VIEKKAAT VIERAAT O PAS H A ITA LLISIIN V IERA S K A SV E IH IN
Sisältö 4 Johdanto 7 Mikä on vieraslaji ja miten se eroaa tulokaslajista? 8 Milloin vieraslajista on haittaa? 10 Tunnista, ilmoita ja torju haitalliset vieraslajit 15 Vieraslajien torjunta 17 Vieraslajit puutarhassa 18 Älä päästä kasveja luontoon 19 Näin estät haitallisten lajien leviämisen puutarhasta 21 Mitä haitallisten vieraslajien tilalle? 25 Liitteet
3
Johdanto
Espanjansiruetana
Suomessa arvioidaan elävän noin 45 000 eliölajia, joista vieraslajeja on vähintään 600. Vieraslajeista valtaosa on kasveja ja merkittävä osa viljelyskasveja tai puita vioittavia kasvitauteja ja tuhoeläimiä.
Keltamajavankaali
VieKas LIFE -hankkeessa torjutaan jättiputkia ja jättipalsamia, jotka ovat jo saaneet tukevan jalansijan suomalaisessa luonnossa. Kolmas vieraslaji, keltamajanvankaali, on tarkoitus hävittää kokonaan. Se on vasta leviämässä, joten kasvustot ovat vielä hallittavissa. Tavoitteena on myös lisätä tietoa vieraslajien merkityksestä ja leviämistavoista sekä seurata Suomessa jo leviäviä vieraslajeja.
Kattava kartoitustieto on olennaisen tärkeää tehokkaiden ja menestyksekkäiden torjuntatoimenpiteiden suunnittelussa. Siksi kansalaisia aktivoidaan keräämään havaintoja vieraslajien kasvupaikoista ja ilmoittamaan ne vieraslajiportaaliin. Helpoin ja halvin tapa vähentää haittoja on ehkäistä ennalta uusien lajien leviäminen sekä hävittää ne lajit, joita eivät vielä ole ehtineet vallata laajoja alueita.
4
Jättipalsami
Tunnetko keltamajavankaalin , jättipalsamin ja jättiputken?
Vieraslajit ovat levinneet Suomeen joko tarkoituksella tuotuna tai vahingossa ihmis- tai tavaraliikenteen mukana. Vieraslajien leviämistavat voivat joskus myös yllättää. Esimerkiksi valtameriin päätyvään muoviroskaan kiinnittyneinä lajit voivat kellua merivirtojen mukana tuhansia kilometrejä uusille rannoille.
Jättiputki
Kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia, mutta monet aiheuttavat huomattavaa vahinkoa alkuperäisluonnolle, heikentävät satoa ja aiheuttavat metsätuhoja tai niistä on haittaa ihmisten tai kotieläinten terveydelle. Vieraslajeista voi olla myös harmia, jos ne valtaavat virkistysalueen tai uimarannan. Monet haitalliset vieraslajit on alun perin tuotu maahamme koristekasveina. Vuosia, jopa vuosikymmeniä ne ovat koristaneet puistoja ja puutarhoja, ennen kun ovat karanneet luontoon.
Tässä oppaassa kerrotaan vieraslajeista, niiden tunnistamisesta ja torjunnasta. Sinäkin voit olla mukana suojelemassa alkuperäisluontoamme. Tunnista, ilmoita ja torju haitalliset vieraslajit! Tunnista ja torju haitalliset vieraslajit!
Kurtturuusu
5
Supikoira
6
Mikä on vieraslaji ja miten se eroaa tulokaslajista?
V
ieraslajit ovat kasveja, eläimiä ja muita eliöitä, jotka ovat levinneet ihmisen tietoisella tai tahattomalla myötävaikutuksella alueille, missä niitä ei luontaisesti esiinny. Vieraslajeja ovat mm. fasaani, kanadanhanhi, supikoira, valkohäntäkauris ja villikani sekä jättiputket, jättipalsami ja keltamajavankaali. Haitallinen vieraslaji on laji, joka lisääntyy ja leviää uudella alueella erityisen hyvin ja aiheuttaa merkittävää ekologista, taloudellista, terveydellistä, sosiaalista tai esteettistä haittaa. Tulokaslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet parin viimeisen vuosisadan aikana maahamme omin keinoin. Monien lajien levinneisyysalue laajenee luontaisesti lähialueilta. Leviämistä helpottavat suotuisat lämpöolot, sopivat tuulet, muuttolinnut ja merivirrat. Tulokaslajeja ovat muun muassa metsäkauris, rusakko ja valkoposkihanhi. Vieraslajit eivät ole alun perin kuuluneet Suomen luontoon eivätkä ne
olisi pystyneet leviämään meille omin neuvoin. Vieraslaji on ylittänyt mantereen, meren, vuoriston tai muun luontaisen leviämisesteen. Matkustelu, liikenne ja kansainvälinen kauppa ovat lisänneet vieraslajien leviämistä. Skandinavian alueella merkittävimmät haitallisten vieraslajien leviämisväylät ovat ammatti- ja kotipuutarhanhoito sekä maatalous. Useimmat vieraslajit sopeutuvat huonosti uuteen elinympäristöönsä ja tuhoutuvat nopeasti, viimeistään talven tullessa. Monille vieraskasvilajeille Suomen kasvukausi on liian lyhyt elinkelpoisen siemenen tuottamiseen. Jotkut vieraslajit, esimerkiksi kanadanhanhi, valkohäntäkauris, jättiputket ja jättipalsami, kuitenkin menestyvät. Ne muodostavat lisääntyvän kannan ja vakiintuvat osaksi uutta elinympäristöään. Suomeen on kotiutunut ihmisen mukana vähintään 600 vieraslajia, joista valtaosa on kasveja ja merkittävä osa viljelyskasveja tai puita vioittavia kasvitauteja ja -tuhoeläimiä.
Haitallinen vieraslaji on laji, joka lisääntyy ja leviää uudella alueella erityisen hyvin ja aiheuttaa merkittävää ekologista, taloudellista, terveydellistä, sosiaalista tai esteettistä haittaa.
7
Milloin vieraslajista on haittaa?
K
aikki vieraslajit eivät ole haitallisia. Monet aiheuttavat kuitenkin huomattavaa ekologista haittaa alkuperäisluonnolle kilpailemalla ravinnosta ja elintilasta alkuperäisten lajien kanssa. Eläimistä tällaisia ovat esimerkiksi amerikanmajava ja kalalaji mustatäplätokko. Luonnossa elävistä kasveista paimenmatara risteytyy keltamataran kanssa, jolloin geneettisesti puhdas keltamatara harvinaistuu. Risteytyksen tuloksena syntyvä piennarmatara luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi ja keltamatara puolestaan vaarantuneeksi. Vieraslajit saattavat itse olla petoeläimiä kuten minkki tai kasvintuhoojia kuten espanjansiruetana. Muutamat lajit kuljettavat mukanaan kasvitauteja tai loisia, jolloin niistä on sekä taloudellista että terveydellistä haittaa. Tehokkaasti lisääntyvien ja leviävien vieraslajien menestystä selittää usein se, että uudella alueella niiden ei tarvitse huolehtia pedoista, loisista tai taudeista, jotka pitivät niiden leviämisen kurissa alkuperäisellä esiintymisalueella. Taloudellista haittaa vieraslajeista koituu erityisesti maa- ja metsätaloudessa torjuntakustannuksina ja satotappioina. Laajat, vaikeasti torjuttavat vieraslajikasvustot saattavat myös alentaa kiinteistöjen myyntiarvoa. Suomessa ei ole tehty kattavaa selvitystä ja arviota haitallisten vieraslajien aiheuttamista vuotuisista kustannuksista, mutta koko Euroopan alueella se on vähintään 12,5 miljardia euroa.
