| Edellinen | Seuraava |
Tunnetun laulun sanoin "Syksy saa, mutta minä en". En vielä tiedä miten henkilökohtaisesti käy saamisen kanssa, mutta Syyskuu on alkamassa, ilmanpaine on noussut ja yöpakkasia on jo luvassa. Kesä alkaa peruuttamattomasti olla ohi.
Plussapuolena täytyy mainita että tähdet näkyvät yöllä melkoisen komeasti, ainakin viides magnitudi näkyy pihamaalta monasti aivan kepeästi ja Linnunrata loistaa pään yläpuolella. Niin ja täytänhän minä vuosia Syyskuun lopussa, 56 ajastaikaa rapsahtaa mittariin.
|
Aiemmassa jutussa #272 ulkoilmassa kuvatut neljä kaktusta ovat saaneet pakkasilta turvapaikan sisällä tuvassa valoisan ikkunan äärellä ja edellä kuvatun Kammerer-käkikellon koristeena toimiva saksanhirvi lämpimän? (no ehkä ei mutta ainakin näyttävän) kaulaliinan suojaksi talvea vastaan.
Kohtalaisen lämmintä vielä oikeastaan päivällä on, mutta täytynee ainakin tyhjentää pihalla olevat äitin ruukut sadevedestä etteivät ne halkea yöpakkasissa.
Kohti ensimmäistä neljännestä kasvava Kuu on syksyllä aika huomaamaton iltataivaalla koska se on suunnilleen sillä suunnalla missä Aurinko on talvella eli kovin matalalla. Keväällähän kasvava Kuu näkyy illalla komeasti, mutta ekliptikan ja horisontin suunnasta johtuen ensimmäistä neljännestä lähestyvä Kuu on keväällä siellä missä Aurinko on kesällä eli jokseenkin mahdollisimman korkealla.
|
Joulupukkikynttilät on sytytetty ja saunarotta on tehnyt viimeisen erehdyksensä.
Uusi rotanloukku hoiti hommansa kiitettävästi. Pistin auringonkukkaöljyä kuluneen syötin päälle ja se ehkä veti puoleensa. Auringonkukkaöljy on sinänsä terveellistä, mutta ei välttämättä saunarotalle. Saunarotan mitta häntineen on noin 20 senttiä. Hiirenloukku tuollaiseen ronttiin ei tehoaisi.
Hiiriä ja muita jyrsijöitä Hiirikosken lähistöllä esiintyy kiitettävästi. Tupaan eivät vielä näy pyrkineen mutta auta armias kun tulee pakkasia. Silloin hiirenloukkuja tarvitaan. Loukut ovat vanhoja mutta uskon että auringonkukkaöljy voisi toimia syöttinä.
|
Porstuahiiri päätti myös nauttia auringonkukkaöljyä viimeiseksi ateriakseen. Nämä muoviset loukut ovat parempia kuin perinteiset metallirakenteiset. Näihin muovisiin ne hiiret jäävät kun näitä on vierekkäin vanhanmallisten kanssa. Huomattakoon että tästäkin loukusta on alkuperäinen syötti jo kulunut pois, mutta auringonkukkaöljyn tenhovoima pelasti tilanteen.
Opiskelua täytyy koettaa käynnistellä vaikka en vielä pystykään Porissa kulkemaan. Venäjästä aion oppia käyttökelpoisia fraaseja. Haluan hankkia aktiivisen kielitaidon tärkeästä venäjän kielestä. Lujuusoppia täytyy kalloon koettaa saada vanhoista kirjoista. Insinöörille lujuusoppi on kunnia-asia. Lähiopetukseen ja tentteihin en toistaiseksi pysty osallistumaan, mutta miehen on tehtävä se mitä miehen on tehtävä. Äijän käy niinkuin käy.
Korkeampaa matematiikkaa aion nyt päntätä ahkerasti. Vektorianalyysi, differentiaaliyhtälöt ja moninkertaiset integraalit ovat työn alla. Niillä on suuri käytännön merkitys. Matematiikkamodulin kolmas osa on ehkä kylmiltään aika vaativa aihe näin melkein zulu-pohjalta, mutta haasteita elämässä täytyy olla. Varsinaisesti se kai on tarkoitettu jossakin vaiheessa myöhemmin dippainssin titteliä halajaville. Oikeasti olisin tyytyväinen vasta suklaalla kuorrutettuun tekniikan tohtorin arvonimeen, mutta jos nyt yrittäisi ensin saada käyntiin tämän aivan tavallisen vanilijainsinöörin toisen vuoden opinnot. Takaiskuja voi tulla, mutta ajan kanssa tulen kehittämään toimivia valmiuksia.
