Näkymä Skandeilta Abiskoon, katse kohti Itää ja Kebnekaisea. Tuntemattoman tunturijärven äärellä vettä juoden, kahvia keittäen. Aina ei rasita arki.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Tutkimusmatka
Tälle näyttää maailma.
Näkymä Skandeilta Abiskoon, katse kohti Itää ja Kebnekaisea. Tuntemattoman tunturijärven äärellä vettä juoden, kahvia keittäen. Aina ei rasita arki.
Näkymä Skandeilta Abiskoon, katse kohti Itää ja Kebnekaisea. Tuntemattoman tunturijärven äärellä vettä juoden, kahvia keittäen. Aina ei rasita arki.
Väinönputki
VÄINÖNPUTKI
Angelica archangelica
Riksgränsen 08/2012
HUOM! toisin kuin koiranputki tai varsinkaan ukonputki, SOPII SYÖTÄVÄKSI.
Tosin ei maistu hyvälle.
Kasvumuoto: Monivuotinen, kerran kukkiva ruoho
Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen–punertava–vihertävänvalkoinen
Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, lehtituppi iso ja pullea
Väinönputki on rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella.
Monet sarjakukkaiskasvimme on omistettu eläimille, jolloin nimi osoittaa kasvin vähäarvoisuutta tai suoranaista käyttökelvottomuutta ihmiselle. Väinönputki on pohjoisilla kasvupaikoillaan porojen ja karhujen herkkua, mutta maistuu myös ihmiselle ja Lapissa lajia onkin kutsuttu ihmisenputkeksi. Tarun mukaan arvokkaan hyötykasvin käytön ihmiskunnalle opetti itse arkkienkeli Rafael, johon kasvin tieteellinen lajinimi viittaa. Kasvin meikäläinen nimi väinönputki lienee annettu suomalaismytologian suurmiehen, Kalevalan tietäjä Väinämöisen kunniaksi.
Angelica archangelica
Riksgränsen 08/2012
HUOM! toisin kuin koiranputki tai varsinkaan ukonputki, SOPII SYÖTÄVÄKSI.
Tosin ei maistu hyvälle.
Kasvumuoto: Monivuotinen, kerran kukkiva ruoho
Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen–punertava–vihertävänvalkoinen
Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, lehtituppi iso ja pullea
Väinönputki on rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella.
Monet sarjakukkaiskasvimme on omistettu eläimille, jolloin nimi osoittaa kasvin vähäarvoisuutta tai suoranaista käyttökelvottomuutta ihmiselle. Väinönputki on pohjoisilla kasvupaikoillaan porojen ja karhujen herkkua, mutta maistuu myös ihmiselle ja Lapissa lajia onkin kutsuttu ihmisenputkeksi. Tarun mukaan arvokkaan hyötykasvin käytön ihmiskunnalle opetti itse arkkienkeli Rafael, johon kasvin tieteellinen lajinimi viittaa. Kasvin meikäläinen nimi väinönputki lienee annettu suomalaismytologian suurmiehen, Kalevalan tietäjä Väinämöisen kunniaksi.
Variksenmarja
VARIKSENMARJA
Empetrum Nigrum
Halti 08/2011
Nimi myös: Kaarnikka
Kasvumuoto: Monivuotinen varpu, kanervakasvi
Hedelmä: Kiiltävän musta, mehevä luumarja
Variksenmarjan sukunimi Empetrum tarkoittaa sananmukaisesti kalliolla kasvavaa. Variksenmarjan marjoja syövät monenlaiset eläimet punarinnasta metsoon ja kärpästä karhuun. Tunturipaljakan vähälumisilla alueillakin sinnittelevä varpu on yksi kiirunan tärkeimpiä eineksiä kaamoksen aikana. Lumen alla marjat säilyvät pilaantumatta talven yli, jolloin ne ovat varsinkin Lapissa tärkeä ravinnonlähde muuttolinnuille ennen kesän hyönteispaljouden heräämistä.
Viime aikoina marjoja on alettu markkinoida myös etelään, ennen muuta mehu- ja viiniteollisuuden raaka-aineeksi. Variksenmarja ei kauppamiesten mielestä ole nähtävästi tarpeeksi myyvä, joten marjoja on kaupiteltu jopa tunturimustikan nimellä. Parempi on kuitenkin Lapissa käytetty ja laajalti kauppanimeksi otettu kaarnikka.
Empetrum Nigrum
Halti 08/2011
Nimi myös: Kaarnikka
Kasvumuoto: Monivuotinen varpu, kanervakasvi
Hedelmä: Kiiltävän musta, mehevä luumarja
Variksenmarjan sukunimi Empetrum tarkoittaa sananmukaisesti kalliolla kasvavaa. Variksenmarjan marjoja syövät monenlaiset eläimet punarinnasta metsoon ja kärpästä karhuun. Tunturipaljakan vähälumisilla alueillakin sinnittelevä varpu on yksi kiirunan tärkeimpiä eineksiä kaamoksen aikana. Lumen alla marjat säilyvät pilaantumatta talven yli, jolloin ne ovat varsinkin Lapissa tärkeä ravinnonlähde muuttolinnuille ennen kesän hyönteispaljouden heräämistä.
Viime aikoina marjoja on alettu markkinoida myös etelään, ennen muuta mehu- ja viiniteollisuuden raaka-aineeksi. Variksenmarja ei kauppamiesten mielestä ole nähtävästi tarpeeksi myyvä, joten marjoja on kaupiteltu jopa tunturimustikan nimellä. Parempi on kuitenkin Lapissa käytetty ja laajalti kauppanimeksi otettu kaarnikka.
Vaivaispaju
VAIVAISPAJU
Salix herbacea
Abisko 08/2012
Kasvaa suikerona, eli kiemurtelee maata pitkin. Laji kasvaa mattomaisesti 1–5 cm korkeaksi
Suomessa vaivaispaju kasvaa tunturipaljakalla alle 1270 m korkeuteen. Vaivaispaju kasvaa tuntureilla paljakan kankailla, puronvarsilla, kallioilla ja lumenviipymillä. Vaivaispajua kasvaa paikoin Lapin koivumetsävyöhykkeessä, mutta vain hyvin harvinaisena havumetsävyöhykkeessä jokivarsilla. Eteläisimmät vaivaispajut ovat Pallastuntureilla, Aakenustuntureilla ja Saariselällä
Salix herbacea
Abisko 08/2012
Kasvaa suikerona, eli kiemurtelee maata pitkin. Laji kasvaa mattomaisesti 1–5 cm korkeaksi
Suomessa vaivaispaju kasvaa tunturipaljakalla alle 1270 m korkeuteen. Vaivaispaju kasvaa tuntureilla paljakan kankailla, puronvarsilla, kallioilla ja lumenviipymillä. Vaivaispajua kasvaa paikoin Lapin koivumetsävyöhykkeessä, mutta vain hyvin harvinaisena havumetsävyöhykkeessä jokivarsilla. Eteläisimmät vaivaispajut ovat Pallastuntureilla, Aakenustuntureilla ja Saariselällä
Vaivaiskoivu
VAIVAISKOIVU
Betula Nana
Abisko 08/2012
Vaivaiskoivu oli ennen Lapissa tärkeä polttoaine, sillä se palaa tuoreenakin. Se on myös Lapin maaruskan tärkeä osakas. Vaivaiskoivu kasvaa Pohjois-Suomessa kangasmetsissä ja tunturikankailla, mutta on Etelä-Suomessa yksinomaan suokasvi.