Terveyshaittaa ihmisille aiheuttavat jättiputket, joiden kasvineste voi iholle päästessään aiheuttaa palovamman reagoidessaan auringon uv-säteilyn kanssa. Supikoirat voivat kantaa myös ihmisiin tarttuvaa vesikauhua eli rabiesta. Vieraslaji voi aiheuttaa haittaa erityisesti jossain tietyssä elinympäristössä. Merkittävä ekologinen haitta syntyy, kun kurtturuusu valtaa rannikoilla uhanalaisia luonnonhiekkarantoja. Alueen virkistyskäyttö on uhattuna, kun piikikäs kurtturuusu leviää yleiselle uimarannalle tai jättiputki suositun ulkoilureitin varrelle.
Monet haitalliset vieraslajit ovat levinneet luontoon puutarhoista . 8
Kurtturuusu viihtyy Suomenlahden rannalla.
Miten vieraslajit leviävät?
V
ieraslajit leviävät valtiosta toiseen henkilö- ja tavaraliikenteen mukana. Siemeniä, taimia, munia ja eläimiä kuljetetaan matkatavaroissa ja rahtina. Lajit kulkeutuvat myös tahattomasti pakkausmateriaalissa, ruumassa tai laivojen painolastivesissä. Itämereen on tullut viimeisen viidentoista vuoden aikana 90 uutta lajia, joista 70 elää edelleen meressä (mm. merirokko, amerikanmonisukasmato ja petovesikirppu). Kansainväliset internetin osto- ja myyntisivustot tarjoavat helpon tavan hankkia kotiin kannettuna useita satoja erittäin haitallisia vieraslajeja. Vieraslajeja kulkeutuu myös turistien matkassa. Valtion sisällä vieraslajit kulkeutuvat alueelta toiselle auto-, juna- ja vesiliiken-
9
teen mukana. Tieliikenteen aiheuttama ilmavirta on auttanut esimerkiksi komealupiinia leviämään teiden varsilla. Ihmiset ovat edesauttaneet lajien leviämistä istuttamalla uusia riista- ja kalalajeja (mm. piisami, valkohäntäpeura sekä puronieriä). Myös hylätyt tai karanneet lemmikkieläimet, kuten citykanit tai villiintyneet lemmikkikissat, muodostavat tehokkaasti luonnossa lisääntyviä populaatioita ja aiheuttavat tuhoa syödessään istutuksia tai metsästäessään pieniä nisäkkäitä ja lintuja. Kasvit, kuten jättiputket, jättipalsami ja kurtturuusu, ovat levinneet puutarhojen istutuksista luontoon joko omin avuin tai ihmisten kuljettaessa puutarhanhoidossa syntyvää kasvijätettä alueen luvattomaan kasvijätetunkioon.
Tunnista, ilmoita ja torju haitalliset vieraslajit VieKas LIFE -hankkeen kolme kohdelajia
10
1
Jättiputket Jättiputket ovat huomattavasti suurempia kuin muut meillä kasvavat putkikasvit. Varren läpimitta voi olla 10 cm. Liuskoittuneet lehdet ruotineen kasvavat jopa kolme metriä pitkiksi. Siemenestä kasvanut jättiputki kasvattaa kukkavarren tavallisesti kolmantena kesänä ja aloittaa kukintansa jo kesäkuun puolella. Siemenet kypsyvät heinä-elokuussa. Kukkavarsi kasvaa tavallisesti 2–3-metriseksi, mutta hyvällä kasvupaikalla se ulottuu jopa 4–5 metrin korkeuteen. Aasiasta kotoisin olevat jättiputket tuotiin 1800-luvulla Eurooppaan ja myöhemmin myös Suomeen koristekasveiksi. Suomessa kasvaa kolme Heracleum-suvun jättiputkilajia, joiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. Yleisin lajeista on kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum), seuraavaksi yleisin persianjättiputki (Heracleum persicum). Armenianjättiputki (Heracleum sosnowskyi) on harvinaisin. Torjunnan kannalta lajinmääritys ei ole välttämätöntä. Tärkeintä on, että lajin tunnistaa jättiputkeksi. Kaikki kolme lajia leviävät ainoastaan siemenestä, joten torjuntakeinot ovat kaikille samat. Myös jättiputkiesiintymän ilmoituksen voi tehdä miettimättä tarkempaa lajimääritystä: Vieraslajit.fi -vieraslajiportaalista pikavalintakuvista valitaan ”jättiputket”. Puutarhoista karanneisiin jättiputkiin voi törmätä lähes missä vain: tien varrella, hylätyn talon pihapiirissä, pellon reunalla, rannalla tai maanläjitysalueella. Isot jättiputket muodostavat laajoja kasvustoja ja tukahduttavat kasvupaikan muut kasvilajit varjostamalla ja erittämällä juuristaan pintamaahan yhdisteitä, jotka haittaavat muiden kasvien siementen itämistä ja taimien kasvua.
11
Varo ihokosketusta, jättiputki polttaa! Kun torjut jättiputkia, suojaa iho ja silmät kasvinesteeltä peittävällä vaatetuksella, käsineillä ja suojalaseilla. Nestettä valuu leikatuilta pinnoilta sekä muita kasvin osilta. Peseydy hyvin työn jälkeen. Jos kasvinestettä joutuu iholle, pese iho runsaalla vedellä mahdollisimman pian. Kun kasvineste on poistettu iholta, ei jälkivaikutuksia tarvitse pelätä. Ikävät oireet voidaan välttää suojaamalla altistunut iho UV-säteilyltä vähintään 48 tunnin ajan. Myös esimerkiksi saunomista kannattaa välttää ihon herkistymisen vuoksi. Kasvineste sisältää furokumariineja, jotka yhdessä auringonvalon tai muun UV-säteilyn kanssa aiheuttavat paljaalle iholle palovamman kaltaisia rakkuloita tai ihottumaa ja pigmenttivaurioita. Käytännössä vaikutus on vastakkainen aurinkorasvan kanssa: furokumariinit sitovat tehokkaasti auringon lämpösäteilyä ja kuumentavat ihon pintakerrosta vesikelloille saakka. Käsittele likaantuneita vaatteita ja työvälineitä varoen. Kuivuneeseen kasvinesteeseen jääneet furokumariinit voivat aiheuttaa vaurioita.
Jättipalsami
2 Jättipalsami Jättipalsami (Impatiens glandulifera), joka tunnetaan myös ”paukkupalsamina”, voi kasvaa yli 2,5 metrin korkuiseksi. Tavallisesti kasvuston korkeus on puolitoista metriä. Kauniit, orkideaa muistuttavat sinipunaiset, vaaleanpunaiset tai valkoiset kukat ilmestyvät kesä-heinäkuun vaihteessa ja kukinta kestää ensimmäisiin yöpakkasiin. Ensimmäiset siemenet kypsyvät heinä-elokuun vaihteessa. Jättipalsami on kotoisin Himalajan vuoristoalueilta, jossa sitä tavataan 1 800 metrin korkeudelta aina puurajalle, noin 4 000 metriin saakka. Kasvi tuotiin Suomeen ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla. Jättipalsamia on tuotu puu-
tarhakasviksi monesta eri maasta ja nykyään sitä tapaa laajalti luonnossa yleensä asutuksen läheisyydessä. Havaintoja on tehty Ivalossa saakka. Jättipalsami on yksivuotinen ja leviää ainoastaan siemenistä. Yksi jättipalsami muodostaa muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen siementä, jotka sinkoutuvat ympäristöön jopa seitsemän metrin päähän. Siemenet kulkeutuvat helposti joki- ja puronvarsia myöten kellumalla vedessä tai pomppimalla virran mukana pohjaa myöten. Jättipalsamin juuri ulottuu vain 10 cm:n syvyyteen, joten se on helppo kitkeä nostamalla kasvi maasta juurineen.
