Suurennettu kartta

Kiskon Haapaniemen metsäkartta 1707

Uudenmaan ja Hämeen läänin maanmittari Samuel Brotherus mittasi vuonna 1707 Kiskon pitäjän Haapaniemen rälssisäterin sekä Kajalan ja Marjaniemen (Marniemi) kylät. Hän laati näistä geometrisen metsäkartan, jonka mittasuhteet ovat mittaustekniikkansa vuoksi suhteellisen tarkat. Metsäkarttaan on piirretty myös Marjaniemen ja Kajalan sekä Haapaniemen kylien väliset rajat. Metsäalueilta löytyvät vain vihreiksi väritetyt suurimmat niityt ja suot (Måsa) sekä kylien ja talojen paikat. Metsistä on kerrottu tarkempia tietoja karttaselityksessä. Karttaan on piirretty tärkeimmät järvet ja lammet saarineen, muun muassa Kiskon Kirkkojärvi (ei nimeä kartassa), Määrjärvi (Märjerfwi) ja Iso Kiskonjärvi (Stoor Kisko Siöö). Alue sijaitsee Kiskon kirkon eteläpuolella ja rajoittuu etelässä Pohjan pitäjään.

Haapaniemen metsissä oli tarpeeksi puuta aidantekoon ja polttopuuksi. Kaskimetsää sen sijaan löytyi vain yksi tynnyrinala. Pellon tekoon löytyisi ”joitakin paikkoja”, mutta niityiksi raivattavia alueita ei Brotheruksen mukaan ollut lainkaan. Laitumia Haapaniemellä oli ”kohtalaisen niukasti”. Sen vuoksi karja ”kärsii kesällä suurta hätää”. Brotherus on kirjannut karttaselitykseensä silloisen metsänhoidollisen ratkaisun tähän ongelmaan. Hän sanoi laitumien vähäisyyteen olleen syynä ”metsien runsas ylikasvu”, mikä ”kaskeamalla jälkikäteen luultaisiin aukaistavan”! Haapaniemeläiset käyttivät jo tuolloin järeämpää puuta myös sahatavaraksi, sillä Kirkkojärveen laskevassa ”Isossa Kiskon virrassa” (koskessa) oli tavallisen myllyn lisäksi sahamylly kotitarpeeseen. Sahamylly on antanut nimen Kirkkojärvessä joen kohdalla olevalle nykyiselle Myllysaarelle (Såg Hålmen).

Seudun asukkaille oli annettu vuonna 1680 oikeus käydä kauppaa rautaruukkien kanssa. Tavarat piti maksaa sysillä tai puilla. Sysien poltto näyttää olleen merkittävää myös silloisessa Kiskon pitäjässä, jonka läheisyydessä oli seitsemän rautaruukkia. Haapaniemen rälssisäterin metsistä löytyi Brotheruksen mukaan raaka-ainetta sysien polttoon vielä ”jotenkin” vuonna 1707. Suurimman osan niistä sanottiin menneen ruukinhoitaja ”Törvistille”. Tästä kyläläiset valittivat maanmittarille. ”Törvist” tarkoittanee ruukinpatruuna Johan Thorwösteä. Sysiä lienee viety joko Pohjan pitäjän Antskogin tai Fiskarsin ruukille. Nämä olivat kiskolaisten lähimmät rautaruukit, ja Johan Thörwöste oli tuolloin ruukinpatruunana niissä molemmissa. 

HH

Lähteet: KA. MHA. A38 3/1. Geometrisk Skogz Carta Oppå Hapaniemi Gård, samt Marianiemi och Kaijala, belägit i Kisko Sochn, som bleff Carterat, Anno 1707; Ekstrand, Viktor, Svenska Landtmätare 1618—1900. Biografisk förteckning. Umeå & Uppsala 1896—1903; Vilkuna, Kustaa H. J., Valtakunnan eduksi, isänmaan kunniaksi, ruukinpatruunalle hyödyksi. Suomen rautateollisuus suurvalta-ajalla. Historiallisia Tutkimuksia 188. Helsinki 1994; Väärä, Seija, Kiskon ja Suomusjärven historia historiallisen ajan alusta kunnallishallinnon uudistamiseen 1347—1865. Kiskon ja Suomusjärven historia I. Jyväskylä 1998.

PALUU HAKEMISTOON