2012
sivu 6
sivu 22
sivu 26
Halkopulaan helpotusta
Rytque rytmittelee
Tulesta tienesti채
2
sanomat Tuomo Koponen pj, Heinäveden Yrittäjät ry
Tervetuloa kesään Lämpimästi tervetuloa Heinävedelle mökkiläiset ja lomalaiset! Heinävedellä vallitsee positiivinen vire: meillä on kaksi uutta koulua ja uusi hoivakoti. Kesän aikana uusimme katuverkostoa ja yrityspuolella S-market ja Berner aloittavat laajennukset syksyllä. Palvelutasomme on vuoden aikana parantunut, ja yritysten verkosto on edelleen monipuolinen. Kun ensimmäinen lomaviikon jälkeen mietitte, miten voisitte hemmotella itseänne, hyvinvointialan yrittäjillä on paljon vaihtoehtoja tarjolla. Kannattaa ehdottomasti kysyä!
Kesätori-iltoina kirkonkylän torilla on ohjelmaa ja ostettavaa niin jääkaappiin, hyllyn päälle koristeeksi kuin tuliaisiksi. Yrittäjäyhdistys on kahtena tori-iltana mukana kertomassa yrittäjien palveluista ja yhdistyksen toiminnasta. Jäsenyritykset saavat hyviä etuja ja alennuksia, ja yhteisissä tilaisuuksissa voi nauttia mukavasta yhdessäolosta. Kesän aikana on luvassa paljon kulttuuritarjontaa, ja yrittäjät ovat mukana monissa tapahtumissa niin järjestäjinä kuin maksumiehinä. Kiitos kaikille, jotka jaksavat uurastaa yhteisen hyvän eteen!
Kun olemme Heinävedellä, ei sovi unohtaa kaunista Kermajärveämme, joka tarjoaa hienot mahdollisuudet veneillä ja kalastaa luonnonrauhassa. Kunnassamme toimii myös uusia ohjelmapalveluyrittäjiä, jotka opastavat vesille ja luontoon. Meillä voitte viettää kesänne mainiosti tarvitsematta mennä kaupunkien ruuhkiin. Yrittäjäyhdistyksemme sivuilta saatte lisätietoa toiminnastamme ja kesän tapahtumista. http://www.yrittajat.fi/heinavesi/
Heinäveden
sanomat 19.6.2012
Päätoimittaja ja kustannusvastaava: Juha Pelkonen/ Radio ja Kuva Ky Puh. 0400 271 735 radio.kuva@co.inet.fi
Ulkoasu, taitto, ilmoitusvalmistus, tekninen toteutus: Pekka Utriainen Puh. 0400 475 100 pekka.utriainen@pp2.inet.fi Toimittaja: Anna-Mari Tyyrilä Puh. 050 533 2994 tyyrila@viestilinja.fi • Kustantaja: Radio ja Kuva Ky • Painosmäärä: 14 000 kpl • Jakelu: Heinävedelle ja lähiympäristöön • Painopaikka: Lehtisepät Oy, Jyväskylän paino
myös netissä -in internet: www.radiojakuva.fi/sanomat Kannen kuva: Heinäveden Kanavasoudun soutajia ja melojia Kerman sulutuksessa heinäkuussa 2011. Kuva Risto Kinnunen
Hyvää Kesämieltä kaikille!
Heinävesi, rukouksen kunta Tänä kesänä Valamon luostarin vaiheet ovat kesäteatterin ansiosta taas kerran esillä täällä Heinävedellä. Outoja miehiä mustissa kaavuissa alkoi vaeltaa Papinniemen kartanon mailla alkuvuodesta 1940. Ja kuusi vuotta myöhemmin tuli Koskijärven kartanoon samanlaisia mustakaapuisia naisia, kun Lintulan nunnat siirtyivät sinne Tampereen Kuhmalahdelta. Harva varmaankaan osasi ajatella, että heidän myötään pitäjään saapui myös valtava määrä rukousta. Eipä liene nykyään toista pitäjää koko maassa, missä kahdessa kirkossa toimitetaan joka päivä kaksi jumalanpalvelusta. Jokaisessa niistä rukoillaan koko maamme puolesta, maailmalle rauhaa, viisautta päättäjille, parannusta sairaille,
lohdutusta murheellisille, autuaallista lepoa edesmenneille. Heinävettä voisikin luostarien ansiosta kutsua rukouksen pitäjäksi. Lieneekö koskaan pohdittu, kuka on maailmanlaajuisesti tunnetuin heinäveteläinen? Siinä ei oikeastaan ole mitään pohtimista, sillä hän on epäilemättä Uuden Valamon skeemaigumeni Johannes. Vuonna 1873 syntynyt isä Johannes meni Laatokan Valamon luostariin 28-vuotiaana. Välillä hän toimi 10 vuotta Petsamon luostarin johtajana, mutta palasi sen jälkeen takaisin Valamoon, mistä sitten siirtyi sodan aikana Uuteen Valamoon. Isä Johanneksen kirjeenvaihtoa sisältävä kirja ”Valamon vanhuksen kirjeitä” ilmestyi venäjän-
kielisenä Ranskassa v. 1956. Suomeksi se julkaistiin v. 1976. Se on käännetty tähän mennessä ainakin kreikaksi, englanniksi, saksaksi ja ruotsiksi. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen teos on levinnyt lukuisina painoksina Venäjällä. Kirjasta hengellistä hyötyä saaneet venäläiset ovat jopa kustantaneet Uuden Valamon hautausmaalle vaikuttavan uuden graniittiristin isä Johanneksen haudalle. Teosta on luettu ääneen Kreikan kirkon radiokanavalla ja se on hyvin suosittu myös Kreikassa. Kirjaan otetut kirjeet on kahta lukuun ottamatta kirjoitettu Heinävedellä Uudessa Valamossa. Mitä Valamon vanhus sitten opettaa? Oheisena pieni kesäinen kukkakimppu maailman tunne-
tuimmalta heinäveteläiseltä. ”Älä kuumene, älä tavoittele ennenaikaisesti korkeita asioita; hengellisessä elämässä ei tehdä hyppäyksiä, vaan siinä edetään kärsivällisesti askel askeleelta.” ”Älä tuomitse ketään mistään, sillä mistä jotakuta tuomitset, siihen samaan syntiin itse lankeat, toisin ei tapahdukaan.” ”Tupakointi on tietenkin pahasta, mutta ankarammin suhtaudun henkisiin himoihin: kateuteen, pitkävihaisuuteen, ylenkatseeseen, kavaluuteen, tekopyhyyteen, mielistelyyn ja ahneuteen.” ”Ellemme ryhdy näkemään vaivaa ja tekemään työtä sydämemme puhdistamiseksi, emme voi löytää rauhaa emmekä lohdutusta.” Nunna Kristoduli
Lomalla kaikki on toisin Ihminen on ainakin osaksi oman elinympäristönsä vanki ja tuote. Maantiede, ilmasto ja maisema ovat muovanneet meitä enemmän kuin ehkä ymmärrämmekään. Ne ovat vaikuttaneet vuosituhantiseen elämisen traditioon ja selviytymisen keinoihin. Lempeän ilmaston jokisuistomaan asukas on tarvinnut erilaisia avuja kuin vaikka karun vuoriston ihminen tai neljän vuodenajan pohjoisen Suomen asukas. Me elämme maassa, joka on kirvoittanut virsirunoilijalta sanat: ”On pimeä ja pitkä talviyö, vaan läpi senkin jatkuu Luojan luomistyö.” Ei ole ihme, että meillä nimenomaan kesä on lomien ja latautumisen aikaa. Talvi on painettu töitä. On saatu paljon aikaan. Kesällä on hengähtämisen ja levon aika - jotta sitten taas jaksaisi. Hyvä näin. Nautitaan lomasta ja vapaasta, tehdään niistä oman
itsemme näköiset. Muistetaan kuitenkin samalla, että kaikilla ei ole kunnon lomaa. Milloin on työttömän kesäloma ja miten hän virkistyy lomallaan, mihin matkustaa? Millaiset lomatunnelmat ovat hänellä, joka odottaa syksyn yt-neuvotteluja? Tai miltä tuntuu, kun loman suunnitelmat syystä tai toisesta eivät toteudukaan? Tiekirkko on monelle loman viettäjälle tuttu käsite. Se on kirkko, joka on kesällä auki. Siellä voi piipahtaa. Voi vain hiljentyä, katsella ja ihmetellä. Hyvällä onnella kirkosta löytyy opas, joka voi kertoa seurakunnasta, kirkosta ja paikkakunnan elämästä. Juttutuokio voi olla hyvinkin antoisa. Heinäveden kirkko on korkealla mäellä. Sinne kannattaa kiivetä jo maisemankin takia: niin huikea on Kermajärvelle avautuva näkymä. Kirkkomme on myös tiekirkko ja taidekirkko. Se avaa
näkymiä heidän uskoonsa, jotka ovat temppelin aikoinaan rakentaneet. Ja samalla se tarjoaa mahdollisuuksia mieleenpainuviin taide-elämyksiin. Parhaassa tapauksessa kirkkovieras laskeutuu mäeltä mukanaan niitä eväitä, jotka kantavat sitten, kun on edessä se ”ankara ja pitkä talviyö”. Vuosikymmenet sitten toimin Loviisassa pappina. Siihen maailman aikaan kaupungissa ei ollut ohikulkutietä. Kaikki liikenne ohjautui kaupungin keskustan kautta. Jokainen Helsingistä itään päin kulkenut ajautui sillalle, joka näytti johtavan suoraan kirkkoon. Keksimme, että Loviisan kirkko on ”drive-in-kirkko”. Tästä syntyi ajatus matkailijoiden pysäyttämisestä hiljentymään hetkeksi. Teimme 5000 korttia, jotka postitimme eri puolille Suomea. Työ kannatti ja homma toimi. Siitäkin huolimatta, että painotuotteen oikolu-
ku petti. Jokaisessa kortissa nimittäin oli otsikkona: ”Tervetuloa tutstumaan Loviisan kirkkoon”. Tarinan opetus: kukaan meistä ei ole täydellinen. Ei kirkkoon kutsuja eikä sinne tulija. Kesällä ja erityisesti lomalla se kuuluisa kirkon kynnys on ehkä kuitenkin tavallista matalampi: eli tervetuloa tutstumaan kesäpaikkakuntasi Heinäveden kirkkoon omine aikoinesi tai vaikkapa messuun, jota vietämme sunnuntaisin kello 10. Sen lisäksi hyvä on myös istua saunassa, katsella järven pintaa, ruokkia pientä hiillosta ja ihmetellä, että mikä se on tämä ihminen, mikä ihmisen elämä ja kiittää siitä, että Sinä minuakin muistat.
Helge Itkonen, seurakuntapastori
sanomat
Kirkastusjuhlilla mukana mm. Piispa Jari Jolkkonen, Sami ja Minnamaria Tammisalo, Ulla Saunaluoma, Kalle Virta, Kati Rolig, Matti Vuolanne, Sari Behm, Seppo Jokinen La L 28.7. 2 Arja Koriseva ja Jouni Somero, konsertti kon Heinäveden kirkossa klo 15.15 ohjelma 10 e
Kirkonkylän torialueen katuremontin pitäisi heinäkuussa olla siinä vaiheessa, että suositut iltatorit voidaan pitää tuttuun tapaan torialueella.
