Ensimmäisiä askelia neulekuvaukseen
Ohje ja kuvat:
Eeva Saviranta
-
Artikkelit ja neuvot
Niina Hakkarainen:
Palmikkoja ilman apupuikkoa
Marjut Katajala:
Ulla uudistuu
Jussi Katajala:
Tarkastuskäynti
Marjut Katajala:
Magic loop
Katja Kvintus:
Novitan kevätlangoissa farkkusävyjä
ja eksoottisia uutuuksia
Puputsi:
Lankakauppasuunnistuksen
peruseet - lankakauppavinkkejä Tukholmasta
Tuulia Salmela:
Neuleen yhden kerroksen korjaaminen
Eeva Saviranta:
Onteloneule
Aineiston © sen tuottajalla. Kaupallinen käyttö ehdottomasti kielletty.
Neuleiden kuvaaminen ei ole aina niin helppoa kuin voisi kuvitella - mutta se ei ole vaikeaakaan, kunhan maltat perehtyä asiaan. Erikoisesti talvisaikaan valon puute aiheuttaa monia haasteita, mutta myös monet muut seikat vaikuttavat kuvien onnistumiseen. Kuvaamiseen kannattaa valmistautua ja kuvien ottamiseen paneutua yhtä suurella huolellisuudella kuin neuleiden viimeistelyyn. Harvoin heti ensimmäinen kuva onnistuu, joten samalla kannattaa ottaa useampi kuva. Näin varmistat onnistuneen lopputuloksen.
Ensimmäisenä on otettava huomioon mallineuleen väri, sillä toisia värejä on helpompi kuvata kuin toisia. Keskiharmaat värit ovat hyvin kiitollisia kuvattavia siinä missä violetit, turkoosit, punainen ja musta ovat haasteellisia. Näistä kaikkein haasteellisin on musta, josta on vaikea saada näkymään minkäänlaisia muotoja tai pintaneuleita, ellei lanka erikoisesti kiillä.
Kuvassa on lapaset, jotka on neulottu mustasta langasta. Kuvasta on vaikea erottaa esimerkiksi sitä, missä peukalot ovat puhumattakaan tarkemmasta käsien asennosta. Ongelma johtuu pääasiassa siitä, että salamakuvatuissa mustissa lapasissa ei kuvaajaan päin ole sekä valoisia että varjoisia kohtia. Kirkkaassa auringonvalossa mustan saa langan luonnollisen kiillon avulla valoisissa kohdissa näyttämään vaaleammalta, mutta tällöin kuvan värit eivät vastaa todellisuutta.
Kuvatessa on tärkeää kuvata kohde suunnasta, joka ei vääristä neuleen muotoa. Jos kuvaat neuleen vinosta, ylhäältä tai alhaalta päin, vaikuttaa perspektiivi kohteen muotoon ratkaisevasti.
Kuvissa on sekä ylhäältä kuvattu pipo, jonka muoto on oikea ja viistosti pipon alareunasta kuvattuna sama pipo, joka näyttää kuvassa paljon litteämmältä. Kun neuleen kuvaa viistosti kohteesta nähden, neule näyttää lyhentyvän katseen suuntaisesti. Ilmiö on sama kuin ylhäältä päin otetuissa lemmikkikuvissa, joissa eläimillä on suuri pää ja lyhyet jalat. Tämän vuoksi esimerkiksi pusero ihmisen päällä on helpointa kuvata katsekorkeudelta, näin se on kuvassa kuvattu samasta suunnasta kuin mistä katsoja katsoisi sitä luonnossa. Kokeile vaikka kuvaamalla sama pusero polvien tasolta ja silmiesi korkeudelta seisovan mallin päällä, niin näet eron.
Oikean kuvaussuunnan lisäksi on syytä kiinnittää huomiota neuleen taustaan. Yllä valkoisella lakanalla kuvatut pipot pääsevät hyvin oikeuksiinsa, sillä tausta itsessään ei vie huomiota pipolta. Jos käytät taustana jotain hyvin kirkasta, kirjavaa tai tummaa, huolehdi siitä, että neule erottuu taustalla hyvin ja tausta näyttää hyvältä neuleen kanssa. Valkoinen tausta on neulekuvassa kaikkein helpoin, jos olet epävarma taustan sopivuudesta. Muita hauskoja taustoja ovat esimerkiksi muut melko yksiväriset pinnat, suhteellisen oksaton puupinta, ruohikko tai kaukainen maisema, joihin kuvattava kohde ei uppoa. Muista kuitenkin, että on olemassa neuleita, jotka voi kuvata vaikka sirkuksessa ilman, että neule hukkuu muuhun ympäristöön. Tärkeintä on, että kuva näyttää tasapainoiselta.
