Sisailmastoseminaari 2018

SISÄILMASTOSEMINAARI

2018 Messukeskus, Helsinki 15.3.2018

Sisäilmayhdistys ry

SIY Raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

1

SISÄILMASTOSEMINAARI 2018 15.3.2018

Toimittajat Jorma Säteri Mervi Ahola

2

Sisäilmayhdistys ry Puheenjohtaja prof. Risto Kosonen Toiminnanjohtaja DI Jorma Säteri Sisäilmastoseminaarin ohjausryhmä 2018: Anne Hyvärinen Helena Järnström Paavo Kero Anne Korpi Hannu Koskela Risto Kosonen Marjaana Lahtinen Sami Niemi Pertti Pasanen Juha Pekkanen Anna-Mari Pessi Anna Saarinen Heidi Salonen, puheenjohtaja Jorma Säteri Marianna Tuomainen Kirsi Villberg Mika Vuolle Sisäilmayhdistys raportti 36 SISÄILMASTOSEMINAARI 2018 Jorma Säteri ja Mervi Ahola (Toim.) Kannen kuva artikkelista ”Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjausoppaan päivitys” SIY Sisäilmatieto Oy ISSN 1237-1866 ISBN 978-952-5236-46-0 Painopaikka Bookwell Oy, Juva 2018

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

3

ESIPUHE Tänä vuonna 33. kerran järjestettävä Sisäilmastoseminaari on vakiinnuttanut suosionsa alan johtavana tapahtumana. Suomalainen sisäilmatutkimus esittäytyy tänä vuonna 70 esitelmän voimin ja odotamme seminaarisalien jälleen täyttyvän osallistujista. Sisäilmaongelmat ovat Suomessa yleisiä, mutta emme ole yksin. Sisäilman laadusta ja sen vaikutuksista terveyteen ja tuottavuuteen ollaan huolissaan kaikissa kehittyneissä maissa. Tämän vuoden seminaarissa saamme katsauksen kansainvälisiin huolenaiheisiin, teknologiatrendeihin ja tutkimustarpeisiin. Sen esittää professori Pawel Wargocki, joka jatkaa Ole Fangerin ja Bjarne Olesenin työtä Tanskan teknillisen yliopiston sisäilmastoja energiatutkimuskeskuksen johtajana. Pitkäjänteinen työ Suomen sisäilmaongelmien poistamiseksi jatkuu valtioneuvoston Terveet tilat 2028 -ohjelmassa, jonka keskeisestä sisällöstä saamme kuulla tänään sekä huomenna ohjelman työpajassa. On erittäin hyvä, että ongelmien laajuuteen on havahduttu myös korkeimmassa poliittisessa johdossa. Ongelmien poistamisessa tarvitaan johtajuutta ja vastuunottoa kaikilla tasoilla. Rakennusten korjausvajeen purkaminen on järkevää yhdistää koko palveluverkon tarveanalyysiin ja terveellisen sisäilmaston varmistavaan korjaus- ja uudisrakentamiseen. Myös Sisäilmayhdistys tuo panoksensa työhön hyvän sisäilman puolesta. Tänä keväänä julkaistaan päivitetty Sisäilmastoluokitus 2018. Sen sisällössä on otettu huomioon käytöstä saadut kokemukset, uusin tutkimustieto ja standardit sekä viime aikoina uudistetut viranomaissäädökset. Lisäksi yhdistys koordinoi kuluttajien suureen tiedontarpeeseen vastaavaa sisäilmainfopistetoimintaa ja jakaa apurahoja tieteellisiin konferensseihin osallistumiseen. Sisäilmastoseminaarin järjestää Sisäilmayhdistys ry. Seminaarin tukijoina ovat sosiaalija terveysministeriö, ympäristöministeriö ja näyttelyyn osallistuvat yritykset. Seminaarin yhteydessä järjestettävä näyttely mahdollistaa osaltaan seminaarin toteutuksen ja tarjoaa tietoa käytännön ratkaisuista ongelmien ennaltaehkäisyyn, tutkimiseen ja korjaamiseen. Sisäilmastoseminaarin rinnalla Sisäilmayhdistys järjestää Sisäilmapaja-seminaareja. Viime marraskuun Sisäilmapaja9 seminaariin Porvoossa osallistui yli 400 ammattilaisia eri toimialoilta. Seuraava Sisäilmapaja järjestetään ensi marraskuussa Kuopiossa, ja tavoitteena on saada sisäilma-ammattilaiset jälleen laajasti liikkeelle. Kesällä järjestämme myös Roomvent&Ventilation 2018 -konferenssin, jonne odotamme noin 300 esitelmää ja osallistujaa. Sisäilmastoseminaarin ohjelman suunnittelua ja esitysten arviointia tukee ohjausryhmä, joka on suunnitellut sessioiden teemat ja varmistanut, että sessiot muodostavat eheän kokonaisuuden. Kiitän kaikkia kirjoittajia, puheenjohtajia, puhujia, posterin esittelijöitä, ohjausryhmän jäseniä ja muita seminaarin järjestelyyn osallistuneita sekä näytteilleasettajia suuresta panoksesta onnistuneen tapahtuman hyväksi. Maaliskuussa 2018 Jorma Säteri Toiminnanjohtaja Sisäilmayhdistys ry

4

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

5

SISÄLLYSLUETTELO

Esipuhe

3

Avaussessio

11

Terveet tilat 2028 -ohjelman toimeenpalo alussa Marika Paavilainen

13

Sisäilma ja terveys - kansallisen ohjelman valmistelu Juha Pekkanen, Jussi Lampi, Anne Hyvärinen, Tuula Vasankari, Mika Salminen, Marina Erhola

17

Kuntien rakennuskannan kehitys- ja säästöpotentiaali Esko Korhonen, Jussi Niemi, Riitta Ekuri, Raila Oksanen, Heikki Miettinen, Jarno Parviainen, Anne Haapanen, Tommi Patanen

21

Sisäilman laatu ja terveys

27

Oppilaiden sisäilmakysely - kouluympäristöön liitetty oireilu Jussi Lampi, Juho-Jooel Nissilä, Sari Ung-Lanki, Pauli Tuoresmäki, Juha Pekkanen

29

Oppilaiden sisäilmakysely – koettujen olsuhdehaittojen ja oireiden esiintyvyys alakouluissa Jussi Lampi, Juho-Jooel Nissilä, Sari Ung-Lanki, Pauli Tuoresmäki, Juha Pekkanen

33

Kosteusvaurioselvityksiä tekevien työntekijöiden hyvinvointi ja altistuminen Marjaana Lahtinen, Sirpa Rautiala, Pirjo Jokela, Sanna Lappalainen, Kari Salmi, Matti Leikas, Päivi Isokääntä, Maija Kirsi, Maria Hirvonen

37

Katsaus tehtyyn - Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia taloudellisesta asemasta ja asunnottomuudesta Sari Mäki, Toni Ryynänen, Kiti Haukilahti

43

Opettajien äänihäiriöiden yhteydestä koulurakennusten tarkastuksissa raportoituihin tekijöihin Hanna Vertanen-Greis, Eliisa Löyttyniemi, Jukka Uitti, Tuula Putus

49

Sisäilman viemärin haju, ripuliepidemiat ja mahdollinen yhteys nivelsairauksiin Tiina Tuula Putus, Liisa Vilén, Eetu Suominen, Eija Kemppainen, Kaija Ojanperä, Riina Länsikallio, Jussi Kantele Hengitystieinfektioiden yleisyys, poissaolot ja terveyspalvelujen käyttö hoitohenkilökunnalla Liisa Vilén ja Tuula Putus

53

59

6

Sisäilmayhdistys raportti 36

Mikrobi, endotoksiini ja Betaglukaanipitoisuuksien sekä pölyjen toksisuuden eroja maaseutu ja kaupunkirakennuksista kerätyissä pölyissä ja materiaalinäytteissä Maria Andersson, Heidi Salonen, Jarek Kurnitski

65

Siivouskemikaalien ja biosidien vaikutukset mitattuun ja koettuun sisäilman laatuun Leila Kakko, Eija Reunanen, Kati Järvi, Tuomas Alapieti, Raimo Mikkola, Maria Andersson, Hanna Leppänen, Martin Täubel, Anne Hyvärinen ja Heidi Salonen

71

Kilpirauhassairauksien epidemiologia sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa Tuula Putus, Jussi Kantele

77

Onko monikemikaaliherkkyydellä, kroonisella väsymysoireyhtymällä ja fibromyalgialla yhteys johonkin sisäilma-altisteeseen? Tuula Putus

83

Sisäilma-altisteisiin liittyvät terveyshaitat palo- ja pelastushenkilökunnalla Eetu Suominen, Tuula Putus

89

Ilmanvaihto ja lämpöolot

95

Modelling the effects of ventilation and thermal comfort in office rooms Samy Clinchard, Salvatore della Vecchia, Rick Aller, Ulla Haverinen-Shaughnessy

97

Tutkimus suomalaisten leikkaussalien mikrobiologisesta tasosta ja tulevan CENstandardin vaatimukset leikkaussalien ilmanvaihdolle Aleksanteri Setälä ja Jukka Vasara

103

Calculation of vertical temperature gradient with commonly used simplified models in rooms with displacement ventilation Natalia Lastovets, Risto Kosonen, Panu Mustakallio

109

Lämpöolosuhteiden älykäs säätökonsepti Pekka Tuomaala, Kalevi Piira, Riikka Holopainen

115

Experimental measurements of thermal plumes from a patient in an operating room with laminar airflow at St. Olavs Hospita Guangyu Cao, Madeleine Charlotte Aviles Storås, Amar Aganovic, Liv-Inger Stenstad, Jan Gunnar Skogås

121

Indoor excess moisture gain in Finnish offices Salvatore della Vecchia, Samy Clinchard, Rick Aller, Ulla Haverinen-Shaughnessy

127

Koulujen ja päiväkotien rakenteiden ja ilmanvaihdon haasteet sisäilmaongelmaisissa kohteissa: 3 case tapausta Marko Björkroth, Lari Eskola, Terttu Rönkä

133

Jäteilman seinäpuhalluksen CFD-laskenta Mikko Hasanen, Mikko Saari ja Petri Kukkonen

139

Sisäilmastoseminaari 2018

7

Symmetrisen ja epäsymmetrisen lämmönlähteiden jakauman vaikutus huoneilman virtauskenttään Sami Lestinen, Simo Kilpeläinen, Risto Kosonen, Juha Jokisalo, Hannu Koskela

145

Ilmanvaihtosuodattimien suorituskyky liikenneperäisten pienten nanohiukkasten suodatuksessa Sampo Saari, Panu Karjalainen, Heino Kuuluvainen, Aimo Taipale, Topi Rönkkö

151

Käytännön ratkaisut pinnoittamisessa

157

Tekstiili- ja kovapintaisen lattiapinnan vaikutus ilmanlaatuun ja koettuun viihtyvyyteen Juha Takkunen

159

Maanvastaisen betonilaatan päällystysratkaisujen vesihöyryn läpäisevyyden analysointi Kasper Käyhkö, Juhani Pirinen ja Xiaoshu Lu-Tervola

165

Muovimatolla päällystetyt betonilattiat – ratkaisuja haasteisiin? Kiia Miettunen ja Leif Wirtanen

171

Kapselointikorjauksissa käytettävien materiaalien vaikutus sisäilman VOCpitoisuuksiin Juha Kuusijoensuu, Lari Eskola, Janne Sievola ja Heikki Immonen

177

Viilupuisen (LVL) rakennuksen kosteudenhallinta Niko Laakso ja Ville Hakala

183

Puurakenteiden sisäilmakorjaus diffuusioavoimella ratkaisulla Timo Lehtimaa

189

Toimintamallit kunnossapitoon ja korjaamiseen

195

Tuloksia ja kokemuksia Senaatti-kiinteistöjen rakennuskatsastuksista Pasi Pipatti, Risse Koponen, Anne Korpi

197

Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjausoppaan päivitys Timo Turunen, Susanna Ahola, Jukka Lahdensivu, Inari Weijo, Esko Sistonen, Petri Annila, Camilla Vornanen-Winqvist

203

Korjaus vai purku – tutkimuksilla ja elinkaaritarkasteluilla faktaa päätöksentekoon Arto Toorikka

209

Korjaussuunnitteluratkaisujen terveellisyyden arviointimalli Veli-Matti Pietarinen, Kai Nordberg, Juha Heikkinen, Liisa Kujanpää, Timo Turunen, Anne Hyvärinen, Helmi Kokotti

215

Onnistuneen sisäilmakorjauksen edellytyksistä suojelukohteessa Anu Laurila, Selja Flink, Pekka Lehtinen

221

Metropolian käyttäjä-älykäs innovaatiokampus Harri Hahkala

227

8

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kiinteistönhoitoa arvioimalla ja kehittämällä kohti parempaa sisäilmaa Tiia Pirttimäki

233

Saksan ympäristölaitoksen (UBA) uudistettu homesuositus Kerttu Valtanen

239

Hyvän sisäympäristön suunnittelu

243

Ympäristöministeriön asetus rakennuksen kosteusteknisestä toimivuudesta Katja Outinen

245

Toimistojen uudet akustiikkamääräykset Valtteri Hongisto

251

Tieliikennemelun häiritsevyys asunnoissa eri äänitasoilla Henna Maula, Valtteri Hongisto, Pekka Saarinen

257

Uudet RT-ohjeet hygieenisen sisätilan suunnittelun ja ylläpidon tueksi Riika Mäkinen, Tiina Mäkitalo-Keinonen, Aino Pelto-Huikko, Jonna Taegen, Marko Kukka, Kari Laine

263

Tilojen siivottavuudella parempaan sisäilmaan Satu Lahtinen

269

Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustaminen ja tunnustamisen vaikutukset opintoihin RATEKOn rakennusterveysasiantuntijakoulutuksissa Meri Hietala

275

Kreosootti oikeudessa - asiantuntijatodistelun merkitys kiinteistökauppariidoissa Tiina Koskinen-Tammi ja Leena Laurila

281

Kosteudenhallintakoulutus rakennustyömaalle Pekka Väisälä ja Tero Marttila

287

Rakennusmikrobiologinen tutkimus ja menetelmät

293

Rakennusten mikrobisto ja niiden rooli rakennuksten tutkimisessa Anne Hyvärinen, Kaisa Jalkanen, Maria Valkonen ja Martin Täubel

295

Mikrobien tuottamien toksiinien biomonitorointi sukkulamatojen avulla Sari Paavanen-Huhtala, Karuna Kalichamy, Anna-Mari Pessi, Sirkku Häkkilä, Annika Saarto, Raimo Mikkola, Maria A. Andersson ja Päivi J. Koskinen

301

In Vitro -solumallit sisäilmasta kerättyjen hiukkasten terveysvaikutusten tutkimuksessa Maria-Elisa Nordberg, Tamara Gajšt, Martin Täubel, Pasi Jalava, Kaisa Jalkanen, Anne Hyvärinen ja Kati Huttunen

307

Neutrofiilisten granulosyyttien käyttö toksiinien terveyshaittojen arvioinnissa Janne Atosuo, Liisa Vilén, Eetu Suominen, Esa-Matti Lilius

313

Sisäilmastoseminaari 2018

9

Early detection of changes in building materials using MVOCs and FTIR analyses to aid mold and moisture remediation Jacob Mensah-Attipoe, Jari T.T Leskinen, Arto Koistinen, Marko Hyttinen, Pertti Pasanen

319

Korjaaminen ja käyttöä turvaavat ratkaisut

325

Voidaanko altistumista sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa vähentää - käyttöä turvaavat toimenpiteet Hanna Leppänen, Kaisa Jalkanen, Mari Turunen, Ulla Haverinen Shaugnessy, Tero Marttila, Anne Hyvärinen

327

Moduulipohjaisten sosiaali- ja terveydenhuollon rakennusten käytettävyys -case tutkimus Leena Aalto, Pia Sirola, Marjaana Lahtinen

333

Korjausvaiheiden vaikutus sisäilman radonpitoisuuteen toimistorakennuksessa Piia Markkanen, Risse Koponen, Erik Halsas, Jouni Hokkanen

339

Ylipaineistuksen ja ilmanpitävyyden vaikutus rakenteiden kosteustekniseen toimintaan Milla Mattila, Camilla Vornanen-Winqvist, Ilkka Jerkku, Jarek Kurnitski

345

Ilmanvaihdon ylipaineistuksen vaikutus koulurakennuksen mitattuun ja koettuun sisäilman laatuun Camilla Vornanen-Winqvist, Kati Järvi, Sander Toomla, Kaiser Ahmed, Maria A. Andersson, Raimo Mikkola, Tamás Marik, László Kredics, Heidi Salonen, Jarek Kurnitski

351

Kerroksellisen tiiliulkoseinärakenteen kuntotutkimukset, korjaustarpeen arviointi ja vaikutukset sisäilmaan Ronja Saarinen

357

Sisäilmaolosuhteiden jatkuvan mittauksen menetelmä Janne Heinonen, Virpi Leivo, Pirkko Pihlajamaa

363

Kiinteistöjen vesijärjestelmien messinkiosien vauriot vesivahinkojen aiheuttajana Aino Pelto-Huikko ja Riika Mäkinen

369

Rakenteelliset kosteudet pois rakenteiden sisältä SafeDryingkuivatusjärjestelmällä Pasi Lehtimäki, Esa Tommola, Ville Ahvenainen, Ismo Oksanen, Janne Maijala

375

Sisäilman kemialliset altisteet

381

Lattiarakenteen VOC- mittausmenetelmät emissio-ongelman korjaustarpeen arvioinnissa sekä kapselointikorjauksen seurantatutkimus Helena Noetzel ja Helena Järnström

383

10

Sisäilmayhdistys raportti 36

The effects of coatings on the indoor air emissions from pinewood building materials Laura Salo, Emmanuelle Castagnoli, Tuomas Alapieti, Camilla VornanenWinqvist, Raimo Mikkola, Heidi Salonen

389

Rakennusmateriaaliperäisten PAH-yhdisteiden vaikutus sisäilman laatuun Jarno Komulainen, Petri Sallinen, Jevgeni Parshintsev, Tapani Tuomi

395

Viherseinien mikrobisto ja suorituskyky matalissa VOC-pitoisuuksissa Anu Mikkonen, Elisa Salmivirta, Jacob Mensah-Attipoe, Jarno Mikkonen, Marko Hyttinen, Marja Tiirola

401

Sisäilman formaldehydin jatkuvatoiminen mittaaminen kenttäolosuhteissa Olavi Vaittinen ja Tuomas Hieta

407

Sisäilman epäpuhtauksien havainnointi ja vähentäminen vesiaerosolien avulla Panu Harmo, Jorma Selkäinaho, Mirja Salkinoja-Salonen, Heli M. Siren, MarjaLiisa Riekkola, Arto Visala

413

Älyviherseinä ja sisäilman haihtuvat orgaaniset yhdisteet Jarno E. Mikkonen ja Niko Järvinen

419

Mittalaite sisäilman laatua heikentävien kaasujen pitoisuuden reaaliaikaiseen monitorointiin ammoniakille ja formaldehydille Timo Rajamäki

425

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun VOC-Online –hankkeessa tutkitaan eriikäisten rakennusten sisäilmaa Tuija Ranta-Korhonen, Salla Thil ja Esa Hannus

429

Sisäilmastoseminaari 2018

13

TERVEET TILAT 2028 -OHJELMAN TOIMEENPANO ALUSSA Marika Paavilainen1, Katja Outinen2, Vesa Pekkola3, Tarmo Mykkänen4, Ritva Kivi 4 1

Valtioneuvoston kanslia Ympäristöministeriö 3 Sosiaali- ja terveysministeriö 4 Opetus- ja kulttuuriministeriö 2

TERVEET TILAT 2028 -OHJELMA LUONNOKSESTA LIIKKEELLE Joulukuussa 2017 julkaistiin asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen johdolla valmisteltu ehdotus Terveet tilat 2028 –toimenpideohjelmaksi. Ohjelma viimeisteltiin laajan kuulemiskierroksen jälkeen helmikuussa 2018 /1/. Ohjelma linjaa toimintatapojen muutosprosessin seuraavan 10 vuoden ajaksi hyvin monen tyyppisten julkisten rakennusten sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi ja tilojen kehittämiseksi paremmiksi palvelemaan tarkoitustaan. Tavoitteena on vakiinnuttaa toimintatapa, jossa julkisten rakennusten sisäilmaongelmien ennaltaehkäisy on kiinteistönhoidon arkea, jolloin haitat huomataan ja niihin puututaan etsimällä ratkaisuja. Tällaisen toimintatavan tukena on kiinteistönomistajan kiinteistöstrategia ja palveluverkkosuunnitelma, jolla varmistetaan samalla, että tilat palvelevat aina tarkoitustaan. Terveet tilat 2028 -ehdotus sai erittäin paneutunutta palautetta. Kommenteissa kuuluu kokemus – joko rakennuksiin liittyvistä ratkaisuista tai siten omista tai läheisten kokemuksista sisäilman haitallisista terveysvaikutuksista. Kamppailu kosteutta ja hometta vastaan ei riitä, sillä sisäilmaongelmia aiheuttavat monet muutkin tekijät. Tästä tarvitsemme lisätietoa. Kun kyse on uusien rakennustuotteiden, pintamateriaalien ja kalusteiden haitallisista aineista, toivomme, että syntyy kumppanuuksia ja yhteyksiä, joissa tieto ja taito kulkevat kohti yhteisiä ratkaisuja. Vuonna 2028 ja sen jälkeenkin sisäilmaongelmia voi ilmaantua, mutta silloin niiden hyvä ja sujuva käsittely kuuluu normaalin kiinteistönpidon arkeen. TOIMENPIDEOHJELMAN PÄÄVIESTI Ehdotus Terveet tilat 2028 -toimenpideohjelmaksi valmisteltiin tilanteessa, jossa ongelman tunnistamiseksi ja ratkaisemiseksi oli jo tehty paljon. Tälle työlle on ollut hyvä rakentaa. Kuulemiskierroksella ohjelmasta keskusteltiin laajalti eri tahojen kanssa, ja saatiin lukuisia lausuntoja ja kommentteja. Käsitys vahvistui, että ongelma on hyvin monitahoinen. Muussa tapauksessa se olisi jo ehkä ratkaistu. Arkikokemus ja tilastot kertovat oireilevista ja sairastuneista ihmisistä sekä edelleen terveydelle haitallisten rakennusten määrästä.

14

Sisäilmayhdistys raportti 36

Taulukko 1. Kosteus- ja homeongelma koskettaa useita rakennuksia ja lukuisia ihmisiä /2/ Rakennuksen käyttötarkoitus Osuus kerrosalasta, % Alistuneiden määrä Koulut ja päiväkodit 12 - 18 Hoitolaitokset 20 - 26 Toimistot 2,5 - 5 *ei sisällä potilaiden/asukkaiden määrää

172 000 - 259 000 36 000 - 46 800 * 27 500 - 55 000

Julkisten rakennusten sisäilmaongelmat aiheuttavat tällä hetkellä taloudellisten vaikutusten lisäksi myös ihmisten terveyteen, hyvinvointiin sekä sosiaalisiin suhteisiin ja turvaan liittyviä ongelmia. Sisäilmaongelmat heikentävät tilojen viihtyisyyttä, mutta ne voivat myös aiheuttaa oireilua ja pahimmissa tapauksissa sairastumisia. FCG Konsultointi Oy:n ja Suomen kuntaliitto ry:n helmikuussa 2018 valmistuneessa hankkeessa selvitettiin kuntien rakennuskannan nykytilannetta /3/. Hankkeessa tehdyn kyselyn mukaan vastaajista (kunnista) yli puolet (57 prosenttia) oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että resurssipula (raha ja henkilöstö) on johtanut tilojen kunnon heikentymiseen. Yli puolet vastaajista oli eri mieltä väitteestä ”rakennusten sisäilmaongelmat on saatu hallintaan”. Myös kyselyn muut osiot kertovat siitä, että esimerkiksi sisäilmaongelmat näyttävät lähinnä lisääntyneen. TOIMENPITEET JA TEKIJÄT Sisäilmaongelmia voi aiheuttaa periaatteessa mikä tahansa aine tai toimintatapa tai laiminlyönti. Rakennusten kosteus- ja homeongelmien kanssa on tehty paljon työtä. Tietämys ratkaisujen vaatimasta työstä ei ole yhtä pitkällä kaikkien tekijöiden osalta (esimerkiksi erilaiset kemikaalit rakennusmateriaaleissa ja sisustuksessa sekä ilmanvaihdon monenlaiset järjestelyt). Valtaosa sisäilmaongelmiin liittyvistä oireista ovat lieviä ja niistä voidaan päästä eroon, kun tilanteeseen puututaan nopeasti ja olosuhteet saadaan kuntoon. Osalla ihmisistä on kuitenkin sisäilmaan liittyviä laaja-alaisia ja vaikeita, toimintakykyä merkittävästi haittaavia oireita. Erityisesti näiden ihmisten hoitoa, kuntoutusta ja muuta sosiaaliturvaa on tarpeen parantaa. Kaikille on kuitenkin tarpeen tuottaa lisää tietoa siitä, miten sisäilmaongelmia tulisi hoitaa, minkälaisia riskejä niihin liittyy ja miten oireilevia hoidetaan. Olemme olleet erityisen kiinnostuneita hyvistä kokemuksista. Jo ensimmäisen kuulemistilaisuuden anti oli rohkaiseva – monissa kunnissa on tehty paljon työtä, runsaasti oikeita päätöksiä ja toimivia valintoja, jolloin ratkaisuja on löytynyt. Sisäilmaongelmia on siis myös voitettu. Pääviestimme on hyvistä kokemuksista oppiminen ja niiden suositusten mukaan eteneminen. Usein jokaisen hyvän kokemuksen takana on moniammatillista yhteistyötä, yhteistä tahtotilaa, kiinteistön käyttäjien kuuntelemista, ongelmien laadukasta tunnistamista sekä ratkaisujen hakua kunnan kiinteistöstrategiaan, kiinteistöjen säännöllisiin kuntotarkastuksiin sekä palveluverkkosuunnitelmaan perustuen. Onnistuneissa tilanteissa työ kunnissa on toteutettu monen eri tahon yhteistyönä ja työlle on ollut johdon hyvä tuki.

Sisäilmastoseminaari 2018

15

Terveet tilat 2028 –toimenpideohjelmassa on pyritty erottamaan täsmälliset toimet, joihin voidaan ryhtyä heti toimeenpanokauden alussa. Näitä ovat erimerkiksi verkkosivujen perustaminen tukemaan toimeenpanoa eri hallinnonalojen ja -tasojen, yhdistysten sekä yritysten kesken sekä sisäilmasta eri tavoin oireilevien ihmisten hoidon ja tuen vahvistaminen. Sen lisäksi meillä on suuri määrä selvitystehtäviä. Toimenpideohjelma tarvitsee tuekseen tutkimusohjelman tekijöistä, jotka vaikuttavat sisäilmaongelmien ja niistä aiheutuvien terveydellisten, sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten muodostumiseen. Toimenpideohjelmaa päivitetään tiedon ja kokemusten karttuessa toimeenpanon edetessä. Toimenpideohjelma tulee mukautuman myös maakuntauudistuksen tuomiin muutoksiin. LUOTTAMUKSEN RAKENTAMISEN AAKKOSET Palautekierros kertoi selkeästi, että toimenpideohjelman tavoitteet on määriteltävä siten, että niihin etenemistä voi seurata. Näin olisi mahdollisuus rakentaa tarvittavaa luottamusta. Luottamuksen osatekijöitä ovat avoimuus, tilannekuvan välittäminen sekä muutoksista ja hyvistä kokemuksista viestintä. Ohjelma perustuu hyvin pitkälle siihen työhön, mitä tehdään kunnissa, aluehallinnossa, ministeriöissä, tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa sekä lukuisissa järjestöissä ja yrityksissä tänäkin päivänä. Ohjelman toimeenpano tarkoittaa työn jatkamista ja laajentamista yhteistyöksi. Hyvät kokemukset ja onnistumiset osoittavat suuntaa. Terveet tilat 2018 -toimeenpanoorganisaation tarkoitus on tukea tätä – niin arkisten yhteistyövälineiden kuin verkkosivujen ja tapaamisten avulla. Vuorovaikutus, kokemusten vaihto ja yhteistyö tukevat etenemistä kohti kestävää kiinteistön hallintaa ja oikea-aikaista sisäilmaan liittyvien terveyshaittojen hoitamista.

LÄHDELUETTELO 1.

Luonnos Terveet tilat 2028 –toimenpideohjelmaksi, 13.12.2017, ja kuulemiskierroksen jälkeen viimeistelty Terveet tilat 2028 –toimenpideohjelma (2018-2018), www.vnk.fi/terveet-tilat-2028

2.

Reijula, K., Ahonen, G., ym. Rakennusten kosteus- ja homeongelmat, Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012

3.

Korhonen, E., Niemi, J., ym. Kuntien rakennuskannan kehitys- ja säästöpotentiaali. Valtioneuvoston kanslia, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 5/2018

16

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

17

SISÄILMA JA TERVEYS – KANSALLISEN OHJELMAN VALMISTELU Juha Pekkanen1,2, Jussi Lampi1, Anne Hyvärinen1, Tuula Vasankari3,4, Mika Salminen1, Marina Erhola1 1

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Helsingin yliopisto 3 Filha ry 4 Turun yliopisto 2

TIIVISTELMÄ Suomi on yksi maailman johtavia maita sisäilmahaittojen tutkimuksessa ja ehkäisyssä. Silti sisäilmaan liittyvä keskustelu ja oireilu ovat vain lisääntyneet. Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan uusia, tutkittuun tietoon perustuvia näkökulmia ja ratkaisuja sekä ihmisten hyvinvoinnin nostaminen fokukseen. Tilojen tulee olla hyvinvointia edistäviä, käyttäjien pitää myös pystyä luottamaan tilojen terveellisyyteen ja oireilevia potilaita tulee auttaa. JOHDANTO Suomessa on puututtu poikkeuksellisen voimakkaasti sisäilmaongelmiin jo kauan. Silti sisäilmaongelmat ovat yleisiä. Esimerkiksi jonkinasteisia kosteusvaurioita esiintyy lähes kaikissa rakennuksissa niiden elinkaaren aikana. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisun mukaan (1/2012) kosteus- ja mikrobivaurioiden terveyteen liittyvien kustannusten taso arvioidaan olevan 23 - 953 milj. € /1/. Puhdas ja raikas sisäilma tukee hyvinvointia, työkykyä ja oppimista. Yksittäisiä epäpuhtauksia on monenlaisia: osasta aiheutuu viihtyvyyshaittaa (mm. lämpötila, paha haju), toisista oireita, kuten päänsärkyä, silmäoireita, hengitystieoireita (mm. riittämätön ilmanvaihto, alhainen ilmankosteus, mineraalikuidut) ja joistakin jopa lisääntynyttä riskiä tiettyjen sairauksien kehittymiseen, kuten kosteusvaurioihin liittyvä astmariski/2/. Rakennusten sisäilmasta mitatut epäpuhtaudet eivät aina ole suhteessa oireiden määrään tai laatuun, mikä saattaa aiheuttaa merkittäviä ristiriitoja eri toimijoiden välillä. Osalla oireilevista on myös pysyvämpi taipumus saada erittäin helposti oireita sisäilmasta ja muista ympäristötekijöistä /2/. Vilkas ja osin harhaanjohtava keskustelu sisäilman epäpuhtauksien terveyshaitoista aiheuttaa lisäksi huolta käyttäjien keskuudessa, mikä sinänsä lisää oireilua ja huonontaa sisäilman koettua laatua. Sisäilma-asioissa esiintyy myös paljon väärinkäsityksiä ja vastakkainasettelua, mikä ei edistä ongelmien ratkaisemista ja luottamusta toimijoihin. OHJELMAN VALMISTELU JA AIKATAULU Terveyden ja hyvinvoinnin laitos aloitti kesäkuussa 2017 kansallisen sisäilmaohjelman valmistelun. Ohjelman tavoitteena on tarjota uusia keinoja ja lähestymistapoja vähentää ja ennaltaehkäistä sisäilman aiheuttamia terveyshaittoja sekä parantaa niiden hoitoa. Sisäilmaohjelman tavoitteena on tukea Valtioneuvoston kanslian Terveet tilat 2028hanketta /3/, erityisesti hankkeen terveyteen liittyviä osia.

18

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmaohjelman valmistelua on tehty syksyllä 2017 yhteistyössä useiden eri sidosryhmien kanssa hyödyntäen Logical framework approach – menetelmää. Näissä sidosryhmätyöpajoissa pyrittiin hahmottamaan ja kehittämään uusia keinoja, näkökulmia ja ratkaisuja sisäilmaongelmien ratkaisemiseen ja ennalta ehkäisemiseen. Työpajatyöskentelyssä syntynyt työsuunnitelmamatriisin luonnos on julkaistu /4/ Tämän lisäksi valmisteluvaiheessa on tehty kirjallisuuskatsauksia ja kansainvälisiä vierailuja sekä alkuvuonna 2018 sidosryhmäkuulemisia. Näiden eri menetelmien avulla tarkennetaan ja priorisoidaan kansallisen sisäilmaohjelman projektisuunnitelmaa, jonka ensimmäinen versio pyritään julkaisemaan lähikuukausina. Tämän jälkeen alkaa projektin käynnistysvaihe, jolloin projektisuunnitelmaa tullaan yhä konkretisoimaan käytettävissä olevan rahoituksen puitteissa. Suunnitelmaa tullaan työstämään jatkuvasti kymmenvuotisen ohjelman aikana. SISÄILMAOHJELMAN TAVOITTEET Ohjelman yleisenä tavoitteena on sisäilmaan liittyvän oireilun ja sairastuvuuden vähentäminen ja vaikeista oireista kärsivien toimintakyvyn parantaminen. Keskeisiä keinoja ovat mm: 1. Terveyttä ja toimintakykyä edistävä rakentaminen 2. Sisäilmaongelmien asianmukainen hoito a. Prosessit, viestintä, koulutus, parhaat käytännöt b. Terveysvaaran arviointi, korjausrakentamisen priorisointi c. Parempi yhteistyö eri viranomaisten ja toimijoiden välillä d. Lainsäädännön ristiriitaisuuksien selvittäminen 3. Luottamuksen rakentaminen, turhan huolen vähentäminen, a. Avoin ja tosipohjainen sisäilmaviestintä kaikilla tasoilla b. Kaikkien toimijoiden yhtenäinen ja aktiivinen viestintä 4. Sisäilmasta kärsivien hyvä hoito ja sosiaaliturvan selvittäminen a. Terveydenhuoltoon toimivat hoitopolut b. Oireherkkien poliklinikat 5. Tutkimusohjelman edistäminen Sisäilmaongelmat ovat erittäin monitahoinen ongelma, jossa THL:n valmistelu on keskittynyt terveyteen liittyviin asioihin eikä ota kantaa esimerkiksi rakentamisen ja rakennusten ylläpidon toteutukseen. Terveyttä ja toimintakykyä edistävän rakentamisen lisäksi toinen keskeinen osa-alue on viestintä, joka myös toteutuisi parhaiten osana Terveet tilat 2028 ohjelmaan, yhdessä kaikkien toimijoiden kesken. Alustava terveyteen liittyvä työsuunnitelmamatriisin jakautuu viiteen kohtaan /4/ 1. Kehitetään sisäilmaan liittyvää lainsäädäntöä 2. Kehitetään sisäilmaan liittyvien hyvinvointihaittojen ehkäisyä, hallintaa, ratkaisemista ja terveysviestintää sekä luodaan keskinäistä luottamusta 3. Parannetaan sisäilmasta oireita saavien asemaa ja hoitomahdollisuuksia sekä tuetaan kuntoutumista 4. Kehitetään koulutusta sekä parhaiden käytäntöjen toimeenpanoa 5. Vahvistetaan sisäilmaan liittyvää tutkimusta Ehdoton edellytys sisäilmaohjelman tavoitteiden saavuttamiselle on kaikkien eri osaalueiden onnistunut toteutus yhteistuumin. On ratkaisevan tärkeää, että työskennellään

Sisäilmastoseminaari 2018

yhdessä, yhteisin termein ja tavoittein, jotta nykyinen hämmennys sisäilma-asioissa saadaan hallintaan. LÄHDELUETTELO 1.

Reijula K, Ahonen G, Alenius H, ym. Rakennusten kosteus- ja homeongelmat. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012.

2.

Kosteus- ja homevaurioista oireileva potilas (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 . Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

3.

Terveet tilat 2028 –toimenpideohjelma. http://vnk.fi/terveet-tilat-2028

4.

THL. Valmisteluvaiheen työmatriisi: https://www.thl.fi/fi/tutkimus-jaasiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/thl-kansallinen-sisailmaohjelmavalmisteluvaihe

19

20

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

21

KUNTIEN RAKENNUSKANNAN KEHITYS- JA SÄÄSTÖPOTENTIAALI Esko Korhonen1, Jussi Niemi2, Riitta Ekuri1, Raila Oksanen1, Heikki Miettinen1, Jarno Parviainen1, Anne Haapanen1, Tommi Patanen1 1 2

FCG Konsultointi Oy Suomen Kuntaliitto ry

TIIVISTELMÄ Tutkimushankkeessa selvitettiin kuntien rakennuskannan nykytilannetta ja ennusteita, arvioitiin rakennuskantaan sisältyvää kehitys- ja säästöpotentiaalia sekä tunnistettiin keskeisimmät keinot potentiaalin hyödyntämiseksi. Kuntien rakennuskannassa on merkittävää kehitys- ja säästöpotentiaalia, joka koostuu mm. tyhjistä, vajaakäyttöisistä ja käyttötarkoitukseensa sopimattomista rakennuksista sekä energiatehokkuudesta. Potentiaalin osittainenkin hyödyntäminen vaatii pitkäaikaisia, valtakunnallisia ja kuntakohtaisia toimenpiteitä, jotka tulee kohdistaa erityisesti väestöään menettäneisiin kuntiin ja kaupunkeihin. Tutkimushankkeessa määritettiin kymmenen tärkeintä toimenpidettä, joiden avulla kunnat pystyvät parantamaan taloutensa vakautta, vähentämään massiivista korjausvelkaa ja pääsemään vähitellen eroon myös rakennusterveysongelmista. JOHDANTO Sote- ja maakuntauudistuksen toteutuessa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen toimitilat siirtyvät pois kuntien käytöstä ja kunnat vuokraavat ne maakunnille. Kuntien omistukseen ja hallintaan jää uudistuksen jälkeenkin erittäin merkittävä rakennuskanta. Varhaiskasvatuksen ja opetus- ja kulttuuritoimen tilat muodostavat siitä kunnissa yleensä merkittävimmän osuuden. Kuntien rakennuskannassa on nähtävissä selvää kehitys- ja säästöpotentiaalia, mutta sen hyödyntäminen edellyttää mm. työtapojen ja toimintakulttuurin kehittämistä, toimintaympäristöjen ja palveluverkkojen suunnittelua, tilatehokkuuden parantamista ja tilakustannusten karsimista. Kuntien rakennuskannasta on tarve saada parempi kansallinen kokonaiskuva. Sitä varten tarvitaan pohjatietoja mm. kuntien omistamista kiinteistöistä, niiden määrästä, kunnosta, käyttötarkoituksesta ja -tarpeista, sijoittumisesta ja arvosta. Näiden avulla on puolestaan mahdollista arvioida paremmin rakennuskannan kehitys- ja säästöpotentiaalia sekä sen hyödyntämismahdollisuuksia ja merkitystä kuntataloudelle. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuntien rakennuskannan nykytilannetta ja arvioida tilannetta sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen. Tavoitteina oli tunnistaa ja määritellä rakennuskannan kehitys- ja säästöpotentiaalit sekä löytää keinot kehitys- ja säästöpotentiaalin hyödyntämiseksi.

22

Sisäilmayhdistys raportti 36

AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksessa tarvittavat kuntien rakennustiedot saatiin Väestörekisterikeskuksen ylläpitämästä rakennustietorekisteristä. Aineistona käytettiin lisäksi kirjallisuushakuja. Menetelminä käytettiin webropl –kyselytutkimusta, joka suunnattiin kaikkien kuntien tilahallinnosta vastaaville henkilöille ja haastattelututkimusta, jolla täydennettiin kyselytutkimuksen tietoja. Kyselytutkimukseen vastasi yhteensä 138 kuntaa ja haastatteluihin 19 kuntaa. TULOKSET Rakennuskannan määrä Taulukko 1. Kuntakonsernien omistamat rakennukset ja niiden kerrosalat

Taulukossa 1 on esitetty kuntakonsernien (sisältää kunnat, kuntien liikelaitokset, kuntayhtymät ja kuntien yhtiöt) rakennustiedot tilatyyppeineen. Rekisteriaineistohaun yhteydessä havaittiin yksi keskeinen ongelma ja selkeä kehittämiskohde. Rekisteriaineiston tiedot olivat puutteellisia ja mm. kerrosalatietoja ei kaikista rakennuksista ollut käytettävissä. Tämän vuoksi aineistoa jouduttiin täydentämään laskennallisesti.

Sisäilmastoseminaari 2018

23

Rakennuskannan arvo Taulukko 2. Kuntakonsernien rakennusten laskennalliset jälleenhankinta-arvot ja tekniset arvot (Trellum Consulting Oy ja FCG)

Laskennan mukaisesti kuntakonsernien koko rakennuskannan rakentaminen uudestaan maksaisi noin 97,8 miljardia euroa. Vastaavasti rakennuskannan tekninen arvo (nykyhinta) on noin 68,1 miljardia euroa. Rakennuskannan kunto ja korjausvelka Taulukko 3. Kuntakonsernien rakennusten kuntoluokat, korjausvelat ja perusparannustarpeet (Trellum Consulting Oy ja FCG)

Kuntakonsernien rakennuskannan kuntoluokka (teknisen arvon ja jälleenhankinta-arvon suhde) on noin 70 prosenttia ja on siten tyydyttävällä tasolla. Korjausvelkaa rakennuskannassa puolestaan on noin 9,0 miljardia euroa, mikä vastaa emokuntien

24

Sisäilmayhdistys raportti 36

rakennuskannassa korjausvelan määrää noin 6,2 miljardia euroa. Se on siten tällä tarkastelulla suurempi kuin aiemmin arvioitu noin 5 miljardia euroa. Laskentaan sisältyy kuitenkin paljon epätarkkuuksia ja parempaan tarkkuuteen on mahdollista päästä mm. kuntien tilastointia kehittämällä. Korjausvelkaa on yleensä aina kuntakonsernien rakennuskannassa eikä sitä ole tarkoituksenmukaista yrittää poistaa kokonaan, vaan pitää se kohtuullisella tasolla. Yleisenä ohjearvona (perustuen kuntakohtaisiin laskentoihin) korjausvelan määrälle on käytetty tasoa noin 100 euroa/m². Tämän pohjalta tarkastellen hyväksyttävä korjausvelan taso kuntakonserneissa olisi yhteensä noin 5,0 miljardia euroa ja emokunnissa noin 3,5 miljardia euroa. Tästä puolestaan voidaan karkeasti laskea, että kuntakonsernien todellinen katettava korjausvelka olisi noin 4,0 miljardia euroa ja emokunnissa yhteensä noin 2,7 miljardia euroa. RAKENNUSKANNAN KEHITYS- JA SÄÄSTÖPOTENTIAALI Tilatehokkuuden parantaminen Kiinteistönpidon kuntatalousvaikutukset toteutuvat käyttötaloudessa vuotuisina käyttö- ja ylläpitomenoina. Mainituissa menoissa voidaan saavuttaa säästöjä vähentämällä vielä käytössä olevia tiloja, jo tyhjänä olevia tiloja ja/tai saavuttamalla säästöjä käyttö- ja ylläpitomenoissa.

Kuva 1. Tilatehokkuuden parantamisen laskennallinen säästöpotentiaali Kaikkien kuntakonsernin tilojen osalta tilatehokkuuden parantuessa 5 prosentilla saavutettaisiin noin 152 miljoonan euron vuotuiset teoreettiset säästöt käyttötaloudessa. Mikäli tilatehokkuus edelleen kaksinkertaistuisi 10 prosentin tehostumisen tasolle, säästöt olisivat noin 303 miljoonaa euroa vuodessa. Mikäli perusopetuksen ja lukion tilatehokkuudessa saavutettaisiin 10 prosentin parannus, säästöä saataisiin vuotuisesti noin 56 miljoonaa euroa. Tehostumisen ollessa 20 prosenttia, säästöjen määrä olisi noin 111 miljoonaa euroa.

Sisäilmastoseminaari 2018

25

Edellä mainittu säästöpotentiaalin toteutuminen edellyttää tilankäytön tehostumisen lisäksi tyhjilleen jäävien tilojen poistumista kuntakonsernin taseesta ja käyttötaloudesta joko purkamalla tai luovutuksin. Samalla se edellyttää myös tilatehokkaampien investointien toteuttamista. Säästöpotentiaalin toteutumisessa on kuitenkin huomioitava se, että myyntiin tulevien kiinteistöjen markkinoita ei juurikaan ole väestöään menettävien kuntien alueilla ja rakennusten purkaminen taas aiheuttaa purkukustannuksia ja tasearvojen alaskirjauksen tarvetta. Siten täysimääräinen säästöpotentiaalin toteutuminen ei käytännössä ole realistista ja osittainenkin toteutuminen kestää vuosia ja vaatii mittavia kansallisia ja kuntakohtaisia toimia toteutuakseen. Energiatehokkuuden parantaminen

Kuva 2. Energiatehokkuuden parantamisen laskennallinen säästöpotentiaali Mikäli kuntakonsernit saavuttaisivat 3 prosentin säästön energiatehokkuudessa, taloudellinen vaikutus olisi vuotuisesti noin 27 miljoonaa euroa. Mainitun säästöpotentiaalin saavuttaminen katsotaan olevan mahdollista ilman energiainvestointeja, mutta edellyttää erilaisia toiminnallisia muutoksia (kuten ilmanvaihdon säätöjä) ja mm. tilojen käyttäjien aktivointia. YHTEENVETO Keskeisin ongelma ja haaste maamme kuntien toimitilakysymyksissä on, kuinka kukin kunta pystyy jatkossa sopeuttamaan rakennuskantansa palvelutarvetta vastaavaksi niin, että siinä otetaan huomioon palvelutarve pitkälle tulevaisuuteen. Samalla tähän haasteeseen sisältyy olemassa olevan kehitys- ja säästöpotentiaalin kuntakohtainen tunnistaminen, analysointi, suunnittelu ja toteuttaminen, joilla pystytään tukemaan kuntatalouden vakautta, vähentämään massiivista korjausvelkaa ja pääsemään vähitellen eroon kansakuntaa piinaavista rakennusterveysongelmista. Tämän pohjalta on koottu kymmenen tärkeintä toimenpidettä, joilla tähän haasteeseen voidaan vastata. Keskeistä on huomata, että kuntien kiinteistönpidossa on mittava kehityspotentiaali ja vasta siihen

26

Sisäilmayhdistys raportti 36

liittyvien toimenpiteiden kautta on mahdollista päästä säästöpotentiaalin hyödyntämiseen. Nämä toimenpiteet tukevat osaltaan Terveet tilat 2028 –hankkeelle asetettujen tavoitteiden toteuttamista. 1. Muutosilmiöiden tunnistaminen 2. Strategisen kiinteistönpidon kehittäminen ja tukeminen 3. Poliittisen päätöksenteon helpottaminen 4. Kiinteistötilastoinnin kehittäminen 5. Tietotekniikan parempi hyödyntäminen 6. Operatiivisen kiinteistönpidon tukeminen 7. Tilankäytön tehostaminen 8. Energiansäästöpotentiaalin hyödyntäminen 9. Rakennusten omistus- ja hallintamuotojen sekä hankkeiden toteutusmallien kehittäminen 10. Valtion tukimuotojen kehittäminen Yllä mainitut toimenpiteet liittyvät läheisesti kohdan 2 mukaiseen strategisen kehittämisen polkuun, jota voidaan havainnollistaa kuvalla 3.

Kuva 3. Kiinteistönpidon strategisen kehittämisen polku

Tutkimusraportti julkaistaan Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan verkkosivuilla http://tietokayttoon.fi/tietokayttoon. Raportin nimi: Kuntien rakennuskannan kehitys- ja säästöpotentiaali. Julkaisusarja 5/2018.

Sisäilmastoseminaari 2018

SISÄILMAN LAATU JA TERVEYS

27

28

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

29

OPPILAIDEN SISÄILMAKYSELY - KOULUYMPÄRISTÖÖN LIITETTY OIREILU Jussi Lampi1, Juho-Jooel Nissilä2, Sari Ung-Lanki1, Pauli Tuoresmäki1,2, Juha Pekkanen1,2 1 2

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ympäristöterveysyksikkö Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osasto

TIIVISTELMÄ Koulujen oppilaiden vanhemmille tehdyissä sisäilmakyselyissä on perinteisesti kysyttyä laajasti erilaisia oireita sekä sitä liittääkö oppilas oireet tietyssä koulussa oleskelemiseen. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että oppilaiden vanhempien on vaikea tunnistaa oppilaan oireen yhteyttä rakennuksessa oleskelemiseen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin alakoulun oppilaiden kykyä vastata kysymyksiin koetuista oireista ja niiden liittymisestä kouluympäristöön vuonna 2017 toteutetussa Helsingin koulukyselyssä (HeKS). Tutkimuksen havaintojen perusteella oppilaiden sisäilmakyselyjen raportoinnissa kannattaa keskittyä oireiluun yleisesti eikä rakennukseen liittyvään oireiluun, koska näin saadaan kerättyä luotettavampaa tietoa koetusta oireilusta ja kysymykset johtavat hyvin samankaltaisiin johtopäätöksiin koulutasolla. JOHDANTO Perinteisesti koulujen oppilaiden vanhemmille tehdyissä sisäilmakyselyissä on kysyttyä laajasti erilaisia oireita sekä sitä liittääkö oppilas oireet tietyssä rakennuksessa oleskelemiseen. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että vanhempien on vaikea tunnistaa lapsensa oireen yhteyttä rakennuksessa oleskelemiseen/1/, mikä johtaa puuttuviin tai epävarmoihin tietoihin analyysivaiheessa. Kysymykset oireiden liittymisestä tiettyyn rakennukseen tuovat myös kyselyyn monimutkaisuutta sekä tuloksiin ja niiden tulkintaan ylimääräisen virhelähteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää oppilaiden kykyä vastata kysymyksiin koetuista oireista ja niiden liittymisestä kouluympäristöön sekä tarkastella raportoidun oireilun ja kouluympäristöön liitetyn oireilun keskinäistä riippuvuutta vuonna 2017 toteutetussa Helsingin koulukyselyssä (HeKS). Tämä tutkimus on osa laajempaa THL oppilaiden sisäilmakyselyn kehittämistyötä /1-2/. MENETELMÄT Oppilaiden kykyä vastata kysymyksiin koetuista oireista ja niiden liittymisestä kouluympäristöön tarkasteltiin vuonna 2017 toteutetussa Helsingin koulukyselyssä. Kyselyyn vastasi 5360 alakoulun oppilasta 33 koulusta (3-6 lk oppilaat; vastausprosentti 68 %). Alakoulun oppilaiden kokemista oireista tuloksissa on esitetty viimeisen kahden viikon aikana koettujen oireiden yleisyys oireryhmittäin siten, että kussakin oireryhmässä on laskettu ”melkein joka päivä” raportoidut oireet yhteen ns. oiresummaksi /1-3/. Oireryhmien (hengitystie-, alahengitystie-, yleis-, silmä- ja iho-oireiden) liittymistä kouluympäristöön kysyttiin kysymyksellä: Liittyvätkö …. oireet mielestäsi erityisesti kouluympäristöön?.Kysymyksen vastausvaihtoehtoina toimivat: ”ei/ei oireita”, ”kyllä” ja ”en osaa sanoa”.

30

Sisäilmayhdistys raportti 36

TULOKSET Tutkimuksessa havaittiin, että merkittävällä osalla vastaajista oli vaikeuksia arvioida liittyvätkö tietyt oireet kouluympäristöön. ”En osaa sanoa” -vastausten osuus kaikista vastauksista oli 37 % hengitystieoireiden, 15 % alahengitystieoireiden, 22 % silmäoireiden, 20 % iho-oireiden ja 28 % yleisoireiden osalta. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että koulutasolla samat koulut erottuivat runsaasti oireilevina riippumatta siitä, tarkasteltiinko yksinomaan oireilua vai oireilua, joka liitettiin kouluympäristöön (kuvat 1, 2 ja 3).

Kuva 1. Raportoitujen hengitystieoireiden ja koulunympäristöön liitettyjen hengitystieoireiden keskinäinen riippuvuus 33 alakoulussa (Helsingin koulukysely 2017;n=5360 )

Sisäilmastoseminaari 2018

Kuva 2. Raportoitujen yleisoireiden ja koulunympäristöön liitettyjen yleisoireiden keskinäinen riippuvuus 33 alakoulussa (Helsingin koulukysely 2017;n=5360)

Kuva 3. Raportoitujen silmäoireiden ja koulunympäristöön liitettyjen silmäoireiden keskinäinen riippuvuus 33 alakoulussa (Helsingin koulukysely 2017;n=5360)

31

32

Sisäilmayhdistys raportti 36

JOHTOPÄÄTÖKSET Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että vanhempien on vaikea tunnistaa lapsensa oireen yhteyttä rakennuksessa oleskelemiseen, mikä johtaa puuttuviin tai epävarmoihin tietoihin analyysivaiheessa/1/. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että myös oppilaiden on vaikea arvioida, liittykö oireilu kouluympäristöön. ”En osaa sanoa” -vastausten osuus kaikista vastauksista oli varsin suuri vaihdellen 15 – 37 % oireryhmien välillä, mikä toisi merkittävää epävarmuutta tulosten tulkintaa. Tutkimuksessa havaittiin myös, että kysymykset oireilusta ja kouluympäristöön liitetyn oireilusta ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Näistä kysymyksistä saadut tulokset johtavat samankaltaisiin johtopäätöksiin eli järjestävät koulut riittävän samalla tavalla oireilun yleisyyden suhteen. Oppilaiden sisäilmakyselyn kehittämistyön myötä THL suosittelee siirtymistä toimintatapaan, jossa oppilaiden sisäilmakyselyn toteutetaan sekä ala- että yläkouluissa oppilaiden vastaamana. Näin voidaan saada laadukasta ja kattavaa tietoa koetuista olosuhteista ja oireista suoraan rakennuksen käyttäjältä. Sisäilmakyselyn toteuttaminen koulussa suoraan oppilaille on helppoa ja vastausprosentit ovat hyviä, mikä mahdollistaa säännöllisten kyselyjen tekemisen koulujen sisäilmatilanteen seurannassa ja kartoittamisessa. Vanhemmille tehdyissä kyselyissä vastausprosentit ovat tyypillisesti liian alhaisia, erityisesti kun kyselyt tehdään kunnan kaikkiin kouluihin kerralla, mikä on THL:n suosittelema toimintamalli. Tutkimuksen havainnot viittaavat siihen, että oppilaille tehtävien sisäilmakyselyjen raportoinnissa kannattaa keskittyä oireiluun yleisesti eikä rakennukseen liitettyyn oireiluun. Näin saadaan luotettavampaa tietoa oppilaiden kokemasta oireilusta. Raportointitapa ei myöskään muuta merkittävästi tuloksista tehtäviä johtopäätöksiä koulutasolla. KIITOKSET THL:n oppilaiden sisäilmakyselyn kehittämistyötä on toteutettu Sosiaali- ja terveysministeriön rahoituksella. LÄHDELUETTELO 1.

Ung-Lanki S, Lampi J, Pekkanen J. Analyzing symptom data in indoor air questionnaires for primary schools. Indoor Air. 291 2017 Sep;27(5):900-908

2.

Pekkanen, Juha; Lampi, Jussi; Ung-Lanki, Sari. Oppilaiden sisäilmakysely mahdollisuudet ja haasteet. Ympäristö ja Terveys-lehti. 48 2017

3.

Lampi J, Ung-Lanki S, Pekkanen J. Oppilaiden sisäilmakyselyn kehittämishanke Helsingissä – Tutkimusseloste 2016 http://www.hel.fi/static/liitteet/opev/THL_Tutkimusseloste_Helsinki_181016.pdf

Sisäilmastoseminaari 2018

33

OPPILAIDEN SISÄILMAKYSELY – KOETTUJEN OLOSUHDEHAITTOJEN JA OIREIDEN ESIINTYVYYS ALAKOULUISSA Jussi Lampi1, Juho-Jooel Nissilä2, Sari Ung-Lanki1, Pauli Tuoresmäki1,2, Juha Pekkanen1,2 1 2

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ympäristöterveysyksikkö Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osasto

TIIVISTELMÄ Oppilaiden sisäilmakyselyllä pyritään selvittämään ovatko koetut olosuhdehaitat ja oireet tavallista yleisempiä tietyn koulun oppilaiden joukossa verrattuna kouluihin yleensä. Tästä syystä tulosten tulkintaa varten tulee olla käytettävissä kattava vertailuaineisto, joka on kerätty vastaavasta väestöryhmästä samalla kyselylomakkeella ja analysoitu samalla tavalla. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin oppilaiden kokemien olosuhdehaittojen ja oireiden esiintyvyyttä alakouluissa vuosina 2016 ja 2017 toteutetussa Helsingin koulukyselyssä (HeKS; 52 alakoulua; n=11033). Tutkimuksessa havaittiin, että olosuhdehaittoja raportoidaan lähes kaikissa kouluissa. Lisäksi havaittiin, että vaihtelu olosuhdehaittojen ja oireiden raportoinnissa oli koulujen välillä pääosin vähäistä ja että kyselyt eivät jaa kouluja selkeästi ”sairaisiin” ja ”terveisiin” kouluihin, vaan koulut muodostavat jatkumon. JOHDANTO Sisäilmakyselyä voidaan käyttää tukemaan sisäilmaongelman ratkaisua, kartoittamaan kokemuksia sisäilman laadusta ja oireilusta. Lisäksi raportoidut olosuhdehaitat voivat antaa myös viitteitä ongelmien mahdollisista syistä. Laadukas sisäilmakysely on hyvä työkalu tukemaan päätöksentekoa esimerkiksi silloin, kun arvioidaan tarvittavien toimenpiteiden kiireellisyyttä. Se myös antaa arvokasta tietoa käyttäjien kokemasta koulun sisäilman laadusta ja kouluviihtyvyydestä. Kyselyllä pyritään selvittämään, onko esimerkiksi huonoksi koettu sisäilma tai hengitystieoireilu tavallista yleisempää tietyn koulun oppilaiden joukossa verrattuna kouluihin yleensä. Sisäilmakyselyn tulosten tulkintaa varten tulee olla käytettävissä kattava vertailuaineisto, joka on kerätty vastaavasta väestöryhmästä samalla kyselylomakkeella ja analysoitu samalla tavalla. Ilman kattavia vertailuaineistoja ei voida arvioida poikkeavatko tietyn koulun oppilaiden raportoimat olosuhdehaitat tai oireet tavanomaisesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää alakoulun oppilaiden kokemien olosuhdehaittojen ja oireiden yleisyyttä suomalaisissa alakouluissa. Tutkimus on osa laajempaa THL:n oppilaiden sisäilmakyselyn kehitystyötä, jossa on kerätty vertailuaineistoa ja kehitetty tulosten analysointi- ja tulkintatapaa/1-2/. MENETELMÄT Oppilaiden kokemien olosuhdehaittojen ja oireiden esiintyvyyttä alakouluissa tarkasteltiin talvina 2016 ja 2017 toteutetussa Helsingin koulukyselyssä (HeKS). Kyselyyn vastasi vuonna 2016 5673 oppilasta 19 alakoulusta (1-6 lk. oppilaat;

34

Sisäilmayhdistys raportti 36

vastausprosentti 70) ja vuonna 2017 5360 oppilasta 33 alakoulusta (3-6 lk. oppilaat; vastausprosentti 68). Alakoululaisten oppilaiden kokemia oireita (taulukko 1) kysyttiin seuraavalla kysymyksellä: Onko sinulla viimeisen kahden viikon aikana ollut…? Kysymyksen vastausvaihtoehdot olivat: ”ei lainkaan ”, ”kyllä, joskus” ja ”kyllä, melkein joka päivä”. Alakoululaisten kokemista oireista tuloksissa on esitetty viimeisen kahden viikon aikana koettujen oireiden yleisyys oireryhmittäin siten, että kussakin oireryhmässä on laskettu ”melkein joka päivä” raportoidut oireet yhteen ns. oiresummaksi (taulukko 1). Kunkin oireryhmän tuloksissa on esitetty niiden vastaajien osuus, jotka raportoivat vähintään yhtä oiretta. /1-3/. Alakoululaisten oppilaiden kokemia olosuhdehaittoja (taulukko 2) kysyttiin seuraavalla kysymyksellä: Ovatko seuraavat asiat häirinneet sinua koulussa viimeisen kahden viikon aikana? Kysymyksen vastausvaihtoehdot olivat: ”ei”, ”kyllä, joskus” ja ”kyllä, melkein joka päivä”. Tuloksissa on esitetty niiden olosuhdehaittojen yleisyys, joita oppilaat ovat kokeneet ”melkein joka päivä” viimeisen kahden viikon aikana. Taulukossa 2 mainittujen olosuhdehaittojen lisäksi kysyttiin oppilailta mm. melusta ja luokan rauhattomuudesta. Taulukko 1. Raportoitavat oireet alakoulun oppilaiden kyselyssä. Hengitystieoireet

Alahengitystieoireet

Silmäoireet Iho-oireet

Yleisoireet

Nenä tukossa tai nuhaa

Hengenahdistusta

Kutiavat tai Ihon kutinaa vuotavat silmät tai punoitusta

Väsymystä

Kuiva tai kipeä kurkku Äänen käheyttä Yskää

Hengityksen vinkunaa

Päänsärkyä

TULOKSET Raportoitujen oireiden esiintyvyydessä havaitut erot koulujen välillä olivat pieniä (taulukko 2 ja kuva 1). 90 % kaikista tutkimukseen osallistuneista kouluista oireiden esiintyvyys oli hyvin samankaltaisella tasolla (taulukko 2) ja vain muutamissa kouluissa raportoitiin oireita selvästi enemmän kuin muissa kouluissa (kuva 1). Olosuhdehaittojen osalta havainnot olivat hyvin samankaltaisia. Erot koulujen välillä olivat pieniä ja vain muutamissa kouluissa olosuhdehaittoja raportoitiin selvästi enemmän (kuva 1 ja taulukko 2). Taulukko 2. Oireiden ja olosuhdehaittojen koulukohtaisten prevalenssien keskiarvot sekä koulukohtaisten keskiarvojen 90 % vaihteluväli. Oireet Keskiarvo (%) Vaihteluväli (90% kouluista) Hengitystieoireet 21 15-26 Alahengitystieoireet 2 0-4 Silmäoireet 7 2-13 Iho-oireet 8 3-12 Yleisoireet 19 14-24 Olosuhdehaitat Liian kuuma sisällä Liian kylmä sisällä Tunkkainen (huono) ilma Epämiellyttävä haju Pölyisyys tai likaisuus

Keskiarvo (%) 3 6 6 5 4

Vaihteluväli (90% kouluista) 1-5 1-12 2-13 1-12 1-8

Sisäilmastoseminaari 2018

Kuva 1. Alakoulujen oppilaiden kokemien oireiden ja olosuhdehaittojen esiintyvyys 52 alakoulussa (Helsingin koulukysely 2016 ja 2017;n=11033)

35

36

Sisäilmayhdistys raportti 36

POHDINTA Tässä tutkimuksessa havaittiin, että olosuhdehaittoja raportoidaan kaikissa kouluissa. Tutkimuksen perusteella koulujen väliset erot alakoulun oppilaiden raportoimissa olosuhdehaitoissa ja koetuissa oireissa ovat pääosin pieniä. Vain muutamissa kouluissa olosuhdehaittoja ja oireita raportoitiin selvästi enemmän kuin muissa kouluissa. Olosuhdehaittojen ja oireiden raportointiin vaikuttavat myös monet muut tekijät kuin sisäilman haittatekijät, kuten ikä, sukupuoli, terveydentila, elintavat, psykososiaaliset tekijät (esim. stressi ja huolestuneisuus) ja elinympäristö. Näitä tekijöitä ei usein huomioida riittävästi sisäilmakyselyn tulosten tulkinnassa /2/. Tutkimuksen havainnot korostavat sisäilmakyselyn tulkintaan ja käyttöön liittyviä haasteita. Selkeää toimenpiderajaa raportoiduille olosuhdehaitoille tai oireille ei voida asettaa, koska olosuhdehaittojen ja oireiden raportointi ei jaa kouluja selkeästi ”sairaisiin” ja ”terveisiin” kouluihin, vaan koulut muodostavat jatkumon. Sisäilmaongelmien ratkaisun tulee perustua aina kattavaan ja asianmukaiseen rakennustekniseen tutkimukseen. Sisäilmakysely on hyvä työkalu ongelmatilanteiden ratkaisussa, esimerkiksi tukemaan päätöksentekoa, kun arvioidaan tarvittavien toimenpiteiden kiireellisyyttä. Yksinomaan kyselyn tulosten perusteella ei kuitenkaan tule asettaa tilojen käytölle rajoituksia. KIITOKSET THL:n oppilaiden sisäilmakyselyn kehittämistyötä on toteutettu Sosiaali- ja terveysministeriön rahoituksella. LÄHDELUETTELO 1.

Ung-Lanki S, Lampi J, Pekkanen J. Analyzing symptom data in indoor air questionnaires for primary schools. Indoor Air. 291 2017 Sep;27(5):900-908

2.

Pekkanen, Juha; Lampi, Jussi; Ung-Lanki, Sari. Oppilaiden sisäilmakysely mahdollisuudet ja haasteet. Ympäristö ja Terveys-lehti. 48 2017

3.

Lampi J, Ung-Lanki S, Pekkanen J. Oppilaiden sisäilmakyselyn kehittämishanke Helsingissä – Tutkimusseloste 2016

Sisäilmastoseminaari 2018

37

KOSTEUSVAURIOSELVITYKSIÄ TEKEVIEN TYÖNTEKIJÖIDEN HYVINVOINTI JA ALTISTUMINEN Marjaana Lahtinen, Sirpa Rautiala, Pirjo Jokela, Sanna Lappalainen, Kari Salmi, Matti Leikas, Päivi Isokääntä, Maija Kirsi, Maria Hirvonen Työterveyslaitos

TIIVISTELMÄ Tutkimuksessa selvitettiin kosteusvaurioselvityksiä tekevien työntekijöiden työolosuhteita ja hyvinvointia sähköisellä kyselyllä. Lisäksi mitattiin epäpuhtauksille altistumista kosteusvaurioselvitys ja haitta-ainekartoituskohteissa. Tulosten perusteella kosteusvaurioselvityksiä tekevät työntekijät voivat altistua suurille mikrobipitoisuuksille rakenneavauksia tehtäessä, materiaalinäytteitä otettaessa sekä työskenneltäessä ryömintätiloissa ja ullakoilla, vaikka muuten mikrobialtistuminen on varsin vähäistä. Näissä tehtävissä myös pölypitoisuudet voivat olla suuria. Vastaajat raportoivat vain vähän kosteusvauriorakennuksissa työskentelyyn liittyviä oireita. Sen sijaan stressiä koettiin enemmän kuin suomalaiset palkansaajat keskimäärin. JOHDANTO Kosteusvauriot ovat varsin yleisiä suomalaisissa rakennuksissa /1/. Kosteusvaurioiden esiintymisen ja laajuuden arviointiin osallistuu päivittäin suuri joukko työntekijöitä. Tutkittua tietoa kosteusvaurioselvityksiä tekevien työntekijöiden hyvinvoinnista ja altistumisesta on vähän, vaikka heidän lukumääränsä on viime vuosina kasvanut. Kosteusvaurioselvitysten tekemiseen liittyy riski altistua biologisille ja kemiallisille altisteille sekä fysikaalisille tekijöille. Työssä voidaan altistua mm. mikrobeille, haihtuville orgaanisille yhdisteille (VOC), pölyille ja melulle. Altistumisriskin on arvioitu olevan erityisen suuri rakenneavauksia tehtäessä, materiaalinäytteitä otettaessa ja ilmanvaihdon toimintaa selvitettäessä /2,3/. Myös haitta-aineille (asbesti, PAH) altistumisen on arvioitu olevan mahdollista AINEISTO JA MENETELMÄT Kyselytutkimus Kosteusvaurioasiantuntijoiden työolosuhdetekijöitä ja terveydentilaa tutkittiin kyselytutkimuksen avulla. Kysely toteutettiin sähköisenä Webropol-kyselynä. Vastausprosentti oli 64 % (n=75). Vastaajista 68 henkilöä työskenteli sisäilmaasiantuntijan tehtävissä yksityisissä konsulttiyrityksissä ja 7 henkilöä kaupunkien ympäristöterveydenhuollossa tai kiinteistövirastossa ympäristöterveystarkastajina tai sisäilma-asiantuntijoina. Kaikista vastaajista kosteusvauriorakennusten parissa oli työskennellyt 5 % alle vuoden, 33 % 1-5 vuotta, 24 % 6-10 vuotta ja 37 % yli 10 vuotta. Hieman yli puolet (52 %) vastaajista työskenteli sisäilmastoselvityskohteissa 10-20 tuntia viikossa, 41 % alle 10 tuntia viikossa ja 7 % yli 21 tuntia viikossa.

38

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kenttämittaukset Epäpuhtauksille altistumista selvitettiin 12 konsulttiyritysten työkohteessa työntekijöiden hengitysvyöhykkeeltä. Mittausten aikana kohteissa tehtiin kosteusmittauksia ja rakenneavauksia, otettiin materiaalinäytteitä sekä selvitettiin ilmanvaihdon toimintaa ja ilmavuotoreittejä rakenteista sisäilmaan. Mitattavia altisteita olivat elinkykyiset mikrobit, hengittyvä ja alveolijakeinen pöly, asbesti ja PAH. Näytteenotto- ja analyysimenetelmät on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Näytteenotto- ja analyysimenetelmät. Altiste Näytteenottomenetelmä Mikrobit Button-keräin, selluloosaesterikalvosuodatin n = 33 tilavuusvirta 4 l/min Pöly IOM-keräin, selluloosaesterikalvosuodatin+ n = 28 alveolivaahto tilavuusvirta 2 l/min Asbesti SKC-suodatinkotelo, polykarbonaattisuodatin n=7 tilavuusvirta 2 l/min PAH IOM-keräin, teflon-suodatin+XADn=7 adsorbentti tilavuusvirta 0,1-20 l/min

Analyysimenetelmä viljely gravimetria elektronimikroskopia GC/MS-laitteisto 16 yhdistettä

TULOKSET Kyselytutkimus Vastaajien työkohteissa yleisimmät viikoittain esiintyvät työympäristötekijät (Kuvio 1) olivat homeen tai maakellarin haju, joita 38 % vastaajista arvioi esiintyvän joka viikko, hengitysteitä tai silmiä ärsyttävä pöly (37 %), tunkkainen ilma (33 %), mineraalivillakuidut (29 %), melu (27 %), betonipöly (24 %) ja puupöly (22 %). Kaupunkien asiantuntijat ja viranomaiset raportoivat työkohteissaan esiintyvän viikoittain lähinnä homeen tai maakellarin hajua, tunkkaista ilmaa ja hengitysteitä tai silmiä ärsyttävää pölyä. Vastaajista 85 % koki työnsä usein mielenkiintoiseksi ja innostavaksi. Apua työtoverilta koki 70 % saavansa useimmiten, jos työssä oli ongelmia. Vastaajista 57 % arvioi, että heillä oli useimmiten vaikutusmahdollisuuksia työhön tai työoloihin. Runsas kolmannes (35 %) arvioi, että työn määrä oli useimmiten liian suuri. Kaikista vastaajista 22 % oli kokenut väsymystä viikoittain viimeisten 3 kuukauden aikana (Taulukko 2). Muita yleisimpiä oireita olivat nenän ärsytys, tukkoisuus ja vuoto (18 % vastaajista), silmien kutina, kirvely tai ärsytys (11 %) ja nivelsärky tai –jäykkyys (11 %). Vastaajat kokivat osan näistä oireista liittyvän kosteusvauriorakennuksissa työskentelyyn (Taulukko 2). Verrattuna Työterveyslaitoksen toimistotyöntekijöitä ja toimistotyöympäristöä koskevaan vertailuaineistoon /4/, oireiden esiintyvyys oli tässä aineistossa vähäisempää. Kaikista vastaajista 31 % oli ollut yhteydessä työterveyshuoltoon oireidensa vuoksi.

Sisäilmastoseminaari 2018

39

Kuvio 1. Työolosuhdetekijöiden esiintyminen työkohteissa viimeksi kuluneen 3 kuukauden aikana (n=75). Stressiä ilmoitti kokevansa (Kuvio 2) melko tai erittäin paljon 29 % kaikista vastaajista ja sen lisäksi stressiä jonkin verran koki 41 %. Tämä on enemmän kuin suomalaisilla palkansaajilla keskimäärin, joista 8 % koki paljon stressioireita /5/.

Kuvio 2. Koettu stressi (n=75). Työkuormituksesta arvioi palautuvansa melko hyvin tai erittäin hyvin 49 % vastaajista, mikä vastaa kutakuinkin suomalaista palkansaajien vertailuaineistoa (54 %), mutta huonosti palautuvia oli enemmän (19 %) kuin vertailuaineistossa (5 %) /5/. Asteikolla 010 vastaajat antoivat työkyvylleen keskimäärin arvon 8.1 (vertailuaineisto 8.3; /5/) olettaen, että työkyky olisi parhaimmillaan saanut arvon 10.

40

Sisäilmayhdistys raportti 36

Taulukko 2. Viikoittaiset oireet ja viikoittaiset kosteusvauriorakennuksissa työskentelyyn liittyvät oireet viimeksi kuluneiden 3 kuukauden aikana (n=75). Viikoittaiset oireet % Viikoittaiset kosteusvauriorakennuksis sa työskentelyyn liittyvät oireet % Väsymys 22 8 Pää tuntuu raskaalta 5 4 Päänsärky 5 3 Keskittymisvaikeudet 5 1 Silmien kutina, 11 9 kirvely tai ärsytys Nenän ärsytys, 18 11 tukkoisuus ja vuoto Käheys tai kurkun 8 8 kuivuus Yskä 8 7 Yskä häiritsee yöunta 5 3 Kasvojen ihon 9 3 kuivuus ja punoitus Käsien ihon kuivuus, 5 0 kutina tai punoitus Hengenahdistus 3 1 Hengityksen 3 1 vinkuminen Kuume tai vilunväreet 1 0 Nivelsärky tai 11 4 jäykkyys Lihaskipu 3 0 Kenttämittaukset Kenttämittausten tulokset on esitetty taulukoissa 3 ja 4. Mikrobipitoisuudet olivat pääosin pieniä, mutta suurempia kuin aiemmissa tutkimuksissa /6/. Pitoisuudet vaihtelivat paljon. Suurimmat mikrobipitoisuudet (sieni-itiöt 104 -105 pmy/m3, pmy = pesäkkeen muodostava yksikkö) työntekijöiden hengitysvyöhykkeellä mitattiin rakenneavausten aikana ja materiaalinäytteitä otettaessa. Pitoisuudet olivat suuria myös liikuttaessa ja työskenneltäessä ryömintätiloissa ja ullakoilla. Taulukko 3. Mikrobipitoisuudet työntekijöiden hengitysvyöhykkeellä. Altiste Mesofiiliset sienet Kserofiiliset sienet Mesofiiliset keskiarvo (vaihteluväli) keskiarvo (vaihteluväli) atinomykeetit keskiarvo (vaihteluväli) Mikrobit 309 (< mr – 120 000) 1 040 (< mr – 360 000) 25 (< mr – 5 700) (pmy/m3) Hengittyvän pölyn pitoisuudet vaihtelivat myös suuresti. Pitoisuudet ylittivät orgaanisen pölyn HTP-arvon (HTP=haitalliseksi tunnettu pitoisuus) ja Työterveyslaitoksen antaman

Sisäilmastoseminaari 2018

41

tavoitetason. Alveolijakeisen pölyn pitoisuudet olivat pääosin alle Työterveyslaitoksen antaman tavoitetason, mutta yksittäisissä kohteissa tavoitetaso ylittyi. Asbestipitoisuudet olivat pieniä ja alle raja-arvon. Asbestikuituja kuitenkin esiintyi joissain kohteissa työntekijöiden hengitysvyöhykkeellä. PAH-yhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä ja naftaleenin ja bentso(a)pyreenin pitoisuudet alle HTP-arvon. Taulukko 4. Pöly-, asbesti- ja PAH-pitoisuudet työntekijöiden hengitysvyöhykkeellä. Altiste Pitoisuus HTP-arvo, tavoitetaso, raja-arvo keskiarvo (vaihteluväli) Hengittyvä pöly 5,5 (< mr – 73) Hengittyvän epäorgaanisen pölyn (mg/m3) HTP-arvo on 10 mg/m3 ja orgaanisen pölyn 5 mg/m3. Työterveyslaitoksen antama tavoitetaso 2 mg/m3. Alveolijakeinen pöly 0,27 (< mr – 0,7) Työterveyslaitoksen antama (mg/m3) tavoitetaso 0,5 mg/m. Asbesti (kpl/cm3) < mr (< mr – 0,03) Työpaikan ilman asbestipitoisuuden tulee olla aina pienempi kuin 0,1 kpl/cm3 kahdeksan tunnin keskiarvona. PAH (μg/m3) < HTP Naftaleenin HTP8h on 5 000 μg/m3 ja bentso(a) pyreenin HTP8h 10 μg/m3. JOHTOPÄÄTÖKSET Kyselytutkimuksen tulosten perusteella yleisimmät viikoittain esiintyvät työympäristötekijät vastaajien työkohteissa olivat homeen tai maakellarin haju, hengitysteitä tai silmiä ärsyttävä pöly, tunkkainen ilma, mineraalivillakuidut ja melu. Runsas kolmannes raportoi työkuorman olevan useimmiten liian suuri. Kenttämittaustulosten perusteella kosteusvaurioselvityksiä tekevien työntekijöiden mikrobialtistuminen on varsin vähäistä. Suurille mikrobipitoisuuksille voidaan kuitenkin altistua rakenneavauksia tehtäessä, materiaalinäytteitä otettaessa ja työskenneltäessä ryömintätiloissa ja ullakoilla. Myös pölypitoisuudet voivat olla suuria em. töissä. Asbestija PAH-altistuminen on vähäistä. Vastaajat raportoivat vain vähän kosteusvauriorakennuksissa työskentelyyn liittyviä oireita. Sen sijaan stressin kokemuksia raportoitiin enemmän kuin suomalaiset palkansaajat keskimäärin. Stressikokemusten taustalla voi olla muun muassa suuren työkuorman aiheuttamia paineita. Psyykkistä kuormitusta lisää myös se, että sisäilmaasiantuntijat työskentelevät usein tilanteissa, joihin sisältyy ristiriitaisia odotuksia eri tahoilta ja tunnepitoisia vuorovaikutustilanteita huolestuneiden tilankäyttäjien kanssa. Myös median kiinnostus ja tapa käsitellä kosteus- ja homevaurioita voi tuoda omat paineensa työtilanteisiin. Tämä tutkimus on osa laajempaa ”Työntekijöiden terveys- ja turvallisuusriskit rakennusten kosteusvaurioselvityksissä” -hanketta. Työsuojelurahaston ja Työterveyslaitoksen rahoittamassa hankkeessa tarkastellaan laajasti kosteusvaurioselvityksiin liittyviä riskejä sekä laaditaan malli, jonka avulla sisäilma-

42

Sisäilmayhdistys raportti 36

asiantuntijat voivat itsenäisesti tehdä riskinarvioinnin omissa työkohteissaan ja huomioida vaaratekijät työn suunnittelussa, toteutuksessa ja työssä suojautumisessa. KIITOKSET Tutkijat kiittävät tutkimukseen osallistuneita yrityksiä (Kiwa Inspecta, Matti Eklund Oy, Polygon Finland Oy, Raksystems Insinööritoimisto Oy, Ramboll Finland Oy, Sisäilmatalo Kärki Oy) ja kaupunkeja (Helsinki, Kuopio, Vantaa) sekä tutkimusta rahoittanutta Työsuojelurahastoa. LÄHDELUETTELO 1.

Reijula, K., Ahonen, G., Alenius, H., Holopiainen, R., Lappalainen, S., Palomäki, E. ja Reiman, M. (2012) rakenusten kosteus- ja home-ongelmat. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012.

2.

Macher, J. (1999) Bioaerosols: Assessment and Control. ACGIH.

3.

Pitkäranta, M. (2016) Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus. Ympäristöpas.

4.

Reijula, K., Sundman-Digert, C. (2004) Assessment of indoor air problems at work with a questionnaire. Occup. Environ. Med. 61, 33-38.

5.

Työ ja Terveys Suomessa 2012. (2013) Seurantatietoa työoloista ja työhyvinvoinnista. Helsinki, Työterveyslaitos. Saatavilla: http://www.ttl.fi/fi/verkkokirjat/tyo_ja_terveys_suomessa/Documents/Tyo_ja_Terveys_2012.pdf.

6.

Kekkonen, A. (2015) Kosteusvauriotutkijoiden altistuminen mikrobeille ja hiukkasille. Pro Gradu-tutkielma. Itä-Suomen yliopisto

Sisäilmastoseminaari 2018

43

KATSAUS TEHTYYN – SISÄILMASTA SAIRASTUNEIDEN KOKEMUKSIA TALOUDELLISESTA ASEMASTA JA ASUNNOTTOMUUDESTA Sari Mäki, Toni Ryynänen, Kiti Haukilahti Hengitysliitto ry

TIIVISTELMÄ Katsauksessa esittelemme kaksi erillistä Hengitysliitossa tehtyä tutkimusta/selvitystä. Katsauksen ensimmäisessä osassa tarkastelemme sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia taloudellisesta asemasta. Toisessa osassa tarkastelemme sisäilmasta sairastuneiden asunnottomuutta ja tilapäismajoitusta erityiskysymyksenä. TUTKIMUS: SISÄILMASTA SAIRASTUNEIDEN KOKEMUKSIA SOSIAALITURVASTA JA TALOUDELLISESTA ASEMASTA Sisäilma sairastuttaa Suomessa vuosittain tuhansia. Selkeän tautiluokituksen puuttuessa sairastuneiden asemaa luonnehtii sairauden ja terveyden epämääräinen välitila, josta aiheutuu taloudellisia ongelmia. Sisäilmasta sairastuneet ovat perheineen ihmisryhmä, joka saattaa jäädä vaille apua ja yhteiskunnan tukiverkkoja. Tässä tilanteessa sairastuneiden kokemuksellinen asiantuntijuus ja sairastuneiden kesken jaettu tieto korostuvat. Tutkimuksessa kartoitettiin sitä, kuinka sisäilmasta sairastuneet asemoivat itseään talouden näkökulmasta ja kuinka perusturva vastaa sisäilmasta sairastuneiden tarpeisiin. Aineisto koostuu 30 sisäilmasta sairastuneen henkilön haastattelusta. Tutkimusartikkeli on julkaistu Janus 3/2016 –lehdessä /1/. Esittelemme seuraavaksi artikkelin pääkohdat. Sisäilmasta sairastumisen suhdetta sosiaaliturvaan luonnehtii se, kuinka sairastuneet ovat sairastumisen alkuvaiheessa olettaneet olevansa oikeutettuja sairastuneen asemasta aiheutuviin etuuksiin ja palveluihin. Apua hakiessaan he ovat huomanneet, ettei tilanne olekaan oletetun kaltainen. Näyttää siltä, että perusturvasta vastaavien viranomaisten tulkinnan mukaan kokonaisvastuu sisäilmasta sairastumisesta on sairauden aiheuttajataholla eli kiinteistön omistajilla. Esimerkiksi Kela eriyttää sairastumisen käsitteen ja työkyvyn niin, että sairastunut ei ole oikeutettu sairauspäivärahaan, jollei hänen osoiteta olevan työkyvytön. Sisäilmasta sairastuneista monet ovat työpaikkakyvyttömiä eli sairaita vain epäpuhtaissa tiloissa. Tällöin Kela evää sairauspäivärahan. Viimesijaisesta turvasta eli toimeentulotuesta ei ole ratkaisevaa apua sisäilmasta sairastuneille, sillä usein sairastuneen kotitalouden yhteenlasketut tulot ylittävät toimeentulotukinormin mukaiset tulot eivätkä he näin ollen ole oikeutettuja etuuteen. Sisäilmasta sairastuneet asemoivat itsensä taloudellisesti köyhiksi, pakotetuiksi, kyvyttömiksi ja toivottomiksi. Köyhän asemassa korostuvat tulojen pienentyminen sekä kulujen kasvaminen sairastumisen myötä. Oireilun ja sairastumisen tunnustamattomuuden vuoksi koetaan taloudellisia pakkoja, jotka syventävät köyhyyden tunnetta. Kyvyttömyys näyttäytyy taloudellisena riippuvuutena läheisistä ihmisistä, ja sen

44

Sisäilmayhdistys raportti 36

vaikutus itsetuntoon on kielteinen. Toivottomuuden asemassa kärjistyvät köyhyyden, pakkojen ja kyvyttömyyden kokemukset, joista seuraa vaihtoehdottomuuden tila. Haastateltujen puhe keskittyy sinnittelyyn, joka pidemmän päälle luo epätoivoa löytää tilanteelle ratkaisu. Sisäilmasta sairastunut tulee kohdata erityisesti sairastumisen ja taloudellisen kriisin alkuvaiheessa, jolloin sairastuneen voimavarat ovat vähäiset. Taloudellisella, oikeudellisella ja terveydenhuollon tuella kriisiin joutuneelle ihmiselle voidaan tarjota välineitä arkeen palaamiseen ja elämän jatkumiseen. SELVITYS: SISÄILMASTA OIRELEVIEN JA SAIRASTUNEIDEN TILAPÄISMAJOITUKSEN TARPEET JA ASUNNOTTOMUUDEN KOKEMUKSET Kartoitimme kesällä 2017 sisäilmasta oireilevien kokemuksia asunnottomuudesta ja tilapäismajoituksesta sekä erityistarpeita, joita tilapäis- ja hätämajoitukselta kaivataan. Kyselyyn saapui 217 vastausta. Sisäilmaltaan sopivan asunnon etsiminen voi kestää kuukausia tai jopa vuosia. Joskus tilapäisen majoituksen tarjoaa sukulaisten koti, parveke, ulkovarasto, pihakatos, terassi tai sauna. Kiertolaiselämä voi viedä taivasalle riippumattoon tai makuupussiin. Asunnottomuus ja ystävien ja tuttavien luona majoittuminen rasittaa sosiaalisia suhteita. Perheenjäsenet joutuvat asumaan eri paikoissa tai koko perhe on muuttokierteessä yhden perheenjäsenen sairastumisen vuoksi. Kyselyraportti /2/ julkaistaan Hengitysliiton verkkosivuilla helmikuussa 2018. Vastaajien taustatiedot Vastaajat olivat iältään yli 18 vuotiaita. Valtaosa oli 31-59 vuotiaita. Naisia oli 88%. Vastaajien kotitalouden koko oli 1–6 henkeä. Vastaajista 53 % asui Etelä-Suomessa, 17 % Länsi-Suomessa, 12 % Pohjois-Suomessa, 12 % Keski-Suomessa, 6 % Itä-Suomessa, ja 1 % ulkomailla. Vastaajista alle 10 000 asukkaan kunnassa asui tai majoittui 15 %, 10 000 - 50 000 asukkaan kunnassa 24 %, 50 000 - 100 000 kunnassa 14 % ja 100 000 asukkaan tai suuremmassa kunnassa 46 %. Oireilua vastaajalle tai hänen perheenjäsenelleen aiheuttivat home- ja kosteusvauriot (95 % vastaajista), hajusteet (73 %), kemikaalit (75 %), sähkö (esim. tietokoneen tai älypuhelimen käyttö, wlan) (42 %), jokin muu (31 %). Avovastauksissa oli mahdollisuus tarkentaa oireita aiheuttavia asioita hajusteiden ja kemikaalien osalta. Hajusteista, hajustetuista tuotteista sekä kemikaaleista mainittiin avovastauksissa erikseen haju- ja partavesi, deodorantti, saippua, shampoo, hiuslakka ja muu kosmetiikka, pyykinpesu- ja huuhteluaineet, kodin pesuaineet, tekstiilien väriaineet, tuoksukynttilät, suitsukkeet, tupakansavu, hyönteismyrkyt, painomuste, maalit ja liuottimet, erilaiset rakennus-, sisustus- ja pintamateriaalit ja niiden käsittelyaineiden VOC-päästöt. Jokin muu, mikä -kohtaan oli kirjattu samoja oireiden aiheuttajia kuin hajusteisiin ja kemikaaleihin. Lisäksi mainittiin mm. pöly, katupöly, siitepöly, eläimet, ulkohomeet, kasvien haju ja muut luonnosta tulevat hajut, ruoan haju, jotkin ruoka-aineet, elintarvikkeiden säilöntä- ja torjunta-aineet, lääkkeet, käyttötavaroiden muovit, viemärikaasut, pakokaasu, melu, häikäisy ja valo. Asunnottomuuden kesto ja majoittumispaikat Lomakkeessa tarkennettiin vastaajille, että asunnottomuudeksi lasketaan myös majoittuminen sukulaisten luona tai hätämajoituksissa, koska silloin ollaan vailla vakinaista asuntoa.

Sisäilmastoseminaari 2018

45

Vastaajista 35 % ilmoitti olevansa tällä hetkellä vailla vakinaista asuntoa sisäilmasta oireilun tai sairastamisen vuoksi. 58 % vastanneista kertoi olleensa tästä syystä joskus asunnoton (luku sisältää myös tällä hetkellä asunnottomana olevat, jotka kertoivat olleensa asunnottomina aiemminkin). 19 % vastanneista ei ollut nyt tai aiemmin ollut tästä syystä asunnottomana. Yhä jatkuva asunnottomuus ja/tai asunnottomuusjaksot yhteensä olivat kestäneet: 0-1 kk (10 % vastaajista), 1-2 kk (11%), 2-6 kk (25 %), 6-12 kk (27 %), 1-5 vuotta 27 % ja yli viisi vuotta (5 %). Vastaajat kertoivat, että heidän perheensä, tai ainakin suurin osa perheen jäsenistä asuu tai majoittuu tällä hetkellä seuraavasti: omassa asunnossa tai asumisoikeusasunnossa 28 %, vuokra-asunnossa 42 %, sukulaisten tai ystävien luona 17 % omalla, vuokratussa tai suvun kesämökillä 5 %, asuntoautossa tai -vaunussa 2 % ja ulkona teltassa 2 %. Omissa tai muiden asunnoissa asuvista osa joutui majoittumaan parvekkeella (5 % kaikista vastaajista). Lisäksi 4 % vastaajista majoittui muualla: mm. aitassa, tuttavan saunassa, väistötilakontissa, hotellissa tai kiertolaisena eri paikoissa sisätiloissa ja ulkona. Asunnottomien majoituksessa ei majoittunut yksikään vastaajista. Vastaajista 25 % kertoi, että osa perheen jäsenistä joutuu tällä hetkellä majoittumaan eri paikassa kuin muut perheen jäsenet. Muualla majoittuvat asuivat muuta perhettä selvästi harvemmin omassa tai vuokra-asunnossa ja enemmän sukulaisten ja ystävien luona. Omassa kodissa tai vuokra-asunnossa asuvilta kysyttiin, onko nykyinen asunto heille sisäilmaltaan sopiva. 59 % kertoi, että asunto ei ole sisäilmaltaan sopiva ja he joko selvittävät asunnon korjaamista tai etsivät uutta asuntoa. 41 % kertoi, että oli joko rakentanut tai korjannut asunnon sopivaksi tai löytänyt sisäilmaltaan sopivan asunnon. Muuttovalmius sisäilmasta sairastuneiden asuinalueelle ja tilapäismajoitukseen Vastaajista 53 % majoittuisi tilapäisesti mieluummin sisäilmasta sairastuneille rakennetulle asuinalueelle ja 47 % valitsisi mieluummin omalle pihalle, leirintäalueelle tai vastaavaan paikkaan tuotavan siirrettävän hätämajoituksen. Kyselyn lopussa olleessa avovastauksissa toivottiin, että sisäilmasta sairastuneille sopivia asuntoja ja tilapäismajoitusta rakennettaisiin eri puolille Suomea. Vastauksissa toivottiin myös sisäilmasta sairastuneille sopivien asumisoikeusasuntojen rakentamista. Toiselle paikkakunnalle tai muuten kauas muuttoa rajoittavana tekijänä mainittiin lasten koulupaikan ja harrastusten säilyttäminen sekä oman ja/tai puolison työpaikan sijainti. Lisäksi ehdotettiin, että tilapäismajoitus olisi niin helposti siirrettävissä, että siinä voisi asua myös lomalla sekä kuntoutuksen tai hoidon aikana. Yhteisten tilojen käyttö tilapäismajoituksessa Lomakkeessa kysyttiin, mitkä muiden tilapäismajoituksen asukkaiden kanssa yhteiskäytössä olevat tilat sopisivat vastaajalle tai hänen perheelleen. 43 % olisi valmis jakamaan keittiön, 24 % wc:n, 30 % kylpyhuoneen, 72 % saunan, 63 % pesulan, 41 % olohuoneen tai oleskelutilan. 4 % vastaajista vastasi kysymykseen; jokin muu mikä ja näissä vastauksissa esitettiin yhteisiksi tiloiksi pihaa, leirintäalueen tapaisia yhteistiloja sekä toimistoa ja langallista nettipistettä. Lisäksi kysyttiin, mitkä asiat voisivat estää yhteisten tilojen käyttöä. Tähän kysymykseen vastasi 46 % vastaajista. Yhteisten tilojen käyttämistä estäviksi asioiksi ilmoitettiin omat tai muiden lemmikit, ihmisten erilaiset asuintavat, erilaiset käsitykset siisteydestä,

46

Sisäilmayhdistys raportti 36

siivoamisesta, hygieniatasosta, asukkaiden tai vierailijoiden tupakointi sekä heidän erilaiset käsitykset hajusteettomuudesta, muiden käyttämät pesuaineet, kosmetiikka tai henkilökohtaisten tavaroiden hajusteiden tai kemikaalien lähteet, sekä asukkaiden mahdolliset homeiset vaatteet ja tavarat. Muita esteitä yhteistilojen käytössä olisivat mm. lapsiperheen arkeen liittyvät asiat (lasten metelöinti, lapsiperheen oman rauhan kaipuu, erityislasten tarpeet), ruoka-aineallergiat, yhteiskeittiön riittämättömät säilytys- ja työskentelytilat, yhteisten tilojen käytön ruuhkahuippujen huono hallinta, epäselvät säännöt, melu ja hälinä, yksityisyyden ja oman rauhan kaipuu, erilaiset vammat, liikuntarajoitteet ja sairaudet, sähköherkkyys ja siihen liittyen matkapuhelinten käyttö, muut elektroniset ja langattomat laitteet. Yhteisten tilojen käyttöä katsottiin hankaloittavan myös asukkaiden kuormittuneen tilanteen heijastuminen heidän jaksamiseensa, mielialaansa ja psyykkiseen hyvinvointiinsa, yhteisasumisen aiheuttama stressi ja se, ettei asukkaiden erilaista oireilua otettaisi todesta. Kyselyn lopussa olleissa avovastauksissa nousi lisäksi esiin toive helposti muunnettavissa olevasta moduulimaisesta tilaratkaisusta, kosteudenhallinnasta rakennusvaiheessa, tietynlaisten rakennusmateriaalien valitsemisesta tai välttämisestä, pihaistutusten sopivuudesta, sekä toiveita koneellisen ilmanvaihdon ja toisaalta taas painovoimaisen ilmanvaihdon käyttämisestä. Lisäksi toivottiin selkeitä pelisääntöjä asumiseen ja erilaisten kriisitilanteiden käsittelyyn asumisyhteisössä. Vuokranmaksuvalmius Vastaajilta kysyttiin, kuinka paljon vastaaja tai hänen perheensä olisi valmis maksamaan tilapäismajoituksesta vuokraa kuukaudessa. Valmiista vastausvaihtoehdoista oli tippunut pois vaihtoehto ”500e/kk”, joten oletettavaa on, että osa ”enintään 250e/kk” tai ”enintään 750e/kk” vastausvaihtoehdon valinneista olisi valinnut tuon niiden välissä olevan vaihtoehdon. Mikäli tilapäismajoitukseen kuuluisi yhteiskäytössä olevia tiloja, 12 % vastaajista olisi valmis maksamaan vuokraa kuukaudessa enintään 100e, 59 % olisi valmis maksamaan enintään 250e/kk, 28 % enintään 750e/kk, 1 % enintään 1000e/kk ja 0 % 1000e/kk tai enemmän. Mikäli tilapäismajoituksessa olisi tilat vain omassa käytössä, 5 % vastaajista olisi valmis maksamaan vuokraa kuukaudessa enintään 100e/kk, 25 % enintään 250e/kk, 54 % enintään 750e/kk, 11 % enintään 1000e/kk ja 5 % 1000e/kk tai enemmän. Kyselyn lopussa olleissa avovastauksissa nostettiin esiin myös toive vuokrasuhteen lyhyistä irtisanomisanomisajoista, mikäli havaittaisiin, että asuintila ei vuokralaiselle sopisikaan. Vastauksissa nousivat myös esiin erilaiset toimeentulo-ongelmat ja taloudellisen tuen tarve. JOHTOPÄÄTÖKSET Sisäilmasta oireilevan tai sairastuneen on vaikeaa löytää itselleen tai perheelleen sopivaa asuntoa. Asunnottomuus voi kestää jopa kuukausia tai vuosia. Kiertolaiselämä kuormittaa monin tavoin ja jatkuvassa epävarmuudessa eläminen ei anna tilaa toipumiselle tai elämän uudelleen suunnittelulle. Myös sosiaaliset suhteet ovat koetuksella, kun perheenjäsenet joutuvat asumaan erillään ja majoittajina toimivat ystävät ja tuttavat. Asunnottomuutta kokevat sisäilmasta oireilevat ja sairastuneet tarvitsevat tukea niin taloudelliseen tilanteeseensa, käytännön asioiden järjestelyyn kuin hyvinvoinnistaan

Sisäilmastoseminaari 2018

47

huolehtimiseen. Palveluiden ja tuen tarvetta kartoittavan kysymyksen tarkemmat tulokset ovat luettavissa kyselyraportista. Asumisen ja tilapäismajoituksen tarpeet ja toiveet ovat sairastuneilla osittain yhteneväisiä, esimerkiksi hajusteettomuuden ja oman rauhan kaipuun osalta. Tarpeissa ja toiveissa on myös eroja, esimerkiksi jotkut rakennuksissa ja sisustuksessa käytettävät materiaalit ovat toisille sopivia ja toisille ne taas ovat oireita aiheuttavia. Sähköherkkyys rajoittaa sopivan asumispaikan löytämistä entisestään. On huomioitava, että osalla muuttaminen toiselle paikkakunnalle asumisratkaisun perässä voi olla vaikeaa, mikäli halutaan säilyttää lasten ystävät, harrastukset ja koulupaikka tai oma ja/tai puolison työpaikka. Tarpeiden ja toiveiden eroavaisuuksista huolimatta on tärkeää, että sisäilmasta oireileville ja sairastuneille sopivia asuinalueita ja tilapäismajoitusta rakennettaisiin ja kehitettäisiin, koska sopivaa tarjontaa vaikuttaisi olevan tällä hetkellä hyvin vähän. Monet vastaajista kertoivat majoittuneensa mitä erilaisimmissa paikoissa, jopa piharakennuksissa ja taivasalla, joten voidaan päätellä, että nykymuotoinen kunnissa tarjottava tilapäismajoitus tai asuntotarjonta ei vastaa sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden asunnottomien ja heidän perheidensä tarpeisiin. LÄHDELUETTELO 1.

Mäki, S. ja Ryynänen, T. (2016) Köyhät, pakotetut, kyvyttömät ja toivottomat – sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia taloudellisesta asemasta. Janus 24 (3), 211229.

2.

Haukilahti, K. (2018) Sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden tilapäismajoituksen tarpeet ja asunnottomuuden kokemukset. Hengitysliiton julkaisuja x/2018. Julkaistaan 02/2018.

48

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

49

OPETTAJIEN ÄÄNIHÄIRIÖIDEN YHTEYDESTÄ KOULURAKENNUSTEN TARKASTUKSISSA RAPORTOITUIHIN TEKIJÖIHIN Hanna Vertanen-Greis1, Eliisa Löyttyniemi1, Jukka Uitti2, Tuula Putus1 1 2

Turun yliopisto Tampereen yliopisto

TIIVISTELMÄ Äänihäiriöt ovat erityisen yleisiä kosteusvaurioituneissa koulurakennuksissa työskentelevillä opettajilla. Rakennusten kunnon arvioinnissa Suomessa yksi mahdollinen resurssi ovat terveydensuojelun valvontaohjelman mukaiset säännölliset tarkastukset. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida näissä tarkastuskertomuksissa raportoitujen tekijöiden (homeen haju, kosteusvaurio, muu terveyshaitta) yhteyttä opettajien itsearvioitujen äänihäiriöiden esiintymiseen. Yhteyttä löytyi äänihäiriöiden ja raportoitujen kosteusvaurioiden välillä, mutta sen lisäksi havaittiin äänihäiriöitä esiintyvän enemmän niissä kouluissa, joissa terveydensuojeluviranomainen ei raportoinut homeen hajusta. Lisätutkimukset ovat tarpeen, että tarkastuksia lakisääteisenä ja säännöllisesti toistuvana toimintana voitaisiin paremmin hyödyntää myös tutkimuskäytössä. TAUSTAA Opettajilla on muita ammattiryhmiä suurempi riski äänenkäytön ongelmiin/1/. Äänihäiriöitä on myös arveltu esiintyvän enemmän kosteus- ja homevaurioituneissa kouluissa työskentelevillä opettajilla verrattuna korjatuissa kouluissa työskenteleviin kollegoihinsa (p = 0.038)/2/. Samoin käheyttä esiintyi enemmän niillä yliopistoopettajilla, jotka arvioivat työympäristönsä olevan altisteinen, lämpöolosuhteiltaan haasteellinen tai tunkkainen verrattuna hyvässä sisäilmassa työskenteleviin opettajiin (p < 0.001)/3/. Ervastin ym. tutkimuksessa lyhyitä, 1 – 3 päivän sairauslomia esiintyi vähemmän niillä opettajilla, jotka työskentelivät oppilaiden hyväksi arvioimassa sisäilmassa/4/. Opettajan työssä äänen toimivuus on välttämätöntä. Vaikka koulurakennusten kuntoarvioinnissa tehdään ansiokasta työtä, eivät resurssit riitä kaikkien tarvittavien tutkimusten tekemiseen. Toistaiseksi vain vähän on tutkimuskäytössä hyödynnetty lakisääteisiä, kolmen vuoden välein toistuvia terveydensuojeluviranomainen tarkastuksia, joiden raportit ovat pääsääntöisesti julkisia asiakirjoja/5,6/. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida tarkastuskertomuksissa raportoitujen tekijöiden (homeen haju, kosteusvaurio, muu terveyshaitta) yhteyttä opettajien itsearvioitujen äänihäiriöiden esiintymiseen. Terveyshaitalla tarkoitetaan tässä elinympäristön terveellisyyttä vähentäviä tekijöitä tai olosuhdetta /6,7/. Työ on osa väitöstutkimusta, joka käsittelee opettajien äänihäiriöitä, työkykyä ja koulujen sisäilman laatua.

50

Sisäilmayhdistys raportti 36

AINEISTO JA MENETELMÄT Mainittu laajempi tutkimus perustui klusteriotannalla tehtyyn sähköiseen opettajakyselyyn maaliskuussa 2017 (N = 1198). Kysely toteutettiin eri puolilla Suomea sijaitsevien kolmen kunnan suomenkielisen perusopetuksen kouluissa. Äänihäiriöitä kysyttiin Simbergin ym. kehittämällä seitsemän kysymyksen sarjalla/8/. Kysymykset liittyivät mm. äänen käheyteen, sen väsymiseen ja kurkunpään kipuun, ja niitä mitattiin itsearvioituna vastausvaihtoehdoilla päivittäin, viikoittain, kuukausittain, ei koskaan. Äänihäiriöksi määriteltiin kahden tai useamman oireen esiintyminen vähintään viikoittain viimeisen 12 kuukauden aikana. Lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan homeen tai maakellarin hajun esiintymistä työpaikallaan. Vertailutietoina käytettiin kuntien ympäristöterveydenhuollosta saatuja terveydensuojeluviranomaisen tarkastusraportteja opettajakyselyä edeltävän vuoden ajalta; tämä vastasi kyselytutkimuksen aikaikkunaa. Raporteista tutkittiin tarkastajan raportoima homeen haju, kosteusvaurio sekä arvio terveyshaitan esiintymisestä, joita oli arvioitu aistinvaraisesti sekä pintakosteusmittauksin. Tilastolliset analyysit tehtiin SAS JMP Pro 13.0 - ja SAS 9.4 –ohjelmilla analysoimalla äänihäiriöiden ja taustamuuttujien välisiä yhteyksiä. Tutkimus on Turun yliopiston eettisen toimikunnan hyväksymä. TULOKSET Kyselyyn vastasi 1198 opettajaa, jotka työskentelivät 199 eri koulurakennuksessa. Vastausprosentti oli 33 %. Vastaajista naisia oli 81 % ja ikäjakauma 24 – 65 vuotta (keskiarvo 44 vuotta). Astmaa sairasti 13 % vastaajista, ja 4 % vastaajista tupakoi säännöllisesti. Äänihäiriöistä kärsi 54 % opettajista (n = 642/1195, luottamusväli 95 % 51 – 57), ja naiset raportoivat niistä miehiä enemmän (56 % vs. 43 %, p < 0.001) (Taulukko 1). Astmalla oli merkitsevä yhteys äänihäiriöiden kanssa (p 0.001), samoin kuin astman lääkityksellä (p-arvot 0.01). Homeen tai maakellarin hajua oli työpaikallaan havainnut 71 % äänihäiriöistä kärsivistä vastaajista, kun vain alle kolmasosa muista vastaajista oli havainnut vastaavaa hajua. Tämä vastaajien itsearvioima homeen tai maakellarin haju oli myös merkitsevästi yhteydessä äänihäiriöihin (p 0.001). Taulukko 1. Äänihäiriöiden yhteys taustamuuttujiin (n=1198). Muuttuja Ei Äänihäiriö1 äänihäiriötä1 Sukupuoli N (%)

Miehet Naiset Ikä, keskiarvo (min-max) Tupakointi N (%) Astma N (%) Havainnut homeen tai maakellarin hajua N (%)

Ei tupakoi Tupakoi Ei Kyllä

414 (44) 125 (57) 44 (24 – 64) 532 (46) 17 (40) 42 (27) 441 (54) 99 (29)

535 (56) 95 (43) 44 (25 – 65) 613 (54) 26 (60) 112 (73) 370 (46) 243 (71)

N total

p-arvo

1169 220 1182

0.0005

1145 43 154 811 342

0.37

0.27

0.0001 0.0001

Sisäilmastoseminaari 2018

Koulutarkastus Ei 218 (48) 236 (52) tehty edeltävän Kyllä 142 (44) 178 (56) vuoden aikana N (%) 1 Kaksi tai useampia äänioireita esiintyi vähintään viikoittain.

51

454 320

0.32

Terveydensuojeluviranomaisen tarkastus oli suoritettu tutkimusta edeltävän vuoden aikana 51 (26 %) koulurakennuksessa, joista terveydensuojeluviranomainen raportoi homeen hajusta 11 (22 %) rakennuksessa, kosteusvauriosta 12 (24 %) rakennuksessa ja terveyshaitasta tai sen epäilystä 14 (27 %) rakennuksessa. Äänihäiriöitä esiintyi näissä kouluissa 178 (56 %) vastaajalla. Äänihäiriöiden esiintyminen oli myös tässä alaryhmässä perusjoukon tapaan merkitsevästi yhteydessä opettajien itsearvioiman homeen hajun kanssa (p 0.001). Sen sijaan terveydensuojeluviranomaisen raportoimalla homeen hajulla havaittiin päinvastainen yhteys äänihäiriöiden esiintymiseen (p 0.05); äänihäiriöiden esiintyminen oli yhteydessä siihen, että homeen hajusta ei ollut mainintaa tarkastuskertomuksissa (Taulukko 2). Raportoiduilla kosteusvaurioilla löytyi kuitenkin melkein merkitsevä yhteys äänihäiriöiden kanssa (p=0.080). Raportoidulla terveyshaitalla ei ollut yhteyttä äänihäiriöiden kanssa. Taulukko 2. Äänihäiriöiden yhteys tarkastuksissa raportoituihin tekijöihin tutkimusta edeltäneen vuoden aikana (51 kpl). Tekijä Ei Äänihäiriö1 N p-arvo 1 äänihäiriötä total N (%) N (%) Homeen haju Ei 99 (41) 143 (59) 242 0.028 raportoitu Raportoitu 43 (55) 35 (45) 78 Kosteusvaurio Ei 112 (47) 125 (53) 237 0.080 raportoitu Raportoitu 30 (36) 53 (64) 83 Terveyshaitta Ei 94 (47) 105 (53) 199 0.19 raportoitu Raportoitu 48 (40) 73 (60) 121 POHDINTA Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida tarkastuskertomuksissa raportoitujen tekijöiden yhteyttä opettajien itsearvioitujen äänihäiriöiden esiintymiseen. Löydetyt yhteydet antavat aihetta pohdintaan, sillä äänihäiriöitä esiintyi enemmän niissä kouluissa, joissa terveydensuojeluviranomaisen raportoimaa homeen hajua ei esiintynyt. Yhteyttä löytyi kuitenkin äänihäiriöiden ja raportoitujen kosteusvaurioiden välillä. Tutkimuksen tuloksiin voi vaikuttaa vastaajien aktiivisuus. Opettajille lähetetyssä kyselyssä mainittiin tutkimuksen liittyvän äänioireiluun ja koulujen sisäilmastoongelmiin. Onkin todennäköistä, että oireilevat opettajat olisivat osallistuneet muita aktiivisemmin tutkimukseen. Tulokset tukevat raportointiharhaa siten, että oireiset kokevat aistinvaraisia havaintoja enemmän kuin oireettomat. Ns. ulkopuolisten tekemät tarkastukset eivät selvästi tue yhteyttä vaurioiden ja äänihäiriöiden välillä. Lisäksi opettajan äänihäiriöihin vaikuttaa rakennuksen sisäilman lisäksi useita muita tekijöitä, kuten melu ja henkilökohtaiset äänenkäyttötaidot.

52

Sisäilmayhdistys raportti 36

Tutkimuksen tuloksiin vaikuttaa myös terveydensuojeluviranomaisen arviointi ja sen luotettavuus. Opettajat ovat työpaikallaan päivittäin, kun taas tarkastus on hetkellinen tilanne, johon kohdistuu useita sekoittavia tekijöitä, kuten lämpöolosuhteet, vuodenaika, siivouksen senhetkinen taso tai tuuletus. JOHTOPÄÄTÖKSET Opettajien äänihäiriöiden on epäilty olevan yhteydessä koulujen kuntoon. Tämän tutkimuksen perusteella jäi auki kysymys, voidaanko yhteyttä vaurioiden ja äänioireiden välillä pitää luotettavana. Koettujen oireiden ja terveydensuojeluviranomaisen tarkastusraporttien perusteella tulokset olivat ristiriitaisia. Lisätutkimukset mm. tarkastusten laadun suhteen ovat tarpeen, että tarkastuksia lakisääteisenä ja säännöllisesti toistuvana toimintana voitaisiin paremmin hyödyntää myös tutkimuskäytössä. KIITOKSET Lämpimät kiitokset tutkimukseen osallistuneille opettajille sekä tutkimuksessa avustaneille kuntien työntekijöille hyvästä yhteistyöstä. LÄHDELUETTELO 1.