Monille koulun oppiaineille en mahda tässä vaiheessa juuri mitään. Ennenkaikkea automaatiotekniikka, tuotantotekniikka sekä hydrauliikka ja pneumatiikka jäävät nyt lapsipuolen asemaan, niin pakollisia oppiaineita kuin ovatkin. Toivottavasti pystyn niille jotakin vielä ennen Joulua tekemään mutta voipa käydä niinkin etten pystykään. Saa nähdä kuinka äijän käy. Ei elämässä oikeasti mitään vaihtoehtoja ole.
Koulun puolelta on kyllä kurssin pomo kertonut että opiskeluoikeus ei katkea Joululta vaikka uusia suorituksia ei tulisikaan. Se rauhoittaa ja onhan edelliseltä lukuvuodelta vanhoja opintopisteitä 24 yli työkkärin vaatiman 55 op:n minimin, joten ehkä ääritilanteessa ne jopa riittäisivät työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun jatkumiseen? Noh, yritän tietysti kovasti hankkia lisää uusia opintopisteitä ainakin kymmenkunta ennen Joulua, mutta se edellyttää asumismahdollisuutta, sillä ilman paikan päällä pidettyjä tenttejä pisteitä ei saa. Jotakin lie varaa missatakin ja pahoin pelkään että täysiä pisteitä on aika mahdoton enää saada. Elämä ei voi olla täydellistä, minkäs teet.
Lapsuuteni olen viettänyt Etelä-Pohjanmaalla lähinnä Jalasjärven Alavallin kylässä ja tämä nyt asumani "isän koto" on Peräseinäjoen Kihniänkylässä, joten kiinnostaa miten nämä paikkakunnat näyttäytyvät erikoisesti vanhoissa kartoissa.
Täytynee reilusti tunnustaa että kumpikin kylä on kuntansa laita-alueita eikä mitään rintamaita. Alavallin ja Kihniänkylän välimatka on luokkaa 10 kilometriä joten kovin isoissa kuvioissa tässä ei liikuta. Vanha GT-kartta esittää alueen pääpiirteet ansiokkaasti. Kyse on suunnilleen karttanimin Ala-Valli ja Kalakoski merkitystä välistä jonka matkaksi risteyten välillä on mitattu 7 km.
Alavallia on perinteisesti nimitetty osaksi Vallinkylää aiemmin mahtavan Vallin talon mukaan. Vallinkylä voitaneen haluttaessa jakaa Yli-Valliin, Keski-Valliin ja Ala-Valliin.
|
Ruotsinkielinen kartta vuodelta 1799 ei juurikaan teitä kuvaa tällä alueella. Ilmola eli Ilmajoki näyttää olevan nämä seudut kattavan ison pitäjän nimi. Tai ehkä se tarkoittaa seurakuntaa, eli kirkollista yksikköä. Ensin oli seurakunta ja vasta sitten kunta, sanan nykyisessä maallisessa merkityksessä. Kirkonmiehet olivat ennen vanhaan ripeitä toimissaan, polttivat noitia roviolla ja levittivät juutalaisuuteen perustuvaa uskontoa väkivalloin.
Tuttuja nimiä löytyy vanhasta kartasta mm. Kihniä, Niemi, Hiirikoski, Kalakoski ja Vallinkylän suunnalla Walli. Lähempänä Jalasjärven keskustaa ovat mm. Gomsi, Petäys ja Jokipii. Tämä Isän koto on Peräseinäjoen alapuolella lähellä karttanimeä Niemi.
Parhaan kartan mittakaava lie noin 1:300.000 eli 1 sentti kartalla vastaa maastossa 3000,00 metriä eli 3 kilometriä.
Luopajärvi oli tuolloin vielä tosiaankin järvi. Sittemmin järvi on kuivattu, mutta tulvaherkkää vanha järven pohja on edelleen. Ovatkohan kartoittajat kulkeneet jokia pitkin kun eivät ole teitä merkinneet kartalle?