12
Keltamajavankaali
3
Virtaava vesi kuljettaa keltamajavankaalin siemeniä pitkiä matkoja .
Keltamajavankaali Aikaisin keväällä kosteikoissa kukkiva keltamajavankaali (Lysichiton americanus) on kaunis kasvi. Puolimetrisen kukkavarren kirkkaankeltainen tukilehti on vehkamainen, mutta selvästi isompi kuin muilla Suomessa kasvavilla vehkoilla. Yksi täysikasvuinen kasviyksilö voi kookkaine lehtineen levittäytyä yli neliömetrin alueelle. Haisunäädästä muistuttava tuoksu on antanut lajille sen englanninkielisen nimen ’skunk cabbage’. Keltamajavankaali on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista, Alaskasta Kaliforniaan ulottuvalta alueelta. Eurooppaan, tarkemmin Isoon-Britanniaan, se tuotiin koristekasviksi vuonna 1901. Näyttävän ulkomuotonsa vuoksi kasvia on viljelty laajalti Euroopassa, jossa se on etenkin 1900-luvun loppupuolella karannut puutarhoista luontoon. Keltamajavankaali muodostaa laajoja ja tiiviitä kasvustoja ja tukahduttaa kosteikon alkuperäisen kasvillisuuden. Uusille kasvupaikoille se leviää helposti puutarhajätteiden mukana, eläinten kuljettamana ja erityisesti vesistöjä pitkin. Siemenet kelluvat ja kulkeutuvat virtaavan veden mukana pitkiäkin matkoja. Suomessa ensimmäinen havainto luontoon levinneestä keltamajavankaalista tehtiin vuonna 2005. Tuolloin sitä löytyi Pohjan kunnasta (nykyisin Raaseporia), Natura 2000 -alueelta. Nykyään Suomesta vielä kartoittamattoman lajin esiintymiä arvioidaan löytyvän luonnosta noin 10–20 paikasta.
13
Muita vieraslajeja
Ilmoita vieraslajihavaintosi
I
EU:n jäsenmaana Suomen tulee varautua koko EU-alueella merkityksellisiin vieraslajeihin, joita on tähän mennessä 49. Näistä Suomessa tavataan tällä hetkellä vain viidesosa. Lopuista suuri osa ei todennäköisesti selviä leveysasteillamme tulevaisuudessakaan. Suomella on myös oma vieraslajiasetus, jossa vuoden 2018 lopulla oli 17 lajia ja lajiryhmää. Vuonna 2019 siihen lisätään 9 vieraskasvilajia, mm. komealupiini ja kurtturuusu. Kaukasianjättiputki, joka on EU-listalla, poistetaan. Lisäksi Suomella on Kansallinen vieraslajistrategia, jonka tavoitteena on, että Suomessa olevien ja Suomeen mahdollisesti saapuvien haitallisten vieraslajien aiheuttama uhka ja haitta minimoidaan. Lainsäädäntöön liittyvät vieraslajiluettelot ja Kansallisen vieraslajisrategian luettelo ovat sivuilla 25-26.
lmoittamalla vieraslajihavaintosi ehkäiset haittalajien leviämistä ja tehostat torjuntatyön suunnittelua. Kansalaisten tekemät ja ilmoittamat havainnot ovat tärkeä osa valtioiden tekemää lajienseurantatyötä. Erityisesti haitallisten vieraslajien osalta on hyvin tärkeää saada mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tieto uuden lajin löytymisestä. Haitallisten lajien torjunta on helpointa, halvinta ja tärkeintä silloin, kun torjuttavia yksilöitä tai esiintymiä on vasta korkeintaan muutamia. Vieraslajihavainnoista voit ilmoittaa mistä päin Suomea tahansa. Osoitteesta www.viekas.laji.fi löydät yleistietoa vieraslajeista ja niiden tunnistamisesta sekä mobiilikäyttöön suunnitellun havaintojen ilmoituslomakkeen.
14
Vieraslajien torjunta
H
aitallisen vieraskasvilajien torjunta aloitetaan kevätkesällä, sillä mm. jättiputki aloittaa kasvunsa heti lumen sulettua. Torjuntamenetelmä valitaan kasvuston laajuuden ja torjuttavan lajin lisääntymistavan perusteella. Jos kasvusto on rajallinen tai kasveja on vain muutama, hävittäminen onnistuu kitkemällä tai kaivamalla juurakot lapiolla pois maasta. Juuriversojen avulla leviävät lajit kaivetaan ylös mahdollisimman tarkkaan. Juurakot hävitetään polttamalla. Jos juurakot kompostoidaan tai viedään keräysasemalle, ne kannattaa ensin kuivattaa. Suuremmat kasvustot voidaan niittää viikatteella, siimaleikkurilla tai raivaussahalla. Puuvartisiin kasveihin tarvitaan joskus moottorisahaakin. Tämän jälkeen kasvustoa seurataan ja maasta nousevat uudet taimet kitketään käsin. Runsaasti siemeniä tuottavien lajien, kuten jättiputkien ja jättipalsamin, torjunnassa on tärkeää, että kasvusto
Vieraslajitalkoissa hoivaat lähiluontoa ja kohotat kuntoasi.
kitketään ennen kukintaa. Jos kasvusto pääsee kukkimaan, kukkavarret katkaistaan ennen siementen kehittymistä. Jos jättiputken siemenet varisevat, maahan muodostuu siemenpankki, josta kehittyy uusia taimia jopa kymmenen vuotta. Jättipalsamin siemenpankki on lyhytikäinen, sillä siemenet pysyvät itämiskelpoisina vain pari kasvukautta. Virtaavan veden varrella olevat kasvit leviävät tehokkaasti uusille kasvupaikoille, kun vesi kuljettaa siemeniä ja kasvinosia joskus pitkiäkin matkoja. Torjunta kannattaa aloittaa hävittämällä ensin yläjuoksun ensimmäinen kasvusto ja edetä sitten alajuoksun suuntaan. Näin talkooporukalta säästyy jopa vuosien turha työ. Rannoilla kasvavien vieraslajien torjunta kestää usein merkittävästi kauemmin kuin muissa elinympäristöissä, sillä kasvustoja voi olla haastava löytää ja rantatörmän kaltevuus saattaa vaikeuttaa torjuntatoimia.
Kitkemisen tai niittämisen jälkeen kasvupaikka voidaan peittää valoa ja vettä läpäisemättömällä katteella, joka estää taimien kasvun. Katteen on oltava kestävä, sillä joidenkin vieraslajien, kuten jättiputkien, kohdalla sen tulisi pysyä paikallaan ja ehjänä monta vuotta. Katettuun maahan voi istuttaa vaikka pensaita tai maan pinnan myötäisesti kasvavia köynnöskasveja.