Martins RHG, Pereira ERBN, Hidalgo CB, Tavares ELM. (2014) Voice disorders in teachers. A review. J Voice. 28(6):716-724. doi:10.1016/j.jvoice.2014.02.008

2.

Patovirta, R.L., Husman, T., Haverinen, U., Vahteristo, M., Uitti, J.A., Tukiainen, H., Nevalainen, A. (2004). The remediation of mold damaged school – A three-year follow-up study on teachers' health. Cent Eur J Publ Health, 12 (1): 36-42.

3.

Korn, P. L., de Lima Pontes, A A, Abranches, D., & de Lima Pontes, P A. (2015). Hoarseness and risk factors in university teachers. Journal of Voice, 29(4), 21-28. doi://dx.doi.org/10.1016/j.jvoice.2014.09.008

4.

Ervasti, J., Kivimäki, M., Kawachi, I., Subramanian, S., Pentti, J., Oksanen, T., Puusniekka, R., Pohjonen, T., Vahtera, J. and Virtanen, M. (2012) School environment as predictor of teacher sick leave: data-linked prospective cohort study. BMC Public Health, 12, 770. doi://dx.doi.org/10.1186/1471-2458-12-770

5.

Terveydenhuoltolaki 1326/2010. Sosiaali- ja terveysministeriö.

6.

Hietanen-Peltola, M., Korpilahti, U. (2015) Terveellinen, turvallinen ja hyvinvoiva oppilaitos - Opas ympäristön ja yhteisön monialaiseen tarkastamiseen. THL: Ohjaus: 2015_007. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126936/URN_ISBN_978952-302-505-9.pdf?sequence=1

7.

Terveydensuojelulaki 763/1994. Sosiaali- ja terveysministeriö.

8.

Simberg S, Sala E, Laine A, Rönnemaa AM. (2001) A fast and easy screening method for voice disorders among teacher students. Logoped Phoniatr Vocol. 26:10– 16. ͒

Sisäilmastoseminaari 2018

53

SISÄILMAN VIEMÄRIN HAJU, RIPULIEPIDEMIAT JA MAHDOLLINEN YHTEYS NIVELSAIRAUKSIIN Tuula Putus1, Liisa Vilén1, Eetu Suominen1, Eija Kemppainen2, Kaija Ojanperä3, Riina Länsikallio4, Jussi Kantele1. 1

Turun yliopisto SuPer ry 3 TEHY ry 4 OAJ ry 2

TIIVISTELMÄ Viimeksi kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana sisäilmakeskustelu on pääasiassa keskittynyt kosteus- ja homevaurioiden sekä ilmanvaihdon ongelmien selvittämiseen ja jossain määrin materiaalipäästöjen tarkasteluun. Lähes kokonaan on unohdettu viemärivuotojen ja viemärikaasujen vaikutus sisäilman laatuun. Viemäreistä voi joutua sisäilmaan kaasujen lisäksi myös taudinaiheuttajamikrobeja, bakteereita ja viruksia, mutta myös homesieniä. Tässä artikkelissa tarkastellaan viemärin hajun yleisyyttä sisäilmahaittana sekä ripulitautiepidemioiden yleisyyttä ja mahdollista liittymistä niveloireisiin ja –sairauksiin. JOHDANTO JA TUTKIMUKSEN TAUSTA Viimeksi kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana sisäilmakeskustelu on pääasiassa keskittynyt kosteus- ja homevaurioiden sekä ilmanvaihdon ongelmien selvittämiseen ja jossain määrin materiaalipäästöjen tarkasteluun. Lähes kokonaan on unohdettu viemärivuotojen ja viemärikaasujen vaikutus sisäilman laatuun. Viemäriputket ja niiden liitokset eivät ole aina tiiviitä ja kuivuneista lattiakaivoista ja puutteellisesti tehdyistä asennustöistä johtuen mikrobeja voi päästä sisäilmaan ilman varsinaisia vesivahinkoja ja kosteusvaurioitakin. Viemärikaasujen aiheuttamia hajuongelmia voivat pahentaa ilmanvaihdon alipaineisuus ja virheet WC-tilojen tuuletusputkien asennuksessa. Viemärikaasut sisältävät mm. ammoniakkia, metaania, rikkivetyä, merkaptaaneja ja haaroittuneita hiilivetyjä. Viemäreissä on runsaasti bakteereita, viruksia ja sieniä. Hajonneiden bakteereiden pintarakenteet, mm. endotoksiinit voivat myös päästä sisäilmaan. Viemärin haju on helposti tunnistettavissa aistinvaraisesti, kuten mm. tupakanhaju, mutta ongelmana on hajuaistin nopea turtuminen. Viemärikaasujen pienimolekyyliset haitta-aineet rikkivety, metaani ja ammoniakki eivät tule esiin VOCnäytteissä, vaan ne pitäisi mitata erikseen. Rakenneteknisten tarkastusten yhteydessä löydetään usein vesilukkojen ja lattiakaivojen asennusvirheitä, jopa tulppaamattomia avoviemäreitä, puuttuvia vesilukkoja ja viemärivesien pääsyä rakennuksen seinään tai alapohjaan tai lattiarakenteissa kulkeviin kanaaleihin, joiden tarkastusluukut on usein jätetty tiivistämättä. Vanhoissa runkoviemäreissä on usein vuotoja ja maaperän painumisesta johtuvia notkahduksia. Lisäksi laitoskeittiöiden rasvakaivot voivat aiheuttaa tukkeumia siinä kuin kiintoaineksen ja viemäriin kuulumattomien esineiden aiheuttamat tukoksetkin. Viemäreiden tukokset ja asennusvirheet ovat yllättävän tavallisia aivan uusissakin rakennuksissa.

54

Sisäilmayhdistys raportti 36

Aikaisemmissa julkaisuissa on todettu viemärikaasujen liittyvän reumasairauksien ryvästymiseen eräissä terveyskeskusten pitkäaikaisseurannoissa /1/. Omissa tutkimuksissamme olemme myös kuvanneet neurologisia oireita koulurakennuksessa, jossa sisäilmaan pääsi viemärikaasuja /2/. Vatsatautiepidemiat aiheutuvat Suomessa pääosin erilaisista viruksista. Bakteerien aiheuttamat ruokamyrkytystapaukset ovat harvinaisempia ja ovat usein peräisin ulkomailta (Salmonella, Shigella, Yersinia, Campylobacter). Enterohemolyyttinen E. coli (EHEC) on aiheuttanut jopa kuolemaan johtaneita tautitapauksia pikkulapsilla. Kampylobakteerien ja ulosteperäisten E. colin ja koliformisten bakteereiden todentaminen esim. juomavesinäytteistä on kehittynyt voimakkaasti parin viime vuosikymmenen aikana /3/. Aivan pienillä lapsilla rotavirus on tärkein ripuliepidemioita aiheuttava mikrobi ja sen estämiseksi on kehitetty rokote. Sen sijaan tavallisimmin talviaikaan esiintyvä norovirus aiheuttaa pääosan koululaisten ja hoitolaitosten ripuliepidemioista. Norovirusta vastaan kehitetyt rokotteet ovat vielä tutkimusvaiheessa /4/. Rotaviruksen sairastamisen jälkeen potilas saa vain puolen vuoden immuniteetin, joten saman sairauden voi talvikauden aikana sairastaa useamman kerran, jos tartuntalähteitä on lähiympäristössä. Norovirus on poikkeuksellisen hankalasti siivottavissa pinnoilta, se tarttuu sekä uloste- että vesiaerosoleina, pisaratartuntana että ihmisestä toiseen. Yksittäistapauksissa myös siimaeliöt (ameebat) ovat aiheuttaneet vesi- ja viemärijärjestelmän mukana leviäviä pieniä ja myös suurempia epidemioita (esim. Äänekosken epidemia). Vatsatauteihin liittyvät reaktiiviset artriitit on yleensä liitetty Yersinia-bakteerin aiheuttamiin ripuliepidemioihin, mutta muutkin bakteeritaudit voivat aiheuttaa niveltulehduksen erityisesti HLA-B27 positiivisilla henkilöillä. Reaktiivisia artriitteja on kuvattu myös maatalouden työympäristöistä, teurastamoista ja jäteveden käsittelijöillä /5/. Lisäksi eräät virukset voivat aiheuttaa reaktiivista artriittia. Tällainen on esim. Pogosta-virus. Olemme aikaisemmin julkaisseet pitkäaikaisten nivelsairauksien ja kosteusvauriomikrobien väliseen yhteyteen viittaavia löydöksiä /6, 7/ ja näistä kohteista toisessa oli myös viemärikaasuongelma, samoin kuin pitkäaikaisseurannassa olevassa terveyskeskusrakennuksessa /1/. AINEISTO JA MENETELMÄT Tässä artikkelissa kuvataan viemärikaasuongelman yleisyyttä tuoreissa valtakunnallisissa aineistoissa, vatsatautien sekä nivelsairauksien esiintyvyyttä eri ammateissa. Verrattavina aineistoina on TEHY:n jäsenkysely (n=13560, vastaus-% 8,5), SuPer:in aineisto (n=2200, vastaus-% 22) sekä OAJ:n opettaja-aineisto (n=4920, vastaus-% 25) sekä lisäksi SPAL:in jäsenaineisto miesvaltaisena tutkimusaineistona (609 vastaajaa, vastaus-% 15). TEHY:n aineistossa vastaajina oli sairaanhoitajia, perushoitajia ja fysioterapeutteja sekä muuta hoitoalan henkilöstöä. SuPer:in aineistossa valtaosa vastaajista oli perus- ja lähihoitajia. OAJ:n aineiston valtaosa oli opettajia, mutta mukana oli myös alan esimiehiä. SPAL:in aineistossa oli mukana sekä palomiehiä että paloesimiehiä. Analyysissä on käytetty SPSS24-ohjelmaa ja luokkamuuttujien tilastollista merkitsevyyttä on testattu khiin neliö-testillä ja Fisher’in tarkalla testillä ja lisäksi on tehty monimuuttujamallituksia.

Sisäilmastoseminaari 2018

55

TULOKSET Tunkkaisuutta oli enemmän kuin joka toisen vastaajan työtiloissa päivittäin tai viikoittain kaikissa aineistoissa. Homeen hajua oli havainnut viidennes opettajista, joka neljäs TEHY:n vastaajista ja melkein kolmannes SuPer:in vastaajista. Viemärin hajua oli havaittu hiukan vähemmän kouluissa kuin hoitoalan tai palo- ja palastusalan työpaikoilla. Viemärin hajua koettiin joka viidennen opettajan ja joka neljännen hoitajan työpaikalla. SuPer:in vastaajista melkein 30 % ilmoitti altistuvansa viemärikaasuille (Taulukko 1). Paloasemien työntekijät raportoiva työpaikaltaan vähemmän tunkkaisuutta kuin hoitoalan vastaajat. Palomiehet raportoivat kuitenkin homeen ja viemärin hajua hiukan enemmän kuin opetusalan työtä tekevät mutta vähemmän kuin hoitoalan vastaajat (Taulukko 1). Taulukko 1. Koetut sisäilmahaitat viikoittain tai päivittäin (%) eri ammattialoilla. TEHY SuPer OAJ SPAL tunkkaisuus 56 63 54 45 homeen haju 25 32 19 22 viemärin haju 23 29 19 21 Palomiehillä oli selvästi vähemmän nivelvaivoja muihin aineistoihin verrattuna. Opetusalan työssä nivelkipuja oli enemmän kuin palomiehillä, mutta vähemmän kuin hoitoalan vastaajilla. Hoitoalalla altistutaan opetusalaa enemmän mikrobiologisille haitoille erilaisten toimenpiteiden, kuten esimerkiksi eritteiden käsittelyn tai pesujen yhteydessä. Kouluissa sen sijaan endotoksiinipitoisuudet ovat olleet matalia /8-12/. Nivelvaivoja oli jopa 40 %:lla SuPer:in vastaajista (Taulukko 2). Vatsaflunssia oli palomiesaineistossa vähiten ja hoitoalan aineistossa eniten. Erot olivat samansuuntaisia kuin havainnot viemärin hajuista, joskin opettaja- ja palomiesaineiston ero oli hyvin pieni hajuhavainnoissa. Palomiehen työssä ei potilas- tai lapsikontaktien määrä selitä samalla tavoin infektiosairastavuutta kuin opetusalan tai hoitoalan työssä. Sekä reumasairauksien että nivelrikon yleisyydessä havaittiin samansuuntaiset erot, vaikka palomiehen työ on fyysisesti rasittavampaa kuin opettajan työ. Lääkärin toteamia nivelsairauksia oli vähiten palomiehillä ja eniten SuPer:in vastaajilla. SPAL-aineisto on miesvaltainen ja muut aineistot ovat naisvaltaisia työpaikkoja. SuPer:in vastaajat ovat oman ilmoituksensa mukaan altistuneet eniten viemärin hajulle ja heillä on myös nivelvaivoja ja –sairauksia eniten. Kaikissa aineistoissa tupakointi oli huomattavasti vähäisempää kuin muussa aikuisväestössä (opettajista tupakoi vain 2 %, muista ammattiryhmistä 5 %), joten tupakoinnin aiheuttama lisäriski ei selitä havaittuja eroja. Taulukko 2. Infektioiden ja niveloireiden ja sairauksien yleisyys (%) eri ammattialoilla. TEHY SuPer OAJ SPAL nivelkipu 30 39 26 19 nivelturvotus 13 16 12 6 aamujäykkyys 27 36 26 19 valkosormisuus 6 8 6 2 selkäkipu 30 40 22 24 vatsaflunssa 36 37 31 26 nivelreuma 1,3 1,2 1 1 muu reumasairaus 3 3 2 1 nivelrikko 19 24 15 13

56

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kun tarkasteltiin erikseen SuPer:in aineistoa viemärikaasulle altistumisen luokissa (ei lainkaan, harvoin, viikoittain, päivittäin) havaittiin, että erityisesti selkärankareuma oli sitä yleisempi mitä useammin viemärikaasujen kanssa oli oltu tekemisissä. Nivelreuman osalta trendi oli samansuuntainen, mutta muiden autoimmuunisairauksien osalta vastaavaa yhteyttä ei havaittu (Kuva 1). Tulos säilyi monimuuttujamallituksessa, jossa iän ja tupakoinnin vaikutus oli vakioitu. Aineistosta lähes 100 % oli naisia, joten sukupuolta ei vakioitu.

tapauksien määrä (%)

3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 selkärankareuma

ei lainkaan

nivelreuma harvemmin

viikoittain

muu autoimmuunitauti päivittäin

Kuva 1. Eräiden nivel- ja autoimmuunitautien yleisyys työpaikan viemärin hajulle altistumisen ryhmissä SuPer:in aineistossa. POHDINTA Kansainvälisissä julkaisuissa on jo aikaisemmin havaittu viemärikaasujen ja jätteiden käsittelyn yhteys vatsatauteihin sekä maatalous- ja teurastamotyön yhteys nivelsairauksiin. Lisäksi on joissakin aineistoissa havaittu homealtistuksen ja nivelsairauksien välillä olevan mahdollinen yhteys /5-7/. Tässä artikkelissa esiteltävissä aineistoissa on yhteensä noin 20 000 vastaajaa eri ammattialoilta. Viemärikaasuja oli havaittu sisäilman laatua heikentävänä tekijänä lähes yhtä usein kuin homeen hajua, joka on aikaisemmin liitetty moniin oireisiin ja hengitystiesairauksiin. Aineiston heikkoutena on matalaksi jäänyt vastausaktiivisuus. Vastausprosentin vaikutusta löydöksiin on tarkasteltu hankkimalla altistumistietoja muista lähteistä sekä tekemällä validointikyselyjä yksittäisillä paloasemilla, terveydenhuollon toimipisteissä sekä tekemällä eräiden kaupunkien opetushenkilökunnalle kysely kaikkiin ko. kunnan kouluihin. Näiden validointikyselyjen tuloksia ei ole vielä julkaistu, mutta tunnusluvut esitetään sisäilmastoseminaarissa. Validointikyselyissä on saatu jopa 96 %:n vastausaktiivisuuksia. Validointitutkimuksen tulokset osoittavat, ettei valtakunnallisissa kyselyissä ole merkittävää yliraportointia. Vatsaflunssat aiheuttavat suuren määrän poissaoloja ja työkyvyn tilapäistä alenemista. Kyselytutkimuksissa ei kuitenkaan voida eritellä eri taudinaiheuttajien aiheuttamia

Sisäilmastoseminaari 2018

57

sairausepisodeja toisistaan. Tutkimusten mukaan virustaudit ovat kuitenkin todennäköisempi selittäjä kuin bakteeri- tai alkueläin /3/. Muutaman päivän poissaolo on vatsataudissa yleensä välttämätön tartuntavaaran vuoksi erityisesti silloin, kun ollaan tekemisissä lasten ja heikkokuntoisten potilaiden kanssa. Poissaoloista aiheutuukin paljon kustannuksia kunta-alan työpaikoilla ja on ilmeisen tärkeää tehdä kaikki voitava infektiosairastavuuden ja poissaolojen vähentämiseksi. Käsien pesu katkaisee tartuntaketjun tehokkaasti, mutta ei täydellisesti, jos viemärikaasujen pääsy sisäilmaan on eräs tartuntaa levittävä tie. Perinteisesti on ajateltu infektiopaineen eli lapsi- tai potilaskontaktien selittävän infektioiden esiintyvyyttä hoito- ja opetustyössä. Kuitenkin viemärikaasujen mukana voi päästä epämiellyttävien hajujen lisäksi myös taudinaiheuttajia ja mikrobien pintarakenteita (esim. endotoksiineja) sisäilmaan. Hoitoalalla tehdään myös toimenpiteitä, joissa työilman mikrobiologinen altistus voi nousta varsin suureksi. Tällaisia työtehtäviä ovat mm. hammastoimenpiteet ja jalkojen hoito /11, 12/. Tässä eri ammattiryhmille tehdyissä kyselyaineistoissa ilmenee, että varsin suuri joukko (26-37 %) vastaajista sairastaa vuosittain vatsaflunssaa tai muita ripulitauteja. Osalla sairastuneista tauti voi johtaa jopa reaktiiviseen niveltulehdukseen, joka voi kestää puolesta vuodesta muutamaan vuoteen. Nivelsairaus voi johtaa nivelkudoksen vaurioitumiseen ja lopulta nivelrikkoon /1/. Sekä akuutit infektiot että niveloireet ja sairaudet aiheuttavat merkittävän määrän poissaoloja ja sitä kautta myös kustannuksia, joista osa olisi estettävissä korjaamalla sisäilmaa huonontavat tekijät. Viemärikaasujen haju on myös työviihtyvyyteen vaikuttava seikka. Kaikki sisäilmaongelmat eivät liity kosteus- ja homevaurioihin tai ilmanvaihdon riittämättömyyteen. Viemärikaasujen pääsy sisäilmaan on useimmiten helposti estettävissä ja korjattavissa oleva haitta. LÄHDELUETTELO 1.

Putus T, Vallius M, Pennanen S, Luosujärvi R. (2016) Nivelsairauksien pitkäaikaisseuranta kosteusvaurioituneessa terveyskeskuksessa. Sisäilmastoseminaari, SIY-raportti 34, 159-164.

2.

Putus T, Tuomainen A, Rautiala S. (2004) Chemical and microbial exposures in a school building: adverse health effects in children. Arch Environ Health 2004; 59:194-201.

3.

Pitkänen T. (2010) Studies on the detection methods of Campylobacter and faecal indicator bacteria in drinking water. Academic dissertation. National Institute of Health and Welfare, Research 39, 2010, 118 s. + liitteet.

4.

Lucero Y, Vidal R ja O`Ryan M. 2017. Norovirus vaccines under development. Vaccine (2017), (article in press)

5.

Seuri M, Granfors K. (1992) Antibodies against Yersinia among farmers and slaughterhouse workers. Scand J Work Environ Health 1992; 18: 128-32.

6.

Luosujärvi R, Husman TM, Seuri M, Pietikäinen M, Pollari P, Pelkonen J, Hujakka HT, Kaipiainen-Seppänen O, Aho K. (2003) Joint symptoms and diseases associated with moisture damage in a health center. Clin Rheumatol 2003; 22:381-5.

58

Sisäilmayhdistys raportti 36

7.

Myllykangas-Luosujärvi R, Seuri M, Husman T, Korhonen R, Pakkala K, Aho K. A cluster of inflammatory rheumatic diseases in a moisture-damaged office. (2002) Clin Exp Rheumatol 2002; 20:833-6.

8.

Jacobs JH, Krop EJ, Borras-Santos A, Zock JP, Taubel M, Hyvärinen A, Pekkanen J, Doekes G, Heederick DJ, HITES schools study concortium. IndoorAir 2014; 24:14857.

9.

Norbäck D, Hashim JH, Markowicz P, Cai GH, Hashim Z, Larsson L. Endotoxin, ergosterol, muramic acid and fungal DNA in dust from schools in Johor Bahru, Maleysia – associations with rhinitis and sick building syndrome (SBS) in junior high school students. Sci Total Environ 2016; Mar 1;545-546: 95-103.

10. Rao C, Cox-Ganser JM, Chew GL, Doekes G, White S. Use of surrogate markers of biological agents in air and settled dust samples to evaluate a water-damaged hospital IndoorAir 2005; 15 Suppl 9:89-97. 11. Coggins MA, Hogan VJ, Kelly M, Fleming GT, Roberts N, Tynan T, Thorne PS. Workplace exposure to bioaerosols in podiatry clinics. Ann Occup Hyg. 2012; 56:746-53. 12. Dutil S, Meriaux A, de Latremoille MC, Lazure L, Barbeau J, Duchaine C. Measurement of airborne bacteria and endotoxin generated during dental cleaning. J Occup Environ Hyg. 2009;6:121-30.

Sisäilmastoseminaari 2018

59

HENGITYSTIEINFEKTIOIDEN YLEISYYS, POISSAOLOT JA TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÖ HOITOHENKILÖKUNNALLA Liisa Vilén ja Tuula Putus Turun Yliopisto, Kliininen tutkimusyksikkö TROSSI

TIIVISTELMÄ Sisäilmaongelmat ovat hyvin yleisiä maamme sairaaloissa. Yleisimpiä huonon sisäilman aiheuttamia oireita ovat mm. toistuvat hengitystieinfektiot, nuha, yskä, silmien kutina ja iho-oireet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hengitystieinfektioiden yleisyyttä hoitoalan työpaikoilla sekä niihin liittyviä poissaoloja ja terveyspalvelun käyttöä. Tutkimuksen mukaan sairastavuus hengitystieinfektioihin korreloi vahvasti homeen hajulle altistumiseen. Hengitystieinfektiot aiheuttivat paljon poissaoloja; vastaajista 70 % oli ollut niiden takia sairauslomalla. Selvästi vähiten poissaoloja oli eihomevauriolle altistuneilla. Vaikka korjaus- ja uudisrakentaminen on kallista, suurikin kertapanostus voi olla kannattava, jos sen seurauksena saadaan pysyviä vähennyksiä rakennusten aiheuttamiin terveysvaikutuksiin sekä niiden tuomiin liitännäiskuluihin. JOHDANTO Kosteusvaurioista ja puutteellisesta ilmanvaihdosta johtuvaa huonoa sisäilman laatua on jo vuosia pidetty yhtenä maamme suurimmista ympäristöterveysongelmista, jonka sekä terveydelliset ja taloudelliset vaikutukset ovat merkittäviä. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan teettämän tutkimuksen mukaan pelkästään terveyteen liittyvien kustannusten on arvioitu olevan jopa 953 milj.€, sisältäen oireista, sairauksista, niiden tutkimisesta, työkyvyn menettämisestä̈ ja työtehon tuottavuuden laskusta aiheutuvat kustannukset /1/. Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksen mukaan vuodesta 2015, sairauspoissaolot kunnissa ovat kääntyneet nousuun ja eniten sairauspoissaoloja oli sosiaali- ja terveysalalla. Hoitajat sairastivat jopa neljä kertaa enemmän kuin muut työntekijät /2/. Lisäksi Työperäisten sairauksien rekisterin mukaan työpaikoilla on edelleen paljon sisäilmaongelmia ja kosteusvaurioita ja aiheuttaen suurimman osan ammattitaudeista ja ammattitautiepäilyistä terveydenhuoltoalan ja sosiaalialan työntekijöillä /3/. Sisäilmaongelmat ovat hyvin yleisiä maamme sairaaloissa ja hoitolaitoksissa /4,5,6/. Yleisimpiä huonon sisäilman aiheuttamia oireita ovat mm. toistuvat hengitystietulehdukset, nuha, yskä, silmien kutina ja iho-oireet /7/. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sisäilmaan liittyvien hengitystieinfektioiden yleisyyttä sekä niihin liittyviä poissaoloja ja terveyspalvelujen käyttöä hoitoalan työpaikoilla. MENETELMÄT Aineisto kerättiin valtakunnallisena sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön (Tehy:n) jäsenkunnalta sähköpostin välityksellä keväällä 2016. Tehy:n jäsenmäärä on noin 160 000, ja joista suurin yksittäinen ammattiryhmä on sairaanhoitajat, joita jäsenistöstä on

60

Sisäilmayhdistys raportti 36

noin puolet. Lisäksi järjestöön kuuluu mm. lähi- tai perushoitajia (10 %), terveydenhoitajia (6 %) sekä muita sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Valtaosa heistä työskentelee kunta-alalla, osa kuitenkin myös yksityisellä puolella ja itsenäisinä yrittäjinä tai valtiolla /8/. Käytetty kyselylomake perustuu aiemmin käytössä olleeseen ns. Örebro-lomakkeeseen, johon on lisätty useita taustakysymyksiä sekä kysymyksiä mm. ilmanvaihdon toimivuudesta, kosteusvaurioiden näkyvistä merkeistä, koetuista sisäilman haitoista, kuten esimerkiksi veto-, lämpötila- tai hajuhaitat, infektiosairauksista, niiden hoidosta, poissaoloista, lääkkeiden käytöstä sekä lääkärin toteamista sairauksista. Kyselylomake on validoitu vuonna 2005 /9/ ja ollut käytössä siitä asti. Kerätty aineisto analysoitiin SPSS23-ohjelmalla (IBM Corporation, Armonk, New York, United States). Luokkamuuttujien tilastolliseen testaukseen käytettiin khiin neliö-testiä ja jatkuvien muuttujien keskiarvojen erojen testaukseen t-testiä. TULOKSET Kyselyyn vastasi 13 560 henkilöä eli hieman vajaat 10 % koko ammattijärjestön jäsenmäärästä. Naisia vastanneista oli 94 % (12 562 henkilöä) ja vajaa 6 % miehiä (748 henkilöä). Vastanneiden miesten keski-ikä oli 42,2 vuotta ja naisten 44,8 vuotta. Vastanneista 8% tupakoi, miehet useammin (10 %) kuin naiset (8 %). Ero oli tilastollisesti merkitsevä. Vastaajista noin 40 % oli työssä sairaaloissa, 20 % terveyskeskuksissa ja hieman vajaat 10 % vanhustenhuollossa. Päivähoidon ja lastensuojelun parissa työskenteli noin 5 %, lääkäri- ja hammaslääkäriasemilla noin 3 % sekä reilut 2 % kunnallisissa liikelaitoksissa. Hengitystieinfektioiden yleisyys Hengitystieinfektioista, kuumeeton flunssa oli selvästi yleisin. Flunssaa, nuhakuumetta ja angiinaa (nielurisantulehdusta) miehillä oli merkitsevästi enemmän kuin naisilla, joilla poskiontelontulehdukset (sinuiitit), kurkunpääntulehdukset (laryngiitit) ja keuhkoputkentulehdukset (bronkiitit) olivat yleisempiä. Pneumonian eli keuhkokuumeen yleisyydessä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Hengitystieinfektioiden yleisyys miehillä ja naisilla on havainnollistettu kuvassa 1.

Kuva 1. Hengitystieinfektioiden yleisyys miehillä ja naisilla (% vastanneista)

Sisäilmastoseminaari 2018

61

Sairastavuus hengitystieinfektioihin korreloi vahvasti homeen hajulle altistumiseen; Mitä useammin vastaajat olivat altistuneet, sitä enemmän heillä oli ollut infektioita. (Kuva 2.) Assosiaatio oli tilastollisesti merkitsevä.

Kuva 2. Hengitystieinfektioiden esiintyvyys homeen hajulle altistumisen yleisyyden mukaan (%) vastanneista. Homealtistumisen kesto korreloi myös hengitystieinfektioiden yleisyyden kanssa, vaikka yhteys ei tavanomaisten virus- ja bakteeritautien osalta ollutkaan lineaarinen. Flunssan ja nuhakuumeen osalta altistumattomat ilmoittivat kuitenkin pienemmät sairastavuusluvut altistuneisiin verrattuna. Sen sijaan poskiontelontulehdukset, kurkunpääntulehdukset ja keuhkoputkentulehdukset osoittivat lähes lineaarisen yhteyden homealtistumisen keston kanssa. Keuhkokuumeen osalta on nähtävissä myös vastaavanlainen trendi. (Kuva 3.)

Kuva 3. Hengitystieinfektioiden yleisyys (%) homevaurioille altistumisen keston mukaan Poissaolot Poissaoloja oli paljon infektiosairauksien vuoksi. Lähes 70 % oli ollut infektion vuoksi sairauslomalla. Pitkittyneitä sairauslomia eli yli kahden viikon poissaoloja oli noin 7 %:lla. (Kuva 4.)

62

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kuva 4. Poissaolot infektioiden takia miehillä ja naisilla (% vastanneista) Selvästi vähiten infektioista johtuvia poissaoloja oli ei altistuneiden ryhmässä ja eniten 1– 10 vuotta altistuneilla. Kaikissa ryhmissä valtaosa poissaoloista oli lyhytkestoisia, mutta pidempiä poissaoloja oli selvästi eniten pitkään eli useita vuosia altistuneiden ryhmissä. Ryhmien väliset erot olivat tilastollisesti merkitseviä (Kuva 5.)

Kuva 5. Infektioiden vuoksi pidetyt sairauslomat altistumisen keston mukaan (% vastanneista) Terveyspalvelujen käyttö Hengitystieinfektion vuoksi lääkärin vastaanotolla oli vähintään kerran käynyt yli puolet kaikista vastanneista, miehistä 48 % ja naisista 55 %. Sukupuolten välinen ero oli merkittävä. Vastaavaa sukupuolten välistä eroa ei ollut vastaanottokäyntien suurkuluttajilla (useammin kuin viisi käyntiä/vuosi), joista miehiä oli 4,4 % ja naisia 6,6 %. Valtaosalla hoitoa tarvinneista oli vuositasolla 1-2 käyntiä. Poskiontelotulehdusten yhteydessä kartoitettiin myös tehtyjen toimenpiteiden määrää, kuten poskiontelopunktiota ja huuhteluita. Näitä toimenpiteitä oli tehty noin joka viidennelle vastaajalle vähintään kerran tai useammin. Leikkausta oli tarvinnut melkein 580 henkilöä, joka on yli 4 % kaikista vastanneista.

Sisäilmastoseminaari 2018

63

JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Tässä tutkimuksessa saatiin kerätyksi tähän mennessä laajin kansallinen kyselytutkimusaineisto yhden ammattikunnan keskuudesta, jossa oli edustettuna hoitohenkilökuntaa kaikenikäisistä ja kokoisista sairaaloista, terveyskeskusrakennuksista sekä muista hoitoalan rakennuksista. Vaikka vastausprosentti oli suhteellisen alhainen, ammattijärjestön omien tilastojen mukaan, aineistoa voidaan kuitenkin pitää erittäin edustavana otoksena /8/. Hengitystieinfektioita raportoitiin paljon. Hoitohenkilökunnan sairastamista hengitystieinfektioista kuumeeton flunssa oli selvästi yleisin. Miehet sairastivat merkitsevästi enemmän flunssaa, nuhakuumetta ja angiinaa, kun taas poskiontelontulehduksia, kurkunpäätulehduksia ja keuhkoputkentulehduksia esiintyi naisilla enemmän. Poskiontelotulehdusten määrä aineistossa oli erityisen suuri, moninkertainen muuhun aikuisväestöön verrattuna /10/. Tupakointia, jota pidetään yleisesti hengitystieinfektioiden riskitekijänä, oli hoitohenkilökunnan keskuudessa selvästi muuta väestöä matalammalla tasolla /11/. Sairastavuus hengitystieinfektioihin korreloi vahvasti homeen hajulle altistumiseen; Mitä useammin vastaajat olivat altistuneet homeen hajulle, sitä enemmän heillä oli ollut hengitystieinfektioita. Myös altistuksen kestolla oli lähes lineaarinen yhteys niin poskiontelotulehduksiin, kun keuhkoputkentulehduksiin ja kurkunpääntulehduksiinkin. Löydös tukee aikaisempia epidemiologisia tutkimuksia, joissa poskiontelotulehdukset on yhdistetty kosteusvauriomikrobeille altistumiseen/12,13,14/. Terveydenhuollon henkilöstön hengitystieinfektioihin liittyy runsaasti tutkimusten ja hoidon tarvetta sekä sairauspoissaoloja, joista aiheutuu todennäköisesti huomattavaa työtehon laskua sekä merkittävät kustannukset työnantajalle. Vaikka korjaus- ja uudisrakentaminen on kallista, todennäköisesti suurikin kertapanostus on taloudellisesti kannattavaa, jos sen seurauksena saadaan pysyviä vähennyksiä rakennusten aiheuttamiin terveyshaittoihin sekä niiden tuomiin liitännäiskuluihin. LÄHTEET 1.

Reijula, K., Ahonen, G., Alenius, H., Holopainen, R., Lappalainen, S., Palomäki, E. ja Reiman, M. (2012) Rakennusten kosteus ja homeongelmat. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012.

2.

Kunta10 –tutkimus. Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi/tutkimushanke/kunta10tutkimus/ (3.1.2018)

3.

Oksa, P., Palo, L., Saalo, A., Aalto-Korte, K., Pesonen, M., Mäkinen, I. ja Tuomivaara, S. (2015) Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2013. https://www.julkari.fi/handle/10024/126928 (05.01.2018)

4.

Hellgren, U., Palomäki, E., Lahtinen, M., Riuttala, H. ja Reijula, K. (2008) Complaints and symptoms among hospital staff in relation to indoor air and the condition and need for repairs in hospital buildings. Scandinavian journal of work, environment & health. Suppl 2008, no 4, s. 58-63.

5.

Hellgren, U., Hyvärinen, M., Holopainen, R. ja Reijula, K. (2011) Perceived indoor air quality, air-related symptoms and ventilation in Finnish hospitals. International journal of occupational medicine and environmental health. Vol. 24, no. 1, s. 48-56.

64

Sisäilmayhdistys raportti 36

6.

Vilén, L ja Putus, T. (2017) Sisäilmaongelmien yleisyys hoitoalan työpaikoilla. Sisäilmastoseminaari 2017, SIY raportti 35. s. 101-105.

7.

Pei Zam, H., Emilia, Z.A., Karmegam, K. ja Mohd Sapuan, S. (2017) Dampness and mold exposure in buildings as a risk factor for health effects. Malaysian Journal of Public Health Medicine. Vol. 1, s. 28-40.

8.

Tehy (2016) Tehy tilastoina 2016. Tehy ry, Grano Oy, Vantaa

9.

Savilahti, R., Uitti, J. ja Husman, T. (2005) Validity and recall of information from questionnaires concerning respiratory infections among schoolchildren. Central European journal of public health. Vol. 13, no. 2, s. 74-77.

10. Hytönen, M., Nokso-Koivisto, J., Huovinen, P., Ilkko, E., Jousimaa, J., Kivisto, J., Korppi, M., Liira, H., Malmivaara, A., Numminen, J. ja Pirilä, T. (2013) Sivuontelotulehdus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Korva-, nenä- ja kurkkutaudit - Pään ja kaulan kirurgia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi38050 (05.01.2018) 11. Helldán, A. ja Helakorpi, S. (2015) Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2014 - Health Behaviour and Health among the Finnish Adult Population, Spring 2014, THL, Helsinki. 12. Koskinen, O.M., Husman, T.M., Meklin, T.M. ja Nevalainen, A.I. (1999) The relationship between moisture or mould observations in houses and the state of health of their occupants. Eur Respir J. Vol.14, s 1363-1367. 13. Park, J.-H., Kreiss, K. ja Cox-Ganser, J. M. (2012) Rhinosinusitis and mold as risk factors for asthma symptoms in occupants of a water-damaged building. Indoor Air. Vol. 22, s. 396–404. 14. Ahlroth Pind, C., Gunnbjörnsdottír, M., Bjerg, A., Järvholm, B., Lundbäck, B., Malinovschi, A., Middelveld, R., Nilsson Sommar, J., Nordbäck, D. ja Janson, C. (2017) Patient-reported signs of dampness at home may be a risk factor for chronic rhinosinusitis: A cross-sectional study. Clinical and experimental allergy. S.1-7.

Sisäilmastoseminaari 2018

65

MIKROBI-, ENDOTOKSIINI- JA Β-GLUKAANIPITOISUUKSIEN SEKÄ PÖLYN TOKSISUUDEN EROJA MAASEUTU- JA KAUPUNKIRAKENNUKSISTA KERÄTYISSÄ PÖLY- JA MATERIAALINÄYTTEISSÄ Maria Andersson, Heidi Salonen, Jarek Kurnitski Aalto-yliopisto, Rakennustekniikan laitos

TIIVISTELMÄ Tässä tutkimuksessa selvitettiin mikrobi-, endotoksiini-, ja β -glukaanipitoisuuksien sekä pölyn toksisuuden eroja maaseutu- ja kaupunkirakennuksista kerätyissä pöly- ja materiaalinäytteissä. Karjasuojien paaliheinäpöly sisälsi endotoksiinia ja β-glukaania keskimäärin 22 ng, ja 13 ng mg-1, kun vastaavasti kaupunkirakennuspölyissä ja säilörehupölyissä endotoksiinia ja β-glukaania oli alle 1 ng mg-1. Säilöheinän käsittely vapautti pölyä 10 kertaa vähemmän kuin paaliheinä, pöly sisälsi >100 kertaa vähemmän aerobisesti viljelykelpoisia bakteereita kuin paaliheinä ja se sisälsi maitohappobakteereita >104 pmy mg-1 eikä homeita. TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET Maanviljelijöiden työperäiset hengityselinsairaudet yleistyivät 1980-luvulla ja saavuttivat huippunsa v. 1990 (Kuva 1), jolloin niiden osuus maanviljelijöiden työkyvyttömyyseläkkeistä oli 7% /2/. Maanviljelijöiden lisäksi myös hevosilla esiintyi yleisesti astman tapaista allergiaa eli hevosten ”puhkuria”. Säilöheinä, jonka maitohappo bakteeri pitoisuus on 10 4-107pmy g-1, /3/ korvasi paaliheinän 1990 luvun jälkeen. Samoihin aikoihin hevosten ja maanviljeijöden keuhkosairaudet vähenivät (Kuva 2) /4/. Astman tapaisia keuhkosairauksia esiintyy hevosilla ja ihmisillä mutta ne ovat harvinaisia naudoilla/5/. Ko. keuhkosairauksiin liittyvät bronkiolien yliärsytystilat ja konstriktiot johtavat alveolien heikentyneeseen toimintaan ja lisäävät bakteeri-infektioriskiä. Pitkäaikainen altistuminen bioaerosoleille (homeille ja niiden soluseinän β-glucaaneille sekä gram-negatiivisten bakterien endotoksiineille) sekä toistuvat virusinfektiot toimivat sekä hevosten että ihmisten sisäilmaperäisten keuhkosairauksien altistavina tekijöinä /1/2/5/6/. Niiden tarkkaa etiologiaa ei tunneta eikä tiedetä mitkä bioaerosolien komponenteista aiheuttavat sairastumisen. Altistuminen bakteereille ̶ etenkin maitohappo-bakteereille ̶ on raportoitu myös suojaavan astmalta /7/8/ Samalla aikavälillä kaupunki ihmisten ns. homeherkistyssairaudet, johon saattaa liittyä myös astman kaltasia oireita, ovat yleistyneet /9/, ja niistä puhutaan medioissa tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Kaupunkien ns. homesairauksien syyt ovat kiistanalaisia /9/. Yhtä voimakkaita bioaerosolialtistumisia kuin 1980-1990 luvun paaliheinää käyttävissä eläinsuojissa, ei ole voitu osoittaa kaupunkirakennuksissa. Tutkimuksessamme pyrimme selvittämään, miten ja kaupunkirakennuksista ja eläinsuojista kerätyt pöly- ja materiaalinäytteet eroavat toisistaan toksisuuden ja mikrobiologistenominaisuuksien suhteen.

66

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kuva 1. Hufvudstadsbladet 1.2. 1990 . Maanviljelijät todettiin maan sairaimmaksi ammattikunnaksi.

Kuva 2. Hevosten puhkurilääkkeen mainos. Lääkettä myytiin 1992 - 2017 n. 700 kpl/v. Hevosten määrä on tällä aikavälillä lisääntynyt 25000:lla /5/

TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Kokeellinen suunnittelu Keräsimme näytteitä maaseutu- (navetat ja tallit) ja kaupunkirakennusten laskeutuneesta pölystä sekä rakennusmateriaaleista. Tutkimme navetoista, talleista sekä kaupunkirakennuksista kerättyjä näytteitä; ilmasta laskeutuneesta pölystä ja materiaaleista (Taulukko 1). Vertasimme eri vuosikymmeninä ja eri kohteista kerättyjen näytteiden mikrobi-, endotoksiini- ja β-glukaanipitoisuuksia sekä toksisuuksia. Lisäksi tutkimme mikroskooppisesti bioaerosolien mahdollisia päästölähteitä. Näytteet keräsi ja analysoi mikrobiologi Maria Andersson. Osa tuloksista perustuu aiempien tulosten yhteenvetoon /10/11/12/ ja tulosten uudenlaisesta näkökulmasta tarkasteluun (mm. paaliheinäpölyn ja säilörehupölyn erilliseen käsittelyyn). Taulukko1. Navetoista, talleista ja kaupunkirakennuksista kerätyt näytteet Näytteet kerätty

Päästölähde

Näytteet (N) ilm pöl materiaalit 1 Navetat 1985-1988 paaliheinä 8 7 2 Tallit2 1993-2014 säilörehu 5 7 1 Kaupunki-rakennukset3 1987-2016 tuntematon 16 14 12 1 2 ) Hautjärven koetila Mäntsälä, Vättilän maitotila Joroinen ) Hautjärven kartanon talli, Moringin ravitalli, Iran talli, Mäntsälässä. 3) Kööpenhamina, Espoo, Helsinki Pöly-materiaali- ja ilmanäytteiden analysointi ja viljely Pöly-, ilma- ja materiaalinäytteistä analysoitiin endotoksini- ja glukaanipitoisuudet sekä kineettisellä turbidimetrisella Limulus testillä (Scan Dia Sharlottenlund Tanska) että geelihyytymis modifikattiolla (Pyrogent Biowittaker, Verviers Belgia). Analyysit suoritettiin vuosina 1995 ja 2004 ja menetelmät on kuvattu aikaisemmissa julkaisuissa

Sisäilmastoseminaari 2018

67

/10, 11/. Siansiittiöiden liikkuvuustestillä /10/tehdyt toksisuusanalyysit tehtiin ajanjaksolla1998-2014 Näytteet viljeltiin elvytyksen jälkeen tryptikaasi-soija-agarille (bakteerit) ja mallasuuteaagarille (homeet) /10/, pölyjen viljelmistä mitattiin yhdeltä maljalta kerätyn ja uutetun biomassan toksisuus sian siittiöillä /12/. Elektomimikroskopia-menetelmä on kuvattu aikaisemmassa julkaisussa /10/ TULOKSET Tulokset taulukossa 2 osoittavat, että navettojen 1980-luvulla kerätyssä olki- ja paaliheinäpölyssä oli keskimäärin eniten sekä endotoksiinia (22 ng mg-1 ) että βglukaania (13 ng mg-1 ). Eläinsuojien pölyt sisälsivät enemmän endotoksiinia kuin βglukaania. Kaupunkipölyissä tilanne oli päinvastainen. Taulukko 2. Eläinsuojien ja kaupunkirakennusten pölyjen endotoksiini ja β-glukaani pitoisuuksia. Navettojen paaliheinä ja -olkipölyjen tulokset ovat 1980- luvulta, tallien säilörehu pölyjen tulokset vuosilta 1998-2014, ja kaupunkirakennuksista vuosina 19872016. Muovimatot olivat uusia (suoraan kaupasta), ostettu v. 2000. M = keskiarvo Endotoksiini β-glucaani Aerobisesti ng mg-1

Pölyt

viljellyt mikrobit*

Päästölähde paaliheinä ja -olki

M (Vaihtelu)

M (Vaihtelu)

pmy mg-1

navetat** N = 7 Päästölähde säilörehu

22 (17-35)

13 (1-41)

105-107

tallit N = 7 0.6 (0.5-0.8) 0.7 (0.6-0.9) 104-105 Kostuneet kaupunkirakennukset päiväkodit** ja 0.3 (0.2-0.4) 0.8 (0.5-0.8) 103-104 asunnot N= 7 Oletettuja pölyjen päästölähdemateriaaleja Kostuneet Endotoksiini β-glucaani Toksisuus EC50 μg-1 ml-1 -1 materiaalit ng mg paaliheinä

35

42

50

kipsilevy*** kipsilevy*** kipsilevy mineraalivilla

17 2.3 4 8

210 14 40 2.5

0.3 10 10 40

Kuivina säilyneet materiaalit paaliheinä 9

0.3

60

säilöheinä

0.6

0.6

>50

kipsilevy***

0.41

0.4

54

mineraalivilla*** < 0.1 < 0.1 >50 muovimatot N=5 ei mitattu ei mitattu <1 *Bakteerien ja homeiden yhteenlaskettu pesäkemäärät. Julkaistu: **/10/,*** /11/

68

Sisäilmayhdistys raportti 36

Tulosten mukaan 1990-luvun jälkeen kerätyissä tallien säiliörehupölyissä ja 1980-2016 välillä kerättyjen kaupunkirakennusten pölyissä sekä endotoksiini- että β-glukaani pitoisuudet olivat kymmenesosa 1980 luvun navettapölyjen pitoisuuksista. Kaupunkipölyissä ja materiaaleissa oli enemmän β-glukaania suhteessa endotoksiiniin kuin eläisuojien näytteissä. Kaupunkirakennusten kostuneet kipsilevyt sisälsivät enemmän endotoksiinia ja β-glukaania ja olivat myös toksisempia kuin kuivina säilyneet materiaalit. Uudet muovimatot olivat yhtä toksisia siittiöille kuin homeisin kipsilevy. Tämä osoittaa, että kaupunkien rakennuksissa voi olla muitakin haitta-ainelähteitä kuin homeiset rakennusmateriaalit. Esimerkkejä mikrobiaerosolien mahdollisista päästölähteistä kaupunkirakennuksissa ja eläinsuojissa on esitetty kuvassa 4. Kuva 4 osoittaa että aktiiviset homekasvustot kosteissa materiaaleissa saattavat erittää exudatteja sisältäviä eksosomeja, säilörehun korret saattavat olla sauvamaisten tod. näk. maitohappobakteerien peitossa (B) ja paaliheinäpöly saattaa sisältää aktinobakteereiden muotoisia partikkeleita (D).

Kuva 4. Mikroskooppikuvia bioaerosolien komponenteistä ja päästölähteistä. Kuvat stereomikroskooppilla esittävät homekasvustoja (A,C) ja kuvat pyyhkäisyelektronimikroskooppilla bakteeripartikkeleita (B,D). Kipsilevylla kasvava Trichoderma atroviride kannan exosomeja näkyy panelissa A, ja Acrostalagmus luteoalbus kannan erittämiä exosomeja mallasuutemaljalla panelissa C. Panelissa B näkyy säilörehun korren pinnalla sauvabakteerien, mahdollisesti maitohappobakteeerien muodostama biofilmi. Paneelissa D näkyy paaliheinäpölyn bakteereita nucleopore filtterillä, mm. v-muotoisia aktinobakteereita. Tulokset taulukossa 3 osoittavat että eläinsuojien ilman pölypitoisuudet ja aerobisesti viljeltävien mikrobien pesäkemäärät olivat 100-1000 kertaisia kaupunkirakennuksiin verrattuina, ja että kaupunkirakennusten pölyt sekä viljelymaljojen mikrobimassat olivat

Sisäilmastoseminaari 2018

69

toksisempia kuin vastaavat eläisuojien näytteet. Toksisia pölyjä ja mikrobibiomassoja löytyi sekä kostuneista että kuivista taloista. Taulukko 3. Eläinsuojien ja kaupunkirakennusten ilman pölypitoisuus, laskeutuneiden pölyjen toksisuudet sekä pölyjen mikrobien viljelymaljan koko biomassan toksisuudet ja ilman viljekelpoisten mikrobien määrät. M=keskiarvo EC50 μg ml-1 Viljellyt* Pölyä Laskeutunut Mikrobiomi mikrobit ilmassa pöly pölyssä ilmassa Eläinsuojat mg m-3 M (vaihtelu) M (vaihtelu) pmy m-3 Navetat N=8 10-100 100 (50-150) 80 (50-100) 106-109 Tallit N=5 1-10 70 (50-100) 80 (50-100) 104-106 Kaupunkirakennukset Kostuneet talot N=8 0.01-1 20 (6-80) 76 (1-100) 102-103 Kuivat talot N=8

0.01-1

16 (4-40)

72 (5-100)

102-103

TULOSTEN POHDINTAA Osoitimme laadullisia ja määrällisiä eroja eri sisäilmaympäristöjen bioaerosolien välillä. Näytemäärät olivat pieniä ja tulokset ovat lähinnä kysymyksiä herättäviä. Säilörehupöly ja kaupunkiasuntojen pölyt sisälsivät vähemmän endotoksiineja ja β-glukaania kuin paaliheinä- ja olkipöly, ja säiliörehusta vapautui vähemmän aerobisesti viljeltäviä mikrobeja ja pölyä ilmaan. Kaupunki rakennusten sisäilman pölypitoisuudet ja mikrobien pesäkeluvut ovat eläinsuojiin verrattuna oletettavasti liian matalia altistamaan homeherkistyssairauksille. Kaupunki-ihmisten monimuotoisiin sisäilmaperäisiin herkistyssairauksiin altistavat tekijät ovat tuntemattomia eikä niitä osata mitata. Muovimattojen ja sisätilapölyjen korkea toksisuus osoittavat, että kaupunkirakennuksissa saattaa olla muitakin haittaainelähteitä kuin homehtuneet rakennusmateriaalit ja/tai myös tekijöitä jotka suosivat toksigeenisiä mikrobeja. Mikrobeja, myrkyllisiä kemikaaleja sekä muovisten rakennusmateriaalien päästöjä on epäilty altistaviksi tekijöiksi /13/14/. Urbaanin elinympäristön mikrobiköyhyyden ja mikrobiomin kapenevan diversiteetin on myös todettu heikentävän immunotoleranssia ja altistavan astmalle ja allergialle /7/15/ Rakennuksissa rakenteiden metabolisesti aktiivisten mikrobiomien metaboliatuotteet saattavat erittyä nestepitoisina eksosomeina sisäilmaan /17/ ja altistaa tilankäyttäjiä ko. epäpuhtauksille rakennuksen ilmapaineen vaihteluiden seurauksena/18/. Sisäilmassa nestemäiset eksosomit saattavat muodostaa nanoaerosoleja, jotka liikkuvat sisäilmassa vesihöyryn kuljettamina. Tällaisten nanoaerosolien systemaattiseen keräämiseen ei ole kuitenkaan vielä keksitty keräintä, joka mahdollistaisi edustavien näytteiden saamisen pitkäaikaisen altistumisen arvioimiseksi. Nanoaerosolit eivät laskeudu vaakapinnoille, ja ne saattavat jäädä havaitsematta tällä hetkellä käytössä olevilla menetelmillä (kasvatukseen ja DNA-teknologiaan perustuvat menetelmät sekä toksisuustestit). Lisätutkimusta tarvittaisiin sekä isommilla näytemäärillä että erilaisilla uusilla keräys- ja analyysimenetelmillä. KIITOKSET Suomen Akatemia (TOXICPM 289161).

70

Sisäilmayhdistys raportti 36

LÄHDELUETTELO 1.

Mair T.S. , Derksen F.T. (2000) Chronic obstructive pulmonary disease: a review. Equine Vet Ed. 12(1) s. 35-44.

2.

Notkola V., Husman K., Laukkanen V. (1987). Mortality among male finnish farmers 1979-1983. Scand J . Work Environ Health 13, s. 124-128.

3.

Muhonen, S. , Julliand V, . Lindberg, J., Bertilsson J., Jansson A. (2009). Effects on the equine colon ecosystem of grass silage and haylage diets after an abrupt change from hay. J Anim Sci, 87: 2291-2298.

4.

Keskinen H, Työterveyslaitoksen tilasto vuodelta 2002

5.

Kalevi Heinonen ELT. Vetcare Oy, henkilökohatinen tiedonanto

6.

Fogelmark B., Sjöstrand M., Rylander R. (1994) Pulmonary inflammation induced by repeated inhalations of β -glucan and endotoxin. In J. Exp. Path. 75:85-90.

7.

Kline J. N. (2007) Immunotherapy of asthma using CpG Oligodeoxynucleotides. Immunol Res. 39:279–86.

8.

Adams R, Bhangar S,. Dannemiller K. ym. (2016) Ten questions concerning the microbiomes of buildings Building and Environment 109:224-234.

9.

Valtonen V. (2017). Clinical Diagnosis of the Dampness and Mold Hypersensitivity Syndrome:Review of the Literature and Suggested Diagnostic Criteria. Frontiers in Immunology, 8:1-6.

10. Andersson M., Weiss,N.,Rainey F., Salkioja-Salonen M. Dustborne bacteria in animal sheds and childrens day care centers. J Appl Microbiol. 86, 622-634, 1999. 11. Alenius H., Pakarinen J., Saris O., Andersson M.A.,ym. (2009) Contrasting Immunological Effects of Two Disparate Dusts – Preliminary Observations. Int. Arch. Allergy. Immunol. 12/ 149:81-90. 12. Andersson M., Nikulin M., U. Köljalg U. ym. M. Bacteria, molds, and toxins in water-damaged building materials. (1997). Appl Environl Microbiol 63:387-393. 13. Bornehag C-G., Lundgren B.,Charles J. ym (2005). Phalates in indoor dust and their association with building characteristics. Environ Health Persp 113:1399-1404, 14. Mitro M. Dodson E., Singla V.,ym. (2016) Consumer Product Chemicals in Indoor Dust: A Quantitative Metaanalysis of U.S. Studies Environ. Sci. Technol. 50: 10661−10672. 15. Haahtela T, Hanski I, von Hertzen L, ym. (2017). Luontoaskel tarttumattomien tulehdustautien torjumiseksi. Duodecim.133:19-26. 16. Salo J, Andersson MA, Mikkola R, Kredics L ym. (2015). Vapor as a carrier of toxicity in a health troubled building. Healthy Buildings 2015 ¬ Europe (ISIAQ International), Eindhoven, The Netherlands 2015/05. 17. Vornanen-Winqvist C, Järvi K. Toomla S. ym (2018). Ventilation Positive Pressure Intervention Effect on Indoor Air Quality in a School Building with Moisture Problems. Int. J. Environ. Res. Public Health 15 (230): 1-23

Sisäilmastoseminaari 2018

71

SIIVOUSKEMIKAALIEN JA BIOSIDIEN VAIKUTUKSET MITATTUUN JA KOETTUUN SISÄILMAN LAATUUN Leila Kakko1, Eija Reunanen1, Kati Järvi2, Tuomas Alapieti2, Raimo Mikkola2, Maria Andersson2, Hanna Leppänen3, Martin Täubel3, Anne Hyvärinen3 ja Heidi Salonen2 1

Tampereen ammattikorkeakoulu Aalto-yliopisto 3 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2

TIIVISTELMÄ Aalto-yliopiston, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Tampereen ammattikorkeakoulun yhteistyöhankkeena käynnistyi syksyllä 2017 kaksivuotinen hanke ”Sisätiloissa käytettyjen siivouskemikaalien ja biosidien vaikutukset mitattuun ja koettuun sisäilman laatuun koulu-ja päiväkotirakennuksissa (SIBI-hanke)”. Hankkeessa tutkitaan pääkaupunkiseudun lukiossa ja päiväkodeissa käytettyjen siivouskemikaalien sekä biosidien vaikutuksia koettuun ja mitattuun sisäilman laatuun. Tutkimus sisältää kenttä- ja laboratoriotutkimuksia sekä kirjallisuuskatsauksen. TAUSTA JA TAVOITTEET Kosteus- ja homevaurioiden sekä materiaaleihin liittyvien ongelmien lisäksi yhdeksi sisäilmaongelmien aiheuttajiksi epäillään erilaisia rakennuksien huollossa ja ylläpidossa käytettyjä kemikaaleja, kuten siivouskemikaaleja ja ilmanraikasteita, sekä käyttäjien mukana sisäilmaan kulkeutuvien hygieniatuotteiden ja käsienpesuaineiden hajusteita ja antimikrobisia aineita /1-9/. Ajantasaista tutkimustietoa näiden kemikaalien vaikutuksista sisäilman laatuun ja tilojen käyttäjien terveyteen on kuitenkin olemassa hyvin vähän. Uudessa Asumisterveysasetuksessa 2015 /10/ annetaan toimenpiderajoja joillekin kemiallisille epäpuhtauksille, joiden lähteenä oletetaan olevan pääasiassa rakennusmateriaalit ja ulkoilma. Osa toimenpiderajoista perustuu ongelmien tunnistamiseen ja osa on terveysperusteisia. Useissa julkisissa rakennuksissa yhdeksi mahdolliseksi sisäilmaongelmien aiheuttajiksi on epäilty erilaisia siivouskemikaaleja /1,2, 11/. Tarvitaan kuitenkin lisää tietoa oppilaitoksissa ja päiväkodeissa käytettävien kemikaalien määrästä ja laadusta sekä erilaisten siivousmenetelmien ja siivouskemikaalien välittömistä ja välillisistä vaikutuksista sisäilman laatuun ja mikrobiomiin erilaisissa olosuhteissa. Rakennuksissa käytettyjen kemikaalien määrä ja laatu korostuvat tulevaisuudessa energiatehokkuus-direktiivin (EPBD) 2010(31) EU myötä. Direktiivi edellyttää energian säästöä myös ilmanvaihdon osalta, jolloin ilmanvaihto on helposti alimitoitettu rakennuksen kemikaalikuormaan /12/ nähden. Tutkimuksessa selvitetään monitieteisesti energiatehokkaiden uudisrakennusten siivous ja huoltoprosessien vaikutusta työympäristöjen mitattuun ja koettuun sisäilman laatuun. Erityistarkastelun kohteena ovat uudistetut siivousprosessit, jotka eivät lisää rakennuksen sisäilman kemikaalikuormaa mutta kuitenkin takaavat pölyttömän ja haitta-aineesta puhtaan työympäristön.

72

Sisäilmayhdistys raportti 36

Tutkimuksen päätavoitteet kenttä-, laboratorio-, ja kirjallisuustutkimuksissa ovat seuraavat: 1) Selvittää, kuinka paljon oppilaitoksissa ja päiväkodeissa käytetään kemikaaleja sekä käytettyjen siivouskemikaalien ja biosidien vaikutusta mitattuun ja koettuun sisäilman laatuun erilaisten siivousprosessien aikana ja niiden jälkeen. 2) Selvittää erilaisten materiaalien ja siivousaineiden vuorovaikutusten merkitystä kemiallisiin emissioihin erilaisissa lämpö- ja kosteusolosuhteissa. 3) Selvittää siivouskemikaalien ja biosidien mitokondriotoksisuutta nisäkässoluille ja potentiaalisesti patogeenisille mikrobeille. 4) Selvittää siivouskemikaalien ja biosidien kiihdyttäviä ja inhiboivia vaikutuksia eri homekantojen ja lajien itiöiden germinaatioon. 5) Selvittää julkaistua tietoa kouluissa käytettyjen siivouskemikaalien ja biosidien vaikutuksista mitattuun sisäilman laatuun sekä tilankäyttäjien terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimushanketta rahoittaa Työsuojelurahasto ja yhteistyökumppaneina ovat Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit, Työterveyslaitos, STM, Aalto-yliopistokiinteistöt, Sisäilmatutkimuspalvelut Elisa Aattela Oy, Poistoa Group Oy, Vileda Professional sekä KiiltoClean Oy. TUTKIMUSHANKEEN AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuskohteina on 14 lukiorakennusta ja yksi päiväkoti pääkaupunkiseudulta. Tutkittavat kohteet valittiin hankkeen johtoryhmässä yhdessä kaupunkien kanssa. Laboratoriotutkimuksissa tarvittava tutkimusaineisto saadaan lukio- ja päiväkotirakennuksien kenttätutkimuksissa kerätyistä mikrobiologisista ja kemiallisista näytteistä. Koetun sisäilman laadun ja työympäristöön liittyvän oireilun selvittämisessä käytetään THL:llä kehitettyä kyselyä ja hyödynnetään Helsingin kaupungin kouluissa keväällä 2017 toteutettua laajaa oire- ja olosuhdekyselyä. Lukioiden oppilaille ja opetushenkilökunnalle sekä päiväkodin henkilökunnalle suunnattuun kyselyyn vastaaminen tapahtuu pääasiallisesti käyttämällä omaa mobiililaitetta, kuten puhelinta tai tablettia. Taustatietoa siivousmenetelmien ja -kemikaalien käytöstä lukio- ja päiväkotirakennuksissa ja niiden mahdollisesta haitallisuudesta selvitetään kirjallisuuskatsauksen ja haastatteluiden avulla. Kenttämittaukset toteutetaan kolmessa vaiheessa, kaksi viikkoa kerrallaan: 1.

Käytettävät siivousmenetelmät ja –aineet ovat kohteessa päivittäisessä käytössä olevia.

2.

Siivouksessa ei käytetä olenkaan kemikaaleja vaan ainoastaan vesijohtovettä ja mikrokuitutuotteita sekä käytävien lattiapinnoille uutta yhdistelmäkonetta.

3.

Palataan kohteen alkuperäiseen omaan siivoukseen menetelmien ja aineiden osalta

Kemikaalittomaan siivoukseen siirryttäessä ennen mittauksia on kahden viikon siirtymäaika. Kohteissa tehtävät tutkimukset ja niissä käytettävät menetelmät on koottu taulukkoon 1.

Sisäilmastoseminaari 2018

73

Taulukko 1. SIBI- hankkeessa koulu – ja päiväkotikohteissa tehtävät tutkimukset ja käytetyt menetelmät. Tutkimus

Tutkimusmenetelmä

Kemialliset näytteet TVOC, T, RH, CO2, CO, rikkivety, arsiini, ammoniakki ja otsoni VVOC ja VOC Ilmanäytteiden aldehydit

1 luokkahuone / koulu tai päiväkoti 2 viikkoa * 3 Graywolf mittauspaketti: TG 501 ja IQ 610 –anturit, Aktiivinäytteenotto Tenax TA – adsorbenttiputkiin, 8 l / 40 min ISO 16017-2:2003 /13/ Aktiivinäytteenotto Sep-Pak Xposure -keräimiin 100 l / 100 min ISO 16000-3 /14/

Mikrobinäytteet Ilmanäytteet mikrobija bakteerimäärityksiä varten Pyyhintäpölynäyte tutkimustilojen pinnoilta Elinkykyiset mikrobit Bakteeri- ja sienimikrobiomin NGS (Next-Generation Sequencing) Siivouksellinen laatu Huurrevesinäyte

Mittauskohde ja kesto

1 luokkahuone / koulu tai päiväkoti 2 viikkoa * 3 RCS High Flow Touch-keräin, agar-liuskat (home- ja bakteeripesäkkeet) 100 l / 1 minuutti Minigrip-pussi (analysointi elektronimikroskoopilla) Laskeumamaljat Laskeumamaljat

Hygicult TPC Pro-Clean pintahygieniatesti E-keräin (Kerätyn veden toksisuusmittaukset käyttäen bakteeri- ja nisäkässoluja)

2-3 * tutkimuksen aikana

Haastattelu ja havainnointi

14 lukiota 1 päiväkoti

Oma puhelin / tabletti / tietokone

Opetus- ja päiväkodin henkilöstö ja lukion oppilaat

Kyselyt, haastattelut ja havainnoinnit Siivouskemikaalien ja – menetelmien käytön havainnointi kohteissa Oire- ja olosuhdehaittakysely oppilaille ja opettajille

74

Sisäilmayhdistys raportti 36

TUTKIMUKSESTA SAATAVA HYÖTY Hanke tarjoaa merkittävää uutta tietoa oppilaitos- ja päiväkotirakennuksissa käytettyjen siivousmenetelmien, sekä siivous- ja ylläpitokemikaalien välittömistä (kemialliset, mikrobiologiset ja hiukkasmaiset altisteet) ja välillisistä (käytettyjen kemikaalien vaikutukset mm. mikrobiomin lajikirjoon ja in vitro toksisuus) vaikutuksista mitattuun ja koettuun sisäilman laatuun. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kunnallisessa päätöksenteossa päätettäessä kiinteistöjen siivousmenetelmistä sekä käytettävistä siivous- ja ylläpitokemikaaleista ja saadun tutkimustiedon avulla voitaneen pienentää rakennusten kemikaalikuormaa sekä tilankäyttäjien kemikaalialtistumista. Hankkeesta saatavaa tutkimustietoa voidaan hyödyntää laajasti suomalaisen työelämän ja työterveyden hyväksi erilaisissa julkisissa rakennuksissa. Oikeiden siivousmenetelmien ja siivousaineiden valinnan lisäksi tutkimuksemme auttaa kehittämään uusia menetelmiä sisäilman ja sisäympäristön laadun arviointiin sekä kehittämään jo olemassa olevia menetelmiä. Tuloksia ja hankkeessa kehitettyjä menetelmiä voidaan hyödyntää myös tulevissa kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa sekä laadittaessa määräyksiä ja suosituksia rakennusten huollosta. TUTKIMUKSEN AIKATAULU Hanke aloitettiin syyskuussa 2017 ja loppuraportin on tarkoitus valmistua vuoden 2019 loppuun mennessä. LÄHDELUETTELO 1.

Wolkoff P., Schneider T., Kildesø J., Degerth R., Jaroszewski M., Schunk H. 1998. Risk in cleaning: chemical and physical exposure. Science of the total Environment 23 135-156.

2.

Nazaroff W., Weschler C. 2004. Cleaning products and air fresheners: exposure to primary and secondary air pollutants. Atmospheric environment. 38; issue 18. pp 2841-2865.

3.

Mitro S., Dodson R., Singla V., Adamkiewicz G. , Elmi F.,Tilly T., Zota A. 2016. Consumer Product Chemicals in Indoor Dust: A Quantitative Meta-analysis of U.S. Studies Environ. Sci. Technol. 2016, 50, 10661−10672.

4.

Nørgaard AW., Kofoed-Sørensen V, Mandin C, Ventura G, Mabilia R, Perreca E, Cattaneo A, Spinazzè A, Mihucz VG, Szigeti T, de Kluizenaar Y, Cornelissen HJ, Trantallidi M, Carrer P, Sakellaris I, Bartzis J, Wolkoff P. 2014.Ozone-initiated terpene reaction products in five European offices: replacement of a floor cleaning agent. Environ Sci Technol. 48:13331-13339.

5.

Nørgaard AW, Kudal JD, Kofoed-Sørensen V, Koponen IK, Wolkoff P. 2014. Ozone-initiated VOC and particle emissions from a cleaning agent and an air freshener: risk assessment of acute airway effects. Environ Int. 68:209-218.

6.

Wessels S, Ingmer H. 2013. Modes of action of three disinfectant active substances: A review. Regulatory Toxicology and Pharmacology 67: 456–467.

7.

Gameiro A, Coutinho I., Ramos L., Goncalo M. 2014. Methyisothiazolinone: second epidemic” of isothiazolinone sensitization. Contact Dermatitis, 70, 238-260.

Sisäilmastoseminaari 2018

75

8.

Potera C. 2011. INDOOR AIR QUALITY: Scented Products Emit a Bouquet of VOCs Environ Health Perspect. 119: A16.

9.

Lundov M.D., Zachariae, C., Menné, T. and Johansen J.D. 2012 Airborne exposure to preservative methylisothiazolinone causes severe allergic reactions. BMJ. 4, 345.

10. Asumisterveysasetus. 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista. http://stm.fi/documents/1271139/1408010/Asumisterveysasetus/. 11. Rufo J. C, Madureira J., Paciência I., Sousa J. R. B, Oliveira Fernandes E., Slezakova K., Pereira M. C., Aguiar L., Teixeira J. P., Pinto M., Delgado L., and Moreira A. 2016 Exposure to emissions from cleaning products in primary schools: A test chamber study. In book: Occupational Safety and Hygiene IVEdited by Pedro M. Arezes, João Santos Baptista, Monica P. Barroso, Paula Carneiro, Patrício Cordeiro, Nelson Costa, Rui B. Melo, A. Sergio Miguel, and Gonçalo Perestrelo CRC Press 2016 Pages 25–28. 12. Sundell J., Levin H., Nazaroff WW., Cain WS., Fisk WJ., Grimsrud DT., Gyntelberg F., Li Y., Persily AK., Pickering AC., Samet JM., Spengler JD., Taylor ST., Weschler CJ. 2011. Ventilation rates and health: multidisciplinary review of the scientific literature. Indoor Air 3:191-204. 13. ISO 16017-2:2003 Indoor, ambient and workplace air -- Sampling and analysis of volatile organic compounds by sorbent tube/thermal desorption/capillary gas chromatography -- Part 2: Diffusive sampling ISO (International Organization for Standardization), Geneva, Switzerland. 14. ISO 16000-3:2011- Indoor air -- Part 3: Determination of formaldehyde and other carbonyl compounds in indoor air and test chamber air -- Active sampling method. ISO (International Organization for Standardization), Geneva, Switzerland.

76

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

77

KILPIRAUHASSAIRAUKSIEN EPIDEMIOLOGIA SISÄILMAONGELMAISISSA RAKENNUKSISSA Tuula Putus1, Jussi Kantele1 2 1 2

Turun yliopisto, työterveyshuollon oppiaine Terveystalo Oy

TIIVISTELMÄ Kilpirauhassairaudet ovat Kansaneläkelaitoksen (KELA) tilastojen mukaan yleistyneet Suomessa. Väestössä vajaatoiminta on kilpirauhassairauksista yleisin ja sairaus yleistyy iän myötä. Kilpirauhassairauksia on useita ja niiden riskitekijät ovat eri sairauksien osalta mahdollisesti erilaisia. Kilpirauhassairauksia esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä. Laukaiseviin tekijöihin saattavat kuulua erilaiset infektiotaudit, työ- ja elinympäristön biologiset ja kemialliset tekijät sekä muut sairaudet. Sairauden alkuvaiheessa esiintynyt kilpirauhasen ylitoiminta voi myöhemmin muuttua vajaatoiminnaksi. Kilpirauhasen vajaatoiminta on aikaisemmissa hoitoalan aineistoissa ollut 7-8 % tasolla ja tuoreimmissa hoito- ja opetusalan aineistoissa 8-12 %. Yhteyttä työpaikan mikrobiologisiin ja kemiallisiin tekijöihin ei ole aikaisemmin tässä laajuudessa tutkittu. JOHDANTO JA TUTKIMUKSEN TAUSTA Kilpirauhassairaudet ovat yleistyneet Suomessa (Kuva 1). KELA:n tilastojen mukaan levotyroksiini-korvaushoitoa saaneiden määrä on kymmenessä vuodessa melkein kaksinkertaistunut ja erityiskorvattavaa lääkitystä saavien potilaiden määrä on ylittänyt korvattavaa astmalääkitystä saaneiden potilaiden määrän. Erityiskorvattavia kilpirauhaslääkkeitä saavien osuus väestöstä on noussut 3,5 %:sta 6,4 %:iin.

Kuva 1. KELA:n korvaamaa tyroksiinilääkitystä saavien määrä vv.2006-2015.

78

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kilpirauhassairauksia on useita ja niiden riskitekijät ja aiheuttajat tunnetaan huonosti. Eri kilpirauhassairauksien syyt ovat eri sairauksien osalta mahdollisesti erilaisia. Väestössä kilpirauhasen vajaatoiminta on yleisin. Kilpirauhassairauksia esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä ja sairaus lisääntyy iän myötä /1/. Autoimmuuni-tyreoidiitin (kilpirauhastulehduksen) katsotaan liittyvän geneettiseen alttiuteen, jossa ulkoiset tekijät toimivat laukaisevana tekijänä /2/. Tavallisimmat autoimmuunityreoidiitin muodot ovat Hashimoton tyreoidiitti ja Graves’in tauti. Autoimmuunityreoidiitissa elimistö tuottaa vasta-aineita kilpirauhaskudosta vastaan ja verestä voidaan analysoida tyroglobuliinivasta-aineita. Tyreoidiitin laukaiseviin tekijöihin saattavat kuulua erilaiset infektiotaudit, työ- ja elinympäristön biologiset ja kemialliset tekijät sekä muut sairaudet. Tyreoidiitin alkuvaiheessa voi esiintyä kilpirauhasen ylitoiminnan merkkejä ja sairauden rauhoituttua joko hoidon avulla tai itsestään jälkitilaksi jää useimmiten kilpirauhasen vajaatoiminta. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta myös ilman ennakoivaa akuuttia sairauden alkua tai liikatoimintaa. Lisäksi voidaan todeta hyvänlaatuisia kyhmyjä kilpirauhasessa ja niiden yhteydessä kilpirauhasen toiminta voi olla aivan normaalia. Kilpirauhasen syöpä ja lisäkilpirauhasen sairaudet ovat harvinaisia eikä niitä käsitellä tässä artikkelissa. Kliinisessä potilastyössä on varsin tavallista, että sisäilmaselvitysten yhteydessä kiinnitetään huomiota erilaisiin sairaustapausten ryvästymiin (astma, reuma ja muut autoimmuunisairaudet, kilpirauhassairaudet, syöpä) ja työyhteisössä herää epäilys näiden sairauksien yhteisistä riskitekijöistä. Tämän vuoksi on tärkeää tuntea eri sairauksien tavanomainen yleisyys väestössä, jotta tarpeettomia huolia voidaan hälventää ja toisaalta havaita ajoissa epätavalliset tautiryvästymät ja tunnistaa riskitekijät, joiden avulla sairastumisen riskiä voidaan mahdollisesti pienentää. Tuoreen katsausartikkelin mukaan kilpirauhasen kliinistä vajaatoimintaa esiintyy Suomessa 2 %:lla naisista ja vain 0,1 %:lla miehistä /1/. Vajaatoiminnan vuosittainen ilmaantuvuus on 350/100 000 naisilla ja 80/100 000 miehillä. Vajaatoiminnan esiintyvyys suurenee iän myötä, ja yli 60-vuotiailla naisilla se on 5 % ja miehillä 0,5 %. Subkliinisen vajaatoiminnan esiintyvyys väestössä on 3-18 % ja yli 60-vuotiailla naisilla se on 20 % ja miehillä 5 %. Subkliinisessä vajaatoiminnassa yli 75 %:lla tapauksista kilpirauhasen toimintaa säätelevän aivolisäkehormonin, S-TSH:n pitoisuus on vain lievästi suurentunut. Ilman hoitoakin 15-65 %:lla potilaista kertamittauksessa todettu suurentunut S-TSH normaalistuu seuraavien 1-6 vuoden kuluessa /1/. Subkliinisellä vajaatoiminnalla tarkoitetaan koholla olevaa TSH-arvoa ilman kliinisiä oireita. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan subkliinisen vaiheen kilpirauhashäiriöt ovat väestössä yleisiä ja niillä saattaa olla yhteys sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin ja sairauksiin. Korkea TSH-pitoisuus korreloi korkeaan diastoliseen verenpaineeseen miehillä /3/. Langén on väitöskirjansa perusteella ehdottanut TSH:n viitearvon ylärajan laskemista. Kilpirauhasen subkliininen vajaatoiminta etenee vuosittain kliiniseksi vajaatoiminnaksi 2-6 %:lla potilaista. Merkittävästi suurentunut S-TSH, viitevälin alarajan lähellä oleva ST4V, naissukupuoli ja ikääntyminen ovat tätä etenemistä ennakoivia tekijöitä. Naisilla vajaatoiminnan eteneminen tapahtuu yleisemmin, jos potilaalla on autoimmuunivastaaineita tyroglobuliinille (S-TPOAb-positiivisista vajaatoiminnan sai 4,3 % ja vastaainenegatiivisista 2,6 %) /1/. Vaikean vajaatoiminnan oireita ja löydöksiä ovat kuiva iho, hiustenlähtö, huono kylmänsieto, väsymys, hidas ajatuksen juoksu ja muut kognition poikkeavuudet, huono yleisvointi, turvotus, lihasoireet, äänen madaltuminen, ummetus, hidas pulssi,

Sisäilmastoseminaari 2018

79

hengenahdistus ja hidastuneet alaraajaheijasteet. Iäkkäiden henkilöiden oireet voivat olla vähäisiä, kuten heikkoutta, väsymystä ja toimintakunnon heikkenemistä, vaikka kilpirauhasarvot ovat voimakkaasti poikkeavat. Nuorilla potilailla hypotyreoosin oirekuva on yleensä selvempi. Anemia, hyponatremia, seerumin kohonnut kolesteroliarvo tai kohonneet lihasentsyymitasot voivat johtua hypotyreoosista. Hypotyreoosi voi myös muuttaa aivoja rakenteellisesti mm. kognition kannalta keskeisissä tumakkeissa. Lisäksi kilpirauhashormonit vaikuttavat monien hermoston välittäjäaineiden ja kasvutekijöiden tuotantoon ja mm. noradrenaliinin ja serotoniinin välityksellä tapahtuvaan viestien vaihtoon keskushermostossa. Aivojen toiminnallisilla kuvantamistutkimuksilla onkin voitu osoittaa hypotyreoosiin liittyviä muutoksia kognition kannalta tärkeillä aivojen alueilla. Ajatuksenkulku voi hidastua ja mieliala, tarkkaavaisuus sekä keskittymiskyky voivat heikentyä /4/. Tämä oirekuvaus on hyvin lähellä sisäilmapotilaiden kuvaamaa ”aivosumua”. Monissa länsimaissa autoimmuunisairauksien määrät ovat olleet kasvussa. Suurissa tanskalaisissa väestöaineistoissa kilpirauhassairaudet on yhdistetty moniin autoimmuunisairauksiin ja inflammatorisiin sairauksiin kuten astmaan, reumaan ja tulehduksellisiin suolistosairauksiin /5/. Toistaiseksi on epäselvää, millaisessa altistumisympäristössä ja missä järjestyksessä nämä sairaudet tyypillisesti tulevat ja voidaanko näiden sairauksien syntyä estää. Kilpirauhasen vajaatoimintaan on myös liitetty sidekudoksen lisääntyminen sydänlihaksessa, kohonneen verenpaineen riski ja äkillisen sydänkuoleman riskin lisääntyminen /3/. Kilpirauhasten työperäisistä riskeistä tiedetään vielä vähän. Asetonitriilille ja akryylinitriilille altistumisen tiedetään aiheuttavan pitkäaikaisessa altistumisessa hypotyreoosia ja struumaa. Näistä akryylinitriilin tiedetään olevan haitallisempi /6/. Asetonitriiliä käytetään liuottimena laboratoriotyössä, kemikaalien puhdistuksessa ja lääkeaineiden valmistuksessa. Yhdistettä käytetään myös hajuvesien, synteettisten kuitujen ja muiden kemikaalien valmistuksessa. Akryylinitriiliä käytetään mm. akryyli- ja modakryylikuitujen, styreeni-akryyli-sekapolymeerihartsien kuten ABS-muovin, lateksin (erityisesti paperipäällystyslateksin) ja nitriilikumien valmistuksessa, laboratoriokemikaalina sekä väriaineiden, lääkkeiden ja torjunta-aineiden valmistuksessa /6/. Nitriilihansikkaita käytetään yleisesti hoitoalalla. Nitriilit imeytyvät elimistöön hengitettynä, nieltynä että ihon ja silmien kautta. Elimistöön päästyään ne muuttuvat syanidiksi, joka inhiboi soluhengitystä inaktivoimalla mitokondrioiden sytokromioksidaasin toiminnan. Matala-asteinen syaaniyhdisteille altistuminen voi aiheuttaa päänsärkyä, heikotusta, huonovointisuutta ja limakalvojen ärsytysoireita. Neuropatiaa, parestesioita ja näköhermon atrofiaa on kuvattu syanogeenisia aineita sisältävä ravinnon käytön yhteydessä (kassava, pellava). Rakennuksissa styreeniä on mm askeläänimuoveissa ja muovitetuissa höyrynsulkupapereissa, akrylaattimassoissa, lujitemuovissa ja polymeerihartseissa. Akryylinitriili metaboloituu elimistössä epoksidi-metaboliitiksi /6/. Seerumin ja virtsan tiosyanaattimääritystä voidaan käyttää biologisena altistumistestinä. Aikuisväestön viitearvot on saatavissa tupakoiville ja tupakoimattomille erikseen. AINEISTO JA MENETELMÄT Kilpirauhassairauksien tunnuslukuja on tarkasteltu kahdessa aineistossa, jotka on kerätty v. 2006-2007 ja v. 2017. V. 2006 kerätyssä aineistossa on noin 1000 hoitoalan työntekijän tiedot (vastausprosentti yli 90 %) ja v. 2017 on kerätty 13 560 TEHY:n jäsenen ja 2200 SuPer-liiton jäsenen tiedot. Lisäksi on käytettävissä melkein 5000 OAJ:n

80

Sisäilmayhdistys raportti 36

jäsenen kyselyn tulokset vuodelta 2017. Jälkimmäisissä kyselyissä vastausprosentit olivat 11 % ja 25 %. Sairausdiagnoosien osalta kysyttiin vain lääkärin toteamat sairaudet ja validointikysymyksenä on käytetty vastaajan ilmoittamaa lääkehoitoa. Kilpirauhassairauksiin ei ole käytettävissä käsikauppalääkkeitä, toisin kuin esim. allergiassa. Lääkärin diagnosoimina kilpirauhassairauksina kysyttiin erikseen kilpirauhasen vajaatoiminta, kilpirauhasen ylitoiminta, kilpirauhastulehdus ja kilpirauhasen kyhmyt. Koska kysely on suunnattu OAJ:n aineistossa akateemisen koulutuksen saaneille henkilöille ja terveydenhuollon ammattilaisille, on perusteltua uskoa, että vastaajat ovat hyvin perillä heille annetuista diagnooseista ja lääkehoidoista. Aineistot on analysoitu SPSS24-ohjelmalla ja ositekohtaisten tunnuslukujen tilastollinen merkitsevyys on tarkasteltu khiin neliö-testillä ja sekoittavia tekijöitä otettu huomioon logistisen regressiomallin avulla. TULOKSET Noin 10 vuotta sitten kerätyssä sairaalan henkilökunnan aineistossa kilpirauhassairauksien yleisyys oli 8 %. TEHY:n aineistoissa hypotyreoosia oli 10 %:lla ja SuPer-liiton aineistossa 12 %:lla. Kilpirauhasen liikatoimintaa ja kilpirauhasen tulehdusta oli sekä TEHY:n että SuPer-liiton jäsenistöllä reilulla prosentilla. Kilpirauhaskyhmyjä oli 2,5 %:lla SuPer-liiton aineistossa ja 3 %:lla TEHY:n aineistossa. OAJ:n aineistossa kilpirauhasen vajaatoimintaa oli noin 8 %:lla vastanneista ja liikatoimintaa 0,5 %:lla. Kilpirauhastulehdus oli OAJ:n aineistossa muita aineistoja harvinaisempi (0,3 %). Kilpirauhaskyhmyjä oli OAJ:n aineistossa myös vähemmän kuin hoitoalan työntekijöillä (1,6 %). Taulukko 1. Kilpirauhassairauksien yleisyys (%) kosteusvauriomikrobialtistumisen keston luokissa (v). ei lainkaan alle 1v. 1-5v. 6-10v. 11-20v. yli 20v. OAJ 6 7 10 11 9 - hypotyreoosi 7 - tyreoidiitti 0,1 0 0,4 0,3 1,2 0 TEHY 10 - hypotyreoosi 9 8 11 13 15 1,1 - tyreoidiitti 0,6 1,0 1,1 2,3 2,1 SuPer 9 - hypotyreoosi 10 12 13 18 9 - tyreoidiitti 1 0,6 1 1 2,6 2,1 Kaikissa tarkasteltavissa aineistoissa kilpirauhassairaudet korreloivat tiettyjen sisäilmaaltisteiden kanssa. Mitä pidempi oli raportoitu altistumisaika mikrobeille tai mitä useammin (asteikko ’päivittäin’ – ’viikoittain’ – ’harvemmin’ – ’ei koskaan’) haittoja oli havaittu, sitä enemmän oli myös kilpirauhassairauksia. Assosiaatio ei ollut täysin lineaarinen, mutta yhteys oli tilastollisesti merkitsevä sekä hypotyreoosin että tyreoidiitin osalta TEHY:n ja OAJ:n aineistoissa. SuPer:in aineistossa assosiaatio edeltävän 12 kk:n viemärikaasuhavaintojen yleisyyteen oli tyreoidiitin osalta merkitsevä ja muissakin kilpirauhassairauksissa havaittiin samansuuntainen trendi, joka säilyi myös monimuuttujamallituksen jälkeen.

Sisäilmastoseminaari 2018

81

tapauksien määrä (%) 14 12 10 8 6 4 2 0 hypotyreoosi

hypertyreoosi

ei lainkaan

harvemmin

tyreoidiitti** viikoittain

kilpirauhaskyhmyt päivittäin

Kuva 2. Kilpirauhassairaudet (%) työpaikan viemärin hajulle altistumisen ryhmissä. Tyreoidiitissa p<0.05. POHDINTA Kilpirauhasen sairaudet ovat yleistyneet selvästi viime vuosikymmenien aikana. Aikaisemman tutkimustiedon mukaan vain 2 %:lla naisista on kilpirauhasen vajaatoiminta ja iäkkäämmillä yli 60-vuotiailla kilpirauhasen vajaatoimintaa on 5 %:lla. Nyt tutkituilla naisvaltaisilla aloilla kilpirauhasen vajaatoimintaa oli 8-12 %:lla eli noin 1,5-2-kertainen määrä odotusarvoon verrattuna. Vaikka opetus- ja hoitoala ovat naisvaltaisia aloja, pelkkä vastaajien sukupuoli ei selitä havaittuja eroja ja yhteyttä sisäilma-altisteisiin. Viitearvoja on koko väestöstä käytettävissä naisille ja miehille erikseen. Suurissa kyselytutkimuksissa on ollut valitettavan matala vastausprosentti, mutta verrattuna aineistoihin, joissa vastausprosentti on yli 90 %, kilpirauhassairauksien yleisyys sairaala-aineistossa oli 9 % ja terveyskeskusaineistossa 8 %. Molemmissa em. aineistoissa oli myös miehiä ja muitakin ammattiryhmiä kuin perus- ja sairaanhoitajia. Parhaillaan analysoitavassa erään kaupungin kaikissa kouluissa toteutetussa opettajakyselyssä, jossa vastausprosentti on 100 %, kilpirauhasen vajaatoimintaa on 10 %:lla ja kilpirauhastulehdus jopa 3 %:lla, joten OAJ:n aineiston löydös on suuruusluokaltaan oikea, vaikka vastausprosentti jäi kyselyssä matalaksi. Lisäksi sekä hoito- että opetusalan aineistoissa sisäilmaan liittymättömien sairauksien (esim. diabetes) oli täysin sama kuin muussakin aikuisväestössä. Tämä puhuu sen puolesta, ettei kilpirauhassairauksien löydöksissä ole kyse yliraportoinnista. Muistiharhan tai raportointiharhan vaikutusta voidaan myös pitää vähäisenä, koska kilpirauhassairaat ovat oikeutettuja erityiskorvattaviin lääkkeisiin ja lääkityksen tarve on yleensä jatkuva. Oikeus lääkitykseen on tarkistettavissa myös vastaajan KELA-kortista. Kyselyssä ei kerrottu, että tutkimuksen tarkoituksena on tutkia kilpirauhassairauksien ja altistumisen välistä yhteyttä. Myöskään väestössä ei vielä yleisesti tiedetä epäiltyä yhteyttä sisäilma-altisteisiin. Kyselyjen toteuttaminen eri ammattiyhdistysten jäsenille ei ole voinut vaikuttaa toisen järjestön kyselyn tuloksiin, koska jäsenkyselyt tehtiin

82

Sisäilmayhdistys raportti 36

samanaikaisesti ja aineistojen keräys oli pääosin päättynyt ennen TEHY:n ensimmäisten tulosten julkistamista. Kilpirauhassairaudet korreloivat sekä altistumisen kestoon että hajuhaitan useuteen. Iän, sukupuolen, tupakoinnin ja painoindeksin vakioiminen ei vaikuttanut löydöksiin. Havaitun assosiaation takana saattaa olla suora vaikutus tai monitekijäinen yhteys infektiosairauksien, mikrobiologisten ja itse työn kemiallisten altisteiden kanssa. Tältä osin voidaan epäillä akrylaatti- ja epoksimassoja, styreeniä ja nitriilikemikaaleja. Hoitohenkilökunnalla tällaista kemiallista altistumista on enemmän kuin opettajilla ja sairauden yleisyys olikin hoitohenkilöstöllä korkeampi kuin opettajilla. Mahdollista yhteyttä sisäilmatekijöihin, rakennusmateriaaleihin ja muihin työympäristön altisteisiin olisi hyvä tarkastella jatkossa myös muissa aineistoissa ja mitata biologinen altistumiskoe seerumista tai virtsasta. Kilpirauhassairauksien esiintyminen sisäilmaongelmien yhteydessä saattaa selittää osan altistuvien potilaiden kuvaamista kognitiivisista ja yleisoireista, jos diagnoosiin ei päädytä ilman viivettä. Erityisesti nuorten potilaiden oirekuva saattaa olla hyvinkin monipuolinen ja voimakas. Kliininen hypotyreoosi voi aiheuttaa monia oireita. Iäkkäiden potilaiden oireet voivat olla lieviä, kun taas nuorille henkilöille jopa subkliininen hypotyreoosi voi aiheuttaa väsymystä, tarkkaavaisuuden ja uuden oppimisen vaikeutta sekä muistin häiriöitä ja mielialan muutoksia. Myös nitriilikemikaalien on kuvattu aiheuttavan hermostollisia oireita /6/. LÄHDELUETTELO 1.

Salmela P. Aikuisten kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikka. Suomen lääkärilehti 2015; 70: 1567-72.

2.

Bliddal S, Nielsen CH, Feldt-Rasmussen U. Recent advances in understanding autoimmune thyroid disease: the tallest tree in the forest of polyautoimmunity. F1000Res. 2017; 6: 1776. doi: 10.12688/f1000research.11535.1

3.

Langén V. Thyroid-stimulating hormone: reference range and relation to cardiovascular risk. Academic dissertation, University of Turku, 2018.

4.

Samuels MH. Thyroid disease and cognition. Endocrinol Metab Clin North Am 2014; 43: 529-43.

5.

Halling ML, Kjeldsen J, Knudsen T, Nielsen J, Hansen LK. Patients with inflammatory bowel disease have increased risk of autoimmune and inflammatory diseases. World J Gastroenterol. 2017;23(33):6137-6146.

6.

Terveystarkastukset työterveyshuollossa, toim. A-L Karhula. Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö Helsinki, Vammalan kirjapaino Oy, Vammala 2005, 524 s.

Sisäilmastoseminaari 2018

83

ONKO MONIKEMIKAALIHERKKYYDELLÄ, KROONISELLA VÄSYMYSOIREYHTYMÄLLÄ JA FIBROMYALGIALLA YHTEYS SISÄILMAALTISTEISIIN? Tuula Putus Turun yliopisto TIIVISTELMÄ Julkisuudessa on esitetty homealtistuksen johtavan monikemikaaliyliherkkyyteen (MCS) ja muihin oireyhtymiin. Asiasta on aikaisemmin julkaistu melko niukasti tutkimustietoa /1/. Tässä artikkelissa esitetään monikemikaaliherkkyyden, kroonisen väsymysoireyhtymän (CFS) ja fibromyalgian tunnusluvut kahdessa valtakunnallisessa aineistossa, joissa on yhteensä noin 7 000 vastaajaa. Näiden oireyhtymien yleisyys on suomalaisessa aineistossa suunnilleen samalla tasolla kuin esim. USA:ssa. Selvimmin sisäilmatekijöiden vaikutus näkyy fibromyalgian tunnusluvuissa. Lääkärin toteama ympäristöyliherkkyys ei näytä liittyvän sisäilma-altisteisiin tässä aineistoissa. JOHDANTO JA TUTKIMUKSEN TAUSTA Väestössä esiintyy pienellä prosentilla etiologialtaan epäselviä oireyhtymiä, jotka julkisessa keskustelussa on liitetty kosteusvaurio- ja homealtistumiseen ja muihin sisäilmatekijöihin. On esitetty, että jopa puolet homevaurioille altistuvista sairastuisi monikemikaaliherkkyyteen. Muita etiologialtaan epäselviä taudinkuvia ovat krooninen väsymysoireyhtymä, fibromyalgia ja ympäristöyliherkkyys. Näistä fibromyalgia on ainoa varsinainen sairausdiagnoosi ja sillä on kansainväliset diagnostiset kriteerit /2/. Kroonisessa väsymysoireyhtymässä (CFS) Yhdysvaltojen CDC:n kriteerien mukaan kyseessä on monimuotoinen oireisto, jota pahentavat sekä henkinen että fyysinen rasitus, eikä lepo tai nukkuminen lievitä väsymystä. Väsymisen lisäksi oirekuvaan kuuluu lihaskipuja ja -heikkoutta, muistihäiriöitä, keskittymiskyvyttömyyttä ja unettomuutta. Rasituksen jälkeinen huonovointisuus voi kestää yli vuorokauden ajan. Joissakin tapauksissa väsymysoireyhtymä voi jatkua vuosien ajan. Diagnostisiin kriteereihin kuuluu pitkäkestoisen (yli 6 kk) jatkuneen väsymyksen lisäksi (kun muut aiheuttajat on poissuljettu), väsymyksen vaikutus jokapäiväiseen elämään tai työhön ja potilaalla on ainakin 4 seuraavista oireista: rasitus aiheuttaa huonovointisuutta yli 24 h ajan, uni ei virkistä, lyhytkestoinen muisti tai keskittymiskyky on heikentynyt, on lihaskipuja, nivelissä on kipuja ilman turvotusta tai punoitusta, on aristavia imurauhasia kaulalla tai soliskuopissa, kurkku on kipeä jatkuvasti tai toistuvasti. Lisäksi kansainvälisten kriteerien mukaan oireyhtymälle tyypillisiä oireita ovat suoliston ärsytysoireet, masennus ja muut psyyken oireet, vilunväreet ja yöhikoilu, näköhäiriöt, aivosumu, vaikeus olla pystyasennossa, huimaus ja tasapaino-ongelmat, pyörtymistaipumus sekä ruoka- hajustekemikaali- ja lääkeyliherkkyydet sekä meluherkkyys. Väsymysoireyhtymän syyt ovat epäselvät, mutta aiheuttajiksi on epäilty geneettistä taipumusta, infektioita, immuunipuolustuksen häiriöitä ja neuraalisesti välittyvää taipumusta verenpaineen laskuun, stressiä, ravitsemuksen puutostiloja ja hypotalamuksen/hypofyysin ja endokriinisten rauhasten välistä toimintahäiriötä /3, 4/.

84

Sisäilmayhdistys raportti 36

Monikemikaaliherkkyyteen kuuluu potilaan reagointi oirein kemikaaleihin tai hajusteisiin ns. tavanomaisissa pitoisuuksissa ilman osoitettavissa olevaa allergiaa. Allergisoivien kemikaalien vaikutus voidaan tutkia joko IgE-vasta-ainekokein tai ihotestein. Erään teorian mukaan oireiston taustalla on psykologiset mekanismit, kun taas toksikologinen selitysmalli arvioi, että kyseessä olisi epäpuhtauksien pääsy hajukäämin kautta suoraan aivoihin, kuten liuotinainemyrkytyksessä tai rikkihiilimyrkytyksessä. Kaikille em. oireyhtymille on yhteistä, että niitä on enemmän naisilla kuin miehillä. Laboratoriotutkimukset ovat useimmiten viitearvojen sisällä, joskin usein havaitaan matala-asteinen tulehdustila elimistössä /3/. Koska syndrooman aiheuttajia ei tunneta, on hoidon ja kuntoutuksen suunnittelu ollut vaikeaa. Kuitenkin näihin oireistoihin liittyy monenlaisia seurauksia, kuten elämänlaadun heikentymistä, työtehon laskua, yleistä jaksamattomuutta sekä hoidollisen tuen puuttuessa monenlaisia sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, jopa syrjäytymistä työelämän ulkopuolelle. Sekundaarisesti voi tulla masennusta ja muita mielenterveyshäiriöitä. Oireiden yhdistelmä voi yksilötasolla olla hyvin kuormittava. Terveydenhuoltojärjestelmämme ei tunnista näitä oirekuvia sairaudeksi, viaksi tai vammaksi, joka oikeuttaisi sosiaalietuuksiin, kuntoutukseen tai eläkkeeseen. Pitkällä aikajänteellä nämä potilaat eläköityvät useimmiten mielenterveysdiagnoosein. Huolestuttavaa on, että väsymysoireyhtymää on havaittu aiempaa nuoremmilla potilailla, jopa kouluikäisillä lapsilla. Lapsilla ja nuorilla on havaittu myös muita oireyhtymiä, johon kuuluu selittämätön väsymys, lihasheikkous ja voimakkaita pulssi- ja verenpainereaktioita äkilliseen makuulta ylös nousun yhteydessä /5/. Etiologialtaan tuntematon oireisto, on sekä diagnostinen että hoidollinen haaste, jonka taustalla voi olla eosinofiilinen endokardiitti, sick sinus syndroma tai sydämen johtumisjärjestelmän häiriö (haarakatkos). Tilasta toipuminen voi viedä kauan. Hoidossa on kaksi koulukuntaa, joista toinen korostaa fyysisen harjoittelun ja kuntoutuksen merkitystä, toinen lääkehoitoa ja muita menetelmiä/6/. Kirjoittajalla on kaksi omaa tapausta seurannassa. Monikemikaaliherkkyydestä (MCS) on runsaasti kansainvälisiä julkaisuja jo 1990luvulta. Suomeen perustettiin hajuste- ja kemikaaliherkkien yhdistys vuonna 2002. Tieteellisissä artikkeleissa on pyritty erottamaan tuoksuherkkyys ja kemikaaliyliherkkyys. Viime mainitun sairauden tutkimusmahdollisuudet ovat paremmat kuin tuoksuherkkyyden. Eräs teoria on hajukäämin säikeiden paljastuminen nenän limakalvovaurion yhteydessä. Toisaalta on kiinnitetty huomiota vanilloidi-reseptorin välittäjäaineiden ja kapsaisiini-vasteiden aiheuttamiin neurologisiin ja immunologisiin vasteisiin /7/. Tuoksu- ja kemikaaliherkkyyden on epäilty liittyvän homealtistumiseen. Myös psykologisia selitysmalleja on esitetty. AINEISTO JA MENETELMÄT Väsymysoireyhtymän, monikemikaaliherkkyyden, fibromyalgian ja ympäristöyliherkkyyden tunnuslukuja on tarkasteltu kahdessa aineistossa, jotka on kerätty 2016-17. Vuonna 2016-17 on kerätty 2200 SuPer-liiton jäsenen ja melkein 5000 OAJ:n jäsenen tiedot. Näissä kyselyissä vastausprosentit olivat 22 % (SuPer) ja 25 % (OAJ). Sairausdiagnoosien osalta kysyttiin vain lääkärin toteamat sairaudet. Koska kysely oli suunnattu OAJ:n aineistossa akateemisen koulutuksen saaneille henkilöille ja terveydenhuollon ammattilaisille (SuPer), on perusteltua uskoa, että vastaajat ovat hyvin

Sisäilmastoseminaari 2018

85

perillä heille annetuista diagnooseista ja lääkehoidoista ja tiedot ovat siltä osin luotettavia. Aineiston luotettavuutta heikentää matala vastausprosentti. Aineistot on analysoitu SPSS24-ohjelmalla ja ositekohtaisten tunnuslukujen tilastollinen merkitsevyys on tarkasteltu khiin neliö-testillä, Fisherin tarkalla testillä ja sekoittavia tekijöitä otettu huomioon logistisen regressiomallin avulla. TULOKSET SuPer:in vastaajat olivat lähes kaikki naisia. OAJ:n aineistosta 81 % oli naisia. SuPer:in vastaajista fibromyalgiaa esiintyy enemmän kuin opettajilla. Kroonista väsymysoireyhtymää ja monikemikaaliherkkyyttä oli lääkärin toteamana sairautena molemmissa aineistoissa suunnilleen yhtä paljon. Ympäristöyliherkkyyttä ei kysytty opettaja-aineiston vastaajilta ja se oli lähi- ja perushoitajilla hyvin harvinainen (Taulukko 1). Taulukko 1. Eri oireyhtymien yleisyys lääkärin diagnosoimina eri aineistoissa sairaus SuPer OAJ fibromyalgia 3,5 1,9 krooninen väsymysoireyhtymä 0,5 0,4 monikemikaaliherkkyys 1 0,9 ympäristöyliherkkyys 0,5 ei kysytty Väsymysoireyhtymään mahdollisesti viittaavia oireita on huomattavasti useammilla vastaajilla kuin diagnoosin omaavien vastaajien määrä osoittaa. Viikoittaista tai päivittäin esiintyvää väsymystä on jopa joka toisella vastaajalla. Lämpöilyä (kuume, vilunväreet) on molemmissa aineistoissa muutamalla prosentilla. Lihaskipuja oli joka kolmannella hoitoalan työntekijällä ja joka viidennellä opettajalla. Huono rasituksen sieto ja rasituksessa ilmaantuva hapennälkä vaivasi joka viidettä lähi- tai perushoitajaa ja alle 10 %:a opettajista (Taulukko 2.). Taulukko 2. Eri oireyhtymiin viittaavien oireiden yleisyys viikoittain tai päivittäin. oire SuPer OAJ väsymys 59 50 lämpöily 3 4 lihaskivut 39 20 huono rasituksen sieto 21 8 Hajusteet ja kemikaalit ovat provosoineet oireita jopa joka kolmannelle hoitoalan vastaajalle ja noin joka neljännelle opetusalan vastaajalle. Kemikaaleista kokee haittoja 15 % lähi- ja perushoitajista ja 10 % opettajista. Katupölystä kokee haittoja noin 30 %. Taulukko 3. Eri oireyhtymiin viittaavien epäspesifien oirekokemusten esiintyvyys. altistava tekijä SuPer OAJ katupöly 30 32 pakkasilma 16 9 tupakanhaju 19 13 hajusteet 32 23 kemikaalit 15 10 oireita vain työpaikalla 15 13 SuPer’in aineistossa kemikaaliherkkyyden, väsymysoireyhtymän ja fibromyalgian esiintyvyys liittyi selvemmin viemärin hajuun kuin homeen hajulle altistumiseen.

86

Sisäilmayhdistys raportti 36

Assosiaatio oli tilastollisesti merkitsevä monikemikaaliherkkyyden, kroonisen väsymysoireyhtymän ja fibromyalgian osalta, mutta ei ympäristöyliherkkyyden kohdalla (Kuva 1).

tapauksien määrä (%) 8 7 6 5 4 3 2 1 0

ei lainkaan

harvemmin

viikoittain

päivittäin

Kuva 1. Lääkärin toteamien oireyhtymädiagnoosien yhteys työpaikan viemärin hajulle altistumiseen SuPer:in aineistossa. POHDINTA Monien toiminnalliseksi tulkittujen oireyhtymien esiintyvyydessä on päällekkäisyyksiä. Kansainvälisen kirjallisuuden mukaan sairas rakennus -oireyhtymä voi edeltää monikemikaaliherkkyyden puhkeamista. Fibromyalgia ja krooninen väsymysoireyhtymä liittyvät toisiinsa ja voivat esiintyä samassa potilaassa. Myös muita, harvinaisempia oireyhtymiä on tullut esiin. Nuorilla henkilöillä esiintyvä kardiitti/endokardiitti on hankalasti diagnosoitavissa, jolloin tuntemukset helposti tulkitaan psykogeenisiksi. Tässä aineistossa sekä lähi- ja perushoitajilla että opettajilla todettiin fibromyalgian, CFS:n ja MCS:n esiintyvyyden korreloivan huonolaatuisen sisäilman kanssa. Assosiaatio oli selvempi hoitoalalla kuin opetusalalla. Yhteistä näille oireyhtymille on niiden esiintyminen pääosin naisilla, niihin voi liittyä erilaisia ruokaintoleransseja, väsymystä, lämpöilyä, lihas- ja nivelkipuja ja moninaisia neurologisia ja toiminnallisia oireita sekä huono rasituksen sieto. Erityisesti väsymysoireyhtymästä kärsivät potilaat kokevat liikunnan ja fyysisen harjoittelun pahentavan oireita. Yhteistä oireyhtymille on myös oireiston kroonistuminen ja voimakas vaikutus elämän laatuun, työ- ja toimintakykyyn ja mielialaan. Ahdistuneisuus, masennus ja aistiyliherkkyys voivat olla riskitekijöitä tai sitten psyykkiset oireet voivat olla seurausta hankalasta elämäntilanteesta, kun oireiston etiologia on avoin eikä hyviä hoitokeinoja tai kuntoutusta ole tarjolla. Oireiston perusteella ei MCS-, CFS- tai fibromyalgiapotilaiden sairautta voida eritellä sisäilmaoireista, jotka potilaat kuvaavat

Sisäilmastoseminaari 2018

87

hyvin samanlaisin oirein (väsymys, lihas- ja nivelkivut, keskittymisvaikeudet, päänsärky, infektioherkkyys). Vaikeaoireisen fibromyalgiapotilaan elämä on vaikeasti rajoittunutta. Fibromyalgia aiheuttaa oireita, jotka huonontavat elämänlaatua ja johtavat toimintakyvyn heikkenemiseen ja työkyvyttömyyteen. Potilas voi kokea toimintakykynsä jopa huonommaksi kuin nivelreumapotilas ja elämänlaatunsa huonommaksi kuin insuliinihoitoinen diabeetikko, astmaatikko tai avannepotilas /2/. Yleisimmin potilas ilmoittaa olevansa vajaakuntoinen tehtäviin, joissa vaaditaan voimaa, kestävyyttä tai näppäryyttä, joissa edellytetään toistosuoritusta tai uusien asioiden opiskelua ja joustavaa sopeutumiskykyä tai jotka altistavat kestojännitykselle. Vuorotyö (erityisesti yötyö) ja vetoisa ympäristö mainitaan työkykyä heikentävinä tekijöinä Duodecimin artikkelissa /2/. Omassa aineistossamme fibromyalgiaa esiintyi erityisesti hoitotyön ammateissa, jossa altistutaan päivittäin viemärikaasuille ja huomattava osa vastaajista tekee vuorotyötä. Muissakin maissa on havaittu mikrobialtistuksen edeltävän monikemikaaliherkkyyden puhkeamista /1/. Tätä havaintoa tukee myös oma aineistomme. Kuitenkaan yhtä voimakasta assosiaatiota ei näissä aineistoissa havaittu, kuten monesti on julkisuudessa esitetty. Toisaalta nyt esitetyssä aineistossamme valtaosa vastaajista oli saanut terveydenhuollon koulutuksen tai heillä oli akateeminen loppututkinto, joten hoitoon hakeutuminen jo ensimmäisten oireiden ja sairaudenmerkkien puhjetessa saattaa vaikuttaa oireiden kulkuun sekä diagnostiikkaan. Löydöksistä voidaan päätellä, että myös alidiagnostiikka on mahdollista, koska oireita raportoidaan huomattavasti enemmän (kymmenillä prosentella) kuin lääkärin tekemiä diagnooseja (muutamalla prosentilla). Fibromyalgia-potilailla on usein myös muita sairauksia keskimääräistä enemmän. Kilpirauhasen toimintahäiriöt, mielialan lasku, päänsärky, ärtynyt virtsarakko ja jopa sydämen vajaatoiminta liittyvät fibromyalgiaan /8/. Fibromyalgia on krooninen, aaltoillen etenevä oireyhtymä, jossa oireiden voimakkuus vaihtelee. Parempien jaksojen pituus vaihtelee päivistä vuosiin. Nykykäsityksen mukaan oireyhtymästä ei parannuta, minkä vuoksi työolosuhteiden parantaminen ja muut kuntouttavat varhaiset toimet ovat perusteltuja. Facultas-työryhmän mukaan sosiaalietuuksien myöntäminen fibromyalgian perusteella vaihtelee vallitsevan sosiaalipoliittisen filosofian ja taloudellisista realiteettien mukaan /2/. Suomessa fibromyalgia tulkitaan oireyhtymäksi, joka ei voi olla peruste työkyvyttömyyseläkkeelle. Suomalaisen tutkimuksen perusteella fibromyalgiapotilaan riski joutua sairauslomalle on kuitenkin ikään, sukupuoleen ja ammatin suhteen kaltaistettuihin verrokkeihin nähden kaksinkertainen. Kivimäen aineiston mukaan fibromyalgiaan liittyy myös korkeampi nivelrikon ja nivelreuman sairastavuus /9/. Fibromyalgian liitännäissairauteen, hypotyreoosiin on tuoreimmissa tutkimuksissa liitetty äkillisten sydäntapahtuminen riskin nousu /10/. Myös nivelreumaan liittyy muuta väestöä korkeampi kuolleisuus. Tarkasteltavana olevat sairaudet eivät siis ole harmittomia, ohimeneviä oireita, vaan vakavasti otettavia sairauksia, jotka vaikuttavat työkykyyn. Tässä aineistossa tarkastelun kohteena olevien sairauksien merkitseväksi etiologiseksi tekijäksi paljastui viemärikaasuille altistuminen selvemmin kuin aiemmin epäilty homealtistus, jonka assosiaatio näihin sairauksiin ei ollut merkitsevä. Rakennuksessa käytetyt kemikaalit päätyvät usein viemäriin, josta höyrystyminen tai aerosolisoituminen sisäilmaan on mahdollista. Kun rakennuksia tutkitaan, tulisi mittaukset laajentaa myös viemärijärjestelmän kuvauksiin ja näytteenottoon, jos viemärikaasuille tyypillisiä hajuja on havaittu. Viemärikaasuhaittojen korjaaminen on usein yksinkertaisempaa ja halvempaakin kuin laajojen kosteusvaurioiden korjaaminen.