Katuremontti haittaa liikennettä
Kirkastusjuhlat Heinävedellä 27.-29.7.2012
Löydä Elämä
Kansan Raamattuseura K Heinäveden seurakunta
Kirkonkylällä asioivien kannattaa kesän aikana varautua siihen, että liikennejärjestelyt ovat muuttuneet ja S-marketin ympäristössä on tavallista vähemmän pysäköintipaikkoja. Kirkonkylän katuremontti alkoi touko-kesäkuun vaihteessa. Ensimmäisenä kaivettiin auki Askeltie, joka kulkee S-marketin ja Gasthausin välistä. Niin kauan kuin Askeltietä rakennetaan, Gasthausiin pääsee Suojalantien kautta eli kiertämällä S-
marketin takaa. Auto kannattaa suosiolla jättää hieman kauemmas parkkiin. Kunnan tekninen johtaja Osmo Jauhiainen kertoo, että urakoitsijan kanssa sovitun aikataulun mukaan Askeltie pitäisi olla sorapinnalla, kun heinäkuiset iltatorit alkavat. Aikataulu voi muuttua, jos remontissa ilmenee yllätyksiä. Askeltien jälkeen rakentaminen etenee Suojalantielle sekä sen ja yläkoulun väliselle alueel-
le, johon sijoitetaan uusi linjaautoparkki. Koko urakan pitäisi olla valmiina elo-syyskuun vaihteessa. Remontti ei laajenna torieikä pysäköintialueita linja-autoparkkia lukuun ottamatta. Uudet katuvalot tulevat parantamaan näkyvyyttä, asvaltti tasoittaa pinnat ja reunakivet selkeyttävät pysäköintiä ja antavat ilmettä.
3
4
sanomat
Matkailusihteeri Leena Vlasoff Heinävedellä 25 vuotta
Rakkaat maisemat - Maisemien takia täällä haluaa asua, matkailusihteeri Leena Vlasoff huokaa asuttuaan ja työskenneltyään Heinävedellä 25 vuotta. Rakkain paikka on Pääskyvuoren näkötorni, josta avautuvissa maisemissa ajatus lepää.
Vaikka Heinävedellä käyvien matkailijoiden määrää on vaikea arvioida, vielä hankalampaa on selvittää, paljon he jättävät rahaa. - Sitä on arvioitu kauan sitten, ja uusi tutkimus olisi paikallaan, Leena Vlasoff sanoo.
Tämä matkailukesä Heinävedellä on otaksuttavasti erilainen viime vuosiin verrattuna, sillä matkailijoiden kulkemisissa tapahtuu suunnanmuutoksia. - Kermansaven lopettaminen näkyy varmasti kirkonkylän liikenteen hiljenemisenä. Ryhmiä tulee vähemmän, ja jos yksittäiset matkailijat tulivat tänne Kermansaven takia, ei heitä tule kirkonkylään enää samoja määriä esimerkiksi kirkon kesänäyttelyn vuoksi, Leena ennakoi. Veneilijöiden kannalta oma vaikutuksensa on myös Wirran Wietävän sulkeutumisella. - Sen sijaan kesäteatteri Karviossa vetää. Näytäntöjä on kuukauden ajan, mikä on pitkä aika. Hyvä, että on edes jotakin uutta, joka houkuttelee ihmisiä Heinävedelle! Leenalla oli jo kesän koittaessa tiedossa, että Valamon majoituspaikat ovat melko täynnä Musiikkipäivien aikaan ja kesäteatterin ansiosta. Kaikki kesäteatteriin suuntaavat ryhmät eivät enää kesäkuun alussa saaneet majoitusta Valamosta. - Nyt Valamossa pitäisikin lisätä nimenomaan hotellitasoista majoitusta. Ryhmämatkailijat haluavat nykyisin hotelliin, Leena tietää. Kesämökkivuokraajien kohdalla alkukesän varaustilanne näytti valoisalta. Leenan tiedossa on noin satakunta vuokramökkiä, eivätkä luvussa suinkaan ole kaikki. Osa vuokraa mökkinsä ilman, että on tekemisissä kunnan matkailutoimiston kanssa. Heinävedellä asuvien määrän on laskettu kaksinkertaistuvan kesän aikana. Ulkopaikkakuntalaisten omistuksessa on 970 loma-asuntoa. Heille kaikille kunta on postittanut jälleen kesäkirjeen, jossa on muun muassa kerrottu kesän tapahtumista. Kuinka paljon matkailijoita Heinävedellä käy vuoden aikana, sitä on vaikea arvioida. - Kermansavella kävi parhaimpina
vuosina 80.000 – 90.000, viime vuosina noin puolet tuosta. Lintulassa käy 20.000 – 25.000 ihmistä vuodessa, ja Valamossa määrä on moninkertainen, vaikka he eivät nykyisin kävijämääräänsä arvioikaan, Leena kertoo.
Tapahtumilla lisää matkailijoita - Monta vuotta koetimme markkinoida rikasta luontoamme ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Nyt keskitymme kulttuuritarjonnan markkinointiin, Leena kertoo. Puhdas ja monipuolinen luonto on toki tärkeä ja houkuttelee ulkomaalaisia, mutta kotimaisille matkailijoille se ei välttämättä riitä. He haluavat elämyksiä, kokemuksia, ohjelmaa – tapahtumia. - Kuudensia Musiikkipäiviä ja Karvion Isän varjo -näytelmää on markkinoitu valtakunnallisesti. Se näyttäisi tuottavan tulosta, sillä esimerkiksi kesäteatterin lippuja oli jo kesäkuun alussa myyty yli 3000. Musiikkipäivät ottaa nyt uutta vauhtia. Tapahtuman kehittämiseksi perustettiin Heinäveden Musiikkipäivät ry., jonka puheenjohtajana toimii Aimo Paukkonen. Leena hoitaa sihteerin tehtäviä, ja hallitukseen kuuluvat Sirpa Koriala, Maria Matsi, Lassi Räisänen ja Matti Vihma. - Toivottavasti yhdistys alkaa saada tukea liike-elämältä. Korkeatasoiset esiintyjät esiintyvät nyt melkeinpä talkooperiaatteella eli maksamme matka- ja majoituskulut. Muuhun meillä ei kyllä olisi varaakaan. Musiikkipäivien uusi taiteellinen johtaja on Ville Matvejeff. Hän on sanonut, että suuri puukirkko ja Valamo luovat erinomaiset puitteet tapahtumalle. Esiintyjätkin ovat kertoneet, että heitä kiinnostaa tulla esiintymään Heinävedelle juuri mainittujen konserttipaikkojen takia. Leena on otettu uudesta taiteellisesta johtajasta.
- Ville on idearikas ja innokas. Liiketaloutta opiskelleena hän ymmärtää myös taloutta. Musiikkipäivien taiteellinen johtaja on pianisti, säveltäjä ja kapellimestari. Hänen tulevaan ohjelmistoon kuuluu muun muassa konserttikiertue Karita Mattilan kanssa Euroopassa ensi vuoden puolella.
Nuoria yrittäjiä kaivataan Marraskuun viimeisenä päivänä Leena voi viettää ”25-vuotistaiteilijajuhlaansa”, jos haluaa. Sen verran on aikaa kulunut, kun hän otti matkailusihteerin pestin vastaan. - Tänne oli kiva tulla, sillä silloin oli tekemisen meininkiä. Matkailu oli kehittymässä, ja kaikki olivat innostuneita. Mutta yrittäjät olivatkin tuolloin 25 vuotta nuorempia, niin kuin minä itsekin. - Nuoria yrittäjiä kaivattaisiin, mutta monestakaan perheestä ei löydy jatkajaa. Poikkeuksia toki on, esimerkiksi Gasthaus. Karvion leirintäalueen myynti 2010, ja nuorten yrittäjien tuleminen oli iloinen tapahtuma. Heillä on ollut intoa laittaa yritys kuntoon, Leena kiittelee. Talvimatkailu huokailuttaa paitsi matkailusihteeriä, myös monia Heinäveden yrittäjiä. Akuutein huolenaihe on Pääskyvuoren laskettelukeskuksen tulevaisuus, ja myös kelkkareitistöt puhuttavat. - Talvimatkailussa muut paikat ovat menneet edelle jo aikoja sitten, hyvänä esimerkkinä kovasti kehittyneet Tahko ja Koli. Täällä olisi pitänyt reagoida talvimatkailun kehittämiseen jo 20 vuotta sitten. Leena myöntää, että Heinävesi on liian pieni paikka talvimatkailukohteeksi. Jo pitkään jatkunut kuntien välinen yhteistyö on edellytys matkailun kehittymiseksi. Heinävesi toimii yhdessä Varkauden, Pieksämäen, Joroisten ja Leppävirran kanssa, ja Leenan mielestä yhteistyö on ollut toimivaa. - Viime vuonna esitin yhteistyötä Kuo-
pion suuntaan, joka markkinoi PohjoisSavoa Visit Lakeland -nimikkeellä. Se on suunta, jossa tapahtuu, ja olisi ollut hyvä olla imussa mukana. Kunnanhallitus ei hyväksynyt esitystä, vaikka rahaa olisi tarvittu vain muutama tonni.
Pystykorvakin löytyi Iloisena ja nauravaisena tunnettu Leena on viihtynyt monipuolisessa ja vaihtelevassa työssään. Matkailuyrittäjät ovat tulleet tutuiksi, ja monista on tullut hyviä ystäviä. Vuosien varrelle mahtuu monta hauskaa sattumusta ja matkailijoiden esittämiä kysymyksiä ja pyyntöjä. - Erikoisin ehkä oli, kun saksalaiset pyysivät etsimään suomen pystykorvan, jollaisen he halusivat ostaa ja viedä kotimaahansa. No, Porvoosta koira sitten löytyi, Leenaa naurattaa. Useimmin esitetty kysymys (ja monella kielellä) on tietysti ollut: Missä on Valamo? Leenalla on paljon ns. hiljaista tietoa, kuten monella pitkään kunnassa töissä olleella. Jos joku kysyy, missä on Kerman Mökkikylä tai: ”Olimme Vänttisillä mökillä, missähän se oli” – vastaukset löytyvät. Vuonna 2010 tehdyssä palvelurakenneselvityksessä todetaan, ettei matkailusihteerillä ole kunnassa tarpeeksi töitä. Kunnanjohtajan virkamiespäätöksellä Leenan työ jaetaankin puoliksi matkailutoimiston ja kirjaston kesken syksystä alkaen. - Ensijärkytyksestäni toivuttuani ajattelin, että aivot kaipaavat uutta työtä ja kirjastossa saattaisin olla avuksi, Leena sanoo positiiviseen tapaansa. Heinävesi kuitenkin tarvitsee matkailijoitaan, kunnan nykyisessä kehnossa rahatilanteessa entistä enemmän. Tässäkö konsti?
Anna-Mari Tyyrilä
sanomat
KESÄ ON KAUNIS. OTA SIITÄ KUVIA.
SATA KUVAA KYMPILLÄ Vähintään 100 kpl: 0,10 €/kpl 1-99 kpl: 0,19 €/kpl
KUVAKORTIT -20%
• Kiitä juhlista, kuori sisältyy hintaan
KUVAKIRJAT -15% • Pistää loman yksiin kansiin Toimitusmaksu alk. 3,95/tilaus
www.radiojakuva.fi
Kermantie 6 | 79700 Heinävesi | Puh. 017-561 550 radio.kuva@co.inet.fi | www.radiojakuva.fi
myös netissä -in internet: www.radiojakuva.fi/sanomat
5
6
sanomat
Maaseudulla pärjääminen johtaa ajatuksesta toiseen
Siitä se sitten lähti Kun maatalous ei kannata eikä metsää ole tarpeeksi, maatalon pojan eläminen maaseudulla vaatii kekseliäisyyttä. Ilari Lajusen (40) leipä kertyy töistä Etelä-Suomessa, mökkien vuokraamisesta, halkobisneksestä, metsätöistä ja peltojen sadon myynnistä.
