Murhaajien 8 tehokkainta myrkkyä

Sinänsä viattoman näköinen, koiranputkea muistuttava myrkkykatko on todellisuudessa nimensä veroinen tappaja. Erittäin myrkyllinen kasvi voi kasvaa jopa 2,5 metrin korkuiseksi, ja sen sisältämä myrkky voi aiheuttaa hengityslihasten halvaantumisen, mikä johtaa lopulta kuolemaan.

Myrkkykatkoa on käytetty myrkyttämiseen vuosituhansia. Kenties kuuluisin esimerkki on peräisin Antiikin Kreikasta, missä filosofi Sokrates todettiin vuonna 399 eaa. syylliseksi nuorison turmelemiseen ajatuksillaan ja tuomittiin siksi kuolemaan.

Historioitsijoiden mukaan Sokrates päätti itse panna tuomionsa täytäntöön juomalla vapaaehtoisesti myrkkykatkojuomaa. Pian sen jälkeen filosofi totesi jaloitellessaan jalkojensa tuntuvan raskailta. Hän kävi makuulle ja kuvaili edelleen, miten hänen tuntoaistinsa hävisi ja kylmyys levisi jaloista koko kehoon, kunnes myrkyn vaikutus ehti sydämeen asti.

Sokrates oli hyvin todennäköisesti tajuissaan kuolemaansa asti, vaikka hän ei pystynyt enää liikkumaan tai puhumaan.

Syanidimyrkytyksen ensioire on voimistuva päänsärky. Pian uhria alkaa huimata, ja hänen sykkeensä nousee. Lopulta hengitys käy vaikeaksi, uhri oksentaa rajusti, pyörtyy ja kuolee sydänpysähdykseen.

Syanidinimyrkytykset ovat yllättävänkin tavallisia, ja niitä esiintyy tyypillisesti tulipalojen yhteydessä, kun syanidikaasua erittyy palavista materiaaleista, kuten muoveista.

Syanidia on käytetty kautta aikojen myös murhaamiseen, ja se oli muun muassa yhdysvaltalaisen palkkamurhaajan Richard Kuklinskin suosikkimyrkky. Kuklinskin kerrotaan tappaneen 1960- ja 1970-luvuilla mafian laskuun yli sata ihmistä.

”The Icemanina"” eli ”Jäämiehenä” tunnettu murhaaja on jopa kertonut nauttineensa nähdessään uhrinsa kärsivän, kun hän oli suihkuttanut tämän päälle myrkkyä.

Kuklinski tuomittiin elinkautiseen vuonna 1988, ja hän kuoli vuonna 2006 New Jerseyn osavaltion vankilassa Trentonissa.

Käärmeiden myrkky voi aiheuttaa rajun ja nopean kuoleman, mutta se on silti melko harvinainen murha-aseena – mrykkyä kun on melko vaikea saada ja lisäksi annostella sopivasti.

Kreikkalaisen historioitsijan Strabonin mukaan Egyptin kuningatar Kleopatra kuitenkin kokeili ihmisten teloittamista käärmeiden avulla. Strabon kertoo kuningattaren testanneen myrkyn vaikutusta ja tappavuutta orjillaan antamalla kobrien purra näitä.

Pureman jälkeen kuningatar tarkkaili uteliaana uhrien kauhistuttavaa kuolinkamppailua. Kobran myrkky aiheuttaa rakkoja, halvaantumista, kipuja ja kouristuksia, ennen kuin uhri lopulta kuolee hengitysvaikeuksiin.

Kleopatran kuolemasta ensimmäisenä kertoneen Strabonin mukaan kuningatar teki itsemurhan. Historioitsija kertoo, että Kleopatra antoi yhden kobristaan purra häntä, kun hän imperiuminsa Egyptissä alkoi murentua.

1800-luvulla arsenikkia pidettiin ihmeaineena, ja sitä käytettiin niin rotanmyrkkynä, väriaineena, shampoona ja jopa nivelvaivojen hoitoon. Arsenikki on tosin myös hengenvaarallista, ja koska sitä oli helposti saatavilla, siitä tuli etenkin naisten suosikkimyrkky.

Kun laki esti naista ottamasta eroa miehestään, vaihtoehtona oli päästää puoliso päiviltään.

Esimerkiksi 1840-luvulla Englannissa ja Walesissa oikeuden käsittelyyn tuli yhteensä 69 tapausta, joissa naista syytettiin arsenikin käytöstä murhassa tai murhayrityksessä – ja todennäköisesti vain murto-osa kaikista tapauksista edes päätyi lopulta oikeuteen asti.

