Historiallinen Strömforsin ruukki lapsiperheen silmin

Vanhat ruukkialueet ovat kiehtovia. Niihin saapuessaan pääsee hetkessä aikamatkalle suomalaiseen teollisuushistoriaan (ja historiaan laajemminkin), parhaimmillaan satojen vuosien päähän. Jotkut näistä alueista ovat erittäin hyvin säilyneitä, kuten Strömforsin ruukki Ruotsinpyhtään kylässä, noin 20 minuutin ajomatkan päässä Loviisasta.

Perheemme vieraili Strömforsin ruukissa heinäkuun lopussa, mikä on ruukin turistivirtojen osalta kiireisintä aikaa. Tämän huomasi käytännössä lounasajan tienoilla, jolloin parkkipaikat alkoivat olla ääriään myöten täynnä, kapeita teitä huristeli niille huonosti sopivia katumaastureita ja suosituimpiin kuvauspaikkoihin muodostui ruuhkaa.

Onneksi ruukkialue on kokonsa puolesta kompakti ja aikaisin liikkeellä olevat saavat kierrellä alueen putiikkeja ja ihailla rakennuksia kaikessa rauhassa. Näin teimme myös me ja pääsimmekin lounaan jälkeen jatkamaan jo matkaamme alueen läpikotaisin kierrettyämme.

Hitunen ruukkialueen historiaa

Strömforsin ruukkialueesta puhuttaessa on pakko sivuta tovi sen historiaa. Itse ruukkikylän perustus luotiin jo vuonna 1695 Kymijoen länsihaaraan vapaaherra Johan Creutzin toimesta – aluksi tosin kankivasarapajan muodossa. Sijainti oli mitä oivin, sillä läheiset kosket tarjosivat käyttövoimaa ja metsistä saatiin raaka-ainetta polttouuneihin.

Turun rauhan jälkeen astuivat uudet omistajat puikkoihin ja toiminta laajeni sekä nimikin vakiintui Strömforsin ruukiksi. Toiminnan kasvaessa ruukkialueelle rakennettiin manufaktuuripaja, saha sekä mylly. Vuosikymmenet vierivät ja valtaan astui rautainen nainen, Virginia af Forselles, joka luotsasi ruukin toimintaa lähes 60 vuotta, kehittäen ja laajentaen sen toimintaa entisestään.

Strömforsin ruukin rautaruukkipajojen toiminta jatkui aina vuoteen 1950 asti, oltuaan toiminnassa yli 250 vuotta. Nykyään ruukkialue on yksi Loviisan alueen tunnetuimmista nähtävyyksistä ja siellä vieraileekin vuosittain lukuisia turisteja Suomesta ja kauempaakin.

Aktiivinen kohde turisteille

Kuten moni muukin ruukkialue Suomessa, myös Strömforsin ruukin alueella toimii nykyään erilaisia taitelijapajoja, museo (yläpajassa / kohde 13 kartassa), monenlaisia taide- ja kädentaitotuotteita myyviä putiikkeja (mm. letkuvajassa, tallissa ja navetassa / kohteet 10, 18 ja 19 kartassa), kajakkeja ja SUP-lautoja jokiseikkailijoille vuokraava Wellsters (verkhuusi / kohde 2 kartassa) sekä jokunen ravintola. Majoittuminen on myös mahdollista useammassa eri rakennuksessa. Laajempi palvelu- ja akviteettilistaus löytyy ruukin webbisivuilta.

Aloitimme oman ruukkivierailumme tutustumalla alueen rakennuksiin ja ympäristöön sekä käymällä muutamissa putiikeissa, joista emme kuitenkaan löytäneet mitään ostettavaa. Pian suuntasimme yläpajassa toimivaan pajamuseoon, jossa oli hyvin esillä erilaisia entisajan työkaluja ja koneistoa sekä taottuja rautaesineitä (mm. nauloja).

Pajamuseossa sai myös kokeilla itse kolikon takomista lekaa käyttäen. Kahden voimalyönnin ja melkoisen kilahduksen (kuulosuojaimet olisivat olleet hyödyksi) jälkeen sainkin ojentaa molemmille tyttärillemme hienot kuparikolikot.

Lyhyen keinunta- ja leikkitauon jälkeen suuntasimme lounaalle Ravintola Myllyyn, jonka makoisat mutta hieman hintavat huikopalat vatsoissamme kävimme vielä tutustumassa suppailua ja melontaa tarjoavan Wellstersin toimintaan.

Ravintola Myllyn eduksi täytyy muuten mainita erittäin viihtyisä ja luonnonläheinen alaterassi, joka on aivan vesistön ja alapajan kupeessa.

Schjerfbeck ja kirkon alttaritaulu

Alapajalta suuntasimme vielä Strömforsin Kirkkoon (tunnetaan myös nimellä Ruotsinpyhtään kirkko), joka on myös oikein suositeltava (ja lapsiystävällinen) kohde, varsinkin taiteen ystäville.

Kirkko itsessään on oikein kaunis ja muotonsa puolesta erikoinen (uusgotiikkaa edustava kahdeksankulmainen keskeiskirkko, joka on Suomen oloissa kohtalaisen harvinainen), mutta kirkon sisältä löytyy ainutlaatuinen erikoisuus: kirkossa nimittäin sijaitsee Helene Schjerfbeckin vuonna 1898 maalaama alttaritaulu, jonka nimi on Ylösnousemus.

Alttaritaulu oli Schjerfbeckin viimeisiä suurikokoisia teoksia, jonka jälkeen hän syventyi entistä tiiviimmin sisäisen elämän kuvaamiseen. Itse maalausurakan kerrotaan kestäneen noin kaksi vuotta, hänen avustajansa auttaessa taulun yläosan taivaan viimeistelyssä.

Keskustelin kirkon alttaritaulusta pikaisesti kirkon oppaan kanssa ja hän mainitsi Schjerfbeckin voittaneen maalausurakan halvimmalla tarjouksella (osittain kuulemma rahapulan takia, josta nuori taiteilija kärsi). Näin jälkikäteen oli siis kirkolle melkoinen onni, että Schjerfbeck osallistui alttaritaulun tarjouskilpailuun ja oli rahan tarpeessa.

Mielestäni alttaritaulu on oikein kaunis ja istuu hienosti kirkon tyyliin, heijastellen samalla myös suomalaisuutta värimaailman ja ilmeen osalta. Lapsiamme alttaritaulu ei kuitenkaan saanut innostumaan, mutta heille olikin järjestetty väritystehtävää sivummalta (hyvä idea aktivoida lapset).

Onnistunut puolipäiväinen ennen turistiruuhkaa

Pian kirkkovierailun jälkeen alkoikin nuorimmaisemme osoittaa väsymyksen merkkejä ja otimme suunnan kohti tulomme jälkeen täyttynyttä parkkipaikkaa ja päiväunia.

Vierailumme Strömforsin ruukissa oli mielestäni oikein onnistunut. Kokonsa puolesta ruukkikylän kävelee nopeasti läpi ja lapset on huomioitu koko ajan. 2- ja 4-vuotiaat tyttäremme olivat yllättävän innoissaan koko päivän, mikä tietysti teki myös minun ja vaimoni kokemuksesta paremman.

Muutamia palveluita/aktiviteetteja jäi vielä tosin kokematta ja niistä varsinkin suppailua olisin halunnut harrastaa. Myös Kululjärven vaellusreitti kiehtoi etukäteen, mutta se ja suppailuretki saavat jäädä vielä odottamaan tulevia ruukkivierailuita.

Loviisa-terveisin, Antti