Pulmankijärven eteläpäässä aamulla 25.6.09. Paikalliset asukkaat menivät tarkastamaan kalapyydyksiään järvelle. Mahtoikohan tulla kampelaa? Sitä kuulemma on järvessä jäänteenä meriyhteydestä, järvi on vanhaa Jäämeren vuonoa. Matkaa järven eteläisimpään kohtaan tulee Nuorgamista parikymmentä kilometriä. Siihenpä tie sitten päättyykin. Matkaa voi jatkaa jalan, vaikkapa 70 kilometrin pituista vaellusreittiä pitkin Sevettijärvelle.
Pulmankijoen suistoa.
Rantakivikossa kasvoi mm. haproa. Maistuu ihan suolaheinälle, tässäkin on oksaalihappoa.
Tunturikoivua, katajia, varpuja.
Koivunlehdet olivat vielä keskenkasvuisia 25.6.
Ruskokarvetta tunturikoivulla.
Tunturikurjenhernettä rantahietikolla.
Nuokkutalvikkikin siinä kasvoi.
Pohjanriidenlieko.
Kaarnikan (variksenmarjan) ja riekonmarjan lehtiä.
Lapinkuusio on hyvin yleinen pohjoisessa.
Niin on myös metsätähti. Näitä punertavia näkee yleisesti.
Metsätähdellä oli tallella vielä edellisen kesän siemenkotia, sinisiä pienoisjalkapalloja, tosin ilmat jo vähän lähteneet.
Pulmankijärven pohjoispäässä oli halla- tai tunturimittari tehnyt tuhojaan tunturikoivikossa.
Aika ankean näköistä oli maisema.
Mahtavatkohan selviytyä hengissä nämä koivut?
irman kuvia 
Hienot ovat maisemat ja kauniita kasveja, tiedätkö kaikki nimeltä vai joudutko etsimään.
Tia, ensimmäisen pohjoisen reissun jälkeen piti kyllä kasviosta tutkia nimet. Siellähän on paljon kasveja, joita ei etelämmässä kasva lainkaan. Tai sitten ovat joitain alalajeja. Mutta monta kasvilajia on vielä näkemättä siellä ”ylhäällä”.
Voi että, kun hienoja kuvia ja maisemia, ja kukkia ja vaikka mitä!
Noi maisemat on niin sydäntäni lähellä. Mun sydämeni on jäänyt sinne pohjoiseen, suomen, ruotsin ja norjan maisemiin.
Metsätähden edellisvuoden kukat olivat vähän kuin luurakonaamoja!
Lapinkuusio on kaunis kukka.
Tosi kaunista paikkaa ja kauniita kasveja.
Kiitos, että sain nähdä näitä kuvia sulla, ihan kuin ite siellä olisi ollut. Sulla on niin mahtavan hyviä kuvia, että kuin ite olisi paikan pällä!
Harakka, on siinä jotain ihmeellistä vetovoimaa, tuossa pohjoisen maisemassa. Karua aakeeta laakeeta, mutta siitä huolimatta.
Kiva katsella näitä kuviasi. Lapissa en ole käynyt mutta vetoa olisi kyllä jo näidenkin kuvien perusteella. Metsätähden siemenkota saa minulta 10 pistettä.
Olet tehnyt niin uskomattoman upean reissun kuvat tuliaisineen, että meikäläistä vallan huimaa.
Pulmankijärvi tuli sitten kertaheitolla tutuksi, kiitos! Miten ihmeessä sä tunnetkin noin paljon kasvistoa, kai sentään jotain nimiä joudut tarkistamaan?
Sulo, kyllähän Lapissa pitää käydä, ainakin kerran. Mutta jos käy kerran, käy kyllä toistekin, ja kolmasti…
Aimarii, pohjoisen reissut ovat aina uskomattomia.
Marilla, tottakai joudun tutkimaan ja tarkistamaan noita kasveja. Ensimmäisellä pohjoisen reissulla olin ihan äimän käkenä, kun outoja kasveja oli joka puolella. Nyt alkavat jo olla tutumpia, mutta monta on vielä näkemättä.