Kirkko, tila ja muisti

Terhi Tanska

Keminmaan vanha kivikirkko on seissyt samalla paikalla 1500-luvun alkupuolelta lähtien, siis noin 500 vuoden ajan. Vuosisatojen kuluessa kirkonseudun maisema on kokenut monenlaisia muutoksia, jotka piirtyvät esiin alueen vanhoilla kartoilla.  

Ortoilmakuva 2016 (Maanmittauslaitos).

1800-luku. Pitäjänkartaston lehdet 2541 08+05 ja 09. (Kansallisarkisto, digitaaliarkisto.)

Ortoilmakuvaa ja 1800-luvun kartoitusta voit vertailla toisiinsa täällä: https://cdn.knightlab.com/libs/juxtapose/latest/embed/index.html?uid=3a4511c4-c7c5-11e9-b9b8-0edaf8f81e27

Maisemassa näkyvin ja suurin muutos tapahtui jatkosodan jälkeen Isohaaran voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä. Voimalaitoksen patoaltaan rakentamisen vuoksi Kemijoen vedenpintaa nostettiin ja rantaviiva siirtyi. Rantaniityt ja kirkon edustalla joessa sijainneet saaret jäivät veden alle ja koskien kuohu hiljeni.  Pikkuhiljaa ympäristön pelloille ja metsiin alettiin kaavoittaa asuintaloja ja teollisuutta.  

Maanmittauslaitoksen maastokarttalehti 251 09 vuodelta 1956 (Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat-palvelu).

Vuoden 1956 maastokarttalehteä voit vertailla vuoden 1740 karttaan täällä: https://cdn.knightlab.com/libs/juxtapose/latest/embed/index.html?uid=789eb7b4-c774-11e9-b9b8-0edaf8f81e27

Vanhassa 1800-luvun pitäjänkartassa näkyvät kaikki kolme alueella tuolloin ollutta kirkkoa: keskiaikainen kivikirkko, vuosina 1799-1827 käytössä ollut keskimmäinen kirkko, sekä nykyinen vuonna 1827 vihitty kirkko.  Vanhat kartat ovat nykykarttoja epätarkempia ja osa kohteista on selvästi piirretty kartoille melko summittaisesti.

Vanhimmat kirkonseutua kuvaavat kartat ovat 1700-luvulta. Ne ovat verokarttoja, joissa maanmittarit keskittyivät ensisijassa kuvaamaan peltojen ja niittyjen laatua ja laajuutta, mutta niille on merkitty paljon ympäristön muitakin kohteita, jotka kertovat siitä, miten toiminnat ovat alueella muuttuneet. Huomattavia muutoksia tapahtui 1700-luvulla muun muassa kirkkomaalle kulkemisessa: vuoden 1707 kartalla kirkolle tullaan vain rannan- eli idänpuoleisesta portista, mikä oli sikäli loogista, että Kemijoki oli pitkään alueen pääkulkuväylä. Vuoteen 1740 tultaessa myös kirkkomaan eteläsivulle on aitaan lisätty portti.  Myös muissa kulkureiteissä näyttää 1700-luvun kuluessa tapahtuneen muutoksia, jotka kertonevat siitä, miten kirkkomäen alueen merkitys seudun asukkaille on kasvanut.

1740, J. J. Wikar (Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen arkisto, Kemin maalaiskunta L7:4/7-9)

1707, K. Mört (Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen arkisto, Kemin maalaiskunta L7:4/1-3)

Vuosien 1740 ja 1707 kartoituksia voit vertailla toisiinsa täällä: https://cdn.knightlab.com/libs/juxtapose/latest/embed/index.html?uid=9e2d2754-c58a-11e9-b9b8-0edaf8f81e27

Kirkkomäelle kirkon eteläpuolelle on 1700-luvun kartoille piirretty avoimelle niittyalueelle useita aittoja tai muita pieniä rakennuksia. Yksi on 1740-luvun kartan mukaan ”Mundering Boda” eli sotaväen varusvarasto. Todennäköisesti kirkonmäellä on ollut myös kirkkotalleja ja -tupia kauempaa tulleille seurakuntalaisille, ja lähteet kertovat alueella olleen myös tilattoman väen asumuksia. Kirkon ja joen välisellä alueella oli alueen yhteisten asioiden hoidolle tärkeä pitäjäntupa (”Socken Stuga”), kunnantalon edeltäjä. Pappila (”Prästegård”) sijaitsi hiukan etelämpänä joen varrella, aika lailla samoilla sijoilla kuin nykyisinkin. Pappila poltettiin isonvihan aikana vuonna 1715, joten vuosien 1766–1767 kartoille yksityiskohtaisesti piirretyt pappilan rakennukset lienevät isonvihan jälkeen rakennettuja.

Maanmittari Sternerille on vuosien 1766–67 kartalle lipsahtanut virhe ja Hamina- ja Satamasaaren nimet ovat vaihtuneet. (Johan Sterner 1766-1767, Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen arkisto, Kemin maalaiskunta L7:4/10-120)

Vuoden 1766/1767 ja 1740 kartoituksia pääset vertailemaan täällä: https://cdn.knightlab.com/libs/juxtapose/latest/embed/index.html?uid=c360b762-c589-11e9-b9b8-0edaf8f81e27

Tässä esitettyjen karttojen painotus on ollut maanviljelysolojen kuvaamisessa ja alueen elämälle keskeinen Haminasaaren markkinapaikka tiheine aittariveineen on merkitty kartoille hyvin summittaisesti. Wikar kertoo vuoden 1740 kartalla alueen olevan täpötäyteen aittoja rakennettu, minkä tiedetään muiden lähteiden ja saarella ennen patohanketta tehtyjen arkeologisten tutkimusten perusteella pitäneen paikkansa. Markkinapaikka aittariveineen oli Haminasaaressa yli kolmesataa vuotta, aina vuoteen 1821 saakka, jolloin aitat paloivat tulipalossa. Yhdessä Haminasaari, kirkko ja kirkonmäki muodostivat pitkään Kemijokisuun kirkollisen, taloudellisen ja hallinnollisen yhteiselämän keskuksen.

Kiinnostuitko kirkon historiasta? Tervetuloa tutustumaan “Anna, kirkkoon haudattu” -näyttelyyn Tornionlaakson maakuntamuseolle ja “Rungius, kirkkoon haudattu” -näyttelyyn Kemin historialliseen museoon 12.9.-1.12.2019!