Kuva: Wikipedia, Hapansilakka

HAPANSILAKKA (ruots. surströmming) on Ruotsin Pohjanlahden rannikolta peräisin oleva ja siellä perinneruoan maineeseen noussut ruokalaji, joka sisältää käynyttä silakkaa suola-vesiliuoksessa. Hapansilakka valmistetaan anaerobisesti bakteerikäymisellä. Valmistaminen tapahtuu Halobacterium-bakteerilajin avulla fermentoimalla.

KALA SÄILÖTÄÄN SUOLALIEMEEN NIIN, että sen osmoottinen paine estää mädättäjäbak-teerien toiminnan, mutta Halobacterium -bakteerit alkavat pilkkoa kalan glykogeeniä pienem-miksi yhdisteiksi. Reaktiossa muodostuu rikkivetyä, joka haisee mädältä kananmunalta, propaa-nihappoa, joka antaa voimakkaan härskiintyneen hajun sekä butaanihappoa, joka antaa eltaantuneen voin kaltaisen hajun. Sen sijaan, koska mätänemistä ei tapahdu, proteiinit eivät dekomposoidu eivätkä hajoa oligopeptideiksi tai aminohapoiksi, ja kalan rakenne on hyvin kiinteä ja yhtenäinen.

Lähde: Wikipedia, Hapansilakka

TUOTTEEN OMINAISPIIRRE on mädän, härskiintyneen ja elaantuneen kalan haju joka normaalisti aktivoi eläinten ja ihmisten aistin joka varoittaa jostain epäterveellisestä ja joka voi johtaa oksennusrefleksin aktivoitumiseen. Pakottamalla itsenä hyväksymään ja syömään elintarviketta josta aisti varoittaa, se on varoittavan aistin tuhoamista. Tarpeeksi kun tuhoaa edellä mainittua aistia, ei loppujen lopuksi hajun perusteella havaitse että jokin ruoka on pilaantunut, syö ja saa ruokamyrkytyksen. Sen jälkeen ei "helan gå".

KYSYMYS EI OLE SIITÄ että onko hapankala syötävää tai ei, vaan kysymys on siitä, että pakottamalla itsensä hyväksymään hajun perusteella pilaantunen elintarvikkeen ja syömään sitä, tuhoaa luontaisen aistin joka varoittaa pilaantuneesta elintarvikkeesta. Luontainen aisti joka hajun perusteella varoittaa pilaantuneesta elintarvikkeesta, voi aiheuttaa oksennusref-leksin ennen kuin on edes maistanut elintarviketta.