88

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kun tarkastellaan fibromyalgian, kroonisen väsymysoireyhtymän ja monikemikaaliherkkyyden diagnostisia kriteereitä, havaitaan monia päällekkäisyyksiä oirekuvauksissa sekä lisäksi yhtäläisyyksiä 1980-luvulla käytettyyn sairas rakennus oireyhtymään (sick building syndrome=SBS) /11/. Pitäisikö vanha SBS-oireyhtymä ottaa uudelleen käyttöön? Onko SBS-oireyhtymä muita sairauksia, kuten CFS:a, MCS:a ja fibromyalgiaa ennakoiva tila? Pitäisikö Suomessakin potilaita tutkia jo sairauksien oirevaiheessa neurofysiologisin ja immunologisin menetelmin, jotta ymmärtäisimme paremmin sairauksien patofysiologiaa ja sitä kautta varhaisdiagnostiikan ja myös hoidon ja kuntoutuksen menetelmiä olisi mahdollista kehittää? Vanilloidi-reseptorin, kapsaisiinireseptorien ja aivojen rakenteissa äskettäin havaitun lymfakierron tutkimuksella voisi päästä käsiksi em. oireyhtymien syntymekanismeihin, hoitoon ja ennaltaehkäisyyn /7/. Aikaisemmalla diagnostiikalla voisi olla vaikutusta myös näiden sairauksien ennusteeseen. LÄHDELUETTELO 1.

Brewer JH, Thrasher JD, Straus DC, Madison RA, Hooper D. Detection of mycotoxins in patients with chronic fatigue syndrome. Toxins (Basel) 2013; 5: 60517.

2.

Haanpää M, Kauppila T, Eklund M, ym. Fibromyalgia. FACULTAS toimintakyvyn arviointi. Artikkelin tunnus: fac00023, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Työeläkevakuuttajat TELA. http://www.ebmguidelines.com/dtk/tyt/avaa?p_artikkeli=fac00023#F1

3.

Mawle AC, Nivenbaum R, Dobbins JG, Gary HE, Stewart JA, Reyes M, Steele L, Schmid DS, Reeves WC. Seroepidemiology of chronic fatigue syndrome: a casecontrol study. Clin Infect Dis 1995; 21: 1386-9.

4.

Gunn SR, Gunn GG, Mueller FW. Reversal of refractory ulcerative colitis and severe chronic fatigue syndrome symptoms arising from immune disturbance in an HLADR/DQ genetically susceptible individual with multiple biotoxin exposure. Am J Case Rep 2016; 17: 320-5.

5.

Penny HA, Aziz I, Ferrar M, Atkinson J, Hoggard N, Hadjivassiliou M, West JN, Sanders DS. Is there a relationship between gluten sensitivity and postural tachycardia syndrome? Eur J Gastroenterol Hepatol 2016; 28:1383-7.

6.

Heikkilä M. Miksi kroonisen väsymysoireyhtymän liikuntasuosituksista kiistellään? Suomen lääkärilehti 2018; 73: 24.

7.

Pall ML, Anderson JH. The vanilloid receptor as a putative target of diverse chemicals on multiple chemical sensitivity. Arch Environ Health 2004; 59:363-75.

8.

Gist AC, Guymer EK, Ajani AE, Littlejohn GO. Fibromyalgia has a high prevalence and impact in cardiac failure patients. Eur J Rheumatol 2017; 4:245-249.

9.

Kivimäki M, Leino-Arjas P, Kaila-Kangas L, Virtanen M, Elovainio M, Puttonen S, Keltikangas-Järvinen L, Pentti J, Vahtera J. Increased absence due to sickness among employees with fibromyalgia. Ann Rheum Dis 2007; 66:65-9.

10. Langén V. Thyroid-stimulating hormone: reference range and relation to cardiovascular risk. Academic dissertation, University of Turku, 2018. 11. Kreiss, Environmental and Occupational Medicine. 4. Ed. 2009.

Sisäilmastoseminaari 2018

89

SISÄILMA-ALTISTEISIIN LIITTYVÄT TERVEYSHAITAT PALO- JA PELASTUSHENKILÖKUNNALLA Eetu Suominen1, Tuula Putus 2 1 2

Turun yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Biokemian laitos Turun yliopisto, Kliininen laitos, Työterveyden ja ympäristölääketieteen oppiaine

TIIVISTELMÄ Palo- ja pelastushenkilökunnalla on työssään suuri riski altistua terveydelle haitallisille yhdisteille. Lisäksi paloasemien kosteusvauriot ja sisäilmaongelmat ovat paljastumassa erääksi työntekijöiden terveydelle lisäriskiä aiheuttavaksi tekijäksi. Turun yliopisto ja Suomen palomiesliitto (SPAL) toteuttivat talvella 2015 - 2016 valtakunnallisen kyselyn SPAL:n jäsenille. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen laaja kyselytutkimus, joka on tehty kyseisen ammattikunnan jäsenille. Tulosten mukaan sisäilma-altisteisiin liittyvät terveyshaitat olivat pelastushenkilöstön keskuudessa erittäin yleisiä. Tutkimuksessa vertailtiin myös eroja vaurioitumattomalla ja vauriopaloasemilla työskentelevien palomiesten oireissa. Viikoittain tai useammin esiintyviä oireita raportoitiin vauriopaloasemilla tavallista enemmän verrattuna vaurioitumattomiin vertailupaloasemiin. JOHDANTO Palomiehen ammatti on epäilemättä yksi vaarallisimmista ammateista. Työolosuhteissa palomiehet voivat altistua lukuisille terveydelle haitallisille yhdisteille, kuten hiilimonoksidille, rikkivedylle, bentseenille, polysyklisille aromaattisille hiilivedyille sekä raskasmetalleille, kuten lyijylle ja kadmiumille. Lyhytaikaista altistumista tapahtuu usein yhtäaikaisesti lukuisille kemikaaleille useiden eri altistumisreittien kautta. Pohjoismaisessa tutkimuksessa 30 - 49 vuotiailla palomiehillä todettiin olevan kohonnut riski sairastua eturauhassyöpään ja melanoomaan sekä yli 70-vuotiailla palomiehillä myeloomaan, keuhkosyöpään ja mesotelioomaan /1/. Vaarallisten työympäristöjen, stressitekijöiden ja mahdollisesti syöpää aiheuttaville yhdisteille altistumisen lisäksi paloasemien kosteusvauriot ja sisäilmaongelmat ovat paljastumassa erääksi työntekijöiden terveydelle lisäriskiä aiheuttavaksi tekijäksi. Tähän mennessä paloasemien sisäilmaongelmista aiheutuvia terveyshaittoja on tutkittu vain vähän. Työsuojelurahaston rahoittamassa BAT-hankkeessa tehtiin oirekysely, jossa verrattiin kosteusvaurioituneiden ja vauriottomien paloasemien henkilökunnan terveydentilaa. Tulosten mukaan viikoittain tai päivittäin ilmenevät oireet olivat vauriopaloasemilla erittäin yleisiä. Vauriot todennettiin kohteissa mikrobinäyttein ja lisäksi rakennukset oli tarkastettu RTA-kuntotarkastajien toimesta. /2/ AINEISTOT JA MENETELMÄT Turun yliopisto ja Suomen palomiesliitto (SPAL) toteuttivat talvella 2015 - 2016 valtakunnallisen kyselyn SPAL:n jäsenille. Kyselyyn vastasi sähköpostin välityksellä 464 SPAL:n palomies- tai paloesimiestehtävissä työskentelevää jäsentä. Valtakunnallisen kyselyn vastausprosentti oli 15 %. Vertailuaineistona on käytetty tietoja

90

Sisäilmayhdistys raportti 36

vaurioitumattomilta paloasemilta, jotka antoivat oirekyselynsä tutkimuskäyttöön Työsuojelurahaston rahoittaman BAT-hankkeen yhteydessä. SPAL:in valtakunnalliseen kyselyyn osallistui sekä vaurio- että vertailupaloasemia. Tutkimuksessa vertailtiin myös eroja vaurioitumattomilla ja eräällä vauriopaloasemalla työskentelevien palomiesten oireissa. Vauriopaloasemalta vastaajia oli 48 ja vaurioitumattomalta vertailupaloasemalta 34 (vastausprosentti 65 %). Kyselylomakkeena käytettiin Örebro- ja Tuohilampi lomakkeisiin perustuvia oirelomakkeita, jotka oli täydennetty paloasemien työoloja tiedustelevilla spesifeillä kysymyksillä. Ryhmätason vertailut tehtiin luokkamuuttujien osalta khiin-neliötestillä ja Fisherin tarkalla testillä sekä jatkuvien muuttujien osalta ttestillä ja monimuuttujamallituksilla. Kaikki analyysit tehtiin SPSS22-ohjelmalla. TULOKSET Valtakunnalliseen kyselyyn vastanneista 464 henkilöstä 311 oli palomiehiä ja 153 työskenteli paloesimiestehtävissä. Vastanneita oli kaikkialta Suomesta yli sadalta paloasemalta. Palomiehistä yksi oli nainen. Paloesimiehistä ja palotarkastajista naisia oli 11 %. Palomiehistä 45 % oli oman käsityksensä mukaan altistunut kosteusvauriomikrobeille pitkäaikaisesti eli 5 - 20 vuoden ajan, 45 % katsoi altistusta olleen 1 - 4 vuotta ja 6 % ei lainkaan. Paloesimiehillä altistumattomien osuus oli 10 %. Koetut sisäilmahaitat ja viikoittain tai useammin ilmenevät oireet viimeisen 12 kk ajalta on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Esiintyneet infektiosairaudet viimeisen 12 kk ajalta on esitetty taulukossa 3. Taulukko 1. Koetut sisäilmahaitat (% vastanneista, n=464) palomiehet paloesimiehet veto 32 32 korkea lämpötila 13 11 vaihteleva lämpötila 25 15 matala lämpötila 18 14 kostea ilma 11 4 kuiva ilma 41 35 tunkkaisuus 42 38 riittämätön 37 27 ilmanvaihto homeen/maakellarin 28 15 haju viemärin haju 27 15 muut hajut 25 15 pöly, lika 34 29

p-arvo n.s. n.s. <0.05 n.s. n.s. n.s. n.s. <0.05 <0.05 <0.05 n.s. n.s.

Taulukko 2. Viikoittain tai useammin ilmenevät oireet (% vastanneista) palomiehet paloesimiehet p-arvo tukkoisuus 50 34 <0.05 vesinuha 17 15 n.s. samea nuha 11 9 n.s. kurkkukipu 19 18 n.s. käheys 19 16 n.s. kuiva yskä 15 15 n.s. limannousu 5 5 n.s. silmäoireet 27 31 n.s.

Sisäilmastoseminaari 2018

väsymys pää tuntuu raskaalta päänsärky nivelkivut lihaskivut huimaus vapina unihäiriöitä vatsakipu kasvojen iho-oireet käsien iho-oireet

91

24 15 9 13 17 3 0,4 13 3 24 24

27 14 10 22 16 6 1 16 3 19 22

n.s. n.s. n.s. <0.05 n.s. n.s. n.s. n.s. n.s. n.s. n.s.

Taulukko 3. Infektiosairaudet edeltävän 12 kk aikana (% vastanneista) palomiehet paloesimiehet p-arvo flunssa 81 75 n.s. nuhakuume 44 46 n.s. angiina 5 6 n.s. korvatulehdus 5 4 n.s. sinuiitti 20 18 n.s. laryngiitti 2 5 n.s. bronkiitti 11 13 n.s. vatsaflunssa 27 26 n.s. silmätulehdus 13 11 n.s. Esimerkki kosteusvauriopaloaseman tuloksista Vauriopaloaseman kysely tehtiin sähköpostin välityksellä keväällä 2016. Kyselyyn vastasi 48 henkilöä, joista 23 % oli naisia. Vauriopaloaseman vastaajista 58 %:lla terveydentila on heikentynyt joko jonkin verran tai selvästi viimeksi kuluneen vuoden aikana. Luku on poikkeuksellisen korkea. Vain yhdellä vastaajalla terveydentila on kohentunut. Koettu sisäilman laatu on vauriopaloasemalla heikolla tasolla. Yli puolet vastanneista kokee haittaa riittämättömästä ilmanvaihdosta ja tunkkaisuudesta sekä homeen hajusta ja 35 % viemärin hajusta. Pöly tai lika sekä kuivalta tuntuva ilma aiheuttivat myös haittaa 40 - 50 %:lle sekä epämukavat lämpöolot joka neljännelle vastaajalle (taulukko 5). Raportoidut oireet on esitetty taulukossa 6. Taulukko 5. Koettu sisäilman laatu kosteusvaurio- ja vertailupaloasemilla (% vastanneista) vauriopaloasema vertailupaloasemat valtakunnallinen kysely n=464 n=48 n=34 veto 35 18 32 korkea lämpötila 11 0 12 vaihteleva lämpötila 27 12 22 matala lämpötila 27 10 17 kostea ilma 9 6 9 kuiva ilma 54 21 39 tunkkaisuus 62 6 41 riittämätön 53 18 34 ilmanvaihto

92

homeen/maakellarin haju viemärin haju muut hajut pöly, lika

Sisäilmayhdistys raportti 36

38

15

24

35 15 11

12 3 21

23 22 32

Taulukko 6. Koetut viikoittain tai useammin ilmenevät oireet edeltävän 12 kuukauden aikana vaurio- ja vertailupaloasemilla (% vastanneista), *=p<0.05, **p<0.01 ja ***p<0.001. vauriopaloasema vertailupaloasemat valtakunnallinen kysely n=464 n=48 n=34 tukkoisuus 69* 18 45 vesinuha 15 0 16 samea nuha 13 3 10 kurkkukipu 36 9 19 käheys 30** 3 18 kuiva yskä 34*** 6 15 limannousu 7 3 5 silmäoireet 44* 12 28 väsymys 33 15 25 pää tuntuu raskaalta 28* 3 15 päänsärky 21 10 9 nivelkivut 6 12 16 lihaskivut 10 15 17 TULOSTEN TARKASTELU Valtakunnallisessa kyselyssä yleisimmin raportoidut sisäilmahaitat olivat kuiva ilma, tunkkaisuus ja riittämätön ilmanvaihto. Lisäksi palomiehistä yli neljännes ilmoitti sisäilmahaitaksi homeen, maakellarin, viemärin tai jonkin muun epämiellyttävän hajun. Oireista yleisimmin esiintyi tukkoisuutta, silmäoireista sekä väsymystä. Lisäksi käsien ja kasvojen iho-oireita raportoitiin runsaasti. Allergista nuhaa sairasti 15 % sekä palomiehistä, että paloesimiehistä. Vastaajilla esiintyi runsaasti hengitystietulehduksia. Viimeisen vuoden aikana flunssaa oli sairastanut palomiehistä 81 % ja paloesimiehistä 75 %. Nuhakuumeen osalta vastaavat luvut olivat 44 % ja 46 % sekä poskiontelotulehduksen osalta 20 % ja 18 %. Noin neljännes vastaajista oli sairastanut vatsaflunssan. Vaurio- ja vertailupaloasemilla esiintyvissä oireissa havaittiin suuria eroja. Viikoittain tai useammin esiintyviä hengitysteiden, ihon ja silmien ärsytysoireita vauriopaloaseman vastaajilla oli tavallista enemmän. Myös yleisoireita ja neurologisia oireita raportoitiin tavallista enemmän verrattuna vaurioitumattomiin vertailupaloasemiin. Monet erot ovat myös tilastollisesti merkitseviä (merkitty tähdellä). Vauriopaloaseman vastaajilla on ollut erittäin runsaasti hengitystietulehduksia. Jopa 81 %:lla on ollut kuumeeton flunssa, 35 %:lla nuhakuume, 6 %:lla poskiontelotulehdus ja 13 %:lla keuhkoputkentulehdus. Flunssien ja keuhkoputkentulehdusten määrät ylittävät selvästi aikuisväestön vertailuarvot. Myös vatsaflunssaa on ollut runsaasti (33 %). Infektioiden vuoksi 62 % on käynyt lääkärin vastaanotolla ja 15 % on saanut antibioottihoidon. Noin 40 % on ollut infektioiden vuoksi poissa työstä. Silmätulehdusten

Sisäilmastoseminaari 2018

93

määrä oli poikkeuksellisen korkea, 20 %. Allergiasairauksien osuudet ovat normaalin rajoissa. Verenpainetautia ja nivelrikkoa on tavanomaista vähemmän, sen sijaan selkärankareumaa oli odotusarvoa enemmän, mutta kyse on yksittäisistä tapauksista ja löydös voi johtua myös sattumasta. Yleinen viihtyvyys työpaikalla on kuitenkin vielä hyvällä tasolla. Noin 60 % viihtyy työssään hyvin ja 33 % kohtalaisesti. Neljä vastaajaa viihtyy työssään huonosti. Työ koetaan mielenkiintoiseksi ja innostavaksi. Työkuormitus on harvoin pitkäaikaisesti liian suurta. Vaikutusmahdollisuudet koetaan alentuneiksi. Vertaistuki on kuitenkin erittäin hyvällä tasolla. JOHTOPÄÄTÖKSET Koetut sisäilmahaitat ja sisäilma-altisteisiin liittyvät oireet ovat yleisiä palomiesten ja paloesimiesten keskuudessa. Kosteusvaurioisilla paloasemilla pelastushenkilöstöllä esiintyy enemmän sisäilma-altisteisiin liittyviä oireita kuin vaurioitumattomilla. Paloasemien työntekijät ovat keskimäärin muuta aikuisväestöä terveempiä työhön valittaessa, koska ko. työn valintakriteereinä ovat muun muassa hyvä terveys ja erinomainen fyysinen kunto. Työn luonne ei selitä eroja oireilussa ja sairastamisessa, sillä vertailuaineistona on käytetty saman ammattikunnan edustajia. Työterveyslaitos ja VTT ovat äskettäin antaneet Puhdas paloasema – hankkeessa ohjeita altistumisen vähentämiseen palomiesten työssä, mutta TTL:n opas ei ota kantaa paloasemien rakenteiden kastumisen aiheuttamaan altistumiseen. Myös itse työympäristön haittoihin tulisi kiinnittää huomiota, ei vain sammutustehtävien aiheuttamaan altistumiseen, jotta palomiehet voisivat säilyttää terveytensä vaarallisessa työssään /3/. LÄHDELUETTELO 1.

Pukkala, E., Martinsen, J., Weiderpass, E., Kjaerheim, K., Lynge, E., Tryggvadottir, L., Sparen P., ja Demers, P. (2014) Cancer incidence among firefighters: 45 years of follow-up in five Nordic countries. Occupational and Environmental Medicine. Vol 71 (6), s. 398-404.

2.

Putus, T. (2016) Terveyshaitat kosteusvaurioituneilla paloasemilla. Sisäilmastoseminaari 2016, SIY raportti 34. s. 153-158.

3.

Laitinen, J., Mäkelä, M., Oksa, P., Hakkarainen, T., Tillander, K. ja Paloposki T. (2010) Kemikaalialtistumisen vähentäminen palokohteissa. VTT. s. 37.

94

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

ILMANVAIHTO JA LÄMPÖOLOT

95

96

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

97

MODELLING THE EFFECTS OF VENTILATION AND THERMAL COMFORT IN OFFICE ROOMS Samy Clinchard, Salvatore della Vecchia, Rick Aller, Ulla Haverinen-Shaughnessy 720 Degrees Oy

ABSTRACT This study develops an analytical process utilizing continuous data on temperature (T), relative humidity (RH) and carbon dioxide (CO2), collected using air quality sensors located in the breathing zone of two mechanically ventilated office rooms. Based on twelve months of data collection, daily average T and RH values during office hours were calculated, and estimated mean ventilation rates were calculated based on the peak CO2 approach. Health and productivity outcomes were then estimated based on quantitative relationships described in the literature, including PMV/PPD model for thermal comfort, and models on ventilation rates vs. short-term sick-leave, and both temperature and ventilation rates vs. work performance. Following the process, the results can be used to support the decisions concerning building operation over time. INTRODUCTION Continuous, real time monitoring of temperature (T), relative humidity (RH), and carbon dioxide (CO2) results in large amount of data, which could be used to assess potential risks/benefits related to indoor air quality (IAQ) over time. Based on the scientific literature, well established relationships exist between indoor T, RH and thermal comfort /1/, indoor T and work performance, as well as between ventilation rates (VR) and both short-term sick-leave and work performance /2/. According to Fanger’s predicted mean vote (PMV) method /1/, the comfort zone is defined by the combinations of parameters for which the PMV is within the recommended limits (-0.5<PMV<+0.5). The parameters include indoor T, RH, as well as clothing insulation and metabolic rate. Based on climate chamber experiments, the PMV model was extended to relate the PMV to the Predicted Percentage of Dissatisfied (PPD). The thermal comfort models are implemented in standards, such as ASHRAE 55, European EN 15251, and ISO 7730 standard. For example, ASHRAE Standard 55 requires that at least 80% of the occupants are satisfied. Research has found that office workers who are satisfied with their thermal environment are more productive /3/. The models relating IAQ with health and performance outcomes are empirical models based on meta-analyses of existing scientific literature. They show that the potential benefits from IAQ improvements for society are high, for example in terms of cost effectiveness /4-6/. Integration of the models in the analytic process utilizing continuous IAQ data could lead to meaningful information for building owners and operators, expected to lead to improved indoor environments, health, and productivity. This study describes an analytical process utilizing continuous data on indoor T, RH and CO2. The ultimate goal is to provide meaningful information for building owners and operators using state-of-the-art technology and science.

98

Sisäilmayhdistys raportti 36

MATERIAL AND METHODS Data on indoor T, RH, and CO2 were continuously collected at 15s interval using air quality sensors deployed in the breathing zone of two mechanically ventilated office rooms. The offices were located in the second floor of a 7- floor building in Helsinki metropolitan area. With measurement ranges covering typical indoor conditions, the accuracy of the sensors was ±0.3°C for T, ±3% for RH, and ±100 ppm for CO2. Using data throughout 2016, average T and RH values for weekdays from 9am to 4pm were calculated. Daily PMV and PPD estimates were then calculated based on Fanger’s models /1/, assuming common air speed of 0.1 m/s and metabolic rate of 1.4 met /7/. Clothing insulation values were based on dynamic predictive clothing equation using weather data on outdoor T at 6am /8/. In addition, the model by Seppänen & Fisk (2006) on temperature vs. work performance was applied, resulting in relative performance for each day /2/. For example, at a temperature of 30°C the performance is 90% of the maximum performance at 21.6°C, corresponding with a 10% performance reduction. Estimated outdoor air ventilation rate in the rooms was calculated based on the steady state / peak CO2 approach for each day where the difference between maximum and minimum CO2 concentration was greater than 100 ppm /9/. The following equation was used (1): Qp = 1.8 · 106 Gp (Cin, eq - Cout) where Qp = outdoor airflow rate per person in the zone [l/s·person]; Gp = CO2 generation rate in the zone per person [l/s·person]; Cin, eq = equilibrium CO2 concentration based on maximum daily concentration [ppm]; Cout = outdoor CO2 concentration based on night time CO2 concentration [ppm]. For Gp, we used the average rate of 0.0048 l/s per person based on Persily & de Jonde (2017), corresponding to offices and conference rooms (50% male and 50% female, five occupants per 100 m2, ages 21 to 60 y; 1.4 met) /7/. After daily ventilation rates were estimated, models by Seppänen & Fisk (2006) /2/ were applied on ventilation rates vs. short-term sick-leave and work performance. The model outputs are 1) illness or sick-leave prevalence relative to prevalence with no ventilation, and 2) relative performance, respectively. Finally, the same process was applied to a larger sample of 92 office buildings in Finland, the results of which will be briefly summarized (reported in detail elsewhere). RESULTS AND DISCUSSION Application of the process for data from two office rooms Descriptive statistics for input and output variables are shown in Table 1. In 2016, daily average indoor T ranged between 20.2-25.8 oC in Rm1 and 20.4-26.0 oC in Rm2, and RH ranged between 2.0 - 46.8% in Rm1 and 0.6 - 48.5% in Rm2, correspondingly. Based on weather data, outdoor T ranged between -23.2 - 24.2 oC over the monitoring period.

Sisäilmastoseminaari 2018

99

Table 1. Descriptive statistics for daily indoor T, RH, max CO2, and estimated ventilation rate, thermal comfort, health, and performance outcomes. Room 1 Room 2 N Mean (Min-Max), SD N Mean (Min-Max), SD Outdoor T, oC 216 6.4 (-23.2-22.7), 9.3 234 7.2 (-23.8-24.2), 9.9 Input variables Indoor T, oC 216 23.4 (20.2-25.8), 0.9 234 22.9 (20.4-26.1), 1.3 Indoor RH, % 216 24.3 (2.0-46.8), 11.2 234 25.4 (0.6-48.5), 13.1 Max CO2, ppm 199 886 (460-2550), 184 164 616 (460-2550), 291 Output variables Estimated VR, l/s·person 197 16.1 (7.8-40.7), 5.8 129 42.5 (14.2-89.4), 16.1 PMV 216 -0.1 (-0.6-0.7), 0.2 234 0.0 (-0.6-0.6), 0.3 PPD, % 216 6.6 (5.0-16.0), 2.1 234 7.4 (5.0-13.7), 2.1 Relative performance 216 0.99 (0.97-1.00), 0.01 234 0.99 (0.96-1.00), 0.01 Relative performance 197 1.02 (1.01-1.03), 0.01 129 1.03 (1.02-1.04), 0.00 Relative illness/sick- 197 0.62 (0.36-0.78), 0.08 129 0.37 (0.22-0.65). 0.10 Some of the RH values were very low: the lowest 5th and 10th percentiles were about RH 5% and 10%, correspondingly. However, based on statistical criteria, none of the values were outliers (i.e. indicative of an anomaly that would be a reason of concern from the analytical point of view). It was noted that values below the lowest 5th percentile occurred only at outdoor temperatures below -15 oC. The PMV/PPD model predicted than on the average, about 7 % of persons were dissatisfied with thermal conditions over the year. As shown in Figure 1, PPD was slightly higher during the winter than during the rest of the year. Mean relative performance based on indoor T was 0.99, ranging between 0.97-1.00 in Rm1 and 0.96-1.00 Rm2, indicating up to 3-4% performance lost due to non-optimal indoor T. No clear seasonal trend was observed (Figure 1). Daily maximum CO2 concentrations were ranging from 460 to 2550 ppm. Estimated mean ventilation rates were 16.1 l/s-person for Rm1, and 42.5 l/s-person for Rm2. The estimates correspond with modelled relative performance ranges of 1.01-1.03 (mean 1.02) in Rm1 and 1.02-1.04 (mean 1.03) in Rm2, indicating up to 4% performance gains based on daily values. Further on, relative illness/sick-leave prevalence estimates ranged between 0.36-0.78 (mean 0.62) and 0.22-0.65 (mean 0.37) for Rm1 and 2 correspondingly. As compared to rooms with no ventilation, the model predicts an average number of sick-leave days at 62 vs. 100 in Rm1 and 37 vs. 100 in Rm2. According to Seppänen & Fisk (2006) /2/, there are many sources of uncertainty in the model used to relate ventilation rates to sick-leave, including limited data availability, the size, filtration rate, and deposition rate of infectious particles in typical buildings. It should also be noted that the estimated ventilation rates appear to be relatively high, which could be partially related to the peak approach possibly overestimating the ventilation rates.

100

Sisäilmayhdistys raportti 36

Figure 1. Daily output variables throughout 2016: Percentages of Persons Dissatisfied, Relative Performance (T, VR), and Relative Illness/Sick-leave Prevalence (VR). For a reference, the criteria for Class 1 based on classification for indoor air climate in Finland is 14 l/s·person for an office room with high occupant density /10/, which criteria was exceeded for majority of time. Despite the different sources of uncertainty, a rough accounting of the influence of ventilation rates on performance and sick-leave could support the decisions concerning building operation. Summary of results from 92 office buildings Estimated mean PPD across the sample of 92 office buildings throughout 2016 was 7%. The average percentage of days when PPD was above 20% was 2% (range 0-100%, SD 13%) across all buildings. Four buildings had the daily average PPD above 20%. Estimated mean relative performance was 0.99 (range 0.51-1.00) with respect to indoor T. Therefore, most of the buildings performed well in this respect, but the worst case would correspond to almost 50% lost performance. With respect to ventilation, mean relative performance was 1.03 (range 0.99-1.04), corresponding to an average of 3% performance gain. Mean relative prevalence of illness / sick-leave was 0.46 (range 0.22-0.92), i.e. the model predicts an average number of sick-leave days at 46 as compared to 100 days in rooms with no ventilation. These results indicate that whereas non-optimal indoor temperatures may result in dissatisfaction and performance loss in Finnish offices, ventilation rates are usually relatively high, which in turn could contribute to improved performance and decreased number of sick-leaves.

Sisäilmastoseminaari 2018

101

CONCLUSIONS An analytical process was developed using continuous data on indoor temperature, relative humidity and carbon dioxide, and quantitative relationships described in the scientific literature. The resulting estimates include occupant satisfaction with thermal conditions, as well as relative performance and short-term illness / sick-leave prevalence, which can be used to support decisions concerning building operation over time. REFERENCES 1.

Fanger P. (1970) Thermal Comfort: Analysis and applications in environmental engineering.

2.

Seppänen O, Fisk W. (2006) Some quantitative relations between indoor environmental quality and work performance or health. HVAC&R Research 12(4): 957-973.

3.

Huizenga C, Abbaszadeh S, Zagreus L, Arens E. (2006) Air quality and thermal comfort in office buildings: Results of a large indoor environmental quality survey. In: Proceedings of Healthy Buildings, Lisbon, Portugal, Vol. 3, 393-397.

4.

Seppänen O, Fisk W, Mendell M. (1999) Association of ventilation rates and CO2 concentrations with health and other responses in commercial and institutional buildings. International Journal of Indoor Air Quality and Climate 9, 226-52.

5.

Fisk W. (2000) Health and productivity gains from better indoor environment and their relationship with building energy efficiency. Annual Review of the Energy and the Environment 25, 537-66.

6.

Fisk W. (2001) Estimates of potential nationwide productivity and health benefits from better indoor environments: an update. In Spengler J, Sammet J, MacCarthy J, eds. Indoor Air Quality Handbook. New York: McGraw Hill.

7.

Persily A, de Jonge L. (2017). Carbon dioxide generation rates for building occupants. Indoor Air 27:868–879. https://doi.org/10.1111/ina.12383

8.

Schiavon S, Ho Lee K H. (2013) Dynamic predictive clothing insulation models based on outdoor air and indoor operative temperatures, Building and Environment 59: 250-260.

9.

ASTM. (2012) ASTM D6245-07, Standard Guide for using Indoor Carbon Dioxide Concentrations to Evaluate Indoor Air Quality and Ventilation. West Conshohocken, PA: American Society for Testing and Materials.

10. Sisäilmastoluokitus 2008. Sisäympäristön tavoitearvot, suunnitteluohjeet ja tuotevaatimukset, in Finnish. RT 07-10946, https://www.rakennustietoshop.fi/en/rt07-10946-sisailmastoluokitus-2008.-sisaympariston-tavoitearvot-suunnitteluohjeetja-tuotevaatimukset/103675/dp

102

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

103

TUTKIMUS SUOMALAISTEN LEIKKAUSSALIEN MIKROBIOLOGISESTA TASOSTA JA TULEVAN CENSTANDARDIN VAATIMUKSET LEIKKAUSSALIEN ILMANVAIHDOLLE Aleksanteri Setälä ja Jukka Vasara Granlund Oy

TIIVISTELMÄ Suomessa ei ole tällä hetkellä voimassaolevaa standardia leikkaussalien ilmanvaihdon suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Tekeillä on kuitenkin yleiseurooppalainen standardi, jonka tarkoituksena on määrittää yhteiset käytännöt terveydenhuollon sisäilmastolle ja asettaa sille minimivaatimukset. Tässä työssä tutkittiin suomalaisten leikkaussalien sisäilman mikrobipitoisuutta oikeiden leikkaustilanteiden aikana. Tuloksia verrattiin sen jälkeen standardiluonnoksen määrittämiin raja-arvoihin. Tarkoituksena oli saada yleiskuva suomalaisten leikkaussalien ilmanpuhtaustasosta, ja sitä kautta lisää taustatietoa myös standardityöryhmän käyttöön. Mittaustulosten perusteella leikkaussalit täyttävät tulevan standardin raja-arvot hyvin. Kahta leikkaussalia lukuun ottamatta kaikki pääsivät korkeampaan puhtausluokkaan. TUTKIMUKSEN TAUSTA Leikkaussalien ilman puhtaudella ja ilmanvaihdon toiminnalla on suuri vaikutus potilasturvallisuuteen. Merkittävä osa leikkaushaavaan pääsevistä mikrobeista kulkeutuu sinne leikkaussalin sisäilman kautta. /1/ Leikkaussalin ilmanvaihdon suunnittelun lähtökohtana onkin potilaan suojaaminen ihmisistä sekä muista lähteistä peräisin olevilta epäpuhtauksilta. Oikein toimiva ilmanvaihto suojaa yhtä lailla myös henkilökuntaa ja lähiympäristöä potilaan leikkaushaavasta peräisin olevilta mikrobeilta. /2/ Tällä hetkellä Suomessa ei ole voimassaolevaa standardia leikkaussalien ilmanvaihdon suunnitteluun ja toteuttamiseen. Salien ilmanlaatua ja ilmanvaihdon toimivuutta ei myöskään velvoiteta viranomaisten toimesta todentamaan ja valvomaan käyttöönoton jälkeen. Suomen Rakentamismääräyskokoelman osassa D2 /3/ on määrätty ilmanvaihdolle ja sisäilmastolle vähimmäisvaatimukset. Siinä ei kuitenkaan erikseen määritetä leikkaussaleille tarkkoja raja-arvoja vaan todetaan, että niiden ilmanvaihto suunnitellaan tapauskohtaisesti. Lisäksi Sisäilmastoluokitus /4/ ohjeistaa ja määrittelee laatuluokkia sisäilmastolle, mutta siinäkään ei mainita leikkaussalien ilmanvaihdolle erillisiä kriteerejä. Tekeillä on yleiseurooppalainen standardi CEN/TC156 WG 18 /5/. Sen tarkoituksena on luoda Euroopassa pätevät yhteiset käytännöt sairaaloiden ja muiden terveydenhuollon tilojen sisäilmastolle ja asettaa sille minimivaatimukset. Uudessa standardissa leikkaussalin sisäilmaston taso määritellään salin sisäilman mikrobipitoisuuden perusteella, erikseen sekä leikkaustilanteessa että ns. lepotilassa. Lisäksi siinä määritellään palautumisaika, jonka kuluessa mikrobipitoisuuden on palauduttava lepotilaarvoon epäpuhtauspiikin jälkeen. Ilman laatua kuvaavaksi arvoksi on valittu Colony-

104

Sisäilmayhdistys raportti 36

forming unit (CFU)-pitoisuus, joka kuvaa ilman pesäkkeitä muodostavien yksiköiden määrää tilavuutta kohti. Leikkaussalien ilman laatua on tutkittu toistaiseksi lähinnä lepotilassa tai simuloidun leikkauksen aikana. Leikkausten aikaista mikrobipitoisuutta taas on mitattu hyvin vähän. Tämän takia herääkin kysymys, kuinka hyvin leikkaussalit pääsevät uuden standardin raja-arvojen sisäpuolelle nimenomaan leikkaustilanteen aikana. Tässä tutkimuksessa mitattiin suomalaisten leikkaussalien sisäilman mikrobipitoisuutta leikkaustilanteen aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli mitata erityyppisiä ja -ikäisiä leikkaussaleja koko maan laajuudella. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella mitattuja pitoisuuksia standardiluonnoksen raja-arvoihin verrattuna. STANDARDILUONNOS CEN/TC156 WG 18 CEN/TC156 WG 18 /5/ on vielä luonnosvaiheessa oleva European Committee for Standardization -järjestön CEN-standardi. Sen tavoitteena on luoda yleiseurooppalaiset standardit terveydenhuollon sisäilmastolle ja asettaa sille minimivaatimukset. Standardiluonnoksen osa 2 käsittelee leikkaussalien ilmanvaihdon erityispiirteitä. Se voidaan jakaa kahteen osaan sisällön tarkoituksen perusteella. Ensiksikin osan tarkoitus on määritellä leikkaussaleille yhteneväiset suorituskykytavoitteet ja -vaatimukset. Siinä ilmanvaihdon suunnittelulle määritellään mitoitusperusteet ja tiloille puhtausvaatimukset. Luonnoksen osan toinen tarkoitus on yhtenäistää ilmanvaihdon toimivuuden todentamismenetelmiä ja velvoittaa myös käyttämään näitä määrätyn ajan välein. Leikkaussalien ilmanvaihdon toimivuutta on siis valvottava, testattava ja huollettava riittävän usein, jotta voidaan varmistua sen toimivan suunnitellusti. Standardiluonnos CEN/TC156 WG 18 luokittelee leikkaussalin ilman puhtaustason mikrobipitoisuuden mukaan kahteen tasoon: normaalin infektioriskin kirurgian edellyttämä taso Clean Air ja korkean infektioriskin ja infektioleikkausten edellyttämä taso Ultra Clean Air. Päätös leikkauksen vaaditusta puhtaustasosta tulee kuitenkin aina leikkaushenkilökunnalta. Luokitustasoille asetetaan suurimmat sallitut leikkaustilanteen mikrobipitoisuudet, joiden puitteisiin leikkaussalin sisäilman on päästävä. Nämä rajat ovat: x

Clean Air < 100 CFU/m3

x

Ultra Clean Air < 10 CFU/m3

Standardi myös määrittää operaation aikaisen mikrobipitoisuuden leikkaussalin ilmanvaihdon mitoittavaksi tekijäksi. Ilmanvaihdon toimiessa oikein ja suunnitellusti, ihmiset ovat leikkaustilanteen ainoa epäpuhtauslähde. Tällöin henkilökunnan määrällä ja vaatetuksella on ratkaiseva merkitys tarvittavan tuloilmavirran määrään. TUTKIMUSMENETELMÄN KUVAUS Tutkimuksessa mitattiin 26 leikkaussalin ilman laatua kahdeksassa sairaalassa kattavasti koko Suomen laajuudella. Mittaukset suoritettiin vuoden 2017 aikana. Sairaaloiden leikkaussaleissa mitattiin ensisijaisesti mikrobipitoisuutta, mutta sen lisäksi tehtiin muita tutkimusta tukevia apumittauksia, jotta voitiin varmistua ilmanvaihdon toimivan suunnitellusti.

Sisäilmastoseminaari 2018

105

Mikrobipitoisuusmittaus Sairaaloiden linjaus potilasturvallisuuden takia oli, että leikkaussalissa sai olla vain yksi ylimääräinen, leikkaushenkilökuntaan kuulumaton mittaukset suorittava henkilö. Tällä henkilöllä oli puhdastila-asu ja sen alla sairaalan leikkausvaatetus. Ennen leikkaussaliin viemistä kaikki mittalaitteet ja välineet puhdistettiin A12t, 80 % etanoliseoksella. Lisäksi tarkastettiin silmämääräisesti leikkaussalin ja sen ilmanvaihtolaitteiden kunto. Saleissa otettiin useita mikrobinäytteitä, joiden määrä vaihteli operaation pituuden mukaan. Lyhyissä, alle tunnin pituisissa leikkauksissa tehtiin kolme mikrobimittausta, kaikki kriittiseltä suoja-alueelta eli leikkauspöydän kohdalta. Pidemmissä yli tunnin leikkauksissa taas otettiin yhteensä kuusi näytettä, joista kaksi leikkauspöydän alueelta, kaksi instrumenttipöydän ääreltä ja kaksi leikkaussalin reuna-alueelta. Mikrobikeräin asetettiin aputasolle 0,7 metrin korkeuteen ja siihen liitettiin suojapakkauksesta otettu gelatiinisuodatin. Tämän jälkeen aputaso siirrettiin haluttuun mittapaikkaan ja mikrobikeräin käynnistettiin. Mikrobikeräin imi näyteilmaa 10 minuutin ajan ilmavirralla 50 L/min (= 0,83 l/s) gelatiinisuodattimen läpi, jolloin ilmassa olleet mikrobit tarttuivat suodattimeen. Mittausajan kuluttua laite sammutettiin ja gelatiinisuodatin siirrettiin varovasti kasvatusalustaan. Kun haluttu määrä näytteitä oli otettu, mittaus lopetettiin ja mittaushenkilö poistui salista. Mittaukset suoja-alueelta pyrittiin ottamaan mahdollisimman läheltä leikkauspöytää, mutta potilasturvallisuuden ja leikkauksen sujuvuuden takia kirurgi päästi sijoittamaan mikrobikeräimen noin 1–1,5 metrin päähän leikkauspisteestä. Reuna-alueen näytteet otettiin selvästi kauempana leikkauspöydästä, missä voitiin olettaa salin ilman olevan mahdollisimman hyvin sekoittunutta. Sijainnit vaihtelivat kuitenkin salin pohjan, kalustuksen ja toiminnan mukaan. Lisäksi joissain leikkauksissa mittaus jouduttiin suorittamaan leikkaushenkilökunnan takana, jolloin kirurgi ja työryhmä olivat mittalaitteen ja potilaan välissä. Instrumenttipöytä luetaan suoja-alueeksi instrumenttien säilytysolosuhdevaatimusten takia standardiluonnoksen ohjeistuksen mukaisesti. Leikkaussalissa suoritetun mittauksen jälkeen kasvatusalustoissaan olevat suodattimet siirrettiin laboratorioon. Siellä alustoja inkuboitiin 48 tuntia 35 °C lämpötilassa. Lopuksi maljoista mahdollisesti löytyneet pesäkkeet laskettiin ja analysoitiin. Jokaisesta leikkaussalista otetun näyte-erän mukana laboratorioon meni myös suljettuna pidetty referenssimalja, jonka tehtävänä oli varmistaa, etteivät näytteet saastuneet prosessin aikana. Mikrobikeräin imi yhden mittauksen aikana suodattimen läpi 500 litraa (eli 0,5 m³) ilmaa, joten sen pienin havaitsema pitoisuus oli 2 CFU/m³. Tätä pienempiä pitoisuuksia ei voitu havaita, sillä inkuboitujen etäpesäkkeiden pienin havaittavissa oleva määrä oli yksi kappale, joka tilavuuteen suhteutettuna tuotti 2 CFU/m³. Mikäli kasvatusalustasta ei löytynyt mikrobeja, voitiin ainoastaan päätellä pitoisuuden olleen alle mainittu raja-arvo 2 CFU/m³. Mittaustulosten käsittely Mikrobimittausten tuloksia verrattiin tulevan standardiluonnoksen määrittämiin puhtausluokkien raja-arvoihin. Nämä raja-arvot tulevat määrittämään leikkaussalin puhtausluokan ja sen myötä sen sopivuuden erityistä puhtautta vaativiin leikkauksiin. Tuloksista voidaan siis arvioida karkeasti suomalaisten leikkaussalien asettumista näihin raja-arvoihin ja sitä kautta sopivuutta eri vaativuustyyppien leikkauksiin.

106

Sisäilmayhdistys raportti 36

Mitatut salit poikkesivat toisistaan selvästi niin iän kuin ilmanvaihtotavan ja ilmamäärien osalta. Itse leikkaustilanteet olivat aina toisistaan selvästi poikkeavia, ja niissä työskentelevien ihmisten määrä ja käyttäytyminen vaihteli. Lisäksi mittauspaikkojen sijainnit vaihtelivat hieman riippuen kirurgien määrästä tai muusta tilantarpeesta. Tästä johtuen mittausten tuloksista ei voi suoraan päätellä leikkaussalien toimivuutta, eivätkä salit ole luotettavasti vertailtavissa. Myöskään suoria johtopäätöksiä ilmanvaihtotapojen tai paine-erojen vaikutuksesta mikrobiologiseen puhtauteen ei voida tehdä. TULOKSET Tutkimuksessa tehtiin mittauksia yhteensä 26 leikkaussalissa, joista 16 oli laminaarisella ja 10 sekoittavalla ilmanjakotavalla toimivia. Laminaarisista saleista otettiin yhteensä 66 näytettä ja sekoittavista 42. Ilmanjakotavat poikkeavat toisistaan huomattavasti, mutta standardi asettaa molemmille samat puhtausluokkien raja-arvot. Salien tuloilmamäärät, pinta-alat ja niiden seurauksena myös ilmanvaihtokertoimet poikkesivat toisistaan huomattavasti. Kaikkien leikkaussalien ilmanvaihtokertoimet ylittivät kokemusperäisen suosituksen 17 vaihtoa/tunti /6/. Salien tuloilmamäärät ja niiden perusteella lasketut ilmanvaihtokertoimet on esitetty alla kuvassa 1.

Kuva 1. Leikkaussalien tuloilmamäärät ja ilmanvaihtokertoimet Leikkaussalin tulee olla ylipaineinen viereisiin tiloihin verrattuna, jotta voidaan varmistua, että vuotoilma siirtyy salista poispäin eikä päinvastoin. Ylipainetasoksi suositellaan 10–15 Pa. Se ei täyttynyt kuin kolmessa salissa. Näissä saleissa oli tiiviit ovet, joka luultavasti auttoi suuren paine-eron saavuttamisessa. Muissa saleissa oli selvä 1–2 cm ovirako, jota kautta ilma pääsi virtaamaan ulos salista. Paine-erot olivat kuitenkin positiivisia kahta salia lukuun ottamatta, joista toinen oli hieman alipaineinen ja toinen tasapainoinen ympäröivän tilan kanssa. Ilmanvaihtokerroin kertoo, kuinka monta kertaa huoneen ilma vaihtuu tunnissa, ja sitä kautta suoraan salin ilmanvaihdon tasosta. Mitä korkeampi kerroin on, sitä suuremman määrän ilmaa salin ilmanvaihto käsittelee. /8/ Voisi siis olettaa, että ilmanvaihtokertoimiltaan suurissa saleissa olisi pienempi CFU-pitoisuus. Mittaukset osoittivat oletuksen oikeaksi, joskaan suoraa seuraussuhdetta ei näytä olevan. Myös pienemmillä ilmanvaihtokertoimilla päästiin erittäin pieniin mikrobipitoisuuksiin.

Sisäilmastoseminaari 2018

107

Kaikki salit pääsivät selkeästi Clean Air-luokkaan, niin keskiarvon kuin myös suurimman arvon perusteella. Vain kahdesta salista löytyi selvästi muita korkeampia arvoja, ja ne ylittivät sekä keski- että maksimiarvoltaan Ultra Clean Air-luokan rajat. Kaikkien muiden salien keskiarvot olivat rajan alapuolella, ja vain muutama yksittäinen näyte ylitti sen. Mittaustulosten keskiarvot ja suurimmat arvot on esitetty alla kuvassa 2 yhdessä standardin raja-arvojen kanssa.

Kuva 2. Leikkaussalien mikrobimittausten tulosten keskiarvot ja suurimmat arvot saleittain YHTEENVETO Tutkimusta varten mitattiin leikkauksen aikaista mikrobipitoisuutta kahdeksassa sairaalassa yhteensä 26 leikkaussalissa. Mittauksia otettiin sekä laminaarisella että sekoittavalla ilmanjakotavalla toimivista saleista. Mitattavat salit valittiin sairaaloiden toiveiden mukaan. Salit poikkesivat toisistaan kooltaan, tekniikaltaan ja iältään. Mikrobinäytteitä otettiin yhteensä 108, 3–6 jokaisesta salista riippuen leikkauksen pituudesta. Salit, leikkaustilanteet sekä näytteiden määrät ja ottopaikat vaihtelivat, joten eri salien mikrobipitoisuuksia ja puhtaustasoja ei voi suoraan verrata keskenään. Muuttujia on erittäin suuri määrä, ja niiden vaikutusta CFU-pitoisuuteen ei voi suoraan tulkita. Tuloksista voidaan kuitenkin arvioida suomalaisten sairaaloiden leikkaussalien mikrobipitoisuuksia ja verrata tuloksia tulevan standardin asettamiin puhtausluokkien raja-arvoihin. Kaikki mitatut leikkaussalit pääsivät Clean Air luokkaan kaikkien näytteiden osalta. Suurin yksittäinen mitattu CFU-pitoisuus oli 38 CFU/m³, ja korkeimmat arvot olivat 30 CFU:n molemmin puolin. Tuloksista voidaan siis huomata, että standardissa asetettu rajaarvo Clean Air-saleille (100 CFU/m³) on todella korkea. Korkeimmat CFU-arvot tulivat odotetusti saleista, joissa tuloilmavirta ja ilmanvaihtokerroin olivat hyvin pieniä. Tosin myös muissa saleissa oli vastaavia ilmanvaihtokertoimia, joten sitä ei voi tulkita suoraan syyksi. Korkeampi ilmamäärä olisi kuitenkin todennäköisesti parantanut tuloksia selvästi. Huomioitavaa on, että näissäkään saleissa mikrobipitoisuus ei noussut lähelle Clean Airraja-arvoa. Tästä herääkin kysymys, miten pieni tuloilmavirta voisi olla, silloin kuin alettaisiin lähestymään arvoa 100 CFU/m³. Suomalaisten sairaaloiden toiminnaltaan

108

Sisäilmayhdistys raportti 36

leikkaussaleja kevyempien toimenpidehuoneiden ilmanvaihtokerroin on noin 10 vaihtoa/tunti. Riittäisikö jo tämä ilmamäärä Clean Air-luokkaan, mikäli huoneessa käytettäisiin leikkaussalipukeutumista? Toimenpidehuoneiden suunnittelussa huomioon pitäisi myös ottaa painesuhde, jonka tulisi olla positiivinen ympäröiviin tiloihin nähden. Ultra Clean-luokkaan pääsi näytteiden keskiarvon perusteella kaikki salit kahta lukuun ottamatta. Näiden kahden salin pitoisuudet suoja-alueella olivat hieman yli sallitun rajan ja reuna-alueella selvemmin yli sallitun rajan. Kaikkien muiden salien näytteiden keskiarvot olivat selvästi alle 10 CFU/m³. Salien mittausten korkeimpia arvoja tutkittaessa huomataan, että yhteensä seitsemän salin näytteistä löytyi vähintään 10 CFU:n pitoisuuksia. Monissa tapauksissa nämä olivat kuitenkin vain yksittäisiä tuloksia, ja salien puhtaustasot olivat muuten selvästi matalampia. Mikäli mittauksissa olisi löytynyt hälyttävän korkeita tuloksia tai jos saaduille tuloksille halutaan löytää selkeitä syitä, tarkka salin ilmanvaihdon ja puhtaustason selvitys on tarpeen. Nyt tehtyjen mittausten määrä oli niin rajattu, että sattumalla oli melko suuri vaikutus tuloksiin. Tarkemmassa selvityksessä pitäisi tarkastaa koko salin ilmanvaihdon toimivuus, painesuhteet sekä ilmamäärät ja suodatuksen toimivuus. Sen jälkeen pitäisi tehdä selvästi suurempi määrä mittauksia, jotta sattuman vaikutusta saataisiin pienennettyä. Myös leikkaussalikäyttäytymiseen täytyisi paneutua, koska sillä se saattaa olla ratkaisevia vaikutuksia salin ilman puhtauteen. Yleisesti ottaen salien ilman puhtaustaso suomalaisissa leikkaussaleissa on tulevan standardin arvoihin verrattuna hyvällä tasolla. Tulokset saivat Clean Air-luokan rajan tuntumaan jopa tarpeettoman korkealta, ja siitä herääkin kysymys, onko asetettu raja liian korkea. Koko aihealue kaipaa kipeästi tarkempaa jatkotutkimusta, liittyen niin mikrobimittauksiin, leikkaussalivaatetukseen ja tarkempaan syy-seuraussuhteen analysointiin. Lisäksi olisi hyvä kehittää selkeä ohjeistus selvitettävistä asioista, jota seuraamalla ongelmallisen salin korkeille mikrobipitoisuuksille löytyisi syy. LÄHDELUETTELO 1. Wang, F., Lai, C., Cheng, T. & Liu, Z. (2010) Performance investigation for the cleanroom contamination control strategy in an operating room. ASHRAE Transactions, Vol. 116 Part 1. S. 74–80. 2.

Dascalaki, E. G., Lagoudi, A., Balaras, C. A. & Gaglia, A. G. (2008) Air quality in hospital operating rooms. Building and Environment, Vol. 43:11. S. 1945–1952.

3.

Ympäristöministeriö. (2012) Suomen rakentamismääräyskokoelma D2. Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto: määräykset ja ohjeet.

4.

Sisäilmayhdistys & Rakennustieto. 2008. Sisäilmastoluokitus 2008.

5.

CEN/TC 156/WG 18. (2017) EN 16244-2. Version 21. Draft Standard revised and alligned with Part 1.

6.

Enbom, S., Heinonen, K., Kalliohaka, T., Mattila, I., Nurmi, S., Salmela, H., Salo, S.and Wirtanen, G. (2012) High-tech sairaala – Korkean hygienian hallinta sairaalassa. VTT.

7.

Seppänen, O. (2008) Ilmastointitekniikka ja sisäilmasto.

Sisäilmastoseminaari 2018

109

CALCULATION OF VERTICAL TEMPERATURE GRADIENT WITH COMMONLY USED SIMPLIFIED MODELS IN ROOMS WITH DISPLACEMENT VENTILATION Natalia Lastovets 1,2, Risto Kosonen 1, Panu Mustakallio3 1

Aalto University, School of Engineering, Department of Mechanical Engineering O.M. Beketov National University of Urban Economy in Kharkiv 3 Halton Oy 2

ABSTRACT To estimate the vertical temperature stratification in rooms with displacement ventilation, several simplified nodal models were developed and implemented in the various building simulation software. However, the temperature gradient in buildings is highly dependent on a variety of factors, such as different flow elements and the location of heat loads. Inaccurate estimation can result in 2-3 °C temperature difference compared to the target design values, which could lead to poor thermal comfort in the occupied zone. In the present study, measurement data was compared with the commonly used models and novel four-nodal model. The differences between the measurements and simulations were indicated for the occupied zone temperatures. The four-nodal model provides an accurate prediction for all types and combinations of heat loads. INTRODUCTION Displacement ventilation (DV) is a well-known solution in industrial and non-industrial premises. First applied to industrial facilities with high thermal loads and contaminant distribution, nowadays this air distribution strategy is successfully implemented for the ventilation of offices and other commercial spaces. In displacement ventilation systems cool air is supplied into the occupied zone of the room near the floor at low velocity and then entrained by buoyant plumes over any warm objects. As a result, a two layer room air temperature profile, stratified and mixed, is developed. Ideally, the air movements induced by thermal plumes transport heat and pollutants to the layer above the occupied zone, promoting a vertical temperature and contaminants stratification. The transition level between a mixed upper layer and stratified layer is called mixing height, which is related to the height where the inflow rate matches the airflow induced by the thermal plumes in the occupied zone. Controlling the mixing height position is one of the most challenging tasks in DV system design, since it directly relates to the calculation of supply air flow rate. Nodal models treat the thermal stratification of the indoor air as an idealised network of nodes connected with flow paths. Such models vary according to the application, number of nodes, flow and heat load configuration and mixing height consideration /1/. The most common linear temperature modelling with two room air nodes has been proposed by Mundt /4/. The multi nodal models introduce the temperature profile composed by variable slopes between three nodes /2,3,5,6/. Several nodal models are currently available in thermal energy simulation tools. The Rees and Haves /6/ model can be

110

Sisäilmayhdistys raportti 36

applied to ESP-r, Mundt /4/and Mateus and da Graça /3/ models are implemented in EnergyPlus and Mundt /4/ model is also available in IDA ICE. Several analytical nodal models with semi-empirical correlations have been developed to estimate the temperature gradient in rooms with displacement ventilation. However, in order to evaluate the ability to calculate the occupied temperature the models, they need to be validated with the experimental results. METHODS Simplified nodal models The purpose of this section is to introduce the simplified nodal models and compare them according to the ability to predict the temperature in the occupied zone. Three nodal models with different approaches were chosen in the present study: Mundt /4/, Nielsen /5/ and Rees /6/ models. Mundt /4/ proposed the 2-nodal model where temperature gradient is calculated to be linear over the room height. The temperature at the height 0.1 m is determined by the dimensionless temperature that is obtained from the balance between radiative energy flux from the floor and convective heat transfer from the floor surface to the air. The temperature of the second exhaust node is calculated from the heat balance. The dimensionless temperature calculation is also included to Nielsen model /5/. However, in this model the temperature is estimated empirically from Archimedes number and the type of heat gain. The model also predicts mixing layer height as a height of neutral buoyancy. The temperature in this height is assumed to be the same as the exhaust temperature. The alternative approach to consider the flow patterns between nodes was developed by Rees and Haves /6/. The model includes 11 interrelated nodes: 4 room air nodes out of the thermal plume, 4 nodes of the air flow within the plume and 3 surface nodes representing floor, ceiling and wall temperatures. In addition, this model uses 14 flow paths between the nodes with flow rate parameters that are pre-determined by experimental and numerical studies. The four-nodal model /2/ predicts room air temperature at four heights: at the height of 0.1 m, at the height of the occupied zone, at the height of the mixed layer and the height of the exhaust air temperature that is equal to the room height. The room heat loads are divided between the nodes according to the heights of the heat sources. The air above the occupied zone is considered to be fully-mixed. Thus, four analytical methods that use different semi-empirical correlation to estimate the temperature gradient for the displacement ventilation design are chosen to be validated according the ability to calculate the occupied zone temperature. Experimental measurements The test setup consists of displacement diffusers with perforated front face and ceiling exhaust in well-insulated room with 20.8 m2 floor area and room height of 5.12 m. The internal heat loads (Table 1) consist of heated cylinders representing persons, heated cube-shaped boxes representing computers, heated foils in one wall and ceiling representing solar load on window at different levels and fluorescent lighting units.

Sisäilmastoseminaari 2018

111

Table 1. Simulated head loads for the presented cases Case Heat loads from the simulators, W Total Suppl Supp heat y ly air Foils on Cylinder Foils on Lighting loads temp. flow Boxes the s the wall units rate ceiling D, H, L, H, L, H, L, H, L, W, qv m m m m m m m m m m Φt , θs m3/s 0.4 1.0 0.4 0.4 3.6 3.6 3.6 3.6 1.6 1.8 W °C 6 people 450 – – – – 450 20.6 0.05 6 people, 450 720 – – – 1170 18.1 0.1 6 computers 10 people, window 750 – 520 – 232 1502 16.6 0.1 loads*, lighting 10 people, 750 – – 466 – 1216 16.6 0.1 ceiling loads * at initial height 0.8 m In the present cases vertical temperature profiles are measured from four locations at ten heights with calibrated PT100 sensors (accuracy ± 0.2 °C). Surface temperatures were measured with Testo 830-TI-infrared thermometer (accuracy ± 0.1 °C). Supply and exhaust air flows were measured with air flow rate measurement device MSD 100, that was calibrated with an orifice plate to reach the accuracy ±3%. RESULTS The measured data of the temperature gradient for the typical indoor heat loads (Table 1) were compared with the calculation results of the selected simplified nodal models: Mundt /4/, Nielsen /5/, Rees and Haves /6/ and 4-nodal model /2/. The results of the corresponding measurements and calculations are presented at the Figure 1. a)

H

b)

H

5

5

4

4

3

3

2

2

1

1

0

0 0,0

0,2

0,4

0,6

κ

0,8

1,0

0,0

0,2

0,4

0,6

κ

0,8

1,0

112

Sisäilmayhdistys raportti 36

c)

H

d)

H

5

5

4

4

3

3

2

2

1

1

0

0 0,0

0,2

0,4

0,6

κ

0,8

1,0

0,0

0,2

0,4

0,6

κ

0,8

1,0

κ – dimensionless temperature H – room height Figure 1. Measured and calculated room air temperature profiles of the cases: a) 6 people; b) 6 people and 6 computers; c) 10 people, window loads, lighting; d) 10 people, ceiling loads. Accuracy of the models To assess the accuracy of the models the following average error indicators is used: Average norm of the error: Ǥ Ǥ ൌ

σ౤ ౟సభሺȁୗ୧୫౟ ି୑ୣୟୱ౟ ȁሻ

(1)

୬

Average bias: Ǥ ൌ

σ౤ ౟సభሺୗ୧୫౟ ି୑ୣୟୱ౟ ሻ

(2)

୬

Average error: Ǥ ൌ

ଵ଴଴Ψ ୬

ή σ୬୧ୀଵ ቚ

ୗ୧୫౟ ି୑ୣୟୱ౟ ୗ୧୫౟

ቚ

(3)

where: ܵ݅݉௜ – simulation result, °C; ‫ݏܽ݁ܯ‬௜ – measurement result; °C; ݊ – number of experiments. The validation of the selected DV models was conducted based on simulation and measurement results for all four cases in three important temperatures at the heights of 0.1, 1.1 and 1.8 m. The average results of the all measured cases are presented in Table 2.

Sisäilmastoseminaari 2018

113

Table 2. Error indicators of the validated models Avg Dif Node Avg Bias (°C) Model (°C) θ0.1 1.63 -1.63 Mundt

Nielsen

Rees and Haves

4 nodal model

Avg Error (%) 7.6

θ1.1

2.81

-2.81

11.8

θ1.8

3.00

-3.00

12.1

θ0.1

0.72

-0.43

3.3

θ1.1

1.05

-1.05

4.4

θ1.8

0.94

-0.83

3.3

θ0.1

1.78

-1.78

8.3

θ1.1

1.72

-1.72

7.2

θ1.8

1.42

-1.15

4.6

θ0.1

0.23

-0.11

1.1

θ1.1

0.27

0.27

1.2

θ1.8

0.45

0.02

0.8

The occupied zone temperature at the height 1.1 m calculates by Mundt /4/ model was 2.8°C lower than the measured one. Rees and Haves /6/ model gave better results, however the different at the difference at the occupied zone lever was still 1.7°C. The prediction of the Nielsen /5/ model underestimates the temperature with the average difference of 1°C. The negative values of average bias (Table 2) indicate that Mundt, Neilsen and Rees and Haves models predict lower temperature gradient that measured. 4-nodal model /2/ gave the best results of all compared models. The average difference between the estimated and measured values was 0.27 °C at the height 1.1 m. DISCUSSION The results represent typical temperature stratification in rooms with displacement ventilation, when the main gradient happens in low zone. Upper that level the temperature stratifies in a case when there is no high heat loads, such as ceiling or high window heat gains. The ability of the models to calculate the most important occupied zone temperature is strongly dependent on the consideration of mixing height. It would result to overestimation of the supply air flow rate and therefore – poor comfort conditions and wrong sizing of the ventilation system. Therefore, two-nodal Mundt /4/ model that does not count the level of stratification is not able to predict the temperature gradient. Rees and Haves /6/ model allows accounting the heat loans at different levels; however, it significantly underestimates the temperature in the occupied zone. The empirical correlations in Nielsen /5/ model lead to the good prediction of the air temperature near the floor. But the overestimation of the mixing height results to the inaccurate calculation of the occupied zone temperature. 4-nodal model /2/ that applies plume theory to calculate the mixing height and counts the load distribution between the nodes is able to estimate the occupied zone temperature with the lowest error.

114

Sisäilmayhdistys raportti 36

In addition, all the presented models are steady-state, whereas the temperature gradient in buildings is highly dependent on environment dynamic weather conditions, thermal mass and changing occupancy. Therefore, there is also a need of dynamic validation of the simplified nodal model. CONCLUSIONS The present study presents the comparison and validation of four commonly used simplified nodal models in terms of their ability to calculate the temperature in the occupied zone of the room. The comparison with the experimental results indicates that the most commonly used nodal models estimate the temperature with significant error up to 3°C. The four-nodal model demonstrates the most accurate prediction for the typical indoor heat loads. REFERENCES 1. Griffith, B., Chen, Q. Y. ,2004, Framework for coupling room air models to heat balance model load and energy calculations (RP-1222). Hvac&R Research, 10(2), 91-111. 2.

Lastovets, N., Kosonen, R. Mustakallio, P. ,2017, Modelling of vertical temperature gradient with displacement ventilation, Proceedings of the Conference Healthy Buildings 2017 Europe.

3.

Mateus, N. M., da Graça, G. C. (2015). A validated three-node model for displacement ventilation. Building and Environment, 84, 50-59.

4.

Mundt, E. ,1995, Displacement ventilation systems – Convection flows and temperature gradients. Building and Environment, 30(1), 129-133.

5.

Nielsen, P. V. (2003). Temperature and air velocity distribution in rooms ventilated by Displacement Ventilation. In proceedings of Ventilation 2003, The 7th International Symposium on Ventilation for Contaminant Control, Sapporo, 691-696.

6.

Rees, S. J., Haves, P. ,2001, A nodal model for displacement ventilation and chilled ceiling systems in office spaces. Building and Environment, 36(6), 753-762.

Sisäilmastoseminaari 2018

115

LÄMPÖOLOSUHTEIDEN ÄLYKÄS SÄÄTÖKONSEPTI Pekka Tuomaala, Kalevi Piira, Riikka Holopainen Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy

TIIVISTELMÄ Aikaisemmissa rakennusten loppukäyttäjien lämpöviihtyvyystutkimuksissa on todettu, että optimaalinen operatiivinen lämpötila yksilöiden välillä voi vaihdella jopa 6ºC. Näin suuri vaihteluväli aiheuttaa käytännössä isoja haasteita käytettäessä perinteisiä lämpöolosuhteiden säätöratkaisuja. Näiden haasteiden ratkaisemiseksi on HumanTool hankkeessa lähdetty tutkimaan, kehittämään ja testaamaan tilojen loppukäyttäjien todellisen tarpeen mukaista lämpöolosuhteiden säätökonseptia Human Thermal Sensor (HTS). Tätä uutta lämpöolosuhteiden säätökonseptia on testattu yhdessä toimisto- ja kahdessa sairaalarakennuksessa. Ensimmäisten kenttätestausten tulosten mukaan tilojen loppukäyttäjien todellisten tarpeiden mukaan toteutettu älykäs säätö toimii teknisesti, ja tilojen loppukäyttäjät ovat tyytyväisiä testitilojen lämpöolosuhteisiin. TAUSTA JA TAVOITTEET Rakennusten lämpöolosuhteilla on osoitettu olevan keskeisiä vaikutuksia tilojen loppukäyttäjien lämpöviihtyvyyteen sekä rakennusten energiatehokkuuteen. Lämpöolosuhteita säädetään tyypillisesti termostaateilla tai erilaisilla rakennusautomaatioratkaisuilla. Nykyiset säätöratkaisut eivät kuitenkaan pysty huomioimaan käyttäjien yksilöllisiä tarpeita, eivätkä ne myöskään yleensä tunnista ovatko tilat ja työpisteet käytössä vai kokonaan käyttämättä. Yksilöllinen lämpöolosuhteiden säätö on kuitenkin tarpeen, koska aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että yksilöiden välillä on suuruusluokaltaan 6ºC ero optimaalisissa operatiivisissa lämpötiloissa - vaikka eri henkilöiden vaatetus ja aktiivisuustasot olisivat samat /1, 2/. Työpisteiden käyttöasteissa puolestaan on eri rakennusten välillä luonnollisesti suuria vaihteluja. Kun esimerkiksi pääkaupunkiseudun toimistorakennuksista on raportoitu alle 30% työpistekohtaisia käyttöasteita, niin merkittävää osaa työpisteistä lämmitetään ja jäähdytetään tarpeettomasti. HumanTool -hankkeessa (Shared Benefit Project) tutkitaan, kehitetään ja testataan uutta (yksilöllisen ja todellisen tarpeen mukaista) lämpöolosuhteiden HTS-säätökonseptia kenttäolosuhteissa. Tähän tutkimushankkeeseen (2016-2018) osallistuvat Seinäjoen keskussairaala, Kuopion yliopistollinen sairaala, Senaatti-kiinteistöt, Siemens, Granlund, Uponor, New Nordic Engineering, Mecastep ja Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy. Hankkeen perimmäisinä tavoitteina on parantaa sekä tilojen loppukäyttäjien tyytyväisyyttä lämpöolosuhteisiin että rakennusten energiatehokkuutta (välttämällä tarpeetonta lämmitystä ja jäähdytystä).

116

Sisäilmayhdistys raportti 36

MENETELMÄT Lämpöolosuhteiden yksilöllinen säätökonsepti Human Thermal Sensor (HTS) -konseptissa lämpöolosuhteiden säätö toteutetaan kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa kerätään dataa yksilöllisen lämpöaistimuksen määrittämiseksi. Kuvassa 1 esitetyt ympäristön reunaehdot saadaan kaikista kenttätestauksen piirissä olevista tiloista rakennusautomaatiojärjestelmän kautta. Kenttätestaukseen vapaaehtoisesti osallistuvilta henkilöiltä kerättiin tarvittavat perustiedot (ikä, sukupuoli, pituus ja paino sekä yhteystiedot), ja yksilöllisten anatomiatietojen (kudosjakaumat) määrityksessä käytettiin ravitsemusterapeuttien tarpeisiin kehitettyä myös BodyExplorer -kehonkoostumusmittaria (versio 2.5.3.0).

Kuva 1. Ihmisen lämpöaistimukseen vaikuttavat parametrit. Älykkään säätökonseptin toisessa vaiheessa määritetään ihmisen lämpödynaamisen mallin (Human Thermal Model, /3/) avulla testihenkilöiden yksilöllinen ja reaaliaikainen lämpöaistimusindeksi ensimmäisessä vaiheessa kerättyjen ympäristön ja käyttäjän reunaehtojen avulla. Kolmannessa ja viimeisessä vaiheessa laskentamallin avulla määritetään tilojen loppukäyttäjille optimaaliset operatiiviset lämpötilat (joissa henkilöiden ei ole kylmä eikä kuuma), ja nämä lämpötilat välitetään 5 minuutin välein rakennusautomaatiojärjestelmän kautta huonesäätimien uusiksi asetusarvoksi.

Kuva 2. Yksilöllisen lämpöolosuhteiden säädön konsepti.

Sisäilmastoseminaari 2018

117

Käyttäjien palautejärjestelmä HumanTool -hankkeen kenttätestaukseen osallistuvilta henkilöiltä kerätään lämpöolosuhteisiin liittyvää palautetta hyödyntämällä QR-koodeihin perustuvalla palautejärjestelmällä. Kaikki osallistujat ovat saaneet henkilökohtaisen QR-koodin, joiden avulla he voivat antaa henkilö-, aika- ja paikkaleimattua palautetta. Palautteena testihenkilöt antavat (i) oman subjektiivisen lämpöaistimuskokemuksen, (ii) aktiivisuustason, (iii) vaatetuksen lämmöneristävyyden sekä (iv) halutessaan omia kommentteja vapaaseen palautekenttään. Kaikki palaute viedään palautetietokantaan (kuva 3).

Kuva 3. Palautejärjestelmä. TULOKSET Tekninen toteutus HTS-konseptin kenttätestausta tehdään kolmessa eri kiinteistössä. Espoossa testausta tehdään viidessä, Seinäjoen keskussairaalassa seitsemässä ja Kuopion yliopistollisessa sairaalassa kuudessa toimistohuoneessa. Espoon kenttätestaus on toteutettu testihuoneisiin jälkiasennetuilla EnOcean teknologiaan perustuvilla langattomilla ja energiaomavaraisilla patteritermostaateilla, pintalämpötilaantureilla (ikkuna, patteri, ulkoseinä, sisäseinä) sekä ilman lämpötila- ja ilman kosteusantureilla (kuva 4). Mittaustiedot luetaan yhdyskäytävän kautta VTT:n oBIX pohjaiselle datapalvelimelle, josta HTM malli lukee tilan mittausarvot ja laskee niiden avulla uuden asetusarvon tarkasteltavan tilan patteriventtiilin toimilaitteelle. Seinäjoen kenttätestaus on toteutettu Siemensin Desigo CC kiinteistön hallinta-alustan ja siihen liitetyn Schneiderin rakennusautomaatiojärjestelmän avulla (kuva 5). Rakennusautomaation mittauksia on laajennettu New Nordic Engineeringin (NNE) toimittamilla langattomilla antureilla ja niitä tukevalla NNE:n pilvipalvelulla. Mittaustiedot luetaan Desigo CC:n ja NNE:n pilvipalvelun REST rajapinnan kautta VTT:n oBIX pohjaiselle datapalvelimelle, josta HTM malli lukee tilan mittausarvot ja laskee niiden avulla uuden lämpötilan asetusarvon 5 minuutin välein tarkasteltavan tilan huonesäätimelle.

118

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kuopion kenttätestaus on toteutettu Siemensin Desigo CC kiinteistön hallinta-alustan ja siihen liitetyn Siemensin rakennusautomaatiojärjestelmän avulla (kuva 6). Rakennusautomaation mittauksia on laajennettu liittämällä Siemensin rakennusautomaatiojärjestelmään mm. kattosäteilijän ja ikkunan pintalämpötilan mittaukset. Mittaustiedot luetaan Desigo CC:n REST rajapinnan kautta VTT:n oBIX pohjaiselle datapalvelimelle, josta HTM malli lukee tilan mittausarvot ja laskee niiden avulla uuden lämpötilan asetusarvon 5 minuutin välein tarkasteltavan tilan huonesäätimelle.

Kuva 4. Espoon kenttätestauksen tekninen toteutus energiaomavaraisten langattomien patteriventtiilien avulla.

Kuva 5. Seinäjoen kenttätestauksen tekninen toteutus Siemensin Desigo CC kiinteistön hallinta-alustan ja siihen liitetyn rakennusautomaatiojärjestelmän avulla.

Sisäilmastoseminaari 2018

119

Kuva 6. Kuopion kenttätestauksen tekninen toteutus Siemensin Desigo CC kiinteistön hallinta-alustan ja siihen liitetyn rakennusautomaatiojärjestelmän avulla. Käyttäjäpalaute Käyttäjäpalautetta on kerätty kolmen kenttätestauskohteen yhteensä 18 työhuoneesta koehenkilöiksi vapaaehtoisesti suostuneilta yhteensä 20 henkilöltä. Alla olevassa taulukossa on esimerkki palautetietokantaan kerättävästä palautteesta. Taulukko 1. Esimerkki kerätystä käyttäjäpalautteesta. Rakennus

Huone

Aikaleimaus

Lämpöaistimus

Aktiivisuus [MET]

Vaatetus [clo]

Digitalo

A102

Digitalo

Kommentti

08:53:29

0

1,4

1,01

A104

09:44:49

-0,65

1,4

1

Digitalo

A102

12:51:21

1

1,4

0,99

Digitalo

A101

14:53:29

-0,81

1,4

1,26

Viileää

Digitalo

A102

10:43:48

0

2

1,51

Pyöräily töihin

Digitalo

A105

09:02:31

2

1

1,23

Digitalo

A102

11:31:49

0

1,1

0,99

KENTTÄTESTAUKSEN KOKEMUKSIA JA TULOSTEN TARKASTELU Reaaliaikainen lämpöolosuhteiden säätö edellyttää riittävän tehokkaita ja vakaita tiedonsiirtoratkaisuja säädettävien tilojen olosuhteiden monitoroimiseksi ja säätöaluekohtaisten uusien lämpötilan asetusarvojen kirjoittamiseksi säätimille. HumanTool -hankkeessa sekä Espoon että Seinäjoen ja Kuopion kenttätestauskohteiden tiedonsiirto- ja laskentaratkaisut (s.o. kaikista tiloista tarvittavien lähtötietojen lukutoiminnot ja VTT:n palvelimella määritettyjen optimaalisten lämpötilojen

120

Sisäilmayhdistys raportti 36

asetusarvojen kirjoitustoiminnot VPN-yhteyksillä) on saatu toimimaan luotettavasti. Jatkossa voisi kuitenkin olla helpompaa ja luontevampaa, että HTS-säätö (lähtötietojen lukeminen, laskenta ja yksilöllisten lämpötilan asetusarvojen määritys) toteutetaan rakennuksissa paikallisesti osana muuta rakennusautomaatioratkaisua. Yksilöllisen lämpöolosuhteiden säädön toteutuksen yksi keskeinen lähtötieto on henkilöiden anatomiatietojen (kudosjakaumat) kerääminen ja määrittäminen. Voimassa oleva henkilötietolaki edellyttää erillisen henkilötietorekisterin perustamista, ja vapaaehtoisesti hankkeeseen osallistuvilta tarvitaan lisäksi allekirjoituksella varmistettu suostumus tarvittavien tietojen keräämiseen ja näiden määräaikaiseen tallentamiseen. Uuden HTS-konseptin mukaista lämpöolosuhteiden säädön teknistä toteutusta testattiin aluksi Espoon kenttätestauskohteessa maaliskuusta marraskuuhun 2017. Kun HTS-säätö saatiin Espoossa toimimaan riittävän vakaasti, se on otettu vaiheittain käyttöön myös Seinäjoen ja Kuopion kenttätestauskohteissa tammi-helmikuussa 2018. Käyttäjäpalautetta ei tämän takia ole vielä saatu kattavasti eri testikohteista ja erilaisista käyttötilanteista (esimerkiksi lämmitys- ja jäähdytyskausi, sääolosuhteiden nopeat muutokset, jne). Alustavien käyttäjäpalautteiden perusteella HTS-säätö näyttää kuitenkin toimivan erittäin hyvin, ja tilojen loppukäyttäjät näyttävät olevan erittäin tyytyväisiä yksilöllisesti säädettyihin lämpöolosuhteisiin. Lämmitys- ja jäähdytyskausilta saatavan palautteen perusteella tullaan HumanTool -hankkeessa sekä arvioimaan HTS-konseptilla saavutettavissa olevia hyötyjä että kehittämään lämpöolosuhteiden yksilöllisen säädön algoritmeja vastaamaan mahdollisimman hyvin tilojen loppukäyttäjien tarpeita ja odotuksia. JOHTOPÄÄTÖKSET Koska optimaalisissa lämpöolosuhteissa on aikaisemmissa tutkimuksissa osoitettu olevan jopa 6ºC yksilöllisiä eroja (vaikka eri kokoisten yksilöiden vaatetus ja aktiivisuustasot olisivat samat), tulee tilojen lämpöolosuhteiden säätö suunnitella ja toteuttaa jatkossa vastaamaan nykyistä paremmin tilojen loppukäyttäjien todellisia tarpeita. HumanToolhankkeessa tehtyjen kenttätestausten ensimmäisten tulosten mukaan yksi lupaava vaihtoehto yksilöllisen lämpöolosuhteiden säädön konsepti on Human Thermal Sensor (HTS). HTS-konseptissa säätö tehdään nimenomaan yksilöllisten ja todellisten tarpeiden mukaan, ja sen avulla voidaan ennen muuta parantaa eri loppukäyttäjäryhmien tyytyväisyyttä. Sairaaloissa parantuva lämpöviihtyvyys edistää potilaiden toipumista, toimistorakennuksissa työn tuottavuutta ja oppilaitoksissa oppimista. Tämän lisäksi HTS:n avulla voidaan parantaa rakennusten energiatehokkuutta välttämällä käyttämättä olevien tilojen tarpeetonta lämmitystä tai jäähdytystä. LÄHDELUETTELO 1. Daum, D, Haldi, F, Morel, N. A personalized measure of thermal comfort for building controls. Building and Environment 46 (2011) 3-11. 2.

Tuomaala, P. Holopainen, R., Piira, K. A comprehensive human thermal model for evaluating individual thermal sensation. Building Simulation and Optimization 2014. UK, London, 23-24 June 2014.

3.

Holopainen, R. 2012. A human thermal model for improved thermal comfort. Doctoral Dissertation. VTT Science, Dissertation 23, Espoo, Finland.

Sisäilmastoseminaari 2018

121

EXPERIMENTAL MEASUREMENTS OF THERMAL PLUME PROFILES GENERATED BY A THERMAL MANIKIN LYING ON AN OPERATING TABLE Guangyu Cao1, Madeleine Charlotte Aviles Storås1, Amar Aganovic1, Liv-Inger Stenstad2, Jan Gunnar Skogås2 1

Department of Energy and Process Engineering, Norwegian University of Science and Technology, Trondheim, Norway 2 St. Olavs Hospital, Trondheim, Norway ABSTRACT In modern hospitals, among surgical patients surgical-site infections (SSIs) are the most common hospital-acquired infections accounting for 36% of nosocomial infections. The airflow distribution in the operating room plays an important role to ensure a clean operating microenvironment. The objective of this study is to characterise thermal plume profiles generated by different part of a thermal manikin lying on an operating table. All experimental measurements were conducted in a climate chamber at Norwegian University of Science and Technology. A thermal manikin was employed to simulate a patient to generate thermal plumes. The experimental measurements showed that the greatest plume was developed above the manikin’s stomach, and the maximum velocity was 0.139 m/s, which may have great impact on airflow distribution from laminar airflow systems. The results of this study may be used to develop guidelines for the design of the microenvironment in operating rooms. INTRODUCTION The indoor air quality of operating theatres is important for patients and surgical staff in terms of surgical-site infections. Earlier studies showed that among surgical patients surgical-site infections (SSIs) are the most common hospital-acquired infections accounting for 36% of nosocomial infections /1-3/. Currently, SSI occurs for approximately 7% of all operations and is the third most frequently reported healthcareassociated infection in Sweden /4/. In Norway, the national average SSI rate was 2.0% which is higher than lower respiratory infection (1.4%), urinary tract infection (1.2%) and septicaemia (0.9%) in 2015 /5/. In fact, the design of the microclimate in operating rooms (OR) is a complex task mainly due to the stability of air temperature, relative humidity, scheme of pressures, mean velocity and air quality /6/. The ultra-clean ventilation systems and laminar air flow ceilings are used in ORs to improve the indoor air quality. One early study found that the measured bacterial and particle concentrations close to the operating field and at the level of instrument table were 20-fold lower in operating theatres with laminar airflow ceilings than in hospital rooms used for diagnostic or therapeutic procedures without ultra-clean ventilation systems /7/. The air distribution in rooms is a result of complex interactions between forced flows generated by the ventilation system and convective flows generated by heat sources or

122

Sisäilmayhdistys raportti 36

warm- and cold surfaces within the room. In some cases, thermal plumes are one of the main factors to disturb the air distribution in a room /8/. Thermal plumes generated by humans will have a greater impact on the air distribution in a room /9/. The objective of this study is to characterise the thermal plume profiles generated by different part of a thermal manikin lying on an operating table. EXPERIMENTAL SETUP The operating room (OR) The climate chamber at NTNU with possibility to turn of the ventilation system was used in order to measure the thermal plume generated by a thermal manikin. The dimensions of the room is 4.00 m x 2.30 m floor area and 3.15 m height as shown in Figure 1. The boundary conditions in the room were measured by handhold anemometer TSI 962. The a room temperature equal to 25.1 °C and background velocity from 0.01 to 0.02 m/s. Since heat was emitted by the thermal manikin, the temperature in the climate chamber was increased by around 1 °C.

Figure 1 Simulated patient in an operating room

Figure 2 Measurement of thermal plume

Measurement conditions Figure 3 shows the measured points above the manikin at the climate chamber at NTNU (see Figure 3a). In y-direction, six different cross sections above the manikin were chosen, with objective of study the velocity profile above different parts of the manikin. One of them is above its head- to model plume as a point source. The measuring points in x-direction are placed 5 cm apart, while the distance between the measuring points in ydirection is 30 cm. Eight heights above the manikin was measured, from 110 cm to 180 cm above floor as shown in Figure 3b.

Sisäilmastoseminaari 2018

123

Figure 3 Sketch of measuring points for thermal plume measurements Measurement instrument The onmidirectional anemometers TSI 8475 were used to measure air velocity distribution over the thermal manikin. The onmidirectional anemometers were new and was already calibrated by the factory. Figure 4b shows the main technical data for the anemometers. Notice that the speed range goes from 0.05 m/s to 2.54 m/s.

Figure 4 Measurement instruments, a) distribution of anemometers, b) technical data of anemometers RESULTS AND DISCUSSION Figure 5-7 show the speed contour at six different places above the thermal manikin: above the legs, knees, upper thighs, stomach, chest and head. The convective flow is clearly illustrated in all of the figures, and it indicate that the greatest plume development is happening above the manikin’s stomach. From all of the contours it can be seen that there is generated swirling right outside of the boundary of the convective flow, which may be due to instabilities because of entrainment of the surrounding air. All of the figures shows the potential the convective flow generated by a manikin in supine position can have on the air distribution in a room. During the experiment, it was measured that

124

Sisäilmayhdistys raportti 36

the manikin’s legs were not equally heated, which is probably the reason for the stronger convective flow against one side in Figure 5a to 6a. Figure 5a shows the plume above the manikin’s legs. The maximum speed for the convective airflow above the legs are 0.08 m/s, which is reached at 120 cm above the floor, i.e. about 10 cm above the legs. From the Figure 5a it can be seen that the coherent plume stops at 30 cm above the legs. Above the knees, a considerably stronger convective flow is developed as pictured in Figure 5b. The highest speed above the knees are 0.12 m/s, which occurs roughly 10 cm above the manikin. Figure 5b shows that the convective flow keeps affecting the room air at 180 cm above the floor, meaning that the range of the plume cannot be determined by analysing only Figure 5b. As already mentioned the manikin’s legs were not equally heated and the completed asymmetric plume was not observed.

Figure 5 Measured thermal plume over knees and legs, a) over legs, b) over knees The convective flow above the upper thighs are noticeably stronger than above the rest of the manikin’s legs shown in Figure 6a, which shows the plumes maximum speed, 0.11 m/s, is reached at 30 cm above the heat source. Figure 6b shows that the convective flow above the manikin’s stomach is significantly stronger than above the rest of the manikin’s surface. Even though it can’t be seen from the Figure 6b, the maximum speed above the stomach 0.139 m/s, which also is the maximum speed above the whole manikin. From the figure it clearly shows how the boundary of the plume increase with height. Figure 6b does also show that the plumes intensity has a potential to affect the room airflow with 0.12 m/s 70 cm above the manikin, which can have a significantly impacts on the room airflow distribution. As it is uncertain what happens above 180 cm, the plume may potentially have even greater impacts than initially considered.

Sisäilmastoseminaari 2018

125

Figure 6 Measured thermal plume over upper thighs and stomach, a) over upper thighs, b) over stomach The convective airflow presents a quasi-symmetric distribution above the manikins chest area in Figure 7a. The highest speed on the figure is 0.07 m/s. Figure 7b shows the plume generated above the manikins head. The shape of the plume is more narrow and weak than above other parts of the body, and only raise about 35 cm above the head. The maximum speed is 0.08 m/s, which only occurs in tiny regions of the plume. Notice how the airflow swirls around the thermal plume, indicating the plumes create turbulence in the surrounding air. The plume above the head is quite axis-symmetric, as above the chest.

Figure 7 Measured thermal plume over upper chest and head, a) over chest, b) over head CONCLUSIONS Velocity profiles above a thermal manikin in a non-ventilated room were measured to characterize the thermal plume from a lying person on an operating table in a room. The experimental measurements showed that the greatest plume was developed above the manikin’s stomach, and the maximum velocity was 0.139 m/s. The measurement results indicate that thermal plumes from human body should be taken into account when design

126

Sisäilmayhdistys raportti 36

airflow distribution systems in operating rooms as the rising up thermal plume from a patient may disturb the clean airflow from the supply diffuser. Further work needS to include the validation of the measured thermal plume comparing with thermal plumes generated by human body. ACKNOLWLEDGEMENT The authors wish to express their thanks for financial support from the Operating Room of the Future program at St. Olavs Hospital and the Norwegian University of Science and Technology, NTNU. REFERENCES 1. Poggio, J.L. (2013) Perioperative Strategies to Prevent Surgical-Site Infection. Clin Colon Rectal Surg. Sep; 26(3): 168–173. doi: 10.1055/s-0033-1351133. 2.

Klevens, R.M, Edwards, J.R, Richards, C.L Jr. et al. (2007) Estimating health careassociated infections and deaths in U.S. hospitals, 2002. Public Health Rep. 122(2):160–166.

3.

Horan, T.C., Gaynes, R.P., Martone, W.J., Jarvis, W.R, Emori, T.G. (1992) CDC definitions of nosocomial surgical site infections, 1992: a modification of CDC definitions of surgical wound infections. Infect Control Hosp Epidemiol.13(10):606– 608.

4.

Sadrizadeh, S., Tammelin, A., Ekolind, P., Holmberg, S. (2014) Influence of staff number and internal constellation on surgical siteinfection in an operating room. Particuology 13 42–51.

5.

https://helsenorge.no/Kvalitetsindikatorer/infeksjoner/sykehusinfeksjoner#Seresultater

6.

Balocco, C., Petrone, G. and Cammarata, G. (2015) Numerical Investigation of Different Airflow Schemes in a Real Operating Theatre. J. Biomedical Science and Engineering, 8, 73-89. http://dx.doi.org/10.4236/jbise.2015.82008.

7.

Hansen, D., Krabs, C., Benner, D., Brauksiepe, A., Popp, W. (2005) Laminar air flow provides high air quality in the operating field evenduring real operating conditions, but personal prORection seems to be necessary in operations with tissue combustion. Int. J. Hyg. Environ.-Health 208, 455–460.

8.

Zukowska D. (2011) Airflow interactions in rooms–convective plumes generated by occupants,” Ph.D. dissertation, PhD thesis]. Technical University of Denmark, 2011

9.

Zukowska D., Z. Popiolek, and A. Melikov. (2010) Determination of the integral characteristics of an asymmetrical thermal plume from air speed/velocity and temperature measurements,” Experimental Thermal and Fluid Science, vol. 34, no. 8, pp. 1205–1216, 2010.

Sisäilmastoseminaari 2018

127

INDOOR AIR EXCESS MOISTURE CONTENT IN FINNISH OFFICES Salvatore della Vecchia, Samy Clinchard, Rick Aller, Ulla Haverinen-Shaughnessy 720 Degrees Oy

ABSTRACT In this study, continuous data of indoor temperature (T) and relative humidity (RH) from 84 Finnish office buildings were coupled with weather data on outdoor conditions over the year of 2016, and used to assess excess indoor water vapour content (‫׷‬v). The results were compared to the humidity class 2 based on standard EN ISO 13778. The result indicated that ‫׷‬v was usually very low (mean -1.1 g /m3, SD 1.1, range -5.9 - 7.09). The critical level was exceeded in 14 buildings on 72 occasions out of 19018 data points (0.4%). Most important determinants for exceeding the critical level was humidification (in two buildings, 84% of the occasions) and low outdoor T (<0 oC). Based on continuous monitoring, building operation can be notified to take actions in order to prevent a situation where critical water vapour content is exceeded for a prolonged period of time. INTRODUCTION Different activities generate moisture indoors. These include moisture generation from occupants due to respiratory process, showering, cooking, dishwashing, laundry and drying /1/. In addition, indoor air water vapour content (v i) can be increased by humidification. On the other hand, indoor water vapour can be removed by ventilation and dehumidification processes. It is often recommended that indoor air should be kept “dry and cool”, which help to lower material emissions and microbial growth on building materials. At certain temperature (T), higher moisture content of the air corresponds with higher relative humidity (RH). Likewise, maximum water vapour content of air (without condensation) is depended on the temperature. Condensation occurs, when RH reaches 100%. Therefore, certain thermal conditions, including low T and high RH, associate with risk of condensation in buildings, which is not desirable from the point of view of building dynamics and indoor air quality (IAQ). However, there exists a limited amount of data about such conditions from different building types. For example, offices are different from residential buildings in terms of occupant density and their activities, which is also likely to impact moisture generation indoors. Standard EN ISO 13788 (2012) provides calculation methods and classification of critical surface humidity and interstitial condensation /2/. Based on the standard, humidity class 2 is applicable for both offices and dwellings with normal occupancy and ventilation. Current technology enables continuous monitoring of IAQ, including T and RH. Whereas these two parameters themselves provide useful information pertaining to thermal comfort, they can also be used to assess indoor air water vapour content and, together with corresponding information from outdoor T and RH, excess indoor water vapour content (∆v) resulting from indoor air humidity. The aims of this study were to assess ∆v

128

Sisäilmayhdistys raportti 36

in Finnish office buildings over time (one calendar year), to compare results with the standard /2/, and to assess possible risk factors for exceeding the critical level. MATERIAL AND METHODS Continuous data (measurement interval 15 s) of indoor T and RH from 84 Finnish office buildings (1-12 sensors per building) were coupled with local weather data on outdoor T and RH over the year of 2016. First, daily average water vapour content (g/m 3) in indoor air (vi) and outdoor air (vo) were calculated, followed by calculation of excess indoor ∆v (vi-vo) resulting from indoor air humidity, according to the empirical formulas presented by Nevander & Elmarsson /3/. The sensors’ temperature measurement range was between 0 and +50°C with an accuracy of ±0.3°C and the RH measurement range was between 0 and 90 RH% with an accuracy of ±3 RH%. The precision of weather data is higher (e.g. ±0.1°C for outdoor T). However, there may be some spatial differences in outdoor T and RH, for example due to topography /4/, causing uncertainty in the estimates. RESULTS AND DISCUSSION Table 1 shows descriptive statistics for indoor and outdoor T, RH, and v by month. Table 1. Descriptive statistics for indoor and outdoor T, RH and v by montha in 2016. Mean, SD (Rangeb)

Mo Indoor T [°C]

Outdoor T [°C]

Indoor RH [%]

Outdoor RH [%]

vi [g/m3]

vo [g/m3]

1

21.7, 1.4 (20.0-23.3)

-10.9, 8.3 (-21.9-1.4)

10.8, 7.2 (3.1-20.5)

84.9, 6.3 (78.5-95.1)

2.1, 1.4 (0.6-4.0)

2.2, 1.5 (0.6-4.8)

2

22.3, 1.3 (20.7-23.9)

-1.4, 2.9 (-5.6-2.3)

17.9, 4.9 (12.1-23.6)

90.4, 4.4 (84.4-95.4)

3.5, 0.9 (2.4-4.6)

4.0, 0.9 (2.8-5.1)

3

22.3, 1.2 (20.9-23.8)

-0.6, 3.4 (-4.8-4.0)

16.6, 5.1 (10.1-21.7)

83.5, 10.9 (64.5-95.6)

3.3, 1.0 (2.0-4.2)

4.0, 1.0 (2.4-5.3)

4

22.5, 1.2 (21.2-23.9)

4.3, 2.2 (1.9-7.1)

20.7, 5.2 (14.4-26.9)

78.9, 11.8 (62.0-93.7)

4.1, 1.0 (2.9-5.3)

5.2, 1.0 (4.0-6.2)

5

22.9, 1.3 (21.4-24.5)

12.4, 3.4 (8.0-17.4)

28.0, 6.9 (19.6-37.7)

68.6, 12.2 (51.8-84.1)

5.7, 1.3 (4.1-7.6)

7.5, 1.5 (5.5-9.7)

6

22.8, 1.3 (21.4-24.3)

15.1, 3.5 (10.0-19.3)

36.8, 11.1 (22.2-50.6)

68.8, 12.3 (51.6-85.3)

7.5, 2.2 (4.5-10.2)

9.1, 2.6 (5.8-12.2)

7

22.9, 1.3 (21.4-24.6)

17.1, 2.2 (13.9-20.1)

46.3, 6.5 (37.8-54.7)

79.8, 7.7 (69.5-88.8)

9.5, 1.3 (7.7-11.1)

11.7, 1.5 (9.7-13.7)

8

22.7, 1.2 (21.3- 24.2)

15.3, 2.0 (12.5-17.4)

45.7, 6.5 (37.4-54.1)

81.2, 7.4 (71.6-90.8)

9.2, 1.3 (7.6-10.8)

10.7, 1.4 (8.8-12.5)

Sisäilmastoseminaari 2018

a

129

9

22.4, 1.2 (21.1-23.8)

11.8, 2.4 (8.6-15.0)

37.5, 6.8 (29.0-46.8)

82.6, 7.7 (70.5-92.2)

7.5, 1.3 (5.8-9.3)

8.8, 1.4 (7.1-10.5)

10

22.3, 1.2 (20.9-23.6)

5.6, 2.6 (1.8-9.4)

24.1, 4.7 (18.8-30.4)

94.7, 7.6 (79.9-99.7)

4.7, 0.9 (3.8-5.9)

6.8, 1.3 (5.2-8.8)

11

22.3, 1.2 (21.0-23.6)

-1.2, 4.4 (-6.2-4.2)

19.0, 6.2 (11.7-27.3)

89.0, 5.6 (80.8-95.7)

3.7, 1.2 (2.3-5.4)

4.2, 1.4 (2.5-6.1)

12

22.2, 1.2 (20.9-23.5)

-1.1, 4.2 (-8.4-3.9)

18.8, 5.5 (11.9-25.5)

89.4, 5.8 (82.5-97.6)

3.7, 1.0 (2.3-4.9)

4.1, 1.2 (2.2-5.5)

1=Jan, 2=Feb… 12=Dec b10th – 90th percentile

Based on the results, average indoor water vapour content is slightly below outdoor air vapour content, which indicates that indoor moisture generation is smaller than its removal. There are no records about possible use of dehumidification, which is generally assumed not be commonly used in Finland. Inaccuracy of +3% RH at 22.4 oC and 26.8 % RH (i.e. the annual average values) would result in about 0.6 g/m3 difference in vi. However, even if 0.6 g/m3 was added to vi, ∆v would still remain negative for the most part of the year. Figure 1 shows weekly average excess indoor ∆v vs. outdoor T in buildings with and without humidifiers. Critical level is exceeded only in buildings with humidifiers.

Figure 1. Weekly average excess indoor ∆v vs. outdoor T in buildings with and without humidifiers. We have also used continuous carbon dioxide (CO2) data (collected from the same buildings simultaneously with T and RH data) to estimate ventilation rates, which appear to be relatively high. The results regarding ventilation rates will be reported elsewhere in

130

Sisäilmayhdistys raportti 36

detail, but as a summary, most of the building are exceeding the criteria for Class 1 based on classification for indoor air climate in Finland throughout the year /5/. High ventilation rates may partially explain low vi. It should also be noted that monthly average indoor RH is below 20% during the winter months, approaching 10% in January, which was the coldest month of the year. Based on epidemiological, clinical, and human exposure studies, low RH plays a role in the increase of reporting eye irritation symptoms /6/. Dry and irritated mucous membranes of the eyes and airways are common symptoms reported in office-like environments. Average indoor T is above 22 °C for each month except January, indicating that dropping the temperature by 1-2 °C could help keeping indoor RH more acceptable. Such a decrease should not negatively impact relative performance of the office workers /7/. Several field studies have been performed to define typical ∆v in dwellings, usually finding values between 2 and 3 g/m3 during the heating seasons, and critical levels of about 4 g/m3 during the cold period (Outdoor T < +5 °C), corresponding to humidity class 2 /8, 9/. Based on the data presented in this paper, ∆v appears to be on much lower level in offices, which could be due to occupant activities less frequently including cooking, bathing, etc. From the point of view of removing excess indoor water vapour, ventilation requirements could be adjusted accordingly. It is generally considered that ∆v is relatively constant during the colder part of the heating season (Outdoor T < 0 °C) and it decreases when the outdoor temperature increases /8/. In addition, the results from this study indicate that in the monitored offices, the weekly average ∆v exceeded humidity class 2 only in cases where humidifier is used and outdoor T is low (Outdoor T << 0 °C). An advantage of continuous monitoring is that building operation can be notified to take actions in order to prevent a situation where critical water vapour content is exceeded for a prolonged period of time. CONCLUSIONS Based on the data from 84 Finnish office building continuously monitored over 2016, the most important determinant for exceeding the critical level for indoor water vapour content was use of humidification and low outdoor T. Overall, the indoor water vapour content was usually below outdoor air water vapour content, which indicates that indoor moisture generation is smaller than its removal. REFERENCES 1. Zemitis J, Borodinecs A, Frolova M. (2016) Measurements of moisture production caused by various sources Energy Build. 127: 884–891. 2.

EN ISO 13788:2012. Hygrothermal performance of building components and building elements. Internal surface temperature to avoid critical surface humidity and interstitial condensation. Calculation methods.

3.

Nevander L E, Elmarsson B. (1994) Moisture handbook, theory and practise. (in Swedish). Svensk Byggtjänst.

4.

Finnish Meteorological Institute, http://ilmatieteenlaitos.fi/lampotila-ja-kosteus#17. Accessed 15 Jan 2018.

Sisäilmastoseminaari 2018

131

5.

Sisäilmastoluokitus 2008. Sisäympäristön tavoitearvot, suunnitteluohjeet ja tuotevaatimukset, in Finnish. RT 07-10946, https://www.rakennustietoshop.fi/en/rt07-10946-sisailmastoluokitus-2008.-sisaympariston-tavoitearvot-suunnitteluohjeetja-tuotevaatimukset/103675/dp

6.

Wolkoff P, Kjærgaard S. (2007). The dichotomy of relative humidity on indoor air quality. Environment International 33 (6): 850-857.

7.

Seppänen O, Fisk W. (2006) Some quantitative relations between indoor environmental quality and work performance or health.HVAC&R Research 12(4): 957-973.

8.

Geving S, Holme J. (2012). Mean and diural indoor air humidity loads in residential buildings. J. Build. Phys., 35(4), 392-421.

9.

Kalamees T. (2006). Indoor humidity loads and moisture production in lightweight timber-frame detached houses. J. Build. Phys., 29(3), 219-246.

132

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

133

KOULUJEN JA PÄIVÄKOTIEN RAKENTEIDEN JA ILMANVAIHDON HAASTEET SISÄILMAONGELMAISISSA KOHTEISSA: 3 CASE TAPAUSTA Marko Björkroth, Lari Eskola, Terttu Rönkä A-Insinöörit Suunnittelu Oy

TIIVISTELMÄ Kolmessa case -kohteessa tutkittiin rakenteiden ja ilmanvaihtojärjestelmän kuntoa. Vain yhden case -kohteen pääongelma oli ilmanvaihdon alimitoitus. Muissa kohteissa ilmanvaihtojärjestelmä oli hyväkuntoinen, mutta painesuhteiden hallinnassa ongelmia, mikä johtaa hallitsemattomiin ilmavirtauksiin rakenteiden läpi. Ilmavuotojen minimoimiseksi sisätilojen alipaineisuus pitäisi saada säädettyä alle 5 pascaliin. Case kohteiden osalta tämä on osoittautunut vaikeaksi, koska tarvetta ilmavirtojen tarkkaan mittaukseen ja säätöön ei ole riittävästi huomioitu. Lisäksi useimmille kohdepoistoille ei ole suunniteltu korvausilmaa. Ongelmia havaittiin myös eri-ikäisistä osista koostuvien rakennusten korjausten aikataulutuksessa – osa rakenteista ja tekniikasta oli jo ylittänyt käyttöikänsä. JOHDANTO Tässä artikkelissa käsitellään rakenteiden tiiveyden, ilmanvaihdon toiminnan ja painesuhteiden vaikutusta rakennuksen sisäilmastoon. Kolme case -kohdetta ovat 60-90 -luvuilla rakennettuja koulu- ja päiväkotirakennuksia. Vanhimpia rakennuksia on saneerattu 15-20 vuotta sitten. Rakennuksissa ei ole esiintynyt laajamittaista oireilua, mutta tutkimuksissa kaikista löydettiin paikallisia mikrobivaurioita ja ongelmia ilmanvaihdon toiminnassa. Tutkimusten perusteella aiempien saneerausten kattavuus ei ole ollut riittävä ja rakenteisiin on jäänyt vaurioitumisalttiita ja jo vaurioituneita eristeitä, mikä aiheuttaa nyt tarpeen ennenaikaiselle korjaukselle tai tilapäisille tiivistyskorjauksille. Kohteiden kunnossapidossakin ja korjausten laadunvalvonnassa havaittiin ongelmia erityisesti silloin, kun rakennus koostuu eri ikäisistä osista ja peruskorjauksessa on jätetty uusimatta rakennusosia, joilla on korjauksen aikaan vielä ollut nimellistä käyttöikää jäljellä. Laadunvalvonnan puutteista kertovat peruskorjausten jälkeenkin ryömintätiloista löytyneet muottilaudoitukset ja yksittäisten huonetilojen tiivistyskorjaukset, joista suuri osa todettiin epäonnistuneiksi. TUTKITUT RAKENNUKSET Tutkimukset rakennuksissa on suoritettu vuoden 2017 aikana noudattaen Ympäristöministeriön oppaan ohjeistusta /1/ sekä SuLVIn Ilmanvaihdon kuntotutkimusohjeistusta /2/.

134

Sisäilmayhdistys raportti 36

Case 1, 60 -luvulla rakennettu ja vuosituhannen vaihteessa saneerattu koulu Rakennus on peruskorjattu vuosituhannen vaihteessa, mutta rakenteiden ja ilmanvaihdon toiminta asettaa haasteita sisäilmastolle. Peruskorjaus suoritettiin osittain sisäilmaongelmien takia ja osa ongelmista saatiin poistettua ja sisäilmaan liittyvä oireilu väheni huomattavasti. Ilmanvaihtojärjestelmä uusittiin täysin peruskorjauksen yhteydessä ja luokkien tuloilmavirrat mitoitettiin rakentamismääräysten minimiohjearvoja suuremmiksi, jolloin ilmanvaihto riittää 30-35 henkilön ryhmillekin. Case 2, 80 -luvulla rakennettu laajennusosa Kohde on erillisenä rakennuksena 80-luvun lopulla toteutettu laajennusosa. Päärakennus on peruskorjattu vuosituhannen vaihteessa, mutta nyt 30 vuoden iän saavuttaneen kohderakennuksen rakenteet ja ilmanvaihtolaitteisto ovat alkuperäisiä. Case 3, 70 -luvulla rakennettu, 90-luvulla laajennettu rakennus Kohde on rakennettu 70-luvun alussa ja siihen on rakennettu lisäsiipiä 90-luvun lopulla. Laajennuksen yhteydessä vanhaa osaa on saneerattu ja sen ilmanvaihtojärjestelmä on uusittu samanlaiseksi, lämmöntalteenotolla varustetuksi, koneelliseksi tulo- ja poistojärjestelmäksi kuin laajennusosassa. Rakennuksessa ei ole esiintynyt laajamittaista oireilua, mutta sisäilman laatu on koettu heikoksi yksittäisissä tiloissa. Muutamissa huonetiloissa on yritetty tiivistää ulkoseinän rakenneliittymiä, mutta tässä on pääosin epäonnistuttu. TULOKSET Tutkimustulokset Case 1 Nyt ongelmaksi ovat muodostuneet peruskorjauksen yhteydessä puutteellisesti toteutetut rakennekorjaukset sekä ilmanvaihtojärjestelmän epätasapainon aiheuttamista painesuhteista johtuvat hallitsemattomat vuotoilmavirrat. Epätasapaino johtuu ensisijaisesti useista erillispoistoista, joiden yhteenlaskettu ilmavirta on n. 5-10 % koko rakennuksen ilmavirroista. Ilmanvaihtojärjestelmän vaikutuksesta sisä- ja ulkoilman välinen paine-ero vaihteli 0…–26 Pa tyypillisen, yöaikaisen, alipaineen ollessa 13 Pa. Rakenteiden kautta tuleva korvausilma sisätiloihin kulkee vaurioherkkien ja mittaustulosten mukaan mikrobivaurioisten rakenteiden läpi sisäilmaan. Tutkimuksissa löydettiin useita vuotoreittejä vaipparakenteissa. Korjausvaihtoehdoksi ennen seuraavaa peruskorjausta on valittu vuotoreittien, mm. rakenneliitosten ja liikuntasaumojen, tiivistäminen sekä ilmanvaihdon tasapainottaminen. Rakennuksen vaipparakenteen sisäseinät ovat betonia, joten tiivistäminen on tässä tapauksessa mahdollinen korjausvaihtoehto. Epävarmuutta korjaukselle aiheuttavat mahdolliset halkeamat rakenteessa sekä alapohjan vaurioherkkä rakenne. Alapohjassa on halkeamia pintavalussa ja pintavalun alapuolella on paikoittain mikrobivaurioitunutta eristemateriaalia. Haasteita korjauksille tuottavat vuotoreitit ja mahdolliset halkeamat vaipparakenteissa sekä rakennuksessa olevat erillispoistot joiden käyntiajat poikkeavat yleisilmanvaihdon toiminta-ajoista ja tästä syystä muuttavat rakennuksen painesuhteita.

