Peuranvirna
| Peuranvirna | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Suku: | Kurjenherneet Astragalus |
| Laji: | frigidus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Peuranvirna (Astragalus frigidus) on kurjenherneiden sukuun kuuluva hernekasvilaji.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peuranvirna on pystykasvuinen ja kasvaa 10–40 senttimetriä korkeaksi. Sen lehdissä on 3–7 paria leveähköjä, pitkänsoikeita lehdyköitä. Kukintona on lyhyt 5–20-kukkainen terttu. Peuranvirnan kukan teriö on 12–15 millimetriä pitkä ja väriltään vaaleankeltainen. Palot ovat 2–3 cm pitkät, riippuvat ja mustakarvaiset.[1] Verhiö on väriltään punertava ja sen hampaat ovat muodoltaan kolmiomaisia ja ne ovat karvaisia.[2]
Peuranvirna Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa peuranvirnaa esiintyy Kuusamossa, Itä- ja Pohjois-Lapissa. Inarin Lapissa eli Inarissa ja Utsjoella se on melko yleinen, muualla harvinainen.[3] Peuranvirnan kasvupaikkoja ovat lehtomaiset metsät ja rantapensaikot. Laji on kalkinsuosija. [1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Henry Väre, Jukka Laine: ”Peuranvirna”, Metsäkustannus, s. 98. Metsäkustannus, 2016. ISBN 978-952-6612-78-2.
- ↑ Kasviatlas 2020: Peuranvirna (Astragalus frigidus) Suomessa.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||