Seljakämmekka peittää kuivan kivikkoniityn lämpimänä ja kosteana keväänä. Huonoina keväinä, kuten hyytävän kylmänä toukokuuna 2014, samassa paikassa nousi vain muutama pakkasen käpristämä terttu. Nåtö.
Ahvenanmaan tunnetuimmat lehtoniityt ovat Nåtö ja Herrö Lemlandissa sekä Ramsholmen Jomalassa. Yhtä upeita ovat Höckböle holmen Getassa ja Prästgårdsnäset Finströmissä. Saaristossa hienoja kohteita ovat muun muassa Lemlandin Senskär, Idskär ja Äskskär, Föglön Bänö ja Kökarin Idö. Varhaisimmat kevätkukkijat ovat pähkinäpensas ja sinivuokko.
Sinivuokko, Jomala, Ramsholmen.
Kevätkukkijat, tässä mukulaleinikki ja pystykiurunkannus, leviävät hanakasti myös pihanurmikoille. Jos ruohonleikkuun aloittaa liian aikaisin, kasvit eivät ehdi siementää. Voipa pihapiiri olla raivattu aikanaan lehtoonkin. Övernässtugan Tullarns ängin kupeella on Maarianhaminan vanhin säilynyt rakennus.
Suomukka on pähkinäpensaan lehtivihreätön loinen ja aikainen kevätkukkija. Kukka on läheltä katsottuna hyvin kämmekkämäinen, mutta hailakan värinen. Ramsholmen.
Näsiä on mereisessä ilmastossa harvalukuinen.
Lajirunsaus kasvaa viikko viikolta. Kosteilla paikoilla rehottavat mukulaleinikki ja rentukka, kuivemmilla iso- ja pikkukäenrieska, kaikki keltakukkaisia.
Harvinainen hentokiurunkannus kukkii rannan tervalepikossa huhtikuussa vain viikon verran ja jää helposti huomaamatta. Lumparland, Kapellhagen.
Kävelymatkan päässä Maarianhaminan keskustastakin on kaksi hienoa kasvikohdetta: Nabben pohjoisessa ja Tullarns äng kaakossa. Mukulaleinikkiä Tullarns ängin tervaleppärannassa.
Sinivuokkoja voi löytää myös valkoisina tai punertavakukkaisina muotoina.
Isokäenrieska, Ramsholmen.
Jos kevät etenee nopeasti, sini-ja valkovuokot kukkivat hetken rinta rinnan. Varjoisilla laikuilla dominoi violetti pystykiurunkannus.
Vårdö, Listersby holmen.
Herrön vanhan linnaketien varrella kasvaa valkokukkaisia pystykiurunkannuksia. Lehdet ovat erikoiset, kyseessä voi olla puutarhakarkulainen venäläiseltä linnakeajalta.
Lehdesniittyjen lajirunsaus on käsittämätön: esimerkiksi Nåtöstä on löydetty yli 600 eri kasvilajia. Niistä yli 300 kuuluu juuri lehdesniittyjen tunnuslajistoon. Niin lehtojen, niittyjen kuin ketojenkin lajit viihtyvät mosaiikkimaisessa ja hoidon ansiosta valoisassa maisemassa. Niittyjä hoidetaan niittämällä ja haravoimalla, puiden latvuksia karsimalla ja laidunnuksella. Lehdesniittytalous on kuitenkin kadonnut maataloudesta, ja jäljellä olevat hoidetut lehtoniityt ovat lähes kaikki luonnonsuojelualueilla.
Toukokuussa valkovuokkomassat ottavat ylivallan, ja maisema on hehkeimmillään.
Hammarlandin kirkon haka on myös rautakautinen kalmisto. Valkovuokkoa ja mukulaleinikkiä.
Idholm.
Kevätlinnunherne, Ramsholmen.
Keltavuokko on Ahvenanmaalla harvinainen tuttavuus, mutta kasvaa laajoina mattoina Ramsholmenissa.
Toukokuun puolenvälin tienoilla nousevat komeat orkideat selja- ja miehenkämmekkä hallitsemaan Nåtön, Senskärin ja Idholmin niittyjä. Kesäkuun alussa näyttävien kukkakasvien lajirunsaus on parhaimmillaan.
