Valkopäätiainen (Cyanistes cyanus) on sinitiaiselle läheistä sukua oleva tiainen, jota tavataan Tyyneltämereltä Itä-Eurooppaan, Siperian eteläpuolisilla alueilla. Laji on luokiteltu elinvoimaiseksi ja viihtyy paikkalintuna erityisesti joenvarsien lehtimetsissä.
Valkopäätiainen on pituudeltaan 12–13 cm, ja se painaa 11–13 g. Se on kuin sinitiaisen vaalea kopio: päälaki ja alapuoli ovat valkoiset ja siivellä on valkoiset kuviot. Pyrstössä on laajat valkoiset reunakuviot. Muu puku on väriltään hailakan sininen.
On esitetty, että viimeinen jääkausi eristi sini-/valkopäätiaislajin kahdeksi erilliseksi populaatioksi, joiden muuntelu kehittyi eri suuntaan. Lajit risteytyvät keskenään.
Valkopäätiaista tavataan Tyyneltämereltä Itä-Eurooppaan, Siperian eteläpuolella. Laji on paikkalintu, vaikka joskus esiintyy lyhytmatkaista vaeltelua. Sen elinalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä, Euroopan kannan koko on 5 800–22 000 yksilöä ja sen kanta on elinvoimainen. Suomessa lajia on havaittu noin 30 kertaa, ja nykyään havaintoja kertyy vain satunnaisesti. 1970-luvulla laji pesi varmuudella kahdesti, Tohmajärvellä ja Turussa. Valkopäätiainen havaittiin vuonna 2007 Uuraisilla (Rariteettikomitea ei ole vielä tarkastanut havaintoa) ja 30. tammikuuta vuonna 2010 Siikajoella, sekä loppusyksyn 2015 ja kevään 2016 aikana Helsingin Fastholmassa.
Valkopäätiainen viihtyy erityisesti joenvarsien lehtimetsissä.
Valkopäätiainen syö keväästä syksyyn hyönteisiä ja muita selkärangattomia, talvella siemeniä ja pähkinöitä.
Valkopäätiainen pesii puussa tai seinässä olevaan koloon. Naaras munii kymmenkunta valkoista munaa, joissa on punaruskeita pilkkuja. Se hautoo kaksi viikkoa. Molemmat vanhemmat ruokkivat poikasia 17-20 päivän ajan.