Abiskossa oli tunturimittari tehnyt tuntrikoivulle suuria tuhoja mutta vaivaiskoivu rehotti. Eikö maistu mittarille vai mikä lie?
Betula Nana
Abisko 08/2012
Vaivaiskoivu oli ennen Lapissa tärkeä polttoaine, sillä se palaa tuoreenakin. Se on myös Lapin maaruskan tärkeä osakas. Vaivaiskoivu kasvaa Pohjois-Suomessa kangasmetsissä ja tunturikankailla, mutta on Etelä-Suomessa yksinomaan suokasvi.
Abiskossa oli tunturimittari tehnyt tuntrikoivulle suuria tuhoja mutta vaivaiskoivu rehotti. Eikö maistu mittarille vai mikä lie?
Tunturipaju
TUNTURIPAJU
Salix glauca
Abisko 08/2012
Kasvi jota systemaattisesti vihaan ja inhoan. Vaelluspäivän ärsyttävin rehu. Kilometri pajukkoa helteessä tai sateessa murskaa sielun.
Pysty ja paksuoksainen pensas. Sen vanhat oksat ovat kaljuja, kun taas nuoret vuosikasvaimet ovat tiheä- ja harmaakarvaisia. Muodostaa pohjanpajun ja villapajun ) kanssa tunturialueella jokia ja puroja yleisesti reunustavia “harmaapajukoita”. Pohjanpaju kasvaa märillä paikoilla ja suosii kasvupaikkoja, joilla on virtaavaa tai ainakin aika ajoin vaihtuvaa vettä.
Salix glauca
Abisko 08/2012
Kasvi jota systemaattisesti vihaan ja inhoan. Vaelluspäivän ärsyttävin rehu. Kilometri pajukkoa helteessä tai sateessa murskaa sielun.
Pysty ja paksuoksainen pensas. Sen vanhat oksat ovat kaljuja, kun taas nuoret vuosikasvaimet ovat tiheä- ja harmaakarvaisia. Muodostaa pohjanpajun ja villapajun ) kanssa tunturialueella jokia ja puroja yleisesti reunustavia “harmaapajukoita”. Pohjanpaju kasvaa märillä paikoilla ja suosii kasvupaikkoja, joilla on virtaavaa tai ainakin aika ajoin vaihtuvaa vettä.
Tunturikohokki
TUNTURIKOHOKKI
Silene acaulis
Abisko 08/2012
Ja ei, nimi ei ole kirjoitusvirhe. Kohokki.
Monivuotinen ruoho. Patjamaisesti mätästävä.
Kukka: Teriö säteittäinen, vaaleanpunainen (harvoin valkoinen)
Tunturikohokki on hyvin sopeutunut elämään tunturipaljakan tuulen pieksämillä rinteillä. Maanmyötäinen, tiivis mätäs kerää auringon lämmön, mutta suojaa kasvia kuivattavilta tuulilta ja pakkaselta. Tunturikohokki saattaa saavuttaa vuosikymmenien iän ja kasvaa huomattavan kookkaaksi – jopa puoli metriä leveä patja saattaa olla lähtöisin yhdestä siemenestä ja ankkuroitua alustaansa yhden ainoan pääjuuren varassa.
Silene acaulis
Abisko 08/2012
Ja ei, nimi ei ole kirjoitusvirhe. Kohokki.
Monivuotinen ruoho. Patjamaisesti mätästävä.
Kukka: Teriö säteittäinen, vaaleanpunainen (harvoin valkoinen)
Tunturikohokki on hyvin sopeutunut elämään tunturipaljakan tuulen pieksämillä rinteillä. Maanmyötäinen, tiivis mätäs kerää auringon lämmön, mutta suojaa kasvia kuivattavilta tuulilta ja pakkaselta. Tunturikohokki saattaa saavuttaa vuosikymmenien iän ja kasvaa huomattavan kookkaaksi – jopa puoli metriä leveä patja saattaa olla lähtöisin yhdestä siemenestä ja ankkuroitua alustaansa yhden ainoan pääjuuren varassa.
Töppövilla
TÖPPÖVILLA
Eriophorum scheuchzeri
Abisko 08/2012
Muistuttaa Tupasvillaa, muttei muodosta mättäitä. Tämä oli lajinmäärityksen takana.
Eriophorum scheuchzeri
Abisko 08/2012
Muistuttaa Tupasvillaa, muttei muodosta mättäitä. Tämä oli lajinmäärityksen takana.
Suo-orvokki
SUO-ORVOKKI
Viola palustris
Abisko 08/2012
Jälleen keskellä yötä ohimennen huomattu kasvi.
Orvokkikasvi
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Rönsyllinen, laikkumaisia kasvustoja muodostava.
Kukka: Teriö lievästi vastakohtainen, vaalean sinipunainen, 10–15 mm leveä
Lehdet: Tyviruusukkeena, ruodillisia
Etelä- ja Keski-Suomessa suo-orvokki kuuluu tavallisimpiin kosteikkokasveihin, mutta alkaa harvinaistua Oulun tienoilla. Sitä kasvaa kuitenkin Lapin tunturipaljakallakin kosteilla niityillä, rinnesoilla ja puronvarsilla.
Viola palustris
Abisko 08/2012
Jälleen keskellä yötä ohimennen huomattu kasvi.
Orvokkikasvi
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Rönsyllinen, laikkumaisia kasvustoja muodostava.
Kukka: Teriö lievästi vastakohtainen, vaalean sinipunainen, 10–15 mm leveä
Lehdet: Tyviruusukkeena, ruodillisia
Etelä- ja Keski-Suomessa suo-orvokki kuuluu tavallisimpiin kosteikkokasveihin, mutta alkaa harvinaistua Oulun tienoilla. Sitä kasvaa kuitenkin Lapin tunturipaljakallakin kosteilla niityillä, rinnesoilla ja puronvarsilla.
Siniyökönlehti
SINIYÖKÖNLEHTI
Kuva huono, mutta siinä se on. Keskellä.
Kuva huono, mutta siinä se on. Keskellä.
Pinguicula vulgaris
Abisko 08/2012
Vesihernekasvi, monivuotinen ruoho
Tunnetuimpien lihansyöjäkasviemme kihokkien (Drosera) ja sukulaistensa vesiherneitten (Utricularia) tapaan yökönlehdet hankkivat ravinteita pyydystämällä hyönteisiä. Läheltä tarkasteltuna tyviruusukkeen lehtien yläpinta näyttää pisteiseltä. Nämä nystykarvat erittävät tahmeaa limaa saaliin vangitsemiseen ja entsyymejä sen sulattamiseen. Nystyjä on eniten lavan keskiosassa – jopa 25.000 kappaletta neliösentillä – ja kasvi pystyy ohjaamaan saaliinsa sinne kiertämällä lehden laitoja sisäänpäin. Parin päivän kuluttua hyönteisestä on jäljellä vain sulamaton kitiinikuori, siivet ja jalat. Sulattamistaan osista yökönlehti saa ennen muuta typpeä, jota sen kasvupaikoilla on muuten yleensä niukasti.