Vieraslajitalkoita voi järjestää kuka tahansa: yksityishenkilö, kaveriporukka, koululuokka, asukasyhdistys, kunta, yrityksen henkilöstö tai paikallinen ELY-keskus. Talkoilusta innostuneilla on tavallisesti kitkentäkohde jo valmiiksi katsottuna, mutta tarvittaessa kunnan ympäristöviranomainen voi ehdottaa luonto- tai virkistysarvoiltaan arvokkaan kohteen valintaa. Vieraskasvien kitkentä ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten maanomistajalta pitää kysyä lupa ennen torjunnan aloittamista.
Suunnittele talkoot hyvin ja valitse torjuntamenetelmä ja talkoiden ajankohta torjuttavan lajin mukaan. Markkinoimalla talkoita hyvissä ajoin saat riittävästi porukkaa paikalle. Ota yhteyttä alueen kansalaisjärjestöihin ja haasta heidät mukaan. Pyydä kuntaa ja paikallismediaa jakamaan kutsua omilla kanavillaan. Tee talkoista Facebook-tapahtuma ja jaa kutsua alueen sosiaalisen median ilmoitustauluilla. Tee tapahtumasta houkutteleva: hanki vaikka paikalle elävää musiikkia, tai selvitä talkoosaunan mahdollisuutta.
Kemialliset torjunta-aineet Vieraskasvilajien torjuntaan viljelemättömiltä alueilta on käytetty erityisesti glyfosaattivalmisteita. Glyfosaatti on tehokas aine. Sitä on viime vuosina tutkittu paljon ja tulokset ovat ristiriitaisia. Monissa tutkimuksissa sillä on todettu olevan luultua enemmän haitallisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Monet maat ovat rajoittaneet glyfosaatin käyttöä. Esimerkiksi Hollannissa ainetta ei myydä kuluttajille, ja Suomessakin valmisteiden määrää on rajoitettu.
Vieraslajit kuriin talkoilla Haitallisten vieraslajien torjuntatalkoot on käytännön luonnonsuojelutyötä parhaimmillaan, sillä työn tulokset ovat välittömästi nähtävillä. Kitkeminen on loistavaa hyötyliikuntaa, ja samalla talkoolaiset tutustuvat toisiinsa. Monien vieraskasvilajien kohdalla kasvuston täydellinen hävittäminen vaatii jopa useiden vuosien seurantaa ja useita torjuntakertoja, joten työ vaatii sekä sitoutunutta talkooporukkaa että pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Järjestämällä vieraslajitalkoot hoivaat lähiluonnon lisäksi kuntoasi!
15
16
Haitallisten vieraslajien luetteloissa on kymmenkunta puutarhakasvia, joita on vuosikymmeniä kasvatettu puutarhoissa ilman, että niiden on ymmärretty jonakin päivänä leviävän hallitsemattomasti luontoon.
Vieraslajit puutarhassa
V
ieraskasvilajeja istutetaan rehevän kasvutavan, kauniiden lehtien, upean kukinnan ja koristeellisten marjojen takia. Valtaosa lajeista viihtyy hoidettuna puutarhassa, mutta ei selviä karummissa oloissa. Haitallisiksi vieraskasvilajit muuttuvat, jos ne leviävät kasvupaikaltaan muualle puutarhaan, valtaavat reuna-alueiden kukkakedot ja leviävät luontoon peittäen alleen muun kasvillisuuden. Kotipuutarhoissa kasvavat vieraslajit ovat usein ulkomaille suuntautuneiden puutarha- ja lomamatkojen tuliaisia. Tuonti omaan käyttöön on sallittua, mutta kannattaa välttää taimien, pistokkaiden ja siemenien tuontia maamme rajojen ulkopuolelta, samoin kuin kasvien tai siemenien tilaamista ulkomaisista verkkokaupoista. Jos lomamatkalla tai ulkomaista puutarhaohjelmaa katsoessa ihastuu kauniiseen kasviin, on hyvä muistaa, että jättiputki ja jättipalsamikin olivat muutama vuosikymmen sitten uusia ja haluttuja erikoisuuksia. Kannattaa miettiä tarkkaan, onko ulkomaisen kasvin hankinta välttämätöntä. Kasvin tai mullan mukana voi kotipihaan kulkeutua vaarallinen kasvitauti tai vaikka espanjansiruetanan munia tai toukkia. Myös kasvitieteellisten puutarhojen ja muiden näytepuutarhojen kokoelmissa kasvaa lajeja, jotka luontoon ka-
ratessaan muodostavat vaikeasti torjuttavia kasvustoja. Esimerkiksi komean hamppuvillakon siemenet ovat levinneet tuulen mukana ympäristöön Helsingin ja Turun kasvitieteellisistä puutarhoista. Siksi puutarhoissa kävijöitä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin kielletään keräämästä siemeniä. Tutustu lainsäädännön asettamiin tuontirajoituksiin ennen ulkomaan matkaa: Kansalliseen ja EU:n vieraslajiluetteloon merkittyjen lajien maahantuonti on kielletty. EU-maista saa tuoda omaan käyttöön vähäisiä määriä kasveja ja kasvituotteita. Muutamien lajien kohdalla on rajoituksia ja kieltoja, joilla pyritään estämään kasvitautien ja tuholaisten leviäminen maasta toiseen. Esimerkiksi tulipoltteen isäntäkasveja saa tuoda muista EU-maista vain tulipoltteesta vapailta alueilta, joita ovat toiset suoja-alueet sekä puskurialueet. Tulipolte on yleinen useissa EU-maissa. Kasveilla on oltava ZP-kasvipassi osoituksena alkuperästä. Tulipolte on ruusukasvien (Rosaceae-heimon) tuhoisa bakteeritauti. Isäntäkasveja ovat omena- ja päärynäpuut, orapihlajat, pihlajat, tuomipihlajat, tuhkapensaat, ruusukvittenit, kvittenit, japaninmispeli, mispeli, tulimarjat ja pastorinpunamarja. Myös Aro-
17
nia-suku on altis tulipoltteelle, mutta sillä ei toistaiseksi ole tuontirajoituksia. Lue lisää www.ruokavirasto.fi/tulipolte/ EU-maiden ulkopuolelta tuotaessa kaikilta taimilta ja ruukkukasveilta vaaditaan kasvinterveystodistus, samoin joiltakin leikkokukilta, siemeniltä ja kasviksilta. EU:n ulkopuolisista Euroopan maista voi kuitenkin tuoda omaan käyttöön pieniä määriä kasvinterveystodistusta vaativia tuotteita ilman todistusta. Tuontikiellot ja rajoitukset koskevat myös kasvien tilaamista ulkomailta tai ulkomaisista verkkokaupoista. Myös lemmikkieläimien tuonnissa on rajoituksia. Tarkista rajoitukset ja kiellot Ruokaviraston sivuilta. Lue lisää www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/matkustus/
Lue lisää: www.ruokavirasto.fi / henkiloasiakkaat/ matkustus/
Lupiini valtaa luonnonniittyjä.
Älä päästä kasveja luontoon
K
oti- ja ammattipuutarhat ovat merkittävin haitallisten lajien leviämisväylä Skandinavian alueella. Jättiputkien, jättipalsamien ja kurtturuusujen siemenet ovat levinneet puutarhoista ympäristöön. Kasvinjätteiden ja vieraslajien siemeniä sisältävän puutarhamullan kuljettaminen lähimetsikköön, puronvarteen tai joutomaille on ollut alkusysäys monelle haitalliselle vieraslajikasvustolle. Monet akvaarioissa ja puutarhoissa kasvavat vesikasvit muodostavat luon-
nonvesiin päästessään elinvoimaisia kasvustoja, jotka järkyttävät vesistöjen ekologista tasapainoa. EU:n haitallisten vieraslajien listalla on kymmenen vesikasvia, joista monet selviytyvät Suomenkin luonnossa. Esimerkiksi akvaarioiden karkeaviuhkalehti tukkii ojia ja peittää alleen luontaisen kasvuston. Puutarhan vesialtaissa käytetty nopeakasvuinen, tehokkaasti leviävä keltalammikki puolestaan täyttää nopeasti koko vesistön, minkä seurauksena virkistyskäyttöarvo heikkenee.