Heinävedellä on valiteltu halkopulaa. Ilari Lajusella kaupan olevia klapeja on kuivamassa 500 irtokuutiometrin verran. Polttopuukauppaa varten Ilari perusti Talvikorven Puun markkinointinimeksi.
Lajusen tilalla on melkoinen ruko muovitettuja halkokasoja kuivamassa kevään ahavassa ja alkukesän tuulissa. Muovit estävät sateen suoran pääsyn klapien väliin. - Kuivavat ne joka tapauksessa, mutta vesi voi aiheuttaa värivaurioita, Ilari sanoo. Ajatus halkojen myynnistä lähti sattumalta. - Siivosimme viime vuonna koivuja pellon reunoilta ja teimme koivusavottaa. Myyntihinta firmoille oli huono ja päätimme hyödyntää koivut polttopuina. Yksi asia johti toiseen, ja siitä se ajatus sitten lähti, Ilari kertoo. Koivua tuli reippaasti yli oman tarpeen. Ilari päätti, että kokeillaanpas halkokauppaa. Hän hankki klapikoneen ja puhdistusrummun. Viime vuoden toukokuussa tilalle rakennettiin pakkaushalli ja elokuussa
Roope-poika on auttanut isäänsä siirtelemällä halkoja, jotta säkeistä saadaan tyhjät tilat pois.
kuivatushalli. Pakkaushallin toisessa päässä sijaitsevat mökkivuokraukseen liittyvät huoltotilat ja kaikkea tilan toimintaa palvelevat toimistotilat. - Lisäksi raivasimme kaksi kuivatuskenttää. Tarkoitus on vielä laajentaa hallitiloja rakentamalla kaksi hallia lisää, Ilari kertoo. Mietintämyllyssä muhii ajatus seulontajätteiden hyödyntämisestä, ja ne tarvitsevat omat käsittelytilansa. Rakentamisessa tarvittiin ulkopuolista työvoimaa, mutta lähes kaikki tekijät löytyivät omalta paikkakunnalta. Ilari kiittelee paikallisia kauppiaita, jotka reagoivat nopeasti tarviketilauksiin.
Puhtaita puita säkkeihin Ensimmäiset halkojen koe-erät Ilari katkoi viime vuonna. Tänä vuonna työt alkoivat maaliskuussa, ja alkukesästä kaikki kaupattava puu oli ulkosalla kuivamassa. Peruskuivatuksen jälkeen puut siirretään katon alle. - Pääartikkeli on koivu, mutta muutakin puuta löytyy. Takkaja saunapuut ovat 33-senttisiä, leivinuunipuut 70-senttisiä. Voi olla, että jälkimmäisistä luovun, koska niiden tekeminen on käsityötä. Klapikone pystyy katkomaan puut 25-60-senttisiksi. Klapikoneen kuljettimesta puut putoavat puhdistusrumpuun, ja siitä edelleen 1,2 irtokuution vetoisiin säkkeihin. Koekäytössä ovat myös 1,5 irtokuution säkit. - Puhdistettu puu on hieman
kalliimpaa, mutta tuote on valmis peräkärriin laitettavaksi eivätkä roskat ole kiusana. Puita voi käydä ostamassa suoraan tilalta, mitä Ilari pitää ihanteellisimpana vaihtoehtona. Lähialueille hän myös kuljettaa klapeja; autoon mahtuu kuusi irtokuutiometriä ja traktorilla voi kuskata 10. - Mielenkiintoista on nähdä, kuinka puuta saa kaupaksi lähialueelle. Täällä on paljon muualla asuvien kesämökkejä, eikä kaikilla ole metsää. Ilarin alkuperäinen ajatus oli markkinoida puuta Etelä-Suomeen, eikä hän ole sulkenut ajatusta pois vieläkään. Siinä yksi syy, miksi hän käy edelleen joka toisen viikon töissä pääkaupunkiseudulla teollisuuden kunnossapitotehtävissä. Koska omista metsistä koivukuitua ei riitä loputtomiin, Ilari toivoo, että Etelä-Heinäveden metsänomistajat tarjoaisivat hänelle puuta. Hinnan hän uskoo asettuvan kohdilleen. - Periaatteessa halkomäärää voi kasvattaa nykyisestä, mutta se vaatisi jo kahdessa vuorossa työskentelyä. Jouluun mennessä olen viisaampi, että kuinka tässä käy.
Saarimökin 2002. Aika oli kuitenkin kortilla, emmekä ehtineet mökkejä juuri käyttää. Kun sukulaiset olivat mökillä, he kysyivät, miksi emme vuokraisi niitä. Siitä se sitten lähti, Ilaria hymyilyttää. Vuoden 2007 lopussa valmistui Rinteelä Koivujärven toiselle rannalle. Tämä viiden tähden huvila tehtiin jo pelkästään vuokrausta varten, ja se on talviasuttava. Tilalla oli kasvatettu mansikoita, mutta mökkivuokrauksen alettua siitä luovuttiin. - Kymmenessä vuodessa olen oppinut vuokrauksen periaatteet. Markkinointi hoituu niin, että puolet matkailijoista tulee sveitsiläisen ja saksalaisen matkatoimiston sekä Lomarenkaan kautta. Puolet myymme itse. Vaikka välittäjät nappaavat sievoisen siivun vuokratuloista, Ilarin mielestä he ovat palkkansa ansainneet. Kun sävelet ovat
selvät ja säännöt yksiselitteiset, turha vääntö asiakkaiden kanssa jää pois itse yrittäjältä. Kesää on helppo myydä, kun mökit ja rannat ovat hyvätasoisia. Mutta sesongin jälkeinen aika on toinen juttu. - Meiltä kysellään, että mitä Heinävedellä on marraskuussa. Ei pimeyttä kukaan osta. Ilari ei ole lähtenyt hinnoittelemaan lomamökkejä kausien mukaan, vaan hinnat ovat kiinteät. Kesällä minimivuokra-aika on viikko, kesän ulkopuolella mökeillä on lähinnä pitkien viikonloppujen viettäjiä. Mökkien huolto hoituu porukalla. Ilarin apuna ovat Rauniäiti ja Olavi-isä sekä nuorin apuri, Ilarin 12 vuotta täyttävä Roope-poika. Tilan peltotöistä Ilari on huolehtinut jo pitkään, mutta nyt maat ovat hänen nimissään. Ilari teki tilakaupat Hietalahden tilasta 1,5 vuotta sitten.
Kolme mökkiä vuokralla Jos ajatus halkokaupasta tuli puolivahingossa, niin kävi myös 10 vuotta sitten, kun kesämökkien vuokraaminen alkoi. - Rakensimme ensiksi perheelle Rantamökin vuonna 1985, ja sitten rakensin itselleni
Rantamökillä on ikää 27 vuotta, mutta siihen on jälkeenpäin rakennettu tarvittavat mukavuudet, kuten sisä-wc ja suihku. Hietalahden Huvilat on toiminut jo 10 vuotta.
sanomat
LähiTapiola aloittaa loppuvuodesta Lähivakuutuksen ja Tapiolan yhdistyessä uuden yhtiön nimeksi tulee LähiTapiola. Yhdistymistä on rakennettu tämän vuotta. Asiakkaiden kannalta muutokset alkavat näkyä loppuvuodesta. - LähiTapiolan toiminnan pitäisi olla kaikilta teknisiltä yk-
sityiskohdiltaan kunnossa viimeistään vuonna 2014. Kaikkia yhdistymiseen liittyviä asioita ratkotaan parhaillaankin, Hemmo Karvinen Heinäveden Lähivakuutuksesta kertoo. Paikallisessa Lähivakuutuksessa työskentelevät Hemmon lisäksi Virva Kasonen ja Päivi Torvinen. Kun Tapiolan asiakkaat siirtyvät asioimaan saman katon alle, on mietittävä, riittävätkö voimavarat. - Asiakasmäärän oletetaan lisääntyvän 30 prosentilla. Tutkittavana on, pitääkö henkilökuntaa lisätä. Jos niin tapahtuu, pitää miettiä myös tilakysymyk-
LähiTapiolan uusi liikemerkki julkistettiin 11. kesäkuuta. Toiminnot jatkuvat omissa toimipisteissään entiseen malliin.
siä, koska siinä tapauksessa nykyiset tilamme käyvät ahtaiksi, Hemmo selvittää. Tapiolan asiakasasiat on hoidettu tähän saakka pitkälti Varkaudesta käsin. Siellä oleva toimisto säilyy ja siirtyy uuden liikemerkin alle. Kaikki työntekijät siirtyvät uuteen yhtiöön vanhoina työntekijöinä. Vakuutukset jatkuvat entisellään, ainoastaan yhtiön nimi papereissa muuttuu. Uutta sen sijaan on, että LähiTapiola tuo Heinävedelle uuden pankin. - Kassaa meille ei tule, eli rahaa ei voi nostaa. Mutta muutoin toimintamme tulee sisältämään kaikki pankkipalvelut sijoitusneuvonta mukaan lukien, Hemmo sanoo. Uutinen yhtiöiden yhteenliittymisestä on herättänyt paljon kysymyksiä. Hemmo mainitsee, että heilläkin puhelin on soinut päivittäin asiaan liittyen. Hän rauhoittelee, että nyt kannattaa odotella loppuvuotta, jolloin käytännön kysymyksiin on huomattavasti enemmän vastauksia.
7
8
sanomat
Tero Pitkänen mittaa maakaapelin kuntoa. Kaikki asennukset on tarkastettava mittaamalla, laajemmista töistä on tehtävä tarkastuspöytäkirja. Yrittäjä vastaa työnsä jäljestä ja laadusta.
Tero Pitkänen palasi kotikonnuille yrittäjäksi
Hyvä meininki on pääasia Pääkaupunkiseudulla parikymmentä vuotta sähkötöissä ollut Tero Pitkänen sai tarpeekseen stressaavasta ympäristöstä. - Usein oli vaikea saada parkkipaikkaa läheltä työmaata. Liikenneruuhkat olivat jokapäiväinen asia, joka piti ottaa huomioon, jos pyrki esimerkiksi toiselle puolelle Helsinkiä. ItäSuomessa ei ole vielä näitä ongelmia. Auton saa yleensä työpaikan viereen. Pankissa ei tarvitse juurikaan jonottaa. Ehkä ongelma on pikemminkin se, että löytää pankin, sillä rahalaitoksilla on ollut taipumus karsia konttoreitaan, Tero sanoo. Viimeksi Tero oli asentajana reilut kolme vuotta Mikkelissä. Kun työt siellä loppuivat, hän palasi vaimonsa kanssa kotipaikalleen Heinävedelle. Puolen vuoden suunnittelun ja Uusyrityskeskus Wäläkyn kiitettävän tuen avulla syntyi nykyinen yritystoiminta vuosi sitten keväällä. Tero perusti toiminimen Virtakynä. Tero on toiminut yrittäjänä muutamia vuosia aiemminkin, joten ongelmat olivat hyvin tiedossa. - Koska työni koostuu muutamia tunteja kestävistä töistä, laskutus ei voi viedä kohtuuttomasti aikaa, eli tarvitsin kunnollisen laskutusohjelman. Tänä
päivänä se on yksi tärkeimmistä työkaluista. Tietokoneella hoituu myös tarjousten, suunnitelmien ja asiakirjojen tekeminen. Alkuun oli hankittava myös kaikki toiminnan vaatimat tarvikkeet ja työkalut sekä kuljetuskalusto. - Helposti niihin kuluu kymmeniä tuhansia, joten yrittäjän riski on todellinen, Tero selvittää.