Sisäilmastoseminaari 2018

135

Painesuhteiden ja vaipparakenteen tiiveyttä seurataan seuraavaan peruskorjaukseen saakka. Tiivistyskorjausten valmistuttua sisä- ja ulkoilman välinen paine-ero on vaihdellut tilasta riippuen +15…–20 Pa. Järjestelmän säätäminen tasapainoon on osoittautunut haastavaksi. Rakennuksessa on runsaasti kohdepoistoja, joille ei ole suunniteltu korvausilmaa eikä kaikissa tapauksissa riittäviä siirtoilmareittejä. Ilmanvaihtokoneiden puhaltimet ovat 2-nopeuksisia, joten kokonaisilmavirtoja ei pystytä helposti hienosäätämään tasapainon saavuttamiseksi. Nykytilanteessa paine-erot pysyvät kohtuullisen hyvin hallinnassa öisin, iv-koneiden käydessä ½-nopeudella, mutta päivällä ilmavirtojen epätasapaino, erillispoistot ja ovien aukominen aiheuttavat hallitsematonta vaihtelua. Paine-erojen pienentämiseksi joudutaan vielä tekemään muutoksia ilmanvaihtojärjestelmään. Tutkimustulokset Case 2 Kohteen korjaustarpeet osoittautuivat odotettua suuremmiksi. Ilmanvaihtojärjestelmä on käyttötarpeisiin nähden alimitoitettu ja teknisesti vanhentunut, mm. lämmöntalteenotto uupuu. Betoni-villa-tiili tai tiili-villa-tiili -rakenteisissa ulkoseinien tuuletus ei toimi, koska tuuletusrakoa ei ole ja tiiliverhouksessa avoimiksi jätetyt pystysaumat on tukittu bitumikermillä ulkoverhouksen sisäpinnalta. Eristekerroksessa todettiin paikallista mikrobivaurioitumista ja ulkoseinärakenteessa todettiin ilmavuotoja tehdyistä tiivistyskorjauksista huolimatta. Alapohjassa on ilmayhteys maaperään sähkökaapelien ja vesijohdon suojaputkina käytettyjen peltosalaojaputkien kautta. Rakennuksessa oli muitakin korjaustarpeita mm. käyttöikänsä lopulla olevan vesikaton osalta. Rakennus on nykyisiin käyttötarpeisiin nähden ahdas ja kapasiteetiltaan riittävän ilmanvaihtolaitteiston sijoittaminen rakennuksen sisälle olisi erittäin haastavaa. Myös korjausten aikataulutus tuotti ongelmia – ilmanvaihdon ja ulkosienien korjaukset olisivat edellyttäneet rakennuksen purkamista lähes betonirungolle saakka, minkä seurauksena olisi syntynyt ongelmia mm AV -järjestelmien ja huonetilojen valaistuksen suhteen, koska näillä on vielä käyttöikää jäljellä. Tutkimustulokset Case 3 Kuntotutkimusten perusteella nyt noin 20 vuoden ikäisessä laajennusosassa on vain vähäisiä korjaustarpeita. Painesuhteiden hallinnassa on esiintynyt ongelmia johtuen ilmanvaihdon automaation vioista. Nämä viat on helppo korjata, mutta automaatiossa on laajempikin ongelma – monimutkaisen järjestelmän valvomografiikat ovat sekavia ja dokumentointi heikkoa. Järjestelmä on otettu vastaan keskeneräisenä eikä puutteita ole korjattu myöhemminkään. Vanhan osa ilmanvaihtojärjestelmä on yhä hyväkuntoinen eikä painesuhteiden hallinnassa ole esiintynyt suuria ongelmia. Muilta osin vanhassa osassa on huomattavia korjaustarpeita. Osa näistä korjaustarpeista liittyy alkuperäisiin rakenneratkaisuihin ja rakentamistapaan, esimerkiksi alapohjaan jätettyihin muottilautoihin tai tuuletusraottomaan tiili–villa–tiili -julkisivurakenteeseen, jossa todettiin paikallista mikrobivaurioitumista. Huolestuttavin havainto oli kuitenkin kunnossapidon laiminlyönti. Näyttää siltä, että 90luvun saneerauksen jälkeen rakennuksen on kuviteltu olevan uuden peruskorjauksen tarpeessa vasta 30 vuoden kuluttua. 90-luvun lopun saneerauksen aikaan vanha osa oli vasta 25 vuoden ikäinen, millä perusteella osa ikkunoista, useimmat pesuhuoneet ja

136

Sisäilmayhdistys raportti 36

valurautaiset sade- ja jätevesiviemärit on jätetty ennalleen. Näiden rakennusosien 30-50 vuoden käyttöikä on nyt lopuillaan tai jo ylittynyt. Myös kunnossapito on ollut puutteellista – vesikatoilla kasvaa runsaasti sammalta eikä lämmitysverkosto toimi kunnolla, koska sitä ei ilmeisesti ole tasapainotettu eikä venttiileitä uusittu kertaakaan 90luvun jälkeen. YHTEENVETO CASE -KOHTEISTA 1. Ilmanvaihto Vain case -kohteessa 2 ilmanvaihdon osalta ongelmina olivat liian pienet mitoitusilmavirrat sekä käyttöikänsä lopulla olevat ilmanvaihtokoneet, joista puuttui lämmöntalteenotto. Kahdessa muussa Case -kohteessa järjestelmä on saneerattu 15–20 vuotta sitten ja nykyiset ongelmat liittyvät ensisijaisesti painesuhteiden hallintaan ja tästä seuraaviin ilmavuotoihin rakenteista. Kouluja ja päiväkoteja on totuttu pitämään asuinrakennusten kaltaisina, helppoina, suunnittelukohteina. Todellisuudessa niitä pitäisi verrata pikemminkin liike- tai teollisuustiloihin. Mitoitusilmavirrat ovat kaksinkertaiset toimistoihin ja liki kymmenkertaiset asuinrakennuksiin verrattuina. Lisäksi rakennuksissa on runsaasti erillispoistoja, joiden käyntiajat saattavat poiketa tuloilmakoneiden käyntiajoista. Päiväkodeissa epätasapainoa aiheuttavat suuri määrä WC-tiloja sekä keittiöiden huuvapoistot. Kouluissa on näiden lisäksi vetokaappeja, savenpolttouunien ja kotitalousluokkien huuvia, ja teknisen työn tilat, joissa on puruimujärjestelmä sekä muita kohdepoistojärjestelmiä. Kohdepoistoista aiheutuvaa korvausilman tarvetta ei ole huomioitu riittävästi. Case 1 ja 3 rakennuksien yleisilmanvaihto on suunniteltu likimain tasapainoiseksi, mutta ainoastaan Case 3 teknisen työn luokassa tuloilmavirtaa pystytään säätämään kohdepoistojen käytön mukaan. Tämäkään järjestelmä ei toiminut suunnitellulla tavalla automaatiojärjestelmän vian vuoksi. Case 1 kohteessa ongelmia ovat tuottaneet myös puuttuvat siirtoilma-aukot ja puhaltimien pyörimisnopeussäädön puute. 2. Piilevät ongelmat rakenteissa Kaikissa case -kohteissa havaittiin mikrobivaurioituneita lämmöneristemateriaaleja rakennuksen vanhimmissa osissa. Etenkin Case 1 -kohteessa suoritetussa peruskorjauksessa vaurioherkkä eristemateriaali olisi pitänyt poistaa alapohjarakenteesta. Mikrobivaurioituneiden ja epätiiviiden rakenteiden vuoksi rakennuksia joudutaan korjaamaan uudelleen, 10–15 vuotta etuajassa seuraavaan, suunniteltuun, peruskorjaukseen nähden (Case 1 ja 3). 3. Huolto ja ylläpito Case -kohteiden perusteella rakennusten ylläpidossa ei ole osattu huomioida eri-ikäisten rakennusosien ja teknisten järjestelmien toisistaan poikkeavia korjaustarpeita. Peruskorjauksessa on saatettu jättää esimerkiksi pesutiloja saneeraamatta, koska näillä on ollut vielä muutama vuosi nimellistä käyttöikää jäljellä. Case 3 kohteessa havaittiin useita

Sisäilmastoseminaari 2018

137

tällaisia myöhemmin toteutettavaksi jätettyjä ja unohtuneita korjauskohteita, esimerkiksi rakennuksen vanhan osan valurautaiset viemärit ja osa ikkunoista. Myös Case 2 kuuluu tähän kategoriaan – 30 vuoden iän saavuttaneen rakennuksen saneeraustarpeita mm. ilmanvaihdon osalta ei oltu huomioitu, koska rakennus on niputettu osaksi suurempaa kokonaisuutta, jonka päärakennus on jo saneerattu. 4. Korjaustoimenpiteet ja korjausten seuranta Kaikissa Case -kohteissa on aiempien korjausten dokumentoinnissa havaittu puutteellisuuksia. Rakenne- ja ilmanvaihtopiirustukset olivat pääsääntöisesti ajan tasalla, mutta tiedot salaojista tai rakennusten välisistä putkistoista saattoivat olla puutteellisia tai ristiriitaisia. Osasyynä tähän on ollut korjausten toteuttaminen useassa vaiheessa. Kaikissa kohteissa oli jo aiemmin tehty yksittäisten huonetilojen tiivistyskorjauksia, mutta osaa näistä voidaan pitää epäonnistuneina. Tiivistyskorjauksille pitäisi aina toteuttaa laadunvalvonta eikä tiivistyskorjauksia ylipäätään voi suositella kuin tilapäisenä ratkaisuna. Tiivistyskorjauksia tehtäessä pitäisi varmistaa, etteivät sisätilat ole liian alipaineisia korjausten jälkeen. Kahdessa kohteessa havaittiin pieniä määriä muottilaudoituksia ryömintätiloissa, joista orgaaninen materiaali piti jo olla kokonaan poistettu. Case 3 kohteen monimutkainen automaatiojärjestelmä on otettu vastaan keskeneräisenä. Valvomografiikoilta puuttuvat vaikutusalueet ja laitetunnukset eikä paikannuspiirustuksiakaan ole. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Vanhoissa, epätiiviissä, rakennuksissa esiintyy harvoin suuria paine-eroja, vaikka poistoilmavirrat on yleensä suunniteltu tuloilmavirtoja suuremmiksi. Tiivistyskorjausten seurauksena alipaineisuus saattaa kasvaa, mikäli ilmanvaihtojärjestelmän mitoitus ja toiminta säilytetään ennallaan. Pahimmassa tapauksessa tiivistyskorjaus vain siirtää ongelmaa toisaalle, tiivistämättä jätettyihin tiloihin ja rakenneliittymiin, koska ilmanvaihdon toiminnan säilyessä ennallaan vuotoilmaavirtakaan ei pienene. 2000-luvulle tultaessa yleisilmanvaihto on useimmiten suunniteltu tasapainoiseksi, mutta rakennuksia alipaineistavat erilaiset kohdepoistot, joille ei usein ole toteutettu lainkaan korvausilmaa. Lisäksi rakennusten ilmatiiveyden koko ajan parantuessa on syntynyt tarve säätää ilmanvaihtoa paljon tarkemmin kuin mihin on totuttu. Koulujen ja päiväkotien mitoitusilmavirroilla syntyy haitallisen suuria paine-eroja jo alle 10 % poikkeamilla tuloja poistoilmavirtojen suuruudessa. Etenkin tiivistyskorjatuissa kohteissa sisätilojen alipaineisuus pitäisi saada säädettyä alle 5 pascaliin, perustuen rakenteiden tiiveysmittauksessa käytettäviin paine-erosuosituksiin /3/. Tämä on osoittautunut haasteelliseksi Case 1 kohteessa ja vastaavia ongelmia on esiintynyt myös 2000-luvulla rakennetuissa uudisrakennuksissa. Ilmavirtojen mittaus- ja säätötarkkuutta ei ole nykytekniikalla mahdollista parantaa paine-erojen hallinnan edellyttämälle tasolle, joten rakenteiden ja ilmanvaihtojärjestelmän suunnittelussa on varauduttava ilmavirtojen pieneen epätasapainoon.

138

Sisäilmayhdistys raportti 36

Koko rakennuksen tasolla painesuhteet voidaan säätää halutuiksi säätämällä ilmanvaihtojärjestelmä ensin tavanomaiseen tapaan ilmavirtamittauksiin perustuen, minkä jälkeen tulo- tai poistoilmavirtaa korjataan sisä- ja ulkoilman välisen paine-eron saattamiseksi tavoitealueelle. Tämä edellyttää, että ainakin osa ilmanvaihtokoneiden puhaltimista on kierroslukusäätöisiä ja sisä- ja ulkoilman välinen paine-ero kyetään mittaamaan luotettavasti, useammasta pisteestä ja riittävän pitkän ajan keskiarvona tuulen vaikutuksen poissulkemiseksi. Yksittäisten huoneidenkin osalta on tarpeen huomioida mahdollinen tulo- ja poistoilmavirtojen epätasapaino ainakin suurella mitoitusilmavirralla varustetuissa tiloissa. Ongelma voidaan ratkaista esimerkiksi tasaamalla paine-erot rakennuksen hallittujen vuotoreittien, kuten ovirakojen tai siirtoilmalaitteiden, kautta. Tilakohtaisten paine-eromittausten ja ilmavirtasäätöjen käyttöä emme suosittele laitteiden kustannusten ja vikaantumisriskin vuoksi. Ilmanvaihdon painesuhteiden säädön lisäksi Case -kohteiden perusteella on syytä kiinnittää enemmän huomiota eri ikäisistä osista koostuvien rakennusten kunnossapitoon ja tehtyjen korjausten dokumentointiin. Jos peruskorjauksessa jätetään ennalleen rakennusosia tai teknisiä järjestelmiä, jotka eivät vielä ole käyttöikänsä päässä, pitää näiden saneeraus aikatauluttaa käyttöiän lopulle eikä vasta 30 vuoden päässä odottavaan peruskorjaukseen. LÄHDELUETTELO 1. Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus. Ympäristöopas 2016. Toim. Pitkäranta, Miia. Ympäristöministeriö 2016. ISBN 978-952-11-4625-1 2.

www.sulvi.fi/ajankohtaista/projektit/iv-kuntotutkimushanke.

3.

Rakenteiden ilmatiiveyden tarkastelu merkkiainekokein. RT -ohjekortti 14 11197. Rakennustietosäätiö RTS 2015

Sisäilmastoseminaari 2018

139

JÄTEILMAN SEINÄPUHALLUKSEN CFD-LASKENTA Mikko Hasanen, Mikko Saari ja Petri Kukkonen VTT Expert Services Oy TIIVISTELMÄ Asuinrakennusten jäteilman puhaltaminen ulos ulkoseinältä on yleistyvä vaihtoehto perinteiselle kattopuhallukselle. Suunnitteluvaiheessa seinäpuhalluksen toimivuuden varmistamiseen voidaan käyttää dynaamista virtaussimulointia (CFD). Simuloinneilla voidaan havaita ulospuhalluslaitteiden sijoittamisessa tehdyt virheet. Niiden takia jäteilma voi jäädä rakennuksen julkisivulle, levitä oleskelualueille tai osua rakenteisiin. Jäteilmaa voi kulkeutua haitallisesti omaan tai toisen huoneiston ulkoilman sisäänottoon. Rakenteisiin osuessaan jäteilma voi aiheuttaa esteettistä haittaa tai pahimmillaan rakennevaurioita. Tyypillisimmät simulointien perusteella tehdyt korjaukset ovat ulospuhalluksen paikan muuttaminen tai ulospuhallusnopeuden lisääminen. JOHDANTO Asuinkerrostalojen ilmanvaihto on toteutettu tyypillisesti keskitetysti niin että yhden suuren ilmanvaihtokoneen kokonaisilmavirrat jaetaan moneen huoneistoon. Vastaavasti asuntojen poistoilmat ohjataan yhteiseen kokoojakanavaan ja lopulta jäteilman ulospuhallus tapahtuu keskitetysti vesikaton yläpuolelta. Vaihtoehtona keskitetylle ilmanvaihtojärjestelmälle on huoneistokohtainen ilmanvaihto, jossa jokaisessa huoneistossa on oma ilmanvaihtokoneensa. Huoneistokohtaisessa ilmanvaihtojärjestelmässä jäteilma voidaan puhaltaa ulos ulkoseinältä. JÄTEILMAN SEINÄPUHALLUKSEN TOIMIVUUS Huoneistokohtainen ilmanvaihtojärjestelmä on asukkaan ohjattavissa pienemmälle tai suuremmalle teholle tarpeen mukaan ja on keskitettyä järjestelmää energiatehokkaampi. Lisäksi se on rakennuskustannuksiltaan kilpailukykyinen, kun jäteilma puhalletaan ulos ulkoseinältä eikä pitkiä kanavia rakennuksen katolle tarvita. Oleellista seinäpuhalluksessa on jäteilman leviämisen hallinta ja laimenemisen maksimointi. Yhdistelmälaitteessa ulkoilman sisäänotto tapahtuu samalla laitteella, joko ulospuhalluksen vierestä tai alapuolelta. Lisäksi yhdistelmälaitteita on useita ja ne ovat lähellä toisiaan. Väärin suunniteltuna jäteilmaa kulkeutuu toisten asuntojen ulkoilmaan tai palautuu saman yhdistelmälaitteen ulkoilman sisäänottoon. Jäteilman kulkeutumiseen vaikuttaa ulospuhalluslaitteen ja ulospuhallusnopeuden lisäksi paikalliset tuuliolosuhteet, joiden vaikutusta on lähes mahdotonta tietää etukäteen. Usein voimakas tuuli parantaa jäteilman sekoittumista ja nopeuttaa sen laimenemista avoimissa paikoissa, mutta voi toisaalla ohjailla jäteilmasuihkua kohti toisia laitteita. Lisäksi rakenteessa olevat ulkonevat, kuten parvekkeet ja erkkerit, voivat yhdessä tuulen kanssa aiheuttaa paikallisia soppialueita joihin jäteilma kerääntyy ja pitoisuudet nousevat korkeiksi. Kulkeutuvien pitoisuuksien ohella jäteilmasuihkuista voi aiheutua esteettistä tai muuta haittaa, mikäli ne osuvat rakenteisiin. Jäteilman seinäpuhallus antaa mahdollisuudet yksilöllisille ja tehokkaille ratkaisuille, kunhan edellä mainitut riskit on

140

Sisäilmayhdistys raportti 36

otettu huomioon suunnittelussa. Suunnitteluratkaisun toimivuus voidaan varmistaa laskennallisen virtausdynamiikan (CFD) avulla ennen rakentamista. Esiteltävässä menetelmässä jäteilman pitoisuudet määritetään muiden asuntojen ulkoilman sisäänotoissa, avattavien ikkunoiden ja oleskelutasojen kohdalla, sekä oikosulkuvirtauksena omaan asuntoon. LASKENNALLINEN VIRTAUSDYNAMIIKKA (CFD) Laskentaperiaate Laskennallisen virtausdynamiikan (CFD, Computational Fluid Dynamics) työkaluilla on mahdollista tutkia aineiden kulkeutumista virtauksen mukana nopeasti ja huomattavasti halvemmalla kuin kokeellisesti testaten. Erityisesti rakennusten tapauksessa vaihtoehdot mallinnukselle ovat kalliita ja hitaita. Vaihtoehtoina olisivat lähinnä pienoismallikokeet tuulitunnelissa, tai jo epäonnistuneen toteutuksen korjaaminen. Laskentatehon nousu on mahdollistanut tarkempien ja monipuolisempien ohjelmistojen kehityksen, joilla pystytään mallintamaan nykyisin isompia ja monimutkaisempia tapauksia nopeasti ja huomattavasti aiempaa tarkemmin. Tällä hetkellä suurin ja maailmanlaajuisesti käytetyin numeerisen mallinnuksen ohjelmistojen tuottaja on yhdysvaltalainen Ansys, jonka virtauslaskentaohjelma Fluentin turbulenssi- ja monifaasivirtausmallit soveltuvat jäteilman kulkeutumisen tarkasteluun erinomaisesti. Virtauslaskennan perustana ovat säilymisyhtälöt massalle, liikemäärälle, energialle ja merkkiaineille. Ratkaistavana ovat siis Navier-Stokes yhtälöt, energiayhtälö ja ainetaseyhtälöt. Fluent käyttää laskennassa äärellisten tilavuuksien menetelmää (Finite Volume method, FVM), jossa säilymislait liitetään kontrollitilavuus käsitteeseen (kuva 1). Käsiteltävät yhtälöt ovat siten integraalimuodossa ja ne ratkaistaan jokaiselle kontrollitilavuussolulle. FVM on nopea ja muistin suhteen kustannustehokas tapa erityisesti suurissa ja korkean turbulenssiasteen kohteissa /1/.

Kuva 1. CFD-laskennassa virtausalue jaetaan soluihin, joille jokaiselle ratkaistaan halutut yhtälöt erikseen. FVM-menetelmässä yhtälöt ovat integraalimuodossa. Turbulenssimallit Laskennallisen virtausdynamiikan eniten asiantuntemusta vaativa osa on turbulenssin mallintaminen. Suorassa simuloinnissa (DNS, Direct Numerical Simulation) eteneminen on helppoa ja suoraviivaista, sillä siinä vastaukset saadaan ratkaisemalla yhtälöt ilman turbulenssimalleja. Turbulentin virtauksen aika- ja pituusskaalat ovat kuitenkin sen verran pieniä, että laskentaverkon tihentäminen ja aika-askeleen lyhentäminen johtaisivat käytännön ongelmien mallinnuksissa äärimmäisen pitkiin laskenta-aikoihin. Tätä kuvastaa se, että laskentatehovaatimusten on todettu olevan verrannollinen Reynoldsin

Sisäilmastoseminaari 2018

141

luvun kolmanteen potenssiin \1\. Tästä syystä reaalimaailman ongelmissa onkin käytettävä valistuneesti yksinkertaistettuja malleja. Lähes kaikki käytännön tapauksien turbulenssia sisältävät mallinnukset tehdään tällä hetkellä ajasta riippumattomalla RANS (Reynolds Averaged Navier-Stokes) laskennalla. Ideana RANS-laskennassa on, että siinä NS-yhtälöt keskiarvoistetaan ajan suhteen ja turbulenssin kaikki liike-energia mallinnetaan eikä lasketa. Tuloksena saadaan staattinen virtauskenttä. Käytetyin turbulenssimalli käytännön sovelluksissa on standardi k-ε-turbulenssimalli, joka on ns. kahden yhtälön RANS-malli. Yleiseen käyttöön malli on hyvä kompromissi, kun haetaan vakautta ja tarkkuutta. Malli suoriutuu hyvin vapaista virtauksista, mutta sillä on heikkoutensa virtauksissa, joissa rajakerros irtoaa, joissa on suuret pääjännitysvaihtelut, virtaus on pyörteistä tai geometriassa on kaarevia pintoja. Jäteilmatarkastelussa käytetään realizable k-epsilon mallia, joka on parannettu versio standardi k-ε -mallista. Realizable k-ε malli eroaa standardi k-ε mallista pyörreviskositeetin ja turbulenssin energian dissipaation ε siirtoyhtälön osalta /3/. Realisoituvuuskorjauksensa ansiosta realisoituva k-ε malli toimii paremmin kuin standardi k-ε malli myös jäteilman seinäpuhalluksen käsittelyssä. Jäteilman seinäpuhalluksen laskenta Jäteilman seinäpuhalluksen laskennallisen arvion CFD osuus koostuu kolmesta erillisestä vaiheesta, joista jokainen tehdään erillisellä ohjelmalla: Geometrian luonti (Ansys Design Modeler), luodun geometrian verkotus (Ansys Meshing), ja itse laskenta (Ansys Fluent). Pitoisuuksien epäedullisen leviämisen kannalta keskeinen alue on seinän lähellä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päätelaitteet ja niiden lähiympäristö mallinnetaan mahdollisimman tarkasti. Kauempana voidaan käyttää suurempaa hilakokoa. Mikäli hilakoko on liian suuri, ei kaikkia geometriaan kuuluvia osia saada sisällytettyä laskenta-alueeseen (kuva 2). Keskeistä on siis käyttää sellaista hilakokoa, jolla tuulen kannalta merkittävät muodot saadaan muodostettua.

Kuva 2. Verkotusvaiheessa geometriasta häviää yksityiskohtia sitä enemmän, mitä suurempaa hilakokoa käytetään. Oikealla yksityiskohtaisesti mallinnetun päätelaitteen virtauskenttä (esimerkkinä Vallox Out-in päätelaite). Tyypillisissä tapauksissa laskenta-aika on ollut noin 1-3 vuorokautta tutkittua tuulitilannetta kohden, kun käytössä on laskentaan soveltuva tehokas tietokone. Koska

142

Sisäilmayhdistys raportti 36

arviossa on selvitettävä järjestelmän toimivuus useammalla tuulitilanteessa, voi pelkästään yhtälöiden ratkaisuaika olla noin kolme viikkoa. Tulosten arviointi tehdään virtauskuvioiden ja ulospuhallettavan jäteilmapitoisuuden avulla. Pitoisuus määritetään ulkoseinän pinnalla ja sisään otettavalle ulkoilmavirralle. Jäteilman pitoisuusraja on VTT tutkimuksen /4/ mukaan enintään 0,6 - 2,3 % hajukynnyksen perusteella. Toisin sanoen jäteilman pitää laimentua vähintään 1/168osaan (hyvä taso) tai 1/43-osaan (tyydyttävä taso). Tutkimuksessa hajukynnystä on arvioitu siten, että jäteilman suurin hajulähde on keittiön liesikuvun poistoilma silakoiden paistamisen aikana. Asunhuoneistossa vain osa poistoilmasta tulee keittiöstä, joten arvostelussa voidaan käyttää hieman korkeampia pitoisuusrajoja. Virtaussimulointilaskelmien tulosten arvioinnissa ulkoilman sisäänottokohdissa, avattavien ikkunoiden kohdalla tai oleskelutasoilla on käytetty jäteilman pitoisuuden kriteerinä arvoa 1 % (hyvä taso) ja 5 % (tyydyttävä taso). ESIMERKKEJÄ Jäteilman seinäpuhallukseen liittyvät ongelmat ovat lähes aina joko ilman leviämistä omaan tai toisen huoneiston sisäänottoon sekä suihkun osumista rakenteisiin. Rakenteisiin osuva suihku voi aiheuttaa erityisesti talvisin myös esteettistä haittaa ja on tästä syystä helposti havaittava. Yksi tapa vähentää jäteilman haitallista leviämistä on käyttää suurta ulospuhallusnopeutta, jolloin jäteilma siirtyy tehokkaasti pois seinän ja ulkoilman sisäänottojen läheltä. Esimerkki ulospuhallusnopeuden vaikutuksesta leviävään jäteilmapitoisuuteen on kuvassa 3.

Kuva 3. Jäteilman ulospuhallusnopeuden vaikutus jäteilman leviämiseen, kun päätelaitteet ovat lähellä tosiaan (esimerkkinä Swegon CASA WG12 päätelaitteet). Kuvassa esitetään 5 % jäteilmapitoisuutta vastaava pinta. Sivutuulen nopeus 2 m/s. Usein todetut ongelmat ovat liittyneet epäedullisesti sijoitettuihin laitteisiin. Ulkonevat rakenteet voivat muodostaa syvennyksiä, joissa tuuli ei pääse sekoittamaan jäteilmaa. Tyypillisesti tähän liittyvät nimenomaan parvekkeet, joiden taakse syntyy pyörrevirtauksia, jotka keräävät jäteilmaa tiettyyn paikkaan. Kaksi esimerkkiä tästä löytyy kuvasta 4.

Sisäilmastoseminaari 2018

143

Kuva 4. Päätelaitteet on sijoitettu sellaisiin paikkoihin, joista jäteilma ei pääse laimenemaan riittävästi. Vasemmalla on esitetty 1 % jäteilmapitoisuutta vastaava pinta ja oikealla pitoisuus julkisivun pinnalla. Kenties yleisin todettu ongelma on tason alle sijoitettu laite, jossa jäteilmasuihku osuu rakenteisiin. Klassinen esimerkki tästä on katos tai räystäs. Näissä tapauksissa ongelmat näkyvät erityisesti talvella, jolloin jäteilmasuihku kääntyy lämpötilaeron vaikutuksesta ylöspäin. Mikäli tähän vielä yhdistetään alhainen ulospuhallusnopeus, on rakenteiden huurtuminen hyvin todennäköistä. Esimerkit tästä on kuvassa 5.

Kuva 5. Päätelaitteet on sijoitettu liian lähelle yläpuolista pintaa. Yllätyksellisimpiä ovat kenties ylös- ja alaspäin tapahtuvat virtaukset, joiden muodostumista on lähes mahdoton tietää etukäteen. Näissä jäteilmaa kulkeutuu virtausten mukana sinne, minne sitä ei haluta. Esimerkki tästä on esitetty kuvassa 6.

144

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kuva 6. Ylempien kerrosten laitteiden jäteilmat ohjautuvat ylöspäin ja alhaalla suunta on vastaavasti alaspäin. Vasemmalla on esitetty 1 % jäteilmapitoisuutta vastaava pinta ja oikealla pitoisuus julkisivun pinnalla (esimerkkinä Climecon UPSI päätelaite). LASKENNAN LUOTETTAVUUS JA VALIDOINTI Laskentamenetelmän toimivuus on todennettu virtauskentän osalta laboratorioolosuhteissa tehdyillä mittauksilla ja pitoisuuksien osalta aiemmin tehtyjen tuulitunnelikokeiden /4/ tulosten perusteella. Mallinnettuja tapauksia on erittäin vaikea todentaa kokeellisesti kenttäolosuhteissa. Tämä johtuu ulkoisista olosuhteista, joista esimerkiksi tuuli on aivan keskeinen tekijä. Laskennallista virtausdynamiikkaa voidaan pitää luotettavana ja tarkkana menetelmänä. Käytetyn ohjelmiston osalta verifiointiesimerkkejä löytyy esimerkkikokoelmasta, jossa CFD-laskentaa on verrattu kokeellisesti saatuihin tuloksiin /5/. Jäteilman seinäpuhalluksen toimivuuden arvioinnissa CFD-laskenta on esimerkiksi pääkaupunkiseudun rakennusvalvontaviranomaisten hyväksymä menetelmä. Jäteilman seinäpuhalluksen tutkimukset tulisi päivittää nykyaikaan laskenta- ja mittausmenetelmien sekä pitoisuuskriteerien osalta. Lisäksi käytettävien päätelaitteiden toimivuus etenkin tuulisella säällä, viistosateella ja pakkasilla tulee varmistaa. LÄHDELUETTELO 1. Patankar, Suhas V. (1980). Numerical Heat Transfer and Fluid Flow. Hemisphere Publishing Corporation. 2.

Pope, S.B. (2000). Turbulent Flows. Cambridge University Press.

3.

Ansys theory guide (2017) ss. 50-55

4.

Siitonen, V., Heikkinen, J., Kovanen, K., Luoma, M., Saari, M., Broas P. (1994). VTT Tiedotteita 1595. Jäteilman seinäpuhallus asuinkerrostalossa. VTT, Espoo.

5.

ANSYS, Inc., ANSYS Fluid Dynamics Verification Manual, Release 18.2 (2017)

Sisäilmastoseminaari 2018

145

SYMMETRISEN JA EPÄSYMMETRISEN LÄMMÖNLÄHTEIDEN JAKAUMAN VAIKUTUS HUONEILMAN VIRTAUSKENTTÄÄN Sami Lestinen1, Simo Kilpeläinen1, Risto Kosonen1, Juha Jokisalo1, Hannu Koskela2 1 2

Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu, Konetekniikan laitos, Turun ammattikorkeakoulu

TIIVISTELMÄ Tutkimuksen taustalla on tieto siitä että lämpökuormien vaikutus huonevirtauksiin on merkittävä, eikä virtauksen vuorovaikutusmekanismeja vielä täysin ymmärretä. Tutkimus tehtiin laboratorion koehuoneessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin virtauskentän olosuhteita, kun lämpökuormaa kasvatettiin vaiheittain 40-80 W/lattia-m2. Huoneen poistoilman lämpötila oli 26±0.5°C. Tuloilma jaettiin alakaton läpi koko oleskeluvyöhykkeelle. Epäsymmetrinen lämmönlähdejakauma aiheutti sisäilman kiertoliikettä huoneen toiselle puolelle. Molemmissa tapauksissa sisäilman keskinopeus ja vaihtelu suurenivat lämpökuormaa kasvattamalla. Testihuone luokiteltaisiin kategoriaan B-C standardissa EN ISO 7730:2005. A-luokan vetoriskiin (DR<10%) tarvittavia pieniä ilmannopeuksia on vaikea saavuttaa suurilla lämpökuormilla. JOHDANTO Terveellinen, energiatehokas ja viihtyisä sisäympäristö edistää hyvinvointia. Tähän liittyy myös huonetilan lämpökuormien hallinta. Lämmönlähteiden aiheuttamien konvektiovirtausten ja ilmanjaon välisellä vuorovaikutuksella voi olla merkittävä vaikutus huoneilman olosuhteisiin, kuten esimerkiksi ilman lämpötilaan, nopeuteen sekä virtauksen vaihteluun ja suuntaan /1/, /2/. Kehittyneillä ilmanjakotavoilla voidaan parantaa sisäympäristön olosuhteita ja energiatehokkuutta /3/. Ne voivat tuottaa oikein käytettynä puhdasta tuloilmaa optimaalisesti ja energiatehokkaasti oleskeluvyöhykkeelle ja ylläpitää terveellisiä ja viihtyisiä sisäolosuhteita. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella virtauskentän ominaisuuksia symmetrisellä ja epäsymmetrisellä lämmönlähteiden jakaumalla. Huonevirtaukset aiheuttavat satunnaisia ajasta riippuvia muutoksia, jotka voivat vaikuttaa vedon tunteeseen ja termiseen viihtyvyyteen lisäämällä paikallisesti kehon ja ympäristön välistä lämmönsiirtoa /4/, /5/. Tutkimuksessa lämpökuormaa kasvatettiin vaiheittain siten että oleskeluvyöhykkeen lämpötila pysyi tavoitteessa. Tarvittava jäähdytysteho tuotiin koko huoneen kattavalla, alaspäin suuntautuvalla kattoilmanjaolla, jossa tuloilman liikemäärä pysyi pienenä häiriten vähän nostevoimien aiheuttamia virtauksia lämmönlähteiltä. MENETELMÄT Koehuoneen sisätilan pituus oli 5,5 m, leveys 3,8 m ja korkeus 3,2 m. Testitapaukset on esitetty Taulukossa 1.

146

Sisäilmayhdistys raportti 36

Taulukko 1. Mitatut testitapaukset symmetrisellä ja epäsymmetrisellä lämmönlähteiden jakaumalla. Testitapaus 40 W/lattia-m2 60 W/lattia-m2 80 W/lattia-m2 Tavoitelämpötila [°C] 26±0,5 26±0,5 26±0,5 Ilmamäärä [l/s,m2] 3,6±0,2 5,2±0,3 7,3±0,4 Tuloilman lämpötila [°C] 17 17 17 Symmetrisessä tapauksessa huonetilassa käytettiin sylinterinmuotoisia lämmönlähteitä, joiden halkaisija oli 0,4 m ja korkeus 1,1 m. Sylintereitä oli 12 kpl (Kuva 1a ja 2a). Jokaisessa sylinterissä oli sama lämpöteho siten että kokonaisteho 40-80 W/lattia-m2 täyttyi. Epäsymmetrisessä tapauksessa lämmönlähteinä olivat kaksi vastakkaista toimiston työpistettä, jotka olivat sijoitettu n. 0,6 m etäisyydelle lämpöikkunaseinästä (Kuva 1b ja 2b). Työpisteellä oli istuva lämmönlähde (n. 90 W) sekä kannettava tietokone (n. 48 W) ja näyttö (n. 35 W). Valaisin (n. 116 W) oli alakatossa. Ikkunapaneelin lämpöteho vaihteli kokonaislämpötehon 40-80 W/m2 perusteella. Lattiassa oli auringon suoran lämpösäteilyn vaikutusta mallintava lämmitysmatto (n. 420 W). Suurimmalla lämpökuormalla toisen työpisteen lattialla oli kuutiolämmönlähde (n. 100 W) kohdassa pituus 2 m ja leveys 3 m (Kuva 2b).

Kuva 1. Testihuone: a) Symmetrinen lämmönlähteiden jakauma, b) Epäsymmetrinen lämmönlähteiden jakauma, jossa kahden henkilön vastakkainen työpiste ikkunoiden vieressä. a)

b)

3

3

4 1

1

2

9 5

8

3

7 6

0 0

1

Leveys [m]

Leveys [m]

10 2

2

3 Pituus [m]

13

12 9

2

15

14

10 11

5

6

7

8

1

2

3

4

1 0

4

5

0

1

2 3 Pituus [m]

4

Kuva 2. Mittauspisteet ja lämmönlähteiden jakauma: a) Symmetrinen jakauma, b) Epäsymmetrinen jakauma. Ikkunaseinän leveyskoordinaatti on 3,8 m.

5

Sisäilmastoseminaari 2018

147

Tuloilma jaettiin tasaisesti alakaton läpi koko huonetilan alueelle. Tuloilma-aukkojen kokonaispinta-ala oli kattolevyssä n. 0,5 %. Symmetrisessä tapauksessa poistoilma otettiin n. 0,4 m korkeudelta lattiasta (Kuva 2a, pituus n. 5 m, leveys n. 2,4 m). Epäsymmetrisessä tapauksessa poistoilma otettiin alakaton korkeudelta 3,2 m. (Kuva 2b). Testihuoneen tavoitelämpötila oli poistoilmassa 26±0,5°C, joten tuloilmavirtaa suurennettiin kun lämpökuorma kasvoi. Anemometrit (Taulukko 2) kiinnitettiin mittausmastoon 0,1−0,6−1,1−1.4−1,7−2,3−2,9 m korkeudelle. Mittausjakso oli symmetrisessä tapauksessa 0,5 h ja epäsymmetrisessä tapauksessa 1 h. Symmetrisessä tapauksessa mittaukset tallennettiin istuvan ihmisen vyöhykkeellä 1 s välein ja huoneen yläosassa 2 s välein. Epäsymmetrisessä tapauksessa tallennus oli vastaavasti 0,1 s ja 2 s välein. Mitatuista suureista tarkastellaan ilman lämpötilaa, nopeutta ja DR vetoriskiä /5/. Taulukko 2. Mittauslaitteet. Suure Mittari

Malli

Ilman lämpötila Ilman nopeus (Huoneen alaosa)

Suuntariippumaton anemometri

Dantec dynamics Vivo Draught 20T31

Ilman lämpötila Ilman nopeus (Huoneen yläosa)

Suuntariippumaton anemometri

Sensor electronic SensoAnemo 5100SF

Ilman lämpötila

Tiedonkeruulaite

Pintalämpötila

Lämpökamera

Pintalämpötila

Pintalämpömittari

Tinytagplus-2 ThermaCAMTM P60 Testo 860-T1

Paine-ero

Painemittari

Swema 3000

Ilmavirta

Säätö ja mittauslaite

IRIS-200

Tarkkuus Ilman nopeus (v) ±0,01 m/s±0,025v Lämpötila ±0,15°C Mittaus 10 Hz Ilman nopeus (v) ±0,02 m/s±0,015v Lämpötila ±0,2°C Mittaus: 8 Hz ±0,5°C ±2°C ±0,75°C ±0,3 % mittaus, min ±0,3 Pa ±5 %

TULOKSET Ilman lämpötila Ilman lämpötila oli melko tasainen sekä symmetrisellä että epäsymmetrisellä lämmönlähteiden jakaumalla (Kuva 3). Epäsymmetrisellä jakaumalla ilman lämpötilan arvoalue (max-min) oli kuitenkin suurempi (Kuva 3b) kuin symmetrisellä jakaumalla (Kuva 3a). Kummassakaan tapauksessa selkeää pystysuuntaista lämpötilagradienttia ei havaittu. Epäsymmetrisellä jakaumalla lämpötilan muutokset kuitenkin kasvoivat ja käytävän puolella oli viileämpää kuin ikkunapuolella (Kuva 4). Ilman lämpötilaero oli suurempi käytävä- ja ikkunapuolen välillä, kun huonetilan lämpökuorma kasvoi (Kuva 4).

148

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kuva 3. Ilman lämpötilan statistiikka: a) Symmetrinen jakauma, mittauspisteet 1-10, lämpökuorma 40-80 W/m2. b) Epäsymmetrinen jakauma, mittauspisteet 1-15, 4080 W/m2. Kuvassa avg on keskiarvo, avg-std on keskiarvo-keskihajonta, avg+std on keskiarvo+keskihajonta, min on minimi ja max on maksimi.

Kuva 4. Ilman lämpötila epäsymmetrisellä jakaumalla: a) Keskimääräinen lämpötila ikkunan vieressä (piste 12-15), huoneen keskellä (piste 5-8) ja käytävän puolella (piste 14), lämpökuorma 40 W/m2. b) Vastaava tarkastelu lämpökuormalla 80 W/m2. Ilman nopeus Huoneilman keskimääräinen nopeus oli samaa suuruusluokkaa sekä symmetrisessä että epäsymmetrisessä tapauksessa (Kuva 5, avg). Epäsymmetrisessä tapauksessa ilman nopeuden arvoalue oli suurempi kuin symmetrisessä tapauksessa (Kuva 5, max-min). Ilman keskinopeus ja nopeusvaihtelu kasvoivat lämpökuormaa kasvattamalla (Kuva 6). Suurimmat nopeudet havaittiin lattiavyöhykkeellä (Kuva 6). Lisäksi epäsymmetrisellä jakaumalla nopeus kasvoi huoneen yläosassa (Kuva 6b). Myös keskihajonta oli suurempi epäsymmetrisessä tapauksessa (Kuva 6b). Lisäksi nopeusfunktioiden muoto oli erilainen. Epäsymmetrisessä tapauksessa suurimmat nopeudet olivat huoneen keskellä lattia- ja kattovyöhykkeellä ja vastaavasti pienimmät nopeudet korkeudella 1,1 m (Kuva 7). Lisäksi nopeuden muutokset kasvoivat huonekorkeuden funktiona lämpökuormaa kasvattamalla (Kuva 7).

Sisäilmastoseminaari 2018

149

Kuva 5. Ilman nopeuden statistiikka: a) Symmetrinen jakauma, mittauspisteet 1-10, 4080 W/m2. b) Epäsymmetrinen jakauma, mittauspisteet 1-15, 40-80 W/m2.

Kuva 6. Ilman nopeus symmetrisellä ja epäsymmetrisellä jakaumalla: a) Symmetrinen jakauma, keskimääräinen nopeus mittauspisteissä 1-10, 40-80 W/m2. b) Epäsymmetrisen jakauman vastaava tarkastelu mittauspisteissä 1-15. Kuvaajan sivusuuntaiset palkit ovat keskihajontaa.

Kuva 7. Ilman nopeus epäsymmetrisen lämmönlähteiden jakaumalla: a) Keskimääräinen nopeus ikkunan vieressä (piste 12-15), huoneen keskellä (piste 5-8) ja käytävän puolella (piste 1-4), lämpökuorma 40 W/m2. b) Vastaava tarkastelu lämpökuormalla 80 W/m2. DR vetoriski Keskimääräinen DR vetoriski (tyytymättömien osuus, %) oli suurempi symmetrisellä jakaumalla (Kuva 8). Maksimiarvot olivat molemmissa tapauksissa vähän yli 20 %. Istuvan ihmisen oleskeluvyöhykkeellä (0,1-1,1m) DR vetoriskin maksimiarvo oli 18 %, 19 % ja 21 % lämpökuormilla 40,60 ja 80 W/m2. Symmetrisessä tapauksessa vastaavat arvot olivat 15 %, 19 % ja 21 %.

150

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kuva 8. DR vetoriskin statistiikka (tyytymättömien osuus, %): a) Symmetrinen jakauma b) Epäsymmetrinen jakauma. YHTEENVETO JA POHDINTA Symmetrisellä ja epäsymmetrisellä lämmönlähteiden jakaumalla huonevirtauskentän olosuhteet olivat samaa suuruusluokkaa. Selkeä eroavuus oli epäsymmetrisellä jakaumalla havaittu lämmönlähteiltä toiselle puolelle huonetta suuntautuva ilmavirtaus, joka todennettiin merkkisavukokein. Tähän viittaa myös se että epäsymmetrisessä tapauksessa ilman nopeus kasvoi huoneen yläosassa. Testihuone luokiteltaisiin kategoriaan B-C standardissa EN ISO 7730:2005. A-luokan vetoriskiin (DR<10%) tarvittavia pieniä ilmannopeuksia on vaikea saavuttaa suurilla lämpökuormilla. KIITOKSET Tutkimusta on rahoittanut Säätiö LVY. LÄHDELUETTELO 1. Müller, D., Kandzia, C., Kosonen, R., Melikov, A. K. and Nielsen, P. V. (2013) Mixing Ventilation. Guide on mixing air distribution design. Federation of European Heating and Air-Conditioning Associations, REHVA, ISBN 978-2-930521-11-4. 2.

Heiselberg, P., ja Nielsen, P. V. (1996) Flow Element Models. Aalborg: Dept. of Building Technology and Structural Engineering. (Indoor Environmental Technology; No. 65, Vol. R9657).

3.

Melikov, A. K. (2015) Advanced air distribution: improving health and comfort while reducing energy use. Indoor air.

4.

Fanger, P. O., Melikov, A. K., Hanzawa, H. and Ring, J. (1988) Air turbulence and sensation of draught. Energy and buildings, 12(1), 21-39.

5.

International Organization for Standardization (2005) Ergonomics of the thermal environment — Analytical determination and interpretation of thermal comfort using calculation of the PMV and PPD indices and local thermal comfort criteria. International Standard EN ISO 7730:2005(E), 3rd edition, 2005-11-15, Geneva, Switzerland.

Sisäilmastoseminaari 2018

151

ILMANVAIHTOSUODATTIMIEN SUORITUSKYKY LIIKENNEPERÄISTEN HIUKKASTEN SUODATUKSESSA Sampo Saari1,2, Panu Karjalainen1, Heino Kuuluvainen1, Aimo Taipale2, Topi Rönkkö1 1 2

Aerosolifysiikan laboratorio, Fysiikan laitos Puhtaan ilman ratkaisut, VTT

TIIVISTELMÄ Kaupungeissa ja liikenneväylien varressa ulkoilman hiukkaslukumääräpitoisuutta hallitsee tyypillisesti pienet nanokokoluokan hiukkaset, jotka voivat tunkeutua syvälle ihmisen keuhkoihin ja aiheuttaa erilaisia terveysongelmia. Tässä tutkimuksessa esittelemme aerosolin generointisysteemin, joka jäljittelee liikenteessä syntyvää aerosolia. Aerosolien generointisysteemiä käytettiin viiden tyypillisen kaupallisen ilmanvaihtosuodattimen hiukkaserotusasteen määrittämiseen hiukkaskokoalueella 1.3 240 nm. Kaiken kaikkiaan suodatustehokkuuksien havaittiin olevan voimakkaasti riippuvaisia partikkelikoosta ja merkittäviä eroja havaittiin eri suodattimien välillä. Liikenneperäiset nanohiukkaset pitäisi ottaa nykyistä paremmin huomioon ilmanvaihtosuodattimien laatukriteereissä ja testauskäytännöissä. JOHDANTO Hengitysteihin kulkeutuvat pienhiukkaset (PM2.5) ovat tutkitusti ihmisen terveydelle vaarallisin ilmansaaste sekä ulkoilmassa /1/ että sisäilmassa /2/. Useissa tutkimuksissa on raportoitu, että liikennereittien ja kaupunkikeskustojen läheisyydessä hiukkasten lukumääräpitoisuutta dominoivat ultrapienet nanohiukkaset /3/. Näissä tapauksissa keskimääräinen hiukkaskoko kaupunki-ilmassa on havaittu olevan alle 30 nm. Monet tutkimukset antavat ymmärtää, että kaupunki-ilmaan vapautuvat nanohiukkaset ovat pääasiassa lähtöisin liikenteestä, sekä bensakäyttöisistä /4/ että dieselkäyttöisistä /5/ ajoneuvoista. Nämä nanohiukkaset sisältävät usein niin kutsuttuja nukleaatiohiukkasia, jotka koostuvat pääasiassa rikkiyhdisteistä ja hiilivedyistä /6/, ja lisäksi diesel- ja bensaautot voivat emittoida myös metallisia nanohiukkasia /7//5/ ja nokihiukkasia /8//5/, jotka ovat myös nanohiukkaskokoluokassa. Saastuneilla alueilla ulkoilman hiukkaspitoisuudet voivat vaikuttaa merkittävästi sisäilman hiukkaspitoisuuksiin rakennuksissa /9/. Tästä johtuen erityisesti runsasliikenteisillä alueilla rakennusten sisäilma saattaa sisältää merkittäviä määriä ajoneuvojen päästöistä lähtöisin olevia nanohiukkasia. Klassisen suodatusteorian mukaan mekaaniset kuitusuodattimet ovat suhteellisen tehokkaita poistamaan erittäin pieniä hiukkasia diffuusiomekanismin avulla /10/. Kuitenkin on hyvin vähän mitattua tietoa siitä, miten rakennusten ilmanvaihtosysteemit, ilmansuodattimet tai huoneilman puhdistimet vaikuttavat näiden nanohiukkasten pitoisuuksiin. Hiukkasten optiset mittausmenetelmät, joita käytetään suodattimien standarditesteissä (EN779 ja ASHRAE 52.2), pystyvät mittaamaan ainoastaan kooltaan yli 100 nm kokoisia hiukkasia. Näin ollen ilmansuodattimien kykyä suodattaa nanohiukkasia ei lainkaan mitata standarditesteissä. Standardien mukaiset hiukkasgeneraattorit, jotka tuottavat DEHS hiukkasia (EN779) ja KCl hiukkasia (ASHRAE 52.2), eivät pysty tuottamaan riittävää määrää testihiukkasia ultrapienten nanohiukkasten kokoluokassa.

152

Sisäilmayhdistys raportti 36

Tässä tutkimuksessa demonstroimme testiaerosolin generointisysteemiä, jolla voidaan jäljitellä tyypillistä ajoneuvoperäistä päästöaerosolia sekä hiukkaskokojakauman suhteen, että hiukkasten fyysisten ja kemiallisten ominaisuuksien suhteen. Lisäksi tätä hiukkasten generointisysteemiä käytettiin määrittämään ultrapienten hiukkasten suodatustehokkuutta kahdessa tyypillisessä suodatinratkaisussa, joista toinen perustuu kuitusuodattimeen ja toinen sähköiseen suodatukseen. TUTKIMUSMENETELMÄT Testiaerosolin generointisysteemi koostuu nukleaatiohiukkasten generaattorista ja nokihiukkasten generaattorista. Nukleaatiohiukkasten generaattorin toimintaperiaate näkyy Kuvassa 1. Nukleaatiohiukkasgeneraattorin tarkoitus on kontrolloidusti jäljitellä ajoneuvojen päästöissä tapahtuvaa rikkiperäistä hiukkasten muodostumisprosessia /11/. Generaattorissa rikkidioksidikaasua (SO2) hapetetaan rikkitrioksidiksi (SO3) korkean lämpötilan katalysaattorissa. Hapettunut SO3 reagoi veden kanssa muodostaen kaasumaista rikkihappoa /11/. Tämä kuuma kaasuseos sekoitetaan kylmään ilmaan, jolloin rikkihappo tiivistyy ja siitä muodostuu nukleaatiohiukkasia (ks. myös Kuva 2). Muodostuneiden hiukkasten koko on tyypillisesti 3-30 nm. Nokihiukkasgeneraattori perustuu pienikokoiseen dieselmoottoriin, jota käytetään tyypillisesti veneissä. Testisysteemissä nukleaatiohiukkaset ja nokihiukkaset sekoitetaan (Kuva 2.), ja testiaerosolin annetaan tasoittua sekoituskammiossa, jonka tilavuus on n. 5 m3. Hiukkasten generointisysteemi mahdollistaa suodattimien testaamisen tyypillisillä virtausnopeuksilla, joita käytetään ilmanvaihtosuodattimissa.

Kuva 1. Hiukkasten muodostumismekanismi nukleaatiohiukkasten generaattorissa. Hiukkasten generointisysteemiä sovellettiin viiden eri hiukkassuodattimen suodatustehokkuuden testaamiseen. Ensimmäinen suodatin oli F7 luokan mekaaninen pussimallinen kuitusuodatin, joka oli valmistettu lasikuidusta. Toinen ja kolmas testisuodatin olivat tehokkaita HEPA luokan hiukkassuodattimia, nimeltään HEPA1 (luokitusluokka H12) ja HEPA2 (luokitusluokka H13). Neljäs testisuodatin oli elektreettisuodatin, joka koostui koronalankavaraajasta ja sähköstaattisesta suodatinmateriaalista. Elektreettisuodatinta tutkittiin sekä varaajan kanssa, että ilman varaajaa. Viides testisuodatin oli kaksivaiheinen sähkösuodatin (ESP), jossa oli lankamalliset koronavaraajat ja alumiiniset keräyslevyt. Varaajan ja keräyslevyjen jännitteet olivat 7.5 kV ja 4 kV, ja koronavirta oli 1 mA. Testatut suodattimet oli asennettu tiiviisti kanavaan sekoituskammion jälkeen ja ilmavirta suodattimien läpi säädettiin haluttuihin arvoihin. Näissä testeissä ilmavirtauksen pintanopeus suodattimissa säädettiin vakioksi (n. 1 m/s). Testihiukkasten generaattorit käynnistettiin hyvissä ajoin ennen varsinaisia suorituskykymittauksia, millä varmistettiin, että hiukkasten pitoisuus ja kokojakauma olivat tasoittuneet mittausten ajaksi.

Sisäilmastoseminaari 2018

153

Kuva 2: Testisysteemi ja mittalaitteet. Kuva on artikkelista /12/. Testiaerosolinäyte mittalaitteille otettiin ilmanvaihtokanavasta joko suodattimen etupuolelta tai sen jälkeen (ks. Kuva 2.). Automatisoitu venttiili vaihtoi näytelinjan 12 minuutin välein. Peräkkäiset ennen ja jälkeen mittaussyklit toistettiin kolmesti kullekin testisuodattimelle. Näytteenoton jälkeen aerosoli laimennettiin ejektorilaimentimella ja johdettiin mittalaitteille. Suodatustehokkuutta tutkittiin laajalla hiukkaskokoalueella, mutta erityisesti ultrapienillä hiukkasilla. Kahdella SMPS-mittalaitteella (Nano-SMPS ja Long-SMPS, TSI Inc.) ja PSM-mittalaitteella (Airmodus A10) mitattiin hiukkasten lukumääräkokojakauman kokoluokissa 1.5-3 nm (PSM), 3-65 nm (Nano-SMPS) ja 10450 nm (Long-SMPS). CO2 analysaattoria (SICK Maihak, Sidor) käytettiin mittaussysteemissä varmistamaan, että ejektorilaimentimen laimennussuhde pysyy vakiona. Samanaikaisesti CO2 analysaattorilla pystyttiin valvomaan nokihiukkasgeneraattorin toimintaa. Hiukkassuodattimien suodatustehokkuustestit toteutettiin VTT:n suodatinlaboratoriossa Tampereella. TULOKSET Tyypillisen testiaerosolin hiukkaskokojakauman keskimääräiset hiukkaskoot olivat nukleaatiomoodille 10 nm ja nokimoodille 55 nm. Testihiukkasten generointisysteemin tuottama hiukkaskokojakauma vastaa erittäin hyvin tyypillisen dieselajoneuvon tuottamaa todellista päästöä ulkoilmassa /5/. Myös hiukkasten ominaisuudet ovat samanlaiset kuin todellisen päästön; generoidut nanohiukkaset ovat puolihaihtuvia ja sisältävät rikkiyhdisteitä ja suuremmat hiukkaset ovat pääasiassa kiinteitä nokihiukkasia.

154

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kuva 3: Testisuodattimien suodatustehokkuudet hiukkaskokoluokittain mitattuna PSM, Nano-SMPS ja Long-SMPS mittalaitteilla. Kuva on artikkelista /12/. Erot suodatustehokkuudessa testattujen suodattimien välillä olivat merkittäviä (ks. Kuva 3.). Lähes kaikki halkaisijaltaan alle 3 nm pienemmät hiukkaset suodattuivat hyvin kaikissa suodattimissa. Tämä selittyy näiden nanohiukkasten nopealla diffuusioliikkeellä ja siten suodattimien suodatustehokkuudet olivat huomattavan korkeat riippumatta erilaisista suodatustekniikoista. 3 nm suuremmilla hiukkasilla yleiset trendit suodatustehokkuuksissa vaihtelivat suodattimien välillä. F7 suodattimen tapauksessa keräystehokkuus oli käytännössä 100% pienimmillä hiukkasilla aina 10 nm hiukkaskokoon asti ja alkoi laskea jyrkästi yli 20 nm hiukkasten kokoalueella, eli F7 oli tehokas suodatin nukleaatiohiukkasille, mutta vähemmän tehokas nokihiukkasille. Hiukkasten suodatustehokkuus F7-tyypin suodattimissa perustuu hiukkasten diffuusioon, impaktioon ja tarttumiseen suodatusmateriaalissa /10/. Hiukkasten diffuusioliike kasvaa pienillä hiukkasilla, ja siksi havaittu suodatustehokkuus oli korkea alle 20 nm hiukkasilla. Sähkösuodatin (ESP) ei ollut yhtä tehokas pienten hiukkasten kokoluokassa, mutta suodatustehokkuus kasvoi hiukkaskoon funktiona; alle 10 nm hiukkasilla keräystehokkuus oli alle 50%, 20 nm hiukkasilla 70% ja 40 nm hiukkasilla jo 95%, joten ESP oli selkeästi tehokkaampi suodatin nokihiukkasille kuin nukleaatiohiukkasille. ESP ei saavuttanut 100% suodatustehokkuutta millään hiukkaskoolla. Tämä voi johtua ESP:n varaajan varaustehokkuudesta (osa hiukkasista jäävät neutraaleiksi). Vuodot suodattimessa voivat myös aiheuttaa tämänkaltaisen tuloksen. Koronavaraajien varaustehokkuus tyypillisesti laskee pienillä hiukkasilla /13/, mikä selittää sen, että testatun ESP:n suodatustehokkuus oli pieni alle 30 nm hiukkasilla. Elektreettisuodattimen suodatustehokkuus varaajan kanssa oli yli 90% molemmille hiukkasmoodeille kokoalueella 4.5 - 200 nm. Suodatustehokkuus ilman varaajaa edustaa sähköstaattisen suodatinmateriaalin suorituskykyä yksinään. Tässä tapauksessa alle 20 nm hiukkaset suodattuvat diffuusiolla samalla tavoin kuin F7: ssä, mutta pienemmällä teholla.

Sisäilmastoseminaari 2018

155

Molempien HEPA-suodattimien suodatustehokkuus oli yli 99% koko hiukkaskokoalueella. HEPA1 keräsi 99.99% nukleaatiohiukkasista ja 99.95% nokihiukkasista, kun taas HEPA2:n suodatustehokkuudet olivat 99,60% ja 99,33% vastaavasti. Tulokset osoittivat, että molemmat HEPA-suodattimet toimivat hyvin, vaikka HEPA1:n läpi tulevien hiukkasten määrä oli yli 10 kertaa pienempi kuin HEPA2: n osalta. YHTEENVETO Tässä tutkimuksessa testattiin eri tyyppisiä suodattimia käyttäen uutta liikenteen päästöjä vastaavaa hiukkasgenerointijärjestelmää, joka koostuu säädettävistä nukleaatio- ja nokihiukkasgeneraattoreista. Nanoklusterikokoiset hiukkaset, jotka ovat alle 3 nm alapuolella, suodattuivat tehokkaasti HEPA-, F7- ja elektreettisuodattimilla. ESP osoitti myös suhteellisen korkeita suodatustehokkuuksia, mutta sisälsi suuremman epävarmuuden. 3 nm suurempien hiukkasten osalta havaittiin suhteellisen suuria vaihteluita testattujen suodatintyyppien hiukkassuodatustehoissa. HEPA-suodattimet olivat tehokkaita kaikissa partikkelikokoissa. F7-suodatin oli tehokkaampi nukleaatiohiukkasille (alle 30 nm), ja sen sijaan ESP oli tehokkaampi nokihiukkasille (yli 30 nm). Elektreettisuodatin varustettuna varaajalla oli tehokas kaikilla tutkituilla hiukkaskoilla mutta ei saavuttanut HEPA-suodatustehoa. Tässä tutkimuksessa kehitimme uudentyyppisen laboratorioon soveltuvan hiukkasten generointimenetelmän, jolla pystytään tuottamaan hiukkaskokojakaumaltaan ja ominaisuuksiltaan samanlainen testiaerosoli kuin liikenteessä syntyvä todellinen päästöaerosoli. Uutta hiukkasgenerointisysteemiä käytettiin perinteisen pussisuodattimen (F7) ja sähkösuodattimen (ESP) suodatustehokkuuden testaamiseen. Eri suodatintyyppien välillä havaittiin yllättävän suuria eroja ultrapienten hiukkasten kokoluokassa. F7 suodatin oli tehokkaampi nukleaatiohiukkasille (alle 30 nm), ja ESP oli puolestaan selkeästi tehokkaampi nokihiukkasille (yli 30 nm). Tulokset vahvistavat näkemystä, että hiukkassuodattimien testistandardit tulisi laajentaa kattamaan myös alle 100 nm hiukkaset, jotka dominoivat liikenteen päästöjä ja ovat mahdollinen terveysriski. Jatkossa olisi tärkeää saada lisää tutkittua tietoa ultrapienien hiukkasten suodatustehokkuudesta erityyppisissä suodatussysteemeissä. Uutta tietoa pääsevät hyödyntämään erityisesti ilmanvaihdon suunnittelijat uuden rakennuksen suunnitteluvaiheessa ja huolto- ja ylläpitovaiheessa sekä ilmansuodattimien kehittäjät, rakennuttajat ja kuluttajat KIITOKSET Tämä tutkimus on tehty osana projektia nimeltä ” Finnish-Chinese Green ICT R&D&I Living Lab for Energy Efficient, Clean and Safe Environments”, jossa rahoittajina ovat Tekes, Ahlstrom Oy, FIAC Invest Oy, Green Net Finland Oy, Kauriala Oy, Lassila & Tikanoja Oyj, Lifa Air Oy, MX Electrix Oy, Pegasor Oy ja Sandbox Oy. LÄHDELUETTELO 1. Pope III, C. A., Thun, M. J., Namboodiri, M. M. et al. (1995) Particulate air pollution as a predictor of mortality in a prospective study of US adults. American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine, 151(3_pt_1), 669-674.

156

Sisäilmayhdistys raportti 36

2.

Hänninen, O., Knol, A. (ed.), Jantunen, M. et al. (2011) European perspectives on Environmental Burden of Disease: Estimates for nine stressors in six countries. THL Reports 1/2011, Helsinki, Finland.

3.

Pirjola, L., Lähde, T., Niemi, J. et al. (2012) Spatial and temporal characterization of traffic emissions in urban microenvironments with a mobile laboratory. Atmospheric Environment, 63, 156-167.

4.

Karjalainen, P., Pirjola, L., Heikkilä, J. et al. (2014) Exhaust particles of modern gasoline vehicles: A laboratory and an on-road study. Atmospheric Environment, 97, 262-270.

5.

Rönkkö, T., Virtanen, A., Vaaraslahti, K. et al. (2006) Effect of dilution conditions and driving parameters on nucleation mode particles in diesel exhaust: laboratory and on-road study. Atmospheric Environment, 40, 2893-2901.

6.

Rönkkö, T., Virtanen, A., Kannosto, J. et al. (2007) Nucleation mode particles with a nonvolatile core in the exhaust of a heavy duty diesel vehicle. Environmental Science and Technology, 41, 6384-6389.

7.

Rönkkö, T., Pirjola, L., Ntziachristos, L. et al. (2014) Vehicle engines produce exhaust nanoparticles even when not fueled. Environmental Science and Technology, 48, 2043–2050.

8.

Heywood, J. B. (1989) Internal Combustion Engine Fundamentals; Mcgraw-Hill: New York, p 930.

9.

Morawska, L., Afshari, A., Bae, G. N. et al. (2013) Indoor aerosols: from personal exposure to risk assessment. Indoor Air, 23: 462–487.

10. Friedlander, S. K. (1958) Theory of aerosol filtration. Industrial and Engineering Chemistry, 50(8), 1161-1164. 11. Arnold, F., Pirjola, L., Rönkkö, T. et al. (2012) First online measurements of sulfuric acid gas in modern heavy-duty diesel engine exhaust: Implications for nanoparticle formation. Environmental Science and Technology, 46(20), 11227-11234. 12. Karjalainen, P., Saari, S., Kuuluvainen, H., Kalliohaka, T., Taipale, A., Rönkkö, T. (2017). Performance of ventilation filtration technologies on characteristic traffic related aerosol down to nanocluster size. Aerosol Science and Technology, 51(12), 1398-1408. 13. Kulkarni, P., Baron, P. A., Willeke, K. (Eds.). (2011) Aerosol measurement: principles, techniques, and applications. John Wiley & Sons.

Sisäilmastoseminaari 2018

KÄYTÄNNÖN RATKAISUT PINNOITTAMISESSA

157

158

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

159

TEKSTIILI- JA KOVAPINTAISEN LATTIAPINNAN VAIKUTUS ILMANLAATUUN JA KOETTUUN VIIHTYVYYTEEN Juha Takkunen Ramboll Finland Oy

TIIVISTELMÄ Tekstiililattioiden käyttö opetus- ja toimistotiloissa on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana. TPA Andersson Oy toteutti lattiapintojen vaikutuksia selvittävän tutkimuksen yhteistyössä 11 kiinteistön pidosta vastaavan tahon kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lattian pintamateriaalin vaikutusta tilan koettuun viihtyvyyteen, ilman hiukkaspitoisuuteen sekä pintojen pölyyntymisnopeuteen opetustiloissa ja avotoimistoissa. Molemmista tilatyypeistä mukaan otettiin viisi (5) tutkimuskohdetta ja viisi (5) verrokkikohdetta. Lisäksi vertailtiin pintamateriaalin vaikutuksia siivouksen elinkaarikustannuksiin. TEKSTIILI- JA MUOVIMATON VAIKUTUS MITATTUUN ILMAN HIUKKASPITOISUUTEEN Ilman hiukkapitoisuutta mitattiin tutkimusjaksolla laserfotometriaan perustuvalla TSI Dustrak DRX mittalaitteella. Mittausjaksoja suoritettiin tiloissa käytön aikana päivällä sekä yöllä. Yön aikana suoritettavien mittausten tarkoituksena oli selvittää ilmanvaihdon ja käytön vaikutusta ilman hiukkaspitoisuuteen ja varmistaa, että hiukkaset poistuvat tai laskeutuvat ilmasta yön aikana. Tutkimuksessa keskityttiin PM10 kokoluokan hiukkasmäärän vertailuun. Hiukkasjae valikoitiin, koska hiukkasjakeelle PM 10 on asetettu raja-arvot rakentamismääräyskokoelman D2 osassa /1/. Mittauksissa todettiin, että kaikki tutkittavien tilojen hiukkaspitoisuudet ovat kokonaisuudessaan varsin pienet tutkimus- ja verrokkikohteissa suhteessa rakentamismääräyskokoelman raja-arvoon. Avotoimistot Tekstiililattiapintaisten avotoimistojen tutkimuskohteiden ilmanhiukkaspitoisuuden keskiarvo oli käytön aikana 0,008 mg/m3 (PM10). Vastaavasti verrokkikohteiden keskiarvo käytön aikana oli 0,004 mg/m3 (PM10). Mittausten perusteella tutkittavissa tiloissa ilmanhiukkaspitoisuus on kaksinkertainen verrokkikohteisiin nähden. Tähän voi osittain vaikuttaa lattian pintamateriaalin lisäksi myös tutkimuskohteiden hieman suurempi käyttöaste, mutta se ei selittäne erotusta täysin. Tutkimus- ja verrokkikohteissa tehdyissä katselmuksissa ei havaittu ilmanvaihdossa, siivottavuudesta tai siisteystasossa tekijöitä, jotka selittäisivät osaltaan ilman hiukkaspitoisuudessa todetun eron. Opetustilat Tekstiililattiapintaisten opetustilojen ilmanhiukkaspitoisuuden keskiarvo oli käytön aikana 0,011 mg/m3 (PM10). Vastaavasti verrokkikohteiden keskiarvo käytön aikana oli 0,013 mg/m3 (PM10). Tilojen käyttöajassa oli ryhmien välillä huomattava ero: Tutkimuskohteiden käyttöaika on keskimäärin 6,7 tuntia päivässä ja verrokkikohteiden

160

Sisäilmayhdistys raportti 36

4,9 tuntia päivässä. Mittausjaksot sijoittuivat kuitenkin molemmissa tapauksissa aina käytön aikaan päivällä. Tutkimuskohteissa siivouksen laatu on tehtyjen katselmusten perusteella hieman parempi, kuin verrokkitiloissa. Opetustilojen osalta käytön aikainen toiminta vaikuttaa ilmanhiukkaspitoisuuksiin todennäköisesti enemmän, kuin avotoimistoissa. Näin myös siivouksen ja tilojen siivottavuuden merkitys korostuu opetustiloissa. Ilmanhiukkaspitoisuuteen vaikuttavat muuttujat Sekä avotoimistoissa että opetustiloissa ilman hiukkaspitoisuudet laskivat yön aikana noin puoleen päivällä mitattuihin arvioihin verrattuna sekä verrokki- että tutkimuskohteissa.

Kuva 1. Ilmanhiukkaspitoisuuden määrät opetustiloissa Opetustiloissa ilman hiukkaspitoisuuden lasku oli pääosin vielä avotoimistoja suurempaa. Tutkimuksessa havaittiin, että painovoimainen ilmanvaihto vaikuttaisi heikentävästi pölyn häviämiseen ilmasta. Ainoastaan yhdessä (1) kohteessa 20 kohteesta oli painovoimainen ilmanvaihto. Kohteessa (avotoimisto) ilman hiukkaspitoisuus ei juurikaan muuttunut yön aikana päivällä mitatuista arvioista (laskua noin 20 %). Kaikissa opetustiloissa läsnäoloon tai CO2 pitoisuuteen perustuva ilmanvaihtojärjestelmä poisti yöaikaan hiukkaset ilmasta tehokkaasti. Tutkimuskohteessa B aikaohjattu ilmanvaihto ei jostain syystä poistanut hiukkasia ilmasta yhtä tehokkaasti. Kyseessä voi olla vain yksittäinen poikkeus, eikä syynä ole välttämättä ilmanvaihdon ohjaus. Em. havainto tehtiin kuitenkin vain yhden tilan osalta opetustilojen tutkimus- tai verrokkikohteissa. PINTAPÖLYKERTYMÄN MITTAUS Henkilöä lähellä olevien pintojen pölykertymää mitattiin neljä (4) viikkoa. Avotoimistoihin asetettiin kaksi (2) lasilevyä 100-120 cm ja opetustiloihin kaksi (2) lasilevyä 80-100 cm korkeudelle lattiapinnasta. Levyt pyrittiin asettamaan mahdollisimman samankaltaisille paikoille kaikissa tiloissa niin, että ne olivat vähintään

Sisäilmastoseminaari 2018

161

neljän (4) metrin etäisyydellä pääteilmalaitteista. Tutkimusjakson aikana lasilevyjä ei puhdistettu tai siirretty. Pintapölykertymä mitattiin lasipinnalta merkityltä alueelta kahden (2) ja neljän (4) viikon kulutta BM Dustdetector – mittalaitteella. Menetelmässä geeliteippi painetaan mitattavalle pinnalle näytteenottotelalla. Telattu geeliteippi läpivalaistaan laseroptisella mittauslaitteella (BM - Dustdetector®), joka ilmoittaa pölypeittoprosenttina, kuinka suuri osa teipin pinnasta on pölyn ja lian peitossa. Avotoimistoissa tutkimuskohteissa kahden (2) viikon pölykertymän keskiarvo oli 0,6 % ja verrokkikohteissa 0,7 %. Neljän (4) viikon tutkimusjakson kaikkien mittausten keskiarvo oli tutkimuskohteissa 0,9 % ja verrokkikohteissa 1,2 %. Pintapölykertymän erotus avotoimistojen osalta neljän (4) viikon jälkeen ei ole merkittävä. Mittausmenetelmän tehokkuus (87-97 %) /2/ ja kohteiden käytön erotukset ovat todennäköinen selitys havaitulle erotukselle neljän (4) viikon kertymässä. Opetustiloissa tutkimus- ja verrokkikohteissa kahden (2) viikon pölykertymien keskiarvot olivat samat, 1,5 %. Neljän (4) viikon tutkimusjakson kaikkien mittausten keskiarvo oli tutkimuskohteissa 2,7 % ja verrokkikohteissa 2,3 %. Pintapölykertymän erotus neljän (4) viikon jälkeen ei ole merkittävä. Mittausmenetelmän tehokkuus ja tilojen toiminnalliset eroavaisuudet ovat todennäköinen selitys havaitulle erotukselle neljän (4) viikon kertymässä, koska kahden (2) viikon kertymät ovat identtiset. OLOSUHTEIDEN VAIKUTUS MITTAUSTULOKSIIN Tekstiililattiapintaisten avotoimistojen ja opetustilojen siivottavuus ja siivouksen laatu olivat tutkimuksen mukaan verrokkikohteita parempia. Tutkimus- ja verrokkikohteisiin kuuluvien avotoimistojen siivottavuudessa puolestaan oli enemmän puutteita kuin opetustiloissa. Avotoimistojen tasopintojen puhdistettavuutta heikensivät esimerkiksi pinnoilla säilytettävät esineet ja sähkölaitteiden johdot. Siivouksen laatu arvioitiin soveltaen INSTA:800-laadunarviointistandardia. Siivouksen laatutason erotus oli huomattava opetustiloissa (pisteytetty laatu verrokkikohteissa 4,0 ja tutkimuskohteissa 4,4). Tämä saattaa osittain selittää ilman hiukkaspitoisuuden ja pölykertymän mittauksessa havaittuja eroja. Kohteiden siivottavuuden ja siivouksen laatutasojen eroon voi vaikuttaa myös se, että tutkimuskohteet olivat pinnoiltaan ja tekniikaltaan uudempia kuin verrokkikohteet. Tutkimuskohteet olivat joko valmistuneet tai niissä oli suoritettu eri tasoisia korjaustoimenpiteitä viimeisen vuoden sisällä. Verrokkikohteissa vastaavasti viimeisimmästä muutostöistä tai rakennuksen valmistumisesta oli huomattavasti pidempi aika. PÖLYINDEKSIN MITTAUS TEKSTIILILATTIALTA Tutkimuksessa testattiin tekstiililattiapintojen pölyindeksin mittausta INSTA:800 – standardissa kuvatulla menetelmällä (menetelmä B, Stepp Tester) /3/. Mittausten tavoitteena oli saada tietoa tekstiilimattoon mahdollisesti kertyneen pölyn määrästä ja käyttää tietoa muiden mittaustulosten mahdollisten poikkeamien selvittämiseen. Pölyindeksin mittauksissa todettiin, että kaikki tutkittavien tilojen matot olivat pääsääntöisesti varsin puhtaita verrattuna INSTA:800 – standardissa annettuihin rajaarvoihin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

162

Sisäilmayhdistys raportti 36

Tutkimuksessa havaittiin, että flokatun tekstiililattiapinnan pölyindeksi oli erittäin alhainen (vain muutama mitattu näyte 0,1 %, muut näytteet 0,0 %) ns. tuftatuihin tekstiililattiapintoihin verrattuna. Valitettavasti tutkimuksessa oli mukana ainoastaan yksi (1) kohde, jossa oli flokattu tekstiililattia, eikä havaintoa päästy todentamaan toisessa kohteessa. Näin lattiapinnan imuroinnin laatua ei päästä täysin sulkemaan pois vaikuttavana tekijänä. Flokattu tekstiililattiapinta voiko joko sitoa pölyn tiukasti itseensä, tai pöly ei kiinnity lattiapintaan ja se on helppo imuroida pois. Pölyindeksin mittausmenetelmä on kuitenkin riittävän tehokas esimerkiksi nostamaan lattiapinnasta hiuksen tai pienen irtoroskan, jotka vaikuttavat mittaustulokseen huomattavasti. Tästä syystä pölyn kiinnittyminen mattoon on erittäin epätodennäköistä. KÄYTTÄJÄKYSELYN TULOKSET Käyttäjäkyselyn vastausprosentti 64 % ja vastaajia oli yhteensä 102 henkilöä /4/. Sekä verrokki-, että tutkimuskohteista kohteista vastattiin lähes samalla palautumisprosentilla. Avotoimistoissa verrokkikohteiden käyttäjät olivat tyytyväisempiä tilojen koettuun ilmanlaatuun, ääniympäristöön ja siisteyteen kuin tutkimuskohteissa. Ilmanlaadun osalta kyselyn tulokset tukevat osittain tiloissa tehtyjä havaintoja ja mittauksia, mutta siivouksen laadun ja ääniympäristön näkökulmasta tulokset ovat ristiriitaisia. Siivouksen laatu oli katselmusten perusteella tutkimuskohteissa korkeampi ja niissä pitäisi olla parempi ilmanvaihto ja ääniympäristö, kuin vanhemmissa verrokkikohteissa. Käyttäjäkyselyn tulokset eivät kuitenkaan tukeneet edellä mainittuja havaintoja. Opetustiloissa kyselyn tulokset vastasivat paremmin kohteissa tehtyjä mittauksia ja havaintoja. Ainoastaan siivouksen laatu koettiin verrokkikohteissa jälleen paremmiksi, vaikka laatukatselmuksissa tilanne oli päin vastainen. Yhtenä syynä voivat olla uuden opetussuunnitelman mukaiset tilat, joissa erilaiset kalusteet, sermit, pöydät ym. voivat luoda vaikutelman epäjärjestyksestä ja huonosta siivouksen laadusta. Vaikka kalusteiden määrä voi vaikeuttaa siivousta, kalusteaste ei laatukatselmusten tulosten perusteella vaikuttanut siivouksen laatuun. Käyttäjien kokemuksiin voi vaikuttaa se, että avotoimistojen osalta tutkimuskohteissa käyttäjät olivat siirtyneet uuteen toimintaympäristöön vasta hiljattain; uuden toimintaympäristön ääniolosuhteet voidaan kokea huonommiksi kuin työskenneltäessä omassa toimistohuoneessa. Verrokkikohteissa avotoimistoissa puolestaan oli työskennelty jo pidempään ja ääni- ja toimintaympäristöön on totuttu. Edellä mainitut tekijät voivat heijastua myös koettuun siivouksen laatutasoon tutkimuskohteissa. Avotoimistojen osalta ilmanlaatua koskevan kyselyosan vastausprosentit on esitetty seuraavassa kuvassa 2. Vasemman puoleisessa sarakkeessa on esitetty prosenttiosuus vastauksista kysymykseen ”täysin erimieltä”, keskimmäisessä sarakkeessa ”en osaa sanoa” ja oikean puoleisessa sarakkeessa ”täysin samaa mieltä” lattiapintamateriaaleittain.

Sisäilmastoseminaari 2018

Millaiseksi koet työskentelytilasi sisäilman

163

Avotoimistotila, tekstiililattiapinta Avotoimistotila, kovalattiapinta (N=41) (N=27)

Sisäilma ei ole tunkkaista

43,90 %

0,00 %

56,10 %

18,50 %

7,40 %

74,10 %

Sisäilma ei ole kuivan tuntuista

43,90 %

4,90 %

51,20 %

22,20 %

7,40 %

70,40 %

Sisäilma ei tunnu pölyiseltä

36,60 %

9,80 %

53,70 %

11,10 %

3,70 %

85,20 %

Työskentelytilassa ei ole vedon tunnetta

29,30 %

2,40 %

68,30 %

33,30 %

3,70 %

63,00 %

Työskentelytilassa ei ole epämiellyttäviä tai häiritseviä hajuja

31,70 %

4,90 %

63,40 %

7,40 %

11,10 %

81,50 %

Työskentelytilassa on riittävä ilmanvaihto

43,90 %

12,20 %

43,90 %

22,20 %

11,10 %

66,70 %

Koen työskentelytilani sisäilman hyvänä

41,50 %

2,40 %

56,10 %

22,20 %

14,80 %

63,00 %

Kuva 2. Käyttäjäkyselyn tulokset avotoimistoista ilmanlaatuun liittyen LATTIAPINTOJEN ELINKAARIKUSTANNUKSET YLLÄPIDON OSALTA Ylläpidon elinkaarikustannukset laskettiin 10 vuoden ajalta sekä opetustiloissa että avotoimistoissa käyttäen työmäärämitoitusta. Vertailtavat materiaalit olivat flokattu ja tuftattu tekstiililattia sekä homogeninen muovimatto. Elinkaarilaskennassa käytetyt siivousohjelmat on laadittu materiaalivalmistajien ohjeistusten mukaan ottaen huomioon tilojen tarpeenmukaiset ja kustannustehokkaat siivousmenetelmät ja -taajuudet sekä ylläpito- että perussiivouksessa. Euromääräiset erotukset avotoimistojen osalta on esitetty kuvassa 3.

Kuva 3. Lattiapintojen elinkaarikustannukset avotoimistoissa Elinkaarilaskennan perusteella tekstiililattian ylläpitokustannukset 10 vuoden jaksolla ovat tilatyypistä riippuen 1,7-2,1 kertaa suuremmat kuin muovimattopintaisen lattian. Elinkaarilaskennassa tulee ottaa huomioon myös erilaisten lattiapintojen siivouksessa

164

Sisäilmayhdistys raportti 36

tarvittavat koneet ja niistä aiheutuvat kustannukset. Ylläpito- ja perussiivousmenetelmiltään poikkeavien lattiapintojen käyttö samassa kohteessa lisää käytettävien koneiden määrää sekä siivouksessa tarvittavia työvaiheita ja huoltotoimenpiteitä. Tämä pitää ottaa huomioon myös mitoitettaessa ja sijoitettaessa siivouskeskuksia sekä koneiden varastointiin varattuja tiloja rakennukseen. LATTIAPINTAMATERIAALIN VALINTA Tutkimuksen tulokset eivät tue tekstiililattian valintaa avotoimistoihin. Käyttäjäkyselyn perusteella tekstiililattia ei paranna koettua ääniympäristöä, tekstiililattian siivouksen ylläpitokustannukset ovat noin kaksinkertaiset koviin lattiapintoihin verrattuna ja se lisää mittausten mukaan ilman hiukkaspitoisuutta. Käyttäjäkyselyn osalta on kuitenkin huomioitava, että käyttäjillä saattaa esiintyä muutosvastarintaa siirryttäessä omista toimistohuoneista avotoimistoihin ja monitoimitiloihin ja tämä vaikuttaa tuloksiin. Kaikki tutkimuskohteet olivat niin uusia, ettei olosuhteisiin oltu vielä ehditty välttämättä sopeutua. Opetustiloissa tekstiililattiapinnalla ei ole yhtä suurta vaikutusta koettuun tai mitattuun ilmanlaatuun ja sen koettiin parantavan tilan ääniympäristöä. Voidaankin todeta, että opetustiloissa halutut ominaisuudet määrittävät lattiapinnan valintaa enemmän kuin avotoimistoissa. Toisaalta ylläpitokustannukset tekstiililattiapinnan osalta ovat kovapintaisia lattiapintoja huomattavasti suuremmat myös opetustiloissa. Oleellista on, että tekstiililattian vaikutukset ylläpidon kustannuksiin ja olosuhdevaatimuksiin otetaan huomioon jo kohteen suunnittelussa. Tilan siivouksessa käytettäville työvälineille ja laitteille on varattava riittävät tilat läheltä siivottavia tiloja. Kovien lattiapintojen ja tekstiililattiapintojen käyttö samassa kohteessa lisää koneinvestointeja, koneiden määrää, sekä säilytys- ja huoltotilojen tarvetta. Lian leviämisen estämiseen on panostettava sisäänkäynneissä ja sisäkenkien käyttö on suositeltavaa. Niin sanotuissa kengättömissä kohteissa on varattava tilaa ulkokenkien säilytykselle ja vaihdolle. Ruokailua varten on järjestettävä rajatut tilat, joissa ei lattiapinnan tahraantumisen vuoksi käytetä tekstiililattiapintoja. Ylläpidon elinkaarikustannusten selvittäminen jo suunnitteluvaiheessa on suositeltavaa, jotta siivouspalveluiden järjestämisen ja hankintojen kustannukset voidaan ennakoida koko rakennuksen elinkaaren ajan. LÄHDELUETTELO 1. Suomen rakentamismääräyskokoelma, D2 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto. Määräykset ja ohjeet 2012. Ympäristöministeriö. (Julkaistu myös RT-, LVI- ja KHsäännöskorttina RakmMK-21503, LVI RakMK-00465, KH RakMK-10611.) 2.

Schneider T., Petersen O. H., Kildesø J., Kloch N. P., Løbner T. (1996) Design and Calibration of a Simple Instrument for Measuring Dust on Surfaces in the Indoor Environment. Abstract

3.

SFS 5994: 2012. Siivouksen tekninen laatu. Mittaus- ja arviointijärjestelmä (INSTA 800:2010). Helsinki: Suomen Standardoimisliitto SFS. s. 60-74.

4.

Takala, A. 2017. TPA Andersson Oy:n tekstiililattiapintojen tutkimuksen käyttäjäkyselyn tulokset työskentelytilojen sisäilman, ääniolosuhteiden ja siisteyden osalta. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

Sisäilmastoseminaari 2018

165

MAANVASTAISEN BETONILAATAN PÄÄLLYSTYSRATKAISUJEN VESIHÖYRYN LÄPÄISEVYYDEN ANALYSOINTI Kasper Käyhkö1, Juhani Pirinen1 ja Xiaoshu Lu-Tervola2 1 2

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Aalto-yliopisto

TIIVISTELMÄ Tämän diplomityön tarkoituksena oli tutkia vanhan maanvastaisen alapohjarakenteen lämpö- ja kosteusteknistä toimintaa kenttämittausten sekä tietomallin avulla, kun rakenne päällystetään eri lämpö- ja kosteustekniset ominaisuudet omaavilla lattiapäällysteillä. Tutkimus toteutettiin keräämällä tuloksia vesihöyrypitoisuudesta betonirakenteen ja päällysteen rajapinnalta 3 – 5 kuukauden ajan, yhteensä 23 eri päällysteeltä. Kenttämittauksista saatuja tuloksia vertailtiin tietomallista saatuihin tuloksiin. Tulosten perusteella voitiin havaita selkeitä eroja vesihöyrypitoisuuksissa tiiviiden ja läpäisevien päällysteiden välillä. Uusina tutkimustuloksina huomattiin savilattian, tekstiilimaton ja erikoisvinyylipohjaisen tekstiilimaton korkea vesihöyryn läpäisevyys. Suurin osa päällysteistä, kuten muovimatot, kemialliset pinnoitteet, kumi- ja vinyylilattiat sekä isot saumatut klinkkerilaatat, luokiteltiin tässä tutkimuksessa heikosti vesihöyryä läpäiseviksi. /1/ TAUSTA JA TAVOITTEET Kosteusvauriot ja rakennusten sisäilmaongelmat ovat olleet pinnalla mediassa viime aikoina. Yksi yleisimmistä kosteusvauriorakenteista on maata vasten oleva alapohjarakenne. Selvitysten mukaan koulujen kosteusvauriot liittyvät yleisimmin alapohjarakenteisiin. /2/ /3/ Myös pientalojen kosteusvauriot löytyvät yleensä alapohjarakenteista. /4/ Betonin rakennekosteuden riittämättömän kuivumisen sekä vesivahinkojen (putkivuotojen tms.) lisäksi, yksi syy alapohjarakenteiden kosteusvaurioille on riittämätön rakennusfysiikan sekä päällysteiden ominaisuuksien tunteminen. Päällystevalintoja tehtäessä tulee ymmärtää erityisesti alapohjarakenteen lämpö- ja kosteuskäyttäytymisen perusteet sekä tuntea päällysteen rakennusfysikaaliset ominaisuudet, kuten vesihöyryn läpäisevyys. Maanvastaisen alapohjarakenteen lämpö- ja kosteuskäyttäytymistä sekä lattiapäällysteiden vesihöyryn läpäisevyyttä ja sen vaikutusta rakenteen kuivumiseen ovat tutkineet Suomessa ainakin Ralf Lindberg, Virpi Leivo, Jukka Rantala, Jussi Eronen, Leif Wirtanen, Vesa Räsänen, Vesa Penttala sekä Tarja Merikallio. Päällysteiden vesihöyryn läpäisevyyteen liittyvät tutkimukset ovat kuitenkin pääasiassa toteutettu laboratorioolosuhteissa ja niiden pääpainona on ollut betonin rakennekosteuden kuivuminen. Lisäksi tutkimuksissa käytettyjen päällysteiden materiaalikirjo on ollut suppea. Tämän tutkimuksen päätavoitteena on analysoida vanhan maanvastaisen lämmöneristämättömän betonialapohjarakenteen lämpö- ja kosteuskäyttäytymistä, kun rakenne päällystetään eri lämpö- ja kosteustekniset ominaisuudet omaavilla päällysteillä.

166

Sisäilmayhdistys raportti 36

Tarkoituksena on havainnoida, kuinka nopeasti rakenteen kosteuskäyttäytymisessä voidaan huomata eroja ns. tiiviiden ja vesihöyryä läpäisevien päällysteiden välillä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on luoda 2D-tietomalli, jonka toiminta korreloi kenttämittauksista saatujen tulosten kanssa. Mallista ja kenttämittauksista saatujen tulosten perusteella on tarkoitus tehdä lista päällysteistä, joita voidaan jatkossa läpäisevyyden puolesta suositella käytettävän vastaavanlaisia rakenteita päällystettäessä. TOTEUTUS Kenttämittaukset Kenttämittauksia varten valmisteltiin kaksi eri mittauskenttää Niemen toimintakeskuksen kellaritiloihin Lahdessa. Toinen kenttä valmisteltiin huoneeseen A (Kuva 1), jonka lattiapinta tasoitettiin Weberin lattiatasoitteilla ennen päällystämistä. Huoneen B päällysteet asennettiin suoraan jyrsityn betonipinnan päälle (Kuva 2). Tutkimustuloksia vesihöyrypitoisuudesta betonirakenteen ja päällysteen rajapinnalla kerättiin porareikä-, viilto- ja loggaavin mittauksin. Viimeiset mittaustulokset mittauskentiltä tätä tutkimusta varten kerättiin noin viiden kuukauden päästä ensimmäisten päällysteiden asentamisesta.

Kuva 1. Huoneen A päällysteet.

Sisäilmastoseminaari 2018

167

Kuva 2. Huoneen B päällysteet. Tarkasteltavat rakenteet ja päällysteet Tutkimuksessa tarkastellut rakenteet löytyvät alla olevista kuvista (Kuvat 3 ja 4). Kuvissa on lisäksi esitetty vesihöyrypitoisuudet eri syvyyksillä rakenteita. Vesihöyrypitoisuudet selvitettiin tutkimuksen alussa porareikämittauksin. Huoneiden A ja B alapohjarakenteet eroavat toisistaan lähinnä rakennusmuovin alapuolisen tasausbetonin paksuuden osalta. Lisäksi huoneessa A betonilaatta on tasoitettu kahteen kertaan ennen päällysteiden asentamista. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 23 eri lattiapäällystettä. Lista päällysteistä löytyy taulukosta 1.

Kuva 3. Huoneen A rakenne ja vesihöyrypitoisuus eri kohdissa rakennetta.

Kuva 4. Huoneen B rakenne ja vesihöyrypitoisuudet eri kohdissa rakennetta.

168

Sisäilmayhdistys raportti 36

Taulukko 1. Tutkimuksessa mukana olleet päällysteet.

Simulaatio Kenttämittausten lisäksi molemmista tutkituista rakenteista luotiin 2D-tietomalli, josta saatuja tuloksia vertailtiin kenttämittauksista saatuihin tuloksiin. Malli luotiin COMSOL Multiphysics –ohjelmalla, jossa lisäosana on Heat Transfer Module. Malli luotiin kaksidimensioisena, jotta joidenkin päällysteiden kohdalla pystyttiin paremmin havainnoimaan mm. päällysteen saumojen rakennetta kuivattavaa vaikutusta. Tehdyt tarkastelut suoritettiin epästationäärisinä, ajasta riippuvina tarkasteluina. Alku- ja raja-arvoina mallinnuksessa käytettiin sekä mittauksin saatuja tuloksia, että kirjallisuudessa määritettyjä arvoja. Sisäilman lämpötilana laskennassa käytettiin vakiolämpötilaa (T = 22 °C), mikä oli sisäilmasta noin kahden viikon välein mitattujen lämpötilojen keskiarvo. Sisäilman kosteuspitoisuuden arvot puolestaan määritettiin Lahden Launeen sääasemalta saadun mittausdatan perusteella. Ulkoilman vesihöyrypitoisuus muutettiin sisäilman vesihöyrypitoisuudeksi lisäämällä siihen sisäilman kosteuslisä. Sisäilmasta tarkistusmittauksilla saadut kosteuspitoisuudet korreloivat hyvin säädatasta määritettyjen arvojen kanssa. Rakenteen alapuolisen täyttökerroksen lämpötilan ja suhteellisen kosteuden oletettiin pysyvän vakiona koko laskenta-ajan. Täyttökerrokselle käytetyt parametrit saatiin kenttämittauksista (T = 21 C ja RH = 98 % (A)/91 % (B)). Materiaaliominaisuuksia mallia varten kerättiin mm. materiaalivalmistajien tuoteselosteista ja olemassa olevista tutkimuksista. Materiaaliominaisuuksissa, erityisesti materiaalien vesihöyrynläpäisevyydessä, oli suuria eroavaisuuksia lähteestä riippuen. Päällysteille lähteiden pohjalta annettuja vesihöyrynläpäisevyyden arvoja jouduttiin osalla päällysteistä muokkaamaan, jotta malli saatiin paremmin korreloimaan kenttämittausten kanssa.

Sisäilmastoseminaari 2018

169

TULOKSET JA NIIDEN LUOTETTAVUUS Tulosten perusteella voitiin havaita selkeitä eroja päällysteiden alapuolisissa vesihöyrypitoisuuksissa jo näin lyhyellä aikavälillä. Lisäksi tutkimuksessa luotu malli saatiin korreloimaan varsin hyvin kenttämittausten kanssa. Tutkimustuloksista yllätyksenä tuli erikoisvinyylipohjaisen tekstiilimaton odotettua korkeampi kosteuden läpäisykyky. Myös puupohjaisten tuotteiden kyky tasata sisäilman kosteusvaihteluita oli odotettua selkeämmin nähtävissä. Uutena tutkimustuloksena saatiin lisäksi savilattian ja kuitukangaspohjaisen tekstiilimaton erinomaiset kosteuden läpäisyominaisuudet. Tutkimuksen tuloksena syntyi alla oleva lista, jossa tutkitut päällysteet on jaettu ryhmiin niiden kosteuden läpäisevyyden perusteella. Listassa on eritelty tulosten perusteella hyvin, kohtalaisesti ja heikosti kosteutta läpäisevät päällysteet. Taulukko 2. Tutkimuksessa mukana olleet päällysteet jaettuina ryhmiin kosteuden läpäisevyyden perusteella. Hyvin

Kohtalaisesti

Heikosti

Savilattia

Linoleumi

Kapseloiva epoksi

Tekstiilimatto (kuitukangaspohja)

Kvartsivinyylilaatta 300 Polyuretaanimassalattia

Tekstiilimatto (erikoisvinyylipohja)

Muovimatto (kerroksellinen)

Epoksimassalattia

Pienet klinkkeri 100 (saumattuna)

Pienet Enomer-lankut

Vesiohenteinen hiertoepoksi

Lattialankut (HLL)

Enomer-matto (homogeeninen)

Laminaattilankut

Muovimatto (homogeeninen)

Korkkilankut

Isot klinkkerit 600 (saumattuna) Tekstiililaatat (bitumipohja) Vinyylilankut (kelluvana) Kumilaatta Kalanpyrstövinyyli

Tulosten luotettavuuden analysoinnissa tulee huomioida mm. kenttäolosuhteissa tehtyjen mittausten tarkkuus, joka on aina laboratorio-olosuhteissa tehtyjä mittauksia huonompi, johtuen muun muassa olosuhteiden epätasaisuudesta. Esimerkiksi lämpö- ja kosteusolosuhteet tutkitun alapohjarakenteen alla saattoivat poiketa huomattavastikin laskennassa käytetyistä arvoista eripuolilla rakennetta. Lisäksi mm. betonin paksuus tai rakennusmuovin kunto saattoivat vaihdella rakenteen eri päällysteiden alla, milloin tulosten vertailukelpoisuus kärsii. Lisäksi tulee huomioida myös kenttämittauksissa käytetyn mittauslaitteiston epätarkkuus. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Vanhaa maanvastaista lämmöneristämätöntä alapohjarakennetta päällystettäessä tulee suosia tämän tutkimuksen perusteella hyvin kosteutta läpäiseviä päällysteitä. Tutkimuksen perusteella heikosti tai kohtalaisesti kosteutta läpäiseviä päällysteitä käytettäessä, tulee rakenteen lämpö- ja kosteustekninen toiminta olla poikkeuksellisen huolellisesti arvioitu ja mallinnettu etukäteen. Tutkimuksessa keskityttiin pelkästään päällysteiden vesihöyryn läpäisevyyteen. Päällystettä valittaessa tulee kiinnittää huomiota myös muihin kosteusvaurioiden

170

Sisäilmayhdistys raportti 36

ennaltaehkäisyn kannalta oleellisiin seikkoihin, kuten päällysteen kosteudensietokykyyn. Toiset päällysteet vaurioituvat herkemmin ja matalammista kosteuspitoisuuksista kuin toiset, joten osalla päällysteistä voidaan sallia huomattavasti korkeampia alapuolisia kosteuspitoisuuksia kuin toisilla. Heikosti kosteutta läpäisevä päällyste voi joissain tapauksissa soveltua käytettäväksi vastaavanlaisia rakenteita päällystettäessä, jos voidaan varmistua, ettei päällyste vaurioidu tai esimerkiksi irtoa alustastaan kosteuspitoisuuden noustessa. LÄHDELUETTELO 1. Käyhkö, K. 2017. Maanvastaisen betonilaatan päällysteratkaisujen vesihöyryn läpäisevyyden analysointi. Aalto-yliopisto. 89 + 9 s. 2.

Kurnitski, J., Vilkki, R., Jokiranta, K., Kettunen, A. ja Hejazi-Hashemi, S. 1996. Koulujen sisäilmasto ja kosteusvauriot. Teknillinen korkeakoulu, LVI-laboratorio, Talonrakennustekniikan laboratorio. Raportti B46.

3.

Meklin, T., Putus, T., Hyvärinen, A., Haverinen-Shaughnessy, U., Lignell, U ja Nevalainen, A. 2008. Koulurakennusten kosteus- ja homevauriot. Opas ongelmien selvittämiseen. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja.

4.

Pirinen, J. 2006. Pientalojen mikrobivauriot. Lähtökohtana asukkaiden kokemat terveyshaitat. TTY. Hengitysliiton julkaisuja 19/2006. Hengitysliitto Heli ry. 128 s.

Sisäilmastoseminaari 2018

171

MUOVIMATOLLA PÄÄLLYSTETYT BETONILATTIAT – RATKAISUJA HAASTEISIIN? Kiia Miettunen ja Leif Wirtanen Ramboll Finland Oy TIIVISTELMÄ Rakennusala kehittyy jatkuvasti ja alalle tuodaan uusia materiaaleja ja uusia rakenneratkaisuja. Yksi merkittävä viime vuosien aikana tapahtunut muutos on ollut kasvanut betonivalujen paksuus. Tämä muutos on johtanut siihen, ettei tällä hetkellä voimassa olevaa ohjeistusta betonin kosteuspitoisuuden arviointisyvyydelle voida sellaisenaan soveltaa. Toinen merkittävä muutos on tapahtunut sementtilaaduissa ja lisäaineissa, joiden myötä lattioissa käytettyjen betonilaatujen ominaisuudet ovat muuttuneet. Kolmas merkittävä muutos on tapahtunut käytetyissä materiaaleissa, kuten muovimatoissa. Tässä esityksessä syvennytään uudisrakennuksissa havaittuihin ongelmiin muovimatoilla päällystettyjen betonilattioiden osalta. TAUSTAA Muovimatolla päällystettyihin betonilattioihin alettiin kiinnittää huomiota 1990-luvulla, kun niiden epäiltiin heikentävän sisäilman laatua. Aihepiiriä tutkittiin aktiivisesti 1990luvun loppupuolella ja 2000-luvun alkupuolella. Aiheesta on julkaistu väitöstyö /1/ sekä useita tieteellisiä artikkeleita mm. /2-7/. Tutkimusten perusteella havaittiin 2-etyyli-1heksanolin ja TXIB:n indikoivan vauriota ko. lattiarakenteessa. Näille kyseisille yhdisteille on sittemmin määritetty toimenpiderajat Asumisterveysasetuksessa /8/. Yhdeksi merkittäväksi syyksi muovimatolla päällystettyjen betonilattioiden ongelmiin on tunnistettu betonin kosteus, joka on varsin emäksistä. Ongelmien vähentämiseksi on 2000-luvun alkupuolella julkaistu betonin kosteusmittausohjeistusta /9,10/. Tästä huolimatta muovimatoilla päällystettyjen betonilattioiden ongelmia ei ole saatu täysin poistettua. Nykyrakentamisessa yleistyneet rakenteet ja suuret rakennepaksuudet kuivuvat merkittävästi hitaammin kuin teoreettiset laskentakaavat antavat ymmärtää. Laskentakaavoja ei tulisi käyttää päällystämisajankohdan arvioimisessa, vaan päällystämisajankohdan tulee aina perustua hyväksyttävillä mittausmenetelmillä tehtyihin mittaustuloksiin. Tästä huolimatta rakentamisajat määritetään usein teoreettisen laskentakaavan antamiin kuivumisaikoihin perustuen. Rakennusmateriaalien ja -tuotteiden kehitys tuo markkinoille jatkuvasti uusia tuotteita. Näiden lattiapäällystejärjestelmien muiden komponenttien (tasoite, liima, päällyste) käyttäytymisestä rakenteissa on usein varsin vähän julkaistua tutkimustietoa ja kokemusta. Päällystämisajankohdan arvioimisessa tulisi tuntea myös näiden muiden komponenttien vaikutus kuivumisaikaan. Osassa uudiskohteita onkin ilmennyt ongelmia lattianpäällysteiden värjäytymisen ja tartunnan kanssa sekä joskus myös sisäilman laadussa. Valitettavan usein näissä kohteissa ongelman aiheuttajaksi on havaittu betonirakenteen liian korkea kosteuspitoisuus päällysteen alapinnassa rakennuksen käyttöönoton jälkeen. Näiden

172

Sisäilmayhdistys raportti 36

edellä mainittujen tekijöiden johdosta olisi ajankohtaista tutkia nykyisten materiaalien yhteistoimintaa ja päivittää betonin kuivumisen arviointiin kehitetyt laskentakaavat. Materiaalien yhteistoiminnasta on käynnissä tutkimushanke TTY:llä. UUDISRAKENTAMISEN UUDET HAASTEET Rakennusala kehittyy jatkuvasti ja alalle tuodaan uusia materiaaleja ja uusia rakenneratkaisuja. Yksi merkittävä viime vuosien aikana tapahtunut muutos on ollut kasvanut lattiavalujen paksuus. Uudisrakentamisessa on viime vuosien aikana käytetty yhtenä tavanomaisena ratkaisuna kuorilaattarakennetta, jonka päälle tehdään jopa yli 200 mm paksu jälkivalu. Suuret rakennepaksuudet johtavat betonin hitaampaan kuivumiseen ja ylittävät olemassa olevan ohjeistuksen /9/ laatimisessa tutkitut rakennepaksuudet. Tämä voi johtaa siihen, että betonissa oleva vesimäärä päällystämisen hetkellä on oletettua suurempi. Toinen merkittävä muutos on tapahtunut sementtilaaduissa ja betonin lisäaineissa, joiden myötä lattioissa käytettyjen betonilaatujen ominaisuudet ovat muuttuneet. Betoni on aikaisempaa tiiviimpää ja uuden sukupolven sementtilaadut sitovat itseensä aikaisempaa vähemmän vettä tietyllä ajan hetkellä. Kolmas merkittävä muutos on tapahtunut käytetyissä materiaaleissa, kuten muovimattojen pehmittimissä ja pintakäsittelyissä. Voimassa oleva ohjeistus koskien betonisen välipohjarakenteen kosteuden mittaamista Tällä hetkellä käytössä oleva ohjeistus koskien betonirakenteiden päällystämisen ajankohtaa on esitetty julkaisussa ”Betonirakenteiden kosteusmittaus ja kuivumisen arviointi” /9/. Kyseisen ohjeen mukaan betonirakenteen suhteellinen kosteus tulee mitata esimerkiksi kuorilaattavälipohjan osalta: x

rakenteen pinnasta (0-10 mm)

x

20 - 30 mm syvyydeltä

x

0,2 × koko rakenteen paksuudesta

Kuorilaattarakenne muodostuu julkaisun /9/ mukaan yleensä 70..100 mm paksusta betonielementistä ja paikalla valettavasta 140..190 mm paksusta jälkivalusta. Rakenne kuivuu sekä ylös- että alaspäin, mutta kuoren tiiveydestä johtuen kuivuminen alaspäin on kuitenkin yleensä ylöspäin tapahtuvaa kuivumista huomattavasti vähäisempää ja rakennetta tulisi tarkastella yhteen suuntaan kuivuvana. Myös muissa julkaisussa /9/ käsitellyissä rakenteissa on tapahtunut muutoksia betonilaatan paksuuden osalta. Betonilaadussa tapahtuneita muutoksia Betonin koostumuksella on merkittävä vaikutus sen kuivumisnopeuteen. Koostumuksen osalta keskeisiä tekijöitä ovat betonin vesisementtisuhde, sementtilaatu ja sementtimäärä. Käytettävällä sementtilaadulla on vaikutusta betonin kuivumisnopeuteen ennen kaikkea sen hydrataationopeuden kautta. Finnsementti lanseerasi markkinoille vuonna 2010 ympäristöystävällisen Plussementin /11/. Plussementti on normaalisti kovettuva portlandseos-sementti, jonka seosaineina käytetään masuunikuonaa ja kalkkikiveä. Sitä käytetään yleisesti valmisbetonissa yhdessä muiden sementtilaatujen kanssa. Toinen betonin raaka-aineissa tapahtunut muutos koskee betonin työstettävyyttä parantavia tehonotkistimia. Nk. toisen sukupolven tehonotkistimet yleistyivät 2000 –

Sisäilmastoseminaari 2018

173

luvun alussa. Ne perustuvat polykarboksylaatti-eetteriin (PCE). Polykarboksylaattipohjaiset tehonotkistimet adsorboituvat hitaasti sementtipartikkelien pinnalle mahdollistaen tehokkaan sementtipartikkelien dispergoitumisen. Betoniin lisättävää vesimäärää voidaan näin ollen entisestään vähentää työstettävyyden kärsimättä ja lopputuotteesta tulee aikaisempaa lujempi, tasalaatuisempi ja tiiviimpi. Betonin tiiveyden kasvaessa sen kuivumisnopeus hidastuu. Lattiarakenteen muut materiaalikerrokset Betonilattia koostuu tavanomaisesti betonista ja sen päälle asennettavista mahdollisesta pohjusteaineesta, tasoitekerroksesta, liimasta ja päällysteestä. Tasoitteena on alettu yhä enemmän käyttää nk. matala-alkalista tasoitetta. Tasoitteen pH:n alentamisella pyritään hidastamaan lattiapäällysteen liimaamiseen käytettävän liiman alkalisesta kosteudesta aiheutuvaa hajoamista. Tasoite saattaa kuitenkin ajan myötä menettää betonin korkeaa pH:ta puskuroivan vaikutuksensa, kun betonista siirtyy kosteutta tasoitekerrokseen. Tästä ilmiöstä ei kuitenkaan ole juurikaan julkaistuja tieteellisiä tutkimuksia. Liiman koostumuksella on myös vaikutusta sen säilyvyyteen. Lattialiimat perustuvat yleensä akrylaattidispersioon. Useat niistä vapauttavat 2-etyyli-1-heksanolia jo itsessään. Kyseiselle yhdisteelle on määritelty toimenpideraja Asumisterveysasetuksessa /8/. Akrylaattidispersion haaste lattialiiman sideaineena on sen varsin heikko alkalinkestävyys. Tämän seurauksena matala-alkalisen tasoitteen käyttö on suositeltavaa, mutta toisaalta on myös huolehdittava betonin riittävän alhaisesta kosteuspitoisuudesta päällystyshetkellä. Muovimattojen haasteena on ollut pehmittimenä käytetyt ftalaatit. Ftalaateista on viime vuosien aikana pyritty luopumaan mattovalmistajien toimesta ja tilalle on haettu korvaavia raaka-aineita, kuten adipaatteja. Ftalaatteja saattaa kuitenkin edelleen esiintyä muovimatoissa, koska mattovalmistajat mm. käyttävät kierrätysmateriaalia valmistusprosessissa. Lattiarakenteen kosteusteknisen toiminnan kannalta suurempi muutos on kuitenkin ollut mattojen kulutuskestävyyttä parantavan pintakerroksen tai käsittelyn käyttöönotto. Pintakerros voidaan valmistaa esim. polyuretaanista. Kulutusta kestävä pintakerros tekee matosta kuitenkin myös varsin tiiviin, kasvattaen vesihöyryn diffuusiovastusta. CASE - BETONILATTIAN KUIVUMISNOPEUDEN TARKASTELU Kuivumisnopeuden laskennallinen tarkastelu Seuraavassa tarkastellaan betonilattian kuivumista esimerkin avulla. Kyseessä on lattiarakenne, jossa on valettu 150 mm paksun kuorilaatan päälle 200 mm paksu jälkivalu. Jälkivalussa on käytetty kolmea eri betonilaatua: C25/30, C30/37 ja C35/45. Betonia on jälkihoidettu 2 viikkoa. Betonin vesisementtisuhde on 0,6. Kuorilaattarakenteen kuivumista on seurattu ja rakenteen pinnoitettavuutta tarkasteltu näytepalamittauksilla RT 14-10984 ohjekortin mukaisesti /12/. Rakenteen kuivumisen arviointisyvyys on 0,2 × koko rakenteen paksuus, eli 70 mm. Arviointisyvyys siis vastaa olemassa olevan ohjeistuksen maksimiarviointisyvyyttä. Muut mittaussyvyydet on valittu olemassa olevan ohjeistuksen /9/ mukaisesti. Kuivumisolosuhteet ovat olleet pääosin varsin hyvät, eli sisäilman suhteellinen kosteus on ollut 35 % RH ja lämpötila +25 °C. Julkaisussa /9/ esitetyn laskentakaavan mukaan betonin kuivuminen kestää arviointisyvyydellä edellä mainituissa olosuhteissa arvoon RH 85 % 14 viikkoa eli noin 3

174

Sisäilmayhdistys raportti 36

kuukautta. Olosuhteilla 10 °C ja 80 % RH sekä yli 2 viikon kastumisella saadaan kuivumisajaksi 51 viikkoa. Olosuhteilla 25 °C ja RH 80 % olisi kuivumisaika 30 viikkoa. Kuivumisnopeuden mittaustuloksiin perustuva tarkastelu Rakenteen kuivumista vertailtiin suhteessa käytettyihin betonilaatuihin sekä rakenteen valuajankohtiin eri vuodenaikoina. Talvella tehdyissä betonivaluissa havaittiin betonilaadun vaihtamisen lyhentävän kuivumisaikoja jopa 3 kk. Talvella tehtyjen valujen kuivumisajat olivat noin 13 kuukautta (C25/30) ja 10 kuukautta (C30/37). Mittaustuloksia arviointisyvyydeltä on esitetty kuvissa 1 ja 2. Kuviin on lisätty trendikäyrä osoittamaan päällystettävyyden enimmäisarvon saavuttamisen ajankohtaa. Kuvissa ei ole esitetty kuivumiskäyrää. Keväällä ja kesällä tehtyjen valujen kuivumisajat olivat vertailluilla betonilaaduilla (C30/37 ja C35/45) noin 12 kuukautta, eikä betonilaadun vaihtamisella havaittu olevan enää merkittävää vaikutusta betonin kuivumisaikoihin. Tyypillisesti kesäaikana tehtyjen valujen kuivumisaika on pidempi kuin talvivaluilla. Esimerkkikohteessa yksittäisillä betonilaaduilla kesävalun kuivumisajat olivat noin kaksi kuukautta pidempiä kuin talvivaluilla vaikka kuivumisolosuhteet olivat edulliset. Lujuusluokan kasvattaminen lyhensi kesävalun kuivumisaikaa suhteessa talvivaluun noin yhdellä kuukaudella. Kosteusmittauksin todennetut kuivumisajat poikkeavat kirjallisuudessa esitetyllä laskentakaavalla /9/ saadusta kuivumisajasta. Todellinen kuivumisaika on jopa 3-4 kertaa pidempi kuin teoreettinen laskentakaavalla saatu kuivumisaika. Laskentakaavoja suuremman rakennepaksuuden lisäksi mahdollisesti myös käytettyjen betonien lujuusluokka saattaa aiheuttaa virhettä laskennalliseen kuivumisaikaan. Mittaustulosten perusteella lujuusluokalla havaittiin olevan merkittävä vaikutus kuivumisaikoihin.

Kuva 1. Talvella valetun betonin C25/30 kosteusmittaustulokset 70 mm syvyydeltä mitattuna.

