KONNEVEDEN KOSKIREITIN HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMA
Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Veera Tähtö 2015
SISÄLLYS 1. JOHDANTO .................................................................................................................................................... 1 2. SUUNNITELMAN TAVOITTEET ...................................................................................................................... 2 3. ALUEEN KÄYTTÖÄ OHJAAVAT KAAVAT JA SUUNNITELMAT ....................................................................... 2 4. SUUNNITTELUALUE ....................................................................................................................................... 3 4.1. Luontoarvot............................................................................................................................................ 3 4.2 Kulttuuriarvot ......................................................................................................................................... 4 4.3 Nykyinen käyttö ...................................................................................................................................... 4 4.3.1 Kalastus ............................................................................................................................................ 4 4.3.2 Muu virkistyskäyttö ......................................................................................................................... 4 4.3.3 Virkistyskäyttöä palvelevat rakenteet ja opastus .......................................................................... 5 4.3.4 Kellankosken voimalaitos ................................................................................................................ 6 4.3.5 Tutkimus........................................................................................................................................... 6 5. KESKEISET ARVOT JA UHAT .......................................................................................................................... 7 6. TOIMENPITEET .............................................................................................................................................. 7 6.1 Virkistyskäyttö ........................................................................................................................................ 7 6.1.1 Kalastus ............................................................................................................................................ 7 6.1.2 Polkuverkosto .................................................................................................................................. 8 6.1.3 Rakenteet ......................................................................................................................................... 9 6.1.4 Opastus .......................................................................................................................................... 10 6.2 Luonnonsuojelu .................................................................................................................................... 11 6.2.1 Koskireitin rantaosayleiskaavan SL-kohteiden toteutus .............................................................. 11 6.2.2 Rantametsien käsittelysuositus luonnonsuojelualueilla.............................................................. 11 6.2.3 Muu lajiston ja luontotyyppien hoito ........................................................................................... 11 7. HALLINNAN JA HOIDON JÄRJESTÄMINEN.................................................................................................. 12 7.1. Virkistyskäyttörakenteiden huolto ..................................................................................................... 12 7.2. Resurssit ............................................................................................................................................... 12 8. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI ........................................................................................................................... 12 8.1 Luontotyypit ja lajit............................................................................................................................... 13 8.2 Taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset................................................................................................ 13 9. JATKOTOIMENPITEET JA SUUNNITELMAN SEURANTA.............................................................................. 13 LÄHTEET LIITTEET
1
1. JOHDANTO Suunnittelualue Suunnittelualue käsittää Konneveden koskireitin ranta-alueineen välillä Siikakoski-Vedenveräisen virta. Reitin pituus tällä välillä on noin viisi kilometriä ja se sisältää koskireitin neljä ylintä koskea: Siikakosken, Taikinaisen, Karinkosken ja Kellankosken. Koskireitti on merkittävä alkuperäisten taimenkantojen säilyttämisen kannalta ja kosket ovat tärkeitä virkistyskalastuskohteita, joiden kalastuksen hallintaoikeus on Konneveden kunnalla. Koskireitin vesialueet ja osa ranta-alueista kuuluvat Natura 2000 –verkoston kohteeseen KonnevesiKalaja-Niinivuori (FI0600032). Natura 2000 –alueen kokonaispinta-ala on 15 266 ha, josta koskireitin osuus on noin 140 ha. Koskireitin osuudella Natura 2000 –alueen toteutuskeinoja ovat vesilaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki. Natura 2000 –alueen rajaus koskireitillä on esitetty kartalla 1. Suunnittelualueen kosket on suojeltu koskiensuojelulailla. Kellankosken rannat ovat yksityismaan suojelualueita (YSA206607 Kellankosken luonnonsuojelualue, YSA206577 Kellankosken luonnonsuojelualue ja YSA201597 Tervarannan luonnonsuojelualue). Yksityisten suojelualueiden rajaukset on esitetty kartalla 1. Suunnittelualueen rajaus on viitteellinen eikä suunnittelualueelle ole arvioitu tarkkaa pinta-alaa. Suunnittelun tarkoituksena on ollut hahmottaa alueen hoitoa ja käyttöä suhteessa Natura 2000 – verkostoon kuuluvaan alueeseen. Suunnitelman laadinta ja osallistaminen Hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen aloitettiin toukokuussa 2015. Suunnittelutyötä tukemaan perustettiin ohjausryhmä, joka kokoontui suunnittelutyön aikana 4 kertaa. Ohjausryhmään kuuluivat: Päivi Halinen Veera Tähtö (siht.) Mari Nykänen Tuula Lampinen Markus Tiihanoff (pj.) Vesa Jämsen Reima Välivaara Raimo Itkonen Petri Korhonen Marko Haapakoski Tero Puttonen
Keski-Suomen ELY-keskus Keski-Suomen ELY-keskus Pohjois-Savon ELY-keskus Kellankosken Voima Oy Konneveden kunta Konneveden kunta Keski-Suomen liitto Metsähallitus Erä’s Pete Jyväskylän yliopisto, Konneveden tutkimusasema Kärkkäälän osakaskunta
Ohjausryhmätyöskentelyyn ovat osallistuneet lisäksi: Juha Jokitalo Konneveden kunta Johanna Mykkänen Konneveden kunta
2
Suunnittelutyön aluksi lähetettiin koskireitin rantojen maanomistajille kirje, jossa kerrottiin suunnittelun aloittamisesta ja pyydettiin mielipiteitä alueen nykyisestä virkistyskäytöstä ja toiveita tulevalle käytölle. Suunnittelutyön aikana käytiin keskusteluja eri toimijoiden ja asiantuntijoiden kanssa ja suunnitelmaluonnoksesta pyydettiin kommentit. Hoito- ja käyttösuunnitelma viimeisteltiin saatujen kommenttien perusteella.
2. SUUNNITELMAN TAVOITTEET Hoito- ja käyttösuunnittelun tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen näkemys Natura 2000 – verkostoon kuuluvan koskireitin luontoarvojen sekä virkistys- ja luontomatkailukäytön yhteensovittamiseksi. Suunnittelulla pyritään ohjaamaan alueen hoitoa ja käyttöä luontoarvot huomioon ottavalla tavalla mahdollisimman kestävästi ja häiriöttömästi. Koskireitti liittyy laajempaan suojelu- ja luontomatkailukokonaisuuteen, johon kuuluu myös Etelä-Konneveden kansallispuisto.