Alle 1000 voltin asennuksia Terolla on oikeudet kaikkiin tavallisiin sähköasennuksiin, kun vain pysytään pienjännitealueella, mikä tarkoittaa alle tuhannen voltin asennuksia. Suurjänniteoikeuksia hänellä ei ole. Takana on laaja kirjo erilaisia työkohteita yli kolmenkymmenen vuoden ajalta. Vikakeikat, omakotitalot, teollisuushallit, liikekeskukset, jopa 360-paikkaisen hotellin asennukset ovat olleet hänen toiminta-aluettaan. Kiinteistön huoltotehtävät olivat myös vastuuna Pauligin Vuosaaren paahtimossa parina vuotena. - Kahvin tuoksut tulivat tutuiksi, hän mainitsee. Tulivatpa niin tutuiksi, että se on sittemmin vaikuttanut siihen, mihin kahvipakettiin hän kaupassa tarttuu. Asiakaskuntana Terolla ovat yksityiset remontoijat, rakennusliikkeet ja taloyhtiöt. Lomarakentajat ovat soitelleet aina silloin tällöin.
Huumorilla, ei hermoilemalla Tero kuvaa työmoraaliaan korkeaksi. - Töitä pitää tehdä rehellisesti ja luotettavasti, sovituista asioista ja ajankohdista ei luisteta. Kerran harmitti, kun olin 15 sekuntia myöhässä työmaalta ja asiakas katsoi juuri kelloa, Tero hymähtää. - Onneksi hän oli tottunut siihen, että sähkömiehet tulevat kaksi tuntia myöhässä tai ei ollenkaan. Työskennellessään aikanaan Helsingissä kovan kiireen keskellä, nuori asentajakollega oli todennut: ”Pääasia, että on hyvä meininki!”. Siitä tuli Terollekin slogan. - Kyse on pelkkää lohkaisua syvällisemmästä asiasta. Hermoilemalla ei kannata tuhota työolosuhteita. Mukavampi viljellä vaikka huumoria, koska sitä on harvoin liikaa. Tästä antaisin täyden kympin sähkölaitoksen pojille, joilla tyyli säilyy kovissakin paikoissa. Vaikka nykyisellä ammattitaidolla Tero pystyy tekemään esimerkiksi kaikki omakotitalon sähkötyöt suunnittelusta lopputarkastukseen, lisäoppi ei koskaan ole pahasta. - Käyn Varkaudessa aikuis- ja ammattiopistolla yliasentajan kurssia. Sähköturvallisuus 1tutkinto on jo takana, ja nyt perehdyn tarkemmin sähkösuunnitelmien tekemiseen.
sanomat
Ohjelma poikkeaa huomattavasti edellisvuosista
Musiikkipäivät aikaistui kuukaudella Kuva: Jani Laukkanen
Ketkä aikovat osallistua Heinäveden Musiikkipäivien konsertteihin heinäkuun lopussa, ovat tuolloin auttamattomasti myöhässä. Kuudennet Musiikkipäivät alkavat kuukautta aiemmin eli 27.6. Kannattaa painaa mieleen, että jatkossakin tapahtuma ajoittuu juhannuksen jälkeiselle viikolle.
Musiikkipäivien uutena taiteellisena johtajana toimii Ville Matvejeff.
Musiikkipäivien aikaistamista puolsi vahvasti se, että juhannuksen jälkeen lähialueilla ei ole suuria musiikkitapahtumia. Lisäksi lomakausi on sopivasti aluillaan, ja ihmiset liikkuvat ehkä herkemmin kuin aivan heinäkuun lopulla. Musiikkipäivien uutena taiteellisena johtajana aloittaa Ville Matvejeff, joka on pianisti, säveltäjä ja kapellimestari. Heinävesi oli hänelle tuttu piipahduspaikkana, mutta tarkemmin
hänet tänne tutustutti Juha Kotilainen. Kuuden konsertin ohjelma alkaa keskiviikkona 27.6. nimensä mukaisesti Varaslähdöllä. Ville Matvejeff esittää tuolloin kamarimusiikkia muusikkoystäviensä kanssa Valamon kulttuurikeskuksen salissa. Virallinen avajaiskonsertti pidetään samana iltana Heinäveden kirkossa. Baritoni Jorma Hynninen laulaa kitaristi Ismo Eskelisen säestyksellä tuttuja ja
tuntemattomampia sävelmiä. Konsertissa kuullaan esimerkiksi Schubertia ja Sibeliusta. Nuorista, palkituista mieslaulajista koostuva Talla-yhtye vastaa torstain konsertista, joka järjestetään niinikään isossa kirkossa. Luvassa on niin pohjoismaisia kansanlauluja, kansallisromantiikkaa kuin Leevi Madetojan ja Einojuhani Rautavaaran mieskuoroteoksia. Perjantaina voi nautiskella kauniista maisemista ja hyvästä musiikista ilmaiskonsertissa Pääskyvuorella. Saman päivän iltana Lauluyhtye Talla esittää Sergei Rahmaninovin vaikuttavan Vigilian op.37 ensimmäistä kertaa Valamon luostarin pääkirkossa. Heinäveden Musiikkipäivät päättyy Unesta ja todesta -konserttiin Kermankeitaassa lauantai-iltana. Musiikillisessa runoillassa Tommy Tabermannin runojen parissa taiteilevat omine sävellyksineen Ida Backer, laulu, Jarmo Julkunen, kitara ja Mikko Perkola, gamba. Illan vieraana on oopperalaulaja Juha Kotilainen, joka esiintyy tällä kertaa ehkä hieman tavallisuudesta poikkeavalla tavalla.
Kesäsanomien jakelupiste erottuu edukseen
Jakelutelineemme ovat keskeisillä paikoilla niin veneilijöille kuin autoilijoille. Kesäsanomia on jaossa koko kesän elokuun loppuun saakka!
9
10
sanomat
Sadepäivien ratoksi ripaus nostalgiaa YouTubessa hakusana: Esa Pakarinen Heinävesi tarjoaa mm. tällaisia arkistojen helmiä. Esa Pakarinen - Suhmuran Santra 1977. Tässä tallenteessa 66-vuotias Esa Pakarinen esittää Terho Könösen kappaleen Suhmuran Santra. Yle:n TVtaltiointi Heinäveden VPK:n talolla 28.05.1977.
Toinen linkki samaisesta tilaisuudesta on nimeltään: Esa Pakarinen - Joensuun Elli, jossa Esa aluksi selvittää olemmeko me heinävetisiä vai -veteläisiä ja laulaa ja laulattaa yleisöä Joensuun Ellin tahtiin. Mukana salin täydeltä niin elossa olevia kuin jo edesmenneitä paikkakuntalaisia.
Miro on oppinut paljon näyttelemisestä mm. Hannu Virolaiselta. – Kasvot pitää olla yleisöön päin ja äänen pitää kuulua, Miro mainitsee.
Kesä Orvona - Mummo, milloin sota loppuu? kyselee Orvopoika. Mummolla ei ole vastausta. Isän varjo -näytelmän Orvo-poikaa esittää 11-vuotias Miro Hynninen Karviosta. Orvon rooliin etsittiin vaaleahiuksista poikaa, ja Miron opettaja Hannu Laine kysäisi, josko Miro haluaisi tehdä traileria eli näytelmän esittelyvideota. Kiinnostihan se. Traileri valmistui, ja Orvoa haettiin edelleen. - Sitten minulta kysyttiin, että tulisinko näytelmään mukaan. Ensin kävin katsomassa harjoituksia ja lukemassa tekstiä läpi. Sehän oli ihan mukavaa, Miro kertoo. - Toisaalta talvella ei kotona ole viikolla oikein tekemistä. Viikonloppuisin käyn laskettelemassa. Niinpä Mirosta tuli Orvo, mummonsa kanssa asuva pienen kylän poika. Äitiään Orvo ei juuri muista, sillä äiti kuoli pojan
ollessa pieni. Isä puolestaan on joutunut sotaan. Kylän elämää hämmentää Laatokan Valamon munkkien muutto paikkakunnalle talvisodan jaloista. Munkit sivuavat myös Orvon elämää.
Vuorosanat nopeasti muistissa Talvella teatteriporukka harjoitteli entisellä Lepikkomäen koululla, vähän matkan päässä teatterista. Osa harjoituksista pidettiin Valamossa. Miron Pia-äiti kehaisee, että poika oppi vuorosanat ensimmäisenä ja nopeasti. Äiti oli alussa auttanut lukemalla muiden repliikkejä, kun poika opetteli omiansa. - Repliikkejä on aika paljon silloin, kun olen näyttämöllä. Voihan siellä jokunen virhe tietysti tulla, Miro arveli hieman ennen ensi-iltaa. Miro menee syksyllä Karvion koulun 6. luokalle. Näytelmäharrastus ei pojan mielestä haitannut koulutyötä. - Ainoastaan silloin, kun oli enemmän läksyjä ja siihen vielä harjoitukset päälle, niin joskus vähän väsytti. Loppukeväästä oli
jo helpompaa. Valamo-trilogian ensimmäistä osaa esitetään kahtena peräkkäisenä kesänä. Miro arvelee, että ensi kesänä hän ei ole enää mukana. - Ihan tarpeeksi tässä on ollut nyt tekemistä.
Teatteria ja pyöräilyä Näytännöt vievät Miron kesästä kuukauden verran. Mitä muuta lomalainen aikoo kesällä tehdä? - Pyöräily on minun kesähommani. Aamuisin käyn varmaan tietokoneella, ja sitten lähden pyöräilemään, käyn kavereiden luona tai he tulevat meille. Yrittäjäperheen poika auttelee toisinaan myös Karvion Nesteellä. - Laittelen karkkeja hyllyihin ja täytän limpparihyllyjä. Joskus autan isää renkaiden vaihdossa, ja äidin kanssa leivon mallasleipää. Vaikka ikää on vasta yksitoista, pari vaihtoehtoa tulevasta ammatista on mielessä – eikä niihin liity teatteri. - Joko armeijan hommiin tai sitten poliisiksi karhuryhmään, reipas Miro vastaa.
