Autoilla kruisailusta tulee monille mieleen nuorten parikymppisten miesten äänekäs ”kaahailu” öitä myöten. Mutta on olemassa myös vähemmän testosteronia vaativaa vintage-tyylisten autojen ajeluttaminen, jossa pääpaino on menneiden vuosikymmenten ihannoinnilla. Molempia tapoja kutsutaan katujenkielellä kruisailuksi.

Turkulainen Jani Vahto, 30, omistaa General Motorsin Detroitin autotehtailla valmistetun 1954 Pontiac Star Chiefin. Auto on nimensä mukaisesti 1950-luvun amerikkalainen ”kärry”, ja tuo mieleen monet klassiset 1950-luvun Hollywood-leffat.

Vahto kokee Turun jenkkiautokruisailun ”siirtymänä”, koska se on siirtynyt eräänlaisena perintönä hänen omalta isältään.

– Isäni kruisaili nuorena poikana. Hänen aikanaan kruisailu oli erilaista.

Vahto vertailee isänsä aikaista jenkkiautokruisailua nykyiseen menoon ja ero syntyy siitä, että vuosikymmeniä sitten niin kutsuttuja ”amerikanrautoja” oli luonnollisesti liikenteessä huomattavasti enemmän ja sen aikaiseen nuorisokulttuuriin kuului olennaisesti fiftarityylin fanittaminen ja leveät ”kaarat”.

– Ero on myös siinä, että amerikanraudat ovat kallistuneet noista ajoista. Olennainen tekijä vanhojen jenkkiautoilukruisalussa on aikamatkailu. Sitä kautta saan entisajan fiilistä. Sellaista huoletonta meininkiä, muotoilee Vahto.

Jossain mielessä fiftariajan tunnetta Vahto hakee myös hiustenlaittamisella ja baseball-rotsilla, jossa on nahkahihat, tai punaisella Jersey-collegetakilla. Kruisailuporukan sisällä löytyy eri tyylilajeja. Kaikki hakevat ennen kaikkea nostalgiaa.

– Tämä on myös sosiaalinen harrastus. Tässä ajellaan jenkkiautossa 2–6 henkilöä kyydissä. Koko ajan tarkkaillaan, että tuleeko muita jenkkiautoja vastaan. Joskus kokoonnumme ravintolalaiva Espositon edustalla jokirannassa. Siinä olemme parkissa ja juttelemme, kertoo Vahto.

Vahdon käyttämässä Pontiacissa on 8-sylinterinen rivimoottori.

– Siinä on automaattilaatikko. Moottori sijaitsee keulassa, jossa on iso konepelti ja konehuone itsessään. Ajaminen sillä on letkeätä sekä rauhallista ja pikkuhiljaa etenemistä. Pysyn kyllä liikenteen mukana, enkä ole tukkona. Välillä ajamme automme parkkiin ja ihmiset tulevat joskus juttelemaan meille. Se on nimittäin yksi osa kruisailua, huomioi Vahto.

Hän haluaa myös painottaa, että kun on kyse vanhasta autosta, jossa kaikki varaosatkin ovat menneiltä vuosikymmeniltä, on kaikki Pontiaciin liittyvä korjattavissa.

– Jos Pontiacista jokin osa hajoaa, niin ei minun tarvitse mennä autokorjaamolle sen vuoksi. Autoni on täysin mekaaninen, eikä siinä ole nykyautojen elektroniikkaa. En ole itse niin kiinnostunut autojen korjaamisesta, mutta isäni hallitsee kaiken näihin vanhoihin autoihin liittyen. Hän osaa korjata kaiken, mikä on korjattavissa.

Pontiac 54:sen kaltaiset bensiini- tai dieselkäyttöisten autojen polttoaineen saatavuus voi muodostua jossain vaiheessa ongelmaksi.

– Kyllä se minunkin kukkarossani näkyy. Vaikka ajaminen voi maksaa hiukan enemmän, niin tulen harrastamaan kruisailua niin kauan kuin se on mahdollista, pohtii Vahto.

Kurt Hedborg