Sisäilmastoseminaari 2018

175

Kuva 2. Talvella valetun betonin C30/37 kosteusmittaustulokset 70 mm syvyydeltä mitattuna. YHTEENVETO Olemassa oleva ohjeistus betonirakenteen kuivumisajan arviointiin ei nykyisellään kaikilta osin vastaa uusia rakenteita ja muuttuneita lattiarakenteiden materiaaliominaisuuksia. Vaikka laskentakaavoja ei tulisi käyttää päällystämisajankohdan arvioimisessa, tulee rakenteiden kuivumisaikoja pystyä arvioimaan rakentamisaikataulua suunniteltaessa. Päällystämisajankohta tulee aina perustua hyväksyttävillä mittausmenetelmillä tehtyihin mittaustuloksiin. Esimerkkikohteessa mittauksin todennetut kuivumisajat olivat jopa 4 kertaa pidempiä kuin laskennallisesti määritetty kuivumisaika-arvio hyvissä kuivumisolosuhteissa. On huomioitavaa, että esimerkkikohteessa kuivumisolosuhteet ovat olleet poikkeuksellisen hyvät. On mielenkiintoista havaita, että esimerkkikohteen todellinen kuivumisaika on ollut lähellä huonoissa olosuhteissa määritettyä laskennallista kuivumisaikaa. Esimerkkikohteessa käytetyillä betonilaaduilla on ollut merkittävä vaikutus rakenteen kuivumisnopeuteen, vaikka valuajankohdan aiheuttamat erot otetaan huomioon. Betonin lujuusluokan kasvattaminen lyhensi kuivumisaikoja jopa kolme kuukautta. Laskennallisen kuivumisajan arvioinnissa vuodenaikojen vaihtelun sekä betonilaadun huomioiminen on haastavaa. Tässä esitetyn esimerkkikohteen mittaustuloksissa on käsitelty vain päällystämistä edeltävää rakennekosteutta arviointisyvyydellä. Käytännön työssä todellisissa kohteissa on esiintynyt ongelmia ohjeistusta paksummissa lattiavaluissa. On mahdollista, että paksuissa rakenteissa syvemmällä oleva kosteus nousee kohti lattiarakenteen yläpintaa kertyen erittäin tiiviin lattianpäällysteen alapintaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että betonilattiarakenteissa on viime vuosikymmenen alun jälkeen tapahtunut muutoksia, joiden myötä tilanne lattiarakenteiden

176

Sisäilmayhdistys raportti 36

kokonaistoimivuuden kannalta on muuttunut. Liian lyhyeksi mitoitetut kuivumisajat, suuret rakennepaksuudet ja muutokset materiaaliominaisuuksissa saattavat aiheuttaa ajan myötä ongelmia tiiviiden lattianpäällysteiden kanssa. Aiheesta on vain vähän julkaistua tutkimustietoa. Tapahtuneiden muutoksien seurauksena voi olla tarpeen myös päivittää betonilattian päällystämiseen ja kosteuden mittaamiseen liittyvää ohjeistusta esimerkiksi päällystettävyyden enimmäisarvojen ja mittaussyvyyksien osalta. Rakenteiden kuivumisajan arvioinnissa käytettäviä laskentakaavoja olisi myös suositeltavaa päivittää useiden rakenteiden osalta. Laskentakaavoissa olisi suositeltavaa huomioida mm. rakenteissa ja sen pintakerroksissa tapahtuneita muutoksia kokonaisuutena sekä eri vuodenaikojen ja vaihtelevien kuivumisolosuhteiden vaikutus kuivumisaikoihin. LÄHDELUETTELO 1.

Sjöberg, A. 2001. Secondary Emissions from Concrete Floors with Bonded Flooring Materials. Chalmers Tekniska Högskola. 188 s.

2.

Eronen, J. et al. 1998. Päällystettyjen betonilattioiden emissiot. Teknillinen korkeakoulu, Rakennusmateriaalitekniikka. 35 s. + liite 1 s.

3.

Metiäinen, P. et al. 2003. 2-ethyl-1-hexanol Emissions from Floor Structure and Health Symptoms. Healthy Buildings, Singapore. ss. 36-41

4.

Villberg, K. et al. 2004. Sisäilman laadun hallinta. VTT Publications 540. 172 s. + liitteet 20 s.

5.

Järnström, H. 2005. Muovimattopinnoitteisen lattiarakenteen VOC-emissiot sisäilmaongelmatapauksissa. VTT Publications 571. 76 s. + liitteet 14 s.

6.

Cain et al. 2005. Odor and Chemestesis from Brief Exposures to TXIB. Indoor Air. ss. 445-457

7.

Järnström, H. 2007. Reference Values for Building Material Emissions and Indoor Air Quality in Residential Buildings. VTT Publications 672. 73 s. + liitteet 63 s.

8.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista (545/2016)

9.

Merikallio, T. 2002. Betonirakenteiden kosteusmittaus ja kuivumisen arviointi. Suomen Rakennusmedia Oy. 62 s.

10. Merikallio et al. 2007. Betonilattiarakenteiden kosteudenhallinta ja päällystäminen. Suomen Rakennusmedia Oy. 97 s. 11. Betoni 3/2014 Sata vuotta suomalaista sementtiä, osa 3 – Jatkuva kehitystyö peilaa tulevaisuuteen, Betoniteollisuus ry, ss. 96-99 12. RT 14-10984 Betonin suhteellisen kosteuden mittaus, ohjeet helmikuu 2010, 16 s.

Sisäilmastoseminaari 2018

177

KAPSELOINTIKORJAUKSISSA KÄYTETTÄVIEN MATERIAALIEN VAIKUTUS SISÄILMAN VOC-PITOISUUKSIIN Juha Kuusijoensuu1, Lari Eskola1, Janne Sievola2 ja Heikki Immonen3 1

A-Insinöörit Suunnittelu Oy Vahanen Rakennusfysiikka Oy 3 Ardex Oy 2

TIIVISTELMÄ Tutkimuksessa selvitettiin kapselointikorjauksessa käytettävän PVC-muovimatto päällystetyn lattiarakenteen toimivuutta. Kapselointikorjauksen rakenteessa matalaalkalinen tasoite jää kahden tiiviin kerroksen väliin, minkä seurauksena tasoitteen kosteus ei pääse enää kuivumaan haihtumalla. Pahimmassa tapauksessa päällysteliiman aiheuttama kosteusrasitus yhdessä tasoitteen korkean suhteellisen kosteuden kanssa saattaa aiheuttaa tasoitteessa kiinni olevissa päällystysmateriaaleissa värjääntymistä, irtoamista, mikrobikasvua ja kemiallisia hajoamisreaktioita, jolloin sisäilmaan haihtuu terveydelle haitallisia päästöjä. Työssä tutkittiin, toimivatko kapselointikorjausjärjestelmän tuotteet siten, että päällysteliiman tuottama ylimääräinen kosteus sitoutuu tasoitteeseen eikä ehdi aiheuttaa muun muassa hajoamisreaktioita päällysteessä. TUTKIMUS Johdanto Sekä uusissa että vanhoissa rakennuksissa kosteus lattiarakenteessa voi aiheuttaa ongelmia. Muovipäällysteen alla liian korkea suhteellinen kosteus voi aiheuttaa VOCpäästöjä, jotka ovat terveydelle haitallisia. Nykyään tällaisessa tilanteessa korjaustapaa pohdittaessa päädytään usein kapselointikorjaukseen. Kapseloinnilla estetään alustan kosteutta siirtymästä kapillaarisesti tai kosteusvirran diffuusion avulla pintarakenteisiin ja estetään haitta-aineiden sekä muiden epäpuhtauksien kulkeutuminen huoneilmaan. Kapselointia käytetään usein myös muovimaton kosteusvauriokorjauksissa vaurioituneesta muovimatosta ja mattoliimasta alustarakenteeseen imeytyneiden kosteusvaurioyhdisteiden hallintaan. Kapselointikorjauksessa käytettävän rakenteen osalta ei ole tietoa siitä, miten tasoite ja päällysteliima toimivat tiiviiden kerrosten välissä. Liimojen ja mattojen kriittisenä kosteuspitoisuutena pidetään yleensä 85 %RH päällystämisen jälkeen, ellei materiaaliselvityksistä muuta tietoa löydy /1/. Betonirakenteessa pinnan suhteellisen kosteuden tulee olla päällystyshetkellä korkeintaan 75 % RH-yksikköä, jotta liiman kosteus pääsee imeytymään betoniin, eikä suhteellinen kosteus pääse nousemaan kriittisen korkeaksi päällysteen alla. /2/ Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko kapselointikorjauksen tasoitevalinnalla vaikuttaa rakenteen toimivuuteen sekä estää päällyste- ja pinnoitevaurioiden syntyminen uudelleen. Tutkimuksessa koekappaleiden rakenne ja aikataulu olivat valituille materiaaleille nopeimmat mahdolliset tuotteiden asennusohjeiden mukaan. Koekappaleiden avulla selvitettiin, mitä tapahtuu päällysteliimasta tulevalle kosteudelle,

178

Sisäilmayhdistys raportti 36

joka jää rakenteeseen maton ja kapseloinnin väliin. Tutkimuksessa halutiin myös selvittää aiheutuuko ylimääräisestä kosteudesta terveydelle haitallisia VOC-päästöjä. Tutkimukseen valittiin tasoite, johon kosteus sitoutuu kemiallisesti päällystyksen jälkeen. Tutkimuksessa selvitettiin kapselointikorjausjärjestelmän sekä erityisesti tasoitteen ja päällysteliiman merkitystä kapselointikorjauksen onnistumisessa ja pitkäikäisyydessä. Tutkimukset tehtiin Ardex-sisäilmajärjestelmän tuotteilla, joista testattiin VOCyhdisteitä sekä tasoitteen kuivumista muovimaton ja kapselointikerroksen välissä. Tällöin kosteuden ei ole mahdollista siirtyä tai haihtua sisäilmaan vaan päällysteliiman kosteus sitoutuu tasoitteeseen. Tutkimuksissa mitattiin kahdesta koekappaleesta suhteellisen kosteuden arvoja kahden kuukauden ajan. Yhteensä kuusi kuukautta kestäneillä FLECmittauksilla tutkittiin terveydelle haitallisten VOC- päästöjen pitoisuuksia kahden ja kuuden kuukauden ajankohtina. Tutkimus tehtiin Satakunnan ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä /3/, sekä jatkotutkimuksena koekappaleesta 2 tehdyt 13 kuukauden FLEC-mittaukset. Laboratoriotestit Tutkimukseen valmistettiin kaksi koekappaletta, jotka valettiin muovikaukaloihin kolme vuorokautta ennen laboratoriotestien aloittamista. Koekappaleiden rakenne tehtiin tuotevalmistajan sisäilmajärjestelmän työohjeiden mukaisesti. Vinyylimuovimatto (PVC) asennettiin valmistajan ohjeiden mukaan myöhäisenä märkäliimauksena. Päällysteliiman tuuletusaika oli noin 15 minuuttia ennen kuin matto asennettiin alustaan. Tuuletusaika vastaa asennustapana myöhäistä märkäliimausta. Koekappaleiden rakenne x Homogeeninen julkisten tilojen vinyylimuovimatto. Vesihöyryn läpäisyarvo 1x10-12 kg/(m2 sPa). Asennettiin mattovalmistajan ohjeiden mukaisesti myöhäisellä märkäliimauksella x AF2100 -päällysteliima, menekki TKB A1 liimalasta, jonka liimatuotto on 220270 g/m². Päällysteliimassa on 2-etyylihenksanolia./4/ x K39 -sementtipohjainen lattiatasoite (pH 8‒9), matala-alkalinen, kerrosvahvuus n. 5 mm x P82 -pohjustusaine n.100g/m2 x EP2000 -höyrynsulku, kaksi telausta, menekki yhteensä n. 600g/m2 x A38MIX –kuivabetoni, 40 mm. Tutkimuksessa tasoitteen alapuolella oleva betoni ei päässyt vaikuttamaan tasoitteen kuivumiseen, koska tasoitteen alapuolelle oli tehty imukyvytön ja erittäin vesihöyrytiivis kerros telaamalla epoksihöyrynsulku. Tasoite on päällystettävissä 5 mm kerrokseen asti 24 h kuluttua ja PVC-matto liimattiin tasoitteen päälle 24 h kuluttua tasoitetyöstä. Maton asennuksen jälkeen tasoitteesta ja päällysteliimasta tuleva kosteus ei päässyt haihtumaan päällysteen pienen vesihöyrynläpäisykyvyn johdosta. Tasoitteen on pystyttävä sitomaan sekä tasoitushetkellä jäljellä oleva kosteus, että päällysteliimasta tuleva ylimääräinen kosteus. Aikataulusta oli tehty tuotteille haastava eli tasoite päällystettiin nopeimmalla mahdollisella aikataululla. Tasoite on matala-alkalinen, pH-arvo on kuivuttuaan 8‒9.

Sisäilmastoseminaari 2018

179

TULOKSET Haihtuvat orgaaniset yhdisteet, VOC VOC-päästöjä mitattiin FLEC-mittauksilla ja tulokset osoittivat, että koekappaleet emittoivat VOC-yhdisteitä.

Kuva 1. Emissionäytteenotto FLEC-mittauksen pintatuotot on esitetty taulukossa 1. FLEC-mittauksen pintatuotoista laskettiin sisäilmapitoisuudet. Laskuissa käytetty pinta-alana 9 m2, tilavuutena 28 m3 ja ilmanvaihtolukuna 0,5. Taulukossa 2 on vertailtu tutkimuksessa laskettua orgaanisten yhdisteiden pitoisuuksia asumusterveysasetuksen toimenpiderajoihin. 2etyyliheksanolille on asumisterveysasetuksessa annettu toimenpiderajaksi 10 μg/m3. Korkein pitoisuus, joka tutkimuksissa 2-etyyliheksanolille saatiin kuuden kuukauden jälkeen, oli 33 μg/m3, joka ylittää asumisterveysasetuksen toimenpiderajan. Korkein TVOC-arvo tutkimuksissa oli koekappaleessa 2 kuuden kuukauden kohdalla otetussa näytteessä, jolloin arvoksi saatiin 39 μg/m3, (toimenpideraja on 400 μg/m3). Kuuden kuukauden 2-etyyliheksanolin arvo ylitti asumisterveysasetuksen toimenpiderajan, kaikki muut tulokset jäivät alle toimenpiderajojen (Taulukko 2). /5/ Tutkimusta jatkettiin 13 kuukauden hetkellä tehdyillä FLEC-mittauksilla. Mittaukset tehtiin koekappaleella 2. Koekappaleen 2 2-etyyliheksanolin pintatuotto on kasvanut arvoon 120 μg/m2h. Tämän perusteella alkaliseen hydrolyysiin perustuva muovimaton kosteusvaurio on päässyt tapahtumaan ja kosteusvaurioyhdisteiden määrä kasvaa.

180

Sisäilmayhdistys raportti 36

Taulukko 1. FLEC-mittaustulokset

Taulukko 2. FLEC-mittaustulokset muutettuna laskennallisiksi pitoisuuksiksi esimerkkihuoneen sisäilmassa

Kosteusmittaukset Päällysteliima nosti suhteellista kosteutta 5 mm tasoitekerroksessa noin yhden RHyksikön. Kosteusmittaustulosten perusteella tasoitteen kuivuminen/sitoutuminen jatkui kuitenkin vielä päällysteen asentamisen jälkeen. Kuvassa 2 ja taulukossa 4 on kosteusmittaustulokset viiltomittauksena muovimaton alta kahden kuukauden ajalta. Koekappaleiden suhteellisen kosteuden mittaustuloksissa oli eroja. Mittaustulosten mukaan koekappaleen 2 suhteellisen kosteuden lukemat alkoivat pienentyä hitaammin kuin koekappaleessa 1 (Taulukko 4). Mahdollinen selitys tälle on se, että koekappaleessa 2 tasoitekerros on ollut koekappale 1:n kerrosta paksumpi. Noin kuukauden kohdalla tehdyissä suhteellisen kosteuden mittauksissa koekappaleen 2 suhteellisen kosteuden lukemat ovat laskeneet koekappaleen 1 lukemia matalammaksi (Taulukko 4). Koska koekappaleessa 2 on saattanut olla paksumpi kerrosvahvuus tasoitetta, siihen on sitoutunut enemmän kosteutta kuin koekappaleen 1 ohuempaan tasoitekerrokseen.

Sisäilmastoseminaari 2018

181

Kuva 2. Kosteusmittaustulokset kahden kuukauden ajalta. Viiltomittauksella tehtynä. Taulukko 4. Suhteellisen kosteuden arvot kahden kuukauden ajalta. Viiltomittauksilla tehtynä.

JOHTOPÄÄTÖKSET FLEC-mittauksissa koekappaleiden muovimaton pinnalta mitattiin 2-etyyliheksanolia, ja koekappaleessa 2 nämä pitoisuudet olivat hieman suuremmat kuin koekappaleessa 1. Ero

182

Sisäilmayhdistys raportti 36

saattaa johtua esimerkiksi suuremmasta tasoitekerroksesta koekappaleessa 2. Koekappaleessa 2 on mahdollisesti ylitetty 5 mm kerrosvahvuus tasoitteessa, ja valmistajan ohjeiden mukaan yli viiden millimetrin kerroksessa päällystys voidaan tehdä kahden vuorokauden kuluttua. Liimatuotteissa saattavat 2-etyyliheksanolipitoisuudet olla korkeat jo ennen maton asentamista/6/. Koekappaleen 1 kohdalla lattiarakenteessa ei voida todeta tapahtuneen vauriota, koska rakennekosteus ei ollut tutkimuksen päättyessä koholla eivätkä emissiot olleet yli viitearvojen /7/. Tutkimuksen tuloksista vahvistui, että valmistajan ilmoittamia päällystysajankohtia ei voida alittaa. Suhteellisen kosteuden tuloksista havaittiin, että tasoite pystyy sitomaan päällysteliimasta tulevan kosteuden. Lähtötilanteessa koekappaleiden suhteellisen kosteuden arvot ovat 94,8 % RH ja 95 % RH ja kahden kuukauden kohdalla lukemat ovat 73,2 % RH ja 74,2 % RH. Tasoite on ollut PVC-maton ja kapselointikerroksen välissä ja näin tasoitteen kosteus ei ole päässyt haihtumaan, vaan se on sitoutunut lattiatasoitteeseen. Tämä osoittaa tasoitteen toimineen suunnitellulla tavalla. Tasoitteen toimivuuden kannalta on tärkeää, että tasoitteeseen sekoitetaan valmistajan ohjeistama vesimäärä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, että tasoitteen ominaisuuksilla on kapselointikorjauksissa suuri merkitys. Tasoitteen päällystysajankohtaa arvioitaessa pitää ottaa huomioon imukyvytön alusta, työmaaolosuhteet sekä päällystysliiman mukanaan tuoma kosteus. Pahimmillaan väärillä ohjeilla tai väärillä tuotevalinnoilla aiheutetaan pintarekennejärjestelmän VOC-yhdisteitä. LÄHTEET 1. Keinänen H. 2013. Hyvät tutkimustavat betonirakenteisten lattioiden muovipäällysteiden korjaustarpeen arviointiin. Opinnäytetyö. s 10. 2.

Lappi S. (toim.). 2013. Uudempien PVC-lattiapäällysteiden vaurioituminen kosteusrasituksen johdosta. Opinnäytetyö. Rakennusterveys. s. 39

3.

Kuusijoensuu J. 2017. Ardex-sisäilmakorjausjärjestelmän vaikutus VOCpitoisuuksiin kapselointikorjauksissa. Opinnäytetyö. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk2017060211959

4.

Ardex päällysteliiman AF2100 M1 tutkimusseloste. 17.04.2014

5.

Asumisterveysasetus 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista 545/2015. s. 4

6.

Niemi S, Järnström H. (toim.). Miksi lattiapinnoiteongelmat ovat edelleen ajankohtaisia, vaikka työmaiden kosteudenhallinta on parantunut ja materiaaliemissiot pienentyneet. s. 271‒276, Sisäilmastoseminaari 2017. s. 273-274

7.

Järnström H, (toim.). 2016. muovimattopinnoitteisen betonilattian emissiot. Viitattu 16.5.2017 http://betoni.com/wp-content/uploads/2016/11/3.Muovimattopinnoitteisen-betonilattian-emissiot-Helena-J%C3%A4rnstr%C3%B6mVTT-Expert-Services-Oy.pdf s. 19

Sisäilmastoseminaari 2018

183

VIILUPUISEN (LVL) RAKENNUKSEN KOSTEUDENHALLINTA Niko Laakso ja Ville Hakala Sweco Asiantuntijapalvelut Oy

TIIVISTELMÄ Tässä artikkelissa esitetään runkorakenteena käytettävän viilupuun kosteuden mittaamiseen, kosteuskäyttäytymiseen sekä viilupuisen rakennuksen kosteuden hallintaan liittyvät erityspiirteet. Artikkeli perustuu viilupuun kosteuskäyttäytymisestä sekä kosteusmittausmenetelmien soveltuvuudesta tehtyyn tutkimukseen ja käytännön puukerrostalokohteista saatuihin kokemuksiin. Tutkimuksessa selvitettiin käyttökelpoista viilupuurakenteen kosteusmittamenetelmää. Viilupuun kastumista ja kuivumista tutkittiin rasittamalla viilupuuta lapepinnalta sekä päätypinnalta. Lisäksi selvitettiin hydrofobisen käsittelyn vaikutusta viilupuun kastumiseen ja kuivumiseen. Tulosten mukaan viilupuun pintaviilu kastuu nopeasti kosteuden vaikuttaessa lapepinnan kautta, mutta kuivuu suhteellisen nopeasti. Liimakerrokset hidastavat alempien viilukerrosten kuivumista huomattavasti. Syrjä- ja päätypintojen kautta kastuminen syvälle viilupuun sisään tapahtuu nopeasti, mutta kuivuminen on selvästi hitaampaa. JOHDANTO Suomessa valtiovalta kannustaa lisäämään puun käyttöä rakentamisessa. Tavoitteen perusteena käytetään mm. materiaalien kotimaisuutta ja puun etua pyrittäessä noudattamaan kestävän kehityksen periaatteita. Uusien palomääräysten myötä puun käyttömahdollisuudet kerrostalorakentamisessa ovat parantuneet. Tämän innoittamana on käynnistynyt entistä kunnianhimoisempia puukerrostalohankkeita, joissa runkorakenteena käytetään mm. viilupuuta (LVL). Rakennusalalla rakennustyönaikainen kosteudenhallinta on kehittynyt harppauksin eteenpäin ja rakennusvalvontaviranomaiset ovat ottaneet näkyvän roolin rakennustyön aikaisen suunnitelmallisen kosteudenhallinnan vakiinnuttamiseksi tavanomaiseksi toimintamalliksi. Kerrostaloissa yleisimmin käytettyjen betonirakenteiden kosteusmittauksen kehitystyötä on tehty vuosia, mutta puurakenteiden kosteusmittauksesta on saatavilla tietoa vain niukasti. Myös viilupuun kosteusmittauksesta yleisesti saatavilla olevan tiedon määrä on vähäinen. Tehtyjen tutkimusten ja käytännön kohteista saatujen kokemusten perusteella esitetään viilupuurakenteen kosteudenhallinnan erityispiirteet. Rakenteellisella kosteudenhallinnalla on merkittävä rooli viilupuurunkoisen rakennuksen kosteudenhallinnassa. TUTKIMUSJÄRJESTELY Materiaalina käytettiin 51mm paksuja Kerto-Q- levyjä (LVL-levyt), joissa osa viiluista on asennettu ristiin. Levyistä leikattiin 500*600mm sekä 500*130mm kokoisia koekappaleita. Lapepintoja tutkittaessa koekappaleiden syrjä ja päätypinnat käsiteltiin vesihöyrytiiviillä pinnoitteella ja vastaavasti syrjäpintoja tutkittaessa käsiteltiin

184

Sisäilmayhdistys raportti 36

lapepinnat. LVL-levyt asetettiin ulkoilmaan katoksen alle. Tutkittavalle pinnalle rakennettiin kaukalo, jossa pidettiin noin 10mm korkuista vesipatsasta. Ensimmäiset 2,5 – 3 viikkoa pinnat olivat alttiina vedelle, jonka jälkeen vesi poistettiin ja LVLkappaleiden annettiin kuivua. Kastumisaika oli lyhyempi tutkittaessa syrjäpinnan kastumista. LVL-levyjen kastumista tutkittiin kolmessa eri rasitustilanteessa: 1. Jatkuva 10mm vesipatsas levyn lapepinnan päällä 2. Jatkuva 10mm vesipatsas levyn syrjäpinnan päällä 3. Lapepinnan kastelu 2-3 päivän välein Ensimmäisessä ja toisessa rasitustilanteessa simuloitiin työmaaoloissa pahinta mahdollista tilannetta, jossa vesi pääsee lammikoitumaan puurakenteen päälle eikä lammikoitunutta vettä poisteta.

Kuva 1. Koekappaleiden valmistelu. Kolmannessa rasitustilanteessa simuloitiin ulkoilman viistosaderasitusta. Koekappaleista valmistettiin kaksi rinnakkaista kappaletta. Jokaisessa rasitustilanteessa tutkittiin samanaikaisesti käsittelemättömiä sekä hydrofobisella liuoksella pinnoitettuja koekappaleita. Käytetty hydrofobinen liuos oli Solenis Aquapel 320. VIILUPUUN KOSTEUDEN MITTAAMINEN Viilupuu on vanerin tapaan sorvatuista viiluista liimaamalla valmistettu rakenteellinen puutuote. Suomessa viilupuu tunnetaan parhaiten kaupallisella Kertopuu-nimellä. Viilupuuta käytetään kaikkeen uudis- ja korjausrakentamiseen ja myös teolliseen käyttöön. Suomalainen viilupuu valmistetaan liimaamalla 3mm paksuista kuusiviiluista siten että viilujen suuntia säätämällä voidaan säätää viilupuun rakenteellisia ominaisuuksia. Tutkimuksessa verrattiin kolmella eri mittausmenetelmällä saatuja materiaalin kosteusmittaustuloksia. Käytetyt kosteusmittausmenetelmät olivat: 1. Puun kuivatus-punnitusmenetelmä 2. Huokosilman suhteellisen kosteuden ja lämpötilan mittaaminen putkitetusta porareiästä

Sisäilmastoseminaari 2018

185

3. Sähkönjohtavuuteen perustuvan puun piikkimittausmenetelmä Mittauksia suoritettiin aluksi kahden päivän välein ja myöhemmin mittaustiheys vaihteli saatujen tulosten perusteella. Mittausväliä harvennettiin todettaessa kastumisen tai kuivumisen ollessa hidasta ja päinvastoin. Mittaustapahtumilla pyrittiin selvittämään, miten kosteus tunkeutuu viilupuuhun ja miten kosteus poistuu viilupuusta ajan funktiona. Tutkimuksessa kosteuden raja-arvoksi määritettiin 17-painoprosenttia puun kuivapainosta. 17-painoprosenttia pidettiin turvallisena arvona. Puun katsotaan olevan kosteaa ja mikrobikasvu mahdollista, kun puun painoprosenttiin perustuva kosteus on yli 18p-% [1]. Kuivatus-punnitusmenetelmä Ennalta arvioiden varmin kosteusmittaustulos saavutetaan kuivatus-punnitus menetelmällä, jonka vuoksi muita mittaustuloksia on verrattu kuivatus-punnitus menetelmällä saatuihin tuloksiin. Menetelmässä tutkittavasta koekappaleesta porattiin tulppaporalla näytepalat punnitusta varten. Koepalat jaettiin 9mm paksuihin osiin, jotta levyn kosteusjakauma saataisiin selville. Koepalat punnittiin heti porauksen jälkeen ja kuivattiin uunissa 105 ºC lämpötilassa, kunnes niiden paino ei enää punnitusten välillä muuttunut. Tämän jälkeen kosteuspitoisuus laskettiin kostean ja kuivan näytteen massan erotuksen ja kuivan näytteen massan suhteena. Kuivatus-punnitus-menetelmän käyttö työnaikaisessa kosteuden seurannassa on haastavaa, koska rakenteesta porattavat näytepalat on punnittava ja kuivattava laboratorio-olosuhteissa. Menetelmässä on myös porattava rakennetta rikkovia mittareikiä. Erityisen haitallisia ne ovat rakenteiden liitosalueella, jossa rakenteen kuormitus on suuri. Puun suhteellisen kosteuden ja lämpötilan mittaus porareiästä Toiseksi puun kosteusmittausmenetelmäksi valittiin normaalisti betonin suhteellisen kosteuden mittaamisessa käytetty huokosilman suhteellisen kosteuden mittaaminen putkitetuista porarei’istä. Kosteusmittausmenetelmää kuvaavassa RT 14-10984- kortissa esitetyt ohjeet ovat tarkoitettu kiviaineisten rakenteiden mittaamiseen. Menetelmän käytöstä puumateriaalin kosteusmittauksessa on käytettävissä vain hajanaista kokemusperäistä tietoa. Tutkimuksessa selvitettiin menetelmän soveltuvuutta työn aikaiseen kosteusmittaukseen työmaalla. Jokaiseen koekappaleeseen tehtiin porareiät kolmelle eri syvyydelle. Saatuja tuloksia verrattiin kuivatus-punnitus-menetelmällä saatuihin tuloksiin. Mittaus suoritettiin RT 14-10984- kortissa kuvatulla tavalla käyttäen Vaisalan mittausputkia. Erona oli, että mittaukset suoritettiin koko seurannan ajan samoista mittarei´istä. Tämä tehtiin käytännöllisten syiden vuoksi. Koekappaleiden olisi oltava suuria, jotta voitaisiin porata uudet mittareiät jokaisella mittauskerralla. Mittaputken pään ollessa suora porareikämittauksella saadut tulokset eivät korreloineet referenssimenetelmänä käytetyn kuivatus-punnitus-menetelmän mittaustulosten kanssa. Tuloksista ei voida arvioida oikeaa kosteuspitoisuutta ulkoilmaolosuhteissa. Syynä tässä on se, että tehdyt porareiät olivat kohtisuorassa viilujen lapepinnan kanssa. Työmaaoloissa käytettävissä oleva poraussyvyyden tarkkuus on niin vähäinen, ettei mittaaja voi olla varma onko mittauspinta osin liimakerroksessa. Parempien tulosten saamiseksi mittaputken pää voi olla viisto, jolloin tuloksena saataisiin keskiarvo useamman viilukerroksen huokosilman suhteellisesta kosteudesta.

186

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sähkönjohtavuuteen perustuva piikkimittari Tutkimuksessa käytettiin elektronista puunkosteusmittaria GANN Hydromette BL H 40 ja puuanturia M18. Mittarilla voidaan mitata eri puulajien kosteuspitoisuutta vastusmittausta käyttämällä. Metalliset elektrodikärjet painetaan puuhun poikkisyyn suuntaisesti, jolloin laite mittaa kärkien välissä olevan puun sähkönjohtavuutta. Sähkönjohtavuuteen perustuvien laitteiden toiminta perustuu mitattavan materiaalin sähköisten ominaisuuksien muutoksiin vesipitoisuuden muuttuessa. Painettaessa elektrodikärjet syvemmälle puuhun mittaaja ei voi olla varma osuvatko elektrodien kärjet liimakerroksiin. Tutkimuksessa mittarin antamat kosteuslukemat vaihtelivat saman mittauksen aikana useamman yksikön verran eikä tulos ollut toistettavissa. Piikkimittaus soveltuu ensisijaisesti viilupuulevyn pintaviilujen kosteuden kartoitukseen. Mittausmenetelmä on epäluotettava mitattaessa kosteutta syvemmältä rakenteesta. Viilupuun liimakerrokset vääristävät mittalaitteen antamia mittaustuloksia. VIILUPUUN KASTUMINEN JA KUIVUMINEN Sähkönjohtavuuteen perustuva piikkimittari Koekappaleita oli säilytetty ulkoilmassa 4 päivää ennen vesirasituskokeen aloittamista ja kokeen alussa koekappaleiden kosteuspitoisuus oli 9,5 painoprosenttia. Ulkoilman lämpötila kokeen aikana vaihteli maalis- ja huhtikuussa 0-12 ºC välillä. Toukokuussa lämpötila oli 4-17 ºC välillä. Tutkittaessa viilupuun kastumista 3 viikon ajan lapepinnan kautta, käsittelemättömien ja hydrofobisella liuoksella pinnoitettujen koekappaleiden viisi ensimmäistä viilua (15mm) kastuivat yli 17-painoprosentin raja-arvon. Pinnoitettu kappale ylitti 17-painoprosentin raja-arvon noin 2 päivää käsittelemätöntä nopeammin, mutta käytännössä kastumista voidaan pitää lähes yhtä nopeana. Käsittelemättömän viilupuun kuivuminen on hieman nopeampaa kuin hydrofobisella liuoksella pinnoitetun viilupuun kuivuminen. Hydrofobisella liuoksella ei ollut suurempaa vaikutusta kastumis- ja kuivumisaikoihin. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että lapepinta ei anna sivelymenetelmällä pinnoitettaessa liuoksen imeytyä tasaisesti ja muodostaa yhtenäistä kalvoa. Kosteusrasituksen alettua käsittelemättömien koekappaleiden pintakerros (viisi pintaviilua) kastui 17 paino-% kosteuteen 15 vuorokauden kuluessa. Kastumisvaiheen loppuun mennessä kosteuspitoisuus oli noussut noin 21 paino-%:iin. Viilupuun kuivumista arvioidessa koekappaleiden pintakerros kuivui 17 paino-%:iin 16 vuorokaudessa. 4 viikon jälkeen kuivumisen alkamisesta koekappaleen kosteuspitoisuus oli palannut lähelle lähtötasoa. Pinnoitettujen koekappaleiden osalta kastuminen rajaarvoon asti tapahtui 13 vuorokaudessa ja kuivumisen alettua raja-arvon saavuttamiseen kului 18 vuorokautta.

Sisäilmastoseminaari 2018

187

Kuvat 2 ja 3. Pinnoitetun ja käsittelemättömän lapepinnan kastuminen ja kuivuminen. Syrjäpinnan pintavesiupotus ja lapepinnan kastelurasitus Viilupuun kastumista syrjäpinnan kautta tutkittiin 2,5 viikon ajan. Käsittelemättömien 130mm korkeiden koekappaleiden läpikastuminen oli tapahtunut ensimmäiseen kosteusmittaukseen mennessä eivätkä ne ehtineet kuivua tutkimusajan puitteissa. Hydrofobisella liuoksella pinnoitetuissa koekappaleissa vesi imeytyi korkeintaan 50mm syvyyteen. Ensimmäiset 30mm kastellusta pinnasta ylittivät 17-painoprosentin raja-arvon viidessä päivässä, tästä kosteusprosentti jatkoi nousuaan 12 päivän ajan kosteusrasituksen poistoon asti. Kosteusrasituksen poistumisen jälkeen viilupuun pintakerros (0-30mm) alkoi kuivua tasaisesti ja samaan aikaan syvemmällä rakenteessa (30-70 mm) kosteuspitoisuuden kasvaminen jatkui. Kuuden päivän kuluttua kosteusrasituksen poistumisesta myös 30-50 mm syvyydessä ylittyi 17 paino-% raja-arvo. Johtopäätöksenä on, että hydrofobinen pinnoite estää puun kuivumista kahteen suuntaan ja kosteus siirtyy koekappaleen kuivan päädyn suuntaan. Koekappaleet eivät ehtineet kuivua tutkimusajan puitteissa.

Kuva 4. Hydrofobisella liuoksella pinnoitetun syrjäpinnan kastuminen ja kuivuminen. Kastelurasituksessa olleet kappaleet pysyivät kuivina koko kasteluosuuden ajan. Kosteuspitoisuus ei noussut 12-painoprosenttia korkeammaksi eikä pinnoitteella ollut vaikutusta tuloksiin.

188

Sisäilmayhdistys raportti 36

VIILUPUISEN RAKENNUKSEN KOSTEUDENHALLINNAN ERITYISPIIRTEET Lapepintojen kautta kastuminen on hidasta ja pintaviilut kuivuvat nopeasti. Liimakerrokset hidastavat merkittävästi pintaviilua syvemmältä kastuneen viilupuun kuivumista. Yhtenäisiä lapepintoja ei ole tarpeen suojata. Kosteudenhallinnassa on tärkeää, että lapepinnalla päässyt vesi poistetaan mahdollisimman nopeasti. Vesi voidaan poistaa vaakapinnalta esimerkiksi lastaamalla. Viilupuurakenne kastuu nopeasti syrjä ja päätypintojen kautta. Kuivuminen syrjä ja päätypintojen kautta on hidasta. Syrjä- ja päätypinnat on suositeltavaa suojata veden imeytymisen estävällä pinnoitteella. Vesivahingon sattuessa hydrofobinen pinnoite rajoittaa veden imeytymistä syvemmälle rakenteeseen. Kosteuden hallintaa suunniteltaessa tulee veden pääsy rakenteiden liitosten ja saumojen alueelle estää. Viilupuurakennusta suunniteltaessa tulee välttää rakenneosien välisiä huonosti tuulettuvia kapeita ilmarakoja sekä umpinaisia kotelorakenteita, joita ei voida tarkastaa. VIILUPUISEN RAKENNUKSEN KOSTEUDENHALLINNAN ERITYISPIIRTEET Tutkimuksen yhteydessä kokeiltiin kolmea eri mittausmenetelmää viilupuun kosteuspitoisuuden määrittämisessä. Todettiin, että viilupuun sisällä olevat liimakerrokset vääristävät merkittävästi sähkönjohtavuuteen perustuvien mittalaitteiden (piikkimittari) antamia tuloksia. Piikkimittari on kuitenkin käyttökelpoinen mittalaite pintaviilujen kosteuden kartoitukseen. Porareikämittauksen todettiin olevan toimimaton menetelmä, kun mittaputken pää on suora ja ulkoilman olosuhde vaihtelee. Tarvittaessa täsmällisiä kosteuspitoisuuksia syvemmältä rakenteesta on kosteusmittaus tehtävä kuivatus-punnitusmenetelmällä, jossa puumateriaalista otetaan halutulta syvyydeltä kappale puuta ja määritetään alkuperäisen ja uunissa kuivatetun kappaleen massan eron perusteella kappaleessa olleen veden määrä. Ulkoilmaolosuhteissa tehdyillä tutkimuksilla määritettiin, miten viilupuu kastuu ja kuivuu lape-, syrjä- ja päätypinnoilta ajan funktiona. Todettiin, että viilupuun kastuminen on nopeaa syrjä- sekä päätypintojen kautta ja kuivuminen hidasta. Lapepinnan kautta viilupuun kastuminen on hitaampaa. Viilupuun pinnat kuivuvat nopeasti, mutta viilupuun kastuessa pintaviiluja syvemmältä materiaalin kuivuminen on hidasta. Liimakerrokset hidastavat merkittävästi viilupuun kuivumista. Tästä johtuen syrjä-sekä päätypintojen, saumojen ja rakenneliitosten suojaus on tärkeää. Lapepintojen kastuminen ei ole ongelmallista, kunhan vesi ei lammikoidu pitkäksi aikaa. LÄHDELUETTELO 1. Pesonen, R. ja Karnaattu, R. 2012. Piilevien kosteusvaurioiden aiheuttamat terveyshaitat, selvittäminen terveydensuojelulain mukaisilla asunnontarkastuksilla. Opinnäytetyö. Kuopio: Itäsuomen yliopisto.

Sisäilmastoseminaari 2018

189

PUURAKENTEIDEN SISÄILMAKORJAUS DIFFUUSIOAVOIMELLA RATKAISULLA Timo Lehtimaa Insinööritoimisto Sulin Oy

TIIVISTELMÄ Aalto-yliopiston diplomityössä testattiin haitta-aineita estävän ja sitovan cTrap sisäilmakorjaustuotteen vaikutusta puun kosteuskäyttäytymiseen . Diplomityössä havaittiin, että tangentin suuntaisesti leikatuilla koekappaleilla, (vrt. laudan pitkä sivu) ei cTrap tuotteella päällystetyissä koekappaleissa havaittu olevan vaikutusta puun kykyyn vastaanottaa ja luovuttaa kosteutta. Saatujen tulosten perusteella voidaan cTrap tuotetta suositella käytettävän turvallisesti mm. hirsi- ja muiden puurakennusten emissiotiivistyskorjauksiin, sillä tuote ei muodosta merkittävää estettä vesihöyryjen kululle asennuspinnan ja huoneilman välille normaaleilla puupinnoilla /1/. PUISTEN RAKENNUSMATERIAALIEN KOSTEUSKÄYTTÄYTYMINEN Puumateriaalin ainutlaatuista kykyä sitoa ja luovuttaa kosteutta voidaan käyttää hyväksi tasaamaan huoneilman suhteellista kosteutta. Kun sisäilman suhteellinen kosteus on korkeampi, varastoi puu itseensä kosteutta ja kun ilma on kuivempaa luovuttaa materiaali sitä jälleen takaisin sisäilmaan. Näin ollen hygroskooppisen rakennusmateriaalin, kuten puun käyttö tasaa huoneilman kosteutta leikaten kuivimman ja kosteimman suhteellisen kosteuden arvoja pitäen huoneen kosteusvaihtelun pienempänä. Tähän ilmiöön perustuu myös hirsitalojen arvostettu hyvä sisäilmanlaatu. PUURUNKOISTEN TALOJEN SISÄILMAONGELMAT Sisäilmaongelmat vaivaavat kuitenkin myös puurunkoisia rakennuksia. Kloorifenoli kyllästeinen sahatavara, jota valmistettiin 30- 90-luvuilla voi aiheuttaa kloorianisoli emissioita jotka haisevat voimakkaasti jopa hyvin pieninä pitoisuuksina. Hirsitalojen riveissä voi olla sisäilman kannalta käytetty haitallisia materiaaleja jotka aiheuttavat vähintäänkin erilaisia hajuhaittoja. Rintamamiestalon tyyppisissä rakenteissa mm. eristeenä käytetty purumateriaali voi olla kosteusvaurioitunut, samoin kuin puurakenteisten välipohjien orgaaniset eristemateriaalit tai puurakenteet itsessään voivat olla kosteus ja mikrobivaurioituneita. Puurakenteiden tiivistyskorjaus ei välttämättä ole yhtä yksinkertaista kuin kiviainespohjaisten materiaalien. Jos vesihöyryn kulku estetään puurakenteessa esimerkiksi käyttämällä vesihöyrytiivistä korjausmateriaalia, on vaarana kosteuden kerääntyminen rakenteisiin joka voi johtaa uusiin paheneviin ongelmiin. Myös puun yllä mainittu sisäilman kosteutta tasaava vaikutus katoaa, jos asenuspinta tiivistetään höyrytiiviiksi.

190

Sisäilmayhdistys raportti 36

VESIHÖYRYILLE AVOIN RATKAISU SISÄSILMAONGELMIIN Aaltoyliopiston diplomityössä testattiin mm. VOC, PAH ja mykotoksiini korjauksissa käytettävän cTrap tuotteen vaikutusta puun kosteuskäyttäytymiseen. /1/ Tuotetta on aiemmin koestettu erilaisissa tutkimuksissa mm. yllämainittujen yhdisteiden pidätyskyvyn osalta. /2,3 & 4/

Kuva 1. cTrap tuote josta toiminnallisia kerroksia avattu. Päältä: Ulompi suojakerros, polymeerikerros, adsorptio kerros ja sisempi suojakerros. (Insinööritoimisto Sulin Oy) cTrap tuote on 1,9 mm paksu vuota joka koostuu neljästä erillisestä kerroksesta. Kerrokset ovat ulompi suojakerros, polymeerikerros, adsorption kerros, ja sisempi suojakerros. Tuote kykenee estämään ja sitomaan erilaisia emissioita asennuspinnalta /2,3 & 4/. Adsorptiokerros on käytössä pitkäikäinen, sillä asennettuna oikein se on ilmatiiviissä tilassa ja siihen sitoutuvat käytännössä vain ne yhdisteet jotka nousevat asennuspinnalta haihtuessaan, eikä sitä täten kykene kyllästämään liikkuvan ilman mukanaan tuomat epäpuhtaudet. Tuote on allergisoimaton ja täten turvallinen asentajalle ja tilankäyttäjille. cTrap vuota on esitetty kuvassa 1. Tuote asennetaan ilmatiiviisti vasten emissioita tuottavaa pintaa siten, että ulompi suojakerros jää näkyviin. Adsorptiokerroksen (aktiivihiili) tarkoituksena on sitoa itseensä haitalliset emissiot ja ilmatiiviin, mutta vesihöyryille avoimen polymeerikalvon tehtävänä on varmistaa, että mitään haitallisia emissiota ei pääse tuotteen läpi sisäilmaan. Asennustapaa on havainnollistettu kuvassa 2.

Kuva 2. Esimerkki lattia-asennus koulun käsityöluokasta, jossa koettua hajuhaittaa alapohjasta. cTrap asennettiin vanhan vanerilattian päälle, ja cTrap vuodan päälle asennettiin suoraan uusi filmivanerilattia.

Sisäilmastoseminaari 2018

191

TESTIMENETELMÄ JA TAVOITE Testissä koestettiin kahta erilaista puun leikkaussuuntaa, normaalia sisätiloissa yleisesti käytössä olevaa tangentin suuntaista (Tangential) leikkausta, sekä kosteusteknisesti aktiivisinta syitä vasten (Transverse) olevaa leikkauspintaa. Leikkauspinnat havainnollisetettu kuvassa 3. Testin tavoitteena oli selvittää, onko cTrap tuotteella vaikutusta puun kosteuskäyttäytymiseen eli miten puu kykenee vastaanottamaan ja luovuttamaan kosteutta cTrap tuotteen lävitse verrattuna verrokkikappaleisiin ilman cTrap tuotetta. Koekappaleiden muut sivut teipattiin alumiiniteipillä ja vain 1 sivu jätettiin testiä varten auki. Tämä simuloi useaa normaalia tilannetta, sillä pääsääntöisesti rakennusmateriaali pääsee kosketuksiin sisäilman kanssa vain yhdeltä sivultaan. Koekappaleet ovat havinnollistettu kuvassa 4.

Kuva 3. Puun leikkaussuunnat /5/.

Kuva 4. Koekappaleet. Vasemmalla syitä vasten leikatut, oikealla tangentin suuntaan leikatut kappaleet. (Timo Lehtimaa)

192

Sisäilmayhdistys raportti 36

Koeasettelu Testi toteutettiin kosteuskaapissa, jossa lämpötila pidettiin vakiona 25 °C. Suhteellista kosteutta muutettiin vuorokausisyklillä RH 75 % 8 h ajan, jonka jälkeen suhteellinen kosteus laskettiin RH 33 % 16 h ajaksi. Testillä simuloitiin normaalia makuuhuoneen miehitysaikaa, jolloin yönaikana suhteellinen kosteus nousee, ja kun makuuhuonetta ei käytetä, huoneen suhteellinen kosteus on alempi. Testin kesto oli 7 vrk jonka aikana kappaleet punnittiin ennen jokaista syklin vaihdosta. TULOKSET Tangentin suuntaan leikatut koekappaleet Tangentin suuntaan leikatuilla kappaleilla massan muutokset olivat lähes identtiset cTrap asennetuilla kappaleilla (oranssi käyrä) sekä ilman cTrap asennusta olevilla verrokkikappaleilla (sininen käyrä). Tangentin suuntaan leikattujen koekappaleiden massamuutos kostean ja kuivan syklin välillä oli keskimäärin 42 g/m2 ilman cTrap asennusta ja hieman enemmän cTrapin kanssa. Massan lisäys johtuu siitä, että myös cTrap tuotteella on oma pieni kapasiteetti sitoa itseensä ilmankosteutta. Kappaleiden massamuutokset on esitetty kuvassa 5.

Kuva 5. Massojen muutokset tangentiaalisesti leikatuilla koekappaleilla. Syitä vasten leikatut koekappaleet Syitä vasten leikattujen koekappaleiden keskimääräinen massanmuutos kuivan ja kostean syklin välillä oli 234 g / m2. Koekappaleet joiden päälle oli asennettu cTrap,

Sisäilmastoseminaari 2018

193

keskimääräinen massamuutos oli 78 g / m2. Kappaleiden massamuutokset on esitetty kuvassa 6.

Kuva 6. Massojen muutokset syitä vasten leikatuilla koekappaleilla. JOHTOPÄÄTÖKSET Useimmat puumateriaalit sisätiloissa ovat tangentin suuntaisen leikkauksen kaltaisia pintoja, esim. puupanelointi tai hirsiseinä. Näillä pinnoilla cTrap ei vaikuttanut puun kosteuskäyttäytymiseen testitilanteessa. Syitä vasten olevaa leikkauspintaa testattiin, sillä tiedettiin sen olevan puun aktiivisin sivu kosteuskäyttäytymisen näkökulmasta. Avoin syyrakenne kykenee vastaanottamaan suuria määriä kosteutta lyhyessä aikavälissä. Tällä pinnalla cTrap hidasti kappaleen massan nousua, eli tuote ei kyennyt läpäisemään vesihöyryjä sillä vauhdilla, mitä syitä vasten leikattu puupinta pystyi kosteutta vastaanottamaan. Kuitenkin kyseinen leikkauspinta on sisätiloissa äärimmäisen harvinainen viimeistelypinta, esiintyen lähinnä laudoitusten päissä, jolloin reagoiva pintaala verrattuna muuhun pinta-alaan, esim. paneloinnissa muodostuu hyvin pieneksi. Toteutetun testin perusteella voidaan todeta, että cTrap tuotetta voidaan kosteusteknisestä näkökulmasta katsottuna käyttää turvallisesti puupinnoilla. Tuote kykenee estämään erilaisten haitta-aineiden pääsyn sisäilmaan /2,3 ja 4/, ollen samalla avoin vesihöyryn kululle. Näin varmistetaan, ettei kosteus kasaannu asennusmateriaalin pintaan ja aiheuta näin mahdollisia lisävaurioita.

194

Sisäilmayhdistys raportti 36

LÄHDELUETTELO 1. Lehtimaa, T. 2017. The effect of functional cloth on the properties of wood's moisture buffering capacity. diplomityö. [online] viitattu 2.1.2018. https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/29102 2.

Markowicz, P. Lennart Larsson. 2012. The surface emissions trap: A new approach in indoor air purification. Journal of Microbiological Methods 91 (2012) 290–294

3.

Markowicz, P. Lennart Larsson. 2014. Improving the indoor air quality by using a surface emissions trap. Atmospheric Environment 106 (2014) 376-381

4.

Markowicz, P. & Larsson, L. 2015. Environmental Science and Pollution Research. Volume 22, Issue 8, pp 5772–5779

5.

Wood Science. 2014. Wood Science: Structure of wood: Basic knowledge: Macroscopic structure of wood. [online] viitattu: 2.1.2018. https://is.mendelu.cz/eknihovna/opory/index.pl?cast=19203.

Sisäilmastoseminaari 2018

195

TOIMINTAMALLIT KUNNOSSAPITOON JA KORJAAMISEEN

196

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

197

KOKEMUKSIA RAKENTEIDEN JA ILMANVAIHDON KATSASTUSMALLISTA Pasi Pipatti, Risse Koponen, Anne Korpi Senaatti-kiinteistöt

TIIVISTELMÄ Senaatti-kiinteistöt on kehittänyt osana ennakoivaa sisäolosuhdetoimintaohjelmaa rakennuskatsastusmallin. Rakennuskatsastuksissa katsastetaan kohteen rakenteet ja ilmanvaihto kokeneiden rakennusterveysasiantuntijoiden toimesta. Rakennuskatsastuksia tehtiin 2017 aikana noin 100 Senaatti-kiinteistöjen rakennukseen. Rakennuskatsastusmalli on osoittautunut alkuvaiheen kokemusten pohjalta toimivaksi ja tehokkaaksi tavaksi kerätä suuresta kiinteistömassasta sisäolosuhteisiin vaikuttavien teknisten seikkojen tilannekuva yhteismitallisessa muodossa. Rakennuskatsastusten tulosten perusteella voidaan kohdentaa rakennusten huoltoa, kunnossapitoa ja peruskorjauksia. JOHDANTO Perinteiset kuntoarviot eivät ole tuottaneet riittävän systemaattista tietoa Senaatin rakennusten sisäilmariskeistä /1/. Kuntoarvioita ei ole tehty systemaattisesti koko kiinteistökantaan ja kuntoarvioiden raportit ovat yleensä tekstimuodossa, jolloin niiden hyödynnettävyys suuressa kiinteistömassassa on vaikeampaa. Senaatti-kiinteistöt on otattanut vuoden 2017 aikana käyttöön itse kehittämänsä rakennuskatsastusmallin. Rakennuskatsastusmalli on esitelty Sisäilmastoseminaarissa vuonna 2017 /2/. Rakennuskatsastuksissa katsastetaan kohteen rakenteet ja ilmanvaihto kokeneiden rakennusterveysasiantuntijoiden toimesta 3-4 vuoden välein. Katsastus tuottaa numeerisen arvosanan sisäilmaolosuhteiden kannalta merkittävien rakenneosien ja ilmanvaihtolaitteiden kunnosta. Senaatti-kiinteistöjen tavoitteena on jatkossa tehdä säännölliset rakennuskatsastukset merkittävimpään kiinteistökantaansa. RAKENNUSKATSASTUSMALLISSA TARKASTELTAVAT ASIAT JA NIIDEN ARVOSTELUASTEIKKO Rakennuskatsastuksessa tarkastelun kohteiksi (Kuva 1) on valittu sisäilmaan vaikuttavia rakenneosia ja iv-järjestelmän osia. Tarkastus painottuu: • rakenteiden ja rakennusosien kuntoon ja vaurioihin • sisäilmaan vaikuttaviin tekijöihin • korjausten kiireellisyyteen • riskivaikutuksiltaan merkittäviin asioihin • sisäilmaolosuhteisiin.

198

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kuva 1. Rakennuskatsastuksessa tarkasteltavat asiat Arvostelun pääperiaatteet ovat: Arvosteluasteikon luokka 5 kuvaa uutta rakennetta, joka on normaalia riskittömämpi/parempi. Luokka 4 on uudehko rakenne. Luokka 3 on normaali rakenne ikä ja ominaisuudet huomioiden, kuitenkin niin että tulokseen voi liittyä lisätutkimustarve. Luokka 2 on tutkimustarve tai mahdollinen korjaustarve tai terveyshaitta ja luokka 1 on kiireellinen/laaja korjaustarve tai terveyshaitta. Pääperiaatteiden lisäksi arvostelussa huomioidaan katsastuskorttien rakenneosakohtainen ohjeistus. Jokainen rakenne- ja iv-osa tarkastellaan ja arvioidaan erikseen ja lopuksi yksittäisistä arvosanoista lasketaan yksi kyseisen katsastuksen kokonaisarvosana. Rakenneosakohtaiset arvosanat 1 ja 2 johtavat automaattisesti jatkotoimenpiteisiin (lisätutkimuksiin ja/tai korjauksiin) ja niiden jälkeen toteutettavaan uusintakatsastukseen, joka on tehtävä vuoden sisällä. Rakennuskatsastusten tulokset raportoidaan Senaatti-kiinteistöjen ja Granlund Oy:n yhteistyössä kehittämän auditointityökalun avulla. Auditointityökalu on osa Granlund Manager -ohjelmistoa. Katsastusten tuloksena saadaan -

rakenne- ja iv-osille arvosanat,

-

toimenpiderajan ylittävät tulokset kommentoituna,

-

tarvittaessa valokuvia toimenpiderajan ylittävistä rakenneosista,

-

erillismaininnat

-

huollolliset nopeasti korjattavat viat ja puutteet,

-

välittömästi korjattavat rakenteet, jotka eivät kuulu kiinteistöhuoltosopimuksen piiriin,

-

suunnittelua ja rakennuttamista vaativat laajemmat tutkimus- ja korjaustarpeet, jotka viedään PTS-suunnitelmaan sekä

-

tarvittavat lisätutkimukset riskin laajuuden ja vakavuuden selvittämiseksi.

Sisäilmastoseminaari 2018

199

Ensimmäiset rakennuskatsastukset tehtiin 2017 yhteensä 97 rakennuksessa siten, että rakennekatsastukset saatiin toteutettua 90 rakennuksessa ja ilmanvaihtokatsastukset 86 rakennuksessa. Yhteensä 18 rakennuksessa tehtiin vain toinen katsastuksista. Vuoden 2017 katsastuksissa katsastettiin yhteensä 3071 rakenne- ja ilmanvaihtojärjestelmän osaa. Kaikki katsastettavat rakenneosat eivät esiintyneet kaikissa katsastetuissa rakennuksissa eli osassa katsastuksissa ei arvioitu kaikkia 35 mahdollista rakenneosaa. ENSIMMÄISTEN RAKENNUSKATSASTUSTEN TULOKSIA Ankara malli Ensimmäisellä katsastuskierroksella mukana oli paljon kohteita, joissa oletettiin olevan eniten poikkeamia ja siten malli toimi joissakin kohteissa sisäilmaongelmatapausten esiselvityksenä. Tämä tietoinen valinta saattoi jonkin verran vaikuttaa keskimääräisiin katsastustuloksiin. Ennalta heikkokuntoisimmiksi arvioidut rakennukset saivat rakennuskatsastuksissa keskimääräistä huonompia arvosanoja. Toisaalta taas vastavalmistuneiden uudisrakennusten ja viime vuosina peruskorjattujen kohteiden rakennuskatsastuksissa todettiin vain yksittäisiä hylättyjä rakenneosia. Tämä tulos oli toki odotettavissa, mutta toisaalta se vahvistaa katsastusmallin toimivan loogisesti keskiarvotulosten osalta. Yksittäisten sisäilmaan vaikuttavien tekijöiden osalta saatiin arvokasta lisätietoa siitä, mihin rakenneosiin korjaustoimia tulisi kohdentaa, jotta rakennusten sisäilman laatua ja käyttäjätyytyväisyyttä voidaan parantaa. Yleisenä havaintona katsastusmallin tuloksista voitiin päätellä, että katsastusasteikko on melko ankara, koska yksittäinen rakennusosakohtainen arvosana 1 tai 2 aiheuttaa koko katsastuksen hylkäyksen ja uusintakatsastustarpeen. Arvosanan 1 tai 2 saaneiden rakenneosien jatkotoimet voivat olla hoidettavissa ääritapauksissa joko nopealla huollollisella toimenpiteellä tai toisaalta jotkut havaitut asiat voivat johtaa jopa rakennuksen aikaistettuun peruskorjaukseen. Katsastusmallissa arvosanoja ei ole tällä hetkellä painotettu millään tavalla. Laaja ja suuritöisesti korjattava havainto ja helposti huollollisin toimenpitein korjattava havainto vaikuttavat arvosanoihin samalla painoarvolla. Senaatti-kiinteistöjen tavoitteena on joka tapauksessa hoitaa kaikki arvosanan 1 tai 2 saaneet havainnot kuntoon nopealla aikataululla ja täten painokertoimia ei ole lähdetty katsastusmalliin rakentamaan. Arvosanan 2 saanut havainto tarkoittaa tutkimustarvetta tai mahdollista korjaustarvetta tai terveyshaittaa. Arvosanan 2 saaneista havainnoista olettavasti osa poistuu lisätutkimusten kautta, jos esim. mahdollinen riskirakenne-epäily todetaan jatkotutkimuksissa aiheettomaksi. Tuloksia Keskimääräiset vuoden 2017 kaikkien katsastusten katsastusarvosanat olivat IVkatsastuksessa 3,07, rakennekatsastuksessa 3,10 ja kokonaisarvosanojen keskiarvoksi saatiin näin ollen 3,09. Paras yksittäinen kokonaisarvosana oli 4,76 ja heikoin 2,15. Katsastetuista rakennuksista löydettiin kohdekohtaisesti keskimäärin 1,7 kpl arvosanan 1 saaneita rakenneosia ja 7 kpl arvosanan 2 saaneita rakenneosia. Arvosteltavia rakenneosia yhdessä rakennuskatsastuksessa on yhteensä 36 kpl. Tulosta tarkasteltaessa on

200

Sisäilmayhdistys raportti 36

huomattava, että ensimmäisellä katsastuskierroksella oli tietoisesti mukana paljon kohteita, joissa oletettiin olevan eniten poikkeamia. Noin 100 katsastetusta rakennuksesta 9 selvisi rakennuskatsastuksesta täysin ilman jatkotutkimus- tai korjaustarpeita. Yhteensä 39 rakennuksessa oli enintään viisi jatkotoimia vaatinutta havaintoa (arvosana 1 tai 2). Vastaavasti 20 heikoimmasta katsastetusta rakennuksesta löytyi keskimäärin 19 jatkotoimia vaatinutta havaintoa (arvosana 1 tai 2). Katsastuksissa katsastettiin yhteensä 3071 rakenneosaa, ja välitöntä korjausta vaativia havaintoja niistä oli 166 kpl (Taulukko 1). Välitöntä korjausta vaativia rakenneosia oli siten noin 5 % kaikista katsastetuista rakenneosista. IV-katsastuksessa eniten jatkotoimia vaatineita havaintoja (arvosana 1 tai 2) löytyi seuraavista tarkastelluista LVI 2010 -nimikkeistön mukaisista asioista: G34 Päätelaitteet, G3160 Äänenvaimentimet ja G3432 Ulkosäleiköt ja ulkoilmalaitteet. Rakennekatsastuksessa eniten jatkotoimia vaatineita havaintoja (arvosana 1 tai 2) löytyi seuraavista tarkastelluista Talo 2000 -nimikkeistön mukaisista asioista: 1242 Ikkunat, karmit, puitteet, lasituslistat, vesipellit; 1263 Vesikatteet, aluskate, kattokaivot ja 1220 Alapohjat. Senaatti-kiinteistöjen rakennekatsastusten tulokset ovat hyvin samansuuntaisia kuin Tampereen teknillisen yliopiston tekemissä 47 suomalaisen koulurakennuksen kosteusteknisissä kuntotutkimuksissa, joissa todettiin, että suurin osa koulurakennusten akuuteista vaurioista kohdistui vaakarakenteisiin (64,7 %). Todennäköisimmin vaurioitunut rakenne oli maanvastainen alapohja (43 % vaurioista) /3/. Senaatti-kiinteistöjen katsastusmallissa saadut arvosanat 1 ja 2 ovat jatkotoimia vaativia, mutta eivät välttämättä suoraan akuutteja vaurioita. Taulukko 1. Rakennuskatsastuksen arvosanojen jakaumat 2017 tehdyissä katsastuksissa Katsastusarvosanat 1 2 3 4 Ilmanvaihtokatsastukset 63 297 455 373 n = 86 rakennusta 5% 24 % 36 % 30 % Rakenteiden katsastukset 103 386 705 486 n = 90 rakennusta 6% 21 % 39 % 27 % Rakennuskatsastukset yhteensä 166 683 1160 859 n = 97 rakennusta 5% 22 % 38 % 28 % Huom: Osaan rakennuksista on tehty vain ilmanvaihto- tai rakennekatsastus

5 Yhteensä 64 1252 kpl 5% osuus % 139 1819 kpl 8% osuus % 203 3071 kpl 7% osuus %

POHDINTA Katsastettujen kohteiden tilanne Rakennuskatsastukset tuottivat yhteensä 849 toimenpiteitä edellyttävää havaintoa. Vuoden 2017 katsastusten jatkotoimien seurantaa on jouduttu vielä tekemään excelpohjaisesti. Katsastusten seurannassa käytettävä tietojärjestelmä tulee saada tukeman jatkotoimenpiteiden etenemisen ja kustannusten seurantaa; tätä kehitystyötä tehdään seuraavaksi. Ensimmäiset kokemukset rakennuskatsastusmallista ovat osoittaneet katsastusten tuottavan hyvää pohjatietoa kohdentamaan rakennusten huoltoa, kunnossapitoa ja

Sisäilmastoseminaari 2018

201

peruskorjauksia. Osa jatkotoimenpiteistä saattaa olla hoidettavissa nopealla aikataululla hyvin pienin kustannuksin tai vaihtoehtoisesti yksittäinen poikkeama voi olla sellainen jonka korjaaminen edellyttää laajoja peruskorjausluontoisia toimenpiteitä. Senaattikiinteistöt varautui vuoden 2017 katsastusten tulosten mukaisiin jatkotoimenpiteisiin vuoden 2018 budjetoinnissaan. Senaatti-kiinteistöjen vuosittaiseen kunnossapitoon budjetoimaa summaa lisättiin 10 miljoonalla eurolla suhteessa edellisen vuoden tasoon ja lisätty summa käytetään sisäolosuhteiden parantamiseen. Vielä ei ole tiedossa tarkkoja summia rakennuskatsastusten jatkotoimenpiteiden aiheuttamista lopullisista kustannuksista, mutta on selvää, että ainakin rakennusten ensimmäiset katsastukset tulevat vaatimaan merkittävää kunnossapitorahoituksen uudelleen kohdentamista. Seuraavilla katsastuskierroksella katsastusarvosanojen oletetaan nousevan ja siten katsastuskohtaisten toimenpiteiden kustannusten jatkossa laskevan. Peruskorjaus- ja toimitilamuutostarpeiden mukaiset toimenpiteet olisi järkevää ja kustannustehokasta päästä toteuttamaan samalla kertaa. Rakennuskatsastusten pohjalta voi tulla myös eteen tilanteita, joissa rakennuksiin pitää tehdä laajoja peruskorjauksia kiinteistönomistajan aloitteesta, vaikka tilojen vuokralaisilla ei olisi tarvetta muutoshankkeelle. Edellä mainituista syistä katsastustuloksia olisi järkevää hyödyntää yhtenä tekijänä, kun rakennusten ja tilaratkaisujen tulevaisuutta suunnitellaan yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Rakennuskatsastusmalli tuo uuden seurantamenetelmän esimerkiksi jo pitkään käytössä olleen kiinteistönhoidon laatuauditoinnin rinnalle. Senaatti-kiinteistöissä rakennuskatsastusmalli on jatkuvan Granlund Manager Metrix -sisäolosuhdeseurannan ohella ensimmäinen täysin sisäolosuhdenäkökulmasta tehty ylläpidonaikainen laadunvarmistusmenetelmä. Katsastusmallin ja raportoinnin näkymät Vuosi 2017 oli ensimmäinen rakennuskatsastusvuosi ja itse malli osoittautui toimivaksi eikä siihen ole tarvinnut tehdä juurikaan muokkauksia käytännön kokemusten pohjalta. Muutamia arvioitavia kohtia lisättiin, muutamia arviointikriteerejä täsmennettiin, katsastajien ohjeita päivitettiin, ilmanvaihto- ja rakennepuolen malleista tehtiin rakenteeltaan samanlaiset. Katsastajilta saatiin palautetta, että malli toimii hyvin ja katsastajan ohjeistus on hyvin laadittu. Katsastajien palautteen mukaan eniten kehittävää on kohdekohtaisten lähtötietojen saamisessa aina vakioidulla mallilla. Isoimmat kehitystarpeet itse mallissa liittyvät katsastusten tulosten raportoinnin kehittämiseen. Sillä vaikka kohdekohtainen katsastustulos saadaan jo nyt hyvin raportoitua, koko Senaatti-kiinteistöjen rakennuskannan tasolla katsastusraportointiin tarvitaan vielä paljon kehitystyötä. Uuden toimintamallin perehdytys katsastajille ei onnistunut kaikilta osin täydellisesti, minkä vuoksi ilmanvaihdon- ja rakennekatsastusten tuloksia oli esimerkiksi raportoitu samasta rakennuksesta tietojärjestelmän eri hierarkiatasoille ja tällaiset epäselvyydet vaikeuttavat katsastustulosten raportointia ja tulosten hyödyntämistä. Katsastajien ohjeistusta on päivitetty sitä mukaa, kun mallissa on käytännön kautta havaittu puutteita tai muutostarpeita. Katsastusprosessissa on vielä paljon kehitettäviä yksityiskohtia, jotta rakennuskatsastusmalli saadaan toimimaan hyvin suuressa kiinteistösalkussa. Tietojärjestelmien tulee tukea kiinteistöpäälliköitä vastuullaan olevien rakennusten katsastusten suunnitteluvaiheesta aina mahdolliseen uusintakatsastukseen asti.

202

Sisäilmayhdistys raportti 36

Jatkotoimenteiden seurannan kannalta tarvitaan yhteensovittamista rakennuskatsastusmallin ja Senaatti-kiinteistöjen muun kunnossapitotoiminnan kanssa. Kaikki Senaatti-kiinteistöjen merkittävimmät kokonaisvuokramallin rakennukset on tarkoitus ottaa katsastustoiminnan piiriin lähivuosina. Käytännössä tämä tarkoittaa joitakin satoja rakennuksia. Katsastusmallin käyttöönotosta on käyty keskusteluja myös pääomavuokrakohteiden osalta. Käyttäjätyytyväisyyskyselyt ja seuraavat katsastuskierrokset tulevat näyttämään, minkälainen vaikutus rakennuskatsastustoiminnalla on Senaatti-kiinteistöjen rakennusten tekniseen kuntoon, sisäolosuhteisiin ja käyttäjätyytyväisyyteen. Rakennuskatsastus on jatkossa keskeinen osa Senaatti-kiinteistöjen ennakoivaa sisäolosuhdetoimintaa. Rakennuskatsastusten tulosten rinnalle on jatkossa tavoitteena tuoda muitakin sisäolosuhteita kuvaavia tekijöitä, kuten sisäolosuhteiden pysyvyysseurannan tulokset, sisäolosuhdepalvelupyyntöjen määrä, siivouksen ja kiinteistönhoidon laatuauditointien tulokset sekä käyttäjätyytyväisyyskyselyiden tulokset. Edellä kuvattujen mittareiden tietoja yhdistämällä pyritään kohti entistä alhaisempaa sisäolosuhdeongelmien esiintyvyyttä. JOHTOPÄÄTÖKSET Rakennuskatsastusmalli on osoittautunut alkuvaiheen kokemusten pohjalta toimivaksi ja tehokkaaksi tavaksi kerätä suuresta kiinteistömassasta sisäolosuhteisiin vaikuttavien teknisten seikkojen tilannekuva yhteismitallisessa muodossa. Rakennuskatsastusten tulosten pohjalta kohdennetaan merkittävästi Senaatti-kiinteistöjen kunnossapitorahan käyttöä kohti ennakoivaa sisäolosuhteiden hallintaa. Rakennuskatsastusmallin vaikutuksia rakennusten tekniseen kuntoon ja käyttäjätyytyväisyyteen tullaan seuramaan ja katsastusmallia tullaan kehittämään edelleen saatujen kokemusten pohjalta. Senaattikiinteistöjen kehittämä rakennuskatsastusmalli on vapaasti kaikkien toimijoiden hyödynnettävissä ja jatkokehitettävissä. LÄHDELUETTELO 1. Rakennustietosäätiö (2012) KH 90-00501 Liike- ja palvelukiinteistön kuntoarvio. Kuntoarvioijan ohje. 2.

Koponen, R., Pipatti, P., Korpi, A. (2017) Rakenteiden ja ilmanvaihdon katsastusmallit. Sisäilmastoseminaari 2017. SIY Raportti 35, ss. 165-170.

3.

Annila, P.J., Suonketo, J., Pentti, M. (2014) Kosteus- ja mikrobivauriot koulurakennuksissa TTY:n suorittamien kosteusteknisten kuntotutkimusten perusteella. Sisäilmastoseminaari 2014. SIY raportti 32, ss. 301-306.

Sisäilmastoseminaari 2018

203

KOSTEUS- JA MIKROBIVAURIOITUNEEN RAKENNUKSEN KORJAUSOPPAAN PÄIVITYS Timo Turunen1, Susanna Ahola1, Jukka Lahdensivu1, Inari Weijo1, Esko Sistonen2, Petri Annila3, Camilla Vornanen-Winqvist2 1

Ramboll Finland Oy Aalto-yliopisto 3 Tampereen teknillinen yliopisto 2

TIIVISTELMÄ Vuonna 2018 ilmestyvässä Kosteus- ja mikrobivaurioituneen rakennuksen korjausoppaan päivityksessä on otettu huomioon korjausrakentamisen toimintaympäristön voimakas muuttuminen. Kosteus- ja mikrobivaurioista, niiden vaikutuksesta rakennuksen käyttäjiin, kuntotutkimus- ja korjausmenetelmistä sekä korjausten onnistumisen seurannasta on viime vuosina tehty hyvin runsaasti tieteellisiä tutkimuksia. Oppaassa tarkastellaan rakennusosakohtaisesti erityyppisiä korjausmenetelmiä ja niiden soveltuvuutta sekä painotetaan korjaustöiden laadunvarmistuksen ja niiden onnistumisen seurannan merkitystä. Kokonaisuudenhallinnan merkitystä korostetaan eli kosteus- ja mikrobivaurioiden ohella korjauksissa tulee ottaa huomioon ilmanvaihdon vaikutus ja energiatehokkuuden parantamistavoitteet. JOHDANTO Nykyinen ympäristöministeriön julkaisema Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjausopas eli Ympäristöopas 29 /1/ on vuodelta 1997, ja siinä on keskitytty erityisesti pientalojen kosteus- ja homeongelmien korjaamiseen. Sen jälkeen tutkimus (esimerkiksi /2/ ja /3/) on kuitenkin tuottanut runsaasti uutta tietoa rakenteiden rakennusfysikaalisesta toimivuudesta. Samaan aikaan on kehitetty lukuisia uusia korjausmenetelmiä ja -tuotteita sekä uudistettu kosteusvaurioiden korjaustyötä koskevaa lainsäädäntöä. Lisäksi on laadittu paljon erilaisia uusia ohjeita esimerkiksi haitta-aineiden käsittelystä ja rakennusten energiatehokkuuden parantamisesta. Ympäristöministeriö käynnisti kesällä 2016 nykyisen Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjausoppaan päivitystyön. Hanke on jatkoa syksyllä 2016 julkaistulle ympäristöministeriön Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus -oppaalle /4/, joka on täydellisesti uudistettu versio aiemmasta kuntotutkimusoppaasta. Ympäristöministeriö valitsi päivitystyön tekijäksi Ramboll Finland Oy:n yhteistyökumppaneinaan Aalto-yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto. Hankkeen ohjausryhmässä toimii ympäristöministeriön lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön, Senaatti-kiinteistöjen, Helsingin kaupungin sekä suunnittelutoimistojen edustajia. OPPAAN SISÄLTÖ Oppaassa annetaan käytännön ohjeita rakennusalan ammattilaisille kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakennusten korjausten suunnittelusta sekä korjaustyön toteutuksesta, laadunvarmistuksesta ja onnistumisen seurannasta. Siinä käsitellään

204

Sisäilmayhdistys raportti 36

erityisesti julkisissa palvelurakennuksissa, kuten esimerkiksi oppilaitosrakennuksissa, päiväkodeissa, terveyskeskuksissa ja sairaaloissa eri vuosikymmeninä käytettyjä tyypillisiä rakenneratkaisuja pientaloja kuitenkaan unohtamatta. Ensimmäisessä luvussa kuvataan korjaushankkeen kulku sekä esitellään kosteusvaurion korjaustyötä koskeva uudistunut lainsäädäntö. Toisessa luvussa käsitellään korjaussuunnitteluprosessia, hankkeen eri osapuolten tehtäviä sekä sen aikana tuotettavia suunnitelmia ja selostuksia. Luvussa 3 perehdytään ensiksi korjausmenetelmien yleisiin valintaperusteisiin, minkä jälkeen tarkastellaan rakennusosakohtaisesti erilaisia korjausmenetelmiä ja niiden lisäksi muutamia erityisiä korjausmenetelmiä. Lisäksi käydään läpi työmaatoteutukseen liittyviä asioita. Luvuissa 4 - 5 esitetään korjaustyönaikaiseen laadunvarmistukseen sekä rakennuksen käytönaikaisen toimivuuden seurantaan liittyvät menettelyt. Oppaan viimeisessä eli kuudennessa luvussa tarkastellaan energiatehokkuuden parantamisen vaikutuksia rakennusosien rakennusfysikaaliseen toimivuuteen sekä pohditaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia korjattujen rakenteiden käyttäytymiseen. Korjaushankkeen kulku Kosteusvaurion korjaustyön suunnittelu käynnistyy lähtötietojen hankinnalla, ja niistä ylivoimaisesti tärkeimpänä voidaan pitää rakennuksen kunnosta laadittua selvitystä eli kosteus- ja sisäilmateknisten tutkimusten tutkimusraporttia. Suunnittelun alkuvaiheessa määritellään rakennusosittain tutkittavat korjausvaihtoehdot ja tarkastellaan niitä teknisten, taloudellisten ja rakennuksen käyttäjien terveellisyyteen liittyvien näkökulmien (riskien) perusteella. Sen jälkeen, kun käytettävät korjausmenetelmät on päätetty, tehdään riittävän yksityiskohtaiset korjaussuunnitelmat ja työselostukset korjaustöitä sekä niiden kosteuden- sekä pölyn- ja puhtaudenhallintaa samoin kuin laadunvarmistusta varten. Lisäksi suunnitteluvaiheessa laaditaan rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje sekä korjausten onnistumisen seurantasuunnitelma. Purku- ja korjaustöiden aikana on huolellisesti valvottava niiden suunnitelmienmukaista toteutusta ja katselmoitava ne vaiheittain. Toteutuksen onnistumista arvioidaan korjaussuunnitelmassa määriteltyjen laadunvarmistustoimenpiteiden avulla. Korjausten onnistumista (haitan poistumista) arvioidaan rakennuksen käytön aikana. Koko korjaushankkeen ajan on muistettava tiedottaa avoimesti rakennuksen käyttäjille tutkimuksista ja niiden tuloksista, käytettävistä korjausmenetelmistä, korjaustöiden aikataulusta, laadunvarmistuksesta ja niiden käyttäjille mahdollisesti aiheuttamasta haitasta sekä korjausten onnistumisen seurannasta. Kosteusvaurion korjaustyötä koskeva lainsäädäntö Rakennuksen suunnittelua ja suunnittelijoita koskeva maankäyttö- ja rakennuslain sääntely uudistettiin syksyllä 2014. Uutena suunnittelualana otettiin mukaan kosteusvaurion korjaustyön suunnittelu, ja sitä tarvitaan yleensä rakennuksissa, joissa olevat kosteus- ja homevauriot aiheuttavat tai voivat aiheuttaa terveyshaitan. Rakennusvalvontaviranomainen voi hankkeen laatu ja laajuus huomioon ottaen edellyttää, että rakennuslupahakemukseen liitetään myös pätevän henkilön laatima selvitys rakennuksen kunnosta (MRL 131 §) /5/. Selvityksen sisällöstä säädetään

Sisäilmastoseminaari 2018

205

ympäristöministeriön asetuksessa rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä /6/ sekä sitä selventävässä ohjeessa /7/. Kosteus- ja mikrobivaurioituneen rakennuksen korjauksissa tarvittavaa erityissuunnittelijaa kutsutaan kosteusvaurion korjaustyön suunnittelijaksi. Tästä on säädetty valtioneuvoston asetuksessa rakentamisen suunnittelutehtävien vaativuusluokkien määräytymisestä /8/, ja siitä on annettu ympäristöministeriön ohje /9/. Korjaussuunnittelutehtävät jaetaan kolmeen vaativuusluokkaan (tavanomainen, vaativa ja poikkeuksellisen vaativa) suunnittelijoiden kelpoisuuden määrittelemiseksi. Kelpoisuusvaatimuksia on tarkennettu ympäristöministeriön ohjeessa rakennusten suunnittelijoiden kelpoisuudesta /10/. Rakennustyön johtotehtävät jaetaan samoihin vaativuusluokkiin kuin suunnittelutehtävät, ja niiden kelpoisuusvaatimuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa /5/. Suunnittelijan on rakennuksen korjaus- ja muutostyössä selvitettävä rakennuksen rakennusaikainen rakentamistapa ja rakenteen kosteustekninen toimivuus /12/. Kosteusvaurion korjaussuunnitelmaan on sisällyttävä tiedot toimenpiteistä, joilla kosteusvaurion aiheuttama haitta tai sen vaikutus sisäilmaan ja käyttäjiin poistetaan sekä tieto siitä, miten korjattu rakenne toimii sen suunnitellun käyttöiän aikana /6/. Energiatehokkuutta on parannettava rakennuksen rakennus- tai toimenpideluvanvaraisen korjaus- ja muutostyön tai rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa /11/. Korjaussuunnitelmat Kuntotutkimusten tulokset, erityisesti vaurioiden laajuus ja niiden sijainti, on suositeltavaa käydä läpi korjaussuunnittelijan ja kuntotutkijan keskinäisessä neuvottelussa korjaussuunnittelun alkuvaiheessa ja tarvittaessa suunnittelun aikana tiedonsiirron varmistamiseksi. Korjaussuunnittelijan on hyvä laatia rakennusosakohtainen yhteenveto käytettävistä korjausratkaisuista ja osoittaa sen avulla, että korjaukset kohdistuvat tutkimuksissa havaittuihin ongelmiin. Korjaussuunnitelmissa esitetään purettavat, korjattavat ja uusittavat rakenteet sekä korjausmenetelmät ja materiaalit. Korjausten tavoitteena on ensisijaisesti poistaa haitan aiheuttanut vaurio tai virhe, mutta silloin kun tämä ei ole mahdollista, on epäpuhtauksien pääsy vauriokohdasta sisäilmaan luotettavasti estettävä. Suunnitelmissa on kiinnitettävä erityistä huomiota eri rakennusosien liittymädetaljeihin. Rakenteiden rakennusfysikaalinen toimivuus osoitetaan tarvittaessa (esimerkiksi poikkeuksellisen vaativissa kohteissa) laskelmien avulla. Laajojen, monimuotoisten sekä korjaushistorialtaan monipuolisten rakennusten korjaushankkeessa on varauduttava rakennustyön aikana paljastuviin yllätyksiin kattavista kuntotutkimuksista huolimatta. Tällaiset tilanteet edellyttävät yleensä lisätutkimuksia sekä korjaussuunnitelmien muuttamista tai täydentämistä. Suunnitelmia täydentävissä selostuksissa annetaan työmaatoteutusta kuten kosteudensekä pölyn- ja puhtaudenhallintaa sekä rakennustöiden laadunvarmistusta koskevia ohjeita. Purku- ja suojaussuunnitelmassa esitetään tiedot purettavista rakennusosista ja purkutoimenpiteistä, säilytettävien rakennusosien suojaamisesta sekä toimenpiteistä, joilla korjaustyöalue erotetaan rakennuksen käytössä olevasta osasta ja miten pölyn leviäminen korjaustyöalueelta käytössä olevaan osaan estetään. Rakennushankkeen kosteudenhallintaselvityksessä ja työmaan kosteudenhallintasuunnitelmassa käsitellään

206

Sisäilmayhdistys raportti 36

rakennustuotteiden ja – osien suojaamista kastumiselta ja epäpuhtauksilta sekä rakenteiden kuivumista ja riittävän kuivumisasteen todentamista /12/. Korjausmenetelmät Onnistuneen korjaushankkeen edellytykset ovat: x

oikean korjauslaajuuden määritteleminen

x

oikean korjausmenetelmän valinta

x

teknisen kokonaisuuden hallinta

x

tavoiteltavan käyttöiän määritteleminen.

Korjausmenetelmien valintaa ohjaavia perusteita ovat rakennuksen omistajan näkökulmasta yleensä taloudelliset resurssit, rakennuksen elinkaariarvio sekä energiatehokkuuden parantaminen sekä mahdolliset käyttötarkoituksen muutokset korjaushankkeen yhteydessä. Rakennuksen käyttäjien näkökulmasta korjausmenetelmien valintaperusteita ovat erityisesti tilojen turvallisuus, viihtyvyys ja korjaushankkeen kesto. Suunnittelijoiden tai urakoitsijan näkökulmasta määrääviä valintaperusteita ovat tilaajan toiveet ja taloudelliset resurssit. Niukoilla resursseilla voidaan päätyä ratkaisuihin, jotka eivät ole sopivia tai riittäviä vaurion ja sen syiden poistamiseksi, tai jos resursseja ei ole rajoitettu, voidaan päätyä ylikorjaamiseen. Kosteus- ja mikrobivaurioituneen rakennuksen korjausmenetelmän valintaan vaikuttavat useat tekijät kuvan 1 mukaisesti.

Kuva 1. Korjausmenetelmien valintaan ja korjaushankkeen laajuuteen vaikuttavat tekijät. Korjausvaihtoehdot voidaan jakaa korjausmenetelmän valintaa korostaen seuraaviin kolmeen korjaustasoon: x

Vaurioituneiden materiaalien poistaminen, rakenteen perusteellinen korjaaminen ja kosteusteknisen toimivuuden parantaminen.

x

Rakenteen vaurioiden korjaaminen ja kosteusteknisen toimivuuden parantaminen.

Sisäilmastoseminaari 2018

x

207

Paikalliset pienet vauriokorjaukset, rakenteen tiiviyttä ja tuuletusta parantavat toimenpiteet sekä kosteusteknisen toimivuuden parantaminen.

Kosteusvaurioiden syiden ja vaurioituneen materiaalin poistaminen on keskeinen tekijä kosteus- ja mikrobivaurioiden korjauksessa. Aina syiden poistaminen ei ole yksinkertaista tai edes mahdollista (esimerkiksi vesihöyryn diffuusio maaperästä alapohjarakenteen läpi). Myös tällaisiin tapauksiin esitetään toimivia korjausvaihtoehtoja reunaehtoineen. Eri korjausmenetelmistä laaditaan rakennusosittain luettelo, jossa esitetään menetelmän soveltuvuus, keskeiset onnistumisen edellytykset, riskit, tarkastus-, huolto- ja uusimisvälit sekä korjaustavan arvioitu käyttöikä. Rakennusosat on jaoteltu rakennuksen ulkopuolisiin kuivatusrakenteisiin, maanvastaisiin ja ryömintätilaisiin alapohjiin, maanvastaisiin seiniin, ulkoseiniin, yläpohjiin ja vesikattoihin, välipohjiin sekä märkätiloihin. Oppaassa kiinnitetään erityistä huomiota rakennusosien liittymiin. Lisäksi tässä luvussa käsitellään uusimpia korjausmenetelmiä kuten rakenteiden alipaineistamista sekä niiden ilmanpitävyyden parantamista tiivistyskorjauksilla. Laadunvarmistus ja seuranta Suunnitteluasiakirjoissa on määriteltävä, miten rakennustyön laadunvarmistuksesta huolehditaan ja miten siihen liittyvien tarkastusten, kokeiden ja mittausten tulokset dokumentoidaan. Oppaassa annetaan korjaussuunnittelijalle työkaluja erityyppisten laadunvarmistusmenetelmien käytöstä ja niiden soveltuvuudesta. Korjaussuunnittelijan on, tarvittaessa yhdessä sisäilma-asiantuntijan kanssa, kuvattava rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeessa (huoltokirjassa) erityistä käytönaikaista seurantaa vaativat rakennusosat ja talotekniset järjestelmät sekä niiden edellyttämät tarkastukset ja mittaukset. Tällaisia ovat esimerkiksi sellaiset rakennusosat, joihin on jätetty vaurioituneita materiaaleja. Jo suunnitteluvaiheessa on pohdittava, miten ja milloin korjaustöiden onnistumista aiotaan seurata rakennuksen käytön aikana. Seurantaan voidaan käyttää tutkimusten alkuvaiheessa ja korjausten valmistumisen jälkeen tehtyjä sisäilmastokyselyjä sekä suuntaa-antavana työkaluna sisäilmasta tehtäviä mittauksia /4/. Energiatehokkuuden parantaminen Rakennusten energiatehokkuutta koskevat vaatimukset tiukentuvat, ja sitä on näin ollen suositeltavaa parantaa rakennuksen vaippaan kohdistuvien korjausten yhteydessä. Oppaassa tarkastellaan energiatehokkuuden parantamisen (lisälämmöneristyksen ja ilmanpitävyyden parantamisen) vaikutuksia rakennusosien kosteustekniseen toimivuuteen ja vanhoissa rakennuksissa käytettäväksi soveltuvia eristemateriaaleja. Lopuksi pohditaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia korjattujen rakenteiden rakennusfysikaaliseen käyttäytymiseen. YHTEENVETO Päivitetyssä, rakennusalan ammattilaisille suunnatussa oppaassa on otettu huomioon korjausrakentamisen saralla tapahtunut valtaisa muutos viimeisen 20 vuoden aikana sekä kuntotutkimus- ja korjausmenetelmien että lainsäädännön suhteen. Erityyppiset rakennusosakohtaiset korjausvaihtoehdot selkeine perusteluineen helpottavat korjaukselle asetettujen tavoitteiden mukaisen ja kuhunkin kohteeseen soveltuvan korjaustavan

208

Sisäilmayhdistys raportti 36

valintaa. On kuitenkin huomattava, että jokainen rakennus on yksilö, joten sen kunto on aina tutkittava, arvioitava vaurioiden laajuus ja sovellettava korjausmenetelmiä tutkimustulosten perusteella tapauskohtaisesti. Keskeisiä teemoja ovat myös korjaustöidenaikainen laadunvarmistus ja korjaustöiden jälkeen rakennuksen käytönaikaisen toimivuuden seuranta. Oppaassa korostetaan korjaushankkeen kokonaisuudenhallintaa toisaalta ajallisesti alkaen tutkimusten käynnistämisestä ja päättyen korjausten onnistumisen todentamiseen sekä toisaalta teknisesti rakennusosien ja taloteknisten järjestelmien yhteensopivuuden osalta. LÄHDELUETTELO 1.

Ympäristöministeriö. 1997. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus, Ympäristöopas 29. Tampere, Tammer-Paino Oy. 79 s.

2.

Annila, P. J., Lahdensivu, J., Suonketo, J. & Pentti, M. 2016. Practical experiences from several moisture performance assessments. In Delgado, J. (ed.) Recent developments in building diagnosis techniques. Springer Science+Business Media, Vol. 5, Pp. 1-20.

3.

Pirinen, J. 1999. Hyvän rakennustavan mukainen pientalojen kosteuden hallinta eri vuosikymmeninä. Lisensiaatintutkimus. Tampereen teknillinen yliopisto.

4.

Ympäristöministeriö. 2016. Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus. Ympäristöopas 2016. 234 s.

5.

Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta (41/2014).

6.

Ympäristöministeriön asetus rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä (YMa 216/2015).

7.

Ympäristöministeriön ohje rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä (YM3/601/2015).

8.

Valtioneuvoston asetus rakentamisen suunnittelutehtävien vaativuusluokkien määräytymisestä (VNa 214/2015).

9.

Ympäristöministeriön ohje rakentamisen suunnittelutehtävien vaativuusluokista (YM1/601/2015).

10. Ympäristöministeriön ohje rakennusten suunnittelijoiden kelpoisuudesta (YM2/601/2015). 11. Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä (YMa 4/2013). 12. Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (YMa 782/2017).

Sisäilmastoseminaari 2018

209

KORJAUS VAI PURKU – TUTKIMUKSILLA JA ELINKAARITARKASTELUILLA FAKTAA PÄÄTÖKSENTEKOON Arto Toorikka Vahanen Rakennusfysiikka Oy

TIIVISTELMÄ Sisäilmaongelmaisenkin rakennuksen korjaustoimenpiteiden tulisi perustua tietoon sekä ongelmien syistä, että kiinteistöstä kokonaisuutena. Toimenpiteisiin tulee ryhtyä viivyttelemättä mutta puutteellisesti suunnitelluilla korjauksilla voidaan rakennukselle ja sen sisäilman laadulle tuottaa jopa enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Kartoittamalla kiinteistön riskitekijät ja kunto kuntoarviolla sekä tarpeenmukaisilla kuntotutkimuksilla saadaan kokonaiskuva korjaustarpeista. Elinkaarikustannuslaskennan avulla rakennuksen korjaamisen tai uudisrakentamisen, energiankulutuksen ja kunnossapidon kustannuksia vertaillaan halutulla tarkastelujaksolla. Esimerkkikohteen elinkaarikustannusvertailussa peruskorjausvaihtoehdon kustannukset ovat 15 vuoden tarkastelujaksolla 40 prosenttia uudisrakentamista pienemmät. JOHDANTO Artikkelissa esitellään toimintatapa sisäilmaongelmaisen rakennuksen ja koko kiinteistön kokonaisvaltaiselle tarkastelulle sekä laskentamenetelmä elinkaarikustannusten vertailemiseksi korjaus- ja uudisrakentamisvaihtoehdoissa. Esiteltävä toimintatapa soveltuu parhaiten kohteisiin, joissa iän tai muun tekijän johdosta on tyypillisesti myös muita korjaustarpeita kuin puutteet sisäilman laadussa. RAKENNUKSEN ELINKAARI Rakennuksen elinkaaren aikana rakennuksen kuntoa tulee ylläpitää erilaisilla ennakoitavissa olevilla toimenpiteillä. Esimerkiksi historiallisiksi aiottujen monumentaalisten rakennusten suunnitteluikä voi olla 500 vuotta mutta näissä olevien tietoteknisten laitteiden suunnitteluikä vain kaksi vuotta /1/. Rakennuksessa voidaan, ennakoivasta kiinteistönpidosta huolimatta, havaita puutteita tai vaurioita, joiden korjaamiseen ei ole varauduttu ennalta. Myös rakennuksen käyttötarkoitus tai esimerkiksi vaatimukset sisäilmasto-olosuhteille voivat muuttua. Maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytetään, että rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset /2/. Rakennusta tulee siis ylläpitää vähintään näillä perusteilla. Käytännössä rakennuksen ylläpito kannattaa toteuttaa siten, että rakennus täyttää sille asetetut laatutavoitteet ja tästä aiheutuvat kustannukset ovat mahdollisimman alhaiset koko rakennuksen käyttöiän ajalla tarkasteltuna.

210

Sisäilmayhdistys raportti 36

Korhosen ym. mukaan rakennuksen tekninen arvo muuttuu suhteessa aikaan kuvassa 1 esitetysti. Rakennusta pidetään hyväkuntoisena silloin, kun sen pintamateriaalien, rakennusosien ja erilaisten laitteiden alkuperäisestä arvosta (ja toimintakunnosta) on jäljellä noin 75 %. Korjausvelalla tarkoitetaan sitä rahamäärää, jolla toimintakunto olisi nostettavissa tähän tasoon. /3/

Kuva 1. Rakennuksen arvo suhteessa aikaan /3/. Jotta rakennuksen kuntoa voidaan ylläpitää kustannustehokkaasti, tulee kunnossapito ja korjaaminen toteuttaa oikea-aikaisesti. Usein on kannattavaa yhdistää eri toimenpiteitä yhdeksi toteutuskokonaisuudeksi. Esimerkiksi rakennuksen peruskorjauksessa voidaan peruskorjata useita eri rakenteita ja järjestelmiä. KUNTOARVIOT JA –TUTKIMUKSET Kuntoarvio perustuu rakenne-, LVI- ja sähköasiantuntijoiden asiakirjoista ja kohteen aistinvaraisessa tarkastelussa tekemien havaintojen perusteella annettavaan arvioon kiinteistön kunnosta ja korjaustarpeesta. Kuntoarviossa kiinteistöä tarkastellaan kokonaisuutena mutta esimerkiksi sisäilmaongelmien tarkoista syistä rakennuksessa ei tyypillisesti saada kuntoarviomenetelmin riittävää lähtötietoa tarkkojen jatkotoimenpiteiden määrittämiseksi. Kuntoarviossa havaitaan merkittävimmät riskit, puutteet ja korjaustarpeet sekä voidaan suositella tarvittavia lisäselvityksiä. Kuntotutkimukset ovat spesifejä ja pyrkivät tietyn (tai tiettyjen) rakenteen tai järjestelmän tarkan kunnon, toimivuuden ja korjaustarpeen selvittämiseen. Selvittämällä pelkästään esimerkiksi sisäilmaongelmaa, ei yleensä saada riittäviä tietoja muista rakennukseen kohdistuvista toimenpidetarpeista elinkaarikustannustehokkaiden toimenpiteiden määrittämiseksi. Esimerkiksi kantavien rakenteiden tai talotekniikan jäljellä oleva käyttöikä sekä julkisivujen ja viemäreiden kunto ovat tekijöitä, jotka tulisi huomioida peruskorjauksen tai muun merkittävän toimenpiteen suunnittelussa ja kiinteistönomistajan päätöksenteossa. Toteuttamalla kuntoarvio ja tarvittavat kuntotutkimukset samanaikaisesti ja saman, riittävän osaavan, tahon toteuttamana tai ohjaamana voidaan saavuttaa selkeitä etuja. Voidaan varmistua, että kaikki tarvittavat tekijät elinkaarikustannustehokkaan päätöksenteon tueksi ja korjaussuunnittelun lähtötiedoiksi saadaan selvitettyä. Toisaalta

Sisäilmastoseminaari 2018

211

vältytään tutkimusten päällekkäisyydeltä. Usein sisäilmaongelmaisissa kohteissa on myös kiire saada tutkimustulokset käyttöön. Eri tutkimusten suorittaminen yhtäaikaisesti nopeuttaa tutkimusten suorittamisaikaa. Synergiaetuna saavutetaan myös pienemmät tutkimuskustannukset. ELINKAARIKUSTANNUSLASKENNAN MENETELMÄT Kiinteistön hankinnasta, käytöstä, ylläpidosta, korjaamisesta ja purkamisesta syntyy kiinteistön elinkaaren aikana eri tyyppisiä kustannuksia. Kiinteistön elinkaarikustannuslaskentaan on käytössä menetelmiä, joiden tarkkuus ja laskennan edellyttämä työmäärä vaihtelevat suuresti. Jotkin menetelmät on tarkoitettu enemmänkin esimerkiksi hiilijalanjäljen laskentaan eivätkä sovellu varsinaiseen kustannusten laskentaan. Jotkin menetelmät taas vertailevat annetuilla parametreilla hyvin tarkasti esimerkiksi energiatehokkuuden parantamisvaihtoehtojen kannattavuutta. Tässä artikkelissa esiteltävä menetelmä perustuu kiinteistön ylläpidon ja korjaamisen osalta kuntoarviolla ja -tutkimuksilla selvitettyjen toimenpidetarpeiden kustannusten määrittämiseen. Lisäksi laskennassa huomioidaan eri korjaustapojen vaikutukset rakennuksen energiankulutukseen. Muiden tekijöiden, kuten esimerkiksi tonttivuokran, kiinteistöveron, siivouksen ja pihahuollon kustannuksiin korjaustapojen valinnalla on katsottu olevan merkitykseltään vähäisempi vaikutus, eikä niitä huomioida vertailulaskennassa. Tarvittaessa myös muita kustannustekijöitä voidaan sisällyttää laskentaan. Menetelmä on laadittu siten, että siinä huomioidaan kiinteistön ominaispiirteet ja näiden vaikutukset kustannuksiin. Laskentatarkkuus noudattelee tyypillistä hankesuunnitteluvaiheen tarkkuutta, esimerkiksi uudisrakentamisvaihtoehdon kustannukset lasketaan tavoitehintamenettelyllä. ELINKAARIKUSTANNUSLASKENNAN ESIMERKKI Esimerkkikohde on Pirkanmaalla sijaitseva 1900-luvun alussa valmistunut noin 950 m2 laajuinen hirsi-/puurakenteinen koulurakennus. Rakennusta on peruskorjattu ja laajennettu vuosina 2003 – 2007. Viime vuosina on tehty useita eriasteisia selvityksiä ja korjauksia liittyen rakennuksessa koettuihin sisäilman laadun puutteisiin. Tutkimushetkellä rakennus oli käyttämättömänä sisäilmaongelmien vuoksi. Tutkimukset ja selvitykset Esimerkkikohteeseen toteutettiin seuraavat tutkimuskokonaisuudet ja niillä oli seuraavia tavoitteita: •

•

•

Kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus – määrittää sisäilmaongelmien aiheuttajat, ongelmien laajuus sekä tarvittavat toimenpiteet sisäilman laadun parantamiseksi Ilmanvaihto- ja rakennusautomaatiojärjestelmän kuntotutkimus – määrittää järjestelmien kunto, toimivuus ja vaikutus sisäilman laatuun sekä edellytykset ilmanvaihdon toimivuuden parantamiselle Elinkaaritarkastelu – tuottaa keskenään vertailukelpoista elinkaarikustannustietoa rakennuksen eri toimenpidevaihtoehdoissa.

212

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kyseisessä kohteessa ei tehty erillistä kuntoarviota vaan rakenteiden ja LVIASjärjestelmien kuntoa sekä toimenpidetarpeita tarkasteltiin edellä mainittujen tutkimusten yhteydessä. Elinkaarikustannuslaskennan toimenpidevaihtoehdot Toimenpidevaihtoehdoiksi määritettiin tutkimustulosten ja kiinteistönomistajan valintojen perusteella 1) rakennuksen peruskorjaus viipymättä 2) purku sekä uudisrakentaminen nykyistä vastaavaksi. Tyypillisesti toimenpidevaihtoehtoja voidaan määrittää myös useampia. Esimerkkikohteessa väliaikaisesti toteutettavia, kiinteistön käyttöä ylläpitäviä korjauksia, ei katsottu tutkimustulosten perusteella suositeltavaksi vaihtoehdoksi. Kiinteistönomistaja valitsi elinkaarikustannusten tarkastelujakson pituudeksi 5 ja 15 vuotta. Tässä esimerkkitarkastelussa tulokset esitetään vain 15 vuoden tarkastelujaksolla. Tarkasteluja voidaan tehdä myös pidemmillä ajanjaksoilla. Peruskorjaussisältö ja -kustannukset Tutkimustulosten perusteella määritettiin elinkaarikustannuslaskennassa käytettävät, sisäilman laadun parantamisen sekä rakenteiden ja järjestelmien teknisen käyttöiän kannalta peruskorjauksessa toteutettavaksi suositeltavat toimenpiteet. Muita, esimerkiksi mahdollisia tilamuutoksia tai muuhun kuin tekniseen toimenpidetarpeeseen perustuvia toimenpiteitä ei esitettyyn peruskorjaukseen sisällytetty. Keskeiset toimenpidesuositukset olivat: x

x x x x

Alkuperäisen rakennusosan alapohjarakenteen uusiminen. – Kantavien seinärakenteiden ja alapohjan liittymien ilmatiiveyden parantaminen samassa yhteydessä. Edellyttää laajamittaista seinien sisäverhouksen alaosan purkua. Koska pintamateriaalit ovat ikääntyneitä, on toimenpiteeseen sisällytetty sisäverhouksen uusiminen kokonaisuudessaan. – Märkätilojen peruskorjaus samassa yhteydessä. Alkuperäisen rakennusosan yläpohjarakenteen ja vesikatteen uusiminen. Alkuperäisen rakennusosan salaojitus ja maanpinnan kallistuskorjaukset rakennuksen vierellä. Uuden ilmanvaihtokoneen asentaminen. Rakennustöiden yhteydessä vaadittavat LVIS-tekniset työt.

Esitetylle peruskorjaussisällölle laadittiin kustannusarvio sovelletulla rakennusosaarviomenetelmällä. Yhteenveto kustannusarviosta on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Yhteenveto esimerkkikohteen peruskorjauskustannusten laskennasta. Toimenpide Kustannus (alv. 0%) Muut ja suunnittelu-/yleiskustannukset, euroa 221 000 Alapohjarakenteen uusiminen, euroa 320 300 Yläpohjarakenteen uusiminen, euroa 268 760 Muut yksilöidyt toimenpiteet, euroa 10 680 LVIS-järjestelmien toimenpiteet, euroa 102 000 Yhteensä, euroa 922 740 Yhteensä, €/m2 971

Sisäilmastoseminaari 2018

213

Uudisrakentamisen kustannukset Uudisrakentamisvaihtoehdon kustannukset määritettiin tavoitehintaperustaisesti Haahtelan TAKU -ohjelmistolla. Kohde ei vaatinut teknisin perustein tilamuutoksia tai esimerkiksi hissien lisäämistä, joten nykyistä tilaohjelmaa ei muokattu. Purkukustannukset arvioitiin neliöperusteisesti. Uudisrakentamisen kustannusarvioksi saatiin 2 289 000 € (alv. 0 %) ja nykyisen rakennuksen purkamisen kustannusarvioksi 85 000 € (alv. 0 %). Kunnossapitotoimenpiteet ja –kustannukset Kunnossapitoon liittyvät toimenpiteet ja kustannukset määritettiin laatimalla eri toimenpidevaihtoehdoille PTS-ohjelmat rakenne-, LVI- ja sähköasiantuntijoiden toimesta. Peruskorjausvaihtoehdon kunnossapitokustannukset tarkastelujaksolla olivat yhteensä 182 000 (alv. 0%) ja uudisrakentamisvaihtoehdon 54 000 € (alv. 0%). Taulukossa 2 on esimerkki PTS-ohjelmaan määritetyistä sähköjärjestelmien toimenpideehdotuksista. Taulukko 2. Esimerkkikohteen PTS-ohjelman sähköjärjestelmien kunnossapito-ohjelma peruskorjausvaihtoehdossa 15 vuoden tarkastelujaksolla. SÄHKÖJÄRJESTELMIEN KUNNOSSAPITOEHDOTUS Kustannustaso 2017 ALV 0% Suositellut toimenpiteet Sähkön pääjakelujärjestelmä Sähkökeskuksien lämpökuvaus ja määräaikaistarkastus Pääkeskuksen uusiminen Sähköliitäntäjärjestelmät Uusitaan laajennusosan peruskorjaamattomat pistorasiaryhmät Valaistusjärjestelmät Uusitaan laajennusosan sisävalaisimista n. 50% Uusitaan ulkovalaisimet Turvavalaistusjärjestelmä Uusitaan keskusyksikkö Uusitaan LED-poistumisopastevalaisimet 12 vuoden välein Antennijärjestelmä Uusitaan antennivahvistin Yleiskaapelointijärjestelmä Uusitaan yleiskaapelointipisteet ( 15 kpl 2-os.) kaapeleineen Koulujärjestelmä Välituntisoittojärjestelmän ja kaiuttimien uusiminen Palovaroitinjärjestelmä Palovaroitinkeskuksen uusiminen Palovaroitinjärjestelmän ilmaisimien uusiminen Sähkötekniikka yhteensä

Kustannusennuste (x 1000 EUR) 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 2025 2026 2027 2028 2029 2030 2031 2032 2033 YHT 2

2

4 6

6 3

3

3

3 4

4 3 4

3 8

4 2

2 5 4

4

3 0

4

0

6

11

2

0

0

0

2 9

5

0

0

0

4

6

5

Energiankulutuksen laskenta Energiankulutusta tarkastelujaksolla arvioitiin tekemällä eri toimenpidevaihtoehdoille energiatodistuslaskenta kuukausitason menetelmällä. Energialaskennan lähtötiedoiksi ja kosteusteknisen toiminnan arvioinnin tueksi merkittävimpien rakennusosien lämmönvastukset määritettiin DOF Lämpö –ohjelmalla. Energiankulutuslaskennan yhteenveto on esitetty taulukossa 3. Energiakustannukset on esitetty taulukossa 4. Taulukko 3. Esimerkkikohteen ostoenergiankulutus ja E-luku eri toimenpiteillä. Energiankulutus / korjausvaihtoehto Peruskorjaus Uudisrakentaminen Lämpöenergian kulutus (kWh/m2/vuosi) 120 80 Jäähdytysenergian kulutus (kWh/m2/vuosi) 0 5 Sähköenergian kulutus (kWh/m2/vuosi) 25 20 E-luku (kWh/m2/vuosi) 211 115

3 2 47

214

Sisäilmayhdistys raportti 36

Elinkaarikustannuslaskennan tulokset Taulukossa 4 on esitetty yhteenveto esimerkkikohteen elinkaarikustannuslaskennasta. Taulukko 4. Yhteenveto esimerkkikohteen elinkaarikustannuslaskennan tuloksista 15 vuoden tarkastelujaksolla. Kustannukset (tuhatta euroa / 15 vuotta) Peruskorjaus Uudisrakentaminen Peruskorjaus tai uusiminen 1 116 2 374 Kunnossapito 182 54 Lämpöenergia 185 113 Jäähdytysenergia (sis. laskennassa 5 Sähköenergia 82 78 Elinkaarikustannus 1 565 2 624 Elinkaarikustannus (€/m2/kk) 9 15 JOHTOPÄÄTÖKSET Rakennuksen, erityisesti sisäilmaongelmaisen rakennuksen, korjaustoimenpiteistä saatetaan tehdä päätöksiä ilman riittävän huolellista selvitystä eri vaihtoehdoista ja niiden kustannusvaikutuksista. Joskus saatetaan keskittyä vain sisäilmaongelman poistamiseen eikä kiinteistöä tarkastella kokonaisuutena. Huonoimmassa vaihtoehdossa edes sisäilmaongelmaa ei tarkastella kattavasti ja sen korjaaminen epäonnistuu. Korjaustoimenpiteiden määrittäminen edellyttää kohteesta tehtyjä riittävän tarkkoja ja laajoja selvityksiä. Kokonaisuuden tarkastelu on usein järkevää siksikin, että todella kaikki sisäilman laatua heikentävät tekijät tulevat huomioiduiksi. Kun korjaustarpeet on selvitetty, voidaan määritellä vaihtoehdot, jotka voivat sisältää erilaajuisia ja eri aikoina tehtäviä korjauksia. Yhtenä vaihtoehtona voi olla rakennuksen purkaminen ja uudisrakentaminen. Eri vaihtoehdoissa on lukuisia muuttujia, jotka vaikuttavat rakennuksen elinkaaren aikana esimerkiksi korjaus- ja kunnossapitokustannuksiin sekä energiankulutukseen. Mikäli näitä ei huomioida riittävän kattavasti, saatetaan tehdä elinkaarikustannusten kannalta epäedullisia valintoja. Esimerkkikohteen elinkaarilaskennassa esitetyt kustannukset ovat peruskorjausvaihtoehdossa seuraavan 15 vuoden aikana 1 059 000 euroa / 40 prosenttia alhaisemmat kuin purkamisessa ja uudisrakentamisessa. Peruskorjausvaihtoehdolla kunnostetun rakennuksen arvo ei kuitenkaan vastaa uudisrakennusta. Peruskorjausvaihtoehdossa ei toteuteta kattavaa rakenteiden ja järjestelmien kattavaa peruskorjausta, mikä olisi ajankohtainen noin 15 – 25 vuoden kuluttua. Pidemmällä tarkastelujaksolla ero vaihtoehtojen välillä muuttuisi. Toisaalta, mikäli käytetyille varoille asetetaan laskentakorko, puoltaa se sijoitusten siirtämistä mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Myös nämä tekijät voidaan huomioida elinkaarikustannusten laskennassa. LÄHDELUETTELO 1.

Rakenteiden ja rakennusten elinkaaren hallinta, RIL 216-2013. 2013. Rakennusinsinööriliitto.

2.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132.

3.