sanomat
Kirkastusjuhlat kutsuvat jo 65. kerran
Heinävedellä on vietetty Kirkastusjuhlia jo 65 vuoden ajan. Tapahtuma kutsuu jälleen ihmisiä Heinäveden kirkonmäelle 27. - 29. heinäkuuta. Teemana on Löydä Elämä. Tarjolla on monipuolinen koko perheen viikonloppu sanaa, musiikkia ja draamaa. - Jokin siunauksen salaisuus juhliin kätkeytyy. Monet tulevat vuosi vuodelta uudestaan, Heinäveden kirkkoherra Sami Tammisalo pohtii. - Tänne tullaan etsimään yhteyttä Jumalaan. Tuohon kaipuuseen liittyy halu löytää. Rukoukseni on, että juhlaväki voisi lähteä jotakin löytäneenä, lähempänä Jumalaa. - Kirkastusjuhlien vahvuus on
aina ollut Sanan julistus, rukous ja ihmisten todistukset. Ei tarvita mitään suurta ja ihmeellistä, Jumala tekee pienenkin suureksi, Tammisalo toteaaa. Juhlia koordinoiva Sari Behm toivoo, että uudet sukupolvet löytäisivät tiensä juhlille. Ohjelmassa on ajateltu kuulijoita monipuolisesti, viikonloppu tarjoaa tapahtumia myös eri ryhmille lapsista aviopareihin. Uudella tavalla Raamatun tekstiin vie näyttelijä Mikael Kokko monologissaan Valo loistaa pimeydessä. Monipuolista musiikkia on myös luvassa, muun muassa lauantaina 28.7. klo 15.15 konsertoimassa ovat Arja Koriseva ja Jouni Somero. Juhlat ovat saaneet uusia piirteitä, mutta perusta on Raamatun sanomalla. Puhujina juhlilla ovat muiden muassa piispa Jari Jolkkonen, pastori Seppo Jokinen, Ulla Saunaluoma, Kalle Virta, Matti Vuolanne, nunna Nektaria, Kati Rolig, ja Olli Seppänen. Kanavissa pohditaan AnnaLiisa Valtavaaran johdolla an-
Jäin keväällä koukkuun tv-sarjaan Iholla. Muitakin tosi-tv-ohjelmia on tullut seurattua, mutta mikään ei ole vielä näin kovasti ”kolahtanut”. Sarjassa kuusi suomalaista naista kuvasivat arkielämäänsä puolen vuoden ajan videokameralla. Kamera tuntui olevankin kaikkialla mukana, ja pyyntöjä kameran sulkemisesta naiset saivat usein. Harva haluaa ja uskaltaa niin avoimesti näyttää, mitä omaan elämään oikeasti kuuluu. Elämä kun ei aina ole niin ruusuista kuin annetaan ulkopuolisille näyttää. Tv-sarjan naisista löytyi kotiäitiä, yrittäjää, muusikkoa ja kamera oli armottomasti mukana niin onnellisissa päivissä kuin masentavissa hetkissä. Ehkä suurin syy omaan kiinnostukseeni oli sarjan yrittäjänainen, Pia. Hän oli lähtöisin Mikkelistä ja omistaa nykyään parturi-kampaamon Helsingissä. Pian suusta kuului
teeksiantamisen ja syyllisyyden kysymyksiä, miehet ovat koolla kanavassa jonka otsikkona on Pahat Pojat. Sitä johdattelee Esko Luukkonen. Lastenohjelmassa ovat mukana mm. Esko ja Merja Luukkonen, nukketeatteri Sananjalka sekä Karhuvaari ja Valtteri. Tärkeää tapahtumassa ovat myös kohtaamiset ja leppoisa oleilu, puheita voi kuunnella vaikka ruohikolla loikoillen. Tapahtumat näkyvät ja kuuluvat entistä enemmän myös kirkonkylällä. To 26.7. tuulahduksia viikonlopun tapahtumasta kuullaan toritapahtumassa. Hotelli Gasthausissa on samana iltana naisten kahvila ja miesten kuppila. Perjantaina Gasthausiin kutsutaan aviopareja Ilta Rakkaudelle -tapahtumaan. Se on rosoisen arkirakkauden juhla, johon johdattelevat Markku ja Riitta Leminen sekä Sari Behm ja Sunday Style -yhtye. Illassa puhutaan parisuhteen kiemuroista aamorilla ja huumorilla höystäen.
myös sarjan ”elämää suuremmat ajatukset”, vaikka joku huumoriohjelma vitsailikin hänen puhuvan aina vain säästä. Eräässä ohjelmassa Pia puhui yrittäjyydestä. Kertoi, ettei ole oikein ikinä ymmärtänyt suomen kielen sanaa ”yrittäjä”. Ihmetteli, että mitä ihmettä sitä muka yrittäjänä yritetään. Totesi, että hänkin kun päättää leikata hiukset poikki, niin hän muuten leikkaa eikä vain yritä leikata. Näinhän se on. Toisessa jaksossa tämä samainen räväkkä ammatinharjoittaja, joksi hän mieluummin itseään tituleerasi, poti kolme päivää karmivaa migreeniä. Itkien hän totesi, ettei muuta vaihtoehtoa ole, kuin perua asiakkaat, vaikka laskuja on vino pino odottamassa. Kun ei kykene töihin, ei tule rahaa, niin helppoa on joutua rahavaikeuksiin yrittäjänä. Näitä piakampaajayrittäjiä saisi olla enemmänkin, jotka pitäisivät kovempaa
Arja Koriseva ja Jouni Somero Heinäveden kirkko täytti keväällä 120 vuotta. Kesän myötä talvisin kylmillään oleva kirkko herää elämään. 1200-paikkainen puukirkko ja sen ympärillä avautuva upea näköala ovat nähtävyys jo sinänsä. Kirkon suojissa on kesän aikana nähtävänä myös Rafael Wardin taidenäyttely. Kirkastusjuhlat 27.–29.7. www.kirkastusjuhlat.fi
ääntä yrittäjien etujen puolesta. Yrittäjäjärjestö sitä jo omalta osaltaan tekee, mutta paljon on vielä parannettavaa. Varsinkin pienyrittäjän ääni ei tahdo kuulua, ja sen kyllä näkee yrittäjän sosiaaliturvassa. Moni yrittäjä on ryhtynyt yrittäjäksi työllistääkseen itsensä, starttiraha onkin hyvä alku aloittavalle yrittäjälle. Mutta entä jatkossa? Sairastua ei voi, koska käsitettä sairausloma ei tunneta. Kukaan ei voi paikata yrittäjää, jos tämä jää pois töistä. Kesälomaakin on hankala pitää, samasta syystä kuin edellä. Jos yrittäjän tulot pienenevät, hänen on vaikea saada toimeentulotukea. Kolmen kuukauden ajan sitä voidaan hänelle myöntää, sen jälkeen kehotetaan hakemaan ”oikeita töitä”, eli sellaista, jolla voi itsensä elättää. Yrityksen lopettamisen jälkeen yrittäjä joutuu olemaan ilman työttömyyspäivärahaa neljä kuukautta, kun se palkansaa-
Valo loistaa pimeydessä Savonlinnalainen näyttelijä Mikael Kokko on ohjaaja Kimmo Lavasteen kanssa paneutunut Johanneksen evankeliumiin. Yhteistyön tulos on monologi-näytelmä Valo loistaa pimeydessä. Kokko vie katsojat nykyajan kertojana erilaisiin kohtaamisiin Jeesuksen kanssa. Teksti on pääosin suoraan Raamatusta. Ohjaaja kiittelee Kokon monipuolisuutta. - Esitys pohjautuu näyttelijän ilmaisulle. Mikael pystyy muuttamaan nopeasti rytmiä ja tekemään erilaisia hahmoja. Valitsin käsikirjoitukseen kohtauksia, joissa on paljon henkilöitä ja keskustelua. Monologi on näyttelijälle vaativa. - Siinä ei saa tukea vastanäyttelijöiltä, esityksen pitää kantaa alusta loppuun. Yksi näyttelijä luo ilmapiirin ja energia on osattava jakaa oikein, Kokko kuvailee esityksen haasteita. Monilla katsojilla on myös aiheesta vahvoja ennakkoajatuksia. - Toivon, että esitykseni vie uusien löytöjen äärelle. Monologi on puitteiltaan yksinkertainen. Rekvisiittana on vain kynttilä ja vesilasi. Musiikkia tai valoja ei ole, minkä ansiosta monologia voi esittää miltei missä tahansa. Esitys sopii kaiken ikäisille. Kokko on näytellyt useissa teattereissa. Hänet on nähty myös joissakin televisiosarjoissa ja elokuvissa. Monologin voi nähdä Kirkastusjuhlilla Heinäveden kirkossa la 28.7. klo 21.00. Lipun hinta on 5 e.
jalle myönnetään parhaimmassa tapauksessa heti ensimmäisenä työttömyyspäivänä. Vaikka lista yrittäjyyden epäkohdista onkin pitkä, niin miten lienen itsekin ajautunut jo toistamiseen yrittäjäksi työelämäni aikana. Tärkein syy oli ehkä se itsensä työllistäminen, toinen hyvä syy oli yrittäjyyden tietynlainen vapaus määrätä omasta työkalenterista ja siitä, millaista työtä tekee. Kolmas yrityksen perustamisen innoittaja oli tekemisen ilo. Se ei koskaan jää yrittämisen asteelle, vaan on aina läsnä työpäivissä. Sitä tekemisen iloa näkee päivittäin myös oman paikkakuntamme yrityksissä, joiden pysyvyyttä itse tuen käyttämällä niiden palveluja. Mervi Hokka yrittäjä
11
12
sanomat
Poutiaiset viettävät kesänsä Heinäveden mökillä
Tukikohta Patoolla Leena ja Esko Poutiaisen kesämökki Patoolla Juojärven rannalla on toiminut perheen tukikohtana 41 vuotta. Sinne he ovat palanneet kesää katsomaan ulkomaan vuosinaankin, ja sinne pojat Hannu ja Tuomo perheineen saapuvat kuin muuttolinnut.
Poutiaiset käyttävät paljon paikallisia palveluja ja kiittelevät Karvion kyläkauppaa. Leena kertookin heillä olevan periaatteena, että pieniä kauppoja pitää kannattaa.
Esko varjelee mökillä lahjaksi saamiaan alppiruusuja. - Eskoa laulattaa, kun hän pääsee mökille. Leena-vaimo paljastaa. - Laulumiehiä en ole, Esko vakuuttaa. Mutta leppoisalla kesämökillä voi kulkiessaan vaikka hieman hyräilläkin. Kesäpaikka on rakennettu Eskon kotimaille. Ensiksi rakentui mökki, sen jälkeen pihapiiriin ovat ilmestyneet aitta, liiteri, sauna kamareineen ja leikkimökki, huussia tietenkään unohtamatta. Kun Patoon kylälle vedettiin sähköjä, Poutiaisetkin ottivat virrat mökilleen. Vuonna 1975 vietettiin valon juhlaa. - Vuonna 2000 asennettiin vesiboilerit, sitä ennen otimme veden järvestä. Talousvetenä järvivettä voi käyttää edelleen, niin puhdasta se on, pariskunta kertoo. Ruokavetensä he kuitenkin hakevat kylällä olevasta uudesta vesipostista. Mökkitonttiaan Poutiaiset pitivät hyvin pitkään luonnontilaisena. Antoi varpujen kasvaa, eipähän ollut nurmikonleikkuuta. Mutta nyt sitä nurmikonleik-
kuuta jo on kun tarvittiin hieman leikkikenttää lastenlapsille. Ja maata on käännetty pientä kasvimaata varten. Perunan he istuttivat hyvissä ajoin harson alle odottamaan lämpimiä säitä.
Lohet reppuun ja Kuopioon Patoo on monille vain piskuinen tienviitta Varistaipaleen ja Palokin välillä. Eskolle se kuitenkin oli kotikylä ja kylänä hän pitää sitä edelleen. - Aikanaan tämä oli elävä kylä. Mutta autolla tänne pääsi vasta vuonna 1961, kun voimalaitos rakennettiin. Aikeet voimalaitoksen sulkemisesta ja koskien vapauttamisesta ovat Eskosta mielenkiintoisia. - Mutta emmepä taida ehtiä kuulla koskenkuohuja, sillä mahtaako rahoitusta löytyä. Koskien entistäminen olisi loistava asia, mutta vain täydellinen ennallistaminen palauttaisi kalakannan, Esko näkee. Emeritusprofessori muistaa hyvin vapaina virranneiden kos-
kien kuohut – ja ne lohet! - Veljeni kanssa kävimme koskilla kalassa, ja saimme lohia verkoilla aivan läheltä. Siinä pyynnissä olivat mukana kaikki miehet ja tarvittaessa naisetkin. Kalaa tuli Eskon nuoruudessa sen verran paljon, että sitä riitti myytäväksi. Hän muistaa kesän keskikouluaikoihin, jolloin reppuun pakattiin kaksi 6-7-kiloista järvilohta, ja poika matkusti Ruposen autolla Kuopioon myymään kalat Atlas-hotelliin. Matka oli nuorelle miehelle pitkä, mutta kaikki muut olivat heinänteossa, joten ei auttanut kuin tehdä reissu.