Kuvassa on paljon erilaisia värejä, jolloin katsoja jää katsomaan kaikkia mahdollisia yksityiskohtia. Erityisesti hyvin räikeä tausta riitelee neuleen oman luonnonvärisyyden kanssa. Neulekuvien tavoitteena ei aina ole mahdollisimman taiteellinen ja taulumainen lopputulos, vaan ensisijainen tavoite on esitellä neule mahdollisimman selkeästi. Selkeästä neulekuvasta ohjeen lukija saa helpoimmin käsityksen siitä, miltä lopullinen neule näyttää.
Lisäksi neulekuvassa on tärkeää, että kuva on tarkka. Kuvan epätarkkuus johtuu yleensä joko väärästä kohdistuksesta tai liian pitkästä valotusajasta.
Ensimmäistä voit yrittää korjata vaihtamalla kameran kohdistusmoodia esimerkiksi yksipisteiseksi monitarkenteisen sijaan, jolloin kamera on helpompi tarkentaa oikeaan kohteeseen. Kuvan tarkentamisesta löytyy paljon vinkkejä useimpien kameroiden ohjekirjasta. Mikäli valoa riittää, voit parantaa kuvan syväterävyyttä (eli aluetta, jolla kuvassa olevat asiat näkyvät terävinä) pienentämällä käytettävää aukkoa, mihin löytyy myös ohjeita käyttöohjeista.
Jos taas kuvan epätarkkuus johtuu liian pitkästä valotusajasta, voit lisätä kuvaustilanteeseen valoa (esimerkiksi kohdevalaisimella) tai tukea kameran (pienellä jalustalla tai vaikka kirjapinolla ja parilla lapasella sopivaan suuntaan), jolloin kamera ei tärähdä kuvaa otettaessa tai voit antaa kuvan alivalottua aavistuksen ja korjata värivirheen kuvankäsittelyohjelmalla. Viimeisin keino ei tuota yhtä hyvää lopputulosta kuin kaksi muuta keinoa.
Kuvassa on liian pitkällä valoitusajalla kuvatusta piposta yksityiskohta. Vaikka kuva on tarkennettu oikeaan kohteeseen, on kuvaajan käsi tärähtänyt kuvaushetkellä niin, että kuva on epätarkka. Kuvassa voi huomata lyhyitä liikkeen suuntaisia viivoja.
Sumeaa kuvaa on vaikeaa, ellei mahdotontakin jälkikäteen korjata selkeäksi, joten muutaman harjoituskerran verran kannattaa yrittää.
Digitaalisten kuvien kanssa on myös muistettava, että jos kuvaa pienentää liiaksi, sitä ei saa enää palautettua suuremmaksi. Voit skaalata kuvan sivuiltaan liian pieneksi (vaikka 100 x 100 pikseliä) tai voit pakata kuvaa liikaa. Digitaalisissa kuvissa on parempi säilyttää aavistuksen liian suuri kuva kuin aavistuksen liian pieni, sillä suuremmasta saa aina pienemmän, mutta muunnos toiseen suuntaan onnistuu äärimmäisen harvoin. Alla on sama pipokuva kuin artikkelin alussa, mutta pakattuna liian pieneksi. Kuva ei näytä enää laisinkaan niin hyvältä kun aikaisemmin.
Pienennettyä kuvaa ei saa enää palautettua paljoakaan suuremmaksi. Lisäksi esimerkkikuva on tiivistetty liian suurella tiivistysasteella.
Lisävinkkinä kännykällä kuvaaville voin mainita kännykän yökuvaustilan. Tämä tila vähentää paljon kuvan kohinaa tilanteissa, joissa valaistus on puutteellinen ja sitä voi käyttää päiväsaikaankin, kunhan pitää kätensä vakaana. Kännykkäkuvat ovat silti useimmiten valitettavan kohinaisia ja epätarkkoja.
Linkkejä
Suomen Kameraseurojen Liiton valokuvausohjeita (digikuvauksessa pätevät samat ehdot aukon, valotusajan, tarkennuksen ym. suhteen kuin filmikamerallakin kuvatessa)