Korhonen, E., Pekkola, V. & Pirinen, J. 2014. Päättäjän homeopas – Kohti terveitä taloja ja kannattavaa kiinteistönpitoa. Saatavissa: http://www.hometalkoot.fi/file/15858.pdf

Sisäilmastoseminaari 2018

215

KORJAUSSUUNNITTELURATKAISUJEN TERVEELLISYYDEN ARVIOINTIMALLI Veli-Matti Pietarinen1, Kai Nordberg1, Juha Heikkinen1, Liisa Kujanpää1, Timo Turunen2, Anne Hyvärinen3, Helmi Kokotti1 1

Suomen Sisäilmakeskus Oy Ramboll Finland Oy 3 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2

TIIVISTELMÄ Korjausratkaisujen terveellisyyden arviointiin suunnitteluvaiheessa ei ole ollut toimintamallia tai selkeää ohjeistusta. Työsuojelurahaston rahoittamassa hankkeessa kehitettiin peruskorjaus- ja sisäilmaongelmakohteisiin soveltuva arviointimalli, jota voidaan käyttää suunnitteluvaiheessa eri korjausratkaisujen terveellisyyden varmistamisessa, suunniteltujen korjausratkaisujen laadunvarmistuksessa ja seurantasuunnitelman laadinnassa. Arviointimallin lähtökohtana on tilaajan rakennukselle asettamat käyttöiän ja altistumisolosuhdetason tavoitteet korjausten jälkeen. Nämä määrittävät korjaussuunnitteluratkaisut sekä laadunvarmistus- ja seurantamenetelmät. Hankkeessa esitettyä arviointimallia voidaan käyttää ympäristöministeriön asetuksessa 216/2015 16 § vaadittavan selvityksen laatimiseen. JOHDANTO Rakennusten sekä työ- ja asuintilojen terveydellisistä oloista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999, MRL) /1/, laissa maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta (41/2014) /2/, terveydensuojelulaissa (763/1994) /3/ ja sen muuttumisesta säädetyn lain (1237/2014) /4/ sekä työturvallisuuslaissa (738/2002) /5/. Lakien tavoitteena on varmistaa, että työ- ja oleskelutilat ovat terveelliset ja turvalliset käyttäjille rakennuksen koko elinkaaren ajan. Rakennukset, joissa on todettu aiheutuvan terveyshaittaa tilojen käyttäjille, tulee korjata rakennukselle asetetun käyttöikätavoitteen ja käyttötarkoituksen mukaisesti tai tilojen käytöstä tulee luopua. Kosteus- ja mikrobivauriokorjausten suunnitteluvaiheessa on oleellista huomioida korjausratkaisujen sisäilman laatuun vaikuttuvat riskitekijät, korjausten laadunvarmistus ja onnistumisen seuranta suhteessa korjauksilla tavoiteltavaan käyttöikään. Käyttöikätavoite vaihtelee peruskorjauksessa tavoiteltavasta useista kymmenistä vuosista aina yksittäisiin vuosiin tai jopa vain kuukausiin. Useat rakennukset vaativat lyhyen aikavälin korjaustoimenpiteitä, kunnes tilojen käytöstä luovutaan tai rakennuksessa tehdään peruskorjaus. Korjausratkaisujen terveellisyyden arviointiin ei ole toimintamallia tai selkeää ohjeistusta. Työsuojelurahaston rahoittaman hankkeen tavoitteena oli kehittää korjaushankkeeseen arviointimalli, jonka avulla voidaan määritellä käyttöikätavoitteeltaan erilaisten korjaussuunnitteluratkaisujen terveellisyyttä sekä korjausratkaisuun liittyviä laadunvarmistustarpeita ja tilojen käytön aikaisen seurannan tarpeita. /15/ Tässä hankkeessa esitettyä arviointimallia voidaan käyttää maankäyttö- ja rakennuslain nojalla annetussa asetuksessa (216/2015) vaadittavan selvityksen laatimiseen. Selvityksessä tulee

216

Sisäilmayhdistys raportti 36

esittää korjaustoimenpiteiden vaikutus kosteusvaurion aiheuttaman haitan tai sen vaikutuksen poistamiseen ja korjausratkaisun toimivuudesta suunnitellun käyttöiän ajan. AINEISTO JA MENETELMÄT Kosteusvaurion korjaustyön erityisalan asiantuntijoiden pätevyydet Maankäyttö- ja rakennuslain sekä terveydensuojelulain muutosten /2, 4/ nojalla annetuissa asetuksissa ja ohjeissa on pätevyysvaatimuksia kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakennusten tutkimus- ja suunnitteluvaiheessa työskenteleville asiantuntijoille. Hankkeessa määritettiin asetusten ja ohjeiden mukaiset pätevyysvaatimukset kuntotutkijoille, kosteusvaurion korjaustyön suunnittelijoille ja työnjohtajille sekä korjaustyövaiheen kosteuden-, pölyn- ja puhtaudenhallinnasta vastaaville henkilöille. Arviointimallissa on esitetty korjaussuunnitteluratkaisujen sekä laadunvarmistus- ja seurantatoimenpiteiden lisäksi kyseisistä vaiheista vastaavien asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksia ja/tai -suosituksia. Kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus Esimerkkikorjauskohteiden kosteus- ja sisäilmatekniset kuntotutkimukset on tehty ympäristöministeriön julkaisun ”Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus” (2016) oppaan mukaan /10/. Kuntotutkimuksissa on määritetty rakennusosittain esiintyvät kosteusteknisesti riskialttiit rakenteet, niissä esiintyvät vauriot ja epäpuhtauslähteet sekä niiden laajuus ja vaikutus sisäilman laatuun. Kuntotutkimuksissa on huomioitu ilmanvaihtojärjestelmän toiminta ja puhtaus sekä ilmamäärien riittävyys. Peruskorjattavissa kohteissa on tehty sekä rakennustekniset että talotekniikkajärjestelmien kuntotutkimukset. Kuntotutkimusten yhteydessä on tehty myös haitta-ainetutkimukset. Altistumisolosuhteiden arviointi Kaikissa rakennuksissa altistumisolosuhteet on arvioitu kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen perusteella. Altistumisolosuhteiden arviointi on tehty Työterveyslaitoksen ”Ohje työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen” (2017) mukaan /11/, jossa rakennukselle tai sen osille määritetään altistumisolosuhdetasot (epätodennäköinen (1), mahdollinen (2), todennäköinen (3) tai erittäin todennäköinen (4)). Terveydensuojelulain /3/ nojalla annetun asumisterveysasetuksen /7/ mukaan asunnon sekä muun oleskelutilan terveydellisiä olosuhteita ja rakennuksessa mahdollisesti esiintyvää terveyshaittaa tulee arvioida kokonaisuutena. Altisteen toimenpiderajaa sovellettaessa on otettava huomioon altistumisen todennäköisyys, toistuvuus ja kesto /7, 12/. Käytännössä tämä tarkoittaa kattavaa rakennuksen kosteus- ja sisäilmateknistä kuntotutkimusta ja sen perusteella tehtävää altistumisolosuhteiden arviointia. Tämän tutkimushankkeen kohteissa asumisterveysasetuksen toimenpiderajan ylittyminen vastaa pääsääntöisesti Työterveyslaitoksen toimintamallin mukaisia altistumisolosuhdetasoja 3 tai 4, kun arviointi käsittää koko rakennusta. Asumisterveysasetuksen toimenpiderajan ylittyessä tulee myös arvioida toimenpiteet haitan poistamiseksi /7, 21/. Korjaushankkeessa on olennaista, että korjaussuunnitteluvaiheessa on käytössä kattava kuntotutkimus, arvio altistumisolosuhdetasosta sekä arvio toimenpidetarpeista haitan poistamiseksi /10/.

Sisäilmastoseminaari 2018

217

Hankkeen korjauskohteet ja korjausten tavoitteet Hankkeen esimerkkikorjauskohteina oli seitsemän koulurakennusta, joiden korjauksille oli asetettu erilaiset käyttöikätavoitteet. Rakennuksiin oli tehty kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus sekä määritelty sen perusteella altistumisolosuhdetaso. Korjausten hankesuunnitteluvaiheessa päätettiin tavoiteltava altistumisolosuhdetaso sekä käyttöikä, minkä perusteella määriteltiin korjaussuunnitteluratkaisut, laadunvarmistusmenetelmät sekä seurantatoimenpiteet. Esimerkkikohteille tehtiin arviointimallin avulla asetuksen 216/2015 mukaiset selvitykset. Alla olevassa taulukossa on esitetty hankkeen korjauskohteiden taustatietoja. Kohde 1 on jaettu taulukkoon kahteen osaan (1.1 ja 1.2), koska osa rakennuksesta poistetaan käytöstä ja osa peruskorjataan. Taulukko 1. Tutkimushankkeen korjauskohteiden taustatiedot, kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimusten avulla arvioidut rakennusosakohtaiset laaja-alaiset vauriot sekä altistumisolosuhteet, korjauksilla tavoiteltavat käyttöiät ja suunnitellut altistumisolosuhdetasot. RakennusA laajaennen LVIsuunsuunvuosi / (brm2) alaiset korjauksia perus- niteltu niteltu vauriot altistumiskorjaus altistumis- käyttöikä peruskorjaus olosuhdetaso olosuhdetaso 1.1 1965 2050 AP, US taso 4 ei taso 3 poistettu käytöstä 1.2 2006 1000 taso 2 ei taso 1 25-30 2. 1985 3630 AP, US taso 3 kyllä taso 1 25-30 3. 1985 3250 US, VP taso 4 ei taso 2 5-10 4. 1963/1998 2100 YP, US, taso 4 ei taso 3 alle 1 AP, MVS 5. 1957/1998 3400 MVS, taso 2-4 ei taso 2-3 1-5 AP, YP 6. 1976/2009 8400 MVS, taso 2-3 ei taso 2 1-5 AP/TK 7. 1953/2006 2500 YP, US, taso 4 kyllä taso 1 25-30 VP, AP, MVS *Suunnitelluissa korjauksissa tehdään talotekniikan peruskorjaus (kyllä / ei) YP=yläpohja, US=ulkoseinä, AP=alapohja, MVS=maanvastainen seinä, TK=tekniikkakuilu KORJAUSSUUNNITTELURATKAISUJEN TERVEELLISYYDEN ARVIOINTIMALLI Arviointimalli on tarkoitettu korjaushankkeessa työskentelevien osapuolten käyttöön hanke- ja toteutussuunnitteluvaiheessa. Arviointimallilla laadittu selvitys helpottaa osapuolia muodostamaan kokonaiskuvaa korjausten vaikutuksista altistumisolosuhteisiin sekä korjausratkaisuihin liittyviin riskeihin ja niiden hallintaan. Alla olevassa kuvassa on esitetty suunniteltujen korjausratkaisujen arviointimallin eri vaiheet.

218

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kuva 1. Suunniteltujen korjausratkaisujen arviointimallin eri vaiheet. Korjaussuunnittelu Rakennusten korjaussuunnittelun lähtökohtana on saavuttaa vähintään terveydensuojelulain ja työturvallisuuslain /4, 5/ täyttävät työ- ja oleskelutilat. Tällöin asumisterveysasetuksen mukaiset toimenpiderajat eivät ylity ja altistumisolosuhdetaso on pääsääntöisesti tasoa 1 tai 2 /8, 9/. Hankesuunnitteluvaiheessa päätetään tavoiteltava altistumisolosuhdetaso sekä korjauksilla tavoiteltava käyttöikä. Suunnitteluvaiheessa niiden perusteella määritetään korjausratkaisut, laadunvarmistusmenetelmät sekä tilojen

Sisäilmastoseminaari 2018

219

käytön aikainen seuranta. Rakennuksen korjauksen onnistuminen edellyttää, että kaikille rakennusosille valitaan käyttöiältään samantasoiset korjaustoimenpiteet. Korjaussuunnitteluratkaisut rakennuksen eri käyttöikätavoitteisiin Hankkeen tuloksena on esitetty korjausratkaisuja eri käyttöikätavoitteisiin sekä toimenpiteitä korjausratkaisujen laadunvarmistukseen ja seurantaan. Tuloksena on lisäksi esitetty tutkimus-, suunnittelu-, laadunvarmistus- ja seurantavaiheista vastaavien asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksia ja/tai -suosituksia. Arviointimallin korjaussuunnitteluratkaisut on jaettu neljään eri käyttöikään ja niihin perustuvin altistumisolosuhdetasoihin. Arviointimallin mukaan valituille korjausratkaisuille sekä niihin liittyville laadunvarmistusmenetelmille tehdään kokonaisuuden huomioiva arviointi /6/. Tavoitteena on määrittää, kuinka rakennusosassa todettu haitta tai sen vaikutus on poistettu, mikä altistumisolosuhdetaso korjauksilla saavutetaan ja mitkä ovat korjausratkaisujen onnistumisen riskit. Riskien hallintaan laaditaan seurantasuunnitelma. Arviointimallissa peruskorjausten pääperiaatteiden lähtökohtana on, että vaurioituneet rakenteet korjataan kosteusteknisesti toimiviksi rakenteiksi ja vauriot poistetaan, jolloin tavoiteltava käyttöikä on vähintään 25 vuotta ja tavoiteltava altistumisolosuhdetaso on 1 /11, 13/. Eri rakennusosat sekä talotekniset järjestelmät pyritään korjaamaan käyttöiältään samalle tasolle. Jos vaurion poistaminen rakenteesta ei ole mahdollista, epäpuhtauksien pääsy voidaan estää rakennusosien paikallisista vaurioista tai epäpuhtauslähteistä parantamalla rakenteiden ja liitosten ilmatiiviyttä. Tällöin vuotoilmavirtaukset tulee estää kokonaan rakenteessa olevasta epäpuhtauslähteestä eli tiiviystason on oltava tasolla 1. Tiivistyskorjaus ei sovellu kaikille rakenteille. Rakenteita ei tiivistetä ilman tutkimuksia, suunnittelua, toteutuksen valvontaa sekä korjausten jälkeistä pitkäaikaisseurantaa. Rakenteiden ilmatiiviyden parantaminen ei koskaan ole ainoa toimenpide, vaan aina osa muita korjaustoimenpiteitä /14/. Arviointimallissa on esitetty myös korjausratkaisuja, joilla rakennuksen käyttöikää jatketaan 1 – 5 ja 5 – 15 vuotta. Korjausratkaisujen tavoitteena on vähentää vuotoilmavirtaukset vaurioituneista rakenteista sisäilmaan /14/. Jos rakenteen sisäpinnoilla tai pintamateriaaleissa on todettu vaurioita, ne tulee poistaa ja materiaalien uudelleen vaurioituminen estää /14/. Tiivistyskorjauksissa vaurioitunut materiaali jää rakenteeseen. Korjauksissa tavoiteltava altistumisolosuhdetaso on tällöin 2. Arviointimallissa on esitetty lisäksi korjaustoimenpiteitä rakennuksen lyhytaikaiseen käyttöön (alle yksi vuosi). Alle yhden vuoden käyttöikään tähtäävissä korjauksissa tavoiteltava altistumisolosuhdetaso on 2 tai poikkeuksellisesti taso 3. Korjauksilla tavoiteltava altistumisolosuhdetaso sekä siihen liittyvät korjausten laadunvarmistus ja korjausten seurantamenetelmät tulee hyväksyttää sisäilmaryhmällä, työterveyshuollolla sekä tarvittaessa kohteen terveyden- tai työsuojeluviranomaisilla. Ennalta määritetty altistumisolosuhdetaso tulee olla hyväksytty tilojen käytön kannalta. Korjausten tavoitteena on vähentää vuotoilmavirtauksia rakenteiden epäpuhtauslähteistä. Korjausratkaisuissa joudutaan usein poistamaan käytöstä tiloja, kerroksia tai koko rakennus. Jos kustannustehokkaita käyttöä turvaavia korjaustoimenpiteitä ei ole, suositellaan rakennuksen lyhytaikaisenkin käytön lopettamista. Tarvittaessa terveydentai työsuojeluviranomainen voi asettaa rakennuksen käyttökieltoon.

220

Sisäilmayhdistys raportti 36

YHTEENVETO Tässä hankkeessa esitettyä arviointimallia voidaan käyttää maankäyttö- ja rakennuslain nojalla annetussa asetuksessa (216/2015) vaadittavan selvityksen laatimiseen korjaustoimenpiteiden vaikutuksesta kosteusvaurion aiheuttaman haitan tai sen vaikutuksen poistamiseen ja korjausratkaisun toimivuuden osoittamiseen suunnitellun käyttöiän ajan /6/. Arviointimallilla laadittu selvitys helpottaa kiinteistönomistajaa sekä sisäilmaryhmää muodostamaan kokonaiskuvaa korjausten vaikutuksesta korjattujen tilojen altistumisolosuhteisiin ja korjausratkaisuihin liittyviin riskeihin ja niiden hallintaan. Sisäilmaryhmä voi hyödyntää selvitystä tilojen käyttäjille suunnatussa viestinnässä sekä tilojen sisäilman laatuun liittyvässä riskien arvioinnissa. Selvitys on myös lähtötietona työterveyshuollon tekemälle terveyshaitan poistumisen tai tilojen terveydellisen merkityksen arvioinneille. KIITOKSET Hanke on toteutettu Työsuojelurahaston myöntämällä tutkimus- ja kehittämisrahoituksella (Hankenumero 117118). Kiitämme ohjausryhmän jäseniä Anne-Marie Kurka Työsuojelurahasto, Anne Hyvärinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Timo Turunen Ramboll Finland Oy sekä Marko Vartiainen ja Marko Pasanen Savon koulutuskuntayhtymä. Lisäksi kiitämme Savon koulutuskuntayhtymää yhteistyöstä hankkeen aikana. LÄHDELUETTELO 1. Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132 ja muutokset 2007, 2012 ja 2013. 2. Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta (41/2014). 3. Terveydensuojelulaki 763/1994. 4. Terveydensuojelulain muutos (1237/2014). 5. Työturvallisuuslaki 738/2002. 6. Ympäristöministeriön asetus rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä 12.3.2015/16 §. 7. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista 545/2015. 8. Valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta 25.6.2015/7987 §. 9. Työterveyshuoltolaki 1383/2001. 10. Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus, Ympäristöopas 2016, Ympäristöministeriö, 2016. 11. Ohje työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen. Työterveyslaitos. 2017. 12. Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeet. Osa I-V. Valvira 2016. 13. Koulurakennus, korjausrakentamisen suunnittelu, RT 96-10983, rakennustietosäätiö 2010. 14. Rakenteiden ilmatiiviyden parantaminen sisäilmakorjauksessa, Katariina Laine, Opinnäytetyö, Itä-Suomen yliopisto, 2014 15. Veli-Matti Pietarinen, Kai Nordberg, Juha Heikkinen, Liisa Kujanpää, Helmi Kokotti. Korjaussuunnitteluratkaisujen terveellisyyden arviointimalli, ISBN: 978952-94-0036-2

Sisäilmastoseminaari 2018

221

ONNISTUNEEN SISÄILMAKORJAUKSEN EDELLYTYKSISTÄ SUOJELUKOHTEESSA Anu Laurila1, Selja Flink2, Pekka Lehtinen3 1

Vahanen Rakennusfysiikka Oy Senaatti-kiinteistöt 3 Museovirasto 2

TIIVISTELMÄ Suurin osa sisäilmaongelmista liittyy joko rakennuksen rakentamisessa alun perin tapahtuneisiin virheisiin, ajan saatossa tehtyihin muutoksiin tai korjauksiin tai rakennuksen käyttöön –siksi korjaus- ja muutoshistorian selvittäminen on tärkeää ja edellytys onnistuneelle korjaukselle. Suojelluissa tai muuten kulttuurihistoriallisesti arvokkaissa rakennuksissa tämä on erityisen tärkeää, jotta minimoidaan korjausten laajuus, voidaan kohdentaa vaadittavat toimenpiteet oikein ja vältetään ”varmuuden vuoksi” tehtävää purkamista ja uusimista. Pelkkä korjaaminen ei yleensä riitä, vaan korjausten jälkeen on ohjeistettava ja järjestettävä rakennuksen huolto sekä seurattava korjausten onnistumista, etenkin jos rakenteisiin on jätetty ”riskirakenteiksi” kutsuttuja rakenteita. RAKENNUSSUOJELUN TAVOITTEET Suojelun tarkoitus on säilyttää rakennus ikuisesti, koska suojeltua rakennusta ei saa lain mukaan purkaa /1/. Säilyttäminen tarkoittaa materiaalin säilyttämistä, ei vain ulkoasun, eli sen miltä ”rakennus näyttää”. Suojelu kohdistuu länsimaissa materiaaliin, koska siihen katsotaan sitoutuneen merkittävä osa kulttuuri- ja rakennustaiteellisista arvoista /2/. Tarkoitus on säilyttää aitoihin materiaaleihin sisältyvää tietoa ja todistusvoimaa vanhoista työtavoista ja materiaaleista. On myös materiaaleja, joita ei enää tuoteta tai valmisteta. Tämän vuoksi suojeltuja rakennuksia tulee korjata ja muuttaa vanhaa materiaalia mahdollisimman paljon säästäen ja säilyttäen. Oikeasti elinkaarensa päässä olevat rakennusosat tai vaurioituneet rakenteet tulee voida uusia hallitusti. Suojelu velvoittaa perehtymään rakenteiden merkitykseen, ominaisuuksiin ja tilaan ennen korjausratkaisujen valintaa. Suojelukohteiden korjausten yhteydessä edellytetään usein tehtäväksi rakennushistoriaselvitys, johon kootaan rakennuksen vaiheet sen valmistumisesta tähän päivään /3/. Historian tunteminen auttaa suunnittelemaan korjaukset ja muutokset ottaen aidosti huomioon rakennuksen ominaisuudet ja soveltuvuus aiottuun käyttöön, kuten maankäyttö- ja rakennuslakikin edellyttää /4/. Suojellut rakennukset muodostavat hyvin kirjavan ryhmän. Niitä on Suomessa hyvin eri ikäisiä, hyvin erilaisista materiaaleista erilaisilla rakenteilla tehtyjä ja kaikilla on oma yksilöllinen historiansa. Niitä yhdistää vain se, ettei niitä saa purkaa ja että niille on annettu yksilölliset suojelumääräykset, joilla pyritään turvaamaan rakennuksissa tunnistetut arvot. Suojelumääräysten tavoitteita aletaan tulkita yleensä silloin, kun rakennusta korjataan tai muutetaan, esimerkiksi sisäilmakorjausten yhteydessä.

222

Sisäilmayhdistys raportti 36

Erityisesti vanhemmissa suojelluissa rakennuksissa on rakenteita, joita nykyisin ei enää käytetä, eikä siksi ymmärretä miten ne toimivat. Tällaiset rakenteet halutaan valitettavan usein purkaa pois, vaikka ne olisivat kunnossa. Esimerkiksi välipohjien täytteitä näkee usein kuvattavan sanalla ”rakennusjäte”, vaikka materiaalit on valittu niiden ominaisuuksien perusteella. On raskasta materiaalia ääneneristävyyden vuoksi (esim. tiilet, tiilenpalat, laastinkappaleet, savi, hiekka), ilmaa pidättävää materiaalia lämmöneristävyyden takia (esim. turve, kutterilastu, sammal) ja joskus on käytetty täytteen seassa myös tuholaisia vastaan esimerkiksi kalkkia. Lisäksi kaikki nämä materiaalit ovat kosteutta sitovia, jolloin pieni kosteus ei rakenteessa haittaa. Toki jos välipohja kastuu pahasti, niin se voi aiheuttaa ongelmia, mutta niin voivat aiheuttaa nykyaikaisetkin välipohjat kostuessaan, sillä vesi ei ole millekään rakenteelle hyväksi. Toinen esimerkki vähän ymmärrystä osakseen saaneesta rakenteesta on ilman tuuletusrakoa toteutettu julkisivulaudoitus hirsirungon päällä. Rakenne on toimiva, jos maali julkisivupinnassa on oikea. Kun puu on kiinni puussa, se muodostaa ikään kuin yksiaineisen rakenteen. Välissä voi olla tuohi tai tervapahvi, mutta ne kaikki toimivat yhteen niin kauan, kun maali mahdollistaa rakenteen kuivumisen, jos pinta kastuu. Tuuletusrako on tullut julkisivuihin tiiviiden maalien myötä, jotta laudoituksella olisi jokin suunta johon kuivua. Eli suojelukohteissa on tärkeää tunnistaa, miten rakenteet toimivat, kun selvitetään sisäilmaongelmien aiheuttajia, jotta ei pureta tai uusita turhaan. SELVITYKSET SISÄILMAONGELMIEN KORJAAMISEN TAUSTAKSI Sisäilmaongelma ei ole oma erillinen vaurionsa, vaan seurausta jostain muusta vauriosta. Se ei myöskään yleensä kehity hetkessä, vaan ongelman syntyminen voi viedä vuosia. Se voi johtua alun perin huonosti toimivasta rakenteesta, väärästä tavasta käyttää rakennusta tai se on saattanut syntyä hoidon ja ylläpidon laiminlyönnistä tai rakenteita ymmärtämättömästä korjaus- tai muutostyöstä. Siksi on erityisen tärkeää selvittää sisäilmaongelmiin johtaneet syyt, jotta ongelmat voidaan poistaa tai korjata. Työterveyslaitos julkaisi vuonna 2013 selvityksen ”Arvorakennusten käytettävyys ja hyvät korjauskäytännöt”, jonka kohteena oli kahdeksan arvorakennusta, joissa oli ollut ennen ja/tai jälkeen korjauksen sisäilmaan liittyviä ongelmia. Siinä selvitettiin, miksi korjauksissa oli onnistuttu tai epäonnistuttu. Epäonnistumisten syy oli yleensä, että ei oltu tarpeeksi selvitetty rakennuksen historiaa, rakenteita tai sisäilman laatuun vaikuttavia asioita ennen korjausta /5/. Siksi oli korjattu osin vääriä asioita tai jätetty korjaamatta jotain olennaista. Korjausta edeltävät tutkimukset ovatkin väärä kohta hakea säästöjä. Ne ovat edullisia, verrattuna varmuuden vuoksi ylimitoitettuun korjaamiseen tai korjausten väärästä kohdentumisesta johtuvaan korjauskierteeseen. Rakennushistoriaselvitys Työterveyslaitoksen hankkeessa on nostettu esille se, että ”rakennushistoriaselvityksen ja teknisen selvityksen (rakenteet ja talotekniikka) liittäminen yhteen ja keskustelu moniammatillisesti on tärkeää” /6/. Tämä on asian ydin suojelukohteessa. Kun rakennuksille on määritelty suojelutavoitteet, mutta ne on usein jouduttu laatimaan ilman perusteellista tietoa rakennuksen historiasta tai kunnosta. Siksi suojelutavoitteita pitäisi voida täsmentää hankesuunnitteluvaiheessa yhdessä suojeluviranomaisen kanssa, toki vahvistettujen suojelumääräysten puitteissa /7/. Kun suojeltua rakennusta ryhdytään korjaamaan, rakennushistoriaselvitys on tutkijoiden ja suunnittelijoiden tärkeä työkalu, jota voidaan myös painottaa kussakin kohteessa esille nousevien kysymysten mukaan. Selvitys kertoo rakennuksen rakentamisesta, muutoksista

Sisäilmastoseminaari 2018

223

ja korjauksista sekä käytön historiasta, mikä puolestaan auttaa teknisten tutkimusten kohdentamisessa mahdollisiin ongelmakohtiin. Kun teknisiä tutkimuksia tarkastellaan yhdessä rakennushistoriaselvityksen kanssa, saadaan hyvä kuva siitä, millaisia ongelmia rakennuksessa on ollut ja miten niitä on korjattu. Tai voidaan saada selville, millaisia ongelmia on rakennukseen korjaamalla tai muuttamalla aiheutettu. Eräässä suojelukohteessa oli todettu kosteusongelmia alimman kerroksen tiloissa ja asiaa alettiin selvittää. Rakennushistoriaselvityksestä kävi ilmi, että kyseisessä tilassa oli ollut aina kosteusongelmia rakennuksen valmistumisesta, 1800-luvun alusta, lähtien. Niinpä päädyttiin valitsemaan tilan käyttötarkoitus siten, että kosteudesta ei ole haittaa. Korjauksissa varmistettiin, että seinien ja lattian pinnoitteet eivät ole liian tiiviitä, eikä tilasta ole ilmayhteyttä sellaisiin tiloihin, joissa oleskellaan jatkuvasti. Lopputuloksena oli, että kosteusongelman kanssa tullaan toimeen taas seuraavat 100 vuotta. Kuntotutkimus Suojelukohteissa on tehtävä samat tutkimukset kuin muissakin rakennuksissa ennen korjaus- tai muutostöitä. Kuntotutkimuksia tehtäessä on tunnettava, miten kyseinen rakennetyyppi toimii, kun se on kunnossa /8/. Olemassa olevan rakenteen kuntoa verrataan aina rakenteen normaaliin kuntoon, ei nykymääräyksiin. Samalla tulee ottaa huomioon se, miten rakennus oikeasti toimii esimerkiksi kosteusteknisesti. Rakenteiden ja rakennusmateriaalien ikä ja sijainti (esim. yhteys maaperään) tulee huomioida, kun arvioidaan niiden kuntoa ja pohditaan mikrobinäytteiden ottamista tai tulkintaa /9/. Esimerkiksi maanvaraisen alapohjan eristeen alapinnasta löytyy lähes aina mikrobeja. Tärkeää kyseisen rakenteen arvioinnissa on sen tiiveys ja painesuhteet, eli onko eristetilasta ilmavirtauksia sisätiloihin eikä se, onko eristeessä mikrobeja. /10/ Haitta-ainetutkimus Haitta-aineita löytyy kaikista rakennuksista. Osa tulee poistaa esimerkiksi siksi, että ne heikentävät sisäilman laatua tai ovat vaarallisia käyttäjille, mutta osa voidaan jättää paikoilleen. Suojelukohteissa tulee aina arvioida, onko haitta-aineista vaaraa vai ei (esim. onko ilmayhteyttä sisätilaan tai irtoaako pölyä). Se, että jokin materiaali ylittää jätteenä haitallisen aineen raja-arvon ei tarkoita, että se on poistettava rakennuksesta, vaan että jos se puretaan, niin haitallisuus tulee huomioida purkutyössä ja jätteen käsittelyssä. Kaikki haitta-ainelöydökset eivät edellytä poistamista, vaan niiden huomioimista korjaustyössä /11/. Esimerkiksi eräässä suojelukohteessa säilytettiin asbestia sisältävä kvartsivinyylilaattalattia, joka oli pääosin kunnossa, vain muutama laatta korvattiin vastaavilla laatoilla. Tutkimus auttaa kohdentamaan toimenpiteet Eräs esimerkki siitä, miten toimenpiteet voidaan suojelukohteessa räätälöidä tilanteen mukaan, on Arppeanumin rakennus Senaatintorin kulmassa. Kun rakennusta muutettiin valtionhallinnon toimitiloiksi, tehtiin siellä rakennushistoriaselvityksen lisäksi kuntoon ja sisäilmaan liittyviä tutkimuksia. Välipohjien kunnon ja täytteiden osalta tutkimuksissa keskityttiin niihin kohtiin, joissa rakennushistoriaselvityksen perusteella oli joskus ollut vesipisteitä sekä ulkoseinien läheisyyteen, jossa tutkittiin välipohjapalkkien liittymät ulkoseiniin. Osasta tutkittuja kohtia löytyi kosteusvaurioon viittaavia mikrobeja. Korjaustyöt toteutettiin kunkin tilan ja rakenteen lähtötietojen perusteella, todettuihin ongelmiin puuttuen. Joissain kohdissa eristeet vaihdettiin lattioita avaamalla, toisessa kohdassa pystyttiin eristeet uusimaan säilyttämällä osa lattialaudoista paikoillaan ja kohdissa, joissa ei vaurioita todettu, säilytettiin jo aiemmin levytetyt lattiat ennallaan.

224

Sisäilmayhdistys raportti 36

Lisäksi tehtiin tiivistyksiä rakenteisiin. Sisäilman laatua seurattiin korjauksen jälkeen yli vuoden ajan tehostetusti, mm. tutkimalla välipohjatäytteiden olosuhteita, joiden todettiin pysyvän hyvin vakiona samoin kuin eri kerrosten painesuhteiden. Muutama henkilö lähes kahdesta sadasta on oireillut korjauksen jälkeen, mutta syyksi epäillään uusien kalusteiden hajuhaittoja tai ilmanvaihdon automatiikan ongelmia. RAKENNUS ON AINA KOKONAISUUS Rakennusta tulee tutkia ja arvioida samoin kuin suunnitella kokonaisuutena ja kokonaisvaltaisesti. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämä asia nousee esille myös Työterveyslaitoksen selvityksessä monta kertaa /12/. Jos tehdään korjauksia tai muutoksia yhteen kohtaan, on sillä vaikutuksia koko rakennukseen ja sen toimintaan. Kun esimerkiksi tiivistää vain yhden rakenneliitoksen, voivat ilmavirtaukset voimistua muista liitoksista. Tai kun tiivistetään rakennusta kaikkialta, on varmistettava korvausilman saanti. Eräs kysymys, joka nykyään usein koskettaa suojelukohteita, ovat kaksoislaattavälipohjat ja niiden ontelotilojen orgaaniset materiaalit. Asiaa tulisi tarkastella suhteessa rakennuksen kokonaisuuteen, ei yksittäiseen mikrobilöydökseen. Välipohjien orgaanisen materiaalin merkitykseen sisäilman laadulle vaikuttavat mm. rakenteen toteutustapa, kosteusrasitus, vaurioitumisaste, vaurioitumislaajuus, ilmatiiviys ja painesuhteet. /13/ RISKIRAKENTEISTA KORJAUSTEN SUUNNITTELUSSA Työterveyslaitoksen julkaisussa puhutaan paljon riskirakenteista. Tämä sana ymmärretään liian usein ”rakenteeksi, joka tulee poistaa”. Esimerkiksi Hometalkoiden riskirakennekuvia, joilla on sinänsä hyvä tarkoitus opastaa kohdentamaan tutkimuksia oikein, käytetään usein vain perusteluna jonkin rakenteen purkamiselle /14/. Riski on kuitenkin jonkin ei-toivotun asian mahdollisuus, joka tulee ottaa huomioon. Ensin suunnittelussa, ja sitten huollossa ja ylläpidossa. Erityisesti suojelukohteissa on arvioitava, tekeekö jokin aiottu toimenpide aiemmin hyvin toimineesta rakenteesta riskirakenteen. Jos näin on, tuleekin miettiä, onko toimenpide pakko tehdä vai voidaanko rakennus säilyttää ennallaan ja välttää riskirakenteen syntyminen. Eli säilytetään rakennuksen tasapaino /15/. Tämä on huomioitu hyvin uudessa ympäristöministeriön asetuksessa rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta: ” Jos rakenteessa ei ole kosteustekniseltä toimivuudeltaan muutosta vaativaa suunnittelu- tai toteutusvirhettä, on korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksessa ensisijaisesti noudatettava alkuperäisen rakenteen toimintatapaa.”/16/ Eräs riskirakenteita luova toimenpide on koneellisen tulo-poistoilmanvaihdon tuominen rakennukseen, jossa sellaista ei alun perin ole ollut tai koneellisen ilmanvaihdon muuttaminen entistä tehokkaammaksi. Painovoimaisen ilmanvaihdon ajoittaisten puutteiden hyväksyminen saattaisi joissain tapauksissa säilyttää rakennukset sisäilmastoltaan paremmassa kunnossa kuin ilmanvaihdon muuttaminen konevoimaiseksi /17/. Etenkin kun painovoimainen ilmanvaihto on rakennukseen sisäänrakennettu ominaisuus, toisin kuin koneellinen tulo-poistojärjestelmä, joka on tekninen järjestelmä. Sisäilman laatu on rakennuksille yksilöllinen ominaisuus samoin kuin ihmisten kokemus hyvästä sisäilmasta /18/. Suojelukohteissa ei tulisi edes tavoitella nykymääräysten mukaisia ilmanvaihtomääriä, vaan olisi hyväksyttävä olemassa oleva tilanne, jos se on kohtuullinen ja tyydyttää suurinta osaa käyttäjistä. Jos rakennuksessa on hyvä sisäilma, se on arvokas vaalittava ominaisuus. Muutos aiheuttaa riskin.

Sisäilmastoseminaari 2018

225

Jos rakennuksessa todetaan tai sinne synnytetään muutoksilla riskirakenteita, tulee niille tehdä seurantasuunnitelma ja ne tulee huomioida rakennuksen huollossa ja ylläpidossa kuten Työterveyslaitoksen selvityksessäkin todetaan /19/. Hyvä tapa varmistaa tiedon välittyminen tutkimuksista suunnitelmiin ja huolto-ohjeisiin olisi tarkistuttaa korjaussuunnitelma kunto-, haitta-aine- ja/tai muiden tutkimusten tekijöillä tai pitää tutkijat mukana korjaussuunnittelussa sekä työmaan valvonnassa. Näin varmistettaisiin, että tutkimuksissa tehdyt havainnot on ymmärretty oikein ja otettu huomioon /20/. Eräässä suojelukohteessa, jonka ensisijainen ongelma oli massiivirakenteen sisäpinnassa oleva liian tiivis pinnoite, joka oli estänyt rakenteen kuivumisen ja aiheuttanut mikrobikasvuston pinnoitteen taustalle, korjaussuunnittelija ehdotti usein työmaalla eri kohtiin uudelleen tiiviitä pinnoitteita, jotta saadaan kosteus pysymään poissa huonetilasta. Tässä suojeluviranomainen otti roolin, jossa aina muistutti korjaustarpeen alkusyystä ja siitä, että massiivirakenne ei ole vieläkään kuiva. Näin suunnittelijakin muisti asian ja korjaus onnistui kuivumisen mahdollistavia, vesihöyryä hyvin läpäiseviä pinnoitteita käyttäen. KÄYTTÖTARKOITUSVALINNAT Eräs uhka suojelukohteiden sisäilman laadulle on rakennusten käyttöasteen maksimointi. Kun käyttöaste on saatava korkeaksi, otetaan vakituiseen käyttöön tiloja, jotka on alun perin tarkoitettu toissijaiseen käyttöön. Tilojen rakenteet ja ilmanlaatu on yleensä suunniteltu em. käyttöä ajatellen, mitä ei aina huomioida käyttötarkoituksen muutoksessa. Liian harvoin pysähdytään arvioimaan, sopivatko tilat oikeasti aiottuun käyttöön, vaikka MRL tätä arviointia edellyttääkin /21/. Esimerkiksi kellaritiloissa on ainakin vanhemmissa rakennuksissa hyväksytty hieman kosteutta, joka jo väärillä pintamateriaalivalinnoilla saadaan muhimaan rakenteisiin ja muuttumaan vähitellen sisäilmaongelmaksi. Tämä asia on huomioitu valtion toimitilastrategiassa, jossa on todettu ettei kulttuurihistoriallisesti merkittävissä kiinteistöissä aina voida tavoitella yhtä suurta tilatehokkuutta kuin uudisrakennuksissa /22/. Saman ajattelun tulisi ulottua kaikkiin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi todettuihin kiinteistöihin. SEURANTA JA JATKUVA YLLÄPITO OVAT ASIAN YDINTÄ Mikään rakennus ei säily ilman, että siitä pidetään huolta ja hoidetaan säännöllisesti. Myös sisäilmasto-ongelmista johtuvat korjaukset vaativat seurantaa, jotta voidaan varmistaa niiden onnistuminen. Suojelukohteissa ihanne olisi, että niitä ylläpidettäisiin niin hyvin, että rankkaa peruskorjausta ei koskaan tarvittaisi /23/. Rakennusosia uusittaisiin vähitellen sitä mukaa kun ne ovat oikeasti elinkaarensa päässä, mahdollisia riskirakenteita seurattaisiin, jotta riskit eivät realisoituisi, siivoustekniikat olisi sovitettu rakennuksen mukaan ja kiinteistön hoidossa olisi jatkuvuutta. Tällainen kiinteistönpito todennäköisesti ennalta ehkäisisi hyvin myös sisäilmaongelmien syntyä. Nykyaikana ylläpidon resurssit ovat hyvin pienet. Kiinteistöjen hoito ja siivous on usein ulkoistettu, jolloin ylläpidosta vastaavat harvoin tuntevat kunnolla rakennuksen ominaisuuksia tai olisivat kiinnostuneita siitä. Suojelukohteiden hoidossa, ylläpidossa ja siivouksessa olisi laadun kannalta olennaista, että työ olisi pitkäjänteistä ja perustuisi rakennuksen tuntemiseen. Sijoitus tällaiseen ylläpitoon säilyttäisi suojellun rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon sekä sisäilman laadun paremmin kuin isot peruskorjaukset.

226

Sisäilmayhdistys raportti 36

YHTEENVETO Jotta suojellun rakennuksen sisäilmakorjaus onnistuisi ja suojelutavoitteet toteutuisivat, on rakennuksen historia selvitettävä korjausta edeltävien tutkimusten ja korjaussuunnittelun taustaksi. Näin tutkimukset ja korjaustoimenpiteet voidaan kohdentaa oikein, turhaa uusimista ja purkamista välttäen. Tutkimusten ymmärtäminen ja hyödyntäminen korjaussuunnittelussa tulee varmistaa siten, että tutkimusten tekijät ainakin tarkastavat suunnitelmat ja mielellään myös osallistuvat korjauksen seurannan ja rakennuksen ylläpito-ohjeistuksen laatimiseen. Mikään rakennus ei pysy kunnossa ilman ylläpitoa ja suojelukohteissa sen avulla voidaan parhaiten säilyttää niin itse rakennus kuin sisäilman laatu. Kaikki tässä artikkelissa esitetyt toimintatavat sopivat myös ”tavallisiin” rakennuksiin. Suojelukohteissa kuvatun kaltaisilla toimintatavoilla varmistetaan suojelun tavoitteiden toteutuminen, muissa kohteissa tällainen toimintamalli toteuttaa järkevää ja taloudellista korjaamista ja ylläpitoa. LÄHDELUETTELO 1. Laki rakennusperinnön suojelusta 498/2010, 10§ 2. Larsen K. E. (1994) Architectural Preservation in Japan s. 2-23 3. Sahlberg M. (toim.) (2010) Talon tarinat –rakennushistorian selvitysopas, Museovirasto 4. Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999, 117§ 5. Tähtinen K., Aalto L., Pietarinen V-M., Lappalainen S., Holopainen R., Palomäki E., Kuokkanen J. (2013) Arvorakennusten käytettävyys ja hyvät korjauskäytännöt TTL loppuraportti s.74

6. 7.

Tähtinen & al. (2013) s. 69, 78 Suojelutavoitteet on kirjattu asemakaavan määräyksiin tai erillisiksi suojelumääräyksiksi, jos on kyse erillislailla suojellusta rakennuksesta. Kirkot, jotka on otettu käyttöön ennen vuotta 1917 ovat suojeltuja. Suojelutavoitteet kertovat, mitä rakennuksessa tulee säilyttää, mikä siinä on erityisen arvokasta.

8. Pitkäranta M. (toim.) Ympäristöopas 2016, Ympäristöministeriö, s.101 9. Pitkäranta M. (2016), s.144 10. Kettunen, A-V. (2017) Maanvaraisten alapohjarakenteiden rakennusfysikaalinen toiminta ja sisäilmalähtöiset virhetulkinnat (vai ylikorjaukset), Rakennusfysiikkaseminaari 2017

11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23.

Ohjekortti RT 18-11245 (2016) Haitta-ainetutkimus s.3 Tähtinen & al. (2013) s. 80 Hongisto L. (2016) Kaksoislaattapalkiston korjausmenetelmät sisäilman laadun parantamiseksi s.15-21 http://www.hometalkoot.fi/file/15814.pdf (16.1.2018) Linnanmäki S. (2016) Viihtyisyyttä ja terveyttä sisäilmasta, Valtiolle rakennettu, Museovirasto s.174 YM:n asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta782/2017, 4§ Linnanmäki S. (2016) s. 150 Linnanmäki S. (2016) s. 147 Tähtinen & al. (2013) s. 80, 97 Tähtinen & al. (2013) s. 83-84 ja Pitkäranta M. (2016) s.99 Maankäyttö- ja rakennuslaki 117§ ja Tähtinen & al. (2013) s. 75 Ehdotus valtion toimitilastrategiaksi 2020, Valtion toimitilastrategian työryhmän muistio 2014, s.39 Lehtinen P. (2016) Hyvän kiinteistönhoidon periaatteet, Valtiolle rakennettu, Museovirasto, s. 61-69

Sisäilmastoseminaari 2018

227

METROPOLIAN KÄYTTÄJÄ-ÄLYKÄS INNOVAATIOKAMPUS Harri Hahkala Metropolia ammattikorkeakoulu

TIIVISTELMÄ Metropolian Myllypuroon 2019 valmistuvasta uudesta kampuksesta rakennetaan tutkimus ja pilotointiympäristö, jossa uudet älyratkaisut suunnitellaan palvelemaan kampuksen käyttäjien reaaliaikaisia valintoja ja kommunikaatiotarpeita. Tavoitteena on luoda käyttäjän tunnistava, ennuste- ja hyvinvointialgoritmeihin ja -optimointiin perustuva innovaatio- ja palvelukokonaisuus, joka on visualisoitavissa. Älyratkaisulla ja kiinteistön kokonaisohjauksella varmistetaan myös, että käyttäjät voivat vaikuttaa itse kiinteistön terveellisyyteen ja viihtyvyyteen liittyviin valintoihin sekä tiedontuotantoon. Luotava ekosysteemi laajoine tietolähteineen palvelee myös yrityksiä ja opetusta harjoitus, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa. METROPOLIAN UUSI MYLLYPURON KAMPUS Kampuksen rakennustyöt alkoivat 2017. Kampus koostuu neljästä toisiinsa käytävillä kytkeytyvästä rakennuksesta (kuva 1). Ensimmäisen rakennuksen valmistuminen on arvioitu olevan alkusyksystä 2018, loput valmistuvat 2019 vuoden aikana. Varsinainen opetustoiminta käynnistyy 2019 vuoden alussa. Hyötypinta-alaltaan n. 40 000 m2 kampukselle keskittyvät sosiaali- ja terveysala, rakennus-, kiinteistö- ja talotekniikka sekä korkeakoulun hallinto. Opiskelijoita kampukselle tulee yli 6000 ja henkilöstöä reilut 500.

Kuva 1. Havainnekuva Helsingin Myllypurossa rakenteilla olevasta Metropolian uudesta kampuksesta.

228

Sisäilmayhdistys raportti 36

TIEDON TUOTTAMISESTA TIEDON TARKOITUKSEEN Tietojen tuottamiseen on syntymässä palveluita mm. anturointiin ja tiedonkeräämiseen, IoT mahdollistamaan tiedonsiirtoon, massatiedon ja open datan käsittelyyn mm. ennusteja hintatietojen näkökulmasta sekä kiinteistöjen analysointiin ja toiminnan optimointiin. Kiinteistön käyttäjät voivat tehdä yksilöllisiä valintoja monitoreista avoimesti saatavilla olevien mittaustulosten perusteella. Myllypuron kampus varustetaan rakennusvaiheessa kattavalla rakenteiden ja olosuhteiden anturoinneilla. Kattavan ja nykyaikaisen kiinteistöautomaation lisäksi mm. rakennuksen ulkokuorien kosteus- ja lämpöolosuhteet, sisä- (CO2, T, RH, pienhiukkaset, VOC jne.) ja ulko-olosuhteet (T, RH, tuuliolosuhteet, auringonsäteily jne.) liitetään tietoalustaan mukaan lukien uusi hybridienergialaboratorio, (kuva 2).

Kuva 2. Kiinteistötiedon keskittäminen kampuksella. Käyttäjän kannalta älykäs kampus tuottaa sisätilapaikannukseen perustuen parempaa ja ajantasaisempaa informaatiota. Sisäpaikannus mahdollistaa myös eräänlaisen kohtaamisten sisäverkon, jossa läsnäoloviestit aktivoituvat automaattisesti käyttäjäryhmässä sovittujen pelisääntöjen mukaisesti. Kun eri lähteistä koottu, kiinteistöjä koskeva tieto saadaan yhdistettyä yhteen tietoalustaan, niin tämä mahdollistaa laajan, kokonaisvaltaisen tietomassan analysoinnin ja hyödyntämisen kiinteistön kustannustehokkaassa ohjauksessa. Kokonaisvaltaisen datan saaminen takaa myös oikea-aikaiseen, todelliseen tietoon perustuvat toimenpiteet energiatehokkuuden ja käyttäjien hyvinvoinnin takaamiseksi. Toisena tavoitteena on luoda innovaatioympäristö, jossa keskitetty ja yhdistetty tieto luo edellytykset uusiin kokeiluihin, testauksiin ja innovaatioihin. Tämä myös mahdollistaa uusien palveluiden tai laitteiden kokeilun laajemmassa ekosysteemissä käyttäjälähtöisesti.

Sisäilmastoseminaari 2018

229

ÄLYRATKAISUT JA TIETOALUSTA Älyratkaisujen ja teknologisten alustojen liittäminen eri alojen suurten tietomassojen hyödyntämiseen on tällä hetkellä suuren kiinnostuksen kohteena niin energian säästön, käyttäjien vireyden kuin hyvinvoinninkin näkökulmasta. Myös teollinen internet ja paikannuksen ratkaisut synnyttävät uusia hyvinvointiin liittyviä palveluja. Tällä hetkellä eri järjestelmät toimivat kiinteistöissä hyvin autonomisesti huomioimatta kokonaisuutta. Toiminnan tietomassan käsittelyllä voidaan kuitenkin saavuttaa merkittäviä etuja niin palveluiden, kommunikaation kuin kustannusten optimoinnissa. Tietomassojen keskitetty kerääminen ja avoimen monitoroinnin älykäs suunnittelu mahdollistavat aivan uudentyyppisten ratkaisujen ja palveluiden syntymisen. Sen käyttöönotto tuottaa parempaa ymmärrystä palveluista ja voi parhaimmillaan tuottaa digitaalisia läpimurtoja alan perinteisten liiketoimintamallien rinnalle /1/. Digitalisaation avulla tietoalustoihin voidaan yhdistää tuotteita ja palveluita, jotka rikkovat vallitsevia toimialarajoja. Kyseessä on järjestelmät, joiden avulla edistetään älykkäiden palveluiden kehitystä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Näiden ratkaisujen tuominen rakennus- ja rakennusalalle on Suomessa uutta. Kiinteistöistä, ihmisistä ja ympäristöstä on nykypäivänä saatavilla merkittäviä olosuhteita ja ihmisen toimintaa kuvaavia tietomassoja. Erityisesti mittakaavaltaan suurissa palveluja työympäristöissä, tietomassojen hyödyntäminen tulisi suunnitella ja hyödyntää älykkäästi ja laajasti niin, että se mahdollistaa erilaisten käyttäjäryhmien valintoja, kohtaamisia ja uudenlaista reaaliaikaista vuorovaikutusta. Kun eri lähteistä koottu, mm. kiinteistöjä, toimintaa ja hyvinvointia koskeva tieto saadaan yhdistettyä yhteen yhteiseen tietoalustaan, niin tämä mahdollistaa laajan, kokonaisvaltaisen tietomassan analysoinnin ja hyödyntämisen palvelun kustannustehokkaassa ohjauksessa ja uusien palveluiden kehittämisessä sekä uusien laitteiden ja järjestelmien testauksessa. Digitaalista tietoekosysteemiä kehitetään Metropoliassa jo tällä hetkellä ja kehitystä ja laajentamista tehdään jatkuvasti. Ympäristöministeriön rakentamisen kärkihankkeessa (KIRA-digi) Metropolia toteuttaa Palveluasumisen digitalisaatio (PaDigi) kokeiluhankkeen, jossa suunnitellaan ja käynnistetään Myllypuron kampusalueella palveluasumisen simulaatioympäristön rakentaminen vuoden 2018 aikana. Myös kansallisella tasolla on käynnistymässä tietoalustojen kehittämiseen tähtääviä projekteja, joissa pyritään rakentamaan eri järjestelmistä saatavien tietojen keskittämistä, harmonisointia ja analysointia. Näiden hankkeiden tavoitteena on, ettei kaikkien osapuolien tarvitse luoda järjestelmiä itse vaan yhteistyössä muiden tiedonhyödyntäjien ja tuottajien kanssa.

230

Sisäilmayhdistys raportti 36

INNOVAATIONYMPÄRISTÖN TESTAUSPROSESSIT Myllypuron kampukseen tuleva kolmitasoinen innovaationympäristö (kuva 3) koostuu; 1 Testausprosessit digitaalisissa ympäristöissä Digitaalista testausta tarvitsevat yritykset voivat Metropolian Myllypuron kampukselle rakennettavassa digitaalisessa testausympäristössä liittyä digitaalisella järjestelmällään tai ohjelmalla ekosysteemiin ja testata järjestelmänsä toimintaa ja soveltuvuutta osana digitaalista kokonaisuutta. Tuotettavaa tuotetta tai palvelua voidaan visualisoida esim. BIM tietomalleja tai visualisointialustoja hyödyntäen, mikä mahdollistaa myös loppukäyttäjien osallistumiseen testaukseen jo tässä vaiheessa. 2 Testausprosessit vakioiduissa simulaatioympäristöissä Kehityshankkeissa hyödynnetään Myllypuron kampukselle tulevia simulaatiotiloja, joissa hankekumppanit voivat testata erilaisia palvelukonsepteja ja laitteita. Tällaisia konsepteja ja ratkaisuja voivat olla esimerkiksi erilliset henkilökohtaiset tietotekniset ratkaisut, niiden kommunikointi sekä keskenään että asunnon automaatio- ja turvateknisten ratkaisujen kanssa. Myös uuden teknologian mahdollistamat kustannustehokkaat palvelumallit ja näiden ratkaisujen tarvitsemat uudenlaiset liiketoimintamallit ovat keskiössä. Simulaatioympäristössä on mahdollista luoda myös erilaisia koetiloja ja ympäristöjä, joissa voi testata tuotteita ja toimintamalleja hallituissa olosuhteissa. Simulaatiotiloina toimivat myös CAVE 3D-virtuaalitila, jossa esimerkiksi rakennuksen 3D tietomallilla voidaan testata ja suunnitella mm. ergonomiaa, logistiikkaa ilman konkreettisia rakenteita. 3 Testausprosessit autenttisessa ympäristössä Myllypuron alueen kiinteistöissä Kun tuote, järjestelmä tai palvelu on testattu ja todettu toimivaksi ja turvalliseksi simulaatioympäristössä, voidaan siirtyä testaamaan autenttiseen ympäristöön eri kiinteistötyypin tai käyttäjäryhmän pilottikohteeseen. Yhteistyökumppaneiden kanssa suoritetaan; Tekninen ja käyttäjälähtöinen testaus Monitorointi- ja käyttäjäsovellusten toiminnallistaminen tuote- tai palvelukonseptiksi Käyttöönotto, käyttäjäkartoitukset ja seurantatutkimus tuote- ja palvelukonseptista Käyttäjien säännöllisten tyytyväisyys- ja palautekyselyt.

Sisäilmastoseminaari 2018

Kuva 3. Myllypuron innovaatioympäristö HANKKEELLA TAVOITELTAVAT TULOKSET 1) Yhteistyöyritykset kehittävät tuote- ja palvelukehittämisprosessiaan käyttäjälähtöisemmiksi yhteistyössä korkeakoulun kanssa. Yritykset tuottavat uusia tai merkittävästi kehitettyjä älykkään rakennetun ympäristö tuotteita tai palveluja. Syntyy uusia yrityksiä. 2) Syntyneet tuotteet ja palvelut vastaavat älykkään rakennetun ympäristön tarpeisiin, edistävät hyvinvointia ja kestävää kehitystä sekä rakentamisen laatua ja kustannustehokkuutta. 3) Yrityksillä on käytössä älykkään rakennetun ympäristön tuotteiden ja palvelujen yhteiskehittämis-, testaus- ja referenssipalvelut sekä tuki tuotteiden ja palveluiden markkinoille viemiseen. Lisäksi jatkossa Metropoliaan syntyy tavat tukea älykkään rakennetun ympäristön yrittäjyyttä. 4) Syntyy kansallisesti ja kansainvälisesti hyödynnettävissä olevia, monialaisia käytäntöjä ja toimintamalleja käyttäjälähtöisten tuotteiden ja palvelujen monialaiseen yhteiskehittämiseen moniympäristöiseen testaukseen ja yrityssparrauksen tehostamiseen. LÄHDELUETTELO 1. Airaksinen, M. (2017) Rakennusten energiatehokkuus 2.0. Rakennusten energiaseminaari 4.10.2017. Esitelmä.

231

232

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

233

KIINTEISTÖNHOITOA ARVIOIMALLA JA KEHITTÄMÄLLÄ KOHTI PAREMPAA SISÄILMAA Tiia Pirttimäki Ramboll Finland Oy

TIIVISTELMÄ 1.1.2016 – 10.11.2017 välisenä aikana suoritettujen kiinteistönhoidon laadunarvionitien tavoitteena oli selvittää, vastaako toteutunut palvelun laatu kiinteistöpalveluiden yleisiä laatuvaatimuksia sekä voimassa olevissa palvelusopimuksissa määriteltyjä tavoitteita. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa tietoa palvelun kehittämistä ja päätöksentekoa varten. Kiinteistönhoidon laadun parantamisen ja toiminnan kehittämisen näkökulmasta arviointien yhteydessä havaittiin, että sähköisen huoltokirjan käyttöä kiinteistönhoitotyössä ja sen johtamisessa tulisi lisätä. Myös kiinteistönhoidon toimenpiteiden ja havaintojen dokumentointia huoltokirjaan tulisi tehostaa ja käytön ohjeistusta parantaa. Lisäksi huoltotehtävien kuvauksia, tavoitteita ja vastuunjakoa eri osapuolten välillä tulisi selkeyttää. KIINTEISTÖNHOIDON TEKNISEN LAADUN ARVIOINNIN TAVOITTEET JA TOTEUTUS Kiinteistöliiketoiminnan sanaston mukaan kiinteistön hoito – ja ylläpitopalvelut ovat palveluita, joiden tarkoituksena on säilyttää kiinteistön kunto, arvo ominaisuudet ja olosuhteet halutulla tasolla /1/. Tässä yhteydessä kiinteistönhoidon käsitteellä tarkoitetaan kiinteistöliiketoiminnan sanaston mukaista teknistä palvelua, kiinteistönhuoltoa ja ulkoalueiden hoitoa. Sanaston mukaan tekniset palvelut ovat hoito- ja ylläpitopalvelu, jossa haluttuja oloja tai haluttua toimintaa pidetään yllä teknisten järjestelmien tarkastuksen, ohjaustoiminnan, kunnostusten ja korjausten avulla. Kiinteistönhuolto puolestaan on kiinteistön hoito- ja ylläpitopalvelu, jonka tarkoituksena on pitää kohde käyttö- ja toimintakunnossa ja estää vikojen ilmaantuminen. Ulkoalueiden hoidolla tarkoitetaan kiinteistön hoito- ja ylläpitopalvelua, jonka tarkoituksena on ylläpitää ja parantaa ulkoalueiden turvallisuutta ja viihtyisyyttä /1/. Kiinteistönhoidon teknisen laadun arviointeja suoritettiin 1.1.2016 – 10.11.2017 välisenä aikana yhteensä 67 kappaletta. Kaikki arvioidut kiinteistöt olivat kuntien ja kaupunkien omistamia tai hallinnoimia. Arvioinneista suurin osa, 51 kappaletta, suoritettiin päiväkodeissa ja kouluissa. Erilaisiin sosiaalialan ja terveydenhuollon kohteisiin arviointeja tehtiin yhteensä 11 kappaletta. Loput arvioidut kiinteistöt olivat erilaisia kulttuuri- ja kerhorakennuksia. Suoritettujen kiinteistönhoidon laadunarviointien tavoitteena oli selvittää, vastaako toteutunut kiinteistönhoitopalvelun laatu KiinteistöRYL2009:n mukaisia kiinteistöpalveluiden yleisiä laatuvaatimuksia sekä voimassa olevissa palvelusopimuksissa määriteltyjä tavoitteita /2/. Lisäksi tavoitteena oli mm. tunnistaa palvelun vahvuudet ja kehittämisalueet sekä tuottaa tietoa kiinteistönhoitopalvelun kehittämistä ja päätöksentekoa varten.

234

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kiinteistönhoidon teknisen laadun arvioinnit suoritettiin aistinvaraisesti arvioimalla ja niitä täydennettiin haastattelemalla arvioitavien kohteiden kiinteistönhoitajia. Osassa arvioinneista haastateltiin myös kohteiden käyttäjien edustajia. Laadunarviointien arviointikriteerien pohjana käytettiin KiinteistöRYL2009 Kiinteistöpalveluiden yleisiä laatuvaatimuksia /2/. Arvioinneissa tarkasteltiin kiinteistöjen kuntoa ja olosuhteita suhteessa yleisiin laatuvaatimuksiin ja kiinteistönhoidon voimassaoleviin palvelusopimuksiin. Arvioinneissa huomioitiin myös palvelusopimuksien mukainen sähköisen huoltokirjan käyttö kiinteistönhoidon työssä. Arvioijan lisäksi kiinteistönhoidon laadunaviointeihin osallistui arvioitujen kohteiden kiinteistönhoitajat sekä heidän esimiehensä. Yksittäinen arviointi koostui neljästä osa-alueesta, joita olivat sisätilat, LVIS-järjestelmät, ulkopinnat ja ulkoalueet. Kaikkien osa-alueiden arvioinnissa otettiin huomioon se, oliko kiinteistönhoitaja ilmoittanut havaituista poikkeamista tilaajalle ja kirjannut havaintonsa käyttöpäiväkirjaan. Kiinteistön käyttäjien käytössä olevien sisätilojen arvioinnissa käytettiin ISO 2859 - 1 standardin mukaista pistokoemenettelyä eli satunnaisotosta /3/. Sisätiloista arvioitujen tilojen lukumäärä (otoskoko n) määräytyi tilojen kokonaismäärän (eräkoko N) mukaan (Taulukko 1). Taulukko 1. Näytetarkastus. Tilojen kokonaismäärään Eräkoko (N) suhteutettu otoskoko (n) /3/. Eräkoko (N) Otoskoko (n) 2-8 2 9-15 3 16-25 5 26-50 8 51- 90 13 91-150 20 151-280 32 281-500 50 501-1200 80 1201- 3200 125 3201-10000 200 10001 - 35000 315 Arvioinneissa huomioitiin kiinteistöjen eri tilatyypit ja eri tilatyyppien tiloja pyrittiin arvioimaan tasapuolisesti. Sisätilojen arvioinnissa havainnoitiin mm. pintamateriaalien eheyttä, mahdollisia kosteusvaurion tunnusmerkkejä, tilojen lämpö- ja valaistusolosuhteita sekä vesi- ja viemärikalusteiden toimintaa. Kiinteistöjen järjestelmien arvioinnissa huomioitiin lämmitysjärjestelmät, vesi- ja viemärijärjestelmät, ilmanvaihto ja ilmastointijärjestelmät sekä sähkö- ja valaistusjärjestelmät. Arviointien yhteydessä tarkasteltiin mm. kaukolämmön ja vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän sekä käyttöveden lämpötiloja ja paineita sekä lämmitysjärjestelmien huoltojen ajantasaisuutta. Ilmanvaihtojärjestelmistä arvioitiin ilmanvaihdon käyntiaikoja suhteessa kiinteistössä harjoitettavaan toimintaan, suodattimien vaihto ja huoltojen ajantasaisuus. Järjestelmien arvioinnin yhteydessä arvioitiin teknisten tilojen siisteyttä, kuntoa ja olosuhteita sekä kiinteistönhoitajan osaamista ja kiinteistökohtaisten järjestelmien tuntemusta haastattelun avulla.

Sisäilmastoseminaari 2018

235

Kiinteistön ulkopintojen ja -alueiden hoidon arvioinnissa osa arviointikriteereistä vaihteli vuodenajan ja lumitilanteen mukaan. Ulkopintojen osalta arvioitiin mm. rakennusosien kuntoa ja toimintaa sekä veden ohjautuvuutta poispäin rakennuksesta. Ulkoalueiden hoidon osalta huomioitiin palvelusopimuksen mukaiset vihertyöt ja nurmialueiden hoito, lumityöt ja liukkaudentorjunta, ulkoalueiden puhtaanapito, aluevarusteet sekä ulkopuoliset rakenteet. Arvioinneissa havaitut poikkeamat 1.1.2016 – 10.11.2017 tehdyissä kiinteistönhoidon teknisen laadun arvioinneissa monien asioiden todettiin olevan sekä kiinteistöpalveluiden yleisten laatuvaatimusten, että palvelusopimuksissa esitettyjen tavoitteiden osalta kunnossa. Arvioinneilla havaittiin kuitenkin myös poikkeamia. Sisätiloissa havaittuja poikkeamia olivat mm. palaneet lamput ja rikkinäiset valaisimet, veden hidas poistuminen altaasta viemäriin sekä tilojen normaalista poikkeavat lämpöolosuhteet. Lisäksi havaittiin jonkin verran tilaajalle raportoimattomia vaurioita eri pintamateriaaleissa. Pintamateriaalien eheyden arvioinnissa otettiin kuitenkin huomioon arvioitavan kohteen ikä ja käyttö sekä niistä aiheutunut kuluminen. Tuuletusikkunoiden avaaminen ja sulkeminen oli paikoin vaivalloista ja joidenkin tuuletusikkunoiden kahvat olivat huonosti kiinni tai paikoin kokonaan irti. Sälekaihtimien säätövivut tai narut olivat monin paikoin poikki, mikä vaikeutti niiden käyttöä. Vesikalusteiden toiminnassa havaittiin paikoin esimerkiksi vuotavia liitoskohtia, puuttuvia poresuuttimia, rikkinäisiä wc-istuinten vetimiä ja löystyneitä hanojen säätövipuja. LVIS-järjestelmien hoitoon liittyvät poikkeamat liittyivät pääosin lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien mittareiden toimivuuteen sekä suoritettujen huoltojen dokumentointiin. Osassa arvioiduista kohteissa järjestelmien huoltotoimenpiteiden kirjaaminen ja tietojen dokumentointi sähköiseen käyttöpäiväkirjaan oli vähäistä. Järjestelmien arvioinnin yhteydessä havaittiin myös, että toimintatavat ja vastuunjako esimerkiksi ilmanvaihdon käyntiaikojen muutosten ja valvonnan suhteen olivat joillekin kiinteistönhoitajille epäselvät. Osa kiinteistönhoitajista ei seurannut järjestelmien toimintaa aktiivisesti, vaan luotti kiinteistövalvomon reagoivan mahdollisiin vikatilanteisiin. Lisäksi lämmönjakohuoneissa, ilmanvaihdon konehuoneissa sekä sähköpää- ja ryhmäkeskuksissa havaittiin roskia ja pölyä sekä teknisiin tiloihin kuulumattomia käyttäjien ja kiinteistönhoidon tavaroita. Ulkopintojen arvioinnissa havaittuja poikkeamia olivat mm. raportoimattomat vauriot, kuten halkeamat ja pintakäsittelyn rapautuminen rakennusten ulkopinnoissa sekä kolhut ja vääntymät räystäskouruissa ja syöksytorvissa. Vaurioiden lisäksi havaittiin kattopinnoilla paikoin roskia ja sammalta sekä kattokaivojen ympärillä ja sadevesikouruissa veden poistumista estäviä määriä roskia. Erityisesti kattojen vesijärjestelmien puhdistamisen ajankohdan suhteen kävi ilmi, että kiinteistönhoitajat olivat saattaneet kuitata huoltokirjaan puhdistuksen suoritetuksi, vaikka todellisuudessa puhdistus oli vasta tilattu alihankkijalta. Näin huoltokirja ei aina vastannut todellista tilannetta ja oikea puhdistusajankohta jäi epäselväksi. Kaikissa kohteissa kiinteistönhoitajilla ei ollut kattojen vesijärjestelmien puhdistuksesta tietoa. Ulkoalueilla havaittuja poikkeamia suhteessa voimassa oleviin palvelusopimuksiin ja kiinteistöpalveluiden yleisiin laatuvaatimuksiin olivat mm. hiekka ja sora

236

Sisäilmayhdistys raportti 36

päällystealueilla, täyttyneet rappurallien aluset sekä rikkakasvit päällyste- ja istutusalueilla. Joissakin kohteissa havaittiin pensaiden ja puiden olevan hyvin lähellä rakennusta, aiheuttaen riskin rakenteiden vaurioitumiselle. Lisäksi sadevesikaivoissa ja kouruissa havaittiin roskia ja kasvillisuutta. Kaikkien osa-alueiden arvioinnissa havaittiin, että monet kiinteistönhoitajat kokivat havaintojen kirjaamisen ja huoltokirjan käytön huoltotyössä aikaa vievänä ja joidenkin mielestä myös turhana toimenpiteenä. Syitä tähän mainittiin olevan mm. se, että huoltokirjan tiedot ja huoltokalenterin tehtävät eivät olleet ajan tasalla ja vastanneet todellista tilannetta hoidettavissa kiinteistöissä. Osa mainitsi myös epäilevänsä, että käyttöpäiväkirjaan kirjatuista ja tilaajalle ilmoitetuista havainnoista ei seuraa konkreettisia toimenpiteitä tilaajan puolelta eivätkä he siten nähneet poikkeamista tiedottamista kovinkaan merkittävänä. Käyttäjien haastatteluissa eniten esille nousi tietämättömyys kiinteistönhoidon palvelusopimusten sisällöistä ja vastuunjaosta eri palveluntuottajien kesken. Myös kiinteistönhoitajien keskuudessa oli paikoin epäselvyyttä vastuunjaosta ja rajapinnoista esimerkiksi kiinteistönhoidolle, ulkopuolisille urakoitsijoille ja käyttäjille kuuluvien töiden suhteen. Lisäksi tietämättömyyttä oli sellaisten ulkoalueiden hoidossa, joissa työt oli jaettu useammalle palveluntuottajalle tai hoidettavan alueen rajat olivat epäselvät. KEHITTÄMISTOIMENPITEET Kiinteistönhoidon teknisen laadun arvioinneissa 1.1.2016 – 10.11.2017 käytetty menetelmä on kehitetty yhteistyössä Jyväskylän Tilapalvelun kanssa ja kehitystyössä ovat olleet mukana myös Jyväskylän Tilapalvelun hallinnoimissa kiinteistöissä näinä vuosina toimineet kiinteistönhuollon palveluntuottajat. Toteutuneen palvelun laadun todentamisen lisäksi kehittämisprojektissa oli alusta lähtien tavoitteena myös kiinteistönhoitopalvelun kehittäminen sekä tilaajan että palveluntuottajien toiminnan osalta. Lisäksi tavoitteena oli lisätä palveluntuottajien ja tilaajan välistä viestintää sekä erityisesti kannustaa kiinteistönhoitajia havainnoimaan hoitamiensa kohteiden kuntoa ja ilmoittamaan havaitsemistaan epäkohdista tilaajalle sähköisen huoltokirjan kautta. Kiinteistönhoidon toiminnan kehittämisen näkökulmasta 1.1.2016 – 10.11.2017 tehtyjen arviointien perusteella tulisi sähköisen huoltokirjan käyttöä kiinteistönhoitotyössä sekä sopimusten johtamisessa lisätä. Palveluntuottajien osalta suoritettujen huoltotöiden ja kohteissa tehtyjen havaintojen dokumentointia sähköiseen huoltokirjaan tulisi tehostaa. Osa arviointien yhteydessä haastatelluista kiinteistönhoitajista koki, ettei tilaajalle raportoidut havainnot johda tilaajan puolelta toimenpiteisiin ja tuntuvat siksi merkityksettömiltä. Koska kiinteistönhoitajien havainnot kohteissa tuottavat tilaajille merkittävää tietoa esimerkiksi tulevaisuuden korjaustarpeiden ennakointiin ja auttavat ennalta ehkäisemään mahdollisesti suuriakin vahinkoja, tulisi tilaajaorganisaatioiden huolehtia siitä, että havainnointiin kannustettaisiin ja ilmoitettuihin havaintoihin reagoitaisiin. Sähköisen huoltokirjan käytön tehostamiseen liittyy myös käyttäjien palvelupyyntöjen ohjaaminen entistä enemmän huoltokirjaan. Tilaajan näkökulmasta huoltokirjaan tulevat palvelupyynnöt helpottavat niiden toteutuksen seurantaa ja palvelupyynnöt antavat samalla tietoa käyttäjien toimesta kiinteistöissä tehdyistä havainnoista sekä tyytyväisyydestä kiinteistönhuoltopalvelun laatuun. Palveluntuottajan näkökulmasta huoltokirjaan tulevat palvelupyynnöt mahdollistavat niiden suorituksen dokumentoinnin ja esimerkiksi vakituisen kiinteistönhoitajan sairastuessa palvelupyynnöt ja niiden

Sisäilmastoseminaari 2018

237

suorituksen tila on suoraan sijaisen nähtävissä ja tämä voi reagoida asiaan sen vaatimalla tavalla. Tämä taas vaikuttaa suoraan käyttäjien kokemaan palvelun laatuun. Arviointien yhteydessä havaittiin, että kiinteistönhoidon palvelukuvauksissa oli epäselvyyksiä ja näkemys kiinteistönhuollon tehtävien tavoitteista vaihteli paikoin tilaajan ja palveluntuottajien välillä. Joissakin kohteissa tehtävien kuvauksia ei oltu määritetty ollenkaan ja joissakin kohteissa kuvaukset sisälsivät osittain päällekkäisiä asioita. Esimerkiksi Jyväskylän Tilapalvelun kohteissa palvelukuvaukset oli kyllä määritelty, mutta laadunarviointien perusteella niitä päätettiin muokata kaikille osapuolille selvempään ja yksinkertaisempaan muotoon. Huoltokirjassa oleviin palvelutehtäviin lisättiin tavoitteet KiinteistöRYL2009 Kiinteistöpalveluiden yleisistä laatuvaatimuksista ja ylimääräiset ja päällekkäiset tehtävät poistettiin. Lisäksi tehtävien suoritusaikoja muutettiin kunkin kiinteistön tarvetta vastaaviksi. Kiinteistönhoidon laadunarvioinnin avulla voidaan siis etenkin kriteerien määrittelyvaiheessa kehittää myös palvelun kuvauksia ja tavoitteita sekä selkeyttää vastuunjakoa eri osapuolten välillä. Kiinteistönhoitopalvelun asiakkaita ovat tilaajaorganisaatioiden lisäksi myös kiinteistöjen käyttäjät. Merkittävä käyttäjätyytyväisyyteen vaikuttava tekijä on sopimukseen sisältyvistä tehtävistä tiedottaminen, jonka monet laadunarviointien yhteydessä haastatellut käyttäjien edustajat kokivat puutteelliseksi. Jyväskylän Tilapalvelun kohteissa käyttäjien tietoisuutta palvelusopimusten sisällöstä on pyritty parantamaan mm. ennen sopimuksen aloitusta pidetyillä aloitus- ja sopimuksen aikana pidettävillä seurantakokouksilla. Näitä kokouksia varten on laadittu erilliset käyttäjille suunnatut palvelukuvaukset, joiden avulla sopimukseen kuuluvat tehtävät ja mahdolliset vastuunjaot muiden palveluntuottajien ja urakoitsijoiden kanssa käydään läpi. 1.1.2016 – 10.11.2017 tehdyissä kiinteistönhoidon teknisen laadun arvioinneissa havaittiin monia kiinteistökohtaisia kehittämiskohteita, joihin kiinteistönhoitajat voivat palvelusopimuksia noudattamalla vaikuttaa. Yhdistävänä tekijänä lähes kaikissa arvioinneissa oli kuitenkin tarve lisätä sähköisen huoltokirjan tehokasta käyttöä niin tilaajan, palveluntuottajan kuin kiinteistöjen käyttäjienkin toimesta. Kun kiinteistönhoidon tehtävät ja niiden tavoitteet on jo tarjouspyyntövaiheessa määritelty tarkasti ja yksiselitteisesti, on myös laadunarvioinnin kriteerien määrittely ja itse arviointi huomattavasti helpompaa, kuin epäselvillä kuvauksilla. Tarkasti määritellyt ja tarkoituksenmukaiset tavoitteet vähentävät myös väärinymmärryksiä ja vaikuttavat siten sekä tilaajan että käyttäjien kokemaan palvelun laatuun. Kun kiinteistöjen tiedot ja niissä suoritettavat tehtävät ovat huoltokirjassa ajan tasalla ja niitä päivitetään tarpeen mukaan, on palveluntuottajien helpompi myös laskea hankintavaiheessa tarjouksensa realistisesti ja myös suorittaa tehtävät tarkoituksenmukaiseen aikaan. Ajantasaiset tilaajan laatimat huoltokalenterit yhdessä paikan päällä suoritettujen laadunarviointien ja käyttäjiltä huoltokirjaan tulevien palvelupyyntöjen kanssa antavat tilaajaorganisaatioille mahdollisuuden myös seurata sopimuksen toteutumista jatkuvasti ja ryhtyä tarvittaessa vaadittaviin toimenpiteisiin koetun palvelun laadun parantamiseksi. Vastaavasti tilaajan tehtävä on huolehtia huoltokirjan tehokkaasta toiminnasta, kannustaa

238

Sisäilmayhdistys raportti 36

palveluntuottajia havainnoimaan hoitamiaan kiinteistöjä ja ilmoittamaan havaitsemistaan poikkeamista sekä reagoida näihin ilmoituksiin. LÄHDELUETTELO 1. Sanastokeskus TSK. (2012) Kiinteistöliiketoiminnan sanasto. Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI Ry. 2. laitos s. 54. 2.

KiinteistöRYL2009 Kiinteistöpalveluiden yleiset laatuvaatimukset. (2009) Rakennustieto Oy. s. 47-143

3.

ISO 2859-1:1999(E). (1999) Sampling procedures for inspection by attributes. Part 1: Sampling schemes index by acceptance quality limit (AQL) for lot-by-lot inspection. s. 19-20

Sisäilmastoseminaari 2018

239

SAKSAN YMPÄRISTÖLAITOKSEN (UBA) UUDISTETTU HOMESUOSITUS Kerttu Valtanen Umweltbundesamt, Berliini, Saksa

TIIVISTELMÄ Joulukuussa 2017 Saksan valtiollinen ympäristövirasto Umweltbundesamt julkaisi uudistetun suosituksen homevaurioiden tutkimiseen ja korjaamiseen. Uudistukset aikaisemmin julkaistuihin saksalaisiin suosituksiin tehtiin sisäilmakomission (Indoor Air Hygiene Commission) sekä Itävallan viranomaisten kanssa. Suosituksen kohteena ovat normaalissa käytössä olevat sisätilat ja niiden yhteydessä olevat tilat. Suositukset eivät koske yleisiä tiloja, kuten sairaaloita, kaupallisia tiloja tai suurkeittiöitä, joiden hygieeniset säädökset voivat olla korkeampia. Uusi suositus on tarkoitettu luomaan pohjan yhtenäiselle hometutkimukselle ja korjausmenetelmille Saksassa ja Itävallassa. Saksankielinen suositus julkaistiin Saksassa Joulukuussa 2017 ja on saatavana sekä pdf dokumenttina että painettuna versiona. Myös englanninkielinen käännös on suunnitteilla. SAKSAN YMPÄRISTÖLAITOKSEN SUOSITUS Uusi suositus on tarkoitettu luomaan pohjan yhtenäiselle hometutkimukselle ja korjausmenetelmille Saksassa ja Itävallassa. Aikaisemmin Saksassa julkaistut suositukset vuosilta 2002 ja 2005 uudistettiin yli 40 -henkisen, eri alojen asiantuntijoista koostuvan sisäilmakomission (Indoor Air Hygiene Commission) toimesta sekä tiiviissä yhteistyössä Itävallan viranomaisten kanssa (Kuva 1).

Kuva 1 Saksan ympäristölaitoksen homesuositus

240

Sisäilmayhdistys raportti 36

Uudistuksissa huomioitiin uusin tutkimustieto, muuttuneet säädökset ja tekniset standardit sekä käytännön osoittama tarve tarkentaa suosituksia. Samalla Saksassa kahdessa osassa julkaistut aikaisemmat suositukset yhdistettiin. Lopullinen versio saatettiin voimaan puoli vuotta kestäneen julkisen kommentointivaiheen jälkeen. Suosituksen luonnos herätti paljon keskustelua. Kommentteja kerättiin yli 300 sivua, jotka sitten käsiteltiin sisäilmakomissiossa. Uudistettu suositus korvaa vanhemmat teokset. Suositus julkaistiin Saksassa Joulukuussa 2017 ja julkaistaan vuonna 2018 Itävallassa. Menetelmien yksityiskohtaiset kuvaukset löytyvät viitteinä voimassa oleviin normeihin (VDI, DIN), sekä eri alojen järjestöjen suosituksiin, kuten Saksan lääkäriseuran homesuositukseen /1/. Homeosuosituksen peruskonsepti Suosituksen peruskonsepti pysyy samana: x

home-/kosteusvaurio lisää mm. seuraavia terveysriskejä: o

astmaoireiden paheneminen

o

ylempien hengitysteiden oireiden lisääntyminen

o

yskä, hinkuvat hengitysäänet, hengitysvaikeudet

o

astman kehittyminen

Koska syy-seuraus suhdetta ei ole tähän mennessä voitu osoittaa minkään mitattavan tekijän ja terveysoireiden välillä, x

ei ole mahdollista yhdistää oireita johonkin mitattavaan tekijään

x

terveysoireita aiheuttavat homeen osatekijät eivät ole tiedossa

x

ei ole mahdollista määrittää sairastumisriskiin pohjautuvia raja-arvoja

x

homekorjaukset ovat perusteltuja terveyshaittojen ennaltaehkäisemiseksi

Uudistukset aikaisempiin versioihin Viime vuosien aikana on varmistunut, että homesienten lisäksi myös muiden mikrobien kuten bakteerien kasvu on yleistä kosteusvaurioissa. Siksi home -sanan merkitystä on uudessa suosituksessa laajennettu käsittämään homesienten lisäksi myös kosteusvaurioille tyypillisiä bakteereja ja hiivoja. Homesienet ovat kuitenkin vaurioiden indikatiivinen muuttuja, jolloin muita homevaurioissa esiintyviä mikrobeja ei yleensä tarvitse tutkia. Rakennusmateriaalit joista löydetään homesienten itiöitä eivät aina sisällä homekasvustoa. Uudessa suosituksessa selvennetään kontaminaatio- ja homekasvu käsitteiden eroa. Lisäksi suosituksessa annetaan viitearvoja eri rakennusmateriaalien luonnollisesta mikrobimääristä eri ikäisissä rakennuksissa. Aikaisemmissa suosituksissa ei eroteltu sisätilojen korjaussuosituksia tilojen käytön mukaan. Tämä johti usein tulkintoihin että samat korkeat standardit on täytettävä myös sisätiloissa, jotka ovat asumistilojen ulkopuolella, esim. erillisissä autotalleissa tai vajoissa. Uusissa suosituksissa on erotettu sisätiloja käytön ja asuintilojen läheisyyden mukaan eri käyttöluokkiin, jotka eroavat korjauksen kokonaistarpeen ja korjausnopeuden

Sisäilmastoseminaari 2018

241

suhteen. Myös tuuletussuosituksia sekä teknisten tuuletusjärjestelmien käyttösuosituksia on uudistettu ottaen huomioon erilaiset kosteusvaurio- ja homeriskit. Biosidien (usein myös desinfiointiaineiksi kutsuttuja aineita) käyttö homekorjauksien yhteydessä ei ole yleensä tarpeellista tai tarkoituksenmukaista. Uudessa suosituksessa tarkennetaan missä tapauksissa biosidien käyttäminen homesaneerauksen yhteydessä on mahdollista. Suosituksen kohdeyleisö Saksan hometutkimus ja -korjaussuositukset on suunnattu kuntotarkastajille, homekorjaajille, mikrobiologisille laboratorioille ja kaikille muille, jotka joutuvat työssään tunnistamaan, arvioimaan sekä suunnittelemaan korjauskonsepteja kosteus- ja homevaurioisiin rakennuksiin. Suosituksissa on tärkeitä tietoja myös korjausyrityksille. Tiedot teknisistä yksityiskohdista ovat viittauksina voimassaoleviin normeihin sekä alan järjestöjen julkaisemiin ohjeistuksiin. Myös rakennusfirmat sekä paikalliset kosteus- ja homekorjauksia valvovat virastot löytävät suosituksista tärkeitä tietoja sekä viittauksia yksityiskohtaisiin teknisiin ohjeisiin normeissa sekä alan järjestöjen julkaisuissa. Lisäksi kosteus- ja homeongelmia kohtaavat yksityisihmiset löytävät suosituksista arvokasta tietoa. Suosituksen sisältö Homesuositukset käsittelevät terveydellisiä, rakennusfysikaalisia, mittausteknisiä ja yleisiä sisäilmahygieenisiä kysymyksiä. Urakkasopimukset sekä muut juristiset seikat, jotka voivat johtaa poikkeaviin arviointeihin, eivät ole osa suosituksia. ’Perustietoa: Homevauriot ja homesienet’ osio sisältää suosituksissa käytettyjen käsitteiden määritelmät sekä perustietoa homesienistä ja niiden elintarpeista. Lisäksi lukija saa tietoa kosteusvaurioissa homesienten lisäksi usein esiintyvien bakteerien ja muiden pieneliöiden kasvuolosuhteista. ’Homeen ihmiselle aiheuttamat terveysvaikutukset’ osiossa kuvataan mahdollisia homeen aiheuttamia terveysvaikutuksia ja -riskejä sisätiloissa. ’Kosteus- ja homevaurioiden syyt rakennuksissa’ luvussa käsitellään yksityiskohtaisesti homekasvulle välttämättömien tekijöiden kuten lämpötilan, kosteuden, rakennusolosuhteiden sekä tuuletuksen yhteisvaikutuksia. Rakennusteknisten ratkaisujen lisäksi voi sisätilojen käyttäjä itse vaikuttaa homevaurioiden ehkäisyyn. ’Homevaurioiden ennaltaehkäisy’ luvussa käsitellään laajasti tuuletus- ja lämmityssuosituksia eri tilojen käyttötarkoitukset huomioon ottaen. Lisäksi käydään läpi erilaisten teknisten ilmastointiratkaisujen etuja ja huonoja puolia. Uusiin suosituksiin on lisätty myös erillinen osio ’lattiavaurioiden tarkastus- ja korjaussuositukset’. Saksan ympäristölaitoksen viralliset homevaurioiden tutkimus- ja korjaussuositukset ovat ladattavissa pdf versiona ympäristölaitoksen sivuilta (https://www.umweltbundesamt.de/en/www.umweltbundesamt.de/schimmelleitfaden) tai tilattavissa painettuna versiona. Tällä hetkellä suositus on saatavina saksankielisenä versiona. Myös englanninkielinen käännös on suunnitteilla.

242

Sisäilmayhdistys raportti 36

LÄHDELUETTELO 1. Gerhard A Wiesmüller, Birger Heinzow, Ute Aurbach, Karl-Christian Bergmann, Albrecht Bufe , Walter Buzina, Oliver A Cornely , Steffen Engelhart , Guido Fischer, Thomas Gabrio, Werner Heinz, Caroline E W Herr, Jörg Kleine-Tebbe, Ludger Klimek , Martin Köberle, Herbert Lichtnecker, Thomas Lob-Corzilius , Rolf Merget, Norbert Mülleneisen , Dennis Nowak , Uta Rabe, Monika Raulf, Hans Peter Seidl , Jens-Oliver Steiß, Regine Szewszyk , Peter Thomas , Kerttu Valtanen, Julia Hurraß. (2017) Abridged Version of the AWMF Guideline for the Medical Clinical Diagnostics of Indoor Mould Exposure. Allergo Journal International 26(5): 168– 193. Published online 2017 Feb 28. doi: 10.1007/s40629-017-0013-3

Sisäilmastoseminaari 2018

HYVÄN SISÄYMPÄRISTÖN SUUNNITTELU

243

244

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

245

YMPÄRISTÖMINISTERIÖN ASETUS RAKENNUSTEN KOSTEUSTEKNISESTÄ TOIMIVUUDESTA Katja Outinen Ympäristöministeriö

TIIVISTELMÄ Ympäristöministeriön uusi asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017) tuli voimaan 1.1.2018 /1/. Samalla kumoutui vanha Suomen rakentamismääräyskokoelman osa RakMK C2, Kosteus, määräykset ja ohjeet vuodelta1998. Uudessa asetuksessa annetaan velvoittavia säännöksiä rakennuksen kosteusteknisen toimivuuden olennaisista teknisistä vaatimuksista. Uudessa asetuksessa merkittävää on soveltamisalan laajentuminen uuden rakennuksen rakentamisesta olemassa olevan rakennuksen korjaus- ja muutostyöhön, laajennukseen sekä käyttötarkoituksen muutokseen. Uutena asiana asetukseen on nostettu velvoite huolehtia koko rakennushankkeen kosteudenhallintaselvityksen laatimisesta. JOHDANTO Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 1.1.2013 voimaan tulleella muutoksella (958/2012) muutettiin muun muassa rakennuksen terveellisyyttä koskevaa sääntelyä vastaamaan perustuslain 80 §:n säädöstasoa ja asetuksenantovaltuutta koskevia vaatimuksia. Asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta on annettu maankäyttöja rakennuslain rakennuksen terveellisyyttä koskevan olennaisen teknisen vaatimuksen (117 c §) nojalla. Kyseisen pykälän mukaisesti rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus käyttötarkoituksensa ja ympäristöstä aiheutuvien olosuhteittensa edellyttämällä tavalla suunnitellaan ja rakennetaan siten, että se on terveellinen ja turvallinen rakennuksen sisäilma, kosteus-, lämpö- ja valaistusolosuhteet sekä vesihuolto huomioon ottaen. Nykyisen perustuslain edellytysten mukaisesti sitovat määräykset ja käytännön toteutusta ohjaavat ohjeet on erotettava nykyistä selkeämmin erilleen. Lakimuutoksen johdosta Suomen rakentamismääräyskokoelman kaikki osat onkin uudistettu perustuslain mukaisiksi viiden vuoden siirtymäajan puitteissa. Viimeiset päivitykset valmistuivat joulukuussa 2017 ja uudet asetukset tulivat voimaan 1.1.2018. Ympäristöministeriön asetukset on koottu Suomen rakentamismääräyskokoelmaan, jota ympäristöministeriö ylläpitää. Asetukset ovat saatavilla osoitteessa www.ym.fi/rakentamismaaraykset ja www.finlex.fi. ASETUKSEN SISÄLTÖ 2.1 Yleistä Seminaariartikkelissa käydään läpi uuden asetuksen keskeisimpiä muutoksia ja taustoitetaan säädöstä asetuksesta laadittuun perustelumuistioon pohjautuen /2/. Kursiivilla esitetyt kohdat ovat suoria lainauksia asetuksesta. Asetus koskee uuden

246

Sisäilmayhdistys raportti 36

rakennuksen kosteusteknisen toimivuuden suunnittelua ja rakentamista. Asetus koskee myös rakennuksen laajennusta, kerrosalaan laskettavan tilan lisäämistä, korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta. 2.1.1 Rakennuksen kosteusteknisen toimivuuden olennaiset tekniset vaatimukset Pääsuunnittelijan, erityissuunnittelijan ja rakennussuunnittelijan on tehtäviensä mukaisesti huolehdittava rakennuksen suunnittelusta siten, että rakennus käyttötarkoituksensa mukaisesti täyttää sen kosteustekniselle toimivuudelle asetetut olennaiset tekniset vaatimukset. Suunnittelijan on rakennuksen korjaus- ja muutostyössä selvitettävä rakennuksen rakennusaikainen rakentamistapa ja rakenteen kosteustekninen toimivuus. Rakennuksen, rakenteiden ja rakennusosien on oltava sisäiset ja ulkoiset kosteusrasitukset huomioon ottaen kosteusteknisesti toimiva niiden suunnitellun teknisen käyttöiän ajan. Rakennuksen liian suuri kosteuspitoisuus tai kosteuden kertyminen rakennuksen osiin tai sisäpinnoille ei saa vaurioittaa rakennusta eikä aiheuttaa rakennuksessa oleskeleville terveyshaittaa. Asetuksessa tavoitteena on kosteudesta johtuvien vaurioiden ja haittojen välttäminen suunnittelussa ja rakentamisessa. Asetuksen tavoitteena on myös kiinnittää entistä enemmän huomiota korjausrakentamisen erityispiirteisiin sekä rakennusten korjaus- ja muutostöiden ja käyttötarkoituksen muutoksen hyvään suunnitteluun ja toteutukseen. Esimerkiksi kosteus- ja homevaurioituneiden rakennusten korjauksia suunniteltaessa on tärkeää selvittää riittävän hyvin kosteus- ja homevaurioiden syyt ja keinot syiden poistamiseen. Tämän vuoksi asetuksessa edellytetään, että suunnittelijan on selvitettävä olemassa olevan rakennuksen rakennusaikainen rakennustapa sekä rakenteiden kosteustekninen toimivuus ja mahdolliset puutteet toimivuudessa. Tarkoituksena on, että suunnittelijalla on käytettävissään riittävät selvitykset ja kuntotutkimukset ja/tai -arviot rakennuksen kunnosta, jotta hän voi suunnitella pitkäikäiset ja toimivat korjausratkaisut. Suunnittelijan on tärkeää ymmärtää olemassa olevan rakennuksen toiminta, jotta tehtävillä muutoksilla ei huononneta rakennuksen kosteusteknistä toimivuutta. 2.1.2 Rakennuksen kosteustekninen toimivuus rakennuksen korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksessa Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksessa rakennuksen kosteustekniseen toimivuuteen ei tarvitse tehdä muutoksia, jos rakennus on kosteusteknisesti toimiva. Korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksessa kosteusteknisesti toiminut rakenne, jonka tekninen käyttöikä on loppunut tai joka on kosteustekniseltä toiminnaltaan vaurioitunut, voidaan korjata rakennusaikaista rakentamistapaa noudattaen. Jos rakenteessa ei ole kosteustekniseltä toimivuudeltaan muutosta vaativaa suunnittelu- tai toteutusvirhettä, on korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksessa ensisijaisesti noudatettava alkuperäisen rakenteen toimintatapaa. Korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksessa voidaan noudattaa tätä asetusta, jos tarkoituksena on parantaa rakennuksen kosteusteknistä toimivuutta. Jos rakenne on omiaan aiheuttamaan terveyshaittaa tai vaurioita rakennuksen kosteustekniselle toimivuudelle, on korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksessa aina noudatettava tätä asetusta. Tarkoituksena on, että rakennuksen kosteustekniseen toimivuuteen ei tarvitse tehdä muutoksia muiden korjaus- ja muutostöiden tai käyttötarkoituksen muutoksen

Sisäilmastoseminaari 2018

247

yhteydessä, mikäli rakennus on muuten kosteusteknisesti toimiva. Mikäli kosteusteknisesti toiminut rakenne, jonka tekninen käyttöikä on loppunut tai joka on kosteustekniseltä toiminnaltaan muutoin vaurioitunut, korjataan, voidaan korjaus toteuttaa rakennusaikaista rakentamistapaa noudattaen. Korjauksissa on ensisijaisesti noudatettava alkuperäisen rakenteen toimintatapaa sellaisissa tapauksissa, joissa rakenteessa ei ole kosteustekniseltä toimivuudeltaan muutosta vaativaa suunnittelu- tai toteutusvirhettä. Tämä säännös huomioi muun muassa kosteusteknisesti toimivien kulttuurihistoriallisten rakennusten korjaus- ja muutostyöt. Rakennuksen kosteusteknisen toimivuuden parantamiseen tähtäävissä muutoksissa on aina mahdollista noudattaa uutta asetusta. 2.2 Rakennuksen kosteustekninen toiminta Sisäisistä ja ulkoisista kosteuslähteistä peräisin oleva vesihöyry, vesi, lumi tai jää ei saa haittaa aiheuttaen kulkeutua rakenteisiin. Sadevesi tai lumi ei saa kulkeutua eikä kosteus saa kerääntyä vaipparakenteeseen myöskään ikkunoiden, ovien tai muiden vaippaan liittyvien rakenteiden, rakennusosien ja laitteiden kautta. Rakennuksen vaipan ja sen rakennekerrosten ja liitosten on muodostettava kokonaisuus, joka estää tuulta, viistosadetta ja tuulenpainetta kuljettamasta vettä vaipan pintaa pitkin rakenteisiin. Rakennuskosteuden ja rakenteisiin ulko- tai sisäpuolelta satunnaisesti kulkeutuvan kosteuden on voitava poistua haittaa aiheuttamatta. Pinnoiltaan kastuvien rakenteiden on kestettävä veden vaikutus. Eri kosteuslähteistä peräisin olevan kosteuden haittaa aiheuttava tunkeutuminen rakenteisiin ja rakennuksen sisätiloihin on estettävä. Asetuksessa on myös tavoitteena täsmentää rakennuksen vaipan suunnittelua kokonaisuutena huomioiden erilaisten rakenteiden, liitosten ja detaljien merkitys sekä tuulen, tuulenpaineen ja viistosateen julkisivun kosteusrasitusta lisäävä vaikutus. Rakenteisiin joko rakennusaikana tai käytön aikana joutuneen kosteuden on voitava poistua haittaa aiheuttamatta. Rakenteiden tulee kyetä kuivumaan tai niitä tulee voida kuivattaa vaurioiden välttämiseksi. Rakenteiden kuivumismahdollisuus on tärkeää ottaa huomioon erityisesti, kun varaudutaan ilmastonmuutoksen johtuviin muutoksiin esimerkiksi sademäärissä. Rakenteiden tuleekin olla entistä vikasietoisempia. 2.3 Rakennushankkeen kosteudenhallinta 2.3.1 Rakennushankkeen kosteudenhallintaselvityksen laadinta ja sisältö Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava rakennushankkeen kosteudenhallintaselvityksen laatimisesta. Rakennushankkeen kosteudenhallintaselvitykseen on sisällyttävä hankkeen yleistiedot, vaatimukset kosteudenhallinnalle hankkeen eri vaiheissa, toimenpiteet ja menettelyt kosteudenhallinnan vaatimusten varmentamiseen sekä kosteudenhallinnan henkilöresurssit. Rakennushankkeen kosteudenhallintaselvitykseen on sisällyttävä myös tieto hankkeen kosteudenhallinnan valvonnasta vastaavasta henkilöstä. Asetuksen tavoitteena on kiinnittää huomiota rakennuksen terveellisyyden kannalta tärkeisiin kosteusteknisiin asioihin ja parantaa rakennushankkeiden kokonaisvaltaista kosteudenhallintaa ja vähentää kosteusvaurioiden riskiä. Tarkoituksena on, että rakennushankkeeseen ryhtyvä kiinnittää huomiota kosteudenhallintaan ja mahdollisiin kosteusriskeihin rakennusprosessin alusta lähtien hankesuunnittelusta rakennuksen

248

Sisäilmayhdistys raportti 36

käyttövaiheeseen asti. Rakennushankkeeseen ryhtyvän on hyvä määritellä vaadittu kosteudenhallinnan taso ja tarvittavat reunaehdot suunnitteluohjeissa sekä rakennusurakan tarjouspyyntö- ja sopimusasiakirjoissa. Rakentamisen kosteudenhallinnan parantamista on edellytetty myös eduskunnan kirjelmässä rakennusten kosteus- ja homeongelmista (EK 5/2013 vp) vuodelta 2013. Kirjelmässä edellytetään, että hallituksen on luotava ohjeistus rakennushankekohtaiselle kosteudenhallintasuunnitelmalle, jonka liittämisestä osaksi rakennushankkeen tarjouspyyntöä muodostuisi luonteva ja vakiintunut käytäntö. Asetuksessa esitetty vaatimus kosteudenhallintaselvityksestä on uusi, mutta käytännössä monet rakennusvalvonnat ovat ryhtyneet jo aiemmin edellyttämään kosteudenhallintaselvitystä varsinkin suuremmissa hankkeissa. Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava rakennushankkeen kosteudenhallintaselvityksen laatimisesta. Rakennushankkeeseen ryhtyvän ei tarvitse itse laatia kosteudenhallintaselvitystä, vaan ryhtyvä voi teettää selvityksen pätevällä asiantuntijalla. Rakennushankkeen kosteudenhallintaselvitys edellytetään kaikilta luvanvaraisilta hankkeilta. Kyseisen velvoittavan säännöksen tavoitteena on painottaa rakentamisen kosteudenhallinnan merkitystä tavoiteltaessa terveellisiä, turvallisia ja pitkäikäisiä rakennuksia. Rakennushankkeen laajuudesta ja laadusta riippuen kosteudenhallintaselvityksen sisältö ja laajuus voi vaihdella. Kosteusriskiltään vaativammassa hankkeessa kosteudenhallintaselvitys on luonnollisesti laajempi ja tarkempi kuin riskitasoltaan tavanomaisemmassa hankkeessa. Kosteudenhallintaselvityksestä tulee ilmetä vähintään hankkeen yleistiedot, vaatimukset kosteudenhallinnalle hankkeen eri vaiheissa, toimenpiteet ja menettelyt kosteudenhallinnan vaatimusten varmentamiseen sekä kosteudenhallinnan henkilöresurssit. Tarkoituksena on, että rakennushankkeeseen ryhtyvä asettaa vaatimukset kosteudenhallinnalle hankkeen eri vaiheissa ja määrittelee kosteudenhallinnalle haluttavan laadun tavoitetason. Kosteudenhallintaselvityksessä voidaan esittää myös alustavia rakenteiden kuivumisaikatavoitteita. Selvityksessä on esitettävä ne toimenpiteet ja menettelyt, joilla varmennetaan kosteudenhallinnan toteutumista. Kosteudenhallintaselvitystä täydennetään suunnittelutyön edetessä ja on tärkeää, että eri suunnittelualojen suunnittelijat tarkentavat selvitystä omassa suunnittelussaan ilmenneiden kosteusriskien ja erityispiirteiden osalta. Hankkeen valmistumisen jälkeen rakennuksen elinkaarenaikaisen kosteudenhallinnan kannalta tärkeät tiedot hankkeen kosteudenhallintaselvityksestä ja rakennuksen toteutumatiedoista on hyvä dokumentoida rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeeseen. Rakennushankkeen kosteudenhallintaselvitykseen on lisäksi sisällyttävä myös tieto hankkeen kosteudenhallinnan valvonnasta vastaavasta henkilöstä. Tarkoituksena on, että rakennushankkeeseen ryhtyvä nimeää pätevän asiantuntijan toimimaan hankkeen kosteudenhallinnasta vastaavana henkilönä. Kyseisenä asiantuntijana voi toimia eri henkilö rakennusprosessin eri vaiheissa. Asiantuntijan tehtävänä on valvoa ja ohjata rakennushankkeen kosteudenhallinnan toteutumista koko rakennusprosessin ajan. Kosteudenhallinnan onnistumisen kannalta on suositeltavaa, että asiantuntija on mukana hankkeessa jo hankesuunnitteluvaiheessa.

Sisäilmastoseminaari 2018

249

2.3.2 Työmaan kosteudenhallintasuunnitelman laadinta ja sisältö Vastaavan työnjohtajan on huolehdittava työmaan kosteudenhallintasuunnitelman laatimisesta rakennushankkeen kosteudenhallintaselvitykseen pohjautuen. Kosteudenhallintasuunnitelman sisältöön sovelletaan rakentamisen suunnitelmista ja selvityksistä annetun ympäristöministeriön asetuksen (216/2015) 15 §:ää. Suunnitelmaan on sisällyttävä lisäksi tiedot rakennustyömaan kosteudenhallinnasta vastaavista rakennusvaiheen vastuuhenkilöistä. Asetuksen tavoitteena on kiinnittää huomiota niihin rakennuksen terveellisyyden kannalta tärkeisiin kosteusteknisiin asioihin, joihin voidaan vaikuttaa rakennustyön toteutuksen aikana. Vaatimus työmaan kosteudenhallintasuunnitelmasta parantaa osaltaan rakennushankkeiden kokonaisvaltaista kosteudenhallintaa ja vähentää kosteusvaurioiden riskiä. Tarkoituksena on, että rakennushankkeeseen ryhtyvä asettaa vaatimuksia työmaan kosteudenhallinnasta jo tarjouspyyntövaiheessa. Tällöin myös urakoitsijat voivat huomioida kosteudenhallinta-asiat tarjouksissaan ja rakennushankkeeseen ryhtyvän vaatimukset tulevat kirjatuiksi myös urakkasopimukseen. Rakennustyön aikaista kosteudenhallinnan parantamista on edellytetty myös eduskunnan kirjelmässä rakennusten kosteus- ja homeongelmista (EK 5/2013 vp) vuodelta 2013. Eduskunnan kirjelmässä on lisäksi edellytetty, että vaativille kohteille tulee nimetä kosteuden ja puhtauden hallinnasta vastaava asiantuntija. Muissa kohteissa vastaavan työnjohtajan vastuuta työmaan kosteudenhallinnasta tulee lisätä. Tarkoituksena on, että vastaava työnjohtaja huolehtii siitä, että työmaan kosteudenhallintasuunnitelma on laadittu viimeistään työmaatoteutuksen alkaessa. Käytännössä työmaan kosteudenhallintasuunnitelman laatii pääurakoitsija. Vastaava työnjohtaja voi osallistua työmaan kosteudenhallintasuunnitelman laadintaan. Työmaan kosteudenhallintasuunnitelma edellytetään kaikilta luvanvaraisilta hankkeilta. Velvoittavan säännöksen tavoitteena on painottaa työmaatoteutuksen merkitystä tavoiteltaessa terveellisiä, turvallisia ja pitkäikäisiä rakennuksia. Rakennushankkeen laajuudesta ja laadusta riippuen työmaan kosteudenhallintasuunnitelman sisältö ja laajuus voi vaihdella. Kosteusriskiltään vaativammassa hankkeessa kosteudenhallintasuunnitelma on luonnollisesti laajempi ja tarkempi kuin riskitasoltaan tavanomaisemmassa hankkeessa. Työmaan kosteudenhallintasuunnitelmaan on sisällyttävä tiedot rakennustyömaan kosteudenhallinnasta vastaavista rakennusvaiheen vastuuhenkilöistä. Rakennusvaiheen vastuuhenkilöillä tarkoitetaan kosteudenhallinnan osalta sellaisia henkilöitä, jotka rakennushankkeen eri vaiheissa vastaavat muun muassa työmaan kosteudenhallinnan toteutumisesta ja valvovat kosteusteknisiä työnsuorituksia ja tarkastavat eri työvaiheet. Kosteudenhallinnan vastuuhenkilöt voivat esimerkiksi vastata tarvittavien kosteusmittausten tekemisestä ja todentamisesta. Maankäyttö- ja rakennuslain 150 f §:n mukaisesti rakennusluvassa tai aloituskokouksessa sovittujen rakennusvaiheiden vastuuhenkilöiden ja muiden työvaiheita tarkastaneiden on varmennettava tekemänsä tarkastukset rakennustyön tarkastusasiakirjaan. Käytännössä työmaan kosteudenhallinnasta vastaavana henkilönä toimii yleensä vastaava työnjohtaja tai erityisalan työnjohtaja. Tiettyjen rakennusvaiheiden vastuuhenkilöinä voivat toimia myös muut, tehtävään osoitetut henkilöt. Kaikissa rakennushankkeissa on tärkeää perehdyttää työnjohto ja työntekijät kulloisenkin työmaan kosteudenhallintasuunnitelman sisältöön ja hankkeen erityispiirteisiin. On tärkeää varmistua, että työntekijät tuntevat suunnitelmissa olevat ratkaisut ja oikean tavan

250

Sisäilmayhdistys raportti 36

toteuttaa ne. Työmaan kosteudenhallinnan laadun parantamiseksi työntekijöille on hyvä järjestää aika ajoin kosteudenhallintakoulutusta. 2.3.3 Rakennustuotteiden ja -osien suojaus sekä rakenteiden kuivuminen ja kuivatus Rakennusvaiheen vastuuhenkilön on huolehdittava rakennustuotteiden ja keskeneräisten rakennusosien suojaamisesta kastumiselta ja epäpuhtauksilta työmaavarastoinnin ja rakentamisen aikana. Rakennusvaiheen vastuuhenkilön on huolehdittava siitä, että rakenteissa olevan kosteuden ja rakennuskosteuden kuivumisaste mahdollistaa rakenteiden peittämisen kuivumista hidastavalla ainekerroksella, pinnoitteella tai rakenteella vaurioita aiheuttamatta. Rakennusvaiheen vastuuhenkilön on huolehdittava kosteusmittauksin rakenteiden asianmukaisesta kosteuspitoisuudesta seuraavaan työvaiheeseen siirtymistä varten. Asetuksessa velvoitetaan, että rakennusvaiheen vastuuhenkilön on huolehdittava rakennustuotteiden ja -osien suojaamisesta. Pykälän mukaisesti rakennustuotteet ja keskeneräiset rakennusosat on suojattava ja epäpuhtauksilta työmaavarastoinnin ja rakentamisen aikana. Suojausvaatimuksen tavoitteena on vähentää rakennustuotteisiin ja rakennusosiin kohdistuvan ylimääräisen kosteuden määrää.Asetuksessa on velvoitettu rakennusvaiheen vastuuhenkilöä vastaamaan rakenteiden ja rakennuskosteuden kuivumisesta tai huolehtimaan kosteuden riittävästä kuivattamista. Tavoitteena on, että rakenteiden kuivumisaste on riittävä ja että se mahdollistaa rakenteiden peittämisen. Tavoitteena on välttää haittaa aiheuttavien mikrobi- ja muiden vaurioiden syntyminen rakennusaikana ja rakennuksen käyttövaiheessa. Mikäli rakenteiden ja rakennuskosteuden kuivumisaste ei ole riittävä, on rakenteita kuivatettava ennen peittämistä. Rakennusvaiheen vastuuhenkilön on huolehdittava asianmukaisin kosteusmittauksin rakenteiden asianmukaisesta kosteuspitoisuudesta seuraavaan työvaiheeseen siirtymistä varten. Työmaan kosteudenhallintasuunnitelmassa on esitettävä tarvittavat tiedot kosteusmittausten toteuttamisesta (mm. mittaustavat, mittauspaikat, todentaminen). YHTEENVETO Uusi ympäristöministeriön asetus (782/2017) rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta korvaa vuodelta 1998 olevat kosteusmääräykset ja -ohjeet (RakMK C2, Määräykset ja ohjeet, 1998). Uudessa asetuksessa annetaan säännöksiä uuden rakennuksen kosteusteknisen toimivuuden suunnittelun ja rakentamisen lisäksi myös olemassa olevan rakennuksen korjaus- ja muutostyöhön ja käyttötarkoituksen muutokseen sekä rakennusten laajennuksiin ja kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen. Lisäksi uutena asiana on velvoite koko rakennushankkeen kosteudenhallintaselvityksestä ja työmaan kosteudenhallintasuunnitelmasta. Asetus tuli voimaan 1.1.2018. LÄHDELUETTELO 1. Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017), www.finlex.fi, www.ym.fi/rakentamismaaraykset

2.

Perustelumuistio ympäristöministeriön asetuksesta rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta, 24.11.2017

Sisäilmastoseminaari 2018

251

TOIMISTOJEN UUDET AKUSTIIKKAMÄÄRÄYKSET Valtteri Hongisto Turun ammattikorkeakoulu, sisäympäristön tutkimusryhmä

TIIVISTELMÄ Melu ja puheyksityisyyden puute ovat keskeisimpiä sisäympäristön haittatekijöitä avotoimistoissa. Ongelmat ovat lisääntyneet avotoimistojen yleistyessä. Pääsyy ongelmiin on ollut teknisin lukuarvoin ilmaistujen akustisten määräysten puuttuminen rakentamismääräyksistä /1/. Vapaaehtoisilla ohjedokumenteilla /2-4/ on pyritty korjaamaan ongelmaa jo vuodesta 2004 lähtien. Ympäristöministeriön asetus 796/2017 rakennuksen ääniympäristöstä korvaa 1.1.2018 alkaen Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan C1:1998 /1/. Asetus ja sen perustelumuistio sisältävät toimistojen huoneakustiikkaa koskevia ohjearvoja /5, 6/. Artikkelin tavoitteena on tarkastella tutkimustietoa ohjearvojen taustalla, uuden asetuksen ohjearvoja, näihin tarvittavia tarkennuksia sekä huoneakustisia keinoja ohjearvoihin pääsemiseksi. SUOMALAINEN TUTKIMUSTIETO Melun työtehovaikutukset Puheäänten on havaittu heikentävän työtehoa useissa vuosina 1976─2005 tehdyissä psykologisissa tutkimuksissa. Hongisto /7/ kehitti näiden pohjalta mallin (kuva 1A), jonka mukaan tarpeettomien puheäänten vaikutukset työtehokkuuteen selitettiin puheen erotettavuudella. Mitä suurempi puheen erotettavuus on, sitä enemmän työteho heikkenee. Puheen erotettavuutta toimistossa voidaan arvioida mittaamalla puheensiirtoindeksi (STI, speech transmission index) puhujan ja kuulijan välillä akustisilla mittalaitteilla. Mitä suurempi STI arvo on, sitä parempi on puheen erotettavuus ja sitä suurempi työtehon menetys. Vuosina 2004─2015 Suomessa toteutettiin 5 laajaa koehenkilötutkimusta, joista saatiin tukea mallille /8-12/. Myös ulkomailla innostuttiin tekemään vastaavia tutkimuksia. Tähän asti kertyneen koti- ja ulkomaisen kokeellisen tutkimusnäytön pohjalta voidaan melko turvallisesti puolustaa kuvan 1A mallia. Tämän vuoksi on perusteltua, että avotoimistojen huoneakustisissa suunnitteluohjeissa tavoiteltaisiin pientä STI arvoa työpisteiden välillä. Poikkeuksena tähän ovat avotoimistot, joissa työtehtäviin kuuluu yksinomaan kommunikaatiota ja/tai ryhmätyötä ja keskustelun pitää olla vaivatonta laajalla alueella neuvotteluhuoneiden tavoin. Ääniolosuhteiden kokeminen työpaikoilla Toimiston ääniympäristön kokemista alettiin tutkia Suomessa 2002 /14,15/. Vasta 2007 julkaistiin ensimmäinen poikkileikkaustutkimus (645 vastaajaa) /16/. Näiden perusteella voitiin havaita koppi- ja avotoimiston erot ääniolosuhteiden osalta: kun koppikonttorissa sisäympäristön pääongelmiksi nousivat lämpöolot tai ilmanlaatu, avotoimistossa melu nousi pääongelmaksi. Pääasialliseksi melun lähteeksi nousivat kyselyissä puheäänet. Myöhemmissä tutkimuksissa on keskitytty siihen, miten avotoimistojen ääniolosuhteita voitaisiin parantaa akustisen suunnittelun keinoin /17-19/. Näissä havaittiin, että

252

Sisäilmayhdistys raportti 36

10

1.00

9

0.90

8

0.80

7

0.70

6

0.60

5

STI

Työn tuottavuuden lasku [%]

absorption, sermien ja peiteäänten yhtäaikainen käyttö, taukotilojen äänieristys sekä vetäytymistilojen rakentaminen johtavat parempaan koettuun ääniympäristöön.