Sukututkimusta ja hyväntekeväisyyttä Ja Kuopioon matka on käynyt jälleen. Poutiaiset muuttivat kalakukkokaupunkiin vuonna 2001. -Poikamme Hannu asui Kuopiossa, ja kaksospojat olivat vuodenikäisiä, joten apu oli tarpeen, Esko kertoo. - Kuopio on hyvä paikka asua, ja siellä on paljon tarjontaa elä-
Nini-corgi viihtyy maalla, jossa on aina paljon tekemistä. keläisille. Käymme konserteissa ja osallistumme ikääntyvien yliopiston luennoille. Olen itsekin ollut luennoimassa elintarvikeomavaraisuudesta. Eläkepäivien intohimoksi Eskolle on muodostunut sukututkimus. Suku olikin jo odotellut, milloin Esko ryhtyy hommiin. - Ensimmäisillä kansalaisopiston sukututkimuskursseilla kävin 2004, ja ensimmäisen Poutiaisten sukutapaamisen järjestin kaksi vuotta myöhemmin. Tänä kesänä kokoonnumme neljännen kerran. Esko on päässyt melko pitkälle juuriansa setviessään. Heinäveden Poutiaiset ovat lähtöisin Tuusniemeltä, mistä ensimmäiset tulivat Petrumalle vuonna 1845. Selvittely jatkuu edelleen. Eskoa kiinnostaisi myös tutkia äitinsä sukuhistoriaa Tirkkosten puolelta. Kunpa vain aika antaisi myöten. Poutiaiset tekevät aktiivisesti hyväntekeväisyystyötä. He ovat olleet mukana Unicefin toiminnassa jo 15 vuotta keräämällä varoja mm. kehitysmaiden vesi-
huoltoon ja lasten kouluttautumiseen. - Kieltämättä välillä pitää kiirettä, Leena naurahtaa. Esko-ukki kyytiää kolmea lastenlastaan näiden harrastuksiin, joita on melkoisen paljon. Mutta mökillä rauha palaa. Ulkomailla Eskon töiden puolesta asunut pariskunta haluaa silti edelleen matkustaa. Toiselle puolelle maapalloa he matkaavat Tuomon perheen luo, joka nykyisin asuu Bangkokissa. Muutoin he ovat viehättyneet risteilyihin, jotka ovat iäkkäämmille ihmisille helppo tapa matkustaa ja kuitenkin nähdä paljon. Koti on ikään kuin äärellään. - Roomaan pitäisi vielä päästä, Esko miettii. Tonavan risteilystäkin on puhuttu. - Tällä iällä ei enää kannata säästellä, mutta kesällä en Suomesta lähde, enkä talvella. Hyvät hiihtokelit menisivät hukkaan. Jäähän aikaa matkustamiseen ainakin myöhäissyksy.
sanomat
Skatepark
HEINÄVEDEN KIRKONKYLÄN ILMOITTAJAT TÄSSÄ LEHDESSÄ:
1. Aromaterapia Enni Leinonen
7. Heinäveden Huoltokorjaamo 8. Heinäveden Jalkine 9. Heinäveden Kaluste 10. Heinäveden kunta/Matkailutoimisto
2. FeelForest 3. Gasthaus Hotelli Heinävesi 4. HalliKirppis, kirpputori 5. Hautaustoimisto ja Kukkakauppa Keinänen 11. Heinäveden Lähivakuutus/LähiTapiola 6. Heinäveden Autokorjauskeskus/Automaalaamo 12. Heinäveden Osuuspankki
22. Radio ja Kuva/Digipaino Heinävesi 17. Metsänhoitoyhdistys Keski-Savo 18. Omamaku, gluteeniton lähileipomo 23. S-market Heinävesi 19. Parturi-kampaamo Beauty Style 20. Parturi-kampaamo kauneushoitola Mari 15. Kampaamo Tulitukka / Bella Dama 21. Puutarhamyymälä Malinen 24. Sähköliike T. Koponen 16. K-market Kerma 25. Taksi Heinävesi 13. Heinäveden Rauta ja Väri 14. Inkariikka, keramiikkaa
13
14
sanomat
Hyvien palvelujen Hein채vesi - pa
Karvion Teatteri Is채n Varjo
aljon n채ht채v채채, paljon koettavaa
sanomat
15
16
sanomat
Malkkilassa uusi
soramonttu Lähes 30 vuoden hiljaiselon jälkeen koneet alkoivat ryskää Malkkilan soramontulla viime huhtikuussa. Jylhän Sora osti Tielaitoksen entisen sorakaivannon, raivasi alueen ja aloitti murskeen ja soran tekemisen. Jylhän Soralla on nyt kuusi soramonttua ja kolme kallioaluetta, jotka tuottavat kalliomursketta ja sepeliä. Malkkilaan avatulla sora-alueella on valmistettu murskelajikkeita sekä salaoja-, valu- , tieja täytesoraa. Näiden lisäksi yritys kauppaa ruokamultaa, sisätäyttösoraa, kivituhkaa ja katekuoriketta. - Männyn kuorikkeen otimme valikoimaan, koska sitä käytetään ja kysytään paljon esimerkiksi puutarhoihin, Jouni Luostarinen kertoo. Maa-aineisten ajaminen alkoi Luostarisen perheessä liki 50 vuotta sitten. Kalustoa oli traktorin ja pienehkön kuorma-auton verran. Tänään kaivinkoneita on seitsemän: pienestä peräkärrissä kulkevasta 26 tonniseen. Pyöräkuormaajia on neljä, kuorma-auto on edelleen tarpeen ja lavetilla koneita kuljetel-
laan paikasta toiseen. Seulontakoneiden läpi kulkevat eri lajikkeet. - Louhinnan aloitimme sivuhommana nelisen vuotta sitten. Hoidamme pieniä louhintakohteita, kuten omakotitalojen pohjia, Jouni mainitsee.
Julkinen rakentaminen olisi nyt paikallaan
Massiiviset koneet murskasivat kivenmurikoita soraksi viikon verran.
Yrityksen vetovastuu on hiljalleen siirtynyt Jounille, mutta Risto-isä on toiminnassa edelleen mukana. Kolmantena osakkaana yrityksessä on Jounin serkkupoika Janne Nummi. Jylhän Sora työllistää viidestä kymmeneen ihmistä vuodessa. Sulan aika on luonnollisesti kaikkein kiireisin. - Talvella työllistävät lumityöt Heinävedellä ja Varkaudessa. Jonkin verran on myös peit-
Janne Nummi ja Jouni Luostarinen seurasivat kivien murskausta Malkkilassa keväällä. totöitä Riikinnevan kaatopaikalla. Lumitöillä koetamme pitää pyörät pyörimässä ja miehet töissä, vaikka se ei kannattavaa olekaan, Jouni sanoo. Taantuma-aika näkyy sorafirmankin arjessa, eikä alalla vallit-
seva varsin kova kilpailu helpota tilannetta. Kun rakentaminen hiipuu, ei maa-aineksiakaan tarvita. - Täällä hiljeneminen näkyy noin vuotta myöhemmin kuin Etelä-Suomessa. Jos Varkau-
della menee huonosti, heijastuu se Heinäveteenkin. - Näinä aikoina pitäisi suosia julkista rakentamista ja rakentaa esimerkiksi teitä. Yhteiskunnalle olisi edullisempaa pitää ihmiset töissä, Jouni painottaa.
sanomat
Koposen musiikkiperhe: (vas. lukien) Timo viulu ja laulu, Liisa-Mari viulu, Marja-Liisa alttoviulu ja laulu, Emma-Johanna piano ja oboe ja Kalle-Pekka sello ja trumpetti. Kuvasta puuttuu Ville käyrätorvi ja kontrabasso.
Varistaipaleen puistokonsertti on melkein perhekonsertti
Koposet ja Kotilainen Jos Varistaipaleen Puistokonsertin esiintyjien postilaatikot olisivat vierekkäin, nimikylteissä lukisi kuusi kertaa Koponen ja kerran Kotilainen. Baritoni Juha Kotilainen konsertoi Timo Koposen ja hänen perheensä kanssa Leppävirralla. Siitäpä ajatus: tämä kokoonpano sopisi oivasti Varistaipaleen puistokonsertin esiintyjäksi. Juha Kotilaisen tuntevat Heinävedellä kaikki, ja useimmat myös pianisti/säestäjä Maiju Koposen. Mutta Timo Koponen perheineen on Heinävedellä tuntemattomampi. - Luonnehtisin perheemme musiikinosaamista monipuoliseksi ja monivivahteiseksi. Eriikäiset soittajat vaihtuvine soittimineen muuttuvissa kokoonpanoissa tuovat mielenkiintoa ja vaihtelua kuulijoille, Timo luonnehtii. Kerrotaanpa tarkemmin.
Timo on toiminut vuodesta 1986 Kuopion kaupunginorkesterin varaäänenjohtajana. Hän on koulutukseltaan viulunsoiton- ja laulunopettaja, takana on myös kapellimestariopintoja. Orkesterityönsä ohella hän soittaa kamarimusiikkia ja opettaa eri-ikäisiä viulisteja. Vaimonsa Maija-Liisa toimii laulun ja viulunsoiton opettajana Musiikkikoulu Kanteleessa Kuopiossa. Hän opettaa myös yleisiä musiikkiaineita Kuopion konservatoriossa. Koulutukseltaan hän on laulu- ja viulupedagogi. Aiemmin Marja-Liisa on opettanut musiikkileikkikouluissa ja johtanut kuoroja ja soitinyhtyeitä. Perheen esikoinen, Ville (23), on valmistunut muusikoksi Kuopion konservatoriosta pääaineenaan käyrätorvi. Syksystä 2011 hän on opiskellut käyrätorven soittoa Sibelius-Akatemiassa ja ennen sitä Helsingin Metropoliassa. Soitinvalikoimaan kuuluu myös kontrabasso. Nuorempi veli Kalle-Pekka (19) opiskelee sellonsoittoa Kuopion konservatoriossa.
Nuoresta iästään huolimatta hän soittaa jo lukuisissa kokoonpanoissa ja esiintyy paljon. Kalle-Pekka on soittanut Kuopion kaupunginorkesterissa sekä selloa että toista instrumenttiaan trumpettia. Veljesten sisar Emma-Johanna (17) opiskelee pianonsoittoa niin ikään Kuopion konservatoriossa. Hän voitti Kuopion pianokilpailun 2011 sarjassa 1316-vuotiaat. Emma esiintyy yhtyeissä myös viulistina ja oboistina. Perheen kuopus Liisa-Mari (8) seuraa sisarustensa jalanjälkiä musiikin haasteellisilla poluilla. Hän on jo esiintynyt oppilaskonserteissa ja perhekokoonpanoissa. Kesäisessä puistokonsertissa kuullaan Koposen perheen musisointia erilaisin kokoonpanoin. Ohjelmassa on kesäisen keveää klassista, musiikkia mm. Merikannolta, Madetojalta, Saint-Saensilta ja Tsaikovskilta. Ja oman mielenkiintonsa musiikilliseen antiin tuovat toki Juha Kotilainen ja Maiju Koponen.
Raamitalolla ekat festarit Kulttuurikeskus Raamitalolla jammataan ensimmäistä kertaa 5.-7. heinäkuuta. Festarin aloittavat nuorisobändit, ja perjantaina on tarjolla mm. kantria, Niko Ahvosta ja Tulikansaa, joka on vuodesta 1998 esittänyt
tulitaidetta Pohjoismaissa ja Euroopassa. Niko Ahvonen esiintyy myös lauantaina. Hän on soul-laulaja, joka esiintyy bändinsä kanssa. Viikonlopun aikana on luvassa monenlaista musiikkia. Huoju-
va Lato on pohjoiskarjalainen bändi, joka esittää monelle niin tuttuja tunnelmamaisemia. Sunnuntaina kuullaan paitsi Juha Nuutista ja Miko Saarelaa, myös yllätysvieraita.