3. ALUEEN KÄYTTÖÄ OHJAAVAT KAAVAT JA SUUNNITELMAT Keski-Suomen maakuntakaavan 4. vaihekaava: koskireitti kuuluu Konneveden kehittämisalueeseen, jota tulee kehittää alueen luontoarvoja painottaen. Virkistyksen ja retkeilyn sekä niihin liittyvän rakentamisen tulee sopeutua luontoarvoihin. Siikakosken alue on maakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö. Koskireitin rantaosayleiskaava (2012): koskialueet ovat merkinnällä W2 (vesialue, koskialue). Maisema-arvoja heikentäviä muutostöitä tulee välttää eikä uusien voimalaitosten rakentamiseen saa myöntää lupaa. Koskien väliset vesialueet on määritelty luonnon- ja maisema-arvoiltaan merkittäviksi vesialueiksi, joilla em. arvoja heikentäviä muutostöitä tulee välttää (W3). Siikakosken alue on merkittävä kulttuurimaisema-alue. Taikinaisen, Karinkosken ja Kellankosken ranta-alueet ovat merkinnällä SL, jonka tavoitteena on perustaa kohteista luonnonsuojelulain mukaisia suojelualueita. Koskireitin läpi kulkee ohjeellinen kanoottireitti ja Kellankosken pohjoispäähän ja Karinkosken eteläpuolelle itärannalle on merkitty nuotio/rantautumispaikka, jolle voi rakentaa virkistystä palvelevia rakenteita. Siikaniemen asemakaava (2014): asemakaava ohjaa Siikaniemen rakentamista ja merkittävimmät luontoarvot on turvattu rakentamisen sijoittumisella ja kaavamääräyksillä. Kaavaratkaisu palvelee myös Siikakosken kalastusmatkailua. Etelä-Konneveden suojelualuekokonaisuuden hoito- ja käyttösuunnitelma (Metsähallitus 2014): Konneveden koskireitti on suunnitelmassa liitetty osaksi retkeily- ja luontomatkailuvyöhykettä.
3
Rautalammin reitin alaosan taimenkannan hoito- ja kalastusehdotus (Syrjänen, Valkeajärvi ja Heinimaa, Konneveden kalatutkimus ry 2015). Eteläisen Konneveden ulkoilureittisuunnitelma (Viljanen 2001) Kellan koskialueen (Konnevesi) kalataloudellinen kunnostussuunnitelma (Eloranta, Huovinen ja Jokinen 1992).
4. SUUNNITTELUALUE 4.1. Luontoarvot Konneveden koskireitti on osa Rautalammin reittiä, joka on sisävesiemme suurin vapaana virtaava ja säännöstelemätön reittivesi. Vedenlaadultaan ja ekologiselta tilaltaan Rautalammin reitti on kauttaaltaan erinomaisessa tai hyvässä tilassa. Reitillä elää puhtaan kirkasvetisen eteläsuomalaisen reittiveden kalasto ja reitti on eteläisen Suomen merkittävimpiä vaeltavan villin järvitaimenen elinalueita. Koskireitillä on arvokasta virtavesiluontoa rantametsineen. Koskireitin merkittävin koski on n. 650 metriä pitkä (korkeusero 3,1 m) Kellankoski. Kellankoskessa on pieni Konneveden kunnan (Kellankosken Voima Oy) omistama vesivoimala, joka ei kuitenkaan estä kalojen liikkumista. Koskireitti on luokiteltu kuuluvaksi Natura 2000 -luontotyyppiin Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (3210). Lisäksi Konnevesi-Kalaja-Niinivuoren Natura 2000- alue on sisällytetty vesipuitedirektiivin mukaiseen vesienhoidon suojelualuerekisteriin Natura-alueena, joka on merkittävä vedestä riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelun kannalta. Koskireitti välillä Siikakoski-Kellanvirta kuuluu luokkaan suuret kangasmaiden joet. Kaikkia suunnittelualueen koskia on hyödynnetty ihmisen toimesta monin tavoin. Huomattavimpia muutoksia on aikanaan tehty uittoa ja Kellankosken vesivoimalaitosta varten. Vuosina 1998-2000 toteutettiin kalataloudellinen kunnostus, jonka tavoitteena oli parantaa virtakutuisten vaelluskalojen lisääntymis- ja poikastuotanto-olosuhteita ja saada aikaan esteetön vaellusväylä lisääntymis- ja syönnösalueiden välille. Kunnostuksessa koskista poistettiin vesikasvillisuutta, veden virtausta ohjattiin kaivamalla ja pohjapadoilla ja lohikalojen poikastuotantoalueita rakennettiin ja kunnostettiin. Lisäksi kunnostustöiden yhteydessä purettiin Kellankosken voimalan vanha neulapato ja korvattiin se luonnonmukaisella pohjapadolla. Koskireitin rantametsät ovat vaihtelevia, paikoin reheviä lehti- ja sekametsiä ja paikoin taas tuoreita ja kuivahkoja havumetsäkankaita. Rannat ovat valtaosin kovia kangasmaarantoja, lukuun ottamatta alavaa länsirantaa Kellankosken pohjoispuolella. Vesinäytteiden perusteella veden laatu koskireitillä on edelleen erinomainen tai hyvä, mutta reitillä näkyvät Etelä-Konnevesi-järvellä viime vuosikymmeninä havaitut järven nopea tummeneminen ja
4
verkkojen lisääntynyt limoittuminen (piilevät). Lämpiminä kesinä myös sinilevää on ollut järvellä välillä runsaasti. Syyskuussa 2015 Siikakoskella, Taikinaisella ja Karinkoskella inventoitiin vesisammalia (Liite 2). Inventoinnin yhteydessä havaittiin Taikinaisella karvalehti-uposkasvia (Ceratophyllum demersum). 4.2 Kulttuuriarvot Rautalammin reitti on ollut merkittävä vesiväylä jo kivikaudella. Koskireitin varrelta on löydetty kaksi muinaisjäännöstä: rautakautinen hauta Siikaniemestä ja ajoittamaton kiviröykkiö itärannalta Tervalahdesta kaakkoon (kartta 1). Siikakosken koskialueen ympäristö on maakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö, johon sisältyvät mm. Siikakosken silta, Kekkosen muistomerkki, Siikapirtti ja Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasema. Koskireitti Kellankoskelta alaspäin (voimalaitosalue mukaan lukien) sisältyy ehdotukseen Rossinkylän maakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen laajennukseksi (kartta 1). 4.3 Nykyinen käyttö 4.3.1 Kalastus Koskireitti on merkittävä virkistyskalastus- ja kalastusmatkailukohde. Konneveden kunta osti Konnevesi-järven seitsemän alapuolista koskea Myllykoski Oy:ltä vuonna 2012 ja sai samalla reitin koskien kalastuksen hallintaoikeuden. Kunnalla on tavoitteena saada lupatuloja koskikalastuksesta ja samalla vahvistaa luonnonvaraista taimenkantaa. Tilanne kalastuksen suhteen on merkittävästi muuttunut aiemmasta: edellisen omistajan aikaan kalastus oli hyvin vähäistä ja Taikinainen ja Karinkoski olivat vuosia kokonaan rauhoitettuna kalastukselta. Nykyisin kosket ovat kysyttyjä perhokalastuskohteita ja niitä vuokrataan kalastusseurueille koski kerrallaan vähintään yhdeksi kalastusvuorokaudeksi. Kalastus on tarkoin säädeltyä pyydystä ja päästä –kalastusta. Kalastuslupien myynti on ulkoistettu Tmi Konneveden luontopalveluille. 4.3.2 Muu virkistyskäyttö Karinkosken itärannalla kulkee Koskireitin kulttuuri- ja luontopolku, noin 2,2 km pitkä merkitty reitti, jonka varrella on 12 kpl alueen luonnosta ja historiasta kertovaa opastaulua (kartta 2). Polulle on rakennettu pitkospuita noin 200 metriä. Luontopolku kulkee Karinkosken laavun ja Karinkosken eteläpuolella olevan Partiomajan kautta. Polku on hyvin merkitty ja opastaulut ovat hyvässä kunnossa. Polku on pieneltä osin vaikeakulkuinen ympäristön metsänhakkuiden seurauksena (polkua käytetty ajourana). Luontopolun ylläpidosta vastaa Konneveden kunta. Koskireitin kautta kulkee Konnevesi-Laukaa-melontareitti ja reitillä on melojia jonkin verran. Myös luontomatkailuyrittäjät käyttävät koskireittiä melontakohteena. Nykyiset virkistyskäyttörakenteet sopivat melojien käyttöön melko huonosti mm. sijaintinsa vuoksi. Melojia varten rakennettuja rantautumispaikkoja tai varsinaista melontareittikarttaa ei ole. Kellankoskella ei ole rakenteita, jotka helpottaisivat kosken ohittamista maitse.
