Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.
Rohtoraunioyrtti, vallört - Symphytum officinale Lemmikkikasvit – Boraginaceae Monivuotinen karhea ruoho; 30-120 cm; lehdet pitkälti leveäjohteisia, 1015 cm, suikeita – puikeita, kukinto toispuolinen kiemura; kukat 10 mm pitkiä, suppilomaisia, tummansinipunaisia, harvoin kellanvalkoisia, vaaleansinipunaisia, vaalean- tai tummanpunaisia, teriön liuskat taapäisiä, kärki kolmiomainen. Keskieurooppalais-länsiaasialainen laji, kasvaa tuoreilla ja märillä niityillä, rannoilla, tulvametsissä yms. Suomessa vanha rohdoskasvi, jo Tillandzin v. 1673 mainitsema, voi olla luostariperuakin. Sitä on väärin kutsuttu paikoin mustajuureksi juurensa värin vuoksi (mustajuuri on Scorzonera hispanica, herkullinen mutta harvinainen juures). Rohtoraunionyrtin juurella on lääkitty luunmurtumia ja haavoja, sitä on käytetty myös keuhkokatarriin, vatsahaavaan ja muihin vatsasairauksiin. Lönnrotin (1860) mukaan: ”Juuri erittäin näljäinen (= limainen). Kiitetään hyväksi vatsatautia, verisylkyä ja rakkovikoja parantamaan, sekä ihmisten että eläinten kohtauksissa. Voiteena nahkoille pitää ne kauvan pehmeänä. Apteiki-nimensä sillä on cosolida major.” Sopii käytettäväksi ulkonaisesti mutta ei sisäisesti, sillä kiihottaa solujen kasvua (syöpää!), alentaa verenpainetta pieninä annoksina mutta suurina kohottaa. Samannäköisiä kasveja: tarharaunioyrtti (Symphytum asperum), jonka lehdet ovat johteettomia tai aivan lyhytjohteisia, teriön liuskat pystyjä, pyöreäkärkisiä, ja ruotsinraunioyrtti (Symphytum x upplandicum), jonka lehdet lyhyt- ja kapeajohteisia, teriön liuskat pystyjä – heikosti taapäisiä, pyöreähkö tai kolmiomainen. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore - märkä, ravinteinen.
Kuvat © Eeva Saarnilahti
96