17
18
sanomat
Karvion Lomakeskuksella uutta toimintaa
Vuokraa pyörä, lähde safarille Ohjelmapalveluyritys Karvion Safarit aloitti Karvion Lomakeskuksella kesäkuun alussa. Tahkolla yrittäjänä toimiva Mika Pääkkönen sai tilat huoltorakennuksesta, jossa hänellä on varustevarasto ja toimisto. Mika Pääkkönen opastaa suomeksi ja englanniksi, mutta lupaa, että liikenteeseen päästään myös ruotsiksi ja venäjäksi. - Meillä alkoi Karviossa nyt kolmas kesä, ja suunnitelmiin on koko ajan sisältynyt ohjelmapalveluiden kehittäminen. Mikan tarjoamat palvelut tukevat mukavasti toimintaamme, Lomakeskuksen yrittäjä Petteri Venäläinen kertoo. Petteri ja Mika tapasivat puolitoista vuotta sitten ja alkoivat neuvotella Karvioon tuotavista palveluista. Ajatukset kävivät yksiin ja yhteistyö alkoi.
Mika vuokraa maastopyöriä ja moposkoottereita sekä järjestää mönkijäsafareita. - Jos kaksi ihmistä ilmoittautuu, niin lähden safarioppaaksi. Kalustoa on Karviossa 20 ihmiselle, mutta helposti saan tuplattua määrän, jos vaikka bussilastillinen ihmisiä haluaisi lähteä ajamaan maastoon, Mika sanoo. Mönkijäsafarien reitit kulkevat Karvion läheisyydessä yleisillä hiekkateillä. Koska kulku-
neuvot ovat tieliikennemönkijöitä, kuljettajalla pitää olla Bajokortti. - Kaikki ajovarusteet kuuluvat hintaan, ja asiakkaat ovat vakuutettuja. Turvallisuus on tärkein asia. Mika tietää jo vuosien kokemuksesta, että ulkomaalaisille suomalainen luonto on tärkeä. - Maisemasafareilla kerron luonnosta, eläimistä, historiasta, jokamiehen oikeuksista. Esi-
merkiksi moskovalaisille on jo kokemus, että voi poimia ja syödä marjoja suoraan metsästä. - Suomalaisille iskee helposti sokeus, että mistäs niitä hienoja nähtävyyksiä nyt vieraille kehittäisi. Luontoon vain, hiljaisuuden keskelle. Karviossa uskotaan, että mönkijäsafareille on kysyntää. Aivan lähialueilla vastaavaa palvelua ei ole. Palvelujen kehittäminen jatkuukin, ja uutta on lu-
vassa jo syksyn varalle. Mika on opiskellut ohjelmapalvelujen kehittämistä ja johtamista. Hänellä on myös eräoppaan koulutus. Ennen ryhtymistään yrittäjäksi hän toimi Tahko Span varajohtajana. Kokemusta on karttunut myös YKjoukoista useamman vuoden ajalta.
sanomat
Näyttelyiden kesä on monipuolinen Tänä kesänä heinäveteläisiä, kesäasukkaita ja matkailijoita hemmotellaan runsaalla näyttelytarjonnalla. Maalauksiin, keramiikkaan, valokuviin ja Laatokan Valamon aarteisiin tutustuessa voi viettää lomapäivän jos toisenkin.
Unkarilaisen Zsuzsa Pannonhalmin keramiikkanäyttely esittelee hänen laajaa tuotantoaan myös valokuvin.
Rafael Wardi Hedelmäkori 1972 Kesän nimi Heinävedellä on kansainvälisestikin arvostettu taidemaalari Rafael Wardi (s. 1928). Hänen näyttelynsä avautuu Heinäveden kirkossa 20.6. Viime kesänä kirkon kesänäyttelyssä esiteltiin taidegraafikko Outi Heiskasen töitä kuudelta vuosikymmeneltä. - Jo tuolloin mietimme, kenen töitä saisimme kirkkoon seuraavaksi kesäksi. Outi puhui Rafael Wardin puolesta, otti häneen yhteyttä ja kehui tykänneensä kirkosta näyttelytilana, taiteilija Riitta Turunen kertoo. Hän ja kollegansa Jaana Lönnroos ovat jälleen uurastaneet näyttelyn järjestämisessä. - Näyttelyssä on töitä pitkältä ajalta. Niitä on koottu muutamista museoista sekä koti- ja yksityiskokoelmista. Joukossa on harvinaisempia töitä, jotka eivät ole juurikaan olleet esillä, Riitta kertoo. Wardin ura on kestänyt yli 60 vuotta. Taiteellista lahjakkuutta on esiintynyt sekä hänen äitinsä että isänsä suvuissa. Äidin suvussa oli ollut kulta- ja hopeaseppiä useassa sukupolvessa, ja Rafael Wardikin alkoi opiskella hopeasepäksi. Taidemaalarin ammatti kiinnosti kuitenkin enemmän. Suuren yleisön tuntemaksi
Rafael Wardi tuli vuonna 2002, jolloin paljastettiin hänen maalaamansa muotokuva presidentti Tarja Halosesta. Muotokuva ei ollut perinteinen, vaan siinä painottuivat hetki, valo ja maalattavan persoonallisuus. Wardi työskentelee edelleen aktiivisesti. Hänellä on työhuoneet Helsingissä sekä Kaapelitehtaalla että Kaivopuiston edustalla Harakansaaressa, soutumatkan päässä mantereesta.
Luostarin aarteita ja unkarilaista keramiikkaa Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa on esillä luostarin aarteistoa 1700-1900-luvuilta. Aikojen saatossa ovat Venäjän keisarit, varakkaat luostarin ystävät, kauppiaat ja ulkomaiset vieraat muistaneet Valamoa monilla korvaamattoman arvokkailla lahjoilla. Suurin osa esillä olevista aarteista on luostarin kokoelmista, ja joukossa on myös töitä, joita ei ole esitelty aiemmin yleisölle. Näyttely antaa hyvän kuvan mainittujen vuosisatojen tyylivirtauksista ja venäläisen taideteollisuuden tasosta. Luostarin kokoelmiin kuuluu suuri määrä Laatokan Valamosta evakuoituja ikoneita, käsikir-
joituksia, harvinaisia julkaisuja ja grafiikkaa, valokuvia, jumalanpalveluspukuja ja muita kirkkotekstiilejä, sakraaliesineitä sekä maisema- ja muotokuvia. Näyttelyn oheismateriaalina on useiden tutkijoiden voimin koottu Valamon luostarin aarteet -kirja, jota on saatavana suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Päänäyttelyn lisäksi Valamossa on tilaisuus tutustua tämän päivän venäläiseen kuvataiteeseen. Venäjän Karjalassa syntyneen, nykyisin Kuopiossa asuvan Sergei Pietilän (s. 1964) näyttely on otsikolla Uutta ja vanhaa Valamoa. Kesäkuun 29. päivään saakka kirkonkylän kirjaston Varjentiini-salissa on esillä unkarilaisen keramiikkataiteilija Zsuzsa Pannonhalmin keramiikkaa. Taiteilija on erittäin tunnettu kotimaassaan. Kirjaston puolella on kesäkuun ajan heinäveteläissyntyisen Reino Aholaisen valokuvia Unkarista. Näyttely siirtyy heinäkuuksi kunnanvirastolle. Kulttuurikeskus Raamitalolla – viitisen kilometriä kirkonkyästä etelään – on esillä Merja Makkosen valokuvia Nepalista ja Katmandoosta sekä hänen kuvataidettaan. Näyttelyt ovat auki elokuun loppuun saakka.
19
21
22
sanomat
Instrumentaalibändi Rytque ei taivu mihinkään muottiin
Kitara aloittaa, lyömäsoittimet ottavat ajatuksesta kiinni. Rummut seuraavat hetkessä, samoin koskettimet ja basso. Saksofoni ja huuliharppu miettivät, missä on sopiva kohta hypätä mukaan. Pian kaikki ovat tarttuvassa rytmissä mukana, ja soitto jatkuu, jatkuu, jatkuu… Kerma-talo kesäkuisena lauantai-iltana. Rytquen jäsenistä Roope Laasonen (basso) ja Otto Staufenbiel (huuliharppu) ovat ensimmäisinä paikalla kantamassa kamoja sisään. Lähes samassa ovenavauksessa saapuu Antti Reini kitaransa kanssa. Leppävirran vahvistukset, Hannes Hyvönen (lyömäsoittimet) ja Jarkko Jokinen (urut) ovat tulleet samalla kyydillä. Kun Hansu Saarinen ilmestyy saksofoninsa kanssa joukkoon, vain yhtä puuttuu. - Ei nyt olisi tarvinnut puku päällä tulla, porukasta irvaillaan Dimitri Toloselle (rummut), joka on kiirehtinyt harjoituksiin suoraan ylioppilasjuhlista. Rytque-bändin kokoonpano on punoutunut hämähäkin seitin lailla. Alkuperäisestä kokoonpanosta vuodelta 2009 ovat jäljellä Roope ja Dimitri. Otto ja Hannes löysivät tiensä treenikämpälle seuraavina, sitten Jarkko, Antti ja viimeisimpänä Hansu, kun soittajat kaipasivat saksofonia mukaan. Bändiläisten musiikkitaustat ovat moninaiset. Jokainen on musisoinut elämänsä aikana enemmän tai vähemmän, ammatikseen tai harrastuksen vuoksi. - Itse olin nuorena kaiken maailman bändeissä; Lepakosta lähdettiin ja Ruotsissakin tuli soitettua, Antti kertoo. Hansu tunnettiin aikanaan Sir Elwoodin hiljaisten värien saksofonistina, ja Dimitri soittaa yhdessä isänsä Jukka Tolosen kanssa.
Roope ja Antti
Otto Hansu ja Jarkko
Hyvin luovasti omalla tyylillä
Hannes
Dimitri
Kestää tovin ennen kuin soittimet, vahvistimet, nauhoituslaitteet ja muu tarvittava on paikoillaan. Kuulumisten vaihdossa kuluu kolme pannullista kahvia. Kahden kuukauden välein harjoituksiin kokoontuvat miehet vitsailevatkin, että joka kerta pitää tutustua uudelleen, että ketäs tähän bändiin kuuluukaan. Rytquen musiikkia ei voi luokitella mihinkään genreen, tyylilajiin. Hansu kuvaa soitantaa pikemminkin genrettömäksi. Myöskään bändin nimelle ei löydy suomennosta. - Ei se tarkoita mitään, vaikka ”ryt” voi tulla rytmistä ja ”que” on espanjaksi mikä. Siinä mielessä kuljemme Beatlesien jalanjäljissä; eihän sillekään nimelle koskaan löytynyt selitystä, Antti heittää. Siihenpä yhteys Beatlesiin loppuukin.
Facebook-sivuilla bändiläiset luonnehtivat musiikkiaan aavikkoviidakkomusaksi, mitä ikinä se tarkoittaakin. Kuuntelija voi assosioida oman mielensä mukaan, missä sfääreissä kulloinkin liikutaan. - Meillä on oma tyylimme tehdä musiikkia. Soitetaan rennosti, paineita ei ole, Jarkko mainitsee. - Mieluummin luomme kuin tuotamme. Meitä kaikkia yhdistää soittamisen nautinnollisuus ja riemu, Antti lisää. - Ai otammeko tämän jutun vakavasti? Vakavalla hulluudella, Hansu luonnehtii ja lisää, että otsat ovat rypyssä korkeintaan iän takia.
