Kiipeilijän solmuja
c Jarkko Metsätähti, Vesa Metsätähti ja Turun Meripeikot
Tavallista umpisolmua tai rusettia ei kiipeilyssä juurikaan käytetä. Hyvän solmun vaatimuksena on
usein, että se pysyy hyvin kiinni - siis on luotettava ja että se on helppo avata
kuormituksen jälkeenkin. Kiipeilyssä on lisäksi etua siitä jos solmu ei heikennä köyttä.
Solmun kohdalta köysi on aina heikompi kuin ilman solmua.
Kahdeksikkosolmua käytetään sidottaessa köysi kiinni valjaisiin. Sitä käytetään myös köyden päässä
jos köydellä kiinnitytään valjaisiin käyttäen sulkurengasta. Vaikka kahdeksikko on periaatteessa
luistamaton voisi kuitenkin suositella sen varmistamista lisäsolmulla (esim. kaksinkertaisen
kalastajansolmun "toisella puolikkaalla"). Jos köyden keskelle tarvitaan solmu on kahdeksikko
siihenkin sopiva. Se saattaa olla eniten käytetty solmu kiipeilyssä.
Kun pelastusnaru tehdään eli sidotaan ohuesta, mutta kestävästä narusta lenkki, käytetään
solmuna kaksinkertaista kalastajansolmua. Samoin liitettäessä kaksi kiipeilyköyttä yhteen.
Sen erityisominaisuus on että se heikentää köyden kestävyyttä mahdollisimman vähän ja ettei
se aukea vahingossa.
Pelastusnarut kuuluvat aina varustukseen kun ollaan kiipeilemässä. Ne muodostuvat kahdesta
narulenkistä. Toinen on pituudeltaan sellainen että kun lenkin laittaa kengän alta se yltää
parikymmentä senttiä korkeammalle kuin mihin yletyt sen nostaa. Toinen lenkki voi olla vain
30 sentin pituinen. Narujen pituus on myös makuasia, sillä niitä voi käyttää eri tavoilla.
Muitakin solmuja tarvitaan tai ainakin voidaan käyttää. Laskeutumisköysi voidaan kiinnittää
puun ympärille paalusolmulla (joka pitää aina varmistaa) ja siansorkasta voi olla hyötyä
monessa tilanteessa.
SÄHKÖPOSTIA
MERIPEIKOILLE