Toimittaja Olli Sorjonen kaatoi koko sanallisen roskakorinsa niskaani kolumnissaan Karjalaisessa 1.6.2020. Sanavapauden piiriin se sopii, mutta Sorjonen unohti sananvapauteen aina olennaisesti kuuluvan vastuun ja tosiasioiden tarkastamisen.  Karjalaisen lukijan lupaus lienee unohtunut paljon aikaisemmin. Surullista.

Todellakin olen voimia säästämättä tehnyt töitä kotimaakunnan puolesta; joka ainoa maakunnan paikka on minulle arvokas Valtimolta Kesälahdelle. Jos tästä työstä otsaani lyödään maakunnan puolustajan leima, kannan sitä ylpeydellä loppuikäni. Toimittaja Sorjonen ei ole näköjään tutustunut metsiemme kasvatuksen historiaan ja tuloksiin ollenkaan. Suomen metsät ovat hyvässä kunnossa ja kestävät hoidettuna parhaiten olosuhteiden muuttumisen. Saksassa metsät happanevat vanhuuttaan pystyyn ja hoitamattomat taimikot kellastuvat sienitautien seurauksena. Tällainen tulevaisuusko on Sorjosella ihanteena? Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee uusia investointeja. Metsillä on siinä iso rooli.

Susivihasta toimittaja puhuu minut leimaten. Toimittajan kannattaisi tutkia asiaa koskevaa Suomen ja EU:n lainsäädäntöä, joissa koirasusi on selvästi lainsuojaton. Suurin osa pihoilla liikkuvista hurtista on juuri näitä sekasikiöitä, jotka vaarantavat lasten koulutien ja ovat karjan kimpussa laitumilla. Oikea susi viihtyy metsissä ja sinne se kuuluukin. Kun tosiasioita vääristellään tietoisesti, on tulos kuten kolumnista saimme lukea. Vanhan hyvän toimittajan ohjeen mukaan tosiasiat kannattaa tarkastaa ennen jutun julkaisua. Se ohje sopii hyvin kaikille kynään tarttujille mainiosti.

Hannu Hoskonen, kansanedustaja, ympäristövaliokunnan pj.

Julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 6.6.2020