5
Kellankosken länsirannalla voimalaitokselta etelään Vedenveräisen Kalamajalle asti kulkee polku, joka on pääasiassa kalastajien käytössä mutta soveltuu myös muuhun käyttöön. Kosteisiin kohtiin on rakennettu pitkospuita ja Kalamajalle pääsee pitkospuusiltaa. Polulle on opastus voimalaitosalueelta. Myös Kellankosken itärannalla kulkee kalastuskäytön myötä muodostunut polkuverkosto, joka osittain kulkee hyvin lähellä rantaa ja altistaa rannan eroosiolle. Kellankosken itärannalla ei ole virkistyskäyttöä palvelevia rakenteita. 4.3.3 Virkistyskäyttöä palvelevat rakenteet ja opastus Suunnittelualueella on runsaasti erilaisia virkistyskäyttöä palvelevia rakennuksia ja rakenteita (taulukko 1, kartta 2). Taulukko 1. Virkistyskäyttöä palvelevat rakenteet Siikakoski Siikapirtti laavu, liiteri-käymälä Taikinainen laavu, liiteri-käymälä, laituri Karinkoski laavu, liiteri-käymälä Koskireitin kulttuuri- ja luontopolku Kellankoski Koskela asuinrakennus voimalaitos grillikatos kuivakäymälä kalastuslaiturit (4) Vedenveräinen Kalamaja (koskisaari) Partiomaja (Karinkosken alapuolella) majoitusrakennus (2), keittokatos, liiteri Rantautumispaikka (Karinkosken alapuolella) nuotiopaikka, käymälä-puukatos
Konneveden kunnan omistamat Siikapirtti Siikaniemessä ja Koskela Kellankoskella sekä Kellankosken Voima Oy:n omistuksessa oleva voimalaitoksen vartijan vanha asuinrakennus Kellankoskella ovat vuokrattavissa majoitustarkoitukseen. Asuinrakennusten lisäksi kaikissa on rantasaunat ja useita ulkorakennuksia. Majoitusvaraukset hoitaa Tmi Konneveden luontopalvelut. Konneveden kunta on hankerahoituksen turvin vuosina 2013-2014 rakentanut laavut huoltorakennuksineen Siikakoskelle, Taikinaiselle ja Karinkoskelle. Taikinaisen rannassa on lisäksi laituri ja kaksi venettä, jotka ovat koskelle kalastusluvan ostaneiden käytettävissä. Koskille on rakennettu myös tieyhteydet. Laavujen huollosta vastaa Konneveden kunta. Vedenveräisen virran koskisaaressa on vanha kalamaja, johon pääsee pitkospuusiltaa. Tulva-aikaan kalamajalle asti ei kuitenkaan pääse ja pitkospuita pitäisikin jatkaa lähemmäs kalamajaa. Kalamajan omistaa Kellankosken Voima Oy. Karinkosken eteläpuolella itärannalla on Partiomaja, joka on paikallisen partiolippukunnan tukikohta. Partiotoiminta on hiipunut ja Partiomajan rakennukset ovat kunnostuksen tarpeessa. Partiomajan sijainti on hyvä ja majan kohentamisen kautta sen käyttöä voisi lisätä. Partiomajasta
6
hiukan pohjoiseen on maastokarttaan merkitty rantautumispaikka, jossa on nuotiokehä ja käymäläpuukatos. Rantautumista helpottavia rakenteita paikassa ei ole. Pysäköintipaikkoja on Siikakoskella, Taikinaisella, Karinkoskella ja Kellankoskella sekä Partiomajalla. Opastus on osin puutteellista. Siikakoskella ja Taikinaisen, Kellankosken sekä Karinkosken laavun pysäköintipaikoilla on opastaulut. Karinkosken pysäköintipaikalle vievän Autiolahdentien alussa on moottoriajoneuvoliikenteen kieltävä kyltti. Kellankosken voimalaitoksen piha-alueelle vievän tien alussa on kyltti, joka kieltää asiattoman oleskelun voimalaitosalueella. Koskireitin kulttuuri- ja luontopolulle opastus on hiukan sekava, koska polulle ohjataan neljästä eri suunnasta: Konneveden tutkimusasemalta, Karinkosken laavun pysäköintipaikalta, Kellantien päästä sekä Sirkkamäentieltä. Karttoja olemassa olevista poluista ja rakenteista on heikosti saatavilla. Koskireitin kulttuuri- ja
luontopolusta on maastossa polun lähtöpisteissä ja tärkeimmissä risteyskohdissa kartta, jota ei kuitenkaan ole saatavilla muualta. Vuosina 2013-2014 valmistuneet laavut löytyvät Konneveden kunnan nettisivujen karttapalvelun kartasta. Laavujen sijainti on summittainen eikä kartan taso riitä maastossa liikkumiseen.
Kuvat 1 ja 2. Karinkosken laavu ja Vedenveräisen kalamaja. 4.3.4 Kellankosken voimalaitos Voimalaitos on valmistunut vuonna 1930. Alkuperäinen voimalaitos paloi vuonna 1998 ja nykyisin toiminnassa oleva voimalaitos on rakennettu vuonna 2000. Vuonna 2011 sähköä tuotettiin 477 MWh. Tuotettu sähkö menee pääasiassa yhtiön omaan käyttöön. Ylijäämäsähkö myydään Savon Voima Oy:lle. 4.3.5 Tutkimus Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen biologinen tutkimusasema toimii Konneveden ja Siikakosken välisellä niemellä. Yliopistollisten tutkimusasemien verkostossa sen
7
asema on merkittävä kokeellisen ekologian, evoluutioekologian ja vesistötieteiden tutkimuksen kannalta. Koskireitillä on luonnontilaisuutensa vuoksi merkitys tieteellisenä vertailuvesistönä. Konneveden tutkimusasema tarjoaa lisäksi kokous-, majoitus- ja ruokailupalveluita.