18
Japanintatar
1 2 3 4
Suosi kotimaista alkuperää olevia kasveja, perinnekasveja ja luonnonlajeja.
Valitse kasveja, jotka eivät tee hedelmiä ja itäviä siemeniä ja joiden siemenet eivät kulkeudu herkästi tuulen mukana. Vältä typpeä sitovia kasveja, kuten komealupiini tai rehuvuohenherne, jotka muokkaavat maaperää itselleen sopivaksi ja syrjäyttävät alkuperäisiä lajejamme. Jos välttämättä haluat ulkomaisia kasvilajeja, valitse jalostettu lajike, joka ei yleensä tee siemeniä. Jalostamattomat luonnonlajit tekevät siemeniä ja ovat vaarassa levitä luontoon.
9 10 11
Kompostoi siemenistä lisääntyvät kasvit ennen siementen kypsymistä, sillä kypsyminen jatkuu katkaistussakin kasvissa. Siemenet kuolevat vasta, kun kompostin lämpötila kohoaa 65 asteeseen, mikä tapahtuu lämpökompostorissa. Hävitä haitallisten vieraslajien kuten jättiputkien kypsät siemenet polttamalla. Syvällekin maahan haudatut siemenet säilyttävät itämiskykynsä vuosia. Jos kuljetat jätettä esim. jäteasemalle, pakkaa se niin hyvin, että siemenet eivät varise ympäristöön. Varmista, että jäte käsitellään oikein määränpäässä.
Näin estät haitallisten lajien leviämisen puutarhasta
Vie puutarhajäte kompostiin tai jäteasemalle
5 6 7 8
Leikkaa siemeniä tekevien kasvien kukinto heti kukinnan jälkeen ja rajaa juuriversoja kasvattavien lajien juuristo istutuspaikalle juurimatolla. Hävitä lintujen ruokintapaikalle ilmestyvät taimet. Siemensekoitusten joukossa saattaa olla helposti luontoon leviäviä vieraita lajeja, kuten hamppua tai marunatuoksukkia. Älä vie kasvinjätteitä tai multaa jouto- maalle, metsään tai muualle kotipihan ulkopuolelle. Kompostoi puutarhajäte tai kuljeta se jäteasemalle. Kuivata versoista ja juurakoista leviävät kasvit aurinkoisessa paikassa ennen kompostiin laittoa. Mädätä haitallisia vieraslajeja sisältävä kasvijäte suljetussa jätesäkissä ennen kompostointia.
12 13 14 15
Jos puutarhassasi jo kasvaa haitallisia vieraslajeja, älä siirrä pintamaata puutarhan ulkopuolelle. Kun ostat tontillesi multaa tai täyttömaata, selvitä sen alkuperä ja varmista myyjältä, että ottopaikalla ei kasva haitallisia lajeja. Jos epäilet, että maassa on haitallisen vieraslajien siemeniä, kasvin- osia tai espanjansiruetanoiden munia, selvitä mikä laji on kyseessä ja hävitä laji käyttämällä sille soveltuvia oikea-aikaisia torjuntatoimenpiteitä. Hävitä akvaarion ja vesialtaiden kasvit asianmukaisesti. Älä vie niitä luonnonvesiin.
19
Metsäkurjenpolvi
Valitse kasvit vastuullisesti Alkuperäiset luonnonlajit ja perinteiset perennat ovat vieraslajien leviämisen ehkäisyn kannalta turvallinen valinta. Luonnonlajeja kasvatetaan myös monissa perennataimistoissa. Ulkomaisista lajeista kannattaa valita sellaisia jalostettuja lajikkeita, jotka eivät tee itävää siementä. Uusia kasvilajeja hankittaessa on hyvä ottaa huomioon kasvien leviämistapa. Jos kasvi tekee runsaasti siemeniä, ne kulkeutuvat helposti tuulen tai lintujen mukana luontoon. Myyjän kanssa on hyvä keskustella kasvien alkuperästä ja pohtia, löytyisikö vieraslajin tilalle kaunis ja kestävä, kotimaista alkuperää oleva laji. Puutarhassa jo kasvavat haitalliset vieraslajit vaihdetaan viimeistään istutuksia uusittaessa. Myös muiden runsaasti siemeniä tekevien kasvien kohdalla kannattaa olla valppaana ja varmistaa, ettei taimia ilmaannu muualle puutarhaan tai aidan ulkopuolelle.
Kukkaryhmän perustaminen Kukkaryhmä onnistuu, kun se perustetaan kasvien ehdoilla. Taimien kasvupaikkavaatimukset selviävät yleensä nimilapusta tai taimiluettelosta. Luonnonkasvien kohdalla jäljitellään luonnon olosuhteita. Valossa viihtyvät lajit istutetaan aurinkoiseen paikkaan, metsän siimeksessä kukkivat lajit puolivarjoon. Kedoilla ja kallioilla kasvavat kasvit viihtyvät kivikkoryhmässä. Veden ääreltä peräisin olevat tarvitsevat kostean maan kotipihassakin. Luonnonkasvit tyytyvät yleensä karumpaan kasvupaikkaan kuin jalostetut puutarhakasvit, mutta nekin hyötyvät hyvästä puutarhamaasta. Liikaa lannoitusta kannattaa kuitenkin välttää, muuten luonnonkasvit kasvattavat vain komeita lehtiä ja kukinta jää vähemmälle. Sama koskee kukkivia puutarhakasveja. Kukkaryhmään sopivatkin hidasvaikutteiset eloperäiset lannoitteet tai ravinteikas kompostimulta. Kun uusi kasvi istutetaan, on hyvä tarkkailla ainakin parin kesän ajan, lähtevätkö siemenet lentoon tuulisena päivänä, houkutteleeko kasvi ravintoa etsiviä lintuja tai tekeekö se paljon juuriversoja. Kasvin leviämistä voi rajoittaa katkaisemalla kukinnot ennen siementen kehittymistä ja rajaamalla kasvualusta juurikankaalla.
Vaihda vieraslajit perinnekasveihin tai luonnonkasveihin!
20
Kukkaniitty Vanhan pihapiirin ennallistaminen alkuperäiseksi kukkaniityksi vieraslajin hävittämisen jälkeen vaatii työtä ja vie aikaa. Monissa niittyjen perustamisohjeissa neuvotaan kuorimaan pintamaa pois. Kun maassa on kasvanut haitallisia vieraslajeja, tätä ei voi tehdä, koska siemenet leviävät pois vietävän maan mukana uuteen kasvupaikkaan. Maassa olevasta siemenpankista kasvaa monta vuotta vieraslajien taimia, jotka on kitkettävä pois heti alkukesällä. Lupiinin jäljiltä maassa on usein paljon typpeä. Kukkivat niittykasvit eivät pärjää kilpailussa heinien ja leveälehtisten kasvien kanssa, jos maata ei köyhdytetä niittämällä ja korjaamalla kasvijäte pois. Niittykukkien siemenet kannattaa kylvää loppukesällä, jolloin siemenet muutenkin varisisivat maahan. Pieni alue voidaan muokata kokonaan, isolla alueella kukkien siemenille muokataan pieniä laikkuja. Savi- ja multamaahan kannattaa sekoittaa hiekkaa. Jatkossa huolehditaan, että alueella kasvavat muut lajit eivät tukahduta niittykukkia. Kukkien siemeniä voi loppukesällä kerätä luonnosta. Helpointa on ostaa siemenkaupasta valmis siemenpaketti, johon on valittu kyseisen kasvupaikan oloissa parhaiten menestyviä lajeja. Osa itää jo samana syksynä, osa vasta seuraavana keväänä.
