Pääkaupunkiseudun luontoretket/ Vantaan ympäristökeskus

Mukavan lämmin (+21 °C) kesäpäivä oli mainio retkipäivä asutuksen lähistöllä olevalle suolle.  Kaikkiaan 11 henkilöä aloitti retken tutustumalla parkkipaikan laitamilla puutarhakasveihin, jotka olivat levittäytyneet lähiluontoon.  Illakot ja vuorikaunokit olivat täydessä kukassa.

Retki jatkui kohti varsinaista suota.  Reunamien isovarpuisella rämeellä kukki vielä muutamia suopursuja ja juolukoita. Avosuon aluetta on hieman vaikea huomata, mutta avoimilla paikoilla sammalmättäitä koristivat sekä pikku- että isokarpalon kukat. Aikoinaan kaivetut ojat ovat nyt kasvamassa umpeen ja peittymässä sammaleen alle.  Kosteikon reunalla virtaa oja, jossa viihtyvät monet vesikasvit, mm. rantapalpakko.

Vasemmalla pikkukarpalo, oikealla isokarpalo

Kihokkien löytäminen vaati tarkkuutta. Kun tottui löytämään, niin niitä sitten olikin runsaasti. Pääsimme myös seuraamaan miten kihokki ”saalistaa”. Pursuhopeatäplät olivat juuri lähteneet liikkeelle ja yksi liiteli liian läheltä kihokin tahmaisia pyyntinystyjä.  

Perhosia oli liikkeellä jonkin verran, metsämittari oli ehkä runsain.

Sudenkorennot kiertelivät saalistamassa ja ainakin merisinikorento, vaskikorento ja ruskohukankorento tunnistettiin.

 

Vaskikorento

 Yksi komeimmista petoluteista, äkälude vaani saalista kasvillisuuden seassa.

Hilla, lakka vai muurain, sitä pohtiessa löytyi leukaperhonen syömässä lähes kuihtuneen kukan siitepölyä. Leukaperhoset ovat alkeellisimpia perhosia.

 Harvinaisen iso ja lähes kerrannaiskukkainen lakankukka löytyi polun reunalta.

 Kun kumartuu hieman alemmas ja tähystää luontoa tarkoin silmin löytää aina uutta katsottavaa.