Sammalvarpio
SAMMALVARPIO
Cassioe hypnoides
Abisko 08/2012
Kanervakasveihin kuuluva monivuotinen varpu.
Kasvupaikka: Tuntureiden lumenviipymäpaikat
Sammalvarpio on tunturialueella paikoin melko yleinen, mutta siihen ei kukinta-ajan ulkopuolella juuri kiinnitä huomiota. Lajin versot muistuttavat nimensä mukaan sammalta, jopa siinä määrin, että kukkimattomana se maastoutuu täysin tunturin sammalkasvustoon. Oikeat sammalet eivät kuitenkaan koskaan kuki, ja kukkiessaan sammalvarpio on eräs kauneimpia tunturikasvejamme valkeine, suhteellisen kookkaine kukkineen.
HUOM!
Kukkimattomana vaatimattoman näköinen sammalvarpio pitää hallussaan jaettua Suomen putkilokasvien korkeusennätystä: se kasvaa maamme korkeimman tunturin Haltin huipulla 1328 metrin korkeudessa seuranaan vain riekonsara ja kivijäkäliä.
Cassioe hypnoides
Abisko 08/2012
Kanervakasveihin kuuluva monivuotinen varpu.
Kasvupaikka: Tuntureiden lumenviipymäpaikat
Sammalvarpio on tunturialueella paikoin melko yleinen, mutta siihen ei kukinta-ajan ulkopuolella juuri kiinnitä huomiota. Lajin versot muistuttavat nimensä mukaan sammalta, jopa siinä määrin, että kukkimattomana se maastoutuu täysin tunturin sammalkasvustoon. Oikeat sammalet eivät kuitenkaan koskaan kuki, ja kukkiessaan sammalvarpio on eräs kauneimpia tunturikasvejamme valkeine, suhteellisen kookkaine kukkineen.
HUOM!
Kukkimattomana vaatimattoman näköinen sammalvarpio pitää hallussaan jaettua Suomen putkilokasvien korkeusennätystä: se kasvaa maamme korkeimman tunturin Haltin huipulla 1328 metrin korkeudessa seuranaan vain riekonsara ja kivijäkäliä.
Ruusujuuri
RUUSUJUURI
Rhodiola rosea
Abisko 08/2012
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Mätästävä
Kukinto tiheä, puolipallomainen viuhko.
Kasvupaikka: Tuntureiden joki- ja puronvarret, lumenviipymäpaikat, kallionhyllyt, vyörysoraikot.
Ruusujuuri on tyypillinen maksaruohokasvi tanakoine varsineen, mehevine lehtineen ja haihtumiselta suojaavine vahapeitteineen. Sen meikäläiset kasvupaikat ovat kuitenkin suhteellisen kosteita: rantatörmiä, lumenviipymiä ja vettä tihkuvia kalliopahtoja. Suomessa ruusujuuri on yleinen vain Luoteis-Enontekiön tuntureilla, niukempana sitä kasvaa muuallakin Käsivarren Lapissa, Utsjoen luoteisilla suurtuntureilla ja Muonionjokivarressa.
Rhodiola rosea
Abisko 08/2012
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Mätästävä
Kukinto tiheä, puolipallomainen viuhko.
Kasvupaikka: Tuntureiden joki- ja puronvarret, lumenviipymäpaikat, kallionhyllyt, vyörysoraikot.
Ruusujuuri on tyypillinen maksaruohokasvi tanakoine varsineen, mehevine lehtineen ja haihtumiselta suojaavine vahapeitteineen. Sen meikäläiset kasvupaikat ovat kuitenkin suhteellisen kosteita: rantatörmiä, lumenviipymiä ja vettä tihkuvia kalliopahtoja. Suomessa ruusujuuri on yleinen vain Luoteis-Enontekiön tuntureilla, niukempana sitä kasvaa muuallakin Käsivarren Lapissa, Utsjoen luoteisilla suurtuntureilla ja Muonionjokivarressa.
Ruohokanukka
RUOHOKANUKKA
Cornus Suecica
Halti 08/2011
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko vaakasuora, rönsymäinen, ohut. Tiheitä kasvustoja muodostava.
Kukka: Kukinto kukkamainen, tyvellä 4 terälehtimäistä, valkoista ylälehteä
Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia–ruodittomia. Lapa puikea–soikea, silposuoninen, ehytlaitainen, alta sinivihreä
Kasvukauden päätteeksi ruohokanukka kehittää punaisen, usein sinipunaisen sävyisen ruskan. Etenkin pohjoisessa se on tärkeimpiä maaruskan komponentteja, sillä laji on siellä yleisimmillään ja runsaimmillaan. Ruohokanukan levinneisyyttä rajoittavat ilmastotekijät: laji vaatii mereisen kosteahkoja olosuhteita tai viileää ilmastoa, jossa haihtuminen on vähäistä. Lapissa laji on ylivoimaisesti runsain Kilpisjärven hyvin mereisillä seuduilla, mantereisemmissa osissa se on enimmäkseen soiden, rantojen ja jokilaaksojen kasvi.
Cornus Suecica
Halti 08/2011
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko vaakasuora, rönsymäinen, ohut. Tiheitä kasvustoja muodostava.
Kukka: Kukinto kukkamainen, tyvellä 4 terälehtimäistä, valkoista ylälehteä
Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia–ruodittomia. Lapa puikea–soikea, silposuoninen, ehytlaitainen, alta sinivihreä
Kasvukauden päätteeksi ruohokanukka kehittää punaisen, usein sinipunaisen sävyisen ruskan. Etenkin pohjoisessa se on tärkeimpiä maaruskan komponentteja, sillä laji on siellä yleisimmillään ja runsaimmillaan. Ruohokanukan levinneisyyttä rajoittavat ilmastotekijät: laji vaatii mereisen kosteahkoja olosuhteita tai viileää ilmastoa, jossa haihtuminen on vähäistä. Lapissa laji on ylivoimaisesti runsain Kilpisjärven hyvin mereisillä seuduilla, mantereisemmissa osissa se on enimmäkseen soiden, rantojen ja jokilaaksojen kasvi.
Punakko
PUNAKKO
Bartsia Alpina
Abisko 08/2012
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Puoliloinen.
Korkeus: 10–30 cm. Varsi haaration, tumman sinipunainen, karvainen.
Kukka: Kukat yksittäin tukilehtien hangassa
Punakon levinneisyyden painopiste on Lapissa. Pohjoisten kasvupaikkojensa alkuperäisiä asukkaita lajin sinipunainen olemus on innoittanut saamenkielisiin nimiin gádderuosta, ’rantaruoste’ ja jaegge áhput, ’suomustakasvi’. Usein kasvupaikat ovatkin kosteahkoja, mutta kyllä punakon saattaa löytää tunturikankailtakin.
Bartsia Alpina
Abisko 08/2012
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Puoliloinen.
Korkeus: 10–30 cm. Varsi haaration, tumman sinipunainen, karvainen.
Kukka: Kukat yksittäin tukilehtien hangassa
Punakon levinneisyyden painopiste on Lapissa. Pohjoisten kasvupaikkojensa alkuperäisiä asukkaita lajin sinipunainen olemus on innoittanut saamenkielisiin nimiin gádderuosta, ’rantaruoste’ ja jaegge áhput, ’suomustakasvi’. Usein kasvupaikat ovatkin kosteahkoja, mutta kyllä punakon saattaa löytää tunturikankailtakin.