5. KESKEISET ARVOT JA UHAT Konneveden koskireitti on sekä suojelu- että virkistyskäyttöarvoltaan erityisen merkittävä. Reitti kuuluu Natura 2000 –verkoston kohteeseen Konnevesi-Kalaja-Niinivuori (FI0600032) ja Naturaluontotyypin Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit edustavuus on reitillä hyvä. Koko Rautalammin reitillä ei ole merkittäviä kalojen vaellusesteitä, ja se on eteläisen Suomen tärkeimpiä vaeltavan järvitaimenen elinalueita. Vesistössä esiintyy uhanalaisia kalakantoja ja virtavesissä on monimuotoinen eliöstö. Koskireitti on merkittävä virkistyskalastus- ja kalastusmatkailukohde. Suunnittelualueelta tai sen ympäristöstä löytyy tekijöitä, jotka voivat lyhemmällä tai pidemmällä aikavälillä uhata alueen luontoarvoja:
Retkeily- ja matkailutoiminta: Mahdollisesti lisääntyvä virkistyskäyttö voi aiheuttaa häiriötä ja lisätä maaston kulumista. Erityisesti rannan suuntaiset lähelle vesirajaa syntyneet polkuverkostot altistavat rannan eroosiolle. Lisääntyvä virkistyskäyttö voi aiheuttaa roskaantumista laavuilla ja muilla sellaisilla paikoilla, joihin virkistyskäyttö keskittyy.
Metsätalous: Koskireitin rannat ovat valtaosin metsätalousalueita. Hakkuualueet näkyvät maisemassa pitkään ja vähentävät alueen virkistysarvoja. Virkistysarvot heikkenevät, jos esim. luontopolkuja ei huomioida metsänhakkuiden yhteydessä.
Rakentaminen: Vähentää rauhallisten rantojen määrää alueella ja voi lisätä moottoriveneilyä suunnittelualueella.
6. TOIMENPITEET 6.1 Virkistyskäyttö 6.1.1 Kalastus Konneveden kunta on koskikalastus -hankkeen (2012-2015) rahoituksen turvin kohentanut kalastajia palvelevia rakenteita, tieyhteyksiä ja opastusta. Opastuksen parantamiseen on edelleen
8
tarvetta ja opastusta on käsitelty kappaleessa 6.1.4. Kellankosken voimalaitoksen ympäristön varustamista liikuntaesteisille sopivaksi myös kalastuksen osalta on käsitelty kappaleessa 6.1.3. 6.1.2 Polkuverkosto Linjataan uusi polkureitti Kellankosken itärannalle mahdollisuuksien mukaan olemassa oleviin polkuihin ja uriin tukeutuen. Kellankosken itärannalla kulkee paljon käytetty rantapolku noin 300 metrin matkalla ja paikoin heikosti erottuva polku jatkuu lähes Vedenveräisen Kalamajan kohdalle. Kellankosken alajuoksulla itärannalta avautuu hienoja maisemia koskireitille. Kulku itärannalle ohjataan Kellantieltä. Konneveden kunta omistaa suurimman osan itärannasta. Polkureitin linjaamisessa huomioidaan se, ettei reittiä viedä liian lähelle rantaa, koska aivan rannassa kulkevat polut altistavat rannan eroosiolle. Eroosiovaara on hallittavissa, koska polun voi osittain linjata ylemmäs rinteeseen. Kellankosken voimalaitoksen kohdalla itärannalla hyvin lähellä vesirajaa kulkevien polkujen linjaaminen uudelleen voi olla vaikeaa, koska niiden käyttö on vakiintunutta. Rannan kulumista seurataan ja kulumisherkimpiin kohtiin rakennetaan pitkospuut tai ne kestävöidään muulla tavoin. Paras vaihtoehto olisi linjata polut riittävän kauas rannasta ja tehdä ns. pääpolulta pistoja rantaan. Viitteellinen linjaus Kellankosken itärannan uudesta polkureitistä on esitetty kartassa 2. Polkureitin linjaamisessa on lisäksi otettava huomioon se, että se sijaitsee suurelta osin yksityismaan luonnonsuojelualueella (Kellankosken luonnonsuojelualue YSA 206607 ja Tervarannan luonnonsuojelualue YSA 201597). Kellankosken luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksissä olemassa olevien polkujen ylläpito on sallittu. Uusi reitti tukeutuu osin olemassa oleviin polkuihin ja se rakennetaan niin, että se aiheuttaa mahdollisimman vähän vaurioita. Koskireitin kulttuuri- ja luontopolun metsänhakkuissa vaurioitunut osuus korjataan.
9
Kuva 3. Kellankosken alajuoksulla itärannalta avautuu hienoja maisemia koskireitille. 6.1.3 Rakenteet Karinkosken alapuolella itärannalla sijaitsevan Partiomajan rakennukset kunnostetaan ja Partiomajan ympäristö siistitään. Partiomaja sijaitsee kunnan omistamalla kiinteistöllä ja kunta omistaa rakennukset. Rakennusten käytöstä sovitaan partiolippukunnan kanssa. Partiomajan pohjoispuolella sijaitsevalle karttaan merkitylle rantautumispaikalle tai Partiomajan kohdalle rakennetaan melojien käyttöön soveltuva rantautumispaikka. Rantautumispaikka rakennetaan parhaiten soveltuvaan kohtaan ottaen huomioon kuluminen ja rakenteiden kestävyys. Rantautumispaikan tai Partiomajan läheisyyteen järjestetään mahdollisuus telttailulle. Kellankoskelle rakennetaan melojille kosken ohittamista helpottavia rakenteita. Kosken voi ohittaa melomalla voimalaitoksen kanavaan, missä kanootti/kajakki nostetaan kanavapenkereelle ja lasketaan uudelleen veteen penkereen toisella puolella voimalaitoksen alapuolella. Voimalaitoksen kanavaan rakennetaan kanootin/kajakin nostamista helpottava rakenne ja kanavapenkereen toiselle puolelle merkitään paikka ja tehdään tarvittaessa rakenne, mistä kanootin/kajakin voi laskea veteen (kartta 2). Rakenteet suunnitellaan yhdessä melontayrittäjän kanssa. Kellankosken alapuolelle rakennetaan rantautumispaikka, joka varustetaan soveltuvaksi pienveneille (käytettävissä Liesveden suunnasta) ja melojille.