0.50

4

0.40

3

0.30

2

STI

1

0 1

Puheen erotettavuus Puuttuu kokonaan Täydellinen

0

0.20 0.10 0.00 0

0.1 0.2 0.3 0.4 0.5 0.6 0.7 0.8 0.9 1.0 A)

rD = 14 m

STI

B)

10

20

30

40

Etäisyys puhujaan [m]

Kuva 1. A) Työsuoriutuminen riippuu ei-toivotun puheäänen STI-arvosta /7/. B) Häiritsevyysetäisyyden rD [m] määritelmä ISO 3382-3 standardin mukaan /13/. Huoneakustiikan tutkimus Systemaattisia huoneakustiikkamittauksia alettiin tehdä avotoimistoissa 2002, jolloin mm. mitattiin STI 30 vierekkäisen työpisteen (etäisyys 2.5 m) välillä 7 eri työpaikassa /20/. STI-arvot vaihtelivat 0.63 ja 0.90 välillä. Arvot olivat hälyttävän korkeita kuvan 1A valossa. Edellisten rinnalla toteutettiin 150 koetilanteen laboratoriomittaussarja, jossa varioitiin katon absorptiosuhdetta, sermikorkeutta, peiteäänitasoa ja sermiabsorptiota /21/. STI-arvot kahden työpisteen (etäisyys 2.5 m) välillä olivat 0.43 ja 0.89 välillä, kun peiteäänitaso oli 42 dB LAeq. Tämän pohjalta uskallettiin jo ehdottaa, että huoneakustiikalla voitaisiin vaikuttaa toimiston STI arvoon ja käyttäjien työtehoon. Ilmastointimelun ohjearvot ovat vuosien saatossa muotoutuneet hyvin tiukoiksi (33 dB LAeq). Puheenpeittoäänen käyttö osoittautui tutkimusten valossa välttämättömäksi. Suomessa rakennusala ja käyttäjäorganisaatiot suhtautuivat löydöksiin 2000-luvun alussa varauksella, koska ne kyseenalaistivat vakiintuneet suunnittelukäytännöt (”Huoneakustiikka katsottiin monesti ratkaistuksi 2000-luvun alussa, jos katossa oli akustiikkalevyjä ja ilmanvaihtomelu alle 33 dB.”). Akustiikkamittausten rajoittaminen lähityöpisteisiin nähtiin kuitenkin riittämättömäksi kuvaamaan avotoimistojen melunongelmaa kolmesta syystä: 1. Häiritsevistä puheäänistä valitettiin työpaikoilla erityisesti, jos niitä kuului kaukaa; 2. Absorptiomateriaaleilla aikaansaatava puheäänenvaimennus paranee, kun etäisyys puhujaan kasvaa. Lyhyt mittausetäisyys ei paljasta absorptiomateriaalien koko vaikutusta; 3. Paikalliset ilmiöt aiheuttivat paljon vaihtelua tuloksiin saman toimiston sisällä. Virjonen ym. /22/ kehittivät mittausmenetelmän, joka huomioi avotoimiston akustiikan kokonaisuutena. Menetelmän pohjalta luotiin kansainvälinen standardi ISO 3382-3 /13/. Sitä käytetään maailmanlaajuisesti. Useimmat alan mittaus- ja mallinnusohjelmistot tukevat standardia.

Sisäilmastoseminaari 2018

253

Standardimenetelmässä /13/ mitataan, miten puheääni erottuu puhujalta kuulijalle eri etäisyyksillä. Puheääntä mallintaa kaiutin, joka tuottaa kohinaa standardipuheen taajuusjakaumalla ja voimakkuudella (57.4 dB LAeq, 1 m päässä). Puheen STI-arvo mitataan työpisteissä eri etäisyyksillä puhujasta. Tulosten pohjalta laaditaan kuvaaja, josta voidaan määrittää häiritsevyysetäisyys rD metreissä (kuva 1B). Se kertoo etäisyyden, jota kauempana puheen STI < 0.50. Raja-arvo on valittu kuvan 1A perusteella: kun STI on alle 0.50, työtehokkuuden voidaan havaita paranevan. Tätä olettamusta edesauttaa, että avotoimistoissa puhutaan yleensä 5─8 dB hiljempaa, kuin mittausmenetelmän standardipuhe olettaa. Standardimenetelmällä saatuja mittaustuloksia on julkaistu jonkin verran /18,19, 22─25/. Kuvassa 2A on esitetty mittaustulosten jakautuminen RIL 243-3 luokkiin (A paras, E huonoin). Luokka A saavutettiin vain 10 % mitatuista toimistoista, koska mittaukset on tehty aikana, jolloin akustiikkasuunnitteluun ei kiinnitetty vielä riittävästi huomiota. Häiritsevyysetäisyyden avulla voidaan tuoreen tutkimuksen /24/ mukaan ennustaa hyvin sitä, miten paljon toimistomelusta valitetaan. Tutkimuksessa toteutettiin kysely ja ISO 3382-3 mukaiset huoneakustiikkamittaukset 21 avotoimistossa (883 vastaajaa). Melun häiritsevyys oli pienempi, jos häiritsevyysetäisyys oli lyhempi (Kuva 2B). Luokan osuus [%]

A

10

B

C

20

E

20

33 A)

D

Luokka r D [m] A <5 B 5─8 C 8─11 D 11─15 E > 15

%HD

17

80 70 60 50 40 30 20 10 0

R² = 0.29

0 B)

5

10 15 rD [m]

20

Kuva 2. A) Akustisten luokkien A─E esiintymisosuus 30 mitatussa avotoimistossa. B) Toimistomelun melko tai erittäin häiritseväksi kokeneiden osuus (%HD, highly disturbed) on yhteydessä avotoimistossa ISO 3382-3 häiritsevyysetäisyyteen (rD). YMPÄRISTÖMINISTERIÖN ASETUKSEN SISÄLTÖ Asetusta /5/ sovelletaan rakennuksiin, joissa on asuntoja, majoitus- tai potilashuoneita, taikka opetus-, kokous-, ruokailu-, hoito-, harrastus-, liikunta- tai toimistotiloja (1§). Toimistotilojen ääneneristys on suunniteltava ja toteutettava tilan käyttötarkoitus huomioon ottaen siten, että niissä saavutetaan toimintaa vastaava riittävän hyvä ääniympäristö (4§). Toimistojen ääniolosuhteet on suunniteltava ja toteutettava siten, että tilassa saavutetaan sen käyttötarkoitus huomioon ottaen riittävä puheenerotettavuus (6§). Rakennuksen ääniympäristöä koskeva olennainen tekninen vaatimus täyttyy, jos rakennuksen ääneneristys, melun- ja tärinäntorjunta sekä ääniolosuhteet suunnitellaan ja toteutetaan tilan käyttötarkoitus huomioon ottaen asetuksen mukaisesti (2§). Jos tätä menettelyä ei ole tarkoituksenmukaista soveltaa rakennuksen tai sen ulkopuolisen ääniympäristön erityisten ominaisuuksien, tilan erityisen käytön tai käyttäjäryhmän

254

Sisäilmayhdistys raportti 36

taikka muun erityisen syyn vuoksi, rakennushankkeeseen ryhtyvän on osoitettava rakennuslupamenettelyn yhteydessä, että suunnittelu johtaa tilan käyttötarkoitus huomioon ottaen ääneneristyksen, melun- ja tärinäntorjunnan sekä ääniolosuhteiden kannalta olennaisen teknisen vaatimuksen täyttymiseen (3§). Asetus on 4-sivuinen /5/ eikä sisällä toimistojen osalta tavoitearvoja akustisille mittaluvuille. Perustelumuistiossa /6/ tavoitearvoja kuitenkin on. Jos niistä poiketaan, rakennushankkeeseen ryhtyvän on osoitettava vaihtoehtoisen suunnittelumenettelyn johtavan yhtä hyvään ääniympäristöön. Muistion mukaan toimistotilojen puheenerotettavuutta koskevan vaatimuksen täyttymistä arvioitaessa voitaisiin käyttää seuraavia ohjearvoja: 1. 2.

Jälkikaiunta-aika T ei ylitä arvoa 0,60 sekuntia. Puheensiirtoindeksi STI ei ylitä arvoa 0.50.

Ohjearvot koskevat tiloja, joiden tilavuus tai muut ominaisuudet ovat tyypillisiä. Muistion /6/ mukaan STI:llä tarkoitettaisiin mitattavaa puheenerotettavuutta normaalisti kalustetussa huoneessa. STI-vaatimusten tulisi toteutua ensisijaisesti kiinteillä rakennusluvan varaisilla rakenteilla ja järjestelmillä. Toissijaisesti ääntä vaimentavat tai heijastavat pintamateriaalit tai järjestelmät edellyttäisivät tilavarausta ääniolosuhteita koskevan vaatimuksen toteutumiseksi. Muistio vaatisi tältä osin tarkennusta, koska kalusteet eivät ole rakennusluvan varaisia. Muistion mukaan keskeisiä toimistotiloja olisivat sellaiset suurehkot avotoimistot, monitoimitilat tai vastaavat, joissa työn luonne edellyttää keskittymistä ja luottamuksellisuutta. Vaatimusten toteutuminen voisi perustua tilan akustointiin, sähköiseen äänentoistoon tai niiden yhdistelmään. Muistio vaatii tältä osin tarkennusta, koska rakennuttaja ei voi tietää, mitä työn luonteita tulevilla käyttäjillä rakennuksessa on. Molempien ohjearvojen tulisi toteutua yhtäaikaisesti, jotta tuloksena on hyvä ääniympäristö. Ohjearvo 1 (T) on perusteltu ohjearvon 2 (STI) rinnalla, koska STI ≤ 0.50 voidaan saavuttaa asentamalla pelkästään kovaääninen peiteäänijärjestelmä. Tällainen ääniympäristö koettaisiin meluisana ja kaikuisana. Ohjearvo 2 (STI) on perusteltu ohjearvon 1 (T) rinnalla, koska T ≤ 0.60 voidaan saavuttaa asentamalla pelkästään paljon absorptiomateriaalia. Jos samalla ilmanvaihdon äänitaso on alhainen (yleensä alle 33 dB), puhe häiritsee vähintään 10 metrin päähän (rD > 10 m). Ohjearvo 1 (T) tarkoittaa, että huoneeseen tulee sijoittaa kiinteäasenteista äänenabsorptiomateriaalia sellainen määrä, jolla ohjearvo 0.60 sekuntia saavutetaan. Koska rakennuttaja ei voi asettaa vaatimuksia käyttäjän mukanaan tuomien kalusteiden äänenabsorptiopinta-alalle, jälkikaiunta-ajan ohjearvojen voi tulkita koskevan kalustamatonta huonetta. Jälkikaiunta-ajan mitoittaminen on mahdollista tehdä joko perinteisillä laskentakaavoilla /3,20/ tai kaupallisilla huoneakustiikan laskentaohjelmistoilla. Luvun 1 perusteella STI riippuu etäisyydestä puhujan ja kuulijan välillä sekä huoneakustiikan laadusta. Jos huoneakustiikka on hyvä (rD on pieni), STI arvo putoaa nopeasti etäisyyden kasvaessa puhujaan. Muistio vaatii täsmennyksiä pienimmän sallitun mittausetäisyyden osalta. Suositeltavaa olisi käyttää joko etäisyyttä 5 m (luokan A raja) tai 8 m (luokan B raja), jos tila on kalustettu. Tätä suuremmat etäisyydet johtavat huonoon ääniympäristöön. Muistio vaatisi yksikäsitteisempää tarkennusta, tehdäänkö mittaukset kalustetussa vai kalustamattomassa tilassa. Kalustamattomassa tilassa etäisyys

Sisäilmastoseminaari 2018

255

on oltava hieman suurempi. STI:n mitoittaminen voidaan tehdä joko empiirisillä mallilla /23/ tai kaupallisilla huoneakustiikan laskentaohjelmistoilla. AKUSTISET SUUNNITTELURATKAISUT Ohjearvojen 1 ja 2 yhtäaikainen täyttyminen edellyttää äänen absorptiopinta-alan maksimointia erityisesti kattopinnoissa mutta myös seinäpinnoilla ja puheenpeittoäänijärjestelmän käyttöä. Tekstiilimattojen käyttö on suositeltavaa sekä absorptiopinta-alan maksimoimiseksi että kävelyäänten vaimentamiseksi. Avotoimiston yhteydessä tulisi olla riittävästi kiinteitä huoneita tai liikuteltavia soluja puhelinkeskusteluja ja pienpalavereja varten. Käyttäjä voi parantaa olosuhteita käyttämällä ääntä absorboivia kalusteita, kuten seinäkkeitä, joilla vaikeutetaan äänen etenemistä vaakasuunnassa ja siten pienennetään STI arvoa entisestään. Peiteäänen merkitys on keskeinen pienen STI-arvon eli lyhyen häiritsevyysetäisyyden saavuttamiseksi. Suositeltava peiteäänen taso on 42─45 dB LAeq /3/. Suosittu peiteäänen tuottotapa on alakattoon tai sen yläpuolelle sijoitettu kaiutinverkosto. Kaiutinten välimatka on 2.5─3.5 m. Suosituksena on käyttää peiteäänenä satunnaiskohinaa taajuusalueella 160─8000 Hz. Miellyttävän ja puhetta hyvin peittävän kohinan äänenpainetaso laskee 5─7 dB, kun taajuus kaksinkertaistuu /25/. Tämä on lähellä Beranekin 1971 suositusta /20/. Tällaisilla peiteäänillä on saatu hyviä tuloksia työpaikoilla /15, 17, 18, 26/. Vesiääni koettiin laboratoriotutkimuksessa miellyttävämmäksi kuin taajuusjakaumaltaan samanlainen satunnaiskohina /27/. Löydöstä ei voitu kuitenkaan vahvistaa toimistossa tehdyssä tutkimuksessa /26/. LÄHDELUETTELO 1. Ympäristöministeriö (1998). C1:1998 Suomen rakentamismääräyskokoelma. Ääneneristys ja meluntorjunta rakennuksessa. Määräykset ja ohjeet. Helsinki.

2.

SFS (2004). SFS 5907 ─ Rakennusten akustinen luokitus. SFS ry., Helsinki.

3.

Suomen rakennusinsinöörien liitto (2008). RIL 243-3-2008 Rakennusten akustinen suunnittelu. Toimistot. 96 s. Helsinki.

4.

Sisäilmayhdistys (2008). Sisäilmastoluokitus 2008.

5.

Ympäristöministeriön asetus 796-2017 rakennuksen ääniympäristöstä. 24 marraskuuta 2017, Helsinki. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170796.

6.

Ympäristöministeriön asetus 796-2017 rakennuksen ääniympäristöstä. Muistio. 24 marraskuuta 2017, Helsinki. http://www.ym.fi/download/noname/%7BF6E5844B-3349-4573A17C-92FD38E6420E%7D/132684.

7.

Hongisto, V. (2005). A model predicting the effect of speech of varying intelligibility on work performance. Indoor Air 15 458-468.

8.

Venetjoki, N., Kaarlela-Tuomaala, A., Keskinen, E., Hongisto, V. (2006). The effect of speech and speech intelligibility on task performance, Ergon. 49(11) 1068–1091.

9.

Haka, M., Haapakangas, A., Keränen, J., Hakala, J., Keskinen, E., Hongisto, V. (2009). Performance effects and subjective disturbance of speech in acoustically different office types - a laboratory experiment. Indoor Air 19 (6) 454-467.

10. Jahncke, H., Hongisto, V., Virjonen, P. (2013). Cognitive performance during irrelevant speech: effects of speech intelligibility and office-task characteristics, Appl. Acoust. 74 307316.

256

Sisäilmayhdistys raportti 36

11. Haapakangas, A., Hongisto, V., Hyönä, J., Kokko, J., Keränen, J. (2014). Effects of irrelevant speech on performance and subjective distraction: The role of acoustic design in open-plan offices. Appl. Acoust. 86 1-16.

12. Hongisto, V., Varjo, J., Leppämäki, H., Oliva, D., Hyönä, J. (2016). Work performance in private office rooms: The effects of sound insulation and sound masking. Build. Environ. 104 263-274.

13. ISO (2012). ISO 3382-3:2012 Acoustics ─ Measurement of room acoustic parameters. Part 3: Open plan offices, Geneva, Sveitsi.

14. Kaarlela-Tuomaala, A., Helenius, R., Keskinen, E., Hongisto, V. (2009). Effects of acoustic environment on work in private office rooms and open-plan offices - longitudinal study during relocation. Ergon. 52 (11) 1423-1444.

15. Helenius, R., Hongisto, V. (2004). The effect of acoustical improvement of an open-plan office on workers, Proc. Inter-Noise 2004, paper 674, Aug 21-25, Prague.

16. Haapakangas, A., Helenius, R., Keskinen, E., Hongisto, V. (2007). Toimistojen ääniolosuhteet - kyselytutkimusten yhteenveto, Akustiikkapäivät 27-28.9, Espoo, 160-165, Akustinen Seura ry.

17. Hongisto, V. (2008). Effects of sound masking on workers - a case study in a landscaped office. Proc. ICBEN 2008, 442-449, July 21-25, Connecticut, USA.

18. Hongisto, V., Haapakangas, A., Helenius, R., Keränen, J., Oliva, D. (2012). Acoustic satisfaction in an open-plan office before and after the renovation. Proc. Euronoise 2012, June 10-13, 654-659, Prague.

19. Hongisto, V., Haapakangas, A., Varjo, J., Helenius, R., Koskela, H. (2016). Refurbishment of an open-plan office –environmental and job satisfaction, J. Environ. Psychol. 45 176-191.

20. Hongisto, V., Keränen, J., Larm, P. (2004). Simple model for the acoustical design of openplan offices. Acta Acust. united Ac. 90 481-495.

21. Virjonen, P., Keränen, J., Helenius, R., Hakala, J., Hongisto, V. (2007). Speech privacy between neighboring workstations in an open office - a laboratory study. Acta Acust. united Ac. 93 771-782.

22. Virjonen, P., Keränen, J., Hongisto, V. (2009). Determination of acoustical conditions in open-plan offices - Proposal for new measurement method and target values. Acta Acust. united Ac. 95 (2) 279-290.

23. Keränen, J., Hongisto. V. (2013). Prediction of the spatial decay of speech in open-plan offices, Appl. Acoust. 74 1315-1325.

24. Haapakangas, A., Hongisto, V., Eerola, M., Kuusisto, T. (2017). Distraction distance and disturbance by noise – An analysis of 21 open-plan offices. J. Acoust. Soc. Am. 141(1) 127136.

25. Hongisto, V., Oliva, D., Rekola, L. (2015). Subjective and Objective Rating of Spectrally Different Pseudorandom Noises – Implications for Speech Masking Design. J. Acoust. Soc. Am. 137(3) 1344-1355.

26. Hongisto, V., Varjo, J., Oliva, D., Haapakangas, A., Benway, E. (2017). Perception of waterbased masking sounds – Long-term experiment in an open-plan office, Front. Psychol. 8 1117.

27. Haapakangas, A., Kankkunen, E., Hongisto, V., et al. (2011). Effects of five speech masking sounds on performance and acoustic satisfaction - implications for openplan offices. Acta Acust. united Ac. 97(4) 641-655.

Sisäilmastoseminaari 2018

257

TIELIIKENNEMELUN HÄIRITSEVYYS ASUNNOISSA ERI ÄÄNITASOILLA Henna Maula, Valtteri Hongisto, Pekka Saarinen Turun ammattikorkeakoulu, Sisäympäristölaboratorio

TIIVISTELMÄ Tutkimuksen tavoitteena on määrittää tieliikennemelun annosvastesuhde. Se kertoo, kuinka suuri osa väestöstä kokee melun erittäin häiritsevänä eri äänitasoilla. Tutkimus toteutettiin asuntoihin kohdistuneen kyselytutkimuksen muodossa kesällä 2017. Kysely lähetettiin 3070 talouteen 18 asuinalueella äänitasovyöhykkeillä 40─80 dB LAeq07-22. Kyselyyn vastasi 835 asukasta (vastausaste on 27,2 %). Tieliikennemelu mallinnettiin ja saadut rakennusten julkisivujen korkeimmat meluarvot (LAeq07-22) liitettiin kyselyvastauksiin. Tieliikennemelun koki erittäin häiritseväksi ulkona vain 5 % väestöstä, kun tieliikenteen äänitaso pihamaalla alittaa päiväohjearvon 55 dB. Tätä suuremmilla äänitasoilla vastausasteikolla vaikuttaisi olevan kasvavassa määrin vaikutusta määritettyyn annosvastesuhteeseen. JOHDANTO Tieliikennemelu on yksi vakavimmista ympäristösaasteista. Koska tieliikennemelu kantautuu sisätiloihin, on se keskeinen sisäilmaston haittatekijä ulkoa kantautuvien pienhiukkasten rinnalla. Ympäristöministeriön mukaiset ympäristömelun ohjearvot ovat asuinalueiden pihamailla päiväsaikaan 55 dB (LAeq,07-22) ja yöaikaan 50 dB (LAeq,22-07, uusilla alueilla 45 dB LAeq,2207) /1/. Yhä useammin melun aiheuttama haitta ei johdu pelkästään melun voimakkuudesta vaan myös melun häiritsevyydestä. Melun subjektiivinen häiritsevyys on WHO:n mukaan herkin ja yksinkertaisin meluhaittojen indikaattori. Häiritsevä melu vaikeuttaa erilaisia aktiviteetteja, kuten kommunikointia, opiskelua, rentoutumista ja nukkumista. Tieliikenne on ylivoimaisesti suurin ympäristömelulähde /2/. Asuinympäristössä tieliikennemelua ei välttämättä koeta yhtä häiritsevänä kuin esimerkiksi samalla keskiäänitasolla esiintyvää lentomelua /3/. Eri ympäristömelulajeja koskevia tutkimuksia, joissa on käytetty samoja tutkimusmenetelmiä, on kuitenkin erittäin vähän. Anojanssi projektin yksi tarkoitus on selvittää samoja menetelmiä käyttäen, miten häiritseväksi eri ympäristömelulajit koetaan. Äänitason vaikutusta melun häiritsevyyteen kuvataan annosvastesuhteella (dose─response relationship) /4/. Tutkimuksen tavoitteena on määrittää tieliikennemelun annosvastesuhde sisä- ja ulkotiloissa koetun häiritsevyyden osalta. Sisätilaa koskevan häiritsevyyskokemuksen osalta käytettiin lisäksi kahta yleisesti käytettyä kysymystä ja vastausasteikkoa, jotta voitaisiin arvioida kyselymenetelmien vaikutuksia annosvastesuhteisiin.

258

Sisäilmayhdistys raportti 36

MENETELMÄT Kyselytutkimuksen toteutus Tutkimus toteutettiin asuntoihin kohdistuneen kyselytutkimuksen muodossa kesällä 2017. Tutkimukseen kutsuttiin yhteensä 3070 taloutta 18 asuinalueelta tieliikennemeluvyöhykkeiltä (LAeq) 40 dB ja 80 dB väliltä. Asuinalueet sijaitsevat Lounas- ja Etelä-Suomessa. Lentokenttien, junaradan, teollisuusalueiden tai rakennustyömaiden välittömässä läheisyydessä olevia asuinalueita ei valittu. Alueista neljä sijaitsee kaupunkitien varrella (nopeusrajoitus v ≤ 50 km/h), 8 keskinopean tien varrella (v = 60─80 km/h) ja 6 moottoritien varrella (v ≥ 100 km/h). Taloudet valittiin siten, että eri talotyypit (kerrostalo, rivitalo/paritalo ja omakotitalo) olivat mahdollisimman tasaisesti edustettuina kaupunkitien ja moottoritien varrella kussakin meluvyöhykkeessä. Valinta tehtiin alueiden virallisten meluselvitysten pohjalta selainpohjaisia karttoja ja satelliittikuvia hyödyntäen. Saatekirje, nelisivuinen kyselylomake (”Asuinympäristökysely”) sekä vastauslähetyskuori lähetettiin postitse yhdelle taloudessa asuvalle aikuiselle. Kyselyn vastaanottaja satunnaistettiin iän ja sukupuolen suhteen. Kyselyyn oli mahdollista vastata joko postissa lähetetyllä paperisella kyselylomakkeella tai kirjautumalla nettikyselyyn annettujen ohjeiden mukaisesti. Nettikyselyssä oli myös mahdollista vastata ruotsiksi tai englanniksi. Liikennemelun (tieliikenne, lentoliikenne, raideliikenne) sekä muiden naapuruston äänien häiritsevyyttä tiedusteltiin kyselyssä sekä sisä- että ulkotiloissa. Häiritsevyyden lisäksi kyselyllä selvitettiin erinäisiä taustatietoja, kuten vastaajan ikä, sukupuoli, meluherkkyys, kuulokyky, koettua melun vaikutusta nukkumiseen, stressiä, asuinympäristöön liittyviä tekijöitä, sekä vastaajan suhtautumista asuinympäristöönsä. Tässä julkaisussa esitellään vain tuloksia liittyen tieliikennemelun häiritsevyyteen. Tieliikennemelun häiritsevyyttä kysyttiin kolmella kysymyksellä, joista kaksi koski sisätilaa ja yksi ulkotilaa. Kysymykset on esitetty Taulukossa 1. Taulukko 1. Melun häiritsevyyttä koskeneet kysymykset ja vastausasteikot. Kysymys Vastausasteikko 1. Kuinka häiritsevänä koet Viisiportainen verbaalinen: tieliikenteen äänet sisällä kotonasi? 1 Ääni ei kuulu; 2 Ääni kuuluu, muttei häiritse; 3 Ääni häiritsee jonkin verran; 4 Ajattele tilannetta viimeisten 2 viikon Ääni häiritsee melko paljon; 5 Ääni ajalta. häiritsee erittäin paljon. 2. Kuinka paljon seuraavat äänet 11-portainen numeerinen asteikko: häiritsevät, vaivaavat tai ärsyttävät 0 Ei lainkaan – 10 Erittäin paljon sinua ollessasi sisällä kotonasi? Ajattele tilannetta viimeisten 2 viikon ajalta. a. Tieliikenteen äänet 3. Kuinka paljon tieliikenteen äänet 11-portainen numeerinen asteikko: 0 Ei lainkaan – 10 Erittäin paljon häiritsevät, vaivaavat tai ärsyttävät sinua ollessasi ulkona kotisi pihalla, parvekkeella tai terassilla? Ajattele tilannetta viimeisten 2 viikon ajalta. a. Tieliikenteen äänet

Sisäilmastoseminaari 2018

259

Tieliikennemelun mallinnus Tieliikennemelun äänitaso mallinnettiin CadnaA melumallinnusohjelmalla. Mallissa hyödynnettiin Maanmittauslaitokselta saatavia kartta- ja korkeustietokantoja. Maastomalli muodostettiin Maanmittauslaitoksen tuottaman laserkeilausaineiston perusteella. Kunkin alueen kokonaisliikennemäärät ja raskaan liikenteen osuudet halutuilla katuosuuksilla tilattiin liikennevirastolta tai asuinalueen kaupungilta. Melumallinnuksessa käytettiin yhteispohjoismaista tieliikennemelun laskentamallia /5/. Mallinnuksesta saadut rakennusten julkisivujen korkeimmat meluarvot (LAeq,07-22) liitettiin kyselyvastauksiin. Mallinnustulokset olivat hyvin yhteneviä alueille aiemmin tehtyjen ja julkisesti saatavilla olevien mallinnustulosten kanssa. Annosvastesuhteen määritys Kysymyksen 1 kohdalla annosvastesuhde laskettiin melusta erittäin häiriintyneiden mukaan (%HA, percentage highly annoyed) käyttäen 72 % leikkauspistettä /6/. Vastausasteikko muutettiin ensin 4-portaiseksi yhdistämällä vastausten 1 ja 2 aineistot, sitten skaalattiin välille 0-100. Samaa menetelmää on käytetty tuulivoimalamelun annosvastesuhteen määrittämisen yhteydessä /7, 8/. Kysymysten 2 ja 3 kohdalla käytettiin ISO 15666 standardin /9/ mukaista 11-portaista numeerista asteikkoa. Aineisto skaalattiin välille 0-100 ja annosvastesuhde laskettiin käyttäen 72 % leikkauspistettä /6/. TULOKSET JA POHDINTA Vastaajia saatiin yhteensä 835 (vastausaste on 27,2 %) 829 taloudesta. Vastaajista 47,4 % asui omakotitalossa (396 vastaajaa), 30,5 % kerrostaloissa (255 vastaajaa) ja 21,9 % rivitalossa tai paritalossa (183 vastaajaa). Vastaajista 28,1 % asui moottoritien varrella (235 vastaajaa), 27,9 % keskinopean tien varrella (233 vastaajaa) ja loput 43,8 % kaupunkitien varrella (366 vastaajaa). Vastaajien talotyyppien osuudet eri tietyppien suhteen on esitetty taulukossa 2. Vastausten jakaumat Taulukon 1 kysymyksiin 1─3 kullakin tieliikennemeluvyöhykkeellä on esitetty kuvassa 1. Kuvassa 2 on vastaavat annosvastesuhteet. Vastausaste ei ollut toivotulla tasolla. Alhaista vastausastetta voi selittää se, että ääniympäristössä ei koettu olevan suuria ongelmia, mikä voisi laskea vastausintoa. Alle 30 % vastausasteet ovat asukaskyselyissä tavanomaisia etenkin, jos vastanneille ei tarjota palkkiota. Aineisto on kuitenkin jakautunut hyvin eri tie- ja talotyyppien suhteen. Lisäksi kuvan 2c annosvastesuhdekäyrä tieliikennemeluvyöhykkeillä (LAeq) 45−65 dB, jossa N on riittävän suuri, on hyvin vertailukelpoinen EU:n määrittelemään annosvastesuhdekäyrään vastaavilla tieliikennemeluvyöhykkeillä (Lden) /4/. Taulukko 2. Vastaajien talotyyppien jakautuminen eri tietyypeillä. Tietyyppi Talotyyppi Omakotitalo Kerrostalo Rivitalo/ paritalo Kaupunkitie (v ≤ 50 km/h) 24,3 % 46,7 % 29,0 % Keskinopea tie (v = 60─80 km/h) 83,2 % 0,9 % 15,9 % Moottoritie (v ≥ 100 km/h) 48,5 % 34,9 % 16,6 %

260

Sisäilmayhdistys raportti 36

a)

b)

c) Kuva 1. Vastausten jakaumat Taulukon 1 kysymyksiin 1 (a, tieliikenteen äänten häiritsevyys sisällä), 2 (b, tieliikenteen äänten häiritsevyys sisällä) ja 3 (c, tieliikenteen äänten häiritsevyys ulkona).

Sisäilmastoseminaari 2018

a)

261

b)

c) Kuva 2. Tieliikennemelun häiritsevyyden annosvastesuhde Taulukon 1 kysymyksiin 1 (a, tieliikenteen äänten häiritsevyys sisällä, 5-portainen asteikko), 2 (b, tieliikenteen äänten häiritsevyys sisällä, 11-portainen asteikko) ja 3 (c, tieliikenteen äänten häiritsevyys ulkona, 11-portainen asteikko). %HA = melusta erittäin paljon häiriintyneiden osuus. Tieliikennemelun kokee erittäin häiritseväksi ulkona vain 5 % väestöstä, kun tieliikenteen äänitaso pihamaalla alittaa päiväohjearvon 55 dB (Kuva 1c). Hyvin pieni osa väestöstä kokee tieliikennemelun sisätiloissa erittäin häiritsevänä, kun äänitaso ulkona alittaa päiväohjearvon 55 dB. Vastausasteikolla 1 (Kuva 1a) ja 2 (Kuva 1b) osuudet olivat 0 % ja 2 %. Vastausasteikolla oli ennakoitua suurempi vaikutus sisätiloissa koetun häiritsevyyden annosvastesuhteeseen äänitason ylittäessä päiväohjearvon 55 dB. 11portaista numeerista vastausasteikkoa käytettäessä huomattavasti suurempi osa vastaajista koki tällöin melun erittäin häiritsevänä kuin viisiportaista verbaalista asteikkoa käytettäessä. Viisiportaisella asteikolla äärimmäisen vaihtoehdon ”Ääni häiritsee erittäin paljon” frekvenssi ei kasva johdonmukaisesti, kun äänitaso kasvaa: harvalla asteikolla äärimmäistä vastausta ehkä vältellään. Sen sijaan 11-portaisella vastausasteikolla vaihtoehtoja ”8” ─ ”10” valittiin selvästi enenevästi äänitason kasvaessa. Viisiportaisella asteikolla vain äärimmäinen vastausvaihtoehto ”Ääni häiritsee erittäin paljon” vaikuttaa %HA arvoon, kun taas 11-portaisella asteikolla kolme äärimmäistä vaihtoehtoa ”8─10” vaikuttavat %HA arvoon. Luotettavampi annosvastesuhde suurilla äänitasoilla saataneen 11-portaisella asteikolla. Havainto tulisi tarkistaa toisella tutkimuksella ennen häiritsevyyden mittaustapoja koskevien johtopäätösten tekemistä.

262

Sisäilmayhdistys raportti 36

JOHTOPÄÄTÖKSET Tieliikennemelun häiritsevyyttä asuinympäristössä eri meluvyöhykkeillä (40─80 dB, LAeq,07-22) tutkittiin annosvastesuhteen avulla. Näyttäisi siltä, että tieliikennemelua ei koeta sisätiloissa häiritsevänä, kun äänitaso ulkona alittaa ympäristöministeriön mukaisen enimmäisarvon 55 dB päiväaikaan. Käytetyllä vastausasteikolla oli suuri vaikutus määritettyyn annosvastesuhteeseen, kun äänitaso ulkona oli yli 55 dB. Näyttäisi siltä, että 11-portainen asteikko on luotettavampi kuin 5-portainen, koska asukkaat saattavat vältellä äärimmäisen vaihtoehdon antamista ja tämän vuoksi tietoa voidaan menettää etenkin, kun altistustasot ovat korkeita. KIITOKSET Tutkimus tapahtuu ANOJANSSI –projektissa, jota rahoittavat mm. Tekes, Turun ammattikorkeakoulu, Ympäristöministeriö, Sosiaali- ja terveysministeriö, Ympäristöpooli, Infra ry ja Suomen Tuulivoimayhdistys ry. LÄHDELUETTELO 1. Valtioneuvoston päätös 993/1992 melutason ohjearvoista, 29.10.1992, Helsinki. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1992/19920993 2.

Liikonen L, Leppänen P, Altistuminen ympäristömelulle Suomessa – Tilannekatsaus 2005, Suomen ympäristö 809, ympäristöministeriö, Helsinki, 2005.

3.

Pesonen K, Ympäristömelun vaikutuksista sekä vaikutusten arvioinnista ja hallinnasta. Ympäristöministeriön raportteja 4/2014.

4.

European Communities, Position paper on Dose response relationships between transportation noise and annoyance. ISBN 92-894-3894-0, European Communities, 2002

5.

Road traffic noise. Nordic prediction method. TemaNord 1996:525, Nordic Council of Ministers, Kööpenhamina, 1996.

6.

Schultz, T.J. (1978). ”Synthesis of social surveys on noise annoyance”, J. Acoust. Soc. Am. 104(6), 3432-3445.

7.

Hongisto V, Oliva D and Keränen J. Indoor noise annoyance due to 3-5 megawatt wind turbines – and exposure-response relationship. J. Acoust. Soc. Am. 2017 Oct;142(4):2185. doi: 10.1121/1.5006903.

8.

Janssen, S.A., Vos, H., Eisses, A.R., Pedersen, E. (2011). “A comparison between exposure-response relationships for wind turbine annoyance and annoyance due to other noise sources,” J. Acoust. Soc. Am. 130(6), 3746-3753.

9.

ISO/TS 15666 Acoustics – Assessment of noise annoyance by means of social and socio-acoustic surveys. International Organization for Standardization, Genève, 2003

Sisäilmastoseminaari 2018

263

UUDET RT-OHJEET HYGIEENISEN SISÄTILAN SUUNNITTELUUN JA YLLÄPITOON Riika Mäkinen1, Tiina Mäkitalo-Keinonen2, Aino Pelto-Huikko1, Jonna Taegen3, Marko Kukka4, Kari Laine5 1

Satakunnan ammattikorkeakoulu, Vesi-Instituutti WANDER Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö 3 Aalto-yliopisto 4 Satakunnan ammattikorkeakoulu, Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka 5 Rakennustieto Oy 2

TIIVISTELMÄ Rakennusten sisätiloissa erityisesti hygienian eli mikrobiologisen puhtauden parantaminen on yksi merkittävä keino estää infektioiden leviämistä. Hygienia sisätiloissa -ohjeiden tavoite on lisätä rakennusalan tietoisuutta hygienian merkityksestä sisätiloissa. Hygienia käsitteenä ei enää rajoitu vain terveydenhuoltoon ja sairaaloihin, esimerkiksi käsihygienia on jo kaikille tuttu termi. Hyvällä hygienialla on merkitystä kaikille niin päiväkodeissa, kouluissa, uimahalleissa kuin omassa keittiössä. Ohjeissa esitetään rakennustyyppejä ja rakennusten sisätiloja, joiden kohdalla hygieniaa parantavat ratkaisut ovat järkeviä ja kustannustehokkaita. Jos esimerkiksi päiväkodeissa saadaan vähennettyä infektioiden leviämistä, saadaan samalla vähennettyä henkilökunnan ja lasten sairauspoissaoloja ja edelleen vanhempien poissaoloja töistä. TAUSTAA Hygieeninen rakentaminen kiinnostaa. Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) ja Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikön (TuKKK) pitkäjänteinen sisätilojen hygieniaan liittyvä tutkimus- ja kehittämisyhteistyö on avannut aivan uusia näkymiä tulevaisuuteen ja hygieenisempään rakentamiseen sekä uuden liiketoiminta-alan muodostumiseen. Hygieniasta liiketoimintaa eli HygLi-hanke, joka päättyi 12/2017, on jatkoa SAMKin ja TuKKKin kahdelle Tekesin rahoittamalle tutkimushankkeelle Kiinteistöjen hygieniakonsepti – HYGTECH (2/2012–7/2013) ja HYGTECH2 – Ratkaisuja sisäympäristöjen hygienian hallintaan (8/2013–10/2014). /1/ HygLi-hankkeen jälkeenkin sisäympäristön hygieniaan liittyvä tutkimus- ja kehitystyö jatkuu; TuKKK koordinoi 3/2018 alkavaa kansainvälistä Interreg Central Baltic -rahoitteista vientihanketta, Opening Indoor hygiene SME’s exports to Middle East construction markets – IHMEC, jossa myös SAMK on mukana. Hygieenisen sisätilan käsite on laaja; mukaan pohdintaan on otettava rakennuksen elinkaari suunnittelusta rakentamiseen ja aina käytön aikaiseen ylläpitoon asti. HygLihankkeessa on laadittu rakennuksen eri elinkaarivaiheiden aikana hyödynnettävä hygieenisen sisätilan suunnitteluohjeistus yhteistyössä Rakennustiedon kanssa. Ohjeistus on toteutettu toimikuntatyönä käsittäen kolmen RT-ohjeen Hygienia sisätiloissa ohjesarjan.

264

Sisäilmayhdistys raportti 36

RT-ohjeet auttavat merkittävästi, kun suunnitellaan ja toteutetaan uusia sisätilan hygienian innovaatioita ja uutta liiketoiminta-alaa perinteisesti melko konservatiiviselle rakennusalalle. HYGIENIA SISÄTILOISSA. YLEISET PERUSTEET /2/ Ohjeessa esitetään perustietoja infektioista, niiden leviämisestä ja leviämisen estämisestä. Asiaa tarkastellaan rakennuksen sisätilojen näkökulmasta. Millaisista tekijöistä hygieeninen sisätila koostuu, miten sitä voidaan parantaa ja miksi sitä kannattaa parantaa. Ohje on tarkoitettu rakennushankkeen kaikille osapuolille: tilaajille, suunnittelijoille, rakennuttajille, urakoitsijoille ja käyttäjille.

Kuva 1. Rakennuksen sisätilojen puhtauteen vaikuttavat teknisten ratkaisujen lisäksi siivous ja käsihygienia. Käsitteitä Antimikrobinen tarkoittaa mikrobeja (pieneliöitä) tuhoavaa tai niiden kasvua ja lisääntymistä estävää. Antimikrobisuuden testaus voidaan tehdä testausmenetelmillä, joiden avulla arvioidaan tuotteen tai materiaalin antimikrobista tehokkuutta eli kykyä tuhota mikrobeja. Tällä hetkellä tuotteiden antimikrobinen ominaisuus voidaan osoittaa käyttäen soveltuvia standardien mukaisia testejä, jotka eivät kuitenkaan ole täysin kattavia. Hygieeninen tarkoittaa puhdasta, terveellistä ja myös terveydenhoidon vaatimusten mukaista. Infektio eli tartunta tarkoittaa vieraaseen lajiin kuuluvan taudinaiheuttajan tunkeutumista isäntälajin elimistöön sen ulkopuolelta tai siirtymistä isännän elimistön osasta toiseen. Infektoiva taudinaiheuttaja eli patogeeni aiheuttaa isäntälajissa tulehdusvasteen. Infektiosta seuraa infektiotauti. Infektio häiritsee elimistön normaalia toimintaa ja saattaa johtaa erilaisiin seurauksiin. Taudinaiheuttaja on yleensä mikrobi, esimerkiksi bakteeri tai virus. Esimerkiksi influenssavirus voi aiheuttaa ihmiselle influenssan. Siivottavuus tarkoittaa sisätilan ominaisuuksia, jotka helpottavat tai vaikeuttavat sen siivoamista tehokkaasti, ergonomisesti ja ennalta sovitusti. Siivottavuuteen vaikuttavat esimerkiksi sisätilan rakenne-, pintamateriaali- ja tilaratkaisut. Myös kalusteet ja niiden siirreltävyys sekä tavaran määrä tiloissa ja pinnoilla, esimerkiksi työpöydillä, vaikuttavat sisätilan siivottavuuteen. Sisätilalla tarkoitetaan tässä ohjeessa kiinteistön sisällä olevaa tilaa, jossa ihmiset viettävät aikaa. Sisätila voi olla esimerkiksi yksi huone, julkisen kiinteistön aula, sairaalan odotustila, leikkaussali tai asunnon kylpyhuone. Sisätilaan kuuluvat sisäilma, pinnat ja vesi, jos sisätilassa on vesipiste. Hygieeninen sisätila tarkoittaa kiinteistön

Sisäilmastoseminaari 2018

265

sisätilaa, jossa on erityisesti kiinnitetty huomiota terveellisyyteen ja puhtauteen käyttämällä ratkaisuja ja tuotteita, jotka jo itsessään lisäävät tilan puhtautta ja terveellisyyttä. Infektioiden tartunta ja leviäminen Mikrobien aiheuttamien infektioiden leviämistä tietyssä sisätilassa voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: x

Liikkuuko tilassa paljon ihmisiä?

x

Onko tilassa pintoja, joita ihmiset koskettelevat?

x

Voivatko mikrobit siirtyä ihmisestä toiseen pintojen välityksellä?

x

Suosiiko ympäristö mikrobien kasvua ja selviytymistä tartuntakykyisinä?

x

Miten usein tila siivotaan? Poistaako siivous mikrobit?

Infektioiden torjunnan kannalta on tärkeä tietää, millä tavoin mikrobi siirtyy ympäristöstä ihmiseen tai ihmisestä toiseen. Sisätiloissa mikrobit tarttuvat pääasiallisesti kosketuksen (suora tai epäsuora), pisaroiden, ilman tai veden välityksellä. Monet infektiot voivat tarttua usealla tavalla. Esimerkiksi influenssa leviää pisaratartuntana tai epäsuorana kosketustartuntana pintojen kautta. Noro-virus leviää epäsuorana kosketustartuntana pintojen kautta. Infektioiden torjunta sisätiloissa Infektioiden leviämistä tietyssä sisätilassa voidaan estää esimerkiksi: x

Hyvällä toiminnallisella suunnittelulla (esimerkiksi ottamalla huomioon käyttäjien vaatima tilantarve, suunnittelemalla riittävät varasto-, siivous- ja jätetilat sekä niiden asianmukainen sijoittelu, myös käsienpesualtaiden sijoittelu).

x

Hyvällä kokonaissuunnittelulla (esimerkiksi välttämällä toiminnallisen suunnittelun mukaisesti ahtautta, käyttämällä puhdistusaineita kestäviä materiaaleja sekä huollettavia ja korjattavia järjestelmiä).

x

Soveltuvilla infektioiden leviämistä estävillä pintamateriaaleilla, kalusteilla ja teknisillä ratkaisuilla (esimerkiksi ovenpainikkeen materiaalilla, liiketunnistinvalaistuksella ja kosketusvapailla hanoilla).

x

Asianmukaisella käytöllä (esimerkiksi veden säännöllisellä käytöllä tai juoksutuksella, ja ilmanvaihtojärjestelmän käytöllä).

x

Säännöllisellä ja tarkoituksenmukaisella siivouksella.

x

Tilan ja sen järjestelmien hyvällä ylläpidolla sekä säännöllisellä ja tarkoituksenmukaisella huollolla.

Sisätilan hygieniatavoitteet Kaikkia sisätilan mikrobeja ei voi eikä tarvitsekaan hävittää. Mikrobit ovat luonnollinen osa elämää, jotkut mikrobit ovat elämälle ja ihmiselle välttämättömiä. Sen sijaan ihmiselle haitallisten mikrobien esiintymistä sisätiloissa on hyvä vähentää, erityisesti

266

Sisäilmayhdistys raportti 36

julkisissa tiloissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä. Jos sisätilan käyttäjät ovat valmiiksi sairaita tai heillä on alentunut tai vielä kehittymätön vastustuskyky, mikrobien aiheuttamat riskit ovat suuret. Tällaisista sisätiloista esimerkkinä ovat sairaalat, vanhusten palvelutalot ja päiväkodit. Näissä kiinteistötyypeissä voi olla etua parantaa sisätilan hygieniaa siten, että haitalliset mikrobit vähenevät. Hygienia sisätiloissa -ohjeissa sisätilojen hygieniaa tarkastellaan neljän hygieniatason avulla. Tasot ovat erittäin vaativa, vaativa, hyvä ja perustaso. HYGIENIA SISÄTILOISSA. TILASUUNNITTELU /3/ Ohjeessa esitetään suunnitteluohjeita hygieenisten sisätilojen toteuttamiseksi. Asiaa tarkastellaan toisaalta rakennushankkeen eri vaiheiden mukaan ja toisaalta ohjeessa esitetyn neljän hygieniatason mukaan. Talonrakennushankkeen aikana hygieniaa koskevia valintoja tehdään niin arkkitehtisuunnittelussa, sisustussuunnittelussa, taloteknisessä suunnittelussa kuin myös kiinteistönhoito-ohjeistuksen laadinnassa. Rakennushankkeeseen ryhtyvä huolehtii siitä, että rakennuksen sisätiloille määritetään hygieniaa koskevat tavoitteet sekä siitä, että suunnittelu ja rakentaminen tapahtuvat näiden tavoitteiden mukaisesti.

Kuva 2. Talonrakennushankkeen aikana riskikohtia hygieniatavoitteiden toteutumisessa ovat hankkeen vaihtumakohdat. Tavoitteet ja toimenpiteet Hygieniaa koskevat tavoitteet määritetään jo hankkeen alkuvaiheessa, ja niiden toteutumista seurataan koko hankkeen ajan. Kriittisiä ovat hankevaiheiden vaihtumakohdat, jolloin hygienialle asetetut tavoitteet saattavat unohtua. Hankkeessa tulee olla erikseen nimetty asiantuntija, joka vastaa siitä, että hygieniaa koskevat seikat tulevat otetuksi hankkeessa huomioon. Hygieniaa koskevat valinnat voivat lisätä kustannuksia hankkeen investointivaiheessa, mutta tuovat yleensä merkittäviä säästöjä käytön aikana, kun esimerkiksi työntekijöiden sairaspoissaolot tai potilaiden infektiot vähentyvät. Hankkeen kustannuksia määritettäessä hygieniaan liittyvät tavoitteet tulee sisällyttää realistisesti kustannusarvioon. Hygieeniset materiaalit saattavat olla kalliimpia, ja hygieenisten tilojen rakentaminen saattaa edellyttää normaalia enemmän pinta-alaa. HYGIENIA SISÄTILOISSA. SIIVOUS JA HUOLTO /4/ Ohjeessa esitetään hygieenisen sisätilan siivoukseen ja huoltoon liittyviä ohjeita. Ne on suunnattu erityisesti siivouksesta ja huollosta vastaavalle palvelun tilaajalle. Ohjeessa annetaan tietoa myös siivouksen ja huollon palvelun tuottajalle ja hygieenisten sisätilojen käyttäjille.

Sisäilmastoseminaari 2018

267

Hygienian toteutumisen kannalta on tärkeä ottaa huomioon koko tilojen elinkaari suunnittelusta käyttöön asti. Ohjeessa esitetään myös, miten käyttäjä voi omalla toiminnallaan edistää terveyttä ja puhtautta. Hygieenisten sisätilojen puhtaudenhallinnan lähtökohta on suunnitteluvaiheessa tehdyt ratkaisut tilasuunnitteluineen ja materiaalivalintoineen. Puhtaudenhallinnasta on huolehdittava myös rakentamisen ja käyttöönoton sekä myöhemmin käytön aikaisen korjausrakentamisen ja muiden tilamuutosten aikana. Hygienian kannalta on hyvä tehdä suunnitelma myös käytön aikaisten poikkeustilanteiden varalta.

Kuva 3. Kaaviokuvassa esitetään, miten tässä RT-ohjeessa /4/ siivousvaiheet liittyvät rakennuksen luovutukseen/vastaanottoon. Käyttöönottosiivousta tehdään myös myöhemmin käytön aikana eri muutostilanteiden jälkeen. Hygieenisten sisätilojen siivous Hygieenisten tilojen siivouksella ylläpidetään hygieniatason mukaista puhtaustasoa. Siivouksen tilaamiseksi palvelun tilaaja esittää tarjouspyynnössä tarjoukseen vaikuttavat tiedot, kuten tilojen hygieniatasot, hygieeniset pinnat, puhtaustasot sekä palvelun tarjoajan sekä sen henkilöstön osaamisvaatimukset. Lisäksi tarjouspyynnössä esitetään eri tilojen ja toimintojen asettamat vaatimukset siivoukselle ja mainitaan erityisesti tilojen hygienian kannalta kriittiset kohteet, esimerkiksi kosketuspinnat. Tarkoituksenmukaiseen siivoukseen kuuluu kohdekohtainen ylläpito- ja perussiivous. Puhtaustaso määritellään sekä ylläpitosiivouskertojen välissä, että ylläpitosiivouksen jälkeen. Tilojen siivouksesta laaditaan siivoussuunnitelma. Myös käyttäjät on hyvä sitouttaa hygieenisen tilan hoitamiseen tiedottamalla heille siivoussuunnitelman sisällöstä. Samalla heille kerrotaan, miten he voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa tilojen siivottavuuteen ja hygieenisyyteen. Hygieenisten sisätilojen huolto Hygieenisten sisätilojen puhtauden kannalta on tärkeää, että kiinteistön kunnossapitosuunnitelmaa noudatetaan rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeen (kiinteistöpitokirjan) mukaisesti sekä seurataan säännöllisesti taloteknisten järjestelmien kuntoa. Valmistajilta saaduissa käyttö- ja huolto-ohjeissa käy ilmi laitteiden käyttö, säätö ja huoltovälit. Hygieenisissä sisätiloissa järjestelmien osia koskevat huoltotoimenpiteet voivat vaikuttaa tilapäisesti tilan hygieniatasoon ja huoltotoimenpiteiden jälkeen tila tuleekin siivota hygieniavaatimukset täyttävään kuntoon. Tulee myös huolehtia, etteivät teknisissä tiloissa sijaitseviin järjestelmien keskusyksiköihin kohdistuvat huoltotoimenpiteet heikennä puhtautta niissä hygieenisissä sisätiloissa, joita ne palvelevat.

268

Sisäilmayhdistys raportti 36

Hygieenisten sisätilojen käyttö Jos suunnittelun ja rakentamisen aikainen hygieniasta vastaava asiantuntija ei jatka käyttöönottovaiheessa, varmistetaan tiedon siirtyminen rakentamisen aikaiselta projektilta käytöstä vastaavalle henkilölle. Tämä henkilö vastaa esimerkiksi tilaan liittyvien materiaalien, kalusteiden ja palveluiden hankinnasta. Tapauskohtaisesti mietitään rakennuksen omistajan ja eri käyttäjien vastuut ja velvollisuudet. Mitä korkeamman hygieniatason tilasta on kysymys, sitä herkemmin on käyttäjien ilmoitettava ja puututtava poikkeamiin sekä toimittava yhteisvastuullisesti. Yhteistoimintaa edistää toimivien tiedottamis- ja palautekanavien käyttö sekä yhteiset palaverit. YHTEENVETO Länsimaissa ihmiset viettävät pääosan elämästään sisätiloissa; kotona, koulussa, työpaikalla ja harrastuksissa. Ikäluokkien pienentyessä ja väestön ikääntyessä tarvitaan tuettuja asumisratkaisuja ja monikäyttöisiä tiloja. Nämä yhdessä lisääntyvän liikkuvuuden kanssa asettavat vaatimuksia sisätilojen terveellisyydelle, mikä korostuu etenkin tiloissa, joissa ihmisiä on paljon (joukkoliikenne-asemat) tai he ovat vastustuskyvyltään heikentyneitä tai heidän vastustuskykynsä on vielä kehittymätön (sairaalat, päiväkodit). Puhtauden kulmakiviä ovat hyvä käsihygienia ja riittävä siivous. Näiden lisäksi tietyissä hygienian kannalta kriittisissä kiinteistöissä kannattaa hyödyntää uutena elementtinä erilaisia rakennusteknisiä ratkaisuja mikrobien vähentämiseksi. Rakennusalan kehittäminen on haastavaa; kiinteistöissä on lukuisia tuotteita ja järjestelmiä, elinkaaret ovat pitkiä, alaa säädellään monin määräyksin ja ohjein. Lisäksi tarjousmenettelyissä, innovatiivisten ratkaisujen on hankala lyödä itseään läpi ilman laadullisia kriteerejä. Hygieniakysymykset ovat tärkeitä, mutta selkeää ohjeistusta tai standardia niille ei ole ollut. Tilaajalla ja kiinteistön omistajalla on parhaimmat mahdollisuudet vaikuttaa elinkaarikustannuksiin, kun sisätilojen hygienia huomioidaan jo rakennushankkeen alun tarveselvityksestä lähtien. Rakennushankkeen eri osapuolille tarkoitetut uudet sisätilan hygieniaa käsittelevät RT-ohjeet on luotu avuksi suunnitteluun, ylläpitoon ja huoltoon. LÄHDELUETTELO 1. Sisäympäristön hygienia http://www.samk.fi/tyoelama-ja-tutkimus/tutkimus/vesi-instituuttiwander/sisaympariston-hygienia/, viitattu 16.1.2018. 2.

RT 91-11249 Hygienia sisätiloissa. Yleiset perusteet (LVI 05-10598, SIT 08-610117 ja KH 60-00621). Helmikuu 2017. Rakennustietosäätiö RTS sr.

3.

RT 91-11250 Hygienia sisätiloissa. Tilasuunnittelu (LVI 05-10599, SIT 08-610118 ja KH 60-00622). Helmikuu 2017. Rakennustietosäätiö RTS sr.

4.

RT 18-11267 Hygienia sisätiloissa. Siivous ja huolto (RT 18-11267 ja LVI 0510605). Elokuu 2017. Rakennustietosäätiö RTS sr.

Sisäilmastoseminaari 2018

269

TILOJEN SIIVOTTAVUUDELLA PAREMPAAN SISÄILMAAN Satu Lahtinen Ramboll Finland Oy

TIIVISTELMÄ Kiinteistön hyvällä siivottavuudella varmistetaan, että asiakkaan ja sisäilman laatuvaatimukset täyttävä siivoustyö voidaan toteuttaa tehokkaasti, ergonomisesti sekä ympäristöä vähän kuormittaen kiinteistön elinkaaren kaikissa vaiheissa. Siivottavuutta kehittämällä myös tilojen käytettävyys paranee. Siivous- ja sisäilma-saneerauksista saatujen kokemusten pohjalta voidaan todeta, että siivottavuuden haasteet johtuvat usein tilan käyttäjien toiminnasta. Painoarvo siivottavuuden ja järjestyksen parantamisessa tulee olla tekijöissä, joihin tilan käyttäjät itse voivat helposti vaikuttaa. Tavaran määrään ja tilojen järjestyksen hallintaan on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota. Kiintokalustevalintoihin ja muihin rakenteellisiin ratkaisuihin on kiinnitettävä huomiota jo suunnittelu- ja hankintavaiheessa. SIIVOTTAVUUS JA SISÄILMA – SANEERAUKSEN TOTEUTUS JA TULOKSET Sisäilman laatuun vaikutetaan niin passiivisin, suunnittelu- ja rakennusvaiheessa toteutettavin arkkitehtonisin keinoin, kuin aktiivisin, käytön aikana toteutettavin keinoin. Rakennusvaiheessa hyvän sisäilmaston rakentumiseen voidaan vaikuttaa oikeilla rakennusteknisillä ja rakennusmateriaalien valinnoilla. Käytön aikana sisäilman laatuun voidaan puolestaan vaikuttaa ilmanvaihdolla, lämpötilan säätelyllä sekä siivouksella ja kunnossapidolla /1/. Siivous- ja sisäilma -saneeraus toteutettiin vuosien 2016 ja 2017 aikana Jyväskylän kaupungin Tilapalvelu liikelaitoksen hallinnoimissa kohteissa (32 kpl), jotka olivat terveydenhuollontiloja, toimistokiinteistöjä, päiväkoteja ja kouluja. Siivous- ja sisäilmasaneeraus toteutettiin aina toimintaympäristön ja käyttäjäasiakkaiden vaatimukset huomioon ottaen. Projektin tavoitteena on ollut luoda toimintamalli, jolla varmistetaan, että Jyväskylän Tilapalvelun hallinnoimien kiinteistöjen irtokalusteiden valinta ja käyttö tukevat tilojen hyvää siivottavuutta ja sisäilmaa. Siivottavuuden arvioinnin avulla ohjataan ja opastetaan tilojen käyttäjäasiakkaita niin, että nämä: 1. tunnistavat siivottavuuden merkityksen pintojen pölyisyyteen ja sisäilman laatuun 2. osaavat kartoittaa tilojen siivottavuutta heikentävät tekijät havaitessaan tiloissa mahdollisia sisäilmaongelmia tai puutteita siivouksen laadussa 3. osaavat toteuttaa tutkimuksessa esitetyt toimenpidesuositukset siivottavuuden parantamiseksi työympäristössään 4. osaavat ylläpitää tilojen siivottavuutta oman toimintansa osalta

270

Sisäilmayhdistys raportti 36

Siivottavuuden arviointi toteutettiin silmämääräisesti arviointilomakkeella. Arvioitavat tilat valittiin satunnaisotannalla eri puolilta kiinteistöä. Silmämääräisesti arvioitavia tekijöitä kussakin tilassa oli yhteensä 18 kappaletta. Arvioitavia tekijöitä olivat esimerkiksi kaappien yläpinnat, tavaramäärä tasopinnoilla tai lattiapinnoilla, avohyllyjen määrä ja säilytystilojen riittävyys. Silmämääräisen arvioinnin lisäksi arvioitavissa tiloissa tehtiin pintapölyisyysmittauksia BM-Dustdetector mittalaitteella sekä otettiin valokuvia, jotka havainnollistavat siivottavuuden tilannetta tiloissa. Pintapölyisyysmittausten pintaryhmät ja näytemäärät on määritelty siivouksen INSTA800 –standardia soveltaen. Pintapölynäytteitä otettiin esimerkiksi kehoa lähellä olevilta pinnoilta, huonekalujen ja kiintokalusteiden tasopinnoilta sekä vaikeasti saavutettavilta lattiapinnoilta /2/. Mittaukset suoritettiin tilojen käytön aikana ja niillä todennettiin tilojen käytönaikaista pölyisyyttä ja tavaramäärän vaikutusta pintojen pölyisyyteen. Pintapölymittausten tuloksia verrattiin kohteen palvelukuvauksen mukaisiin laatuprofiilien laatuluokkiin ja niiden pintapölymäärille asettamiin raja-arvoihin. Siivous ja sisäilma -saneerauksen prosessi on kuvattu seuraavassa kuvassa, kuva 1.

Kuva 1. Siivous ja sisäilma -saneerauksen prosessikuvaus Arviointikohteet ja silmämääräisen arvioinnin tulokset Kohteissa suoritettujen arviointien perusteella voidaan todeta, että jokaisessa kohteessa tavaroita säilytettiin tasopinnoilla ja kaappien yläpinnoilla. Kalusteratkaisuissa siivottavuuden näkökulmasta oli myös puutteita. Usein tarkastusten yhteydessä kuitenkin todettiin, että toimivia säilytysratkaisuja ja säilytystilaa kohteista löytyisi, mutta kaappien ja varastotilojen järjestyksessä oli puutteita ja niissä säilytettiin tavaraa, joka oli selkeästi poistettu käytöstä tai odotti vientiä jätteisiin. Yli 180cm koteloimattomien kalusteiden käyttö oli hyvin yleistä. Korkeiden kalusteiden ylätasopintojen puhdistaminen säännöllisesti mahdollistetaan pitämällä ylätasopinnat vapaana. Eri toimintaympäristöissä

Sisäilmastoseminaari 2018

271

tasopinnoille oli varastoitu toiminnassa tarvittavia tarvikkeita. Kouluissa opettajan pöydällä ja muilla tasopinnoilla säilytettiin kirjoja ja muita opetustarvikkeita. Terveysasemilla tasopinnoilta puolestaan löytyi hoitotarvikkeita, kertakäyttökäsinelaatikoita saattoi olla useita eripuolilla vastaanottotilaa. Päiväkodeissa leluja oli säilytyksessä lattiapinnoilla ja avohyllyissä. Toimistotiloissa työpöydillä ja muilla tasopinnoilla oli paperinippuja ja toimistotarvikkeita, lisäksi toimistoissa oli usein tilan käyttäjän henkilökohtaisia koriste-esineitä. Taulukkoon nro 1on koottu silmämääräisen arvioinnin tulokset kohteittain. Tulokset on esitetty niin, että taulukko osoittaa tilojen siivottavuuteen eniten vaikuttavat asiat - TOP5 lista. Yhteensä arvioitiin 32 kiinteistöä ja 766 tilaa. Taulukko 1. Silmämääräisen arvioinnin tulokset toimintaympäristöittäin, TOP5 -lista KOULUT

PÄIVÄKODIT

Arvioituja kiinteistöjä kpl: 10 %*

Arvioituja tiloja kpl: 255 (100%)

Arvioituja kiinteistöjä kpl: 9 %* Arvioituja tiloja kpl: 117 (100%)

73 Yli 180cm korkeita, koteloimattomia kalusteita

74 Yli 180cm korkeita, koteloimattomia kalusteita

66 Tavaroita säilytyksessä tasopinnoilla

65 Avohyllyjä

59 Kaappien yläpinnoilla tavaroita

61 Kaappien yläpinnoilla tavaroita

41 Avohyllyjä

53 Irtomattoja (pl. vaihtomatot)

39 Työpöydän järjestyksessä puutteita/tavaraa

49 Tavaroita säilytyksessä lattiapinnoilla

TERVEYS AS EMAT

TOIMIS TOKIINTEIS TÖT

Arvioituja kiinteistöjä kpl: 10 %*

Arvioituja tiloja kpl: 338 (100%)

Arvioituja kiinteistöjä kpl: 3 %*

Arvioituja tiloja kpl: 56 (100%)

81 Yli 180cm korkeita, koteloimattomia kalusteita

82 Tavaroita säilytyksessä tasopinnoilla

72 Tavaroita säilytyksessä tasopinnoilla

71 Yli 180cm korkeita, koteloimattomia kalusteita

64 Kaappien yläpinnoilla tavaroita

70 Kaappien yläpinnoilla tavaroita

48 Avohyllyjä

64 Tasopinnoilla koriste-esineitä

39 Hoitotarvikkeita ja apuvälineitä säilytyksessä tasopinnoilla ja lattioilla (vähäiset määrät sallitaan) / puutteelliset säilytystilat / ylimääräistä tavaraa

63 Sähköjohtoja lattiapinnoilla / tasopinnoilla

* % -tilamäärä joissa poikkeama esiintyy arvioiduista tiloista (100%)

Pintapölymittausten tulokset Eri toimintaympäristöissä tilan laatuprofiilin raja-arvon ylittäviä pintapölymääriä saatiin mittauksilla eri pintaluokista. Tilan laatuprofiilin raja-arvon ylittäviä pintapölymääriä mitattiin useimmiten niiltä pinnoilta, joilla havaittiin myös eniten siivottavuuteen liittyviä haasteita. Pintapölymittausten tulokset on esitetty kuvassa nro 2.

272

Sisäilmayhdistys raportti 36

Pintapölymittaukset

kpl 1600

1481

1400 1130

1200 1000

Pintapölyisyysmittauksia yhteensä kpl

800 600 400 200

497 388 109

399 280 119

474 365 109

0

351 111 97

14

Tilan laatuprofiilin raja-arvon mukaisia mittauksia kpl Tilan laatuprofiilin raja-arvon ylittäviä mittauksia kpl

Kuva 2. Pintapölymittausten tulokset Koulujen osalta tilan laatuprofiilin raja-arvon ylittävistä pintapölymääristä suurin osa mitattiin helposti saavutettavilta kalustepinnoilta. Opetustilojen helposti saavutettavat kalustepinnat on siivoussopimuksessa määritelty puhdistettavaksi jokaisella siivouskerralla. Esimerkiksi opetustilassa, jossa oli runsaasti tavaroita tasopinnoilla, pintapölymittausten tulokset olivat 3,2% - 5,7%. Tilan laatuprofiilin mukaiset pintapölymäärien raja-arvot kyseisille pintaryhmille olivat 2% - 2,5%. Päiväkodeissa yli puolet tilan laatuprofiilin raja-arvon ylittävistä pintapölymääristä mitattiin kaappien yläpinnoilta. Esimerkiksi lepohuoneessa pintapölymittausten tulokset kaappien yläpinnoilta olivat 26 – 30%, kun taas tilan laatuprofiilin mukaisen pintapölymäärän raja-arvo oli 10%. Terveydenhuollon tiloissa tilan laatuprofiilin raja-arvon ylittäviä pintapölymääriä mitattiin kaappien yläpinnoilta, ikkunalaudoilta ja sähkökourujen pinnoilta. Esimerkiksi yhden kohteen vastaanottotiloissa kaapin yläpintojen pintapölymittausten tulokset olivat 0,6 – 22%, kun taas tilan laatuprofiilin mukaisen pintapölymäärien raja-arvo oli 5%. Toimistotiloissa tilan laatuprofiilin raja-arvon ylittävistä pintapölymittauksista 5 kpl mitattiin vaikeasti tavoiteltavilta lattiapinnoilta, kuten toimistopöydän alle jäävältä lattiapinnalta ja sähköjohtojen läheisyydestä. Muissa toimintaympäristöissä lattiapinnoilta mitattiin vain yksittäisiä tilan laatuprofiilin raja-arvon ylittäviä mittauksia. TOIMINTAMALLI SIIVOTTAVUUDEN JA KÄYTETTÄVYYDEN LISÄÄMISEKSI KIINTEISTÖSSÄ Toteutetun projektin pohjalta voidaan todeta, että tilojen järjestystä parantamalla kehitetään koko työympäristöä, ei pelkästään tilojen siivottavuutta (kts. kuva 3). Tilojen käyttäjät omaksuvat arviointiraporteissa esitetyt toimenpide-ehdotukset paremmin, kun puhutaan tilojen käytettävyyden ja ylläpidettävyyden parantamisesta. Nämä ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat työympäristön viihtyisyyteen ja toimivuuteen.

Sisäilmastoseminaari 2018

273

Kiinteistön siivottavuutta ja käytettävyyttä tuetaan ohjeistamalla tilojen käyttöä ja rakentamalla toimivista kalusteratkaisuista toimintaympäristökohtaisia mallitiloja.

Kuva 3. Tilojen käytettävyyden ja siivottavuuden vaikutukset työympäristössä Siivous ja sisäilma -saneerauksessa oli tärkeää nimetä kohteista vastuuhenkilöt, jotka vastasivat sovittujen toimenpiteiden toteuttamisesta (kts. kuva 1), tässä onnistuttiin erityisen hyvin terveysasemien kohdalla. Vastuuhenkilöiden tehtävänä oli organisoida ja valvoa siivoussaneerauksen toteuttamista sovitussa aikataulussa. Tilojen järjestyksen parantaminen aloitettiin varasto- ja säilytystiloista. Terveysasemien kohteissa saavutettiin hyviä tuloksia siinä, kuinka sisäisesti voitiin olemassa olevia kalusteita hyödyntää järjestyksen parantamiseksi. Esimerkiksi yhdellä terveysasemalla raivattiin hoitohenkilökunnan kansliatilasta ylimääräiset kansiot ja tarvikkeet pois, jonka jälkeen todettiin, että kaapistoja ei enää tarvita. Ylimääräiseksi jääneillä kaapeilla korvattiin toisessa tilassa avohyllyköt, jolloin tilassa olevat hoitotarvikkeet saatiin ovellisten kaapistojen sisään. Lisäksi vastaanottotiloissa hoitotarvikkeiden määrä kartoitettiin vastaamaan päivittäistä tarvetta. Tarvikkeille myös määriteltiin paikat säilytyspaikoille. Vastaanottotiloista saatiin näin siivottavampia, mutta myös huomattavasti viihtyisämmän näköisiä, lisäksi tarvikkeet löytyvät selkeästi omilta paikoiltaan ja varastokierto toteutuu tehokkaasti. Samaa käytäntöä on mahdollista noudattaa muissakin toimintaympäristöissä. Tilojen käytön ohjeistus Projektista saatujen tulosten pohjalta on laadittu Jyväskylän Tilapalvelun hallinnoimia kiinteistöjä koskevat Tilojen käyttöohjeet. Käyttöohje sisältää seuraavat osiot: 1. -

Yleistä: kiinteistön hoito- ja ylläpitopalveluiden tavoitteet mitä sisältyy siivous- ja kiinteistöpalveluihin palvelupyyntö käytänteet

274

Sisäilmayhdistys raportti 36

2. -

Yleiset ohjeet tilojen käyttäjille: ohjeet irtokalustamisesta ja säilytysratkaisuista ohjeet tilojen käyttöön ja ylläpitoon ohjeet liittyen kiinteistötekniikkaan

3. -

Tilojen tarkastuslista – Tilan käyttäjille: tarkastuslistan avulla tilan käyttäjät voivat itse arvioida tilansa olosuhteita ja tarvittaessa toteuttaa korjaavia toimenpiteitä mm. tilojen siivottavuuden ja käytettävyyden parantamiseksi käyttäjät esimerkiksi arvioivat tilojensa tavaran määrää ja järjestystä, ovatko työpöydät ja tasopinnat siivottavissa ja tukeeko kalusteiden sijoittelu tilan siivottavuutta. Lisäksi arvioidaan, ovatko tilat käyttötarkoituksen mukaisessa käytössä ja vastaavatko tilojen henkilömäärät suunniteltuja henkilömääriä. Tiloista myös tarkastellaan, onko lämmityspattereita tai ilmanvaihdon venttiileitä peitetty kalusteilla tai irtotavaroilla

-

-

havaitut puutteet kirjataan tarkastuslistaan ja samalla määritellään toimenpiteet, toteutuksen vastuuhenkilö(t) sekä aikataulu. Työyhteisössä tulee ennalta sopia käytänteet tarkastuskierrosten toteutukseen sekä tulosten ja toimenpiteiden käsittelyyn

4. -

Mallitila -kuvaukset – Hyviä esimerkkejä tilojen ylläpidon kannalta: kuvat ja kuvaukset

5.

Siivous ja sisäilma -projektin vaiheet ja vaikutukset

6. -

Kiinteistön suunnittelu ja hankinta vaiheessa huomioitavaa: lian kantautumisen estäminen ulkoa sisätiloihin toimivat sisäänkäynnit, huolto – ja varastointitilat, yhteydet kiinteistön eri osiin pintojen saavutettavuus ja puhdistettavuus pintamateriaalivalinnat kiinto- ja irtokalustaminen; kalusteaste, kalusteiden siirrettävyys ja muunneltavuus

LOPUKSI Siivous- ja sisäilma -saneerauksen tavoitteet on saavutettu, kun tilojen järjestyksen ylläpito on omaksuttu osaksi päivittäistä toimintaa. Uusia tarvikkeita ja kalusteita hankittaessa pohditaan aina, mitä uudella hankinnalla korvataan ja voidaanko hankintoja hyödyntää laajemmin. Tärkeää on myös se, että tarpeettomaksi jääneiden tarvikkeiden ja kalusteiden poistot hoidetaan loppuun saakka. Tilan käyttäjät vastaavat omalta osaltaan siitä, että tilat ovat suunnitelman mukaisesti ylläpidettävissä ja tilat ovat käyttötarkoituksen mukaisessa käytössä. LÄHDELUETTELO 1.

Granberg, M., Luminen, H. & Rimpelä M. 2015. Cookbook – Modernin rakennetun ympäristön opas – oppimisympäristöt. Finnish Education Group. PDF-dokumentti. Saatavilla: http://www.sykoy.fi/wp-content/uploads/160128cookbook-feg-syk.pdf

2.

SFS 5994: 2012. Siivouksen tekninen laatu. Mittaus- ja arviointijärjestelmä (INSTA 800:2010). Helsinki: Suomen Standardoimisliitto SFS.

Sisäilmastoseminaari 2018

275

AIKAISEMMIN HANKITUN OSAAMISEN TUNNUSTAMINEN JA TUNNUSTAMISEN VAIKUTUKSET OPINTOIHIN RATEKON RAKENNUSTERVEYSASIANTUNTIJAKOULUTUKSISSA Meri Hietala Rakennusteollisuuden Koulutuskeskus RATEKO

TIIVISTELMÄ Rakennusteollisuuden Koulutuskeskus RATEKO kouluttaa asumisterveysasetuksen (545/2015) mukaisia rakennusterveysasiantuntijoita, jotka henkilösertifikaatin saatuaan työskentelevät monipuolisissa sisäilmaston parantamiseen tähtäävissä tehtävissä. Artikkelissa käsitellään koulutukseen liittyvää aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista (AHOT) ja siitä saatuja kokemuksia sekä opiskelijan että koulutusorganisaation näkökulmasta. JOHDANTO Rakennusterveysasiantuntijakoulutuksiin hakeutuvista opiskelijoista useat ovat työskennelleet rakennusterveyteen liittyvien aiheiden parissa jo vuosia, ja he ovat opiskelleet rakennusterveyden perusteita joko osana tutkintoaan tai jatko-opinnoissaan. Jotta päällekkäisiltä opinnoilta vältyttäisiin, rakennusterveysasiantuntijakoulutuksissa on tarpeen soveltaa aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamista eli AHOT-menettelyä. Ahotointiprosessin kautta opiskelijan aiemmin hankkimaa osaamista verrataan rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen osaamisvaatimuksiin ja koulutussisältöihin, ja osaaminen hyväksytään osaksi opintoja. Tässä artikkelissa kuvataan RATEKOn rakennusterveysasiantuntijakoulutuksissa tehtävien ahotointien suuntaviivoja, ja verrataan ahotointien yhteydessä kerättyjä kokemuksia tiede- ja ammattikorkeakoulujen yleisistä AHOT-kokemuksista tehtyihin yhteenvetoihin /2/. Rakennusteollisuuden Koulutuskeskus RATEKOlla on neljän vuoden kokemus asumisterveysasetuksen mukaisten rakennusterveyskoulutusten järjestämisestä. Nykymuotoiset rakennusterveysasiantuntijakoulutukset perustuvat sosiaali- ja terveysministeriön terveydensuojelulain (763/1994) nojalla säätämään asumisterveysasetukseen (545/2015) ja asetusta täydentävään Valviran ohjeeseen /3,4/. AINEISTO JA MENETELMÄT Artikkeli perustuu loppuvuodesta 2017 valmistuneeseen selvitykseen, jonka aineistona on käytetty RATEKOn rakennusterveysasiantuntija-koulutuksissa vuosina 2015-2016 tehtyjen osaamisen tunnustamisen ja tunnistamisen yhteenvetoja, sekä ahotoinneista ja koulutuksista kertynyttä palautetta. Arvokkaana apuna ovat olleet keskustelut opintojaksojen vastuukouluttajien ja aikaisemman osaamisen arviointia hakeneiden opiskelijoiden kanssa. Artikkelissa tarkastellaan myös rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen sisältöä raamittavien tärkeimpien julkaisujen julkaisuvuosia, sekä arvioidaan julkaisuvuosien ja AHOT-tuloksien välistä yhteyttä.

276

Sisäilmayhdistys raportti 36

TULOKSET: AHOTOINTIEN SISÄLTÖ AHOT-prosessiin soveltuva osaaminen Useimmiten RATEKOn rakennusterveyskoulutuksessa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen perusteena on opiskelijan suorittama opintojakso, joka vastaa kuvaukseltaan tietyn rakennusterveysopintojakson osaamistavoitteita. Ahotointeja on myönnetty myös hakijan rakennusterveyden alaan liittyvän henkilösertifikaatin tai pätevyyden, taikka julkaisujen tai tutkimusraporttien perusteella. Työkokemuksen perusteella on mahdollista jossain määrin täydentää muuta ahotoinnin perusteena olevaa osaamista. Ahotointi on selkeintä niiden henkilöiden osalta, joilla on melko tuoreita tiede- tai ammattikorkeakoulun tutkintoon sisältyviä rakennusterveysalan opintoja. Jos opintojen sisältökuvaukset vastaavat rakennusterveysasiantuntijakoulutukseen sisältyvien opintojen osaamisvaatimuksia, ovat ne suoraan ahotoitavissa. Pitkän työkokemuksen kautta rakennusterveysalan asiantuntemusta hankkineiden asiantuntijoiden aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on hankalampaa. Vaikka työkokemusta olisi pitkältä ajalta, on erillisillä dokumenteilla vaikea osoittaa, että työ olisi ollut viimeisimpien säädösten ja ohjeiden mukaista. Ahotointiin olisikin tarvetta kytkeä nykyistä joustavampi näyttöjen antamisen mahdollisuus. Vuosina 2015 ja 2016 RATEKOssa tehtyjen ahotointien perusteella voidaan todeta, että koulutukseen kuuluvasta A-osiosta eli sisäilmasto-olosuhteita käsittelevästä Sisäilman epäpuhtaudet, terveysvaikutukset, tutkiminen ja torjunta (13 op) -osiosta on koulutettaville hyväksiluettu ahoitointien kautta opintopisteitä yhteensä noin puolet vähemmän kuin rakennusteknisestä B -osiosta Rakennusfysiikka, fysikaaliset olosuhteet, kuntotutkimusmenetelmät, rakenne- ja tuotantotekniikka ja juridiikka (14 op). RATEKOssa tehtyjen ahotointien perusteella voidaan todeta, että opiskelijalle myönnetään hyväksilukuja useimmiten niissä osaamisalueissa, josta henkilön perustutkinto on. AHOT-tulosten tilastollinen tarkastelu Vuonna 2016 AHOT-menettelyä haki noin puolet tammikuussa 2017 rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen aloittaneista opiskelijoista. Taulukossa 1 on esitetty tilastolliseen tarkasteluun perustuva yhteenveto näiden opiskelijoiden AHOT-tuloksista. Taulukon 1 mukaan hyväksilukuja myönnettiin runsaimmin rakennusteknisen B-osion opinnoista. Juridiikka-opintojaksoa lukuun ottamatta hyväksiluetuksi saatujen opintopisteiden mediaani suhteessa kunkin opintojakson kokonaisopintopistemäärään vaihteli B-osiossa 67 - 100 % välillä ja keskiarvo 56 - 96 % välillä. Vastaavasti sisäilman epäpuhtauksia koskevasta A-osiosta hyväksiluetuksi saatujen opintopisteiden mediaani suhteessa kunkin opintojakson kokonaisopintopistemäärään vaihteli välillä 0 - 50 % ja keskiarvo välillä 28 - 50 %. Talotekniikkaa koskevasta kahden opintojakson C-osiosta hyväksiluetuksi saatujen opintopisteiden mediaani suhteessa opintojakson kokonaisopintopistemäärään vaihteli välillä 0- 67 % ja keskiarvo välillä 27 – 45 %.

Sisäilmastoseminaari 2018

277

Taulukko 1. Yhteenveto vuoden 2016 aikana ahotointia hakeneen 17 rakennusterveysasiantuntijaopiskelijan AHOT-tuloksista

Opintoosion tai -jakson laajuus Opinto-osio tai -jakso [op] A. – osio 13 A1. Sisäilman epäpuht. 8 A1a. Kemialliset 3 A1b. Mikrob ja biologiset 5 A2. Epäpuhtauksien tutk. 3 A2a. Kemiallisten 1 A2b. Mikrob. ja biol. 2 A3. Terveysvaikutukset 2 B. – osio 14 B1. Rak.fys. ja fys.siy 5 B2. Kuntotutkimusmen. 4 B3.Rakenne- ja tuot.tekn. 3 B3a. Rakennetekniikka 2 B3b.Tuotantotekniikka 1 B4. Juridiikka 2 C. IV ja IV-järjestelmät 3 C1. Teoria 1,5 C2. Tutkimusmenetelmät 1,5 OP. Opinnäytetyö 15 Yhteensä 45

Hyväksiluettu opintojaksosta keskim. [op] 5,1 3,3 1,4 1,8 1,1 0,5 0,6 0,8 10,4 4,8 2,6 2,1 1,6 0,6 0,7 1,2 0,7 0,4 3,2

Hyväksiluettu opintojaksosta keskim. [%] 40 % 42 % 45 % 36 % 35 % 50 % 28 % 38 % 74 % 96 % 66 % 71 % 78 % 56 % 35 % 40 % 45 % 27 % 22 %

Hyväksilukujen mediaani/ opintojakso [op] 5 3 1 0,5 1 0,5 0 1 11 5 4 2 2 1 0 1 1 0 0

Hyväksilukujen mediaani/ opintojakso [%] 38 % 38 % 33 % 10 % 33 % 50 % 0% 50 % 79 % 100 % 100 % 67 % 100 % 100 % 0% 33 % 67 % 0% 0%

AHOT-tulokset ovat verrannollisia koulutuksen taustamateriaalien julkaisuajakohtaan Kaaviossa 1 esitetään rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen ohjeellisessa opetussuunnitelmassa /1/ suositeltujen taustamateriaalien julkaisuvuodet opintojaksoittain. Kaaviosta ilmenee, että valtaosa suositelluista materiaaleista on julkaistu 2010-luvulla. A-osion tärkeimmät taustamateriaalit eli sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetus (545/2015) ja asumisterveysasetusta koskevat Valviran ohjeet on julkaistu vasta 2015 ja 2016. Aikaisemmin hankittua ajantasaista osaamista on kertynyt A-osion aiheista vasta vähän. Vastaavasti opintopisteitä on hyväksiluettu vähiten juuri A-osiosta, kuten taulukosta 1 käy ilmi. Toisaalta osa rakennusteknisiä opintoja sisältävän B-osion taustamateriaaleista on peräisin vuotta 2010 edeltävältä ajalta ja vastaavasti B-osiosta on myönnetty myös eniten hyväksilukuja.

278

Sisäilmayhdistys raportti 36

kpl 40

20

A. Sisäympäristön kemiall., biol. ja mikrobiol. epäpuhtaudet B. Rakennusfysiikka Sisäympäristön fysik. epäpuhtaudet Kuntotutkimusmenetelmät Rakennetekniikka (painottuen korjausrakentamiseen) Rakennesuunnittelu (painottuen korjausrakentamiseen) Tuotantotekniikka Juridiikka C. Talotekniset järjestelmät

1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1998 1999 2000 2001 2002 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017

0

Kaavio 1. Rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen ohjeellisessa opetussuunnitelmassa suositeltujen taustamateriaalien julkaisuvuodet opintojaksoittain TULOKSET: RATEKON KOKEMUKSIA AHOTOINNEISTA Tavoitteiden erilaisuus heijastuu ahotointiointikokemuksiin Opiskelijoiden ahotointikokemuksiin vaikuttavat mm. ahotoinnille ennakkoon asetetut tavoitteet ja odotukset. Ahotoinnille asetettuihin tavoitteisiin puolestaan vaikuttavat opiskelijoiden henkilökohtaiset rakennusterveysasiantuntijakoulutukselle asettamat tavoitteet. RATEKOn keräämän palautteen ja kokemusten mukaan opiskelijan koulutukselle asettama päätavoite on henkilösertifikaatin saaminen, oman osaamisen laajentaminen tai syventäminen, tai oman työuran uudelleensuuntaaminen. Verkostoitumista on harvoin mainittu tavoitteena, mutta se lienee monilla opiskelijoilla yhtenä lisätavoitteena. Mikäli koulutukselle asetettu päätavoite liittyy oman osaamisen laajentamiseen tai syventämiseen, oman urapolun uudelleen suuntaamiseen tai verkottumiseen, paineita erityisen runsaisiin tai tietyntyyppisiin ahotointeihin ei ole. Rakennusterveysasiantuntijakoulutukseen hakeutuvat henkilöt työskentelevät pääsääntöisesti asiantuntijatehtävissä, joissa työpaine on kova. Opiskelijat ja heidän työnantajansa kokevatkin välillä, että koulutukseen käytetty aika on pois muusta työnteosta. Vaikka asiantuntemuksen kasvattaminen koulutuksen kautta hyödyttää sekä opiskelijaa että työnantajaa, ei koulutuksesta saatavaa pitkän tähtäimen hyötyä välttämättä koulutusvaiheessa tiedosteta. Työnantaja tai koulutettava saattavat nähdä myös ahoitointiprosessin ensisijaisesti mahdollisuutena vähentää rakennusterveysasiantuntijakoulutukseen käytettäviä koulutuspäiviä. Mikäli koulutettava itse kokee koulutukseen osallistumisen hyödyllisenä ja tarpeellisena, mutta työnantaja toivoo mahdollisimman vähäistä osallistumista lähiopetukseen, on tilanne hankala sekä oppilaitokselle että koulutukseen hakeutujalle.

Sisäilmastoseminaari 2018

279

AHOT-kokemusten vaikutukset ovat pitkäkestoisia Ahotointiointiprosessin läpikäyminen on ensimmäinen yhteinen iso tehtävä rakennusterveysasiantuntijakoulutukseen hakeutujan ja koulutuksen järjestäjän välillä. Siksi on luonnollista, että opiskelijan ahotointiointikokemukset heijastuvat melko suoraan opiskelijan rakennusterveyskoulutuksen aikaiseen opintotyytyväisyyteen ja opintojen etenemiseen. Ahotointikokemuksen vaikutukset ovat siis pitkäkestoisia. RATEKOn kokemukset vastaavat pääsääntöisesti yleisiä ahointikokemuksia RATEKOn rakennusterveysasiantuntijakoulutuksissa kertyneet ahotointiointikokemukset vastaavat yllättävän hyvin opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisemissa selvityksissä esitettyjä yleisiä AHOT-kokemuksia. /2/ Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosessi koetaan työlääksi, mutta opiskelijoiden mukaan sekä itse prosessista että ahotoinneista on hyötyä. Opintojen rakenteen ja osaamisvaatimusten parempi hahmottaminen ja itsearviointitaitojen kehittyminen nähdään suurimpana hyötynä. Opiskelijat hyötyvät myös siitä, että ahotoinnit pakottavat oppilaitoksen arvioimaan systemaattisesti, mihin osaamistavoitteisiin kukin koulutuksen osa vastaa, mikä takaa koulutuksen laadukkuuden. /2/ Ahotoinneista on todettu aiheutuvan myös haittoja. Ahotointien kautta paljon hyväksilukuja saanut opiskelija saattaa jäädä paitsi koulutuksen aikana muodostuvasta toimintakulttuurista, hiljaisen tiedon välittymisestä ja verkostoitumismahdollisuuksista. Myös osa opiskelijan osaamisesta saattaa jäädä ahotointien vuoksi saavuttamatta. Kun opiskelijan ei tarvitse käydä kaikkia opintokokonaisuuksia läpi, uusia tarkastelukulmia suhteessa omaan osaamiseen ja työtehtäviin ei synny. Oppilaitoksen näkökulmasta haasteena on opiskelijoiden osaamisen yksilöllisyyden ja osaamisen erilaisuuden huomioiminen koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. /2/ RATEKOn yleisistä ahotointikokemuksista poikkeavat kokemukset Yhden osa-alueen osalta RATEKOn rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen ahotointikokemukset eroavat opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisemissa selvityksissä /2/ esitetyistä yleisistä kokemuksista: Yleisissä AHOT-kokemuksissa mainitaan, että ahotointiprosessi ja ahotoinnin perusteena olevat osaamisvaatimukset on koettu epäselviksi. Vastaavaa kritiikkiä ei ole esitetty RATEKOn rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen ahotoinneista. Tämä selittynee osaksi RATEKOn prosessin systemaattisuudella. Pääasiasiallinen selitys lienee kuitenkin rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen sisällön selkeä, asetus- ja viranomaisohjetasolla tehty määrittely /3, 4/. RATEKOn rakennusterveysasiantuntijaopiskelijoiden antaman palautteen mukaan laajat ahotoinnit voivat kaventaa opinnot sirpaleisiksi. Sirpaleisuutta on koettu erityisesti silloin, jos ahotointi on toteutettu siten, että saman opintojakson sisällä osa opiskelijalle kuuluvista oppimistapahtumista on hyväksiluettu ja osa merkitty suoritettavaksi. Selkeyden vuoksi voisi olla perusteltua myöntää hyväksilukuja muutaman opintopisteen muodostamien kokonaisuuksien suuruisina.

280

Sisäilmayhdistys raportti 36

AHOTOINTIEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT KEHITYSTARPEET Rakennusterveyden osaamisalan nopea kehittyminen asettaa kehitystarpeita myös koulutukselle ja ahotoinneille: Rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen sisällön uudistuessa AHOT-menettelyn perustana olevat koulutuksen osaamistavoitteet vaativat säännöllistä uudistamista. Vastaavasti sitä mukaa, kun rakennusterveyden osaamisalan aiheita saadaan sisällytettyä eri tutkintokoulutuksiin, kasvaa näitä aiheita sisältävien opintojen hyväksilukujen tarve rakennusterveysasiantuntijakoulutuksissa. YHTEENVETO JA KIITOKSET Artikkeli on ensimmäinen julkinen katsaus rakennusterveysasiantuntijakoulutuksissa sovellettuihin ahotointeihin. Artikkelin perustana olevan selvitystyön pohjalta voidaan todeta, että toukokuussa 2015 voimaan astunut sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetus (545/2015) ja sen soveltamista koskeva Valviran ohje tukevat hyvin rakennusterveyskoulutusten järjestämistä ja ahotointia. /3,4/ Koulutuksen järjestäjän näkökulma on ollut erinomainen aitiopaikka kerätä tietoa koulutukseen osallistuvien opiskelijoiden tavoitteista ja näkemyksistä ja tehdä yhteenvetoja ahotoinneista, ahotointien vaikutuksista sekä AHOT-kokemuksista. Kiitokset rakennusterveysasioiden parissa työskennelleille asiantuntijoille ja virkamiehille siitä, että he ovat sosiaali- ja terveysministeriön avoimessa ja osallistavassa säädösvalmistelun yhteistyössä kehittäneet erinomaisen koulutuksen, joka yhdistää eri tieteenalat ja eri ammattikuntien katsantokannat yhdeksi kokonaisuudeksi, joka valmentaa koulutettavat rakennusterveysasiantuntijoiksi. LÄHDELUETTELO 1.

Kosteus- ja hometalkoot 2016. Terveiden talojen erikoisjoukkojen koulutusten tilanne 2016 ja ohjeelliset opintosuunnitelmat. Rakennusterveys- ja kosteusvaurioiden korjausasiantuntijoiden koulutuksen synkronointi ja valtakunnallinen ohjaus -hanke (Kosteus- ja hometalkoot, YM ja STM).

2.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. Opitulle tunnustusta. Mäkinen-Streng, Mirka; Ojala, Kristiina; Haltia, Nina. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:35. Helsinki 2017. Julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-496-2

3.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2015. Asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista, 23.4.2015, ladattavissa osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150545

4.

Valvira 2016, Asumisterveysasetuksen soveltamisohje http://www.valvira.fi//asumisterveysasetuksen-soveltamisoh-1, luettu 11.11.2017

Sisäilmastoseminaari 2018

281

KREOSOOTTI OIKEUDESSA – ASIANTUNTIJATODISTELUN MERKITYS KIINTEISTÖKAUPPARIIDOISSA Tiina Koskinen-Tammi ja Leena Laurila Asianajotoimisto Alfa Oy

TIIVISTELMÄ Kiinteistökauppariidoissa on enenevässä määrin vedottu laatuvirheenä talon rakenteista löytyneeseen kreosoottiin. Kreosoottitapauksiin liittyvä oikeuskäytäntö alemmissa oikeusasteissa näyttää vaihtelevan paljon. Jokainen riita-asia ratkaistaan oikeudessa niiden väitteiden ja sen näytön perusteella, jotka asianosaiset jutussa esittävät. Asianosaisten väittämis- ja todistustaakkaa säätelevät oikeudenkäymiskaaren säännökset. Tutkituissa tapauksissa oikeudessa kuullut asiantuntijat ovat esittäneet hyvin erilaisia näkemyksiä kreosootin haitallisuudesta ja korjaustarpeesta. Tämä on johtanut toisistaan poikkeaviin ja lähestulkoon täysin päinvastaisiin lopputuloksiin kiinteistökauppariitoja koskevissa oikeudenkäynneissä. KREOSOOTTI KIINTEISTÖKAUPPARIIDAN AIHEENA Kreosootti eli kivihiilipiki on kivihiilitervan tisle, joka koostuu sadoista yhdisteistä, pääasiassa polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä (PAH), fenoleista sekä heterosyklisistä rikki- ja typpi-yhdisteistä /1/. Kreosootilla on haitallisia vaikutuksia terveydelle ja se on mm. luokiteltu syöpää aiheuttavaksi aineeksi /2/. Asumisterveysasetuksen (545/2015) 15 §:ssä on säädetty huoneilman naftaleenipitoisuuden toimenpiderajaksi 10 μg/m3 tolueenivasteella laskettuna. Lisäksi säännöksessä todetaan, että huoneilmassa ei saa esiintyä naftaleenin hajua. Asumisterveysasetuksen soveltamisoppaan mukaan naftaleenin haju on hyvin tunnistettavissa oleva kyllästetyn ratapölkyn haju. Soveltamisoppaan mukaan naftaleenia voidaan pitää kreosootin indikaattoriyhdisteenä, koska se on merkittävin kreosootista ilmaan haihtuva yhdiste /3/. Maakaaren 2:17 §:n mukaan kiinteistössä on laatuvirhe mm. silloin, jos se salaisen virheen vuoksi poikkeaa laadultaan merkittävästi siitä, mitä myydyn kaltaiselta kiinteistöltä voidaan kauppahinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen perustellusti edellyttää. Kiinteistön ostajalla on virheen perusteella oikeus hinnanalennukseen tai, jos virhe on olennainen, oikeus purkaa kauppa. Kiinteistökauppariidoissa on enenevässä määrin vedottu laatuvirheenä talon rakenteista löytyneeseen kreosoottiin, jota on käytetty vanhoissa rakennuksissa mm. vedeneristeenä. Oikeuskäytännön mukaan aiemmin yleisesti hyväksytty rakennustapa voi osoittautua myöhemmin toimimattomaksi ja ostaja voi silloin vedota salaiseen virheeseen /4/. Kreosoottiin liittyvästä kiinteistökauppariidasta ei ole vielä korkeimman oikeuden ennakkoratkaisua. Kreosoottitapauksiin liittyvä oikeuskäytäntö alemmissa oikeusasteissa näyttää vaihtelevan paljon.

282

Sisäilmayhdistys raportti 36

Tutkituissa tapauksissa oikeudessa kuullut asiantuntijat ovat esittäneet hyvin erilaisia näkemyksiä kreosootin haitallisuudesta ja korjaustarpeesta. Tämä on johtanut toisistaan poikkeaviin ja lähestulkoon täysin päinvastaisiin lopputuloksiin kiinteistökauppariidoissa. KREOSOOTTI OIKEUSKÄYTÄNNÖSSÄ Turun hovioikeuden tuomio 9.5.2017 nro 437 Turun hovioikeuden 9.5.2017 antamassa tuomiossa nro 437 kreosootti katsottiin olennaiseksi laatuvirheeksi ja kiinteistökauppa purettiin. Korkein oikeus on myöntänyt asiassa valitusluvan, joten tuomio ei ole lainvoimainen /5/. Tapaus koski 1950-luvulla rakennetun, peruskorjaamattoman omakotitalokiinteistön kauppaa Kaarinassa. Kiinteistön kauppa oli tehty v. 2011 ja kauppahinta oli ollut 202.500 euroa. Neljä vuotta kaupan jälkeen remontin yhteydessä asuinkerroksen lattiassa laatan pinnassa todettiin materiaalinäytteiden perusteella kreosoottia. Kreosoottia todettiin myös kellarin perusmuurissa. Ostajat vaativat ensisijaisesti kiinteistökaupan purkua salaisen laatuvirheen vuoksi. Ostajien mukaan kellarin sokkelissa ja asuinkerroksen betonilaatassa oli ollut kaupantekohetkellä kivihiilipikeä, josta aiheutuu PAH-yhdisteiden aiheuttama terveyshaitta. Yhdisteitä pääsee lattiarakenteesta huoneilmaan ilmavirtauksen ja vuotojen mukana sekä kaasumaisesti lattiamateriaalin ja sokkelin läpi. Tämä aiheuttaa ostajien mukaan välitöntä vaaraa asumisterveydelle. Myyjien mukaan kreosootista aiheutuu terveyshaittaa vain, mikäli sitä vapautuu sisäilmaan. Tämä tapahtuu vain rakenteita purettaessa. Myyjät vetosivat myös siihen, että kreosootti on ollut rakennusaikana yleisesti käytetty materiaali. PAH-yhdisteistä vain naftaleenille oli asetettu tavoitetaso ja sekin on vain suositus. Myyjien mukaan rakennuksessa ei ollut terveyshaittaa kaupantekoajankohtana. PAH-yhdisteisen pitoisuuksia ei ollut mitattu rakennuksessa ennen rakenteiden purkua, eikä kiinteistöllä ollut havaittu kreosootin hajua ennen purkutöitä. Käräjäoikeus katsoi asiassa kuultujen asiantuntijoiden kertomusten osoittavan, että kreosootti on terveydelle vaarallinen aine, josta haihtuu terveydelle vaarallisia yhdisteitä, jotka ovat kaasumaisia ja pääsevät rakennusten rakenteiden läpi, koska rakenteet eivät ole kaasutiiviitä. Käräjäoikeus katsoi myös näytetyksi toteen, että yhdisteitä haihtuu ilmaan niin kauan kuin kreosoottia on jossakin materiaalissa. Tästä seuraa, että vaikka ilman naftaleenipitoisuutta ei ole määritetty, kreosootista pääsee yhdisteitä huoneilmaan ja tilanne on ollut tämä myös kaupantekoaikana. Ottaen huomioon, että kreosoottia oli rakennuksessa laajalla alueella, käräjäoikeus katsoi, että se aiheutti terveydellisen riskin. Korjaamattomana kreosootti on omiaan altistamaan omakotitalon asukkaat haitallisille terveysvaikutuksille. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun johtopäätöksineen. Kauppa purettiin. Helsingin hovioikeuden tuomio 25.9.2017 nro 1133 Helsingin hovioikeuden tuomiossa on päädytty päinvastaiseen lopputulokseen kuin edellä; hovioikeus hylkäsi kreosoottiin perustuvat vaatimukset kokonaisuudessaan. Tämäkään tuomio ei ole lainvoimainen, sillä siitä on haettu valituslupaa KKO:sta. Tapaus koski v. 1962 rakennettua, Hyvinkäällä sijaitsevaa omakotitalokiinteistöä. Kauppa oli tehty v. 2014 ja kauppahinta oli ollut 145.000 euroa. Talo oli ollut

Sisäilmastoseminaari 2018

283

alkuperäiskuntoinen. Kaupan jälkeen ostajat purkivat pintamateriaalit pois, jolloin mm asuintilojen lattiavalun pinnassa todettiin olevan kreosoottia. Tiloista oli otettu kaksi materiaalinäytettä, joissa todettiin PAH-yhdisteitä 13.000 mg/kg ja 15.000 mg/kg. Ostajat vaativat kiinteistön virheen perusteella ensisijaisesti kiinteistökaupan purkua. Ostajien mukaan rakenteista löytynyt kreosootti aiheutti olennaisen terveyshaitan vaaran. Kreosoottia ei ostajien mukaan tässä tapauksessa voitu poistaa muuten kuin purkamalla rakennus. Myyjien mukaan rakennustapa ja -materiaali oli yleisesti käytetty 1960-luvulla ja silloisten määräysten mukainen. Myyjien mukaan kohde oli asumiskelpoinen. Ostajien piti varautua siihen, että talossa voi olla asbestia tai kreosoottia, mikä estää talon tavanomaisen remontoinnin. Käräjäoikeus katsoi, että koska kreosootin käyttö oli ollut rakennusaikana tavanomaista ja hyvän rakennustavan mukaista, eikä taloa ollut remontoitu rakentamisen jälkeen, kohde ei ollut virheellinen, sillä perusteella, että rakenteissa oli kreosoottia. Käräjäoikeus katsoi myös asiantuntijan kertomuksen perusteella, että kreosootista ei ollut haihtunut sisäilmaan terveydelle vaarallisia PAH-yhdisteitä ennen rakenteiden avaamista. Asiantuntijan kertomuksen perusteella kreosootti oli ollut lepotilassa yli 50 vuotta rakentamisen jälkeen, eikä talo siten ollut ollut kaupantekohetkellä terveydelle vaarallinen ja asumistarkoitukseen soveltumaton. Käräjäoikeus hylkäsi kaupan purkuvaatimuksen ja kaikki kreosoottiin perustuneet kannevaatimukset, mutta ostajat saivat 17.000 euroa hinnanalennusta eräiden muiden salaisten virheiden perusteella. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta kreosootin osalta. Hovioikeus totesi, että on jäänyt näyttämättä, että kaupan kohteen sisäilmaan olisi vapautunut kaupantekohetkellä PAH-yhdisteitä ennen rakenteiden purkua. Tähän nähden materiaalinäytteiden PAH-yhdistepitoisuuksilla ei ollut asian ratkaisun kannalta merkitystä. Ei myöskään ollut näytetty toteen, että rakennusaikana ei olisi saanut käyttää PAH-yhdistepitoisuudeltaan kyseisen vahvuista kreosoottia. Turun hovioikeuden päätös 25.9.2017 nro 840 Kahdessa muussa tutkitussa ratkaisussa on myös käsitelty kreosoottia, mutta ei yhtä ristiriitaisesti kuin kahdessa edellä selostetussa tapauksessa. Turun hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion kiinteistökaupan purkamisesta eikä myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa. Kyseessä oli Vihdissä sijaitseva v. 1965 rakennettu omakotitalokiinteistö, jonka kauppahinta oli vuonna 2011 ollut 260.000 euroa. Ostajan mukaan talon rakenteissa oli todettu kosteus- ja mikrobivaurioita ja sekä sisäilmaan haihtuvia terveydelle vaarallisia PAH-yhdisteitä. Alapohjan kaksoislaattarakenne oli todettu kosteaksi/märäksi, ja eristeissä oli mikrobivauroita. Alemman laatan pinnassa oli pikisively, joka sisälsi kreosoottia ja sisäilmassa oli todettu hajukynnyksen ylittävä pitoisuus naftaleenia. Terveyshaittojen poistamiseksi ostajan mukaan koko kaksoislaattarakenne oli purettava eikä rakenteen korjaaminen tiivistämällä tai pintalaatta purkamalla olisi riittävä toimenpide. Myyjän mukaan alapohjan kaksoisbetonilaattarakenne kreosoottisivelyineen oli ollut vuonna 1965 hyvän rakennustavan mukainen menettely. Kreosootin esiintyminen ei tee rakenteesta virheellistä, vaan vasta sen pääseminen sisäilmaan raja-arvot ylittävällä tavalla on osoitus korjattavasta virheestä. Ilmasta tutkittuja PAH-yhdisteitä koskevat naftaleenin tulokset olivat vääristyneet, koska näyte oli otettu kun alapohjan rakenteita oli avattu. Alapohjaan ja maanvastaiseen seinään oli porattu lukuisia reikiä ja naftaleenia on

284

Sisäilmayhdistys raportti 36

päässyt sitä kautta sisäilmaan. Tutkimuksen perusteella ei voitu tehdä johtopäätöksiä rakenteiden sisällä olevan kreosootin pääsystä sisäilmaan. Käräjäoikeus perusti ratkaisunsa siihen, että kolme todistajaa olivat kertoneet aistineensa rakennuksen alakerrassa kreosootin hajua. Naftaleenia oli todettu myös alakerran makuuhuoneesta otetun sisäilmanäytteen analyysissä 6,0 μg/m3. Asiassa oli käräjäoikeuden mukaan siten sekä todistajien kertomuksilla että näyteanalyysein osoitettu, että rakennuksen alakerran sisäilmassa on ollut kreosootista peräisin olevaa naftaleenia toimenpiderajat ylittävä pitoisuus. Kreosootin lisäksi useissa talon rakenteissa toteennäytettyjen mikrobivaurioiden perusteella kiinteistössä katsottiin olleen olennainen virhe ja kauppa purettiin. Kanta-Hämeen käräjäoikeuden tuomio 3.11.2017 nro 17/11008 Käräjäoikeuden tuomiossa, joka ei ole lainvoimainen, oli kyse mm. vuonna 1955 rakennetun omakotitalon kellarissa sijainneen kylpyhuoneen seinän ulkokuoren sisäpinnan PAH-yhdisteitä sisältävästä eristeestä. Kiinteistön kauppa oli tehty v. 2010 226.000 euron kauppahinnalla Hämeenlinnassa. Ostajan mukaan kreosootin haju oli havaittu jo ennen kuin kylpyhuoneen seinän puinen koristelista oli purettu. Myyjän mukaan taas PAH-yhdisteiden kulkeutuminen sisäilmaan vesieristyksen ulkopuolella olevasta eristeestä oli epätodennäköistä. Myyjän asiantuntijan mukaan kylpyhuoneen katonraja tiivistämällä kreosootti voitiin kapseloida. Käräjäoikeus lausui, että ostajan sekä ostajan asiantuntijan kuulemisella että hänen kirjallisen raporttinsa perusteella oli näytetty, että kreosoottia oli ollut ja se oli levinnyt huoneilmaan jo ennen puisen koristelistan poistamista. Asiantuntijan raportilla ja kuulemisella sekä toisen asiantuntijan kuulemisella oli näytetty, ettei kreosootti ole voinut olla ”lepotilassa”. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi erityisesti asiantuntevina pidettävien terveystarkastajan lausunnolla ja asiantuntijan kuulemisella yhdessä muun todistelun kanssa, että asunnossa oli ollut kreosoottia ja ettei kapselointi olisi ollut riittävää. Kreosootin ja talossa olleiden muiden virheiden perusteella ostajat saivat lähes vaatimansa suuruisen hinnanalennuksen, 59.876 euroa. ASIANTUNTIJATODISTELUN MERKITYKSESTÄ Edellä kuvatuissa Helsingin ja Turun hovioikeuksien käsittelemissä tapauksissa on päädytty hyvin erilaisiin lopputuloksiin, vaikka tilanteet ovat olleet faktoiltaan hyvin samankaltaisia. Kahdessa jälkimmäisessä ratkaisussa kreosootti on katsottu osaltaan kiinteistön virheeksi sen hajun tultua todistetuksi. Kaikissa neljässä ratkaisussa oli kuultu asiantuntijoina tai todistajina yhtä tai useampaa sertifioitua rakennusterveysasiantuntijaa. Ratkaisujen erilaisuus johtuu ensinnäkin siitä, että jokainen riita ratkaistaan niiden väitteiden perusteella, joita asianosaiset ovat asiassa esittäneet (väittämistaakka). Oikeudenkäymiskaaren (OK) 24:3.2 §:n mukaan tuomiota ei saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut. Toiseksi, ratkaisu voi perustua vain siihen todisteluun, jota asianosaiset ovat esittäneet. OK 17:2 §:n mukaan riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu (todistustaakka)./6/ Laissa ei ole rajoitettu sitä, millaista todistelua vaatimustensa tueksi saa esittää, vaan asianosaisella on oikeus esittää haluamansa näyttö asian tutkivalle tuomioistuimelle (OK 17:1§). Asiantuntijoille tai muille oikeudessa kuultaville todistajille ei ole säädetty laissa erityisiä pätevyysvaatimuksia. Asiantuntijan on oltava ”rehelliseksi ja alallaan taitavaksi tunnettu”. Käytännössä kuka tahansa rakennusalan koulutuksen saanut tai rakennusalan

Sisäilmastoseminaari 2018

285

kokemusta omaava voi toimia asiantuntijana rakentamiseen liittyvässä riita-asiassa. Asiantuntijalta ei edellytetä esim. terveydensuojelulain 49 d §:ssä tarkoitettua sertifioidun rakennusterveysasiantuntijan pätevyyttä. Tuomioistuin arvioi todisteiden näyttöarvon huomioimalla esitetyn todistelun kokonaisuudessaan. OK 17:1.2 §:n mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla. Jos asiantuntijat esittävät oikeudessa erilaisia näkemyksiä esim. kreosootin aiheuttamasta terveyshaitasta, korjaustarpeesta tai korjaustavasta, tuomioistuimen on ratkaistava, onko virhe tullut näytetyksi riittävällä tavalla toteen. Todistusharkinnassa tuomioistuin voi ottaa huomioon mm. asiantuntijoiden koulutuksen ja kokemuksen sekä näiden lausuntojen tai kertomusten uskottavuuden, mutta näytön arviointi on kuitenkin tuomioistuimen vapaassa harkinnassa. Turun HO:n tuomiossa 9.5.2017 nro 437 ja Helsingin HO:n tuomiossa 25.8.2017 nro 1133 kyseessä olleissa tapauksissa kreosoottia oli havaittu vasta, kun ostaja oli tehnyt talossa remonttia. Sitä ennen ei ollut havaittu kreosoottiin viittaavaa hajua. Kummassakin tapauksessa kreosootti oli todettu rakenteista otetuilla materiaalinäytteillä, eikä sisäilman VOC-pitoisuuksia ollut tutkittu. VOC-tutkimuksia ei ollut tehty sen vuoksi, että rakenteet oli kummassakin tapauksessa jo avattu. Toinen tapaus päätyi kaupan purkuun, toisessa vaatimukset hylättiin. Turun HO katsoi, että kreosootista haihtuu aina PAH-yhdisteitä ja siten siitä oli haihtunut PAH-yhdisteitä myös kaupantekohetkellä ja se oli aiheuttanut jo kaupantekohetkellä terveyshaitan. Helsingin HO puolestaan katsoi, että kreosootti oli ollut kaupantekohetkellä ennen rakenteiden avaamista lepotilassa, eikä se ollut aiheuttanut kaupantekohetkellä terveyshaittaa. Tuomioistuinten päinvastaiset johtopäätökset johtuvat oikeudessa kuultujen asiantuntijoiden toisistaan poikkeavista kertomuksista. Tapauksissa kiinnittää huomiota se, että sertifioidun rakennusterveysasiantuntijan pätevyyden omaavilla asiantuntijoilla on varsin erilaisia näkemyksiä siitä, milloin kreosootista aiheutuu terveyshaittaa. Turun jutussa kuultu asiantuntija, rakennusterveysasiantuntija A on kertonut, että kreosootti pyritään löytämään rakenteista ja analysoimaan sen pitoisuus. Jos pitoisuus jää alle kaatopaikkarajan (200 mg/kg), niin kreosootti voidaan jättää rakenteeseen. A:n mukaan PAH-yhdisteet ovat alkaneet haihtumaan silloin, kun kreosoottia sisältävä materiaali on laitettu taloon. Kaasumaiset aineet tulevat muovien ja rakenteiden läpi. A:n mukaan oleellista ei ole haju, vaan se, että kreosootti on rakenteessa niin suurena pitoisuutena, että siitä voi olla terveyshaittaa asukkaille. Turun jutun toisen asiantuntijan, rakennusterveysasiantuntija B:n mukaan rakennuksessa oli voimakas kreosootin eli naftaleenin haju hänen käydessään siellä. B:n mukaan PAHyhdisteet erittyvät huoneilmaan niin kauan kuin kreosoottia on rakenteissa. Näytteissä havaitut pitoisuudet ovat B:n mukaan niin suuria, että materiaalit on poistettava, jos rakennusta halutaan käyttää asumiseen. Ilmasta ei tarvinnut tehdä tutkimuksia. B:n mukaan kreosootti on syöpävaarallinen aine ja aina kun sitä on asuintiloissa, se poistetaan. Helsingin jutussa asiantuntija, rakennusterveysasiantuntija C on puolestaan kertonut, että kreosootista ei todennäköisesti pääse aineita sisäilmaan, jos rakenteille ei tehty mitään. Aineesta oli aikoinaan laittamisen jälkeen haihtuvat aineet höyrystyneet ilmaan, mutta

286

Sisäilmayhdistys raportti 36

sitten yhdisteiden haihtuminen oli loppunut. C:n mukaan aine oli verrattavissa asbestiin, eikä sen kanssa tarvinnut olla huolissaan niin kauan kuin ainetta sisältäviin rakenteisiin ei kajottu. Kreosootti alkoi höyrystymään uudelleen, kun kreosoottia sisältäviä rakenteiden pintoja rikottiin ja rakenteita purettiin. Niin kauan kuin esim. lattian puruja oli esillä, mutta pintoja ei ollut rikottu, vaaraa ei välttämättä ollut. Jos heräsi epäilys, että pääsikö kreosoottia sisäilmaan, tuli tutkia sisäilmaa. C:n mukaan ratapölkyn haju herättää ensimmäisenä epäilyn kreosootista. Em. tapaukset ovat esimerkki siitä, että kiinteistökauppariidan lopputulos riippuu siitä, osaako asianosainen vedota asiassa relevantteihin tosiseikkoihin. Lisäksi lopputuloksen kannalta merkityksellistä on, kenet asianosainen on juttuun ottanut asiantuntijakseen, ja kuinka hyvin tämä osaa selvittää ja perustella näkemyksensä oikeudessa. Tilannetta, jossa samasta faktakysymyksestä esitetään eri oikeudenkäynneissä erisisältöistä todistelua, ei voi hevin muuttaa, koska se perustuu em. todistelua koskeviin oikeudenkäyntinormeihimme. Kenties RTA-koulutuksella ja sen yhtenäisyydellä voisi olla vaikutusta asiantuntijoiden kantojen yhteneväisyyteen. Korkein oikeus on antanut Turun hovioikeudessa käsitellylle asialle valitusluvan koskien sen arviointia, onko kaupanteon jälkeen ilmennyt kreosootti talon rakenteissa salainen virhe. Kun korkein oikeus antaa aikanaan ennakkopäätöksen Turun hovioikeudessa käsitellystä tapauksesta, tulee alempien oikeusasteiden käytäntö todennäköisesti yhtenäistymään. Tästä huolimatta jokainen juttu ratkaistaan esitetyn näytön perusteella, eikä ennakkopäätös vaikuta siihen, että jutun asianosaisten on esitettävä todistelua omien väitteidensä tueksi. LÄHDELUETTELO 1.

