Siperianunikko
| Siperianunikko | |
|---|---|
 Viljeltyjä siperianunikkoja. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Unikkokasvit Papaveraceae |
| Suku: | Unikot Papaver |
| Laji: | croceum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Papaver croceum |
|
Siperianunikko (Papaver croceum) on unikoiden sukuun kuuluva, myös koristekasvina yleisesti viljelty kukkakasvilaji. Suomessa siperianunikkoa tavataan satunnaisesti koko maassa viljelykarkulaisena.
Helounikkoa (Papaver nudicaule) voidaan pitää samana lajina kuin siperianunikkoa, mutta Suomen Lajitietokeskuksen mukaan ne ovat eri lajeja.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tavallisesti kaksi- tai monivuotinen siperianunikko kasvaa 30–40 cm korkeaksi. Ruusukkeena löyhänä mättäänä olevat lehdet ovat parijakoisia ja väriltään sinivihreitä. Ruusukkeen keskeltä nouseva lehdetön vana on siirottava- tai myötäkarvainen. Vanan kärjessä on yksittäinen, noin 5 cm leveä keltainen, oranssi tai joskus valkoinen kukka. Verhiö on kaksilehtinen, mutta verholehdet varisevat varhain. Terälehtiä on neljä kappaletta. Emiö on monilehtinen ja yhdislehtinen, heteitä on paljon. Siperianunikko kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Siemenet kypsyvät nuijamaisessa, karvaisessa kodassa. Kodan päällä on tähtimäinen, monisäteinen luottilevy, jonka alle avautuvista rei'istä siemenet varisevat.[2][3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siperianunikko on alun perin kotoisin Keski-Aasiasta. Koristekasvina laji on levinnyt kauas alkuperäisiltä kasvualueiltaan.[4] Suomessa siperianunikkoa tavataan koko maassa viljelyperäisenä puutarhakarkulaisena. Parhaiten laji menestyy luonnossa Pohjois-Lapissa, jossa se kasvaa paikoin myös vakiintuneena lajina.[4][5]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siperianunikko kasvaa soraisessa maanperässä muun muassa tienvarsilla ja joutomailla.[4][3]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siperianunikko on yleinen puutarhojen koristekasvi. Lajista on jalostettu muun muassa vaaleanpunaisia ja punakukkaisia lajikkeita.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Helounikko – Papaver nudicaule Viitattu 9.1.2024.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 93–94.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Sibirsk vallmo (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 2.2.2012.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 93.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Siperianunikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 2.2.2012.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2022: Siperianunikon (Papaver croceum) levinneisyys Suomessa.
- Luontoportti: Siperianunikko (Papaver croceum)
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Siperianunikko (Papaver croceum)
- Pirkanmaan perinnepiha: Siperianunikko (Papaver croceum) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Puutarha.net: Siperianunikko (Papaver croceum)
- ITIS: Papaver croceum (englanniksi)
|