Haitallisten vieraslajien sijasta puutarhaan istutetaan kasveja, jotka eivät leviä helposti ympäristöön. Jos puutarhan ulkonäkö halutaan säilyttää entisellään, valitaan lajeja, jotka muistuttavat poistettuja kasveja ulkonäöltään tai kasvutavaltaan. Pihan kasveja uusittaessa on toisaalta erinomainen tilaisuus muuttaa puutarhan ilmettä valitsemalla aivan toisennäköisiä kasveja.
Mitä haitallisten vieraslajien tilalle? Jättiputki
Jättipalsami
Jättiputkien sijasta voi valita esimerkiksi kookkaaksi kasvavan maustekasvin, kuten pohjoisessa luonnonvaraisena kasvavan väinönputken (Angelica archangelica), saksankirvelin (Myrrhis odorata) tai liperin (Levisticum officinalis). Istutettaessa kannattaa muistaa, että nämäkin sarjakukkaiset lajit leviävät kasvupaikallaan, jos siemenien annetaan varista maahan.
Jättipalsamikasvuston, samoin kuin pois kitketyn rikka- ja lännenpalsamin, paikalle jää usein iso tyhjä aukko. Siinä viihtyvät monet kauniskukkaiset lajit, kun kasvuunlähtöä autetaan kylvämällä siemeniä tai istuttamalla taimia. Niin kukkaniitylle kuin perennapenkkiin sopivat esimerkiksi meillä alkuperäisenä tai luonnonvaraistuneena kasvavat illakko (Hesperis matronalis), metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum), isotähtiputki (Astrantia major), lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) ja puistolemmikki (Myosotis sylvatica). Palsamien tilalle voi valita myös perinteisiä perennoja. Kauniita, pitkään viljeltyjä koristekasveja ovat esimerkiksi harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca), harjaneilikka (Dianthus barbatus), lehtoakileija (Aquillegia vulgaris), särkynyt sydän (Lamprocapnos spectabilis) ja varjolilja (Lilium martagon). Niitä löytää toisinaan satunnaisesti tai pieninä kasvustoina vanhojen asumusten liepeiltä.
Illakko
21
Lehtosinilatva
Maan pinnan myötäisesti ohjatuilla köynnöskasveilla (esimerkiksi köynnöshortensia, kärhöt tai villiviini) voi nopeasti peittää paljaaksi jääneitä alueita. Ennen istutusta maasta poistetaan monivuotiset rikkakasvit ja maan pinta peitetään katteella, esim. kuorikkeella.
Ahdekaunokki
Sormivaleangervo
Tataret Tehokkaasti juuriversoilla leviävät japanintatar (Reynoutria japonica), sahalintatar (entinen jättitatar Reynoutria sachalinensis) ja niiden risteymä tarhatatar (entinen hörtsätatar Reynoutria x bohemica) ovat kansallisen vieraslajilistamme uusimpia tulokkaita. Luontoon tataret ovat levinneet erityisesti puutarhajätteen mukana. Ne muodostavat 3-4 metriä korkeita, tiheitä kasvustoja ja tukahduttavat alleen kaiken muun kasvullisuuden. Tatarien sijasta puutarhaan voi istuttaa hillitysti leviäviä isokokoisia perennoja, esimerkiksi 1,5 metrin korkuisen töyhtöangervon (Aruncus dioicus) tai komealehtisen, kukkiessaan metrin korkuisen valeangervon (Rodgersia sp.). Molemmilla on isot valkoiset kukinnot. Hyvä valinta ovat myös rehevät, keltakukkaiset nauhukset (Ligularia sp.), isolehtiset kuunliljat (Hosta sp.) sekä 1 -1,5 metrin korkuinen virginiantädyke (Veronica virginica), jonka tähkämäiset kukat ovat violetinsiniset, vaaleanpunaiset tai valkoiset.
22
Keltakurjenmiekka
Neilikkaruusu
Keltamajavankaali
Kurtturuusu
Keltamajavankaali kasvaa kosteikoissa. Samanlaisissa kasvuoloissa viihtyviä perennoja ovat mm. keltakukkaiset keltakurjenmiekka (Iris pseudocorus), niittykullero (Trollius europaeus) ja rentukka (Caltha palustris) sekä purppuranpunainen rantakukka (Lythrum salicaria).
Kurtturuusun (Rosa rugosa) siemenet leviävät uusille kasvupaikoille ensisijaisesti lintujen mukana. Ruusu muodostaa mm. hiekkarannoille ja hiekkateiden penkoille tiheitä kasvustoja, jotka tukahduttavat muun kasvillisuuden ja heikentävät rantojen virkistyskäyttöä. Ruusujen leviäminen kotipihasta estetään keräämällä ruusunmarjat pois heti niiden kypsyttyä. Kurtturuusun tilalle kannattaa istuttaa alkuperäisiä luonnonlajeja, kuten karjalanruusu (Rosa acicularis) ja metsäruusu (Rosa majalis) sekä sen kerrannaislajikkeita ’Foecundissima’ mökinruusu, ’Torn edal’ torniolaaksonruusu ja Mikkelin Otavasta löytynyt ’Ukkeli’, tai ruusulajikkeita, jotka eivät tuota kiulukoita tai niitä kehittyy vaäin vähän. Tarhakurtturuusuista esimerkiksi valkoi-
Lupiinit Lupiini (Lupinus sp) on näyttävä perenna, joka ei leviä kasvupaikaltaan, kun kukinnot katkaistaan niin aikaisin, että kukinnon alimmatkaan siemenet eivät ole ehtineet kehittyä. Haitallisten vieraslajien luettelossa on kaksi lupiinia: komealupiini ja alaskanlupiini. Lupiinikasvuston jäljiltä maa on yleensä hyvässä kasvukunnossa. Lupiinit sitovat juurinystyröillään ilmasta typpeä ja voimakkaasti haaroittuneet, pitkät juuret muokkaavat maata. Hyvässä kasvukunnossa olevaan maahan voi perustaa rehevän niityn, jossa viihtyvät mm. maitohorsmat, kurjenpolvet, kaunokit ja huopaohdakkeet. Jos intoa riittää, osan maasta voi kääntää kasvimaaksi.
Kansallisessa vieraslajistrategiassa (2012) on mainittu joukko muitakin puutarhakasveja, jotka ovat vaarassa levitä luontoon ja joiden istutus kotipuutarhaan ei ole suositeltavaa. Luettelo Kansallisen vieraslajistrategian lajeista on liitteessä 3.
23
Mökinruusu
Ukkeli
nen ’Marie Bugnet’, vaaleanpunainen ’Ritausma’ ja neilikkaruusut eivät tee kiulukoita. Niukasti kiulukoita tuottavia ovat mm. punaiset ’Katri Vala’ sekä ’Pohjolan Kuningatar’, jota marttakonsulentit istuttivat jo 1900-luvun alussa.
Kerää ruusunmarjat heti kun ne ovat kypsiä . Kuivaa tai keitä sosetta .