Poimulehti
POIMULEHTI
Alchemilla-suku
Riksgränsen 08/2012
Kuvassa oletettavasti Tunturipoimulehti, varmuus tähän hankala sanoa. Päätelty kasvupaikan perusteella.
Poimulehti, jota luullaan usein yhdeksi lajiksi, jakautuu itse asiassa kymmeniin ns. pikkulajeihin. Kehitys on johtanut lukuisiin vähäisin, mutta pysyvin tuntomerkein toisistaan eroaviin linjoihin. Suvulleen kasvi on helppo tuntea, mutta pikkulajien erottaminen toisistaan vaatii paljon opettelua.
Poimulehtien tärkeimmät erot ovat lehtilavan muoto, laidan hampaiden lukumäärä, tiettyjen versonosien karvaisuus ja väri.
Poimulehtien komeat, piparkakkumaiset lehdet ovat hyvin koristeelliset, ja niitä on alkanut näkyä myös koristeistutuksissa. Lehtien tyvipuolen suppiloon kertyy usein kimaltelevia vesipisaroita sateen jälkeen. Pisaroita voi muodostua ilman sadettakin: varsinkin kostealla tai sumuisella säällä haihtumista ei tapahdu, jolloin osa kasvin maasta imemästä vedestä pisaroi ulos lehtihampaiden pienten vesirakojen kautta. Keskiajalla alkemistit arvelivat, että neste saattaisi olla kaivattu quinta essentia, viides elementti, itse elämänvoima, joka parantaisi sairauksia, soisi ikuisen nuoruuden ja muuttaisi kullan raudaksi. Poimulehtien tieteellinen nimi muistuttaa yhä alkemistien haaveista ja turhista ponnisteluista.
Alchemilla-suku
Riksgränsen 08/2012
Kuvassa oletettavasti Tunturipoimulehti, varmuus tähän hankala sanoa. Päätelty kasvupaikan perusteella.
Poimulehti, jota luullaan usein yhdeksi lajiksi, jakautuu itse asiassa kymmeniin ns. pikkulajeihin. Kehitys on johtanut lukuisiin vähäisin, mutta pysyvin tuntomerkein toisistaan eroaviin linjoihin. Suvulleen kasvi on helppo tuntea, mutta pikkulajien erottaminen toisistaan vaatii paljon opettelua.
Poimulehtien tärkeimmät erot ovat lehtilavan muoto, laidan hampaiden lukumäärä, tiettyjen versonosien karvaisuus ja väri.
Poimulehtien komeat, piparkakkumaiset lehdet ovat hyvin koristeelliset, ja niitä on alkanut näkyä myös koristeistutuksissa. Lehtien tyvipuolen suppiloon kertyy usein kimaltelevia vesipisaroita sateen jälkeen. Pisaroita voi muodostua ilman sadettakin: varsinkin kostealla tai sumuisella säällä haihtumista ei tapahdu, jolloin osa kasvin maasta imemästä vedestä pisaroi ulos lehtihampaiden pienten vesirakojen kautta. Keskiajalla alkemistit arvelivat, että neste saattaisi olla kaivattu quinta essentia, viides elementti, itse elämänvoima, joka parantaisi sairauksia, soisi ikuisen nuoruuden ja muuttaisi kullan raudaksi. Poimulehtien tieteellinen nimi muistuttaa yhä alkemistien haaveista ja turhista ponnisteluista.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Pohjanriidenlieko
POHJANRIIDENLIEKO
Lycopodium annotinum
Abisko 08/2012
Hyvin omaleimaisen näköinen, "miniatyyrikuusi". Kasvi josta yllättävän vähän tietoa, miksi lie näin?
koko: 5-15 cm korkeita.
Levinneisyys: Pohjois-Suomi, yleinen Pohjois-Lapista Koillismaalle, harvinainen Peräpohjolassa ja Pohjois-pohjanmaalla.
Lycopodium annotinum
Abisko 08/2012
Hyvin omaleimaisen näköinen, "miniatyyrikuusi". Kasvi josta yllättävän vähän tietoa, miksi lie näin?
koko: 5-15 cm korkeita.
Levinneisyys: Pohjois-Suomi, yleinen Pohjois-Lapista Koillismaalle, harvinainen Peräpohjolassa ja Pohjois-pohjanmaalla.
Pikkutalvikki
PIKKUTALVIKKI
Pyrola Minor
Abisko 08/2012
Kuva ylivalottunut, kuvaajan vika. Minun.
Maarönsyllinen monivuotinen ruoho.
Vaatii viihtyäkseen kohtuullisesti kosteutta. Laajimmat ja yhtenäisimmät kasvustot ovat ravinteikkaissa, soistuneissa metsissä, korvissa, suonlaitamilla ja rantojen vesijättömailla. Kuivien metsien vallitsemilla seuduilla pikkutalvikin voi löytää kuoppien tihkuisilta pohjilta. Lapin tuntureilla pikkutalvikki kurkottaa hieman paljakan puolellekin, mutta ehtii pohjoisrajoillaan kukalle vasta loppukesällä ja tuottaa siemeniä vain erityisen suotuisina vuosina.
Pyrola Minor
Abisko 08/2012
Kuva ylivalottunut, kuvaajan vika. Minun.
Maarönsyllinen monivuotinen ruoho.
Vaatii viihtyäkseen kohtuullisesti kosteutta. Laajimmat ja yhtenäisimmät kasvustot ovat ravinteikkaissa, soistuneissa metsissä, korvissa, suonlaitamilla ja rantojen vesijättömailla. Kuivien metsien vallitsemilla seuduilla pikkutalvikin voi löytää kuoppien tihkuisilta pohjilta. Lapin tuntureilla pikkutalvikki kurkottaa hieman paljakan puolellekin, mutta ehtii pohjoisrajoillaan kukalle vasta loppukesällä ja tuottaa siemeniä vain erityisen suotuisina vuosina.
Nurmitatar
Nurmitatar
...siis ei tartar.
Bistorta vivipara
Abisko 08/2012
Kasvumuoto: Monivuotinen, lyhytjuurakkoinen ruoho.
Korkeus: 10–30 cm. Varsi pysty, haaraton, kalju.
Kukka: Säteittäinen, n. 3,5 mm pitkä. Valkoisessa–vaaleanpunaisessa kehässä yleensä 5 lähes tyveen asti erillistä, leveää, pyöreäkärkistä lehteä.
Lehdet: Päältä kaljuja, alta karvaisia ja harmaanvihreitä. Ruusukelehtiä vähän (1–3), pitkäruotisia. Lehtilapa suikea–soikea, pyöreätyvinen. Varsilehdet ruodittomia tai lyhytruotisia, kierteisesti.
"Vivipara" tarkoittaa "eläviä poikasia synnyttävää", Nurmitatar lisääntyy itusilmujen avulla ja tavallaan "kloonaa" itseään.
Nurmitatarta on huonoina aikoina käytetty hätäravintona. Sen juuret sisältävät hiilihydraatteja ja lehdissä on runsaasti C-vitamiinia. Kasvin juuri on kiemurainen ja Ruotsissa nimi onkin ‘ormrot’, suomennettuna käärmejuuri. Suomessa nurmitatar kasvaa vielä pohjoisen tunturipaljakoillakin, näin näemmä myös Ruotsissa.