Miehenkämmekän kukinto on seljakämmekkää hoikempi ja sinisempi. Miehenkämmekkä on harvinaisempi, ja sitä näkee laajoina kasvustoina vain hienoimmilla lehdesniityillä. Nåtö.
Senskärin saarnista kerättiin ennen lehtikerppuja talvirehuksi, nyt maiseman entisöimiseksi.
Idholmin jyrkkä länsitörmä ja saaren laki ovat rehevät. Miehenkämmekkä
Normaalisti seljakämmekän kukat ovat keltaisia ja punaisia. Ruotsiksi kasvi on Adam och Eva, mutta nimen alkuperänä on oikeastaan kasvin juurimukuloiden muoto. Nåtö.
Seljakämmekän kukissa tavataan paljon värimuunnoksia. Beige Nåtöstä.
Lumparland, Långvikshagen.
Herrön miehenkämmekkäniityllä on muutama valkoinenkin yksilö.
Lehdestyksen loputtua puuvanhusten latvukset haaroittuvat komeasti. Entisten lehdesniittyjen puita näkee usein nykyisillä hakkuuaukeilla: piinattu puuaines on niin kovaa ettei siitä ole metsätalouskäyttöön tai polttopuiden pilkkomiseen. Nåtön koivuja.
Kevätesikko on Ahvenanmaan maakuntakukka ja yleinen niityillä ja tienpientareilla. Herrö.
Kirjopikarilija on Äskskärin ja Höckböle holmenin erikoisuus. Istutettuna sitä on myös Ramsholmeniissa.
Kuivien kallionreunojen ohuella mullalla viihtyvät omat erikoistuneet lajinsa. Papelorikko, Nåtö.
Tuomi kukkii, Sottunga, Södö.
Komeasti kukkiva oratuomi kasvaa usein kalliojyrkänteen alla levittäen sotkuisen oksastonsa kallion päälliseen aukkoon. Bänö.
Jäykkäpitkäpalko, Kapellhagen.
Mäkilitukka, Nåtö.
Bänön saarella on lammaslaidunnuksen ja niiton ansiosta vielä avoimia pienilaikkuisia niittyjä. Tuomi kukkii.
Umpeenkasvun harvinaistama katkeralinnunruoho on löytänyt niittymäisen valoisan turvapaikan tienpientareelta. Lemland.
Mäkileinikki, Föglö.
Isolinnunruoho, Nåtö.
Jauhoesikko viihtyy parhaiten kalkkipitoisen niityn kosteissa painanteissa.
Heinäratamo on uhanalaisen täpläverkkoperhosen toukkien ravintokasvi. Kapellhagen.
Kevätsara, Kapellhagen.
Tuoksusimake, Kapellhagen.
Ketopiippo, Nåtö.
Kesäkuun alussa puiden lehdet varjostavat lehdon, ja kukkaloisto hiipuu. Varjopaikkoihin sopeutuneet kasvit ovat usein isoja ja suurilehtisiä tai tukahduttavat kilpailijoita kasvamalla mattoina.
Lehtokielo, Ramsholmen.
Pesäjuurta esiintyy oikukkaasti kalkkipitoisilla mailla. Jomala, Kungsö.
Karhunlaukka on Kökarin Idön erikoisuus. Se peittää suuria aloja Ramsholmenissa, ja on luultavasti myös saaren nimen aiheuttaja. Kasvuston aistii jo matkan päästä sipulin tuoksusta.
Hammasjuuri, Ramsholmen.
Soikkokaksikko ja valkolehdokki kukkivat kesäkuussa. Föglö, Björkör.
Loppukesällä näyttävimmät kukkaniityt löytyvät kuivilta kedoilta, kuten Herrön niemen keskiosista.
Tähkämaitikka.
Verikurjenpolvea ja sikoangervoa.
Ketoneilikka.
Lehtomaitikka.
Maarianverijuuri.
Syksyllä lehtoniittyä värittävät monet marjat ja ruskalehdet.
Lisätietoa Ahvenanmaan perinnemaisemien kasvillisuuden hoitoprojektista (ruotsiksi):
Nature Photo Erkki Santamala 