Kevään odotettu kukkija, vaivero, avasi lopultakin nuppunsa.
Vaiverokin kuuluu niihin kasveihin, joiden edessä on pakko heittäytyä rähmälleen.
Aamuauringossa on heidät kuvattu.
Vielä yksi.
Lähempää.
Vaiveron lehdet saavat syksyllä ruskavärin, mikä vähitellen häviää keväällä.
Vaiveropuut.
Vielä on nuppujakin.
irman kuvia 
Pieni kaunotar. mieluusti hänen eteensä menee vaikka rähmälleen. Tosin minun olisi jo vaikeampi päästä siitä ylös =D
Ei se ylösnouseminen täälläkään aina niin helppoa ole, varsinkaan pehmeällä sammalmättäällä… Mutta mitäpä emme tekisi yhden kuvan tähden.
Oi mitä kultaisen pronssista valoa. Ihastuttavia otoksia kerrassaan.
Vaivero on täällä etelässä hieman oudommaksi jäävä varpu, muistan kun viime kesänä Patvinsuolla ihastelin vaiverokasvustoja. Vaiverolla on ihan omat vihreän sävynsä, ne heti pistivät siellä suolla silmään.
Vaivero onkin vähän itäisempi laji. Luin jostain, että Päijänne jotenkin jakaisi vaiveron levinneisyysalueen. Täällä se on hyvin yleinen, usein suopursun kaverina. Oma värimaailmansa on vaiverolla, totta. Kiitos, uuvana.
Oikeastaan sellaisia pieniä ihanuuskasveja joiden edessä täytyy polvistua on aika paljonkin, mutta mielelläänhän heille sen kunnianosoituksen suo…
Aivan ihania kuvia, herkkiä kuvia herkästä kasvista.
Paljon on ruohonjuuritasolla mielenkiintoista, muutakin kuin kasveja. Kiitos, Saila.
Ihana tunnelma kuvissa. Hienoja!
Kiitos!
Kauniit kuvat kauniista kukkiasta, kuin pieniä suukkosuita rivissä.
Suukkosuita, onpas kivasti ilmaistu. Kiitos, pehmyt piirto!
Vallan hurmaavia kuvia suloisesta vaiverosta ♥ ♥ ♥
Kiitos, Risusydän.
Suloisia kukkia, en ole tätäkään ihanuutta nähdyt ennen. Aamun valo tekee oikeutta tälle herkälle kasville. Valokuvaajan mielilause: ryömiminen kannattaa aina:))
Vaiveroa kasvaakin enemmän itäisessä Suomessa. Aamuvalo on lempeä kaikille kasveille. Ja muutenkin. Hyvä motto tuo ryömimislause! Kiitos, Manteli.
On siinäkin kaunottarelle paiskattu surkea nimi! Upea setti ja valo on juuri täydellinen.
Tuo nimi minuakin aina harmittaa, kasvi kun on kaikkea muuta kuin vaivainen. Liekö sitten nimen syynä rämeinen kasvupaikka vai mikä. Ruotsin kielen nimitys ’finnmyrten’ kuulostaa jo paljon paremmalta. Mutta kaunis kasvi on, kukkineen ja syksyisine ruskaväreineen.
Kaunis kasvi. Täällä sitä ei kasva, joten en ole sitä koskaan nähnyt muuten kuin kuvissa.
Jospa vaivero vielä joskus levittäytyy läntiseen ja eteläiseenkin Suomeen, mene tiedä häntä. Kun vaivero lopettaa, aloittaa suopursu kukinnan, monasti samantapaisilla kasvupaikoilla.
Nätti kukka nätissä valossa. Mietin että olemmekohan koskaan tavanneet? Pitäs alkaa muistelemaan miten sitä kontataan…
Et voi olla vaiveroa huomaamatta, vaikket opettelisikaan uudelleen konttaamaan. Varpu on suunnilleen suopursun korkuinen. Rämeillä, soiden ja lampien rannoilla esim. voi katsella sillä silmällä. Kukinta menee nopeasti ohi, on nyt parhaimmillaan.
Hieno kuva tuo isoin, upea siro kasvi.
Kiitos, Laventeli.
Kyllä oletkin saanut hienon saaliin kameraasi!
Aivan uskomattoman upeita kuvia vaiverosta, mikä on niin todella kaunis kukka.
En ole tainnut nähdäkkään tollasta kukkaa täälläpäin.
Ja maate sitä on mentävä monestikkin, ja polvistuttava niiden eteen ja viereen, mutta mitä emme sitten tekisi, kuin melkein mitä vaan, jos näin hienoja kuvia palkaksi saakin!
Kauniit taustatkin niissä on, varmaan aamuauringon vuoksi.
Kiitos paljon, kun sain katsella taas kauniita kuviasi!
Kiitos itsellesi, harakka! Vaivero on tosiaan kaunis, myös sen lehdet. Kukinta meneekin nopeasti ohi keväällä. Aamuauringon valo on niitä parhaimpia kuvaamisen kannalta.
Vaivero on kaiverrettu torniolaakson hopealusikoihin ja nykyään myös monenlaisiin koruihin, sormuksiin, korvakoruihin kaulakoruihin.
En yhtään ihmettele, on se niin kaunis kasvi. Vaan monelle tuntematon, varsinkin eteläsuomalaisille.