...siis ei tartar.
Bistorta vivipara
Abisko 08/2012
Kasvumuoto: Monivuotinen, lyhytjuurakkoinen ruoho.
Korkeus: 10–30 cm. Varsi pysty, haaraton, kalju.
Kukka: Säteittäinen, n. 3,5 mm pitkä. Valkoisessa–vaaleanpunaisessa kehässä yleensä 5 lähes tyveen asti erillistä, leveää, pyöreäkärkistä lehteä.
Lehdet: Päältä kaljuja, alta karvaisia ja harmaanvihreitä. Ruusukelehtiä vähän (1–3), pitkäruotisia. Lehtilapa suikea–soikea, pyöreätyvinen. Varsilehdet ruodittomia tai lyhytruotisia, kierteisesti.
"Vivipara" tarkoittaa "eläviä poikasia synnyttävää", Nurmitatar lisääntyy itusilmujen avulla ja tavallaan "kloonaa" itseään.
Nurmitatarta on huonoina aikoina käytetty hätäravintona. Sen juuret sisältävät hiilihydraatteja ja lehdissä on runsaasti C-vitamiinia. Kasvin juuri on kiemurainen ja Ruotsissa nimi onkin ‘ormrot’, suomennettuna käärmejuuri. Suomessa nurmitatar kasvaa vielä pohjoisen tunturipaljakoillakin, näin näemmä myös Ruotsissa.
Nurmilauha
Nurmilauha
Deschampsia cespitosa
Riksgränsen 08/2012
Heinäkasvi joka kasvaa yleisesti "tuppaissa" eli voimakkaissa mättäissä. Tekee paikoitellen vehreiden tasamaiden kulkemisen tuntureiden notkelmissa tuskaisaksi. Kasvaa jopa metrin mittaiseksi.
Deschampsia cespitosa
Riksgränsen 08/2012
Heinäkasvi joka kasvaa yleisesti "tuppaissa" eli voimakkaissa mättäissä. Tekee paikoitellen vehreiden tasamaiden kulkemisen tuntureiden notkelmissa tuskaisaksi. Kasvaa jopa metrin mittaiseksi.
Norjanjäkkärä
Norjanjäkkärä
Gnaphalium Norvegicum
Abisko, Kungsleden 08/2012
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho
Korkeus: 15–30 cm. Varsi haaraton, tiheään vaaleakarvainen.
Kukka: Kukat muodostavat n. 5 mm pitkiä, kehtosuomujen suojaamia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat ruskeita, torvimaisia, pieniä.
Lehdet: Kierteisesti, pystyjä, suurimmillaan varren puolivälissä
Yleensä pintaa verhoaa harmaa karvanukka.
Norjanjäkkärä suosii selvästi kosteampia kasvupaikkoja lumenviipymillä, kosteilla niityillä, pajuviidoissa, korvissa ja lehdoissa. Yleisimmillään se on tunturipaljakalla ja paikoin metsänrajan alapuolella koivuvyöhykkeessä. Havumetsävyöhykkeessä sitä on harvinaisena jokivarsien kasvina Kainuussa asti, eteläisimmät kasvupaikat ovat Oulujärven pohjoispuolella.
Tämä yksilö oli jokivarressa, keskellä taatusti tiheintä koivikkoa mitä olen koskaan kulkenut.
Gnaphalium Norvegicum
Abisko, Kungsleden 08/2012
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho
Korkeus: 15–30 cm. Varsi haaraton, tiheään vaaleakarvainen.
Kukka: Kukat muodostavat n. 5 mm pitkiä, kehtosuomujen suojaamia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat ruskeita, torvimaisia, pieniä.
Lehdet: Kierteisesti, pystyjä, suurimmillaan varren puolivälissä
Yleensä pintaa verhoaa harmaa karvanukka.
Norjanjäkkärä suosii selvästi kosteampia kasvupaikkoja lumenviipymillä, kosteilla niityillä, pajuviidoissa, korvissa ja lehdoissa. Yleisimmillään se on tunturipaljakalla ja paikoin metsänrajan alapuolella koivuvyöhykkeessä. Havumetsävyöhykkeessä sitä on harvinaisena jokivarsien kasvina Kainuussa asti, eteläisimmät kasvupaikat ovat Oulujärven pohjoispuolella.
Tämä yksilö oli jokivarressa, keskellä taatusti tiheintä koivikkoa mitä olen koskaan kulkenut.
Nokkonen
Nokkonen
Urtica Dioica
Saana 08/2011
Koska kyseessä oli Saana-tunturin juuren lehdossa kasvava nokkonen, ei varmuudella pysty arvioimaan onko kyseessä etelännokkonen vai pohjannokkonen. Kumpikin veikkaus on yhtä mahdollinen.
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen. Tiheitä kasvustoja muodostava.
Korkeus: 30–150 cm. Varsi haaraton, poltinkarvainen.
Tämän kasvin vain oppii tunnistamaan jo pienellä iällä. Tämänkin löysin vaellusshortseissa, kiitos siitä.
Urtica Dioica
Saana 08/2011
Koska kyseessä oli Saana-tunturin juuren lehdossa kasvava nokkonen, ei varmuudella pysty arvioimaan onko kyseessä etelännokkonen vai pohjannokkonen. Kumpikin veikkaus on yhtä mahdollinen.
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakollinen. Tiheitä kasvustoja muodostava.
Korkeus: 30–150 cm. Varsi haaraton, poltinkarvainen.
Tämän kasvin vain oppii tunnistamaan jo pienellä iällä. Tämänkin löysin vaellusshortseissa, kiitos siitä.
Närvänä
Närvänä
Sibbaldia procumbens
Halti 08/2011
"Jos tunturilla kompastut närvänään, lyöt pääsi, joudut Nirvänään."
- Sanaleikkinä huono, mutta tunturissa verensokeri matalalla kerrassaan hervoton.
Kyseessä hyvin matala monivuotinen ruohokasvi. Korkeutta vain 3-10 cm.
Närvänän tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lumenviipymät, tunturien pohjoisrinteiden notkelmat ja painanteet, joilta lumi sulaa vasta myöhään kesällä. Lyhimmän osan paljaana oleva lumenviipymien ydin kelpaa vain leville ja sammalille, mutta laidoilla närvänän nöyrän maanmyötäinen olemus verhoaa maanpintaa. Jos muut kasvit eivät varjosta, närvänä voi kyllä kasvaa kuivemmillakin paikoilla, esimerkiksi sorapohjaisilla niittymailla tai poropolkujen varsilla.
Sibbaldia procumbens
Halti 08/2011
"Jos tunturilla kompastut närvänään, lyöt pääsi, joudut Nirvänään."
- Sanaleikkinä huono, mutta tunturissa verensokeri matalalla kerrassaan hervoton.
Kyseessä hyvin matala monivuotinen ruohokasvi. Korkeutta vain 3-10 cm.
Närvänän tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lumenviipymät, tunturien pohjoisrinteiden notkelmat ja painanteet, joilta lumi sulaa vasta myöhään kesällä. Lyhimmän osan paljaana oleva lumenviipymien ydin kelpaa vain leville ja sammalille, mutta laidoilla närvänän nöyrän maanmyötäinen olemus verhoaa maanpintaa. Jos muut kasvit eivät varjosta, närvänä voi kyllä kasvaa kuivemmillakin paikoilla, esimerkiksi sorapohjaisilla niittymailla tai poropolkujen varsilla.