10
Vedenveräisen kalamajalle vievää pitkospuusiltaa jatketaan lähemmäs kalamajaa, jotta majalle pääsee myös silloin, kun vesi on korkealla. Rakennetaan uusi laavu tai kota huoltorakennuksineen Kellankosken voimalaitosalueen vastarannalle (kartta 2). Laavu rakennetaan Tervarannan yksityismaan luonnonsuojelualueen (YSA201597) ulkopuolelle. Kiinteistö on yksityisomistuksessa, joten laavun rakentamisesta tulee sopia erikseen maanomistajan kanssa. Maanomistaja suhtautuu laavun rakentamiseen myönteisesti. Esteetön pitkospuupolku ja laituri Kellankosken voimalaitoksen ympäristö olisi mahdollista varustaa liikuntaesteisille sopivaksi, jolloin se palvelisi liikuntaesteisten lisäksi laajasti myös muita käyttäjäryhmiä. Piha-alue soveltuu nykyisellään pyörätuolilla liikkumiseen (ainakin avustajan kanssa). Lisäksi olisi mahdollista rakentaa voimalaitokselta Kellankosken rantaa etelään kulkevan polun tilalle pitkospuut, jotka ovat riittävän leveät pyörätuolille tai lastenrattaille. Pitkospuut tulisi rakentaa ainakin ensimmäiselle kalastuslaiturille asti (noin 200m matkalle) ja kalastuslaituri uusia sellaiseksi, että sille pääsy on mahdollista. Mikäli Kellankosken silta toteutuu, on pitkospuupolkua perusteltua jatkaa sillalle asti. Kellankoskelta etelään ranta on maastonmuodoiltaan tasainen. Polulla on nykyisikin pitkospuita kulumista vähentämässä. Leveän pitkospuupolun rakentaminen vaatii todennäköisesti poikkeamisen Kellankosken luonnonsuojelualueen (YSA206577) rauhoitusmääräyksistä. Voimalaitosalueelle tulisi lisäksi rakentaa liikuntaesteisille soveltuva kuivakäymälä. Kellankosken silta Kellankosken alapuolelle on esitetty riippusillan rakentamista virkistyskäyttömahdollisuuksien lisäämiseksi. Sillan tulee olla riippusilta, jotta vesillä liikkumisen esteettömyys turvataan. Samasta syystä sillan alituskorkeuden tulee olla riittävä. Sillan paikka ja ulkonäkö tulee valita maisemaan sopivaksi, koska Kellankoski ja sen alapuolinen koskireitin osuus kuuluvat ehdotukseen Rossinkylän maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Koskireitti on Kellankosken alapuolella leveä (vähintään 45 metriä), joten sillan jänneväli on pitkä ja silta vaatii melko massiiviset tukirakenteet. Sillan rakentaminen vaatii tieyhteyden, joka jatkossa voi toimia sillan huoltotienä. Länsirannalla tieyhteys voidaan rakentaa samaan puustoaukkoon sähkölinjan kanssa. Silta vaatii vesilain mukaisen luvan. Siltasuunnitelmaan on sisällytettävä Natura 2000 –vaikutusten arviointi. Sillan rakentaminen vaatii myös poikkeamisen yksityisen luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksistä Kellankosken luonnonsuojelualueiden 1 ja 2 (YSA206607 ja YSA206577) osalta. Kyseisten luonnonsuojelualueiden rauhoitusmääräyksistä voidaan poiketa, mikäli se on luonnonsuojelualueen hoidon ja käytön tai tieteellisen tutkimuksen kannalta perusteltua. 6.1.4 Opastus Koskireitin virkistyskäyttöä palvelevista rakenteista ja reiteistä tehdään kartta, jotta aluekokonaisuus palveluvarustuksineen on helposti hahmotettavissa. Kartan avulla kävijä voi valita
11
oman kiinnostuksena mukaan erilaisia saapumisreittejä ja käyntikohteita. Olemassa olevat virkistyskäyttöä palvelevat reitit ja rakenteet tulisi saada kartalle mahdollisimman nopeasti, koska karttamateriaalia alueesta on tällä hetkellä heikosti saatavilla. Kartta voidaan julkaista sähköisenä internetissä, jolloin sen pitäminen ajan tasalla on helpointa. Kellankoskelle laaditaan melontareittisuositus, joka kartan tavoin on saatavilla sähköisenä. Karinkosken laavulle kulkeminen ohjataan Autiolahdentien kautta ja Autiolahdentien alusta poistetaan moottoriajoneuvoliikenteen kieltävä kyltti. Autiolahdentie on yksityistie ja tien käytöstä sovitaan osakkaiden kanssa (Konneveden kunta on yksi tien osakkaista). Myös Kellankosken voimalaitoksen piha-alueelle vievän tien varresta poistetaan kyltti, joka kieltää asiattoman oleskelun voimalaitosalueella. Mikäli voimalaitosalueella halutaan jättää alueita ainoastaan kalastusluvan ostaneiden käyttöön, se voidaan toteuttaa piha-alueen järjestelyllä ja opastuksella. Opastus Koskireitin kulttuuri- ja luontopolulle tapahtuu Karinkosken laavulle kulkua varten tehdyltä pysäköintipaikalta (kartta 2). Opastus Sirkkamäentieltä puretaan. Taikinaisen laavun pysäköintipaikalle lisätään pysäköinti- ja liikkumisohjeita naapurikiinteistölle aiheutuvan häiriön vähentämiseksi. 6.2 Luonnonsuojelu 6.2.1 Koskireitin rantaosayleiskaavan SL-kohteiden toteutus Taikinaisen ja Karinkosken rannat on koskireitin rantaosayleiskaavassa merkitty SL-merkinnällä. SLrajausten osalta on käynnistetty niiden perustaminen yksityismaan luonnonsuojelualueiksi. Toteutus on aloitettu Konneveden kunnan omistamilla kiinteistöiltä. 6.2.2 Rantametsien käsittelysuositus luonnonsuojelualueilla Osalla koskireitin rantojen nykyisiä luonnonsuojelualueita (Kellankosken luonnonsuojelualueet 1 ja 2) on sallittu rantapuuston käsittely siten, ettei puita pääse kaatumaan veteen ja estämään sen luonnollista virtausta. Sallittua on myös kalastusmahdollisuuksien ylläpitämiseksi välttämätön pensaikon raivaus. Samanlainen rantapuuston käsittely tulee olemaan sallittu myös perustettavilla koskireitin rantaosayleiskaavan mukaisilla suojelualueilla. Kalastusmahdollisuuksien ylläpitämisen lisäksi rantapuustoa tulee käsitellä siten, että virtavesikaloille tärkeää suojapuustoa säilytetään. Rantojen kasvillisuus tarjoaa kalaston kannalta tärkeää varjostusta ja rantapuuston karike ja hyönteisfauna on kaloille tärkeä ravintolähde. 6.2.3 Muu lajiston ja luontotyyppien hoito Karvalehden esiintymistä koskireitillä tulee seurata. Karvalehti lisääntyy versonpätkistä ja saattaa muodostaa massakasvustoja. Voimakasvirtaisissa koskissa karvalehti ei aiheuta ongelmia, mutta esimerkiksi suojaisat lahdenpoukamat tarjoavat sille sopivaa elinympäristöä.