Tuo kartan vuosiluku 1799 oli siis jo ennen Suomen sotaa 1808 - 1809, joten kartan tiedot ovat huimaavan vanhoja. Suomi oli tuolloin osa Ruotsin valtakuntaa. Venäjän valta oli vasta tulossa.
Vänrikki Stoolin tarinoita ja muita Suomen sodan muisteloita ei tietenkään vielä oltu kirjoitettu, nehän kirjoitti vasta sotaa seuraava sukupolvi.
|
Seuraavassa kartassa vuosilukuina on 1897/1915, eli ei vielä aivan olla Suomen itsenäisyyden ajassa.
Tässä kartassa Alavallin - Kinhniänkylän alue valitettavasti joutuu kahden kartan reuna-alueelle ja on aika heikosti esitetty eivätkä eri kartat juurikaan mene päällekkäin. Tekstitkin ovat kovin pientä pränttiä.
Karttojen mittakaava on 1:400'000 eli sentti kartalla on maastossa 4 km. Teitä karttoihin on sentään koetetu hahmotella. Kirkko on toki jo olemassa sekä Peräseinäjoella että Jalasjärvellä. Jalasjärven nykyinen kirkko on muistaakseni rakennettu vuonna 1858, tasan sata vuotta ennen syntymääni. Sitä ennen ehkä oli jokin vielä vanhempi kirkko hautausmaan lähellä? Peräseinäjoen kirkko on vuodelta 1892.
Rautatie sentään vielä kiertää nämä seudut Haapamäen kautta. Ylivallin ja Alavallin läpi kulkeva junan rata Tampere - Seinäjoki valmistui vasta vuonna 1971. Salamonin käsikirjaston mukaan Seinäjoelle valmistui rautatie jo vuonna 1883 ja tämä juurikin lie tuo Haapamäen suunnan rata jota hiukan näkyy pohjoisimman alueen kartassa.
|
Vuoden 1920 kartta näyttää jo paremmalta. Mittakaavan on 1:200.000 eli sentti kartalla vastaa maastossa 2 kilometriä.
Teitä kartassa on esitetty kiitettävästi. Niementiekin on kuvattu karttanimien Kalakoski ja Kujala välille. Tosin Niementie on sittemmin muuttunut. Niementie ylittää nykyisin joen lähempänä Peräseinäjokea ja tien alkupää on nykykäsityksen mukaan täällä. Toisessa päässä Jalasjärven suunnalla taitaa nykyisin olla ensin Kalakoskentie.
Kummallisuutena vuoden 1920 kartassa on se että Alavallin keskustassa (karttanimien Kiviniemi, Salo, Pakkala, Walli välillä olevassa) risteyksessä Jalasjärven kirkonkylästä tuleva tie on esitetty jatkuvan suoraan Kalakosken suuntaan, kun se ainakin nykyisin jatkuu suoraan Yli-Vallin suuntaan kuten oheinen kuva uudesta suuren mittakaavan kartasta todistaa vasemmalla. (Mäkysen kauppakin on jo lopettanut joten tuon kolmen kaupan risteyksen tienoilla ei enää ole yhtään kauppaa.)
On hyvin vaikea uskoa että tuo risteys olisi niin paljon muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa. Nykyisen kaltainen se on omakohtaisen kokemukseni mukaan ollut lapsuudestani 1960-luvulta alkaen ja luultavasti vuosikymmeniä aiemminkin. Kalakosken suunnasta risteykseen tullessa siinä entisen Valkaman kyläkaupan kohdalla on nykyisin jopa pysähtymään pakottava STOP-merkki.
Lapsuudessani vielä aktiivisessa Valkaman kaupassa on ehkä jopa sata vuotta sitten toiminut muistaakseni "Rempsujeff" niminen venäläinen kauppias joten luulenpa että talo sillä paikalla on ollut jo kauan sitten eikä se risteysalue ole muuttunut. Ovatkohan karttanikkarit Alavallissa oikeasti käyneetkään?
Mittakaava on ihmeellinen asia. Se on yksinkertainen, mutta ratkaisee niin paljon.