Metsätähti
Metsätähti
Trientalis Europaea
Abisko 08/2012
Metsätähti kasvaa Saaristomeren kalliokedoilta Lapin tunturipaljakoille ja on erityisen yleinen tuoreissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä. Aniharvalla toisella meikäläisellä kasvilla on yhtä laaja levinneisyys.
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko ohut, suikertava, monijuurinen.
Korkeus: 5–20 cm. Varsi haaraton, kalju.
Kukka: Teriö säteittäinen, ratasmainen, valkoinen tai joskus vaaleanpunertava
Henkilökohtainen suosikkini. Ei sille mitään voi, nätti se on.
Trientalis Europaea
Abisko 08/2012
Metsätähti kasvaa Saaristomeren kalliokedoilta Lapin tunturipaljakoille ja on erityisen yleinen tuoreissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä. Aniharvalla toisella meikäläisellä kasvilla on yhtä laaja levinneisyys.
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko ohut, suikertava, monijuurinen.
Korkeus: 5–20 cm. Varsi haaraton, kalju.
Kukka: Teriö säteittäinen, ratasmainen, valkoinen tai joskus vaaleanpunertava
Henkilökohtainen suosikkini. Ei sille mitään voi, nätti se on.
Metsäkurjenpolvi
Geranium Sylvaticum
Riksgränsen 08/2012, retkeilymajan takapiha
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko vankka, vaakasuora
Korkeus: 25–50 cm. Varsi liereä, pystyhaarainen, tyviosasta pitkä-, ylempää lyhytkarvainen.
Kukka: Säteittäinen, 15–35 mm leveä Terälehtiä 5, tumman sinipunaisia, punaisia tai valkoisia, kukat useimmiten pareittain (joskus useampia yhdessä) lehtihangoissa tai verson latvassa.
Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain. Tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet lyhytruotisia
Kasvupaikka: Lehdot, tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät, puronvarret, rantapensaikot, niityt, pientareet.
Kaikista kasvupaikoista parhaiten kai sana pientare kuvaa tätä löydöspaikkaa. Retkeilymajan takapihalla vaelluksen jälkeen kahvia keittäessämme sattumalta osui silmiin.
Lumileinikki
LUMILEINIKKI
Ranunculus Nivalis
Abisko 08/2013
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
Korkeus: 6–15 cm, hedelmävaiheessa jopa 25 cm. Varsi pysty, yleensä haaraton, heikosti särmikäs, yläosasta harvaan ruskeakarvainen. Tyvellä 2–3 cm pitkiä lehtituppia.
Kukka: Teriö säteittäinen, tummankeltainen, 18–28 mm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, tiheään ruskeakarvaisia, pitkään säilyviä. Kukkia 1–2, yksittäin varren päässä. Kukinta-aikaan lumileinikki on vain reilun kymmenen sentin korkuinen, mutta sen kukka on monien tunturilajien tapaan huomattavan suuri kasvin kokoon nähden
Lehdet: Kierteisesti, tyvilehtiä 1–5, pitkäruotisia, varsilehtiä 1–3, ruodittomia. Tyvilehtien lapa munuaismainen
Suomessa ei ole varsinaista arktista tundraa, mutta Lapin tuntureilla on laajoja paljakka-alueita metsänrajan yläpuolella. Sama asia on myös Ruotsin Lapissa. Kyseinen yksilö löytyi yli 1700m korkeudesta, läheltä jäätikköpuron virtausta.
Ranunculus Nivalis
Abisko 08/2013
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
Korkeus: 6–15 cm, hedelmävaiheessa jopa 25 cm. Varsi pysty, yleensä haaraton, heikosti särmikäs, yläosasta harvaan ruskeakarvainen. Tyvellä 2–3 cm pitkiä lehtituppia.
Kukka: Teriö säteittäinen, tummankeltainen, 18–28 mm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, tiheään ruskeakarvaisia, pitkään säilyviä. Kukkia 1–2, yksittäin varren päässä. Kukinta-aikaan lumileinikki on vain reilun kymmenen sentin korkuinen, mutta sen kukka on monien tunturilajien tapaan huomattavan suuri kasvin kokoon nähden
Lehdet: Kierteisesti, tyvilehtiä 1–5, pitkäruotisia, varsilehtiä 1–3, ruodittomia. Tyvilehtien lapa munuaismainen
Suomessa ei ole varsinaista arktista tundraa, mutta Lapin tuntureilla on laajoja paljakka-alueita metsänrajan yläpuolella. Sama asia on myös Ruotsin Lapissa. Kyseinen yksilö löytyi yli 1700m korkeudesta, läheltä jäätikköpuron virtausta.
Apuvälineistö!
Niin.
Milläpä keinoin keskellä tiettömiä taipaleita kasveja tunnistetaan?
Jos käytössä olisi ollut loistava mobiilisovellus NatureGate (linkki: http://www.luontoportti.com/suomi/en/), tai siis pikemminkin jos kyseisillä alueilla matkaviestimet edes joten kuten toimisivat, olisi tunnistaminen helppoa ja nopeaa.
MUTTA! Kyllä se niin on että rinkan taskussa kulkeva kasviopas toisella kotimaisella, eli toisen vaellusmaan omalla kielellä, on verraton peli. Eikä tarvitse edes laturia.
Milläpä keinoin keskellä tiettömiä taipaleita kasveja tunnistetaan?
Jos käytössä olisi ollut loistava mobiilisovellus NatureGate (linkki: http://www.luontoportti.com/suomi/en/), tai siis pikemminkin jos kyseisillä alueilla matkaviestimet edes joten kuten toimisivat, olisi tunnistaminen helppoa ja nopeaa.
MUTTA! Kyllä se niin on että rinkan taskussa kulkeva kasviopas toisella kotimaisella, eli toisen vaellusmaan omalla kielellä, on verraton peli. Eikä tarvitse edes laturia.
 |
| Käyttöopastus: Avaa, etsi, lue. |
 |
| Och samma på svenska. |
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Lapinorvokki
Lapinorvokki
Halti 2011. Niinkuin valaistuksesta näkyy salaman räpsähdettyä, kyseinen kasvi löytyi vahingossa eräänä yöllä teltalta.. hmm.. helpotukselle hiipiessäni. Kamera reisitaskussa ja taas yksi kasvi kuvattuna.
Lapinorvokki on monivuotinen ruoho joka saattaa olla hyvin runsas Lapin lehdoissa, mutta jää siellä usein huomaamatta kookkaampien kasvien joukosta. Näkyvimmillään se on ylätuntureitten paljakan matalakasvuisilla niityillä ja lumimailla, joissa maanpinta saattaa parhaaseen lapinorvokin kukinta-aikaan olla sen keltaisten kukkien täplittämä laajoilla aloilla.
Korkeus: 5–12 cm. Varsi lehdekäs, haaraton
Kukka: Teriö lievästi vastakohtainen, keltainen, n. 1 cm leveä; terälehtiä 5, alimmassa lyhyt, tylppä kannus. Verholehtiä 5.
Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain, ruodillisia.