VieKas LIFE -hanke (2018–2023) VieKas LIFE (VierasKasvi, engl. Finvasive LIFE) on Suomen suurin haitallisten vieraslajien haittojen vähentämiseen keskittyvä valistus- ja kansalaistiedehanke.
Hankkeen tavoitteet tiiviisti: F Vähentää tiedotuksen, koulutuksen ja kansalaistiedetoiminnan avulla haitallisten vieraslajien leviämistä Suomessa F Kasvattaa tietoisuutta haitallisista vieraslajeista ja niiden merkityksestä sekä lajeihin liittyvästä lainsäädännöstä. F Kehittää kuntien käyttöön toimintamalli ja ohjeistus vieraslajien hallintaan yhdessä kuntien, kansalaisjärjestöjen, kuntalaisten ja yritysten kanssa. F Kehittää torjunta glyfosaatille ympäristöystävällinen vaihtoehto sekä jakaa tietoa synteettisille torjunta-aineille vaihtoehtoisista torjuntamenetelmistä. F Vähentää merkittävästi EU-alueella haitallisten vieraslajien (jättiputket ja jättipalsami) kasvustojen määrää tai hävittää Suomesta kokonaan (keltamajavankaali).
VieKas LIFE keskittyy toiminnassaan haitallisiin vieraskasvilajeihin ja erityisesti torjuttaviin kohdelajeihin (jättiputket, jättipalsami, keltamajavankaali). Hankkeen viestinnässä nostetaan esille haitallisia vieraslajeja myös esimerkiksi maa- ja vesikasveista, nisäkkäistä, kaloista, äyriäisistä, hyönteisistä, taudeista ja loisista. VieKas LIFEn kansalaistoiminta kokoaa yhteen alueellisiksi ja paikallisiksi yhteistyöverkostoiksi vieraslajeista ja niiden leviämisen estämisestä kiinnostuneita tahoja, kuten kunnat, kuntalaiset, kansalaisjärjestöt sekä yritykset. Luonnonsuojeluliiton ja Marttojen paikallisjärjestöt voivat järjestää yhteistyössä vieraslajiaiheisia tapahtumia, kuten vieraslajikävelyjä, luentoja, messuesiintymisiä, kartoituskävelyjä tai torjuntatalkoita.
Miten lainsäädäntö velvoittaa maanomistajia toimimaan vieraslajien suhteen? Suomessa tuli vuoden 1.1.2016 voimaan vieraslajilaki ja vieraslajiasetus, joissa säädetään EU:n vieraslajiasetuksen toimeenpanosta Suomessa sekä listataan kansallisesti merkittävät haitalliset vieraslajit. EU:n vieraslajiasetuksessa säädetään toimenpiteistä, joilla jäsenvaltiot pyrkivät estämään haitallisten vieraslajien tuonnin EU:n alueelle ja niiden leviämisen täällä. Suomessa on myös muilla toimialoilla toimeenpantuna haitallisia vieraslajeja koskevaa lainsäädäntöä, esim. metsästys- ja kalastuslaissa, eläintautilaissa, laissa kasvinterveyden suojelemisesta jne. EU:n vieraslajiluetteloon tai kansalliseen luetteloon kuuluvaa lajia ei saa tuoda maahan, istuttaa, kasvattaa, myydä, varastoida, välittää tai kuljettaa. Luetteloon kuuluvia lajeja ei saa tarkoituksellisesti kasvattaa kiinteis-
töllä. Jos esimerkiksi puutarhaan on istutettu luetteloon kuuluva kasvilaji, omistajan on poistettava istutus ja hävitettävä kasvin osat niin, ettei se pääse lisääntymään (3 §, vieraslajin ympäristöön päästämisen kielto). EU:n vieraslajiasetuksessa tai omassa vieraslajilaissamme ei säädetä yleistä velvollisuutta hävittää laji kiinteistöltä, jos kyse ei ole tarkoituksellisesta kasvattamisesta. Kiinteistön omistajalla on kuitenkin eräissä tilanteissa velvollisuus hävittää luettelolaji, kuten jättiputki, kiinteistöltä tai estää lajin leviäminen kiinteistön ulkopuolelle siitä huolimatta, että laji on levinnyt kiinteistölle luonnostaan.
Vieraslajilain mukaan (4 §, kiinteistön omistajan ja haltijan huolehtimisvelvollisuus) velvoite voi syntyä, jos haitallisesta vieraslajista aiheutuu merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle tai vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. Lisäksi edellytyksenä on, että haitallisen vieraslajin esiintymä on mahdollista hävittää tai sen leviämistä rajoittaa kohtuullisin ja yleisesti käytössä olevin keinoin. Hävittämisvelvollisuus ei koske lintuja eikä nisäkkäitä. Vieraslajien hävittäminen toisen maalta ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Torjuntatoimia varten tulee aina saada maanomistajan lupa.
F Lisätietoa Suomen vieraslajeja koskevasta lainsäädännöstä www.vieraslajit.fi F EU:n vieraslajiasetus http://eurlex.europa.eu (hakusana vieraslajiasetus)
24
Lähteet Jauni, Miia, Seppälä, Markus. Kotipihan valtaajat. Opas haitallisten vieraslajien torjuntaan. into2017. Rautio Pirjo. Tuoksuvat tarhakurtturuusut. Suomen Ruususeura 2013. Kansallinen vieraslajistrategia mmm.fi/ Kansallinen+vieraslajistrategia/ Kansallinen vieraslajiportaali www.vieraslajit.fi/ mmm.fi/vieraslajit EU:n vieraslajiasetus: eur- lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:32014R1143&rid=19 Vieraslajilaki: www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20151709 Vieraslajiasetus (kansallinen lajiluettelo): www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20151725 Pohjoismaiden ministerineuvosto, Arbejdsgruppen for Terrestriske Økosystemer (TEG).2015. Invasive Alien Species: Pathway Analysis and Horizon Scanning for Countries in Northern Europe. TemaNord 2015:517. norden.diva-portal.org/ smash/record.jsf?pid=diva2%3A814657&dswid=1824 www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/matkustus/
Valokuvat: Tiina Ikonen, Asta Kuosmanen, Markus Seppälä ja Shutterstock.
25
Liite 1.
EU-alueen haitalliset vieraslajit Lajit on säädetty haitallisiksi vieraslajeiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. KASVIT: Afrikanvesihäntä (Lagarosiphon major). Suomessa akvaariokasvina. Arabiansulkahirssi (Cenchrus setaceus). Armenianjättiputki (Heracleum sosnowskyi). Suomessa (harvinainen) karkulainen Isoärviä (Myriophyllum aquaticum). Suomessa akvaariokasvina. Jättipalsami (Impatiens glandulifera). Kampaärviä (Myriophyllum heterophyllum). Voisi pärjätä Etelä-Suomessa. Karheaviuhkalehti (Cabomba caroliniana). Suomessa akvaariokasvina. Kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum). Yleisin jättiputkilaji Suomessa. Kellusvesihyasintti (Eichhornia crassipes). Maailman haitallisin vesistöjen vieraskasvilaji. Keltamajavankaali (Lysichiton americanus). Harvinainen karkulainen Suomessa. Kiehkuravesirutto (Elodea nuttallii). Odotetaan saapuvan Suomeen ennen pitkää. Lauttarusolehti (Ludwigia grandiflora). Loikorusolehti (Ludwigia peploides). Mesisilkkiyrtti (Asclepias syriaca). Kasvatetaan harvinaisena koriste- kasvierikoisuutena.
