Peltokanankaali

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peltokanankaali
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Kanankaalit Barbarea
Laji: vulgaris
Kaksiosainen nimi

Barbarea vulgaris
W.T.Aiton

Katso myös

  Peltokanankaali Wikispeciesissä
  Peltokanankaali Commonsissa

Peltokanankaali (Barbarea vulgaris) on kaksi- tai monivuotinen, keltakukkainen ristikukkaiskasvi, joka kukkii aikaisin kesällä. Peltokanankaali muistuttaa rantakanankaalia (Barbarea stricta).

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisenä vuonna siemenistä kasvaa lehtiruusuke, toisena vuonna nousee jopa 70 cm korkea varsi, jonka päässä on pienten kirkkaankeltaisen kukkien muodostama terttumainen kukinto. Peltokanankaali kukkii jo touko-kesäkuussa.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltokanankaalia tavataan lähes koko Euroopassa, osissa Siperiaa, Afrikassa Välimeren rannikolla ja Keski-Afrikassa. Se on yleinen myös suuressa osassa Pohjois-Amerikkaa, jonne se on levinnyt rikkakasvina ihmisen mukana. [3] Suomessa peltokanankaalia esiintyy koko maassa. Etelässä se on hyvin yleinen, mutta Keski- ja Pohjois-Suomessa sen yleisyys vaihtelee paljon paikallisesti.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltokanankaali kasvaa tienvarsilla ja pelloilla rikkaruohona.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltokanankaalin nuoria lehtiä voi käyttää salaatissa; se sisältää paljon C-vitamiinia.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lansdown, R.V.: Barbarea vulgaris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.9.2016. (englanniksi)
  2. Yrttitarha.fi
  3. Anderberg, Arne: Barbarea vulgaris (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet, Tukholma. Viitattu 4.8.2008. (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2007: kartat (Hakuavain: peltokanankaali) Kasviatlas 2007. 2008. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Arkistoitu 25.3.2009. Viitattu 4.8.2008.
  5. Tampereen ympäristötieto

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]