Väinönputki

Angelica archangelica ssp. archangelica

vainonputki.jpg
 
Tuntomerkit:
Väinönputki on 50–150  cm korkea kaksi- tai monivuotinen sarjakukkaiskasvi. Varret ovat pystyjä, jäykkiä, kaljuja  ja paksuja. Lehtiruoti on liereä, lehdykät isoja, paksuja, kaljuja ja epätasaisesti hammaslaitaisia tai liuskaisia ja päättölehdykkä 3-liuskainen. Kukintona on kerrottu pallomainen sarja, jonka perät karvaisia; kukat kellertävänvihreitä. Lapissa kasvava muoto on pienikokoisempi.

Näköislajit:
Karhunputki (Angelica sylvestris) muistuttaa melko paljon väinönputkea. Erottavana piirteenä on mm. karhunputken lehdyköiden päätölehdykän liuskattomuus, lehtiruodin kourumaisuus, varren yläosan lyhyet karvat ja kukkien punertavampi väri. Karhunputki sisältää vähäisempiä määriä samoja aromiaineita kuin väinönputki.

Meriputki (Angelica archangelica subsp. litoralis) on väinönputken alalaji, joka kasvaa Itämeren kivikkoisilla rannoilla. Sen pahanhajuiset hedelmät ovat pienemmät ja litteämmät sekä selkäharjuiltaan matalammat ja tylpemmät kuin väinönputken hedelmät, jotka puolestaan tuoksuvat miellyttävältä suuremmasta kumariiniyhdisteiden pitoisuudesta johtuen. Suomessa meriputki eroaa ulkonäöltään matalampana, möyheämpänä ja väriltään sinertävämpänä väinönputkesta. Meriputki ei sovellu samalla tavoin ravinnoksi kuin väinönputki; karjalle se on aiheuttanut myrkytyksiä. Lisäksi kaikkien karhunputkilajien verson nesteet voivat auringonvalossa paljaalle iholle roiskuessaan nostattaa palovammoja muistuttavia kivulloisia rakkuloita.

Kasvupaikat:
Esiintyy Oulun-Kuhmon korkeudelta pohjoiseen ja Lapissa yleisesti. Väinönputki on rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella.

Sato:
Lehdet kerätään ennen kukintaa sieltä täältä eri versoista 2–4  kertaa kesässä. Nuoret nupulla olevat varret leikataan veitsellä. Juurakot voidaan kaivaa talikolla kerran kasvukauden aikana joko varhain keväällä tai syksyllä. Kasvin käsittely ilman suojavaatteita voi aiheuttaa auringonvalon kanssa vakavia iho-oireita.

Ravintoarvo:
Väinönputkesta saa ravintokuitua, kalsiumia, kaliumia ja C-vitamiinia.

Väinönputken ravintotekijöitä (/100 g)
energia (kcal) 47
rasva (g) 0.3
hiilihydraatti (g) 2.95
proteiini (g) 3.9
kuitu (g) 8.6
Ca (mg) 246
Fe (mg) 0.7
K (mg) 838
Mg (mg) 33
Na (mg) 0.7
P (mg) 87
Se (µg) 0.5
Zn (mg) 0.4
C-vitamiini (mg) 103


Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Fineli 2021


Käyttö:
Lehdet käytetään tuoreena tai kuivattuina. Ne sopivat mausteeksi raasteisiin, keittoihin ja kalaruokiin. Nuoret varret voi keittää hilloksi esimerkiksi raparperin kanssa. Siemenet käyvät mausteeksi keittoihin, lämpimiin kasvisruokiin, kastikkeisiin ja leipätaikinoihin.

Ruokaohjeita väinönputkesta

Kaupallinen elintarvikekäyttö:
Nuoret varret, nuoret lehdet ja ruodit sopivat elintarvikekäyttöön. Juuret, hedelmät ja siemenet käytetään ravintolisissä, yrttiteenä ja mausteena.

Huomioitavaa:
Väinönputki on Fimean lääkeluettelon rohdoskasvi. Mikäli lääkeluettelon rohdosta myydään elintarvikkeena, on sen käytön perustuttava muuhun kuin lääkkeelliseen vaikutukseen. Lääkkeeksi luokiteltua valmistetta ei saa myydä elintarvikkeena. Väinönputki on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Runsasta päivittäistä käyttöä on vältettävä. Käyttöä ei suositella raskaus- eikä imetysaikana.

Väinönputkea käsiteltäessä on käytettävä suojavaatteita, sillä se voi aiheuttaa vaikeita iho-oireita auringonvalon kanssa. Väinönputki on paikallisesti ärsyttävä kasvi.