Monet naisista vapautettiin, koska arsenikkimyrkytystä oli vaikea todistaa silloisilla menetelmillä. Sen oireet muistuttivat myös erehdyttävästi tuolloin riehuneen koleran oireita – molemmat aiheuttivat uhrille ripulia, rajua oksentelua ja sekavuutta.

Polonium on radioaktiivinen alkuaine, joka on äärimmäisen myrkyllistä niin nieltynä, hengitettynä kuin ihollakin. Vain muutama milligramma riittää aiheuttamaan uhrille hitaan ja hyvin tuskallisen kuoleman.

Uhri kärsii päiväkausia ripulista, hiusten lähdöstä ja muista säteilymyrkytyksen oireista, eikä myrkytystä voida varsinaisesti hoitaa mitenkään.

Tunnetuin poloniummyrkytystapaus on vuodelta 2006, jolloin Venäjän agentit saivat ujutettua Lontoossa myrkkyä KGB:n entisen työntekijän ja sittemmin maan hallintoa kovin sanoin kritisoineen toisinajattelijan Aleksandr Litvinenkon teehen.

Litvinenko kuoli lopulta kolmen viikon kärsimysten jälkeen. Brittitutkijat löysivät myöhemmin jäänteitä salamurhaajien käyttämästä poloniumista muun muassa Litvinenkon kodista. Vaikka kyse oli mikroskooppisen pienistä määristä, perhe ei radioaktiivisuuden vuoksi voinut asua kodissaan puoleen vuoteen.

Strykniiniä saadaan strykniinipuun siemenistä, ja sitä on käytetty yleisesti muun muassa niin vatsakipujen, krapulan kuin kuukautiskipujenkin hoitoon. Strykniini voi kuitenkin myös lamata hengityselimistön jo hyvin pieninä määrinä niin, että uhri tukehtuu nopeasti.

Tunnetuin strykniinimurhatapaus on 1880-luvulta, jolloin lääkäri Thomas Neill Cream murhasi ainakin kahdeksan potilastaan ja prostituoitua myrkyllä. Hän määräsi uhreilleen pillereitä, jotka sisälsivätkin strykniiniä, tai houkutteli näitä juomaan vettä tai teetä, johon oli liuotettu myrkkyä. Cream tuomittiin murhista vuonna 1892 ja hirtettiin Lontoon pahamaineisessa Newgaten vankilassa.

Strykniinin erittäin karvasta makua on vaikea olla huomaamatta, ja koska myrkky tappaa hitaasti, lääkärit ehtivät nykyisin hoitaa strykniinimyrkytyksen, jos se vain havaitaan riittävän ajoissa.

Koisokasveihin kuuluvaa myrkkykoisoa on kutsuttu keskiajalta lähtien myös belladonnaksi. Nimi tulee italian kielen sanoista ”bella” ja ”donna” eli kaunis nainen.

Kasvia käytettiinkin kauneudenhoidossa – sen marjoista saatu uute sai esimerkiksi poskille siveltynä ihon rusottamaan, ja sitä käytettiin laimennettuna myös pupilleja laajentavina silmätippoina ajan kauneusihanteiden mukaisesti.

Myös kasvin virallinen nimi myrkkykoiso on varsin kuvaava. Kasvi sisältää useita myrkyllisiä aineita, ja sekä sen marjat että niistä uutettava neste ovat hengenvaarallisia jo pieninä annoksina.

Belladonna tunnetaan myös Shakespearen Macbethista, missä päähenkilö murhaa myrkyllä vihollisiaan.

Nykyisin myrkkyjä käytetään laillisesti aktiivisessa kuolinavussa ja kuolemantuomioiden täytäntöönpanossa useissa maissa. Yhdysvalloissa kuolemantuomio on käytössä 27 osavaltiossa, ja vangit teloitetaan tyypillisesti kolmea eri ainetta sisältävillä ruiskeilla.

Ensimmäinen ruiske sisältää nukutusainetta, joka tekee tuomitun tajuttomaksi. Tämän jälkeen suoniin ruiskutetaan ainetta, joka lamaa hengityksen. Kolmas ruiske aiheuttaa lopulta sydänpysähdyksen.

Toimenpiteen aikana myrkkyä annostellaan yleensä hitaasti, jotta kukin aine ehtii vaikuttaa riittävän kauan ja kuolema on mahdollisimman kivuton. Menetelmä muistuttaa paljolti lääkäreiden antamaan aktiivista kuolinapua niissä maissa, joissa eutanasia on sallittu.