Useimmat luonnonvaraiset orvokkimme ovat sinikukkaisia ja kaiken kaikkiaan toistensa näköisiä. Lapinorvokki on toista maata: sen tunnistaa välittömästi jo keltaisen teriön ja pohjoisten kasvupaikkojensa perusteella. Lapinorvokki koristaa kosteikkoja yleisenä Inarin Lapin pohjoispuoliskolla ja Luoteis-Enontekiöllä lievästi mereisen ilmaston alueella. Sisämaalapin mantereisilla alueilla se on jokseenkin harvinainen, eteläisimmät kasvupaikat ovat Ivalojoella, Pallastuntureilla ja Saariselällä rehevillä jokivarsiniityillä ja lehtomaisissa rantakuusikoissa.
Halti 2011. Niinkuin valaistuksesta näkyy salaman räpsähdettyä, kyseinen kasvi löytyi vahingossa eräänä yöllä teltalta.. hmm.. helpotukselle hiipiessäni. Kamera reisitaskussa ja taas yksi kasvi kuvattuna.
Lapinorvokki on monivuotinen ruoho joka saattaa olla hyvin runsas Lapin lehdoissa, mutta jää siellä usein huomaamatta kookkaampien kasvien joukosta. Näkyvimmillään se on ylätuntureitten paljakan matalakasvuisilla niityillä ja lumimailla, joissa maanpinta saattaa parhaaseen lapinorvokin kukinta-aikaan olla sen keltaisten kukkien täplittämä laajoilla aloilla.
Korkeus: 5–12 cm. Varsi lehdekäs, haaraton
Kukka: Teriö lievästi vastakohtainen, keltainen, n. 1 cm leveä; terälehtiä 5, alimmassa lyhyt, tylppä kannus. Verholehtiä 5.
Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain, ruodillisia.
Useimmat luonnonvaraiset orvokkimme ovat sinikukkaisia ja kaiken kaikkiaan toistensa näköisiä. Lapinorvokki on toista maata: sen tunnistaa välittömästi jo keltaisen teriön ja pohjoisten kasvupaikkojensa perusteella. Lapinorvokki koristaa kosteikkoja yleisenä Inarin Lapin pohjoispuoliskolla ja Luoteis-Enontekiöllä lievästi mereisen ilmaston alueella. Sisämaalapin mantereisilla alueilla se on jokseenkin harvinainen, eteläisimmät kasvupaikat ovat Ivalojoella, Pallastuntureilla ja Saariselällä rehevillä jokivarsiniityillä ja lehtomaisissa rantakuusikoissa.
Lakka, Hilla
Lakka (Rubus Chamaemorus)
Abisko 2012. Kymmeniä nimiä kantava marja, suomuurain, hilla... Ihmeellinen herkku vaeltajan aamupuurossa, mutta jälleen kerran, ei marjoja!
Monivuotinen ruoho joka kuuluu ruusukasvien heimoon.
Korkeus: 10–25 cm. Varsi 2-lehtinen
Kukka: Kasvi 2-kotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä). Teriö säteittäinen, valkoinen, 2–3 cm leveä; terälehtiä 5, lanttokärkisiä. Verholehtiä 5. Hedekukka: heteitä paljon, emiö surkastunut. Emikukka: emiö erilehtinen, emejä useita, heteet surkastuneet. Kukat yksittäin. Tämä siis tarkoittaa surullista tosiasiaa kaikille herkkusuille, yksi kukka = yksi marja.
Lehdet: Kierteisesti, melko pitkäruotisia. Lapa pyöreähkö–munuaismainen, matalaan 5–7-liuskainen, hammaslaitainen, poimuinen ja usein myös kurttuinen, varsinkin alapinnaltaan karvainen, keltanystyinen
Lakan marjominen vaihtelee hyvin paljon eri vuosina. Kukinta-aikaan sattuvat hallat voivat yhdessä yössä pilata koko sadon ja viileät säät pitävät pölyttäjät muutenkin kankeina paikoillaan. Rankkasateet ja myrskyt repivät herkästi terälehdet, jolloin hyönteiset eivät löydä kukkia. Kasvukauden huonot säät näkyvät vielä seuraavana kesänäkin heikkona kukintana. Lisäksi runsasta satovuotta seuraa yleensä luonnostaan heikompi kukinta ja korkeintaan keskinkertainen satovuosi kasvin toipuessa ponnistuksestaan. En osaa sanoa mikä edellämainituista syistä oli painanut lakan kukinnan vähäiseksi, alueella tosin oli runsaasti parivuotta aiemmin tunturimittarin tekemiä puutuhoja, liekö nämä johtaneet pölyttäjien puutteeseen, tiedä en.
Kultapiisku
Kultapiisku (Solidado Virgaurea)
(Elokuu 2012, Abisko)
Kultapiisku on mykerökukkainen, monivuotinen ruoho. Kuvassa oleva yksilö ei ole onnistunut kukkimaan vaikka kukinta sijoittuukin normaalisti välille heinä- syyskuu.
Kukka: Kukat muodostavat n. 1–2 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä.
Korkeus: 30–100 cm
Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet ruodittomia.
Luonnonkasvillisuuden monimuotoisuus on seurausta siitä, että useimmilla lajeilla on melko ahdasrajaiset kasvupaikkavaatimukset. Säännöstä poiketen kultapiisku on erittäin sopeutuvainen, se kasvaa Saaristomeren ulkoluoduilta pohjoisimman Lapin tuntureiden paljakalle ja kuuluukin Suomen yleisimpiin kukkakasvilajeihin.
Laaja-alaisen lajin ulkomuoto vaihtelee paljon. Pohjois-Suomessa esiintyvä alalaji, pohjankultapiisku (ssp. alpestris) on pienikokoisempi ja suurikukkaisempi kuin eteläinen metsäkultapiisku (ssp. virgaurea), mutta vaihtelu on vähittäistä ja rajanveto hankalaa. Ilman kukintoa kyseinen kasvi on tulkittu kultapiiskuksi.
Koiranputki
Koiranputki (Anthriscus sylvestris)
(Elokuu 2012, Krigsgränsen, Ruotsi)
Koiranputki on monivuotinen sarjakukkaiskasvi.
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko pysty ja paksu.
Korkeus: 50–150 cm. Varsi yläosasta haarova, särmikäs
Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 3–7 mm leveä (laitakukat vastakohtaisia ja muita suurempia)
Pohjois-Suomessa koiranputki esiintyy alkuperäiskasvina lehdoissa, jokien ja purojen varsilla sekä tunturikoivikoissa ja on ilmeisesti eri kantaa kuin eteläisen Suomen pientareilla kasvavat lajitoverinsa, vaikka näiden välillä ei olekaan selviä ulkonäköeroja.
Vaikka sanotaankin "lykätä koiranputkea" viitaten kuolemaan, ei se maustaan huolimatta ole myrkyllinen. On vain peevelin pahanmakuinen.
(Elokuu 2012, Krigsgränsen, Ruotsi)
Koiranputki on monivuotinen sarjakukkaiskasvi.
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko pysty ja paksu.
Korkeus: 50–150 cm. Varsi yläosasta haarova, särmikäs
Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 3–7 mm leveä (laitakukat vastakohtaisia ja muita suurempia)
Pohjois-Suomessa koiranputki esiintyy alkuperäiskasvina lehdoissa, jokien ja purojen varsilla sekä tunturikoivikoissa ja on ilmeisesti eri kantaa kuin eteläisen Suomen pientareilla kasvavat lajitoverinsa, vaikka näiden välillä ei olekaan selviä ulkonäköeroja.
