmaiden kiviaidoilla. Siksipä olenkin kirkonkylällä tarkistanut useaan kertaan kirkon ja vanhan hautausmaan välissä olevan kiviaidan. Vielä ei ole tärpännyt. Koska itse harvemmin liikun ihmisten pihoilla ainakaan keväällä, niin asukkaat itse voisivat auttaa tässä asiassa. Varsinkin lapset ovat herkkiä huomaamaan pieniä asioita, jos heille näyttää kuvaa ja pistää pystyyn pienen kilpailun suklaapatukka palkintona. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että kasvi on harvinainen eikä se todennäköisesti joka pihalla kasva, mutta  kannattaa yrittää ja tätä nykyistä tilannetta yleisempi se joka tapauksessa on. Onnea metsästykselle! Tuloksen voisi ilmoitella sitten minulle blogin kommenttina tai kasvisivuilla olevan sähköpostiosoitteen avulla. Kiitokset jo etukäteen!’

kynsimö3

18: käenrieska

käenrieska1

’Tämän viikon kasvi valikoitui kuin luonnostaan, kun katsoin aamulla ulos ikkunasta. Koko piharinne oli keltaisenaan pientä liljamaista kukkaa. Ensimmäiset käenrieskat tänä keväänä tapasin hiljaisen viikon lauantaina, mutta silloin niitä oli vain yksittäin ja enemmänkin nupulla. Nyt parin viime päivän aurinko on avannut kukkia massoittain. Ensi viikolla saattaa olla jo liian myöhäistä hehkuttaa tämän kukan kauneutta.’

Pikkukäenrieska (Gagea minima) kuuluu liljakasveihin. Meille tuttuja vanhan jaon mukaisia liljakasveja ovat sudenmarjakielo ja kalliokielo sekä oravanmarja. Puutarhakasveista mieleen tulevat keisarinkruunu, tiikerililja ja varjolilja, joita voi tavata paitsi kukkapenkistä myös autiotalon pihasta koristejäänteenä tai metsästä koristekarkulaisena. Pikkukäenrieska on siis arvoisessaan seurassa, vaikka nykyään liljakasvien heimo onkin pilkottu pienemmiksi kokonaisuuksiksi.

Viikon kasvilla on myös sukulainen, isokäenrieska (Gagea maxima), joka kuitenkin on huomattavasti harvinaisempi enkä ole sitä etsiskelyistä huolimatta Luopioisista löytänyt. Käenrieskat ovat aikaisia kevätkukkijoita. Viime viikolla niitä en vielä ollut huomata, tällä viikolla ne ovat parhaassa vedossa ja mahdollisesti ensi viikolla niitä on turha enää etsiä. Kartoituksessa tämä on ongelmallinen kasvi, sillä kukittuaan se kätkeytyy vihreään massaan eikä loppukesästä siitä ole jäljellä kuin pienet sipulit maan alla näkymättömissä. Niihin se on kerännyt heinämäisillä lehdillään vararavintoa seuraavaa kevättä varten kukkiakseen taas lyhyen ajan.

Kasvin löytää useimmiten asutuksen läheisyydestä, nurmikoilta, teiden tai ojien pientareilta tai pellonlaidoista muokatulta maalta. Itse en muista kovinkaan montaa löytöä, joissa voisin sanoa sen kasvaneen luonnomukaisella paikallaan lehdossa tai rantapensaikossa. Kasvin kokonaislevinneisyys on Etelä- ja Keski-Suomi.

käenrieska2