Kiertueelle ja levyn tekoon? Viimeisimmät keikkansa Rytque heitti Lapissa tammikuussa, perinteisessä Ylläs Jazz Blues tapahtumassa. Sinne bändi kut-
suttiin. - Jos porukka alkaa jorata, keikka on onnistunut ja ajanut asiansa, Roope luonnehtii. Palaute kahdelta keikalta oli ollut kannustavaa. - Ja sellaistakin kuului, että tapahtumaan kaivattiin jo muutakin musiikkia kuin diipadaapaa, Otto mainitsee. Rytque on esiintynyt useamman kerran yhdessä runoilija J.K. Ihalaisen kanssa. Runoilija on lukenut tekstejään musiikin päälle. - Olemmekin puhuneet kiertueesta, jossa eri alojen paikalliset taiteilijat voisivat tulla juttuun mukaan, Antti sanoo. Tarkempaa suunnitelmaa kiertueesta ei vielä ole. Suunnitelmissa on myös ensimmäisen pitkäsoittolevyn tekeminen. Valmiita kappaleita olisi koossa tusinan verran. - Mutta koska asumme niin hajallaan, emme mieti aikataulua vakavasti, Jarkko huomauttaa. Bändin jäsenistä kaksi on heinäveteläisiä, kaksi leppävirtalaisia ja muut tulevat Helsingistä, Kirkkonummelta ja Savonrannalta. On aika aloittaa harjoitukset. Sävelet ja rytmit alkavat kieppua, ja musiikin voima täyttää Kerma-talon. Improvisoitu uusi kappale jatkuu ja jatkuu, kunnes äänimaailma kiertyy loppua kohden kuin yhteisestä sopimuksesta. Tällä kertaa Rytquen harjoitukset kestävät yhden työpäivän verran. Sävelet hiljenevät aamukolmelta.
sanomat
23
24
sanomat
sanomat
Valtatietä rakentamassa
Olin vuosi sitten Karvion koululla infotilaisuudessa uteliaisuuttani kuuntelemassa Valtatie 23:n tulevasta perusparannuksesta, taikka oikeammin sen parannussuunnitelmista Karvion ja Varkauden välillä. Töihin ei päästä käsiksi huikotvaseen, kun ei ole korvamerkittyä rahaa eikä sitäkään vahvistettua suunnitelmaa. Ne - suunnitelmat ja raha näyttelevät olennaista osaa pitäjää halkovan valtatien korjaushankkeessa. Komeita piirroksia alustavista korjauskohteista oli leviteltyinä pitkin ja poikin koulun voimistelusalin seiniä. Oli vihreitä paksunnoksia piirrelty, mihin tulee ohituskaistaa ja mihin suuntaan. Ja läsnä ollut väki oli silmälasit nenänpäähän ujutettuina tihrustamassa tarkkaan luonnoksia. Keskustelut suunnitelmista karttalehtien luona kävivät vilkkaina: ”Minnekäs se meijän liittymä nyt hävijjää?” uteli muuan utelias. Insinööri – tai mikä lie ollut – kertoili, ettei ohituskaistan kohdalla saa olla liittymää, joten se vedetään nyt sitten eri kohtaan, turvallisempaan paikkaan. ”Vuan sittenpä meijjän postinhakumatka pitennöö…” sama muuan jatkoi. ”Ja mihinkä laitettaan ne peltipolliisit, joutasivatko tien pohjan täytteeksi?” - kuului kommentti yleisön joukosta. Seuraavan viikon keskiviikkona asian innoittamana kaivelin vanhan polkupyöräni esille, rasvasin ketjut, pumppasin renkaisiin ilmaa, laitoin turvaviirin sojottamaan ja lähdin oikein varta vasten tutkimaan valtatie 23:n tilannetta sillä silmällä. Hyvinhän se veti liikenne suuntaan jos toiseenkin kunhan varoi, ettei tullut yliajetuksi. Aikalailla läheltä pyyhkäisivät pyöräilijää niin rekat kuin muutkin. Totesin tosiaan, että henkensä kaupalla siellä jalkamies, pyöräilijä ja muu kevyt liikenne liikkuu, joten käännyin takaisin. Ei sinne liiken-
teen sekaan ole asiaa muuten kuin peltikuoren sisällä. Tarpeeseen tien parannus tulisi, vaikkei se kevyttä liikennettä oikeastaan millään tavalla helpota, kun kevyen liikenteen väyliä ei rakenneta. Pelkästään metrin verran paikka paikoin oli suunnitelmissa piennarta leventää jonkun muun tienhoitoasian yhteydessä. Onhan se asiaa sekin. Perusparannus jäi nyt riippumaan liikenneministeristä, mitenkä hän saisi keploteltua rahaa tienhankkeen käynnistämistä varten. Jos sitä tulee, urakka kilpailutetaan ja tulos on se, että urakan saa joku halpamaan konkurssikypsä firma. Niin tai näin, mitenkä Heinävettä hyödyttää se, että tie kunnostetaan sitä varten, että kuljetukset pääsevät ohittamaan paikkakuntamme liukkaammin. Kuskien jättämillä muutaman euron kahvirahoilla Lamminpään Seolle ja Karvion Nesteelle ei paikata tai kohenneta kunnan taloutta mittavissa määrin. Noh, kuten nyt hyvin tiedetään, rahaa ei valtatien parannukseen herunut tämän hallituskauden aikana. Ja montakohan miljoonaa euroa meni hukan sinne, kun pienet porakoneet mittasivat maakerroksia ja muut oranssiliiviset tikuttivat tien vartta männä talvena. Ja kaikki ihan turhaan. Tai ei nyt ihan, paikallista tieinsnyöriä ei ole näkynyt karttoinensa kyliä kiertämässä.
Eemeli PS. Jos nyt jossain näkyy sinistä Cresenttiä – naisten polkupyörää - jossa on turvaviiri ja ketjut rasvattu, niin se on minun. Se näet varastettiin tien poskesta sillä aikaa kun kiipesin kalliokielekkeelle tähystelemään valtatien tulevaisuutta. Fillarin voi palauttaa poliisiaseman pyörätelineeseen.
25
26
sanomat
Ari Saavalainen vaihtoi kaupan alalta keksijäksi
Tuli tarina
Ari Saavalainen esitteli tuotteitaan kotimaisemissaan Kermassa. Tulipaasi ja sen sisartuotteet ovat kotimaista designea.
Ihmiset ovat olleet tulen kanssa tekemisissä vuosituhannet. Tulilaitteille on tehty tuhansia patentteja ympäri maailman. Ari Saavalainen on liittynyt näiden tulikeksijöiden joukkoon. - Tuli on kiinnostanut aina, se vain kerta kaikkiaan naulitsee katseeni. Olen jo vuosia rakentanut elävän tulen laitteita, jotta tulesta voisi nauttia kauniisti, Ari pohjustaa. Syksyllä 2008 hän mietti, kuinka viihdyttää syntymäpäivävieraitaan elävällä tulella. Lokakuisena yönä syntyi ajatus pitkästä laitteesta, jossa oli pystysuuntainen rako ja josta tulen syntykin näkyisi. - Ajatuksen siirtäminen tuotteeksi oli sotkuinen juttu. Tarvittiin muotteja, piirroksia, mitoituksia ja materiaaleja – ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Ensimmäinen tuote valmistui ja painoi 150 kiloa. Ari raahasi sen mökin takapihalle. - Latasin laitteen puilla ja raapaisin tulen. Puut syttyivät ja tuli lähti kauniisti ylös. Aivan kuin tuote olisi ojentanut kätensä ja esitellyt nimensä Tulipaasiksi! Niinpä teimme sinunkaupat, ja tuo lempilapsi on pitänyt etenkin ”isän” virkeänä. Lapsi on valvottanut lukuisia öitä… Kun syntymäpäivä koitti, Tulipaasi pidettiinkin hangen alla piilossa. Arin oli pakko saada viedä kehitysprosessia rauhassa eteenpäin.
Keksinnöt syntyvät yöllä Tulipaasi on saanut rinnalleen jo Paasipadan, Savupaasin ja
Esittelyauto on pakattu täyteen uusia tuotteita. Tässä kalan savustukseen tarkoitettu Savupaasi. Loimuhalsterin. Perhe on kasvanut yöllä, sillä Ari kertoo luovimman suunnittelun tapahtuvan kahden ja neljän välillä. - Piikkimatto on pelastanut monen yön unet. Piikit selän alla nukkuessa ajatukset kaikkoavat pois suunnittelusta ja auttavat nukahtamaan yön hiljaisilla hetkillä, Ari kuvailee. Keksijän tie on kivikkoinen, ja Arikin meinasi luovuttaa. - Kehitysprosessi on raskasta ja kallista. Lisäksi patentointi oli vastenmielistä ja liian jännittävää. Onneksi selvisin sanojen ja ajatusten pukemisesta patenttikielelle. Kaunis kiitos avusta keksintöasiamiehille sekä Patentti- ja rekisterihallitukselle. Yksi keino tuotteiden esittelemiseen oli laatia niistä pienoismallit. Niitä on ollut helppo kuljettaa mukana, ja Arilla on ollut papereiden rinnalla konkreettista esiteltävää. - Kehitysprosessissa yhteistyötahot ovat kaikkein tärkeimpiä. Omat hyvät ideat ja suunnitelmat sekä avoin ja arvostava suhtautuminen kumppaneihin ovat avanneet minulle hienoja ovia tuotteita kehittäessäni, Ari sanoo. Yhteistyökumppaneiden lista
on pitkä. Joukossa on rahoittajia, kotimaisia tuotteiden valmistajia, keksintöasiamiehiä,… Kiitoksen saa myös vaimo, joka on jaksanut kannustaa keksintöjen maailmassa leijuvaa miestään. Ari tunnustaa, että keksiminen on mukavaa, mutta markkinointi on vaikeampi laji. Todellinen työ alkaa nyt, kun tuotteet ovat valmiit markkinoille.
Kokkitausta ja lisäkoulutusta Ari toimi kaupanalalla 25 vuotta, kun totesi nähneensä sillä puolella kaiken. Viimeisimmäksi hän toimi Heinäveden Smarketin päällikkönä, kun uutta markettia rakennettiin. Ari jättäytyi vapaalle, rakensi kesämökin, opiskeli tietotekniikkaa ja taloushallintoa ja ryhtyi kouluttajaksi. - Tein töitä nuorten parissa: laadin heille henkilökohtaisia valmennusohjelmia. Siitä se omien tuotteiden ideointikin lähti. Kerman kylän läheltä syntyisin olevalla Arilla on kokkitausta, mikä on vaikuttanut keksintöjen muovautumiseen.
sanomat
27
28
sanomat
Tervetuloa kehittyvään Karvioon ja Pohjois-Heinävedelle!
Valamon opistolla avoimet ovet Valamon opiston ovet ovat auki ja opistolla on lukuisia työpajoja ja työnäytöksiä pitkin kesää. Niihin voi vapaasti käydä tutustumassa, kuten myös kesäkurssien tarjontaan. Juhannusviikolla ja juhannuksen jälkeen opistolla värjätään kasveilla. Kellonvalantaa, pronssivalua sekä mosaiikki-, lasi- ja hopeatöiden tekoa voi seurata heinäkuun kolmella ensimmäisellä viikolla. Heinäkuun alussa esitellään myös mitä luista voi saada aikaan ja miten. Kirjansidonta on yksi opiston jokavuotisista kurssiaiheista, ja sitä voi seurata heinäkuun toisella ja elokuun toisella viikolla. Työnäytöksiä järjestävät kurssien vetäjät, alan ammattilaiset ja kursseilla aktiivisesti käyvät paikalliset harrastajat.