12
Koskireitin lajiston suojelun kannalta voi olla tarpeen vähentää Suomen luonnolle vieraiden pienpetojen (minkki) määrää aktiivisella pyynnillä. Siikakosken kalanviljelylaitokselta on toisinaan karannut suurehkoja määriä kirjolohia Siikakoskeen. Kalanviljelylaitoksen tulee välttää tällaisia tilanteita kaikin tavoin.
7. HALLINNAN JA HOIDON JÄRJESTÄMINEN 7.1. Virkistyskäyttörakenteiden huolto Virkistyskäyttörakenteiden huollosta ja ylläpidosta vastaavat Konneveden kunta ja Kellankosken Voima Oy. 7.2. Resurssit Suunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden kustannusarviot on esitetty taulukossa 2. Rakenteiden kustannuksia arvioitaessa on lähteenä käytetty Metsähallituksen retkeilyrakenteiden piirustuskokoelmaa.
Taulukko 2. Toimenpiteiden kustannukset Toimenpide Uuden polkureitin rakentaminen (reittimerkinnät, pitkospuut, linjaus) Pitkospuiden jatkaminen Vedenveräisen kalamajalle Partiomajan kunnostus Rantautumispaikka (Partiomaja) Rantautumispaikka (Kellankoski) Laavu + liiteri-käymälä (kellankoski, itäranta) Nostopaikka kanooteille/kajakeille (Kellankoski) Esteetön polku Kuivakäymälä, inva (Kellankoski) Kellankosken riippusilta
Kustannusarvio, € 5000 400 5000 2000 5000 18 000 600 25000/100m 11 000 80 000-100 000 yhteydessä)
(tarkentuu
siltasuunnittelun
8. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Seuraavissa kappaleissa on arvioitu suunnitelman vaikutuksia mm. Natura 2000 –kohteen suojelun perusteisiin. Kellankosken sillan vaikutuksia Natura 2000 –verkoston suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin ei suunnitelmassa ole mahdollista arvioida vaan sillan rakentamisen vaikutukset tulee arvioida tarkemman siltasuunnittelun yhteydessä.
13
8.1 Luontotyypit ja lajit Koskireitti kuuluu Natura 2000 –verkostoon sekä luonto- että lintudirektiivin (SCI, SPA) perusteella, joten suunnitelman vaikutukset luontotyyppeihin ja lajeihin tulee arvioida. Koskireitin vesialue kuuluu luontotyyppiin Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (3210), jonka osalta suojelutavoitteena on säilyttää veden laatu ja vesitalous siten, että luontotyypille luontaiset lajit säilyvät. Hoito- ja käyttösuunnitelman toimenpiteillä ei aiheuteta haittaa luontotyypille. Konnevesi-Kalaja-Niinivuoren Natura 2000 –alueen tietokantalomakkeessa (Liite 1) mainituista luontodirektiivin liitteen II perusteella suojeltavista nisäkäslajeista koskireitillä esiintyy saukko (Lutra lutra). Suunnitelman toimenpiteillä ei muuteta saukon elinympäristöä tai heikennetä lajin mahdollisuuksia käyttää aluetta nykyistä vastaavalla tavalla. Myöskään lintudirektiivin mukaisten lajien elinympäristöä suunnitelman toimenpiteillä ei heikennetä. Käytön ohjaaminen merkityille reiteille ja tarkoitukseen varatuille taukopaikoille minimoi esimerkiksi pesiville linnuille aiheutuvan häiriön. Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on luontoarvojen säilyttäminen ja yhteensovittaminen koskireitin virkistys- ja luontomatkailukäytön kanssa. Suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet ohjaavat liikkumista alueella ja hyvin sijoitetut ja huolletut virkistyskäyttöä palvelevat rakenteet vähentävät käytön aiheuttamaa häiriötä ja kulutusta. Suunnitelman toteuttaminen ei merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 §:n mukaista erillistä vaikutusten arviointia ei tarvita. 8.2 Taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset Suunnitellut toimenpiteet parantavat mahdollisuuksia koskireitin retkeilykäyttöön. Palvelurakenteiden rakentamiseen ja huoltoon liittyvät työt tarjoavat jonkin verran työtilaisuuksia ja siten luovat taloudellisia hyötyjä. Samoin uudet retkeilyrakenteet parantavat alueen käyttömahdollisuuksia luontomatkailun suhteen. Koskireitti rantoineen on Konneveden kunnan asukkaiden lähivirkistysalue ja hyvin toteutettu käytön ohjaus sekä huolletut käyttöä palvelevat rakenteet lisäävät viihtyvyyttä ja parantavat retkeilyn mahdollisuuksia alueella. Kävijöiden selkeä ohjaus alueelle ja alueella vähentää häiriötä yksityisalueilla.
9. JATKOTOIMENPITEET JA SUUNNITELMAN SEURANTA Suunnitelman toimenpiteiden toteutumista seurataan. Erityisesti seurataan maaston kulumista niillä alueilla, minne virkistyskäyttö keskittyy ja tarvittaessa ryhdytään korjaaviin toimenpiteisiin.
Hoito- ja käyttösuunnittelun aikana esiin nousseita jatkotoimenpiteitä ja suunnittelutarpeita:
14
Koskireitin kytkeminen osaksi Etelä-Konneveden luontomatkailukokonaisuutta. Koskireitti on keskeinen osa Etelä-Konneveden luontomatkailukokonaisuutta ja koskireitillä on yhteys EteläKonneveden kansallispuistoon. Yhteys kansallispuistoon antaa mahdollisuuksia kehittää koskireitin käyttöä edelleen ja kytkentä kansallispuistoon tulisi huomioida erityisesti opastusta suunniteltaessa. Kansallispuistoyhteydestä on hyötyä myös koskireitin markkinoinnissa. Siikakosken kevyen liikenteen silta. Suunnittelu ja toteutus yhdessä Keski-Suomen ELY-keskuksen Liikenne-vastuualueen ja Keski-Suomen museon kanssa. Pelastussuunnitelma koskille. Konneveden Järvipelastajien kanssa tulisi laatia pelastussuunnitelma koskireitin koskille (erityisesti Kellankoski). Melontareittikartta ja koskiluokitus. Reitin koskien koskiluokitus tulisi päivittää. Vesiliikennelain mukainen nopeusrajoitus Kasarlahdelle. Kasarlahdelle on mahdollista hakea nopeusrajoitusta. Nopeusrajoitus (9-10 km/h) olisi perusteltavissa luonnon virkistyskäytön edun vuoksi ja vesilläliikkujien turvallisuuden näkökulmasta. Hakijana voi toimia kunta tai kalastuskunta/osakaskunta. Alueen opastusmateriaalia kieliversioilla. Yhteys Rossinkylän maakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle. Koskireitin kulttuuri- ja luontopolun ja Kellankosken alueen poluston yhdistävä reitti. Ahoniemen leirikeskuksen käytön kytkentä koskireitin käyttöön.