Vaikka sanotaankin "lykätä koiranputkea" viitaten kuolemaan, ei se maustaan huolimatta ole myrkyllinen. On vain peevelin pahanmakuinen.
torstai 24. tammikuuta 2013
Kartta- ja Napajäkäliä
KARTTA- JA NAPAJÄKÄLÄT
(Rhizocarpaceae ja Umbilicariaceae)
Abisko 2012 ja Haltin erämaa 2011.
Karttajäkälät
Karttajäkälät ovat tiukasti alustaansa (kivipinta) kiinnittyneitä rupijäkäliä, yleensä pienialaisina laikkuina esiintyviä. Sekovarret eivät (ainakaan selvästi) liuskaisia. Kasvupaikkana yleisesti kalliot.
Napajäkälät
Kuvaus: Liuskanapajäkälä kuuluu napajäkälien (Umbilicariaceae)
heimoon ja suvusta on Suomessa tavattu 21 lajia. Jäkälä on lehtimäinen,
ohut ja hauras, keskeltä alustaansa napamaisesti kiinnittynyt.
Yläpinta ruskean musta liuskoittunut ja heikosti kiiltävä, alapinta
musta ja sileä. Ritsoidit ja soraalit puuttuvat. Kotelomaljat uurteisia,
harvinaisia.
Koko: Liuskamaiset sekovarret limittäin tiheässä, < 5 cm leveitä, yleensä pienempiä.
Kasvupaikka: Kivipinnalla avoimilla paikoilla, pystypinnoilla.
Koko: Liuskamaiset sekovarret limittäin tiheässä, < 5 cm leveitä, yleensä pienempiä.
Kasvupaikka: Kivipinnalla avoimilla paikoilla, pystypinnoilla.
Napajäkälät ovat Lapissa varsin harvinaisia.
Suo. Ystävä.
Suunnistaminen tunturimaastossa vaatii kokemusta. Onneksi suolla pääsee siinä helpommalla. Muttei eteenpäin.
Kun Abiskossa poikkeat Kungsledenin vaellusreitiltä länteen kohti poluttomia osioita noustaksesi Skandivuoristoon, matkaan saattaa ilmestyä aavistuksenomaisia hidasteita.
Tässä näkyvä esimerkki on nevasuo. Nevat ovat puuttomia, toisinaan hyvinkin märkiä avosoita. Niillä märät ja kosteat pinnat vuorottelevat kuivempien mättäiden kanssa.
Tässä näkyvä esimerkki on nevasuo. Nevat ovat puuttomia, toisinaan hyvinkin märkiä avosoita. Niillä märät ja kosteat pinnat vuorottelevat kuivempien mättäiden kanssa.
Jääleinikki
(Ranunculuc Glacialis)
Abisko 2012. Kasvi joka ei meinannut antautua bongattavaksi. Tämä yksilö piileksi jäätikön reunassa josta se oli kahlattava kuvattavaksi. Suomessa rauhoitettu laji.
Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
Korkeus: 5–20 cm. Varsi koheneva–pysty, kalju, kiiltävä, violetinsävyinen.
Kukka: Teriö säteittäinen, aluksi valkoinen, myöhemmin punertuva, 20–25 mm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, alapinnalta tiheään ruskeakarvaisia, pitkään säilyviä. Kukkapohjus kalju. Heteitä paljon. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukkia varren päässä 1–2.
Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet ruodittomia. Tyvilehtien lapa pitkulaisen pyöreähkö, möyheä, kiiltävä, 3-lehdykkäinen, lehdykät ruodillisia, syvään liuskaisia. Varsilehtien lapa pyöreähkö, moniliuskainen.
Hedelmä: Kalju, 2–3,2 mm pitkä pähkylä, kärjessä 0,7–1,6 mm pitkä, suora–käyrä ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
Kasvupaikka: Tunturipaljakan sulavesipurojen partaat, lumenviipymät.
Kukinta: Heinä–elokuu.
Juolukka
(Vaccinium Uliginosum)
Abisko 2012. Ei ollut juolukalle vuosi niin suotuisa, marjoja ei näkynyt.
Tuntomerkit:
Juolukka on pysty, 15–50 cm korkea monivuotinen varpukasvi. Sen varsi on tyveltä haarova, väriltään ruskehtava ja puutunut. Lehdet ovat talveksi varisevia, vastapuikeita, ehytlaitaisia, tylppiä ja suipohkoja. Väriltään lehdet ovat päältä harmaan sinivihreitä ja alta vaalean vihreitä. Kukinto on 1–3 kukkainen latvaterttu. Juolukka kukkii valkoisin tai punertavin kukin touko-kesäkuussa. Vahapeitteinen marja on 8–12 mm:n kokoinen, pallomainen tai munanmuotoinen, usein hieman kulmikas. Marja on väriltään harmaansininen ja sisältä vaalea. Se on mehukas ja maultaan mieto.
Näköislajit:
Mustikan (Vaccinium myrtillus) lehdet ovat sahalaitaiset ja ohuet. Mustikan varret eivät kasva niin korkeaksi kuin juolukalla ja varret ovat vihreät sekä särmikkäät. Marjat ovat pienempiä ja sävyltään tummempia sekä sisältä kauttaaltaan tummansinisiä verrattuna juolukan marjoihin.
Kasvupaikat:
Juolukka on kosteiden paikkojen kasvi. Se on yleinen suovarpu, joka kasvaa pääasiassa rämeillä sekä korpien ja lettojen mättäillä. Juolukan marjonta on runsasta soistuvilla kankailla ja kangasmaiden rantametsissä. Lapissa se menestyy kuivemmilla seuduilla, joten sitä tavataan pohjoisessa myös kangasmetsissä ja tunturikankailla.
Satokausi:
Juolukka kukkii myöhään, lähes puolukan kukinta-aikaan. Juolukka voi marjoa hyvin sellaisinakin vuosina, jolloin mustikan kukat paleltuvat. Suojaisissa rantametsissä kasvavan juolukan kukat paleltuvat harvoin. Juolukan poiminta ajoittuu noin puolta kuukautta myöhäisemmäksi kuin mustikan eli juolukka on kypsä poimittavaksi elokuussa. Parhaimmat juolukkasadot saadaan Metsä-Lapista
Lappia läpi ruovikossa ryömien
Millaista se on?
Kaksi kesää, kaksi pitkää vaellusta läpi Suomen ja Ruotsin, vähän myös Norjankin Suurtuntureiden, samaan aikaan selaillen ruotsinkielistä kasviota?
Hellettä, sadetta, myrskyä?
Telttayöpymistä ja kaikkien aikojen räkkää?
Ei hassumpaa. Yliopisto-opiskeluun liittyvän kasvion voi koettaa kasata siis näinkin. Käy.
Kaksi kesää, kaksi pitkää vaellusta läpi Suomen ja Ruotsin, vähän myös Norjankin Suurtuntureiden, samaan aikaan selaillen ruotsinkielistä kasviota?
Hellettä, sadetta, myrskyä?
Telttayöpymistä ja kaikkien aikojen räkkää?
Ei hassumpaa. Yliopisto-opiskeluun liittyvän kasvion voi koettaa kasata siis näinkin. Käy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)