Ketohanhikki
| Ketohanhikki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Parihanhikit Argentina |
| Laji: | anserina |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ketohanhikki (Argentina anserina, syn. Potentilla anserina) on ruusukasvien heimoon ja parihanhikkien sukuun kuuluva kasvilaji, joka aiemmin luokiteltiin hanhikkeihin (Potentilla).
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ketohanhikki on 50–80 cm pitkä hyönteispölytteinen rönsyilevä kasvi, jonka lehdykät ja kukkavarret kohoavat 10–20 senttimetrin korkuisiksi. Parilehdykkäisten lehtien lehdykät ovat yleensä vain alta himmeän tai hopeanhohtoisen silkkikarvaisia. Lehtien molempia pintoja verhoaa lähes valkoinen karvasilkki.[2]
Ketohanhikki kestää tallaamista ja kukkii kesä-elokuussa. Ketohanhikki saattaa olla puutarhassa ongelmallinen rikkakasvi, sillä se leviää usein punertavien rönsyjensä avulla nopeasti.
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa lajia tavataan kedoilla, niityillä, rannoilla sekä tienvierillä Etelä-Suomessa ja Pohjanlahden rannalla. Ketohanhikin kukat saattavat alku- ja keskikesällä loistaa valtateiden varsilla satojen metrien pituisena vyönä.[2]
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ketohanhikki kuuluu ruusukasvien (Rosaceae) heimoon ja parihanhikkien (Argentina) sukuun; aiemmin sen on katsottu kuuluvan läheisiin hanhikkeihin (Potentilla).
Ketohanhikki voidaan jakaa kahteen alalajiin,[3] jotka ovat puolikulttuurikasvupaikoilla viihtyvä pihaketohanhikki (Argentina anserina subsp. anserina) ja merenrantaniityillä kasvava meriketohanhikki eli merihanhikki (A. anserina subsp. groenlandica, syn. subsp. egedei).
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ketohanhikin juurista keitetään joskus teetä. Kasvia on myös viljelty ruoaksi; sen juuret ovat syötäviä, mutta villien yksilöiden juuret eivät sovellu tähän pienuutensa vuoksi. Niitä on myös hankala puhdistaa. Sahalaitaisista, alta karvaisista lehdistä on valmistettu salaattia ja rohdoksia. Ketohanhikkia on käytetty lievittämään kuukautiskipua ja laukaisemaan lihaskouristuksia.[2]
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Kukka -
Kasvutapa -
Lehti
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kotimaan luonto-opas. WSOY, 1999.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Maiz-Tome, L.: Argentina anserina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Kurtto, Arto: Suomalaisen luonto-opas. Yli 500 Suomen luonnon kasvia ja eläintä, s. 104–105. Tammi, 1996. ISBN 951-30-6601-0.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Ketohanhikki – Argentina anserina | Taksonomia. Viitattu 9.1.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Ketohanhikki (Argentina anserina)
- LuontoPortti: Ketohanhikki (Argentina anserina)
- Ketohanhikki, Eliaksen yrittitarha (Internet Archive)
- Yrttitarha: Ketohanhikki (Potentilla anserina)
- ITIS: Argentina anserina (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Argentina anserina (englanniksi)
- Flora of China: Potentilla anserina (englanniksi)
|