15
Lähteet Airaksinen, O. ja Karttunen, K. 2001. Natura 2000 –luontotyyppiopas - 2. korjattu painos. Ympäristöopas 46. Suomen ympäristökeskus. 194 s. Eloranta, A., Huovinen, M. ja Jokinen, A. 1992. Kellan koskialueen (Konnevesi) kalataloudellinen kunnostussuunnitelma. Keski-Suomen vesi- ja ympäristöpiiri. Konneveden koskireitin rantaosayleiskaava (2012). http://konnevesi.karttatiimi.fi/?setlanguage=fi&e=26509038.96&n=6941322.39&r=27.62&w=&l=y kaava&o=100 Metsähallitus, 2014. Etelä-Konneveden suojelualuekokonaisuuden hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 128. 135 s. http://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Csarja/c128.pdf Metsähallituksen retkeilyrakenteiden piirustuskokoelma. http://www.metsa.fi/piirustuskokoelma Siikaniemen asemakaava(2014). http://konnevesi.karttatiimi.fi/?setlanguage=fi&e=26517599.94&n=6945507.74&r=0.34&w=&l=ak aava&o=100 Valkeajärvi, Syrjänen ja Heinimaa, 2015. Rautalammin reitin alaosan taimenkannan hoito- ja kalastusehdotus. Konneveden kalatutkimus ry. Viljanen, 2001. Eteläisen Konneveden ulkoilureittisuunnitelma. Konneveden LUOMA-hanke. Konneveden kunta. Julkaisematon.
Liite 1. Natura 2000 –alueen tietokantalomake (Konnevesi-Kalaja-Niinivuori FI0600032) Konnevesi - Kalaja - Niinivuori Alueen koodi: FI0600032 Pinta-ala (ha): 15259,3
Kunta: Rautalampi, Konnevesi Aluetyyppi: SCI ja SPA
Etelä-Konnevesi on Rautalammin reitin keskusjärvi. Konnevesi on karu ruokojärvi, jonka rannat ovat suurelta osin jyrkkiä ja niukkakasvustoisia. Myös metsäkasvillisuus on pääosin karua, rehevämpiä alueita on ilmeisesti kallioperässä olevien emäksisten kivilajien suppeiden esiintymien ansiosta, kuten kaksi laajaa lehtoaluetta Mäkisalossa ja Kumpusaaressa, missä mm. on Pohjois-Savon edustavin lehmusmetsikkö. Mäkisalon kasvillisuus on enimmäkseen kuusivaltaista OmaT-lehtoa, paikoitellen lehtomaista ja tuoretta kangasta, ja länsiosassa saniaiskorpea. Alueella on erittäin runsaasti raitoja, joista osa on hyvinkin suuria. Metsälehmuksia on sekä pensasmaisena että runkopuuna. Vaateliasta ja uhanalaista lehtolajistoa on muutenkin runsaasti. Harvinaiset kasvi- ja sienilajit sekä rantojen rakentamattomuus tekee alueesta merkittävän. Konneveden itärannalla on huomattavia mäkiä kalliojyrkänteineen ja -paljastumineen. Luonnontilaiset metsät keskittyvät tämän alueen pohjois-osiin Enonniemen Kalajanvuoren tienoolle. Vierekkäin sijaitsevat Kalajanvuori ja Loukkuvuori ovat kaikki vanhojen metsien suojeluohjelman kohteita. Kalajanvuori on järeää, kuusivaltaista, huomattavan luonnontilaista metsää, jossa on runsaasti ikääntyneitä haapoja sekä eri puulajien maapuustoa. Myös lakialueen kalliomänniköillä on aarniometsäpiirteitä, keloja ja maapuita. Loukkuvuori ja Kituvuori ovat pääosin mäntyvaltaisia metsiä, joissa on keloja, maapuuta sekä vanhoja kilpikaarnaisia mäntyjä. Notkelmissa on haapaa, koivua ja raitaa. Kaikilla metsäkohteilla on myös maisemallista ja virkistyskäyttöarvoa. Konneveden kaakkoiskulmassa sijaitseva Iso Niinivuori on korkea, maisemallisesti, biologisesti ja geologisestikin edustava kalliomäki. Kallioisuus leimaa kasvillisuutta miltei koko alueella, ja metsät vaihtelevat harvapuustoisista varttuneista männiköistä laajoihin varttuvan metsän alueisiin. Lehtipuita on sekapuuna paikoin runsaasti, ja länsirinteellä kasvaa pylväsmäisiä katajia. Varsinaisia kallioita on lähinnä lakialueella ja jyrkänteillä. Jyrkkärinteisellä itärinteellä on myös pystysuoria kallioseinämiä, ja kalliopinnat ovat paikoin ravinteisempia kuin alueen muiden osien karut kalliot. Itäjyrkänteillä kasvaakin mm. uhanalaista pikkutervakkoa sekä tummaraunioista. Paikoin rinteellä on tuoretta lehtoa, ja pohjoisosassa kuusivaltaista lehtomaista kangasta. Keskimääräistä rehevämpää kasvillisuus on myös länsirinteen juurella, missä on valuvesien huuhtomia silokallioita sekä pienialaisia kalliosoistumia. Ison Niinivuoren pohjoispuolella sijaitseva Kokkovuori on itärinteeltään kallioista, jopa pystysuoraa ja ylikaltevaa jyrkännettä. Jyrkänteen kasvisto on karuille kallioille luonteenomaista, mutta jyrkänteen juurella on paikoin vaihtelevasti kuivaa ja saniaislehtoa. Konnevesi on niukkaravinteinen järvi, jonka vesi on erittäin kirkasta, sillä humusta ja muita orgaanisia aineita on niukasti. Suhteellisen voimakkaan virtauksen vuoksi veden vaihtuvuus on melko nopeaa erityisesti järven pohjois- ja länsiosissa. Konneveden vesi- ja rantakasvillisuus on karulle reittivedelle ominaista. Ruokojärviin luetuille reittivesille tunnusomaisesti järviruokoa kasvaa enimmäkseen harvana ja kapeana kasvustona alueella melko yleisenä. Ruokotyypin lisäksi niukkakasvustoiset osat edustavat nuottaruohojärviä ja useat tiheän saariston