Normikokoisessa karttapallossa mittakaava on luokkaa 1:42.000.000 jossa yksi senttimetri vastaa todellisuudessa peräti 420 km. Sellaisessa mittakaavassa on aika toivotonta esittää pieniä mutta ihmiselle merkittäviä yksityiskohtia. Vain suurimpia kaupunkeja voi merkitä tavalliselle karttapallolle.
|
Oma pohjoinen kotomaa saadaan kyllä näyttämään verrattain merkittävältä sopivassa projektiossa.
Seinälle levitetty Kesko Oy:n Homelite-moottorisahan mainoskartta saattaa olla suunnilleen minun ikäiseni koska muistan sen lapsuudestani. En osaa sanoa tarkemmin, mutta ehkä se on peräisin 1960-luvulta?
Homelite-kartta ei näy kuvassa aivan kokonaan, vaan jää osittain hyllyjen taakse, koska pienessä mökissä seinätila on kortilla. Kartta kuvaa reunuksessaan erilaisia puulajeja ympäri koko maapallon ja kertoo:
|
"Kaikkia näitä ja lukemattomia muita puulajeja kautta maailman sahataan Homelite-moottorisahoilla.
Tämän maailmankartan mittakaava on todellinen ainoastaan päiväntasaajan kohdalla. Esim. Etelä-Amerikka on todellisuudessa yhdeksän kertaa suurempi kuin Grönlanti.".
Tässä projektiossa napojen lähellä olevat alueet vääristyvät koomisiin kokoihin ja muotoihin. Ja hymyilevää delfiiniä muistuttava Grönlanti on todella nimensä mukaisesti esitetty vihreänä maana ilman mitään jäätiköitä.
Moottorisahan mainoskartan varsinainen kartta-alue on nimistöltään englantia. Epäilemättä se alkaa jo olla hiukan haalistunut. Olen prässännyt kuvien värejä melko kovakouraisesti. En usko että tässä talossa kauppoja tuli moottorisahasta vielä tuolloin lapsuuteni aikoihin, mutta tuskin se Homelite-kartan projektion syy on.
Mittakaavassa 1:3'000'000 vieras maa näyttää ihmeen suurelta. Nimistöä on paljon, enemmän kuin oheisesta vain lievästi pakatusta kuvasta pystyy lukemaan. Kuitenkin oma maa näyttää samassa mittakaavassa melkoisen masentavalta, Helsinki-keskeiseltä.
Karttapallo ei sittenkään taida esittää minun maailmaani. Minun oma maailmani on välillä Alavalli - Kihniänkylä. Minun mittakaavani on mielellään suurempi kuin 1:50'000, esimerkiksi peruskarttojen humaani 1:20'000 sopii aika hyvin.
|
Vaikka kylläpä peruskartan 1:20'000 näin kotioloissa kalpenee yksityiskohtaisen 1:5000 mittakaavaisen kartan rinnalla. Maailman murheet jäävät sellaisen kartan ulkopuolelle. Autolla kilometrin ajaa helposti minuutissa, mutta pieni on kaunista ja kouriintuntuvaa.
Ohessa on kuva täällä Kihniänkylässä entisen Niemen ökytalon ympäristöä ja Niementien alkupäätä esittävästä kartasta joka on epätavallisen suuressa mittakaavassa 1:5000. Tässä kuvassa mitat tokikaan eivät lie aivan alkuperäisiä, riippuen katsojan näytön koostakin. Kuvan oikeassa laidassa kulkee asfaltoitu tie Seinäjoki - Virrat.
Meikäläisen vaatimaton tölli on Hiirikosken ääressä joen rannalla. Tekstillä "S.talo" merkitty nuorisoseuraintalo Sampola on joen vastarannalla lähempänä Rottakoskea. Talon nimi Petäys puuttuu kartalta. Ulkorakennuksesta puolet on palanut joten se ei todellisuudessa ole ihan noin iso kuin kartassa. Mittakaavan 1:20'000 peruskartasta kototaloa on huomattavasti vaikeampi löytää.
Voisin alustavasti arvella että Niemi on saanut nimensä tuosta joen mutkan kohdalla olevasta eräänlaisesta niemestä jonka saaressa nyt sijaitsee mikrovaltio Myllynsaari - Insulo de Muelejo. Talojen nimillä oli ennen aivan oma logiikkansa. Sukunimekseenkin sai kai ottaa minkä halusi. Äitini on kertonut että eräs hänen esivanhemmistaan otti itselleen sukunimen Kalliokoski koska se tuntui olevan vapaana.
