Lapsuuden kirjekaverini kanssa kävimme vuoropuhelua jaetun maailman luomisesta ja pohdimme fantasiakirjallisuuden trooppeja teini-ikäisen innolla. Yksi teeseistämme oli ”kaikki kunnon fantasiakirjat alkaa kartasta”, joten tarvitsin tietenkin Marrasmerestäkin kartan.
Piirtämiäni karttoja löytyi kymmeniä. Niissä jokaisessa oli joku elementti, mistä pidin. Mutta yksikään ei osunut tähän teeman kiteyttämisen ideaan. Meri oli niissä kyllä mukana, mutta sivuroolissa. Maailma oli piirretty kartan keskelle.
Huomasin, että lähestyin asiaa nyt täysin väärästä suunnasta. Kartan ei pitänyt palvella maailmaa, vaan sen piti olla keskiössä. Petri Hiltunen kehitti Jaconiansa ajatuksesta, että maailma olikin raunioiden sisässä. Minä halusin meren keskelle. Tarvitisin siis ”Välimeren”.
Nopealla googlettelulla ahmin Välimeren historiaa, luontoa ja toimivuutta ympäristönä. Eikä mennyt kauaa, kun eteeni sattui Azgaar’s Fantasy Map Generator.
Oli nettigeneraattoreista sitten mitä mieltä tahansa, niin niiden avulla pääsee useimmiten isoimmista blokeista ohi. Generoin karttoja kuin kolmevuotias kysymyksiä (trust me, se on paljon). Jokainen on oli toinen toistaan hienompi ja mielenkiintoisempi.
Tämän triptyykin toinen kuva lopulta iski parhaimmin. Jotain tällaista tarvitsin. Generoin vielä lisää, mutta monet kartoista olivat sisämeriä. Niistä ei päässyt jatkamaan matkaa.
Tätä puutetta en ensin tietenkään sisäistänyt. Kartat olivat vain ”jotenkin vääriä”. Lopulta kuitenkin löysin ”tarpeeksi hyvän”.
Luultavasti en olisi edes pysähtynyt tämän kartan kohdalle, jos valtioiden rajat eivät olisi jääneet päälle vahingossa. Tässä kuvassa kuitenkin nousi esiin juuri se, mitä kartalta halusin. Laaja meri, jonka rantoja asuttavat monet eri heimot.
Tein muutaman testiversion, sijoitellin vanhan pelin maita tämän päälle. Huomasin nopeasti, kuinka vuosituhannen vaihteessa kirjoittamani vanhat seutukuvaukset kertoivat heti, mihin kohtaan mikin kuningaskunta piti sijoittaa.
Miska Fredmanin karttaprojekteja vuosia seuranneena työkalut kartan piirtämiseen löytyivät laukusta. Kierrevihko ja tussit loivat pohjan, jonka päälle rakensin tietokoneella tarkkenuksia.
Kartan piirtäminen tähän muotoon tuntui vapauttavalta. Sillä hahmotan maailman sen kautta paremmin ja pystyn nyt keskittymään syiden ja seurauksien luomiseen. Minulle on helpompi hahmottaa, miksi pelimaailma on rakentunut tietyllä tavalla ja sitä kautta koen voivani siirtää sen paperille (tai pdf:ään) paremmin.
Ongelmatonta kartan luominen ei tietenkään ole. Se antaa vahvan kuvan myös uudelle lukijalle, joka tutustuu maailmaan. Yllä oleva kartta ei esimerkiksi anna mielikuvaa siitä, että Marrasmereltä löytyy lukemattomia pieniä saaria. Niille on oma generaattorinsa kirjassa (ei vielä julkaistussa versiossa, tosin) ja ne ovat olennainen osa pelin pelaamista. Eteläisiä jokia ei myöskään näy kartassa kuin muutama. Niiden merkitystä on vielä lisättävä, ne kun toimivat saarien tapaan seikkailuiden ytimenä.
Joet ja saaret ovat Pohjolan saagojen ”Borvaria”. Lupas rajattomasta määrästä seikkailuja. Olisin saattanut päätyä tähän samaan ajataukseen muutenkin, mutta kartan piirtäminen kirkasti ajatuksen mielessäni.
Julkaistessani alpha-version Pohjolan saagoista, sain heti lisäkyselyä Dronoksen keisarikunnasta. Se on jäänyt tarkoituksella etäiseksi tähän asti, mutta huomasin sen tarpeellisuuden maailmankuvauksen yhteyteen. Luonnollisesti senkin hahmottamiseen tarvitsen karttaa, joten hahmottelin jotain hyvin summittaista sen perusteella, mitä tähän mennessä olen jo kirjoittanut maailmasta.
Kuten kuvasta näkyy, työtä Pohjolan ulkopuolella vielä riittää. Luultavimmin se osuus sää jäädä kuitenkin Pohjolan saagojen ulkopuolelle toistaiseksi. Haluan keskittyä nimenomaan Marrasmereen ja sitä ympäröiviin alueisiin. Siellä riittää alkuun hyvin seikkailtavaa.
Diceblastes 