matalavetiset salmet ja suojaisat lahdet ulpukkajärviä. Konneveden erityispiirteenä on suuri näkösyvyys, minkä vuoksi kasveille käyttökelpoinen valo ulottuu keskimääräistä syvemmälle. Konnevesi on kalataloudellisesti Rautalammin reitin arvokkain järvi. Konnekoski Konneveden ja Hankaveden välissä on tärkeä siian ja taimenen kutualue. Alueen selkävesi- ja maalinnusto ovat edustavia ja monipuolisia. Kohteelta on tavattu uhanalaisia eliöitä ja reliktilajeja. Kohteella on arvoa myös tieteellisen tutkimuksen kohteena. Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot: Perustana ensisijaisesti rantojensuojeluohjelma, vanhojen metsien suojeluohjelma, seutukaavan varaukset ja koskiensuojelulaki. Toteutuskeinot: luonnonsuojelulaki, vesilaki, maa-aineslaki ja rakennuslaki. Konneveden altaalla rajaus pääosin yleiskaavan mukainen. Enonniemi-Kalaja -alueen poikkeamat suojeluohjelmarajauksista koskevat Pikku-Kalajan ympäristöä lukuun ottamatta valtiolle hankittuja alueita. Maa-alueet toteutetaan pääosin perustamalla luonnonsuojelualueita. Huomattavimpana uutena luonnonsuojelulailla toteutettavana kohteena Kirkkovuoren lehtoalue. Mustikkavuorelta etelään Isolle Niinivuorelle ulottuva alue toteutetaan Ristilammen seutukaavavarausta lukuun ottamatta maa-aineslailla. Vesialueet toteutetaan vesilailla. Luontodirektiivin luontotyypit (%): Hiekkamaiden niukkaravinteiset vedet 84 Humuspitoiset lammet ja järvet 0 Fennoskandian luonnotilaiset jokireitit 0 Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium-kasvillisuutta 0 Vaihettumissuot ja rantasuot 0 Kasvipeitteiset silikaattikalliot 1 Kallioiden pioneerikasvillisuus 1 Boreaaliset luonnonmetsät 4 Boreaaliset lehdot 0 *Puustoiset suot 0 Lajit Luontodirektiivin liitteen II lajit: liito-orava mustatattiainen saukko Lintudirektiivin liitteen I linnut: harmaapäätikka helmipöllö huuhkaja kalatiira kehrääjä kuikka kurki liro mehiläishaukka metso
palokärki peltosirkku pikkulepinkäinen pohjantikka pyy varpuspöllö viirupöllö uhanalainen laji Muuttolinnut: hiirihaukka kanahaukka koskikara metsähanhi mustalintu nuolihaukka rantasipi tavi tuulihaukka Muuta lajistoa: ilves karhu kehrääjä pikkutikka harjus järvitaimen kivisimppu pikkunahkiainen siika jättikatka surviaissääskilaji äimäsara haapariippusammal haisukurjenpolvi hytymaljakas kalliohatikka kalliokielo lehtopalsami metsälehmus metsänemä munasammal pahtanurmikka pahtarikko pikkutervakko raidantuoksukääpä soikkokaksikko tummaraunioinen varstasara
Liite 2. Sammalinventoinnit syyskuussa 2015
SAMMALTAJAT KONNEVEDELLÄ 5. – 6.9.2015 Sammaltajat on sammalammattilaisista ja –harrastajista koostuva järjestäytymätön ryhmä, jonka tavoitteena on ylläpitää ja kehittää jäsentensä lajituntemusta sekä lisätä sammalten levinneisyyden tietämystä Keski-Suomen maakunnassa ja koko valtakunnassa. Sammaltajien syysretken 2015 teemana olivat vesisammalet ja kohteena Konnevesi. Retkellä tutustuttiin Laukaan Kuusankosken, Konneveden Vanginveden sekä koskireitin (Siikakoski, Taikinainen, Kellankoski) Lajistoon. Kohteet sijaitsevat Pohjois-Hämeen (PH) eliömaakunnassa ja Eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen Järvi-Suomen lohkossa (2b). Lajistoa havainnoitiin virtavesissä kahluusaappaissa ja järvellä veneellä liikkuen. Käytössä olivat hara ja naara. Seuraavassa on lueteltu Konneveden koskireitillä ja välittömästi sen yläpuolisella järvialueella havaittuja sammal- ja putkilokasvilajeja. Lajinimen perään lisätty tähti (*) tarkoittaa lajia, joka esiintymisellään ilmentää luontoarvoja. Konneveden koskireitin virtavesissä vedenalaisena yleisenä esiintyy virtanäkinsammal (Fontinalis dalecarlica) ja niukempana isonäkinsammal (F. antipyretica). Koskikivillä vesirajassa esiintyvät puro- ja pohjankinnassammal (Scapania undulata, S. subalpina), lettohiirensammal (Bryum pseudotriquetrum), koskikoukkusammal (Dichelyma falcatum), koukkupurosammal (Hygrohypnum ochraceum), koskipaasisammal (Schistidium agassizii), puropaasisammal (S. rivulare) ja koskisammakonsammal (Hygroamblystegium fluviatile)*. Taikinaisella tavattiin harvinaisena säiläsammal (Blindia acuta) * ja Siikakoskella lehtokivisammal (Grimmia hartmanii), joka on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi (RT). Lehtokisammal kasvaa Siikakoskella P-alueen edustalla koskikivellä. Koskikivien päällä kasvaa tavanomaisia kalliosammalia ja jopa kangasmetsässä tyypillisesti viihtyvää lajistoa. Kiviltä noteerattiin mm. palmusammal (Climacium dendroides), isokorallisammal (Ptilidium ciliare), kivitierasammal (Racomitrium microcarpon), rauniopaasisammal (Schistidium apocarpum), kiviharmosammal (Hedwigia ciliata), pohjankivisammal (Grimmia longirostis) ja nuokkuvarstasammal (Pohlia nutans). Siikakosken sillan betonirakenteissa kasvaa harvinainen tammihiippasammal (Orthotrichum diaphanum), jota ei tunneta muualta Keski-Suomesta tai Pohjois-Hämeen eliömaakunnasta. Siikakoski on Suomen pohjoisin lajin tunnetuista kasvupaikoista maassamme. Taikinaisella havaittiin koskikiviin takertuneina melko runsaita määriä tankeakarvalehteä (Ceratophyllum demersum). Tankeakarvalehti on juureton uposkasvi, joka hyötyy vesistöjen ravinnekuormituksesta ja voi muodostaa massakasvustoja rehevöityneisiin vesiin. Taikinaisen matalissa rantavesissä esiintyi myös lamparevesikuusta (Hippuris vulgaris) kokonaan vedenalaisina kasvustoina.
Koskireitin yläpuolisessa järvialtaassa (Pitkälahti-Mieronvirta) esiintyy niukasti vesisammalia, mutta runsaasti pohjalehtisiä vesikasveja. Sammalista naaraan tarttui Isonäkinsammal (Fontinalis antipyretica), järvinäkinsammal (F. hypnoides), järvikuirisammal (Calliergon megalophyllum), lampisirppisammal (Warnstorfia trichophylla) ja aapasirppisammal (W. procera). Pohjalehtisiä vesikasveja kirkasvetisessä järven lahdessa kasvaa runsaasti. Naaraan tarttui ja vesikiikarilla havaittiin tummalahnanruoho (Isoetes lacustris), vaalealahnanruoho (I. echinospora), nuottaruoho (Lobelia dortmanna), äimäruoho (Subularia aquatica), katkeravesirikko (Elatine hydropiper) ja raani (Littorella uniflora). Raani on harvinainen Suomessa ja sitä tavataan vain kirkasvetisissä järvissä.