Ruotsinpihlaja on keskikokoinen, vartuttuaan noin kymmenmetrinen, pyöreä- ja leveälatvuksinen puu, jonka olemus on vankka. Se kasvaa luontaisena Itämeren rannoilla ja harvinaisena myös lounaissaaristossamme. Se eroaa siellä yleisemmästä suomenpihlajasta (S. hybrida) lehtiensäkin perusteella. Ruotsinpihlajan lehtilapa on päältä kiiltävän tummanvihreä tai jopa oliivinruskeanvihreä, parihalkoinen tai -jakoinen ja alta harmaa- tai kellertävänukkainen. Vain kukattomien haarojen lehdissä saattaa lisänä olla yksi lehdykkäpari.
Linné sijoitti ruotsinpihlajan alkuun orapihlajien joukkoon (Crataegus), kuten muutkin ehytlehtiset pihlajat. Puu on siemenistä lisääntyvä ja siementaimet ovat hyvin tasalaatuisia keskenään. Nykykäsityksen mukaan ruotsinpihlaja on kolmen pihlajalajin risteymä, siis kotipihlajan (S. aucuparia), etelänpihlajan (S. torminalis) ja valkopihlajan (S. rupicola). Etelänpihlaja kasvoi muinoin Itämeren ympäristössä.
Ruotsinpihlaja on jalo lehtipuu, joka sitkeytensä ja vaatimattomuutensa takia on suosittu erityisesti kaupunkien katupuuna. Ankarimpina pakkastalvina jotkut vanhatkin puuyksilöt voivat tuhoutua, kuten kävi Helsingissä, Malmin hautausmaalla talven 1985 ja parin seuraavan näännyttäminä.