Peittolapaheinä (Microstegium vimineum). Voisi pärjätä Suomessa. Persianjättiputki (Heracleum persicum). Vakiintunut karkulainen Suomen luonnossa. Piinahelmikki (Parthenium hysterophorus). Terveydelle erittäin haitallinen, ei pärjää Suomessa. Pilvisutilatva (Baccharis halimifolia). Purppurakudzu (Pueraria montana var. lobata) Raastotatar (Persicaria perfoliate) Sumasammakonputki (Hydrocotyle ranunculoides) Vesikaijalehti (Alternanthera philoxeroides). Käytetään akvaariokasvina. Värigunnera (Gunnera tinctoria). Suomessa harvinainen pihojen koristekasvi. ELÄIMET: Aasianherhiläinen (Vespa velutina). Afrikanhanhi (Alopochen aegyptiaca). Amerikankääpiörapu (Faxonius limosus). Faxonius virilis -rapulaji. Harmaaorava (Sciurus carolinensis). Härkäsammakko (Lithobates c atesbeainus). Intianvaris (Corvus splendens). Iso-orava (Sciurus niger). Kiinanmuntjakki (Muntiacus reevesi). Pienikokoinen hirvieläin. Koati eli punanenäkarhu (Nasua nasua). Keski- ja Väli-Amerikasta peräisin olevia puolikarhuja. Kuparisorsa (Oxyura jamaicensis). Viimeisin havainto Suomesta vuodelta 2011.
26
Marmorirapu (Procambarus fallax f. virginalis). Havaittu luonnonvesistä Ruotsissa. Nutria (Myocastor coypus). Aikaisemmin tarhakarkulainen Suomessa, ei enää. Oliiviselkäorava (Callosciurus erythraeus). Pesukarhu (Procyon lotor). Odotetaan saapuvan ennen pitkää Suomeen. Piisami (Ondatra zibethicus). Suomeen vakiintunut myyriin kuuluva piennisäkäs. Pikkumungo (Herpestes javanicus). Kaikkiruokainen nisäkäspeto. Ei todennäköisesti pärjäisi Suomessa. Punakorvakilpikonna (Trachemys scripta). Myyty Suomessa lemmikkinä. Punarapu (Procambarus clarkii). Myyty Suomessa akvaariolemmikkinä. Purppurakudzu (Pueraria montana var. lobata). Pyhäiibis (Threskhiornis aethiopicus). Rohmutokko (Perccottus glenii). Tehokkaasti lisääntyvä ahnas petokala. Saharasbora (Pseudorasbora parva). Vesiviljeltävien kalojen syöttikalalaji. Siperianmaaorava (Tamias sibiricus). Myyty Suomessa lemmikkinä. Sumasammakonputki (Hydrocotyle ranunculoides). Supikoira (Nyctereutes procyonoides). Suomessa vakiintunut haaska- ja petoeläin. Täplärapu (Pacifastacus leniusculus). Suomessa viljelty rapulaji, joka kantaa rapuruttoa. Villasaksirapu (Eriocheir sinensis). Harvinainen Suomessa.
Liite 2.
Suomen lainsäädännössä mainitut haitalliset vieraslajit Suomen kansallisella listalla olevien vieraslajien maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. KASVIT Kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum). Alaskanlupiini (Lupinus nootkatensis) Hamppuvillakko (Senecio cannabifolius) Tarhatatar (Reynoutria x bohemica) Japanintatar (Reynoutria japonica) Sahalintatar (Reynoutria sachalinensis) Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) Komealupiini (Lupinus polyphyllus) Kurtturuusu (Rosa rugosa, ml. valkokukkainen muoto Rosa rugosa f. alba). Kurtturuusun kasvattamiskielto astuu voimaan 1.6.2022. Lännenpalsami (Impatiens capensis) ELÄIMET *lajit havaittu Suomessa tai vakiintuneina Alppivesilisko* (Ichtyosaura alpestris). Kantavat sammakko- eläimille haitallista kytridiomykoosi-sienitautia. Espanjansiruetana* (Arion vulgaris) Euroopanlehtisammakko (Hyla arborea). Haukat (Accipitridae-heimo). Tarkoittaa lajeja, jotka eivät kuulu Suomen pesimälajistoon.
Hietasisilisko* (Lacerta agilis). Mahdollisesti saapunut jo Suomeen? Hyppysammakko (Rana dalmatina) Jalohaukat (Falconidae-heimo). Tarkoittaa lajeja, jotka eivät kuulu Suomen pesimälajistoon. Kiljuhanhen risteymät (Anser eryhtropus) Koirasusi (koiran ja suden risteymät sukupolvissa 1–4) Kondorit (Cathardidae-heimo). Suurikokoisia petolintuja. Leopardisammakko (Lithobates pipiens) Lepakot (Chiroptera-lahko). Tarkoittaa Suomen lajistoon kuulumattomia lepakkolajeja. Maaoravat (tikutakut) (Tamias-suku) Petoeläimet (Carnivora-lahko). Tarkoittaa Suomen lajistoon kuulumattomia nisäkäspetolajeja. Pöllöt (Strigidae-heimo). Tarkoittaa Suomen lajistoon kuulumattomia pöllölajeja. Ruokasammakko* (Pelophylax kl. esculentus). Levinnyt Varsinais-Suomen alueen lampiin. Sääkset (Pandionidae-heimo). Tarkoittaa lajeja, jotka eivät kuulu Suomen pesimälajistoon. Tornipöllöt (Tytonidae-heimo). Varikset (Corvidae-heimo). Tarkoittaa lajeja, jotka eivät kuulu Suomen pesimälajistoon. Vihersammakot* (Pelophylax-suku). Vuoristokellosammakko* (Bombina variegata).
27
Liite 3.
Kansallisen vieraslajistrategian (2012) luettelo Suomessa esiintyvistä haitallisista putkilokasveista (Tracheobionta) * EU:n ja Suomen lainsäädännössä mainitut lajit
Amerikanhorsma (Epilobium adenocaulon) Vaalea-amerikanhorsma (Epilobium ciliatum) Armenianjättiputki* (Heracleum sosnowskyi) Kaukasianjättiputki* (Heracleum mantegazzianum) Persianjättiputki* (Heracleum persicum) Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) Hukkakaura (Avena fatua) Tarhatatar* (hörtsätatar) (Fallopia x bohemica) Japanintatar* (Fallopia japonica) Sahalintatar* (jättitatar) (Fallopia sachalinensis) Isopiisku (Solidago gigantea) Kanadanpiisku (Solidago canadensis) Korkeapiisku (Solidago altissima) Isosorsimo (Glyceria maxima) Isotuomipihlaja (Amelanchier spicata) Jättipalsami* (Impatiens glandulifera) Kanadanvesirutto (sisävesistöissä) (Elodea canadensis) Karhunköynnökset (Calystegia sepium) Komealupiini* (Lupinus polyphyllos) Kurtturuusu* (perusmuoto) (Rosa rugosa) Lännenpalsami* (Impatiens capensis) Paimenmatara; piennarmatara (Galium album, G. x pomeranicum) Pajuasteri (Aster x salignus) Rikkanenätti (Rorippa sylvestris) Rikkapalsami (Impatiens parviflora) Terttuselja (Sambucus racemosa)
www.martat.fi www.sll.fi/viekas-life www.vieraslajit.fi
VieKas LIFE-hanke (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528) on saanut rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta, jonka avulla tuetaan ympäristö- ja luonnonsuojeluhankkeita ja sitä kautta EU:n ympäristöpolitiikan toimeenpanoa. Tämän julkaisun sisältö heijastelee sen tekijöiden näkemyksiä, eikä Euroopan komissio tai EASME ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen käytöstä.