Työterveyslaitos (2017) Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet OVA-ohje: kreosootti.

2.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta, (EY) N:o 1272/2008, kreosootti on luokiteltu aineluettelossa kategoriaan 1B kuuluvaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi.

3.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (2016) Asumisterveysasetuksen soveltamisohje, osa III, s. 5.

4.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 1990:166.

5.

Korkeimman oikeuden valituslupapäätös VL 2017-122, diaarinro S2017/509.

6.

Jokela A. (2015) Pääkäsittely, todistelu ja tuomio Oikeudenkäynti III. s. 519-522.

Sisäilmastoseminaari 2018

287

KOSTEUDENHALLINTAKOULUTUS RAKENNUSTYÖMAALLE Pekka Väisälä1 ja Tero Marttila 2 1 2

Tampereen ammattikorkeakoulu Tampereen teknillinen yliopisto

TIIVISTELMÄ Rakennustyömaalle suunnatun kosteudenhallintakoulutuksen tavoitteena on osaltaan auttaa rakentamisen kosteudenhallintaa ja siten käyttäjilleen terveellisten ja turvallisten rakennusten rakentamista. Yksipäiväisen koulutuksen pilotit järjestettiin 14. ja 15.12.2017. Koulutuksista kerättyjen palautteiden perusteella koulutus nähtiin tarpeelliseksi ja toteutusmuodoltaan onnistuneeksi. Palautteen perusteella koulutuksen yksityiskohtia tullaan kehittämään. Tärkeä kehitystavoite on koulutusaineiston ja tentin kääntäminen useammalle kielelle. JOHDANTO Rakennustyömaalle suunnatun kosteudenhallintakoulutuksen suunnittelu aloitettiin osana Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa Avaimet terveelliseen ja turvalliseen rakennukseen (AVATER) hankkeessa. Koulutuksen perusajatuksena on edistää kaikkien rakennustyöntekijöiden ja muiden työmaalla toimivien osaamista ja myönteistä suhtautumista kosteusturvalliseen rakentamiseen. Koulutus järjestetään yksipäiväisenä työturvallisuuskortin tapaan. Vuosina 2016 ja 2017 koulutusta on valmisteltu yli 10 henkilön työryhmässä. Pilotointihanke kestää vuoden 2018 maaliskuun loppuun saakka ja sen ulkopuolisena rahoittajana on toiminut Ympäristöministeriö. Koulutusmateriaalin ensimmäisellä versiolla tapahtuneet pilottikoulutukset järjestettiin 14. ja 15.12.2017. Näistä saatujen kokemusten ja palautteiden perusteella koulutuksen sisältöä ja koulutusaineistoa kehitetään tarpeen mukaan. PILOTTIKOULUTUSTILAISUUDET Ensimmäisessä pilottikoulutuksessa 14.12.2017 kohderyhmänä oli pääkaupunkiseudulla toimivaa rakennusliikkeen henkilöstöä sekä muuta työmaaorganisaatiota erilaisilla koulutustaustoilla. Ryhmän koko oli 14 henkilöä. Osallistujia oli rakennustyöntekijöistä ja rakennusmestareista suunnittelijoihin ja rakennuttajiin. Ryhmässä oli 3 henkilöä, joiden äidinkieli oli muu kuin suomi, mutta heidän suomen kielen osaamisensa arvioitiin sille tasolle, että koulutus voitiin pitää kokonaan suomeksi. Toisessa pilottikoulutuksessa 15.12.2017 kohderyhmänä oli aikuiskoulutuskeskuksen täydennyskoulutusryhmä. Ryhmän koko oli 15 henkilöä ja heistä kaikki ymmärsivät moitteettomasti suomea. Tässäkin ryhmässä monilla oli kokemusta työnjohtotehtävistä.

288

Sisäilmayhdistys raportti 36

PALAUTEKYSELYT Kaikkia pilottikoulutuksiin osallistuneita pyydettiin antamaan palautetta. Palaute kerättiin kirjallisesti yhdelle A4-arkille mahtuvilla kysymyksillä. Kysely oli jaettu koulutuksen sisällön ja esitysjärjestyksen mukaisesti. Lisäksi oli mahdollisuus antaa sanallista palautetta ja kehitysehdotuksia. Palautekyselyn pääryhmät olivat: 1.

Johdanto ja esimerkkejä.

2.

Rakennusfysiikan perusteet.

3.

Työmaan kosteudenhallinta ja rakenteiden vaurioituminen.

4.

Keskustelua oman työmaan kosteudenhallinnasta.

5.

Käytännön esimerkkejä todellisista kohteista.

6.

Tentti.

7.

Oikeiden vastausten läpikäynti.

Lopuksi kysyttiin kokonaisarvosanaa koulutuksesta ja sen tarpeellisuudesta. Kunkin väitteen merkittävyyttä pyydettiin arvioimaan asteikolla yhdestä viiteen, jossa 5 tarkoitti täysin samaa mieltä annetun väitteen kanssa ja 1 täysin eri mieltä annetun väitteen kanssa. Kohdissa 1. – 3. ja 5. väitteet olivat: Pidän käsiteltyjä aiheita tärkeänä. Aiheen esitys oli kiinnostava. Aiheen esitys oli ymmärrettävä ja selkeä. Kohdassa 4. väitteet olivat: Osallistuin keskusteluun aktiivisesti. Keskustelussa tuli esiin uusia kiinnostavia ajatuksia. Huomioin keskustelussa esiin nousseet asiat työssäni tulevaisuudessa. Kohdassa 6. väitteet olivat: Kysymykset olivat selkeitä ja ymmärrettäviä. Kysyttiin tärkeitä asioita. Tentti oli helppo. Kohdassa 7. väitteet olivat: Osuus oli mielestäni tärkeä. Tämä auttoi minua oppimaan lisää. PALAUTEKYSELYN TULOKSET Ensimmäiseen pilottikoulutukseen osallistuneista pyydetyn palautteen antoi 11 henkilöä 14 osallistujasta eli noin 79 % osallistujista. Toisessa pilottikoulutuksessa kaikki 15 henkilöä palauttivat palautekyselylomakkeen, mutta viisi osallistujaa eivät olleet täyttäneet kaikkia kohtia. Vastausprosenttia voidaan pitää hyvänä ja tuloksia sen suhteen luotettavana. On kuitenkin mahdollista, että palaute jäi saamatta juuri sellaisilta henkilöiltä, joiden osallistuminen keskusteluun ei ollut yhtä aktiivista kuin sellaisten, joiden esitiedot, kiinnostus ja motivaatio aihepiiriä kohtaan oli korkeampi. Toiseen pilottikoulutukseen osallistuneen täydennyskoulutusryhmän antamien palautteiden hajonta oli hieman suurempi kuin ensimmäiseen pilottikoulutukseen osallistuneen työmaaorganisaation. Kaikkineen tulokset ovat kuitenkin hyvin samansuuntaisia.

Sisäilmastoseminaari 2018

289

Koulutuksen tarpeellisuus Vastanneiden mukaan koulutus nähtiin tarpeelliseksi. Ensimmäisessä koulutusryhmässä vastausten keskiarvo oli 4,70. Yksi lomakkeen palauttanut oli jättänyt vastaamatta tähän kohtaan. Toisessa koulutusryhmässä vastausten keskiarvo oli 4,30. Viisi osallistujaa oli jättänyt vastaamatta tähän kohtaan. Tulosten luotettavuutta hieman heikentää se, että ensimmäisestä ryhmästä neljän ja toisesta ryhmästä viiden osallistujan vastausta ei saatu. Kummastakin pilottikoulutuksesta saatiin kuitenkin 10 kokonaisarvosanaa koulutuksesta ja sen tarpeellisuudesta. Yhteensä kaikkien 20 vastauksen keskiarvo oli 4,50 eli vastausten perusteella pilottikoulutuksiin oltiin erittäin tyytyväisiä. Koulutuksen keskusteluosuudet ja tentti Palautelomakkeen neljäs pääryhmä oli ”Keskustelua oman työmaan kosteudenhallinnasta”. Toinen pilottikoulutus järjestettiin täydennyskoulutusryhmälle, jonka jäsenet eivät luonnollisestikaan työskennelleet samalla työmaalla keskenään, mutta olivat jo aiemmilla luennoilla tottuneet keskustelemaan aktiivisesti yhdessä. Myöskään ensimmäisessä pilottikoulutuksessa ei pyritty keskustelemaan juuri sen työmaan kosteudenhallinnasta, jolla koulutus järjestettiin, vaan aiheesta keskusteltiin yleisemmin. Kummassakaan koulutuksessa keskustelut eivät rajautuneet pelkästään ohjelmaan merkittyyn kohtaan, vaan niitä käytiin koulutuspäivän aikana vapaasti aina, kun keskusteltavaa heräsi. Ohjelmaan merkityssä kohdassa osallistujat keskustelivat pienissä ryhmissä siitä, mitä pitivät kosteudenhallinnassa tärkeänä. Sen jälkeen ryhmät vuorollaan esittelivät ajatuksiaan, mutta melko nopeasti siirryttiin koulutuksen seuraavaan osioon eli käytännön esimerkkeihin. Palautekyselyn tässä osassa pilottiryhmien antamien palautteiden välillä esiintyy yllättäviä eroja. Ensimmäiseen pilottikoulutukseen osallistuneet arvioivat osallistumisensa keskusteluun aktiivisemmaksi kuin toiseen koulutukseen osallistuneet (taulukko 1), vaikka toisessa koulutuksessa keskustelu oli vilkkaampaa. Toisaalta ensimmäisen koulutusryhmän palautteiden keskiarvot ovat hieman korkeampia kuin toisen ryhmän antamat palautteet lähes kaikilla osa-alueilla. Taulukko 1. Keskustelun eri osa-alueet, tulosten keskiarvo. Osallistuin keskusteluun aktiivisesti. Keskustelussa tuli esiin uusia kiinnostavia ajatuksia. Huomioin keskustelussa esiin nousseet asiat työssäni tulevaisuudessa.

1. ryhmä 3,82 4,09 4,55

2. ryhmä 3,21 3,64 4,00

Palautekyselyn keskuteluosiossa tärkeä väittämä on ” Huomioin keskustelussa esiin nousseet asiat työssäni tulevaisuudessa”. Se kertoo osaltaan koulutuksen vaikuttavuudesta käytännön toimiin jatkossa. Molemmat luvut ovat hyviä. Ensimmäinen ryhmä koki tenttikysymykset toista ryhmää selkeämmiksi ja helpommiksi. Molemmat näkivät, että tentissä kysyttiin tärkeitä asioita (taulukko 2).

290

Sisäilmayhdistys raportti 36

Taulukko 2. Tentin sisältö, saatujen palautteiden keskiarvo Kysymykset olivat selkeitä ja ymmärrettäviä. Kysyttiin tärkeitä asioita. Tentti oli helppo.

1. ryhmä 4,09 4,36 4,09

2. ryhmä 3,64 4,36 3,29

Keskusteluosuuksien (palautekyselyn pääryhmä 4) ja tentin (pääryhmä 6) tärkeydestä, ymmärrettävyydestä ja selkeydestä ei pyydetty palautteita ja siksi ne puuttuvat seuraavien lukujen kuvaajista. Käsiteltyjen aiheiden tärkeys Käsitellyt aiheet nähtiin tärkeiksi. Kaikkien vastausten keskiarvo oli 4,68. Ryhmien kesken tärkeyden kokemisen suhteen oli eroja. Molemmat ryhmät kokivat tärkeimmäksi teeman 3: ”Työmaan kosteudenhallinta ja rakenteiden vaurioituminen”, keskiarvot 4,91 ja 4,87. Suurin ero oli teeman 5, ”Käytännön esimerkkejä todellisista kohteista”, kohdalla. Ensimmäinen koulutusryhmä arvioi tämän tärkeydeksi 4,91 (keskiarvo), kun taas toinen ryhmä arvioi sen keskiarvoltaan tasolle 4,43. Koulutuspäivien aamuteemat 1 ja 2: ”Johdanto ja esimerkkejä seuraamuksista” ja ”rakennusfysiikan perusteet” saavuttivat molemmissa koulutuksissa yli 4,5 keskiarvon. (Kuva 1)

Kuva 1. Eri aihealueiden koettu tärkeys. Vaaka-akselilla palautekyselyn pääryhmät. Oikeiden tenttivastausten läpikäymistä (palautekyselyn pääryhmä 7) pidettiin tärkeänä. Ensimmäisen koulutusryhmän kokeman tärkeyden keskiarvo koulutuksen osuudelle oli 4,82 ja toisen koulutusryhmän 4,33 (taulukko 3). Yhdistetty keskiarvo on 4,57. Taulukko 3. Oikeiden vastausten läpikäynti, saatujen palautteiden keskiarvo. 1. ryhmä 2. ryhmä Osuus oli mielestäni tärkeä. 4,82 4,33 Tämä auttoi minua oppimaan lisää. 4,09 3,92 Tentin oikeiden vastausten läpikäynnillä tavoiteltiin koulutuksen vaikuttavuuden parannusta. Molemmat ryhmät kokivat osuuden tärkeäksi ja kokivat käsittelyn osaltaan parantaneen heidän oppimistaan.

Sisäilmastoseminaari 2018

291

Esityksen ymmärrettävyys ja selkeys Esityksen ymmärrettävyyden ja selkeyden suhteen pilottiryhmien välillä oli selkeä ero. Ensimmäinen pilottiryhmä arvioi kaikkien alueiden esitykset yli neljän arvoisiksi. Käytännön esimerkkien esittely sai suurimman keskiarvon 4,91. Toinen pilottiryhmä arvioi kaikki kolme ensimmäistä esitystä keskiarvoltaan 3,80 suorituksiksi.

Kuva 2. Esitysten ymmärrettävyys ja selkeys. Vaaka-akselilla palautekyselyn pääryhmät. Tekstimuotoiset palautteet Tekstimuotoisissa oli pääosin kirjattuna yksittäisiä havaintoja ja ajatuksia. Molemmissa ryhmissä oli muutama vastaus, joissa koulutusta kehuttiin hyväksi. Ensimmäisessä pilottiryhmässä yhdessä kommentissa ehdotettiin koulutuksen järjestämistä puolipäiväisenä ja toisessa vastaavasti asian lisäämistä koko päivän koulutukseen. Koulutusmateriaalia suositeltiin täydentämään mm. rakenneleikkauskuvilla. KYSELYN TULOSTEN ANALYYSI Koulutus nähtiin yleisesti tarpeelliseksi. Myös valitut aiheet nähtiin koulutuksen sisällössä tärkeiksi. Hyvillä käytännön esimerkeillä on selvä tarve ja niiden keruuseen ja havainnolliseen esitykseen tulee panostaa. Esitykset koettiin selkeiksi ja ymmärrettäviksi, mutta joidenkin asioiden esittämiseen toivottiin selkeyttä nimenomaan rakennustyöntekijöiden koulutusta silmällä pitäen. Keskustelua pidetään tärkeänä rakennustyöntekijöiden ja koulutuksen motivaation kannalta. Keskustelu on hyvä keino kytkeä yhteen järjestettävä koulutus ja todelliset tilanteet rakennustyömaalla. Kouluttajien koulutuksessa voidaan tarjota kouluttajille työkaluja keskustelun aktivoinniksi ja ohjaukseksi. Valitettavasti keskusteluosuuksien tärkeydestä ja kiinnostavuudesta ei pyydetty suoraa palautetta. Asiasta tulee kerätä palautetta myöhemmin järjestettävissä koulutuksissa, koska sillä on oleellinen merkitys siinä, minkä muotoiseksi koulutusta tullaan kehittämään. Hankkeen työryhmässä pohditaan mahdollisuutta, voitaisiinko koulutusta järjestää sekä puoli- että kokopäiväisenä siten, että ensisijaisesti suositeltava kokopäiväkoulutus sisältää enemmän keskustelua ja mahdollistaa paperimuotoisen tentin, kun taas puolipäiväkoulutuksessa keskustelun osuus on vähäinen ja tentti suoritetaan

292

Sisäilmayhdistys raportti 36

sähköisesti koulutuksen jälkeen. Molemmissa tapauksissa koulutuksen ydinsisältö olisi sama ja tenttivastauksistaan saa palautteen. Tentti ja siinä olleiden kysymysten oikeiden vastausten läpikäynti on osaltaan tärkeä opetus-/oppimismenetelmä. Palautekyselyn perusteella tentin vaikeusaste oli sopiva. Oikeiden vastausten läpikäynti koettiin hyödylliseksi. Tärkeyden, kiinnostavuuden ja aiheiden painotuksen suhde Yleisesti voidaan ajatella, että jos joku tuntee aiheen tärkeäksi, niin samalla hän kokee sen kiinnostavaksi. Tätä tilannetta voidaan tarkastella yksittäisten vastausten avulla. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä johtopäätöksiä saatujen palautteiden perusteella. Osassa vastauksista tärkeys ja kiinnostavuus olivat saaneet saman arvioin, mutta suurimmassa osassa niille oli annettu erilainen arvosana. Palautteiden perusteella kouluttajien painottamilla asioilla on merkitystä siihen, mitkä aiheet koetaan tärkeiksi. Eri aihepiirien painotukset ja niihin käytetty aika vaihteli hieman kahden pilottikoulutuksen välillä. Palautteiden perusteella sellaisia aiheita on pidetty erityisen tärkeinä, joiden käsittelyyn käytettiin runsaammin aikaa. JOHTOPÄÄTÖKSET JA AJATUKSIA JATKOTOIMENPITEISTÄ Projektin työryhmä kokoontui pilottien jälkeen kokoamaan alustavia havaintoja ja ajatuksia pilottien kokemusten pohjalta. Samassa yhteydessä keskusteltiin projektin jatkokehityksestä. Tämän kokoontumisen jälkeen kaksi kouluttajana toiminutta henkilöä kokosi ajatuksiaan myös kirjalliseen muotoon. Koulutuspäivän ajoitus ja pituus aiheuttivat pohdintaa. Nykyistä koulutuspakettia voisi hieman laajentaakin. Toisaalta tietty väljyys koettiin hyväksi, se antaa enemmän mahdollisuuksia keskusteluun ja opiskelijaryhmän aktiivisempaan osallistumiseen ja osaltaan parempaan oppimiseen. Ainakin toistaiseksi koulutusta ollaan järjestämässä päivän mittaisena pakettina. Koulutusaineisto ja tentti tulevat jollain aikajänteellä sähköiseen muotoon. Työryhmä miettii tämän kehityksen jatkoa hankkeen edetessä. Toinen selvä iso kehityshanke on saada aineisto ja tentti käännettyä useammalle kielelle, kuten viroksi, venäjäksi ja puolaksi. Mahdollisesti myös englanniksi, koska rakennustyömailla on tekijöitä monista maista, eikä kaikille kielille kääntäminen ole mahdollista. Toimiva koulutusjärjestelmä vaatii tuekseen rekisterin, johon koulutuksen hyväksyneet voidaan kirjata ja koulutuksen suorittaminen todentaa mahdollisimman helpolla menetelmällä. Toukokuussa 2018 voimaan tuleva EU:n tietosuoja-asetus antaa omat, entistä tarkemmat reunaehdot vastaavien rekistereiden pitämisestä. Koulutus pyritään liittämään osaksi Kuivaketju10 –toimintaa sekä Suomen Tilaajavastuun ylläpitämää Valttikortti henkilövalvontajärjestelmää, joka on jo käytössä useimmilla rakennustyömailla. Neuvottelut näiden osalta ovat kesken. Palautekyselyjen tuloksia tullaan hyödyntämään koulutuksen ja sen materiaalin kehitystyössä.

Sisäilmastoseminaari 2018

RAKENNUSMIKROBIOLOGINEN TUTKIMUS JA MENETELMÄT

293

294

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

295

RAKENNUSTEN MIKROBISTO JA NIIDEN ROOLI RAKENNUKSTEN TUTKIMISESSA Anne Hyvärinen, Kaisa Jalkanen, Maria Valkonen ja Martin Täubel Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ympäristöterveysyksikkö, Kuopio

TIIVISTELMÄ Tämän esityksen tavoitteena on kuvata mikrolajiston roolia rakennusten tutkimisessa ja esittää uusia tutkimustuloksia rakennusten mikrobistosta. RAKENNUSTEN MIKROBIVAURIOIDEN TUTKIMINEN Sisäilmaongelmien taustalla eivät ole vain kosteus- ja mikrobivauriot, vaan niitä voivat aiheuttaa monet tekijät, kuten materiaaleista vapautuvat kuidut, pölyt tai kemialliset epäpuhtaudet sekä rakennuksen fysikaaliset tekijät, kuten kosteus, veto ja lämpötila. Rakennusta onkin tutkittava kokonaisuutena – tavoitteena on epäpuhtauslähteen paikallistaminen ja altistumisolosuhteiden arviointi kokonaisvaltaisesti /1/. Ilmeiset, rajalliset mikrobivauriot, joiden syy on selvillä, voivat olla helppoja todeta ja korjata. Usein tilanne on kuitenkin epäselvä, eikä mahdollisen rakenteissa olevan mikrobikasvun olemassaolo tai sijainti ole tiedossa. Mikrobivaurioiden selvittäminen perustuu rakennuksen tekniseen tutkimiseen, jossa rakenteiden tarkistuksen yhteydessä otetaan tarvittaessa mikrobiologisia näytteitä mikrobikasvun varmistamiseksi. Tärkeää on myös rakennuksen tiiveyden ja painesuhteiden tutkiminen mahdollisten epäpuhtauksien kulkeutumisen selvittämiseksi. Mikrobiologisia määrityksiä voidaan käyttää myös korjausalueen laajuuden tai rakenneosan kunnon määrittelyssä. Mikrobiologiset määritykset osana kokonaisuutta Asumisterveysasetuksen /2/ mukaan mikrobiologisia määrityksiä tehdään ensisijaisesti rakennusmateriaaleista, jotta varmistutaan mikrobikasvusta rakenteissa. Sisäilman mikrobinäytteet eivät ole koskaan ensisijainen tapa tutkia rakennuksen mikrobivaurioita. Tämä johtuu sisäilman mikrobipitoisuuksien suuresta vaihtelusta ja useista pitoisuuksiin vaikuttavista tekijöistä. Sisäilmanäytteet eivät myöskään paikallista lähdettä, eikä niiden avulla voida sulkea pois altistumista mikrobivaurioille, jos rakennustekniset tutkimukset viittaavat siihen. Toisaalta sisäilmanäytteissä havaittu viite altistumisesta vaatii vahvistuksen esim. homeenhaju tai rakennusteknisessä tutkimuksessa havaitut löydökset. Käytössä olevat mikrobiologiset menetelmät ovat ns. kasvatusmenetelmiä, joilla määritetään elinkykyisten sienten ja bakteerien kokonaispitoisuudet ja sienisukujen ja/tai -lajien sekä sädesienten pitoisuudet. Yksittäisen mikrobinäytteen tulosten tulkinta tehdään sekä pitoisuuden että mikrobilajiston perusteella /3/.

296

Sisäilmayhdistys raportti 36

KOSTEUSVAURIORAKENNUKSET – MIKROBIOLOGISILLE EPÄPUHTAUKSILLE EI OLE TERVEYSPERUSTEISIA TOIMENPIDERAJOJA Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että kosteus- ja homevaurioituneissa rakennuksissa oleskelevilla henkilöillä on enemmän hengitystieoireita sekä astmaa ja sen oireiden pahenemista /4/5/. Mikrobeilla oletetaan olevan rooli terveysvaikutusten synnyssä kosteus- ja mikrobivaurioituneissa rakennuksissa, mutta mikään yksittäinen mikrobin tai mikrobiologisen tekijän mittaus ei selitä terveysvaikutuksia/4/5/6/. Tästä johtuen mikrobialtistumisen terveydellistä haittaa ei voida luotettavasti arvioida mittaamalla ilmasta mikrobeja tai muita mikrobiologisia epäpuhtauksia. Allerginen alveoliitti voi aiheutua pitkäaikaisesta, yleensä työperäisestä, altistumisesta mikrobeille. Tautia havaitaan esimerkiksi maanviljelijöillä. Taudin synty vaatii suurempaa mikrobialtistusta kuin kosteusvaurioituneissa rakennuksissa yleensä havaitaan. Näin ollen on epätodennäköistä, että kosteusvauriot vaikuttavat merkittävästi allergisen alveoliitin syntyyn Suomessa/5/. Henkilöillä, joiden vastustuskyky on alentunut, tiedetään olevan homeisiin liittyviä infektioita/6/. Kosteusvauriot ja niistä aiheutuvat terveyshaitat ovat varsin monimutkainen kokonaisuus. Altistavia tekijöitä, kuten mikrobit ja niiden aineenvaihduntatuotteet, on lukuisia ja ne muuttuvat ajan ja olosuhteiden myötä. Oireiden ja sairauksien takana ei liene mikään yksittäinen epäpuhtaus, vaan kyseessä lienee yhdistelmä, ”cocktail”, useista epäpuhtauksista ja niiden yhteisvaikutuksista. Lisäksi ihmisten yksilölliset erot herkkyydessä vaikuttavat oireiluun ja sairastumiseen. Sekä WHO:n että terveydensuojelulain (763/1994) mukaan kosteusvaurioihin liittyvän terveyshaitan esiintymistä arvioidaan tutkimalla, esiintyykö rakenteissa tai niiden pinnoilla kosteutta ja mikrobikasvua. Näitä pidetään indikaattoreina olosuhteista, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittoja rakennuksessa oleskeleville. Peruslähtökohta on, että kosteus- ja homevauriot tulisi ennaltaehkäistä ja korjata. Yksittäisille mikrobisuvuille ja –lajeille ei ole toimenpiderajoja Rakennuksille tehtävät toimenpidesuositukset perustuvat sisäilmaongelman kokonaisvaltaiseen tunnistamiseen eli altistumisolosuhteiden arviointiin. Toimenpidesuositusten ei tule siis perustua vain yksittäiseen mikrobilöydökseen. Mikrobimääritysten avulla selvitetään, onko rakenteissa ja pinnoilla mikrobikasvua tai mahdollinen epätavanomainen mikrobiologinen epäpuhtauslähde (ilmanäytteet) osana tutkimuskokonaisuutta. Mikrobilajisto antaa lisätietoa tähän kokonaisuuteen. Sädesienet eli aktinomykeetit ovat saaneet lähes hurjan maineen keskusteluissa. Puhutaan ”siitä kaikkein vaarallisimmasta mikrobista”. Samaan aikaan unohdetaan, että sädesienet ovat erittäin yleisiä luonnossa. Niitä esiintyy miljoonittain mm. mullassa ja ulkoilmassa lähes aina, kun maa ei ole lumen peittämä. Sädesienet ovat yksi kosteusvaurioindikaattoreista eli mikrobeista, joiden on havaittu liittyvän runsaaseen kosteuteen rakennuksissa. Sädesienet ovat yksi potentiaalisista terveysvaikutusten aiheuttajista, koska ne voivat tuottaa paljon erilaisia aineenvaihduntatuotteita, joista osa on toksisia /7/ja niillä on havaittu vasteita solu- ja eläinkokeissa /8/9/. Sädesieniä esiintyy myös runsaasti maataloustyöympäristöissä, joiden korkeat mikrobipitoisuudet voivat aiheuttaa allergista alveoliittia. Epidemiologisissa tutkimuksissa, jotka on tehty ei-työperäisissä altistumistilanteissa, näyttö terveysvaikutusten ja sädesienialtistuksen suhteen on

Sisäilmastoseminaari 2018

297

ristiriitaista. Osassa tutkimuksista on havaittu riski astmalle tai hengitystieoireille, toisissa jopa suojaavan oireilta tai yhteyttä oireisiin ei havaittu /10/11/12/13/14/15/. Sädesienet ovat siis yksi kosteusvaurioindikaattoreista, joille on asetettu toimenpideraja rakennusmateriaalinäytteissä osoittamaan mikrobikasvua näytteessä. Sädesienten havaitseminen rakennuksessa antaa lisätietoa kosteus- ja mikrobivaurioiden tutkimuskokonaisuudessa, mutta ei luokittele lähtökohtaisesti rakennuksen tilannetta vakavaksi. UUTTA TUTKIMUSTA RAKENNUSTEN MIKROBISTOSTA Uuden sukupolven sekvensointitekniikoiden [next generation sequencing (NGS)] soveltaminen ihmisen mikrobiomin tutkimukseen on mullistanut ymmärryksemme ihmisen mikrobiomin roolista terveydellemme. Tätä lupaavaa menetelmää sovelletaan nyt myös sisäympäristöjen mikrobiomi- ja epidemiologisessa tutkimuksessa. Tavoitteena on hyödyntää tietoa ja menetelmiä myös käytännön työkaluina /16/. Sekvensointimenetelmä mahdollistaa sisäympäristön mikrobiston syvällisen ja laajaalaisen kuvaamisen siinä missä viljelymenetelmällä havaitaan vain elinkykyiset mikrobit ja qPCR-menetelmällä (kvantitatiivinen polymeraasiketjureaktio) vain ne mikrobit, joihin analyysit kohdistetaan. Valtaosassa tutkimuksista, joissa NGS-menetelmää on käytetty, on pyritty ymmärtämään sisäympäristöjen mikrobiston ekologisia prosesseja ja dynamiikkaa sekä arvioitu erilaisten ympäristötekijöiden vaikutusta rakennusten mikrobiomiin. Käytännössä nämä tutkimukset ovat vahvistaneet ja laajentaneet havaintoja, joita on aiemmin tehty viljely- ja molekylaarisilla menetelmillä/17/. Tutkimukset ovat mm. osoittaneet, että sisäympäristöjen mikrobiomi on erittäin monimuotoinen, noin 10–100 kertaa monimuotoisempi kuin, mitä viljely- ja mikroskooppisilla menetelmillä on havaittu. Sisäilman bakteeristo heijastaa paljon ihmisten ja eläinten läsnäoloa, kun taas sienilajisto on pitkälti peräisin ulkolähteistä; tosin kosteusvauriorakennuksissa tilanne voi olla toisin. Rakennusten tyyppi, käyttö ja sijainti (maaseutu, kaupunki, maantieteellinen alue) vaikuttavat myös rakennusten mikrobiomiin/17/16/. Vain muutama tutkimus on toistaiseksi hyödyntänyt sekvensointitekniikoita kosteusvaurioituneiden rakennusten mikrobiomin tutkimiseen/18/19/20/21/22/23/24/25/. Vain yksi näistä tutkimuksista raportoi selvän ja merkitsevän eron bakteeri- ja sienilajistojen koostumuksessa tutkiessaan ääripäiden tilanteita eli tulvan runtelemia ja tulvalta säästyneitä asuntoja/21/. Rakennuksen mikrobiomissa ei toistaiseksi ole havaittu monia yhtenäisiä mikrobiprofiileja kosteusvaurioihin liittyen. Kosteusvauriot ovat yhteydessä rakennuksen mikrobiston suurempaan monimuotoisuuteen/19/20/23/24/25/. Tämä havainto vaatii kuitenkin lisää tutkimusta, sillä suuri monimuotoisuus on yleensä havaittu olevan yhteydessä suojaaviin terveysvaikutuksiin, kun taas kosteusvaurioaltistumisen tiedetään aiheuttavan terveyshaittoja. Yhdessä viimeisimmästä tutkimuksestamme havaitsimme merkittävän vähennyksen useiden Aktinobakteereihin kuuluvien lajien suhteellisessa määrässä sen jälkeen, kun kyseisen rakennuksen kosteusvauriot korjattiin/25/. Myös mikrobien sekundarimetaboliitit eli nk. toksiinit vähenivät korjausten jälkeen näissä rakennuksissa /26/. Sekvensointimenetelmän tuottamaa tietoa rakennuksen mikrobistosta voidaan tulevaisuudessa hyödyntää käytännön tutkimuksessa, mutta tarvitsemme siihen laajat referenssidata-aineistot erilaisista näytteistä.

298

Sisäilmayhdistys raportti 36

YHTEENVETO Rakennuksissa esiintyy lukuisia erilaisia mikrobeja, joiden esiintymiseen ja pitoisuuksiin vaikuttaa mm. ihmiset ja heidän toimintansa, rakennustyyppi, ulkoilma ja vuodenaika. Mikrobivaurioiden toteaminen perustuu rakennuksen tekniseen tutkimukseen, jonka yhteydessä tehdään tarvittaessa mikrobiologisia määrityksiä ensisijaisesti rakennusmateriaalinäytteistä käyttäen hyväksyttyjä ja validoituja menetelmiä. Yksittäisille mikrobisuvuille ja –lajeille ei ole toimenpiderajoja, vaan mikrobilajisto tuo lisätietoa altistumisolosuhteiden kokonaisvaltaiseen arviointiin. Kosteus- ja homevauriot ja niiden syyt tulisi korjata ja niiden synty ennaltaehkäistä, koska niin voidaan vähentää hengitystieoireilua ja ylläpitää rakennuksen kuntoa. LÄHDELUETTELO 1.

Lappalainen, S., Reijula, K., Tähtinen, K. ym. (2017) Ohje työpaikkojen sisäilmastoongelmien selvittämiseen http://urn.fi/URN:ISBN 978-952-261-722-4 (PDF).

2.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19941280.

3.

Asumisterveysasetuksen soveltamisohje . Valviran ohje 8/2016, osa IV2 http://www.valvira.fi/ymparistoterveys/terveydensuojelu/asumisterveys.

4.

WHO Guidelines for Indoor Air Quality: Dampness and Mould. Geneva: World Health Organization 2009; http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0017/43325/E92645.pdf.

5.

Käypähoitosuositus- Kosteus- ja homevaurioista oireileva potilas. Duodecim (2017) http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50111#s5.

6.

Hurrass, J., Heinzow, B., Aurbach, U. ym. (2017) Medical diagnostics for indoor mold exposure. International Journal of Hygiene and Environmental Health 2017 Apr;220(2 Pt B):305-328. doi: 10.1016/j.ijheh.2016.11.012.

7.

Solecka, J., Zajko, J., Postek, M., Rajnisz, A. Biologically active secondary metabolites from Actinomycetes. Cent. Eur. J. Biol. 7: 373-390, 2012.

8.

Huttunen, K., Pelkonen, J., Nielsen, KF., Nuutinen, U., Jussila, J., Hirvonen, MR. Synergistic interaction in simultaneous exposure to Streptomyces californicus and Stachybotrys chartarum. Env Health Perspect 112;659-665, 2004.

9.

Penttinen, P., Huttunen, K., Pelkonen, J., Hirvonen, MR. The proportions of Streptomyces californicus and Stachybotrys chartarum in simultaneous exposure affect inflammatory responses in mouse RAW264.7 macrophages. Inhal Toxicol;2005;17(2):79-85.

10. Hyvärinen, A., Sebastian, A., Pekkanen, J. ym. (2006). Characterizing microbial exposure with ergosterol, 3-hydroxy fattyacids, and viable microbes in house dust: Determinants and association with childhood asthma. Archieves of Environmental and Occupational Health 61(4):149-157. 11. Cai, G., Hisham Hashim, J., Hashim, Z., Ali, F., Bloom, E., Larsson, L., Lampa, E., Norbäck, D. (2010). Fungal DNA, allergens, mycotoxins and associations with

Sisäilmastoseminaari 2018

299

asthmatic symptoms among pupils in schools from Johor Bahru, Malaysia. Pediatric Allergy and Immunology 22 (2011) s. 290-297. 12. Johansson, E., Reponen, T., Vesper, S., Levin, L., Lockey, J., Ryan, P., Bernstein, D.I,, Villareal, M., Khurana Hershey, G.K., Schaffer, C., LeMasters, G. (2013). Microbial content of household dust associated with exhaled NO in asthmatic children. Environment International 59 (2013) 141-147. 13. Karvonen, AM., Hyvärinen, A., Rintala, H. ym. (2014). Quantity and diversity of environmental microbial exposure and development of asthma: a birth cohort study. Allergy. 69(8):1092-101. doi: 10.1111/all.12439. Epub 2014 Jun 13. 14. Nordbäck, D., Hisham Hashim, J., Cai, G., Hashim, Z., Ali, F., Bloom, E., Larsson, L.(2016). Rhinitis, Ocular, Throat and Dermal Symptoms, Headache and Tiredness among Students in Schools from Johor Bahru, Malaysia: Associations with Fungal DNA and Mycotoxins in Classroom Dust. Plos One 2016 Feb 1;11(2):e0147996. doi: 10.1371/journal.pone.0147996. eCollection 2016. 15. Park, J-H., Cox-Ganser, JM., White, SK., Laney, AS., Caufield, SM., Turner, WA., Sumner, AD., Kreiss, K. (2017). Bacteria in a water-damaged building: associations of actimomycetes and non-tuberculous mycobacteria with respiratory health in occupants. Indoor Air 2017;27:24-33. 16. National Academy of Sciences, Engineering, and Medicine. 2017. Microbiomes of the Built Environment: From Research to Application. Washington, DC: The National Academies Press. doi: 10.17226/23647.References. 17. Stephens, B. What Have We Learned about the Microbiomes of Indoor Environments? mSystems 2016;1(4). pii: e00083-16. 18. Ciaccio, CE., Barnes, C., Kennedy, K., Chan, M., Portnoy, J., Rosenwasser, L. Home dust microbiota is disordered in homes of low-income asthmatic children. J. Asthma 2015;52:873-880. 19. Dannemiller, KC., Mendell, MJ., Macher, JM., Kumagai, K., Bradman, A., Holland, N., Harley, K., Eskenazi, B., Peccia, J. Nextgeneration DNA sequencing reveals that low fungal diversity in house dust is associated with childhood asthma development. Indoor Air 2014;24:236-247. 20. Dannemiller, KC., Gent, JF., Leaderer, BP., Peccia, J. Influence of housing characteristics on bacterial and fungal communities in homes of asthmatic children. Indoor Air 2016;26:179-192. 21. Emerson, JB., Keady, PB., Brewer, TE., Clements, N., Morgan, EE., Awerbuch, J., Miller, SL., Fierer, N. Impacts of flood damage on airborne bacteria and fungi in homes after the 2013 Colorado Front Range flood. Environ. Sci. Technol. 2015;49:2675-2684. 22. Green, BJ., Lemons, AR., Park, Y., Cox-Ganser, JM., Park, J. Assessment of fungal diversity in a water-damaged office building. J. Occup. Environ. Hyg. 2017;14:285293. 23. Kettleson, EM., Adhikari, A., Vesper, S., Coombs, K., Indugula, R., Reponen, T. Key determinants of the fungal and bacterial microbiomes in homes. Environ. Res. 2015;138:130-135.

300

Sisäilmayhdistys raportti 36

24. Pitkäranta, M., Meklin, T., Hyvärinen, A., Nevalainen, A., Paulin, L., Auvinen, P., Lignell, U., Rintala, H. Molecular profiling of fungal communities in moisture damaged buildings before and after remediation-a comparison of culture-dependent and culture-independent methods. BMC Microbiol. 2011;11:235. 25. Jayaprakash, B., Adams, R., Kirjavainen, P., Karvonen, A., Vepsäläinen, A., Valkonen, M., Järvi, K., Sulyok, M., Pekkanen, J., Hyvärinen, A., Täubel, M. (2017) Indoor microbiota in severely moisture damaged homes and the impact of interventions. Microbiome 5:138. https://doi.org/10.1186/s40168-017-0356-5 26. Valkonen, M., Järvi, K., Asikainen, A., Vepsäläinen, A., Jalkanen, K., Pasanen, P., Salonen, H., Täubel, M., Hyvärinen, A. Microbial exposures in severely moisture damaged homes in Finland. Manuscript under preparation. 7.

Sisäilmastoseminaari 2018

301

MIKROBIEN TUOTTAMIEN TOKSIINIEN BIOMONITOROINTI SUKKULAMATOJEN AVULLA Sari Paavanen-Huhtala1, Karuna Kalichamy1, Anna-Mari Pessi2, Sirkku Häkkilä2, Annika Saarto2, Raimo Mikkola3, Maria A. Andersson3 ja Päivi J. Koskinen1 1

Biologian laitos, Turun yliopisto Aerobiologian yksikkö, Turun yliopisto 3 Rakennustekniikan laitos, Aalto-yliopisto 2

TIIVISTELMÄ Sisäilmaongelmat heikentävät terveyttä ja työkykyä sekä aiheuttavat työpaikoilla taloudellisia menetyksiä sairauspoissaolojen takia. Hankkeemme tavoitteena on ollut kehittää sukkulamatopohjaisia biologisia toksisuustestejä, joilla voitaisiin kätevästi, luotettavasti ja toistettavasti analysoida kosteusvaurioita indikoivien ja sisäilmaongelmia aiheuttavien kemikaalien tai mikrobien, kuten homeiden terveydelle haitallisia vaikutuksia. Olemme osoittaneet, että altistus ihmiselle haitallisille mikrobeille tai niiden tuottamille toksiineille aiheuttaa sukkulamadoissa fluoresoivan vasteen, joka voidaan kvantitoida spektrometrian tai mikroskopian avulla. JOHDANTO Sisäilmaongelmien tunnistamiseen ja paikallistamiseen ei edelleenkään ole olemassa riittävän tehokkaita ja luotettavia monitorointimenetelmiä. Biomonitoroinnissa terveydelle haitallisten ympäristötekijöiden havaitsemiseen käytetään biomolekyylejä, eläviä eliöitä tai eliön osia joko sellaisenaan (bioindikaattorit) tai jonkin mittalaitteen osana (biosensorit). Biomonitoroinnin tavoitteena on tunnistaa toksiset ja muut oireita aiheuttavat yhdisteet samoilla tai pienemmillä pitoisuuksilla kuin mihin ihmisen aistit pystyvät, ja siten ajoissa varoittaa vaaratekijöistä, kuten terveydelle haitallisesta sisäilmasta. Julkisten tai asuinrakennusten biomonitoroinnin tavoitteena olisi tunnistaa korjausta vaativat kohteet ja kohdistaa korjaustoimenpiteet oikein. Näin pystyttäisiin vähentämään vakavia altistuksia sekä korjausten jälkeen osoittamaan rakennuksessa aiemmin oireilleille, että oireiden syyt on onnistuttu poistamaan. Kosteusvauriotilanteissa muodostuvien toksisten aineiden biomonitorointiin on kehitetty erilaisia bakteeri- tai eukaryoottisolujen kasvuun sekä sian siittiöiden liikkuvuuteen perustuvia menetelmiä /1/2/. Ihmisen eri kudoksiin, kuten keuhkoihin tai hermostoon kohdistuvia haittavaikutuksia ei kuitenkaan täysin voi jäljitellä analysoimalla yksittäisistä soluista koostuvien populaatioiden vasteita. Aiempien pilottitutkimustemme lupaavien tulosten perusteella sukkulamadot voisivat tarjota tähän käyttökelpoisen ratkaisun /3/. Sukkulamadoista yleisin laboratoriossa käytetty laji on Caenorhabditis elegans, joka on noin millimetrin mittainen maaperäeliö. Tämä ihmiselle harmiton laji on osoittautunut käteväksi geneettisen ja fysiologisen tutkimuksen malliorganismiksi. Sukkulamadoilla ei ole sydäntä, verenkiertoa tai keuhkoja, mutta silti ne pystyvät monipuolisesti aistimaan ympäristöään. Niillä on hyvin kehittynyt kemosensorinen hermosto, jonka solujen pinnalla olevat sadat erilaiset kemoreseptorit tunnistavat haihtuvia hajuja tai vesiliukoisia makuja /4/. Näin sukkulamadot pystyvät löytämään ravintonsa ja välttämään niille

302

Sisäilmayhdistys raportti 36

vaarallisia pieneliöitä. Sukkulamadot ovat kaksineuvoisia, kehittyvät nopeasti ja saavuttavat sukukypsyyden jo muutaman päivän ikäisinä, joten niitä voidaan laboratorioolosuhteissa helposti ja edullisesti kasvattaa suuriakin määriä. Lisäksi sukkulamadoista on kehitetty fluoresoivia siirtogeenisiä reportterikantoja, joiden avulla on onnistuneesti voitu analysoida ympäristöperäisten näytteiden, kuten raskasmetalleja sisältävän maaperän toksisia vaikutuksia /5/. Sisäilmaongelmien biomonitorointiin sukkulamatoja ei kuitenkaan ole aiemmin käytetty, vaikka ne kokonaisina organismeina voisivat siihenkin soveltua. TUTKIMUKSEN TAVOITTEET Hankkeemme tavoitteena on ollut kehittää ja testata sukkulamatopohjaisia biomonitorointimenetelmiä, joiden avulla voitaisiin kvantitatiivisesti ja kokonaisvaltaisesti mitata kosteus- ja sisäilmaongelmista kärsivien rakennusten terveydelle haitallisia vaikutuksia. Tätä varten olemme analysoineet fluoresoivia reporttereita ilmentävien sukkulamatokantojen herkkyyttä tunnistaa kosteusvauriota indikoivia homeita ja niiden tuottamia toksiineita. Pidemmän tähtäimen tavoitteena on optimoida näitä menetelmiä lisää ja kehittää niiden pohjalta biomonitorointiin soveltuvia toksisuustestejä sekä laboratorio- että kenttäkäyttöön. AINEISTO JA MENETELMÄT Tässä kuvattavissa tutkimuksissa olemme käyttäneet Caenorhabditis Genetics Centerinstituutista peräisin olevia transgeenisia sukkulamatokantoja, jotka ilmentävät stressitekijöille herkkien säätelyalueiden ohjaamina vihreää fluoresoivaa proteiinia (GFP). Sukkulamatoja kasvatettiin niille optimaalisissa olosuhteissa OP-50-kannan kolibakteereilla päällystetyillä agarmaljoilla /4/. Kokeita varten sukkulamadot synkronisoitiin kloorivalkaisukäsittelyllä, jotta saatiin samanikäisiä, nuoria aikuisia sisältäviä populaatioita. Sitten niitä altistettiin nestekasvatuksessa vuorokauden ajan sisäilmaongelmista kärsivistä rakennuksista kerätyistä indikaattorihomeista (mm. Aspergillus ochraceus, Chaetomium sp., Paecilomyces variotii, Penicillium expansum ja Stachybotrys sp.) veteen tai etanoliin eristetyille uutteille tai homerihmastojen erittämille nestepisaroille (eksudaatit). 96-kuoppalevyillä altistettujen sukkulamatojen tuottaman GFP- fluoresenssin absorbanssit mitattiin spektrometrisesti kuoppalevylukijalla, joko altistuksen alussa ja lopussa (Envision) tai eri aikapisteissä altistuksen aikana (Hidex Sense). Altisteiden itsensä tuottaman fluoresenssin määrä vähennettiin sukkulamatoja sisältäneiden näytteiden tuloksista. Sukkulamadoista otettiin myös objektilaseille näytteitä, joita tarkasteltiin fluoresenssimikroskoopilla. Fluoresenssin intensiteetti mitattiin mikroskooppiin liitetyllä digitaalikameralla otetuista kuvista ImageJkuvantamisohjelmalla. TULOKSET Veteen tai etanoliin uutetuista homenäytteistä saimme talteen sekä vesi- että rasvaliukoisia toksiineja. Sukkulamatojen nestekasvatuskokeissa ilmeni, että etanoliin uutetut homenäytteet (esim. Stachybotrys) aiheuttivat merkittävästi voimakkaammat vasteet kuin vesiuutteet, joiden vaikutukset eivät useinkaan poikenneet altistamattomista kontrollinäytteistä (Kuva 1). Käsittelypuskuriin lisätyn etanolin ei havaittu aiheuttavan vesikontrollista poikkeavaa reaktiota. Kun fluoresenssin absorbanssia mitattiin spektrometrisesti kaksi kertaa tunnissa vuorokauden ajan, lisääntyi fluoresenssi myös

Sisäilmastoseminaari 2018

303

käsittelemättömissä kontrollikuopissa, mikä saattoi johtua siitä, että nestekasvatus ilman ravintoa jo sinänsä jonkin verran stressasi sukkulamatoja.

Kuva 1. Stachybotrys-uutteiden vaikutus sukkulamatojen fluoresenssiin. Etanoliin uutetut homenäytteet aiheuttivat merkittävästi voimakkaammat vasteet kuin vesiuutteet. Kun kolmen eri homelajin uutteita (0,5 μg/μl) verrattiin keskenään (Kuva 2), Stachybotrys –uute sai nopeimmin aikaan fluoresenssin lisääntymisen, saavuttaen maksimaalisen vasteen jo puolessa vuorokaudessa. Myös Paecilomyces variotii ja Aspergillus ochraceus –uutteet aiheuttivat voimakkaat vasteet, jotka kuitenkin kehittyivät hitaammin.

Kuva 2. Homeuutteiden vaikutus sukkulamatoihin. Eri homelajit aiheuttivat voimakkaat vasteet sukkulamadoissa, mutta Stachybotrys sai nopeimmin aikaan fluoresenssin lisääntymisen. Testasimme myös rakennuspölynäytteistä eristettyjä Chaetomium–homekantoja (mm. ABCD ja OT/7), joiden on aiemmin osoitettu tuottavan useita eri toksiineja, kuten ketoglobosiinia (ABCD), ketomiinia (OT/7) ja ketoviridiineja (molemmat) sekä olevan

304

Sisäilmayhdistys raportti 36

sytotoksisia sian siittiöillä tehdyissä kokeissa /6/. Myös omissa kokeissamme niiden etanoliuutteet aiheuttivat sukkulamadoille voimakkaan stressivasteen. ABCD-kannan vaikutusten luotettavaa spektrometrista kvantitointia vaikeutti uutteen itsensä tuottama voimakas fluoresenssi, mutta OT/7 ei fluoresoinut, joten sen uutteilla saatiin selkeä annosvaste näytteiden ketomiinipitoisuuden suhteen (kuva 3).

Kuva 3. Ketomiinia sisältävän pölynäytteen vaikutus sukkulamatoihin. Mitä enemmän näyte sisälsi ketomiinia, sitä enemmän sukkulamadot fluoresoivat. Monien kosteusvaurioihin liitettyjen mikrobien on osoitettu tuottavan kasvuympäristöönsä nestepisaroita (eksudaatteja), joihin ne voivat erittää toksiineja, joiden pitoisuudet voivat olla jopa suuremmat kuin varsinaisessa mikrobimassassa /7/8/. Kun altistimme sukkulamatoja Penicillium expansumin (kanta P61) tuottamalle nesteelle, jonka on aiemmin osoitettu sisältävän mm. ketoglobosiini C:tä /7/, havaitsimme sen saavan nestekasvatuksessa altistetut sukkulamadot fluoresoimaan yli satakertaisella laimennoksellakin (kuva 4). Osa nestepisaroista fluoresoi itsekseenkin, mikä huomioitiin spektrometrian kontrollinäytteissä.

Kuva 4. Penicillium expansum –eksudaatin vaikutus sukkulamatoihin. Fluoresoivista sukkulamadoista otetut mikroskooppikuvat analysoitiin ImageJ:llä. Ketoglobosiinipitoisuuden kasvaessa myös madot fluoresoivat enemmän.

Sisäilmastoseminaari 2018

305

POHDINTA Tuloksemme osoittavat, että sisäilmaongelmia indikoivat homeet ja niiden tuottamat toksiinit aiheuttavat sukkulamadoille selkeän fluoresoivan vasteen, jota voidaan kvantitatiivisesti mitata sekä spektrometrisesti että mikroskooppisesti. Olemme myös onnistuneet osoittamaan, että nämä kvantitointimenetelmät tukevat toisiaan eli että niillä saadaan samansuuntaisia tuloksia. Spektrometria on menetelmänä vaivattomampi ja tuottaa annos- ja aikavasteista suoraan kvantitatiivista dataa, mutta mikroskopialla on mahdollista paikantaa fluoresoiva vaste eri osiin sukkulamatoa, jolloin pystytään päättelemään, että kohdistuuko toksisuus koko elimistöön vai spesifisemmin hermostoon, hengityselimiin tai immuunijärjestelmään. Tämä voi tarjota selkeän edun verrattuna menetelmiin, joilla mitataan yksittäisistä bakteeri- tai eukaryoottisoluista koostuvien populaatioiden vasteita. Etanoliin uutetut home- tai pölynäytteet aiheuttivat sukkulamadoilla voimakkaamman vasteen kuin vesiuutteet. Etanoliin uuttuvien rasvaliukoisten toksiinien onkin osoitettu olevan terveydelle haitallisempia, koska ne pääsevät solukalvon lävitse /2/. Myös joidenkin homeiden tuottamat nestepisarat olivat sukkulamadoille toksisia vahvasti laimennettuinakin. Rasvaliukoisia toksiineja sisältävät pisarat voivat levitä sisäilman vesihöyryn mukana, ja siten joutua hengitysteihin ja aiheuttaa terveysongelmia. Jatkotutkimuksissa sukkulamatopohjaisia menetelmiämme on tarkoitus systemaattisemmin validoida verrattuna muihin käytössä tai kehitteillä oleviin testeihin. Tässä tutkimuksessa suoritettu alustava vertailu jo lupaavasti osoitti, että nisäkässoluilla toksisiksi havaitut altisteet /6/7/8 aiheuttavat sukkulamadoillakin voimakkaan stressivasteen. On kuitenkin tarpeen laajemmin kartoittaa, kuinka yleispäteviä menetelmämme ovat eli minkätyyppisten haitallisten ympäristötekijöiden biomonitorointiin ne parhaiten soveltuvat. Mikrobien ja niiden tuottamien toksiinien lisäksi sisäilmaongelmaisista rakennuksista löytyy myös ihmisten tuottamia kemikaaleja ja niiden hajoamistuotteita, jotka alustavien tulostemme mukaan voivat nekin olla sukkulamatojen avulla havaittavissa. Pitkän tähtäimen tavoitteenamme on fluoresoivien sukkulamatojen avulla kehittää biomonitorointiin soveltuvia toksisuustestejä, joilla kyettäisiin luotettavasti erottelemaan vaurioituneet ja ihmisen terveydelle vaaralliset kohteet terveistä työ- ja asuinympäristöistä. KIITOKSET Nämä tutkimukset suoritettiin Turun yliopistossa Työsuojelurahaston tuella (hanke 1161011,2). Kiitämme tuesta myös Suomen Akatemiaa (TOXICPM 289161 3) ja Tekesiä (Dnro 4098/31/20153). LÄHDELUETTELO 1.

Toxtest-projekti (2010-2012, www.stm.fi)

2.

Salkinoja-Salonen M. Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan. (2016) Mikrobiologian julkaisuja 50, Helsingin yliopisto, 134 s.

3.

Paavanen-Huhtala S, Kalichamy K, Häkkilä S, Pessi AM, Saarto A & Koskinen P. (2017) Sukkulamadot sisäilmaongelmien bioindikaattoreina. Sisäilmastoseminaari, SIY raportti 35, s. 251-255.

306

Sisäilmayhdistys raportti 36

4.

Bargmann CI. (2006) Chemosensation in C. elegans. www.wormbook.org.

5.

Anbalagan C., Lafayette I., Antoniu-Kourounioti M., Haque M., King J., Baillie J., Gurierrez C., Rodriguez Martin JA. ja De Pomerai D. (2012) Transgenic nematodes as biosensors for metal stress in soil pore water samples. Ecotoxicology 21, s. 439455.

6.

Castagnoli E., Andersson MA., Mikkola R., Kredics L., Marik T., Kurnitski J. ja Salonen H. (2017) Indoor Chaetomium-like isolates: resistance to chemicals, fluorescence and mycotoxin production. Sisäilmastoseminaari, SIY raportti 35, s. 227-232.

7.

Andersson M., Aattela E., Mikkola R., Atosuo J., Lilius EM., Suominen E., Lehtinen S., Viljanen M. ja Salkinoja-Salonen M. (2016) Uusia sisäilman tutkimusmenetelmiä. Sisäilmastoseminaari, SIY raportti 34, s. 295-300.

8.

Salo J, Andersson MA, Mikkola R, Kredics L, Viljanen M ja Salkinoja-Salonen M. (2015) Vapor as a carrier of toxicity in a health troubled building. Proceedings of: Healthy Buildings 2015 – Europe, Eindhoven, The Netherlands, May 2015, ID346, 8 s.

Sisäilmastoseminaari 2018

307

IN VITRO -SOLUMALLIT SISÄILMASTA KERÄTTYJEN HIUKKASTEN TERVEYSVAIKUTUSTEN TUTKIMUKSESSA Maria-Elisa Nordberg1, Tamara Gajšt1, Martin Täubel2, Pasi Jalava1, Kaisa Jalkanen2, Anne Hyvärinen2 ja Kati Huttunen1 1 2

Itä-Suomen Yliopisto (University of Eastern Finland, UEF) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Ympäristöterveysyksikkö

TIIVISTELMÄ Ihmisen keuhkosolukkoa jäljittelevät solumallit ovat oleellisia sisäilmasta kerättyjen hiukkasnäytteiden terveysvaikutusten tutkimisessa. Tavoitteemme oli optimoida kaksi solumallia altistuskokeita varten ja testata itsevalmistettua keuhkosurfaktanttia hiukkasnäytteiden laimennosliuoksena. Kolmisolu- ja primäärisolumalli kasvatettiin soluviljelyinserteillä ilman ja nesteen rajapinnassa. Ne altistettiin kaupunkiasunnon sisäilmasta kerätyille hiukkasille, jotka suspensoitiin keuhkosurfaktanttiin. Altistuksen jälkeen tarkkailtiin solukkojen vasteita ja havaittiin molempien solumallien reagoivan sisäilman hiukkasiin. Altistusta pelkälle keuhkosurfaktantille solukot sietivät hyvin. Keuhkosurfaktantti soveltuu hiukkasten laimentamiseen altistuskokeissa, ja molemmat testatut solumallit ovat käyttökelpoisia sisäilman hiukkasten vaikutusten tutkimiseen. JOHDANTO Eläinkokeita on käytetty jo pitkään keuhkotoksisuuden tutkimuksessa, mutta jyrsijöiden hengitystiet poikkeavat ihmisen vastaavista rakenteellisesti ja toiminnallisesti /1/, minkä vuoksi eläinkokeiden tutkimustulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia ihmisissä havaittujen vaikutusten kanssa. Lisäksi, lainsäädännön ja eläinkokeisiin liittyvien eettisten ohjeistusten tiukentuessa, eläinkokeita on yhä enemmän alettu korvaamaan ihmisen soluja ja kudoksia hyödyntävillä in vitro -malleilla, jotka ovat edullisempi ja helpommin toteutettavissa oleva vaihtoehto eläinkokeille /1/. Hengitysteiden epiteelikerros on ensimmäisenä kosketuksissa sisäänhengitettyjen hiukkasten kanssa, minkä vuoksi sitä pyritään jäljittelemään hengitysteiden kudosmalleissa /1/. Inhalaatiotoksikologian tutkimuksissa yleisesti käytettyjä solulinjoja ovat karsinoomaperäiset eli sekundääriset keuhkorakkuloiden- ja keuhkoputkien epiteelisolut. Yksinkertaisimmissa solumalleissa yhtä tai useampaa sekundäärisolulinjaa kasvatetaan erilaisissa yhdistelmissä joko soluviljelynesteen alla tai ilman ja nesteen rajapinnassa. Sekundäärisoluviljelmien etu on siinä, että niitä voidaan viljellä suhteellisen pitkiä aikoja ja käyttää useissa erillisissä laboratoriokokeissa, mikä laskee myös koesarjojen kustannuksia merkittävästi. Ne ovat kuitenkin muuntuneet joissain määrin karsinoomaluonteensa takia ja näin ollen niiden vertailukelpoisuus terveeseen ihmisen keuhkosolukkoon ei ole suoraviivaista. Sekundäärisoluista kasvatetut mallit ovat myös hyvin yksinkertaisia verrattuna oikeaan keuhkokudokseen, joka koostuu useista eri solutyypeistä eri tehtävineen. Monimutkaisempien, useammasta solulinjasta koostuvien solumallien on ajateltu mahdollistavan solujen välisen viestinnän ja vuorovaikutuksen totuudenmukaisemman ja monipuolisemman tutkimisen /2, 3/. Yhteissoluviljelmiä onkin jo joitakin vuosia käytetty erilaisten hiukkasaltistusten tutkimisessa /4, 5/.

308

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sekundäärisolumalleihin liittyviin haasteisiin on pyritty löytämään ratkaisua tuomalla markkinoille ihmisen nenästä, keuhkoputkista ja alveoleista eristetyistä primäärisoluista kasvatettavia keuhkokudosmalleja, jotka jäljittelevät oikeaa keuhkokudosta useine eri solutyyppeineen. Primäärisolujen jakautuminen on kuitenkin rajoittunutta verrattuna sekundäärisoluihin; yleensä niitä voidaan käyttää vain yhteen laboratoriokokeeseen. Primäärisolut ovat myös kalliita ja työläämpiä kasvattaa, joten kokonaisten edustavien koeasetelmien toteuttaminen on haasteellisempaa kuin sekundäärisoluilla. Toistaiseksi primäärisolujen saatavuus on rajoitettua varsinkin niissä tapauksissa, joissa solujen luovuttajien täytyy täyttää tutkimusasetelman kannalta olennaiset kriteerit. Ihmisen hengitysteiden ja keuhkojen epiteelisolujen pintaa peittää suojaava lima- eli surfaktanttikerros. Surfaktanttia tuottavat siihen erikoistuneet epiteelisolut (pikarisolut) ja tiehyet. Ilmatie- ja keuhkosurfaktantti suojaa ihmisen soluja ja kudoksia vierailta aineilta ja taudinaiheuttajilta, kuten sieniltä, bakteereilta ja viruksilta. Käytämme itsevalmistettua keuhkosurfaktanttia altistuskokeissa jäljitelläksemme mahdollisimman totuudenmukaisesti oikeaa ihmisen hengitystiealtistusta. Tässä työssä käytetty keuhkosurfaktantti koostuu mm. vedestä, fosfolipideistä, rasvahapoista, steroleista, proteiineista ja antioksidanteista, joita on havaittu olevan ihmisperäisessä keuhkosurfaktantissa /6, 7/. Tavoitteenamme oli optimoida ihmisen keuhkoepiteelisolukkoa jäljittelevä kolmen sekundäärisolulinjan solumalli ja monimutkaisempi primäärisolumalli altistuskokeita varten ja testata itsevalmistetun keuhkosurfaktantin toimivuutta hiukkasnäytteiden laimennosliuoksena. MENETELMÄT Hiukkasnäytteiden keräys ja näytteiden valmistus altistuskokeisiin Sisäilmahiukkasnäytteet kerättiin kosteusvaurioitumattomasta kaupunkiasunnosta NIOSH BC251 -bioaerosolisyklonikeräimellä (National Institute for Occupational Safety and Health, NIOSH, Morgantown, WV, USA). Altistuksissa käytettiin keräimen ensimmäisen vaiheen näytettä (≥ 2,1μm hiukkaset). Näytettä kerättiin seitsemän päivän ajan 12 tunnin jaksoissa, jolloin kokonaiskeräysaika oli 84 tuntia. Pumppausnopeus oli näytteenkeräyksessä 10 l/min. Näytekeräyksen jälkeen näytteet pakastettiin -20 ºC. Hiukkasnäytteet suspensoitiin soluviljelynesteeseen sekoittaen voimakkaasti ja sonikoiden 15 minuutin ajan, minkä jälkeen hiukkasnäytteet laimennettiin neljään eri pitoisuuteen (1:4, 1:8, 1:16, 1:32) itsevalmistettuun keuhkosurfaktanttiin (8 mg/ml dipalmitoyylifosfatidyylikoliini, 1 mg/ml fosfatidyyliglyseroli, 0,2 mg/ml fosfatidyylietanoliamiini, 75 μg/ml palmitiinihappo, 75 μg/ml glyseryylitripalmitaatti, 0,2 mg/ml kolesteroli, 0,5 mg/ml albumiini, 50 μg/ml glutationi, 50 μg/ml askorbiinihappo, 25 μg/ml virtsahappo, 1 μg/ml α-tokoferoli, HBSS). Keuhkosurfaktantti valmistettiin soveltaen aiempia tieteellisten julkaisuiden ohjeita /8, 9, 10/. Kolmisolumalli Ihmisen keuhkoepiteeli- (A549), makrofagi- (THP-1) ja endoteelisoluja (EA.hy926) ylläpidettiin ilmankosteudeltaan optimaalisessa soluviljelyinkubaattorissa +37 ºC lämpötilassa ja 5 % hiilidioksidipitoisuudessa. Solut jaettiin 2-3 kertaa viikossa toimittajan ohjeiden mukaisesti.

Sisäilmastoseminaari 2018

309

EA.hy926-solut viljeltiin läpinäkyvien ThinCertTM-soluviljelyinserttien (Greiner BioOne, Kremsmünster, Itävalta) basaalipuolelle ~6 000 solua/cm2, minkä jälkeen niiden annettiin kiinnittyä kaksi tuntia. Insertit käännettiin oikein päin soluviljelynestettä (DMEM, 10% FBS, 1% Pen-Strep, 1% L-Glut) sisältävän 24-kuoppalevyn kuoppiin ja A549-solut viljeltiin inserttien apikaalipuolelle ~12 000 solua/cm2. Kolmen vuorokauden kuluttua soluviljelyneste vaihdettiin tuoreeseen insertin molemmin puolin. ja seuraavana päivänä inserttien apikaalipuolelle lisättiin erillisessä viljelmässä PMA:lla käsiteltyjä, erilaistettuja THP-1-soluja ~24 000 solua/cm2. Näiden solujen annettiin kiinnittyä neljä tuntia ja solukot siirrettiin ilman ja nesteen rajapintaan poistamalla viljelyneste insertin apikaalipuolelta. Valmiita solukkoja inkuboitiin vielä yön yli ennen altistamista hiukkasnäytteille. Primäärisolumalli Keuhkokudossolukko kasvatettiin ihmisen keuhkoputken epiteelityvisoluista (human bronchial epithelial cell, NHBE, Lonza©, Walkersville, MD, USA). Soluja kasvatettiin valmistajan ohjeiden mukaan ensin soluviljelypulloissa, ja solumäärän lisäännyttyä solut siirrettiin kasvamaan läpinäkyviin ThinCertTM-soluviljelyinsertteihin (Greiner Bio-One, Kremsmünster, Itävalta) ilman ja nesteen rajapinnassa. Keuhkokudoksen kasvua ja erilaistumista seurattiin valomikroskoopilla ja resistanssimittauksin. Keuhkokudossolukot altistettiin 22:n viljelypäivän jälkeen. Altistukset Altistukset tehtiin samalla tavalla molemmille solumalleille. Altistuspäivänä mitattiin molempien solukoiden resistanssi (transepithelial/transendothelial electrical resistance, TEER) käyttäen EndOhm-kammiota ja EVOM2TM -resistanssimittaria (World Precision Instruments, WPI, Sarasota, FL, USA). Solukot altistettiin kaupunkiasunnosta kerätyille sisäilmahiukkasille neljällä laimennossuhteella (1:4, 1:8, 1:16, 1:32) ilman ja nesteen rajapinnassa 24 tunnin ajan. Analyysit ja mikroskopia Altistusten jälkeen mitattiin solukoiden resistanssi uudelleen, minkä jälkeen solukoiden päältä kerättiin huuhteluneste proteiinianalyysejä varten ja inserttien alapuolelta soluviljelyneste sytokiinianalyysejä varten. Proteiinianalyysit tehtiin käyttäen Bradfordreagenssia (Sigma Aldrich, Darmstadt, Saksa) ja IL-8-sytokiinianalyysit tehtiin kaupallisesti saatavalla Human CXCL8/IL-8 DuoSet ELISA -kitillä (Bio-Tech, Abingdon, Yhdistynyt kuningaskunta). Solukot fiksattiin ja kuvannettiin valomikroskoopilla (light microscopy, LM) ja pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (scanning electron microscopy, SEM) SIB Labsissa (Itä-Suomen Yliopisto, Kuopio, Suomi). Valomikroskopiakuvaukset tehtiin Zeiss Axio Imager M2 -mikroskoopilla ja SEM-kuvaukset Zeiss Ʃigma HD/VP -mikroskoopilla. TULOKSET Mikroskopia Primäärisolumallissa solujen nähtiin erilaistuneen keuhkokudoksen kaltaiseksi solukoksi soluviljelyinsertin pinnalle. Kolmisolumallissa solut kasvoivat yhtenäisenä kerroksena insertin molemmin puolin (kuva 1).

310

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kuva 1. Pyyhkäisyelektronimikroskooppikuvat A) A549- ja THP-1-soluista soluviljelyinserttien apikaalipuolella ja B) EA.hy926-soluista soluviljelyinserttien basaalipuolella kolmisolumallissa. Kemokiini IL-8 -pitoisuus soluviljelynesteessä ja solukkojen tiiveys Keuhkosurfaktantille altistettujen solujen tuottama IL-8-pitoisuus ja solukon resistanssi eivät eronneet tilastollisesti merkittävästi (Mann Whitney t-testi, p<0,05) pelkälle soluviljelynesteelle altistetuista soluista kummallakaan solumallilla (kuva 2). Primäärisolumallissa solukon resistanssi oli selvästi kolmisolumallia suurempi (kuva 2).

Kuva 2. A) IL-8-pitoisuus ja B) solupeitteen resistanssi soluviljelynesteelle ja keuhkosurfaktantille altistetussa kolmisolu- ja primäärisolumallissa. Hiukkasnäytteelle altistetussa kolmisolumallissa IL-8-pitoisuus oli hieman suurempi kontrolliin verrattuna (kuva 3). Ero oli tilastollisesti merkittävä kahdella hiukkasnäytteen laimennoksella (1:32 ja 1:4) (kaksisuuntainen ANOVA, p<0,05) (kuva 3A). Hiukkasnäytteille altistettujen primäärisolujen IL-8 tuotanto vaikutti myös käynnistyvän altistuksen seurauksena, joskaan IL-8 pitoisuudessa ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa kontrollinäytteisiin verratessa (kuva 3A). Solukon resistanssimittauksissa ei havaittu merkittävää eroa näytteiden ja kontrollien välillä kummankaan solumallin kohdalla (kaksisuuntainen ANOVA, p<0,05) (kuva 3B).

Sisäilmastoseminaari 2018

311

Kuva 3. Kolmi- ja primäärisolumallin A) IL-8-pitoisuus ja B) solukon resistanssi 24 tunnin hiukkasaltistuksen jälkeen. Hiukkasnäyte ja vastaava kontrollinäyte on laimennettu 1:4, 1:8, 1:16 ja 1:32 keuhkosurfaktanttiin. Solukkojen huuhtelunesteen proteiinimittauksen herkkyyden todettiin olevan riittämätön erottelemaan eri altisteiden vaikutuksia molemmissa solumalleissa. JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksessa havaittiin, että keuhkosurfaktantti soveltui hyvin hiukkasten laimennosliuokseksi eikä se ollut haitallista altistetuille soluille. Keuhkosurfaktantin koostumus ja vaikutukset soluihin voivat kuitenkin vaihdella eri valmistuserien välillä riippuen sekoituksen onnistumisesta, minkä vuoksi kukin erä on hyvä testata soluilla ennen varsinaisten altistuskokeiden aloittamista. Molemmissa solumalleissa solujen kasvatus soluviljelyinserteillä ilman ja nesteen rajapinnassa onnistui hyvin, ja kolmisolumallissa mikroskoopilla voitiin todeta solujen jakautuneen tasaisesti kasvatusalustana toimivan soluviljelyinsertin molemmille puolille. Lievästi kohonneen IL-8 -pitoisuuden perusteella hiukkasaltistus aktivoi altistettuja soluja, mutta mittaustulosten vaihtelun vuoksi ero kontrollinäytteisiin verrattuna oli tilastollisesti merkittävä vain muutamalla annoksella. Solukkojen resistanssissa ei havaittu kummankaan solumallin kohdalla merkittävää eroa altistettujen ja kontrollinäytteiden välillä, mikä viittaa siihen, ettei altistus ollut solukoille akuutisti toksinen. Primäärisolumalli oli selvästi kolmisolumallia tiiviimpi, joten resistanssimittaukset soveltuvat paremmin primäärisoluista erilaistetun solukon eheyden arviointiin. KIITOKSET Kiitämme Suomen Akatemiaa hankkeen rahoittamisesta (rahoitusnumero 296724 ja 296587).

312

Sisäilmayhdistys raportti 36

LÄHDELUETTELO 1.

Huttunen, K. ja Korkalainen, M. (2017) Microbial Secondary Metabolites and Knowledge on Inhalation Effects. Exposure to Microbiological Agents in Indoor and Occupational Environments, 2017, s. 215-216.

2.

Klein, S.G. ym. (2011) Potential of Coculture In Vitro Models to Study Inflammatory and Sensitizing Effects of Particles on the Lung. Toxicology In Vitro 25 (2011), s. 1516-1534.

3.

Müller, L. ym. (2009) Oxidative Stress and Inflammation Response After Nanoparticle Exposure: Differences Between Human Lung Cell Monocultures and an Advanced Three-Dimensional Model of the Human Epithelial Airways. Journal of the Royal Society Interface.

4.

Alfaro-Moreno, E. ym. (2008) Co-Cultures of Multiple Cell Types Mimic Pulmonary Cell Communication in Response to Urban PM10. European Respiratory Journal 2008; 32, s. 1184-1194.

5.

Klein, S.G. ym. (2013) An Improved 3D Tetraculture System Mimicking the Cellular Organization at the Alveolar Barrier to Study the Potential Toxic Effects of Particles on the Lung. Particle and Fibre Toxicology, 2013, 10:31.

6.

Kumar, A. ym. (2017) A Biocompatible Synthetic Lung Fluid Based on Human Respiratory Tract Lining Fluid Composition. Pharmaceutical Research, 2017; 34(12), s. 2454-2465.

7.

Bicer, E.M. (2015) Compositional Characterization of Human Respiratory Tract Lining Fluids for the Design of Disease Specific Simulants. King´s College London, 2015.

8.

Slade, R. ym. (1993) Comparison of Antioxidant Substances in Bronchoalveolar Lavage Cells and Fluid From Humans, Guinea Pigs, and Rats. Experimental Lung Research. Vol. 19.

9.

Rauprich, P. ym. (2000) Influence of Modified Natural or Synthetic Surfactant Preparations on Growth of Bacteria Causing Infections in the Neonatal Period. Clinical and Diagnostic Laboratory Immunology, Sept. 2000, s. 817-822.

10. Sun, G. ym. (2001) Oxidative Interactions of Synthetic Lung Epithelial Lining Fluid with Metal-Containing Particulate Matter. American Journal of Physiology-Lung Cellular and Molecular Physiology, 281: L807-L815.

Sisäilmastoseminaari 2018

313

NEUTROFIILISTEN GRANULOSYYTTIEN KÄYTTÖ TOKSIINIEN TERVEYSHAITAN ARVIOINNISSA Janne Atosuo1,2, Liisa Vilén1,2, Eetu Suominen1,2, Esa-Matti Lilius1 1 2

Turun yliopisto Biokemian laitos Kliininen tutkimusyksikkö TROSSI Immunokemian laboratorio

TIIVISTELMÄ Asumisterveysasetuksessa suositellut tutkimusmenetelmät kosteus- ja mikrobivaurioiden havaitsemiseen ovat rakennuksesta kerättyjen materiaalinäytteiden mikrobiviljelyt tai qPCR mittaukset. Nämä ovat käyttökelpoisia arvioitaessa tilankäyttäjien terveysriskiä, mutta eivät kuitenkaan kerro mitään mahdollisista toksiineista, jotka ovat rakennuksen käyttäjälle hyvin vakavasti otettavia terveydellisiä riskitekijöitä. Toksiinit ovat joko homeen ja/tai bakteerien aineenvaihduntatuotteista tai vaurioituneista rakenteista sisäilmaan haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Terveyshaittaa arvioitaessa voidaan hyödyntää nopeita sisäilman kokonaistoksisuusmittausmenetelmiä. Uusimpana menetelmänä voidaan käyttää analyysisysteemiä, joka perustuvat nisäkkäiden perifeerisen verenkierron yleisimpien valkosolujen, neutrofiilisten granulosyyttien käyttöön koetinsoluina. SISÄILMAN TOKSIUUDEN MITTAUS JA TERVEYSHAITAN ARVIOINTI Mikrobien ja rakennusmateriaalien emittoimilla kemikaaleilla on todettu olevan vakavia vaikutuksia tilankäyttäjien terveyteen/1-3/. Myrkyllisten kemikaalien havaitsemiseen sisäilmasta voidaan käyttää toksisuusmittausmenetelmiä /4-6/, joilla haitta pystytään nopeasti toteamaan. Yksikössämme on rutiinikäytössä bakteerikoettimeen (E. coli-lux) perustuva, sisäilman kokonaistoksisuutta pyyhkäistystä yläpölynäytteestä mittaava menetelmä, jonka on todettu korreloivan erittäin hyvin vaurioiden aiheuttamien terveysvaikutusten kanssa /4,7,8/. Leukosyyttitestiä on käytetty nisäkässolureferenssinä, josta on saatu lupaavia tuloksia sekä toksisuuden että vaurioiden aiheuttamien immunologisten vasteiden objektiivisessa mittaamisessa. Sisäilmaongelmien tutkimuksessa on jatkuvasti hyödynnettävä uutta tutkimustietoa ja menetelmiä, joista voidaan jalostaa uusia, nopeita ja käytännöllisiä mittareita tilankäyttäjien altisuksen havaitsemiseen ja estämiseen. Tulevaisuudessa toksisuusmittaukset sekä immunotoksikologiset analyysit tulevat muodostamaan tärkeän osan rakennuksille ja niiden käyttäjille tehdystä tutkimuksista, perinteisten mikrobitukimusten ohella. Neutrofiilien toiminta, aktiivisuuden ja vasteiden mittaaminen (in vitro/in vivo) Neutrofiilit toimivat immuunijärjestelmän ensimmäisenä solupuolustuslinjana ja ne käytännössä, fagosytoimalla, tuhoavat ja poistavat kaikki järjestelmää ja kudosta uhkaavat tunkeutujat tai vieraspartikkelit /8/. Neutrofiilit osallistuvat myös olennaisina tekijöinä immuunivasteen ja sen homeostaasin säätelyyn. Toksisuusmittauksissa neutrofiilejä voidaan käyttää sekä in vitro että in vivo koetinsoluina /9/. In vitro systeemissä eristetyt tai kokoveren neutrofiilit altistetaan suoraan tutkittavalle

314

Sisäilmayhdistys raportti 36

kemikaalille tai esim. pölynäytteelle. In vivo menetelmässä neutrofiilit indikoivat koko biologisen systeemin patofysiologista tilaa. Fagosytoosin yhteydessä neutrofiilien fagoslysosomeissa syntyy hapetus/pelkistysreaktioiden yhteydessä elektronien viritystiloja, jotka purkautuessaan vapauttavat valoakvantteja, kemiluminesenssiä (KL) /7/. Reaktiot kuluttavat runsaasti molekulaarista happea ja siksi tapahtumaa kutsutaan hengitysryöpsähdykseksi (engl. respiratory burst). Neutrofiilien aktivaattoreina voidaan käyttää opsonisoituja tai opsonisoimattomia partikkeleita (tsymosaani, lateksipartikkelit), mikrobipartikkeleita (solut, itiöt), lateksipartikkelit, immuunikomplekseja sekä liukoisia aktivaattoreita kuten LPS:ää ja FMLP:tä. Opsonisaatiolla tarkoitetaan partikkelin pintaan tarttuneita komplementin komponentteja ja immunoglobuliineja, jotka neutrofiili tunnistaa mm. komplementtireseptoreilla (CR1 ja CR3) sekä immunoglobuliini-J reseptoreilla (FcJRII ja FcJRIII) /7/. Käytössä on kaksi menetelmää, joilla neutrofiilien aktiivisuutta ja toimintaa voidaan havainnoida. 1) Fagosytoosiaktiivisuuden yhteydessä emittoituva KL, voidaan helposti mitata luminometrillä, luminolilla vahvistetussa reaktiosta. Signaalin suuruus on suoraan verrannollinen solun aktiivisuuteen. Aktivointiin käytetään yleensä opsonioituja tsymosaanipartikkeleita. Toksisuus havaitaan KL:n laskuna (in vivo ja in vitro) /10/. Samalla menetelmällä voidaan havainnoida myös seerumin spesifisiä vasta-aineita. Mahdolliset antigeenispesifiset Immunoglobuliinit opsonisoivat antigeenin, joka tehostaa fagosytoosiaktiivisuutta ja näkyy kasvaneena KL signaalina. Neutrofiilien aktivointi tapahtuu itse antigeenillä, eli mikrobipartikkelilla. Testaus tapahtuu pääasiallisesti antikoaguloidusta (EDTA, hepariini tai sitraatti) verinäytteestä eristetyistä neutrofiileistä. Koska herkkä menetelmä mahdollistaa mittauksen myös sormenpääverinäytteestä (ex vivo), pyritään menetelmästä kehittämään in situ pikatestiä. KL signaalin havaitsemiseen riittää alle tuhat neutrofiiliä /8/. 2) Toksisuuden ja vauriotilan aiheuttamaa altistumista (in vivo) voidaan analysoida mittaamalla virtaussytometrillä komplementti- ja immunoglobuliinireseptoreiden ilmenemisfenotyyppejä fagosyyttien pinnalta. Tässä altistuneilla henkilöillä on terveisiin kontrolleihin verrattuna eriävä fenotyyppi /7,11/. Toksisuuden mittaaminen in vitro Menetelmässä eristettyjä tai kokoveren neutrofiilejä käytetään koetinsoluina kemikaalien toksisuudelle. Testeissä käytetään tunnettua solulukumäärää, jotta aktiivisuus per solu voidaan laskea. Neutrofiilejä altistetaan testattavalle aineille tai esimerkiksi uutetulle pölynäytteelle yleensä esim. 30 min ajan, jonka jälkeen aktiivisuus mitataan. Mittausreferenssinä käytetään rinnakkaismittausta jossa soluja ei altisteta toksiinille, vaan esimerkiksi pelkälle uutosliuottimelle. Pelkkien solujen aiheuttama taustasignaali, mitataan kaivoista joissa soluja ei aktivoida ja tämä signaali, tausta, vähennetään varsinaisista mittaustuloksista. Kuvassa 1 esitetään antimysiini A:n mittauksista saadut kineettiset arvot (Kuva 1A), sekä niiden perusteella lasketut annosvasteet (Kuva 1B). Toksiini vaikutti neutrofiilien aktiivisuuteen laskien KL huippuarvoja annosvasteisesti. Muilla testatuilla mikrobitoksiineilla, kuten deoksinivalenolilla, moniliformiinilla, T-2 toksiinilla, okratoksiinilla, sytokalasiini D:llä ja kloramfenikolilla EC50 arvot (5 x 10 4 neutrofiiliä) vaihtelivat 0,1 Pg/ml muutamaan sataan mikrogrammaan millilitrassa, riippuen mm. toksiinista, käytetystä liuottimesta, aktivaattorista ja solumäärästä. Eroavaisuuksia löytyy toksiinien vaikutusmekanismien vuoksi vertailtaessa nisäkässoluja bakteerisolukoetinta. Kloramfenikoli oli hyvin myrkyllistä bakteerisolukoettimelle (E.

Sisäilmastoseminaari 2018

315

coli-lux) mutta heikosti toksinen neutrofiileille. Toisaalta Sytokalasiini D on erittäin myrkyllistä neutrofiileille, mutta hyvin heikosti toksinen bakteerikoettimelle /7/.

A

0 Pg/ml 0,01 Pg/ml 0,1Pg/ml 1 Pg/ml 10 Pg/ml

35000 30000

B 100 90 80

KL huippu (%)

Kemiluminesenssi

(KL)

40000

25000 20000 15000

70 60 50 40 30

10000 20

5000

10

0 0

20

40

60

80

100

120

140

min

0 0,01

0,1

EC50 = 0,09 Pg/ml

1

10

Pg/ml

Kuva 1: Mitokondriomyrkky antimysiini A:n vaikutus ihmisen sormenpääveren neutrofiilien fagosytoosiaktiivisuuteen. Kuvassa A vaikutus KL kinetiikkaan. Arvot kolmen mittauskaivon keskiarvo ja STDV. Kuvassa B Antimysiini A:n annosvasteet. Annosvaste 0 μg/ml, eli pelkkien neutrofiilien vaste, määriteltiin 100 %:ksi. Myrkyn EC50 arvo käytetylle solumäärälle on noin 0,09 Pg/ml. Kun olosuhteet valitaan oikein, pystytään reaktioista erottelemaan fagosytoosin adheesioja ingestiovaihe /7/. Sytokalasiini D on aktiini-inhibiittorina ja estää solun tukirangan toiminnan ja siten myös aktiivisen fagosytoosin, koska solun kuroutuminen kohteen ympärille, sekä sen sisäinen rakkulaliikenne eivät toimi. Testeissä, jo melko pienillä pitoisuuksilla, tämä havaitaan kinetiikassa korkeana KL huippuna (adheesiohuippuna) jo noin 5 minuutin inkubaation jälkeen. Itse fagosytoosihuippu on hyvin matala, koska ingestiota ei enää tapahdu kunnolla. Koko fagosytoosin aktivointi ja varsinkin ingestio, ovat ATP - ja siis myös mitokondrioriippuvaista. Mitokondrioilla on neutrofiileissä tärkeä rooli apoptoosin indusoijana /12/. Vaikka neutrofiileillä on tunnetusti muihin soluihin verrattuna erilaiset mitokondriot ja vaikka ATP:tä fagosytoosiin saadaan suoraan anaerobisesti, soluliman glykolyysistä, neutrofiilejä voidaan käyttää mitokondriomyrkyllisyyden mittareina. Mitokondriotoksiinit vaikuttavat usein elektronisiirtoketjun komplekseihin aiheuttaen soluhengityksen inhibition. Tämä tapahtuu joko suoraan energiametebolisesti tai mitokondriovaurio-merkkiaineiden välityksellä. Mitokondriomyrkyllisyys ilmenee fagosytoosiaktiivisuuden laskua, joka havaitaan laskeneena KL signaalina (kuva 1). Toksisuuden mittaaminen in vivo Neutrofiilit ovat herkkiä reagoimaan toksisuuteen ja toimivat tehokkaasti koko elimistön patofysiologisen tilan mittareina /9/. In vivo tutkimuksessa selvitetään toksisuuden vaikutusta systeemisesti. Tutkimuksissa havaittiin moniliformiinin (fusarium toksiini) laskevan rottien (n=48) neutrofiiliaktiivisuutta 28 päivää kestäneen altistumisjakson aikana /10/. Rotat jaettiin eri annoksilla altistettavien ryhmiin, sekä kontrolliryhmään, jota ei altistettu. Rotilta mitattiin viikoittain kokoveren KL arvot (aktivaatio opsonisoidulla tsymosaanilla) sekä laskettiin ja differentioitiin leukosyytit. Aktivaatiotuloksissa otettiin huomioon solumäärät, eli laskettiin aktivaatio/solu. Ero solujen altistettujen ja altistamattomien koe-eläinten välillä oli merkitsevä. Myrkkyannokset eivät merkitsevästi vaikuttaneet leukosyyttien tai neutrofiilien lukumääriin, ainoastaan niiden fagosytoosiaktiivisuuteen. Lisäksi tutkittiin

316

Sisäilmayhdistys raportti 36

kaksi eri altistustason satelliittiryhmää, joiden altistus lopetettiin 28 päivän jälkeen ja joiden tutkimusta jatkettiin vielä 14 päivää. Näissä ryhmissä toksiinin aiheuttama aktiivisuuden lasku ei korjaantunut. Nyt neutrofiilivasteita verrataan vauriokohteiden ja ns. terveiden referenssikohteiden tilankäyttäjien välillä ja nähtäväksi jää voidaanko neutrofiilejä käyttää biomonitorointimenetelmänä havaitsemaan mahdollinen altistus, siis toksiinin tai toksiinien aiheuttama vaikutus koko biologiseen systeemiin /4/. Materiaalista on etsitty pahiten oireilevat henkilöt, joilta oli mahdollisuus kerätä verinäytteet (n=17) ja heiltä testattiin neutrofiilien aktiivisuus kemiluminesenssireaktiolla. Eristetyt neutrofiilit aktivoitiin tsymosaanilla ja mitatut emissiomaksimit jaettiin solujen lukumäärällä, jotta saatiin tieto spesifisestä aktiivisuudesta (aktiivisuus/solu) (Kuva 2). Kontrolliryhmän (n=18), eli terveiden henkilöiden keskiarvo määritettiin 100 %:ksi ja kaikkia arvoja verrattiin tähän arvoon. Vaikka testiryhmä on edelleen pieni, löytyy vauriokohteiden tilankäyttäjistä selkeäasti matala-aktiivisempi populaatio (Kuva 2).

Kuva 2: Testattujen henkilöiden neutrofiilien soluspesifiset fagosytoosiaktiivisuudet. Kontrolliryhmän (n=18), eli terveiden henkilöiden keskiarvo määritettiin 100 %:ksi. Vaurioryhmän (n=17) kohdalla erottui alhaisen aktiivisuuden omaava ryhmä, joka on kuvassa ympyröity. Seerumin itiöspesifisten immunoglobuliinien kvantitointi neutrofiilien avulla Mikrobivauroisessa rakennuksessa pääasiallisin altistuksen lähde tilankäyttäjille ovat mikrobikasvustosta irtoavat partikkelit kuten itiöt ja rihmaston osat /3, 13/. Yleisesti patogeenien tiedetään välttävän elimistön puolustusmekanismeja ja varsinkin fagosytoivia soluja tiettyjen spesifisten pintarakenteiden ansiosta. Seerumin vastaaineiden tärkeimpänä tehtävistä on tunnistaa ja tarttua näihin pinta-antigeeneihin (opsonisaatio) ja näin tehostaa fagosytoosia. Kun itiöitä inkuboidaan seeruminäytteessä, tarttuvat siinä mahdollisesti olevat itiöspesifiset vasta-aineet itiön pintarakenteisiin. KL mittauksessa seerumin vasta-aineilla opsonisoidut itiöt, siis altistuneiden henkilöiden seerumissa inkuboidut, antavat huomattavasti korkeamman KL emission verrattuna altistumattomien henkilöiden vastaaviin tuloksiin, joilta ei itiöspesifisiä vasta-aineita löydy. Menetelmässä voidaan hyödyntää sekä eristetyillä soluilla että kokoverestä tehtävää mittausta ja se toimii sekä heterologisena että autologisena mittaussysteeminä. Menetelmää on testattu Aspergillus versicolorin sekä Streptomyces albuksen itiöillä /4/.

Sisäilmastoseminaari 2018

317

Tutkittaessa useita erilaisia vauriorakennuksia, menetelmä ei korreloinut hyvin oireiden kanssa, mutta kohteissa, jossa oli selkeästi altistuttu mikrobivaurioille, menetelmä antoi hyvän korrelaation. Rinnakkaisena menetelmänä seerumeista testattiin ELISA menetelmällä samoja itiöitä vastaan spesifiset IgA, IgG ja IgM luokan vasta-aineet, joista fagosytoositestin kanssa korreloivat IgG ja IgA. Kuten kirjallisuudessa on raportoitu, on home- ja bakteeri-itiöiden pinnoilta osoitettavissa huomattavaa samankaltaisuutta ja konservoituneita rakenteita /14/. Tämä on rakennetutkimusten lisäksi havaittu vasta-ainetutkimuksissa ristireagointeina eri itiöiden välillä. Jos havainto osoittautuu oikeaksi, voidaan tulevaisuudessa altistustestauksia suorittaa yhdellä tai vain muutamalla antigeenillä ilman lukuisia antigeenejä sisältäviä paneeleja. Näin ollen, paikan päällä, in situ, suoritettaviin pikatestauksiin, menetelmä soveltuisi erittäin hyvin. Fagosyyttien reseptorifenotyypin määritys Bakteeri ja virusinfektiot pystytään differentioimaan mittaamalla tiettyjen reseptoreiden ja reseptoriryhmien ilmeneminen leukosyyttipopulaatiossa /7, 11/. Menetelmä perustuu virtaussytometrillä tehtyihin mittauksiin, jossa halutut reseptorit tunnistetaan fluoresenssileimatuilla (FITC tai PE) monoklonaalisilla vasta-aineilla. Bakteeri- ja virusinfektiossa monosyyttien pinnalla tutkittujen reseptoreiden (CR1, CR3, FcJRI ja FcJRII) ilmeneminen oli korkealla tasolla, kun taas neutrofiileillä näin oli vain bakteeriinfektion yhteydessä. Virusinfektiossa neutrofiilien CR1 ja FcJRII reseptoreiden ilmeneminen oli hyvin matalalla tasolla. Menetelmällä on testattu suuri määrä infektiopotilaita (n >1200) ja sillä pystytään hyvin korkeaan spesifisyyteen ja sensitiivisyyteen bakteeri/virus-differentiaalidiagnostiikassa /7, 11/. Menetelmä on käytössä Turun yliopistollisen keskussairaalassa. Nyt hypoteesina on, että altistus homeille ja bakteereille vauriokohteessa voitaisiin havaita muuttuneena reseptoriilmenemisenä. Idea on perusteltavissa sillä, että vaikka kysymyksessä ei olekaan varsinaisesta infektiosairaudesta, kuuluu altistukseen immuunipuolustuksen aktivaatio mukaan lukien erilaisten säätelytekijöiden eritys ja nämä toimet näkyvät yleensä myös valkosolujen pintareseptoreiden ilmenemisprofiilien muutoksina. Testaukset vauriokohteiden tilankäyttäjille on aloitettu ja menetelmää testataan käynnissä olevassa Juho Vainion säätiön rahoittamassa (2018) tutkimusprojektissamme. YHTEENVETO Neutrofiilejä voidaan helppokäyttöisten menetelmien vuoksi hyödyntää sekä toksisuusmittauksissa että biomonitorointimenetelmissä, todentamassa yksilön mahdollista altistumista vaurioille. Laboratoriotyössä ongelmana on, ettei neutrofiilejä pystytä säilömään ja niiden käyttö on rajoitettu muutamaan tuntiin verinäytteen ottamisesta. Etuna tutkimuksessa on neutrofiilien korkea herkkyys reagoida elimistön toiminnan muutoksiin, sairauksiin ja myrkkyihin (esim. mitokondriotoksiuuteen). Tämä sama ominaisuus, herkkyys, aiheuttaa sen, että eri henkilöillä, eri päivinä tehdyt mittaukset eivät absoluuttisilta arvoiltaan ole verrattavissa, vaan aktivisuus on aina laskettava solua kohden ja vertailu suoritettava tulosten normalisoinnin kautta. Sormenpääverestä tehtävät mittaukset ja varsinkin immunologisten vasteiden monitorointi tarjoavat tulevaisuudessa lupaavat näkymät vauriokohteiden tilankäyttäjien pikatestausmenetelmien käyttöönotolle.

318

Sisäilmayhdistys raportti 36

LÄHDELUETTELO 1.

2. 3.

4.

5.

6.

7. 8.

9. 10.

11.

12.

13.

14.

Borras-Santos, A., Jacobs, JH., Taubel, M., Haverinen-Shaughnessy, U., Krop, EJ., Huttunen, K., Hirvonen, MR., Pekkanen, J., Heederik, DJ., Zock, JP., Hyvärinen, A. (2013) Dampness and mould in schools and respiratory symptoms in children: the HITEA study. Occup Environ Med Oct;70(10):681-687. Campbell, AW., Anyanwu, EC., Morad, M., (2004) Evaluation of the drug treatment and persistence of onychomycosis. ScientificWorldJournal Aug 31;4:760-777. Putus, T. (2017) Home ja terveys Kosteusvauriohomeiden , hiivojen ja sädesienten esiintyminen sekä terveyshaitat. Pori, Finland: Suomen Ympäristö- ja Terveysalan Kustannus Oy. Atosuo, J. (2017) Sisäilmavaurioiden nopea havainnointi, kokonaistoksisuusmittausten korrelaatio työntekijöiden terveysvasteiden ja mikrobihavaintojen kanssa. LOPPURAPORTTI. Työsuojelurahasto, Hanke 116050 Andersson, MA., Mikkola, R., Rasimus, S., Hoornstra, D., Salin, P., Rahkila, R., Heikkinen, M., Mattila, S., Peltola, J., Kalso, S., Salkinoja-Salonen, M. (2010) Boar spermatozoa as a biosensor for detecting toxic substances in indoor dust and aerosols. Toxicol In Vitro Oct;24(7):2041-2052. Salin, JT., Salkinoja-Salonen, M., Salin, PJ., Nelo, K., Holma, T., Ohtonen, P., Syrjälä, H. (2017) Building-related symptoms are linked to the in vitro toxicity of indoor dust and airborne microbial propagules in schools: A cross-sectional study. Environ Res Jan 17;154:234-239. Vilen, LK., Atosuo, J., Lilius, EM. (2017) The Response of Phagocytes to Indoor Air Toxicity. Front Immunol Jul 28;8:887. Atosuo, JT. (2015) Novel cellular luminescence probes for immunological and toxicological assessments. Academic Dissertation. Annales Universitatis Turkuensis A1, no. 512. Lilius, EM., Marnila, P. (1992) Photon emission of phagocytes in relation to stress and disease. Experientia Dec 1;48(11-12):1082-1091. Jonsson, M., Atosuo, J., Jestoi, M., Nathanail, AV., Kokkonen, UM., Anttila, M., Koivisto, P., Lilius, E-M., Peltonen, K. (2014) Repeated dose 28-day oral toxicity study of moniliformin in rats. Toxicol Lett Dec 4;233(1):38-44. Nuutila, J., Jalava-Karvinen, P., Hohenthal, U., Kotilainen, P., Pelliniemi, TT., Nikoskelainen, J., Lilius, E-M. (2013) Use of complement regulators, CD35, CD46, CD55, and CD59, on leukocytes as markers for diagnosis of viral and bacterial infections. Hum Immunol May;74(5):522-530. Bao, Y., Ledderose, C., Seier, T., Graf, AF., Brix, B., Chong, E., Junger, WG. (2014) Mitochondria regulate neutrophil activation by generating ATP for autocrine purinergic signaling. J Biol Chem Sep 26;289(39):26794-26803. Kildeso, J., Wurtz, H., Nielsen, KF., Kruse, P., Wilkins, K., Thrane, U., Gravesen, S., Nielsen, PA., Schneider, T. (2003) Determination of fungal spore release from wet building materials. Indoor Air Jun;13(2):148-155. Schmechel, D., Simpson, JP., Beezhold, D., Lewis, DM. (2006) The development of species-specific immunodiagnostics for Stachybotrys chartarum: the role of crossreactivity. J Immunol Methods Feb 20;309(1-2):150-159.

Sisäilmastoseminaari 2018

319

EARLY DETECTION OF CHANGES IN BUILDING MATERIALS USING MVOCS AND FTIR ANALYSES TO AID MOLD AND MOISTURE REMEDIATION Jacob Mensah-Attipoe1, Jari T.T Leskinen2, Arto Koistinen2, Marko Hyttinen1, Pertti Pasanen1 1 2

Department of Environmental and Biological Sciences, University of Eastern Finland SIB Labs, University of Eastern Finland

SUMMARY Microbial volatile organic compounds (MVOC) analysis and changes in material chemical composition using Fourier Transform Infrared (FTIR) were used to detect early changes in building materials when exposed to mold and moisture. Pieces of wood and gypsum boards were inoculated with two common indoor fungi – Aspergillus puulaauensis and Penicillium polonicum to simulate mold damage. Material pieces were also inoculated with distilled water to simulate moisture damage. All materials were incubated in conditioned chambers and analyzed at 0 day, 1, 4 and 8 weeks. First changes were detected within 4 weeks of inoculation and incubation. However, the responses in homogeneous biological specimen led to high variance in the infrared spectra detected from the specimens. MVOC types and concentrations varied with increase in incubation period. The two methods combined can be useful tools for early identification of the need for mold and moisture remediation. INTRODUCTION The demands on durability, energy balance and health of houses are becoming a growing issue in recent times. This is because building materials age naturally resulting in increased risk of decay of the building materials and subsequent damage to buildings. There are processes, however, that accelerate aging of the materials and these are mainly microbial or moisture damage. An experimental challenge is to be able to detect the mold or moisture damage to building material at the early stages. Fourier transform infrared (FTIR) spectroscopy is a technique that has been used to identify changes in molecular units such as cellulose, hemicellulose and lignin in wood (Jelle et al., 2012). Muller et al. (2009) found that these compounds have characteristic absorption spectra in FTIR analysis. An increase in the intensity of absorbance in FTIR spectra indicates an increase in the amount of the compounds being targeted. Building materials, both undamaged and without mold growth, emit volatile organic compounds (VOC). However, some specific volatile organic compounds usually related to microbial growth (e.g., 1-octen-3-ol, 3-octanone) are released into indoor air during mold or moisture damage. Studies so far suggest that MVOCs analyses are not valid and trustful method to detect mold growth. This is because MVOCs are not emitted at all times during mold growth as this depends mainly on the species and stage of growth. Moisture damaged materials (without microbes) can emit the same compounds as materials with microbes. Despite these limitations, measuring these microbial volatiles serve as surrogate for detecting mold growth.

320

Sisäilmayhdistys raportti 36

The aim of this study was to account for the micro scale modification caused by moisture accumulation and mold growth on the surfaces of building materials. Microbial volatile organic compounds detected from the different building materials were compared with FTIR spectra to confirm chemical changes that occur in the materials. MATERIALS AND METHODS Two building materials, wood and gypsum board, were inoculated separately with two common indoor fungi – Aspergillus puulaauensis and Penicillium polonicum. Inoculated material samples were incubated at room temperature (21 ± 2 oC) in controlled condition chambers (2 L) for 0 days, 1, 4 and 8 weeks with approximately 100 ml of saturated K2SO4 (150 g/l) solution placed at the bottom of the chamber. Blank material pieces were also incubated under the similar conditions. The materials were weighed at the end of each time point of VOC sampling to estimate the amount of TVOC and MVOCs emitted per gram of the materials. FTIR Analysis: A small piece of the building material with growth (area = 1 – 2 cm2 and 1 – 2 mm thick) was cut out and used for FTIR analysis. We assumed the growth of fungi or moisture accumulation may not be uniform across the materials surface, therefore IR information were obtained from three different locations of the same material piece and the average calculated. The mid-IR region of 4000 – 650 cm-1 was evaluated to characterize the building material. An average of 64 scans were obtained for a single spectrum. OMNIC software was used for the spectral analysis. The spectra were baseline corrected and the average of the three spectra from the same material obtained were compared with average spectra from other sample treatments. TVOC analysis: The TVOC value is defined to be the integrated detector response value in toluene equivalents of compounds eluting between and including C6 to C16 as given in ISO 16000-6:2004. MVOC analyses: Chamber air was sampled using tenax tubes. Chambers containing wood samples were sampled for 3 minutes while chambers with gypsum board pieces were sampled for 9 minutes at a flow rate of 0.3 lpm. MVOCs from chambers containing the blank materials were compared with materials with microbial growth at 0 day and 2 months. MVOCs were analyzed by a gas chromatograph (Agilent 7890) equipped with a mass selective detector (Agilent 5975C) after thermal desorption (TD) (Markes TD-100). MVOCs were targeted using classifications based on studies by Betancourt et al. (2013). RESULTS Table 1 shows the total volatile organic compounds detected from the materials as well as the targeted microbial organic compounds obtained from the different treatments of building materials. Although Penicillium polonicum on wood produced the highest total VOC, only one of the targeted MVOC (3-methyl-1-butanol) was detected. Aspergillus puulaauensis on wood emitted more MVOCs. On gypsum board, Penicillium polonicum produced only 3-octanone.

Sisäilmastoseminaari 2018

321

Table 1. Total concentration of all volatile organic compounds (TVOC) and concentrations of target microbial volatile organic compounds (MVOC) detected in the building materials with the various treatments at 8 weeks of incubation. Material treatment with total volatile organic compounds (TVOC) and MVOC (μg/m3/g) Target AP AP PP PP Wood Gypsum microbial wood gypsum wood gypsum blank blank compounds TVOC 3891 21.50 5352 38.31 2588 22.45 3-octanol 0.03 1-octen-322.52 ol 3-octanone 27.64 0.12 9.49 3-methyl3.28 4.14 3.31 1-butanol 3-methyl19.00 2-butanol AP wood – Aspergillus puulaauensis on wood; AP gypsum – Aspergillus puulaauensis on gypsum board; PP wood – penicillium polonicum on wood and PP gypsum – Penicillium polonicum on gypsum board. Chemical changes caused by the influence of moisture and fungal growth are presented by the FTIR spectra. Fig. 1 presents the FTIR spectra comparing effects of the two fungal species as well as effect of moisture on wood and gypsum board incubated for 0 days, 1, 4 and 8 weeks. FTIR spectra of all the sample treatments were distinguished by differences in absorbances at wavenumbers between 1700 and 800 cm-1, the range mostly associated with changes in cellulosic, hemicellulosic and lignin compounds. Regions between 1486 1188 cm-1 are mainly associated with hemicellulose compounds while 1288 – 1216 cm-1 regions are associated with cellulose compounds. Regions between 1076 and 1014 cm-1 associated with carbohydrates and 1539 – 1504 cm-1 for lignin compounds. Significant changes in FTIR spectra were observed when gypsum board were inoculated with the test fungal species than in wood (Fig. 1(A) and (C) and Fig. 1(B) and (D) respectively). For example, an increase in spectral intensity was observed at about 1600 cm-1 for both gypsum board and wood. However, an increase in intensity was observed about 1300 cm-1 for gypsum board and not wood (Fig. 1 C, D). Region around 2900 cm-1 increased with time for wood treatment but not for gypsum board. No significant changes were observed during moisture accumulation in wood and gypsum board (Fig. 1 E, F). A slight decrease in intensity was observed at about 1700 cm -1 for wood while an increase in intensity at about 1450 cm-1 was observed for gypsum board (Fig. 1 E, F).

322

Sisäilmayhdistys raportti 36

Fig 1. Absorbance versus wavenumber between 4000 and 650 cm-1 for Aspergillus puulaauensis and Pencillium polonicum on gypsum board (A, C) and wood (B, D) as well as effect of moisture on gypsum board (E) and wood (F). DISCUSSION The results of our study are the first to attempt to link MVOC levels to FTIR spectra to determine early signs of deterioration in building materials when infected with mold. Two building materials and two fungal species were used therefore, a broad range of typical building materials must be tested with a broad range of different molds typically occurring indoors in order to establish a correlation between FTIR spectra and MVOCs that will be emitted from the materials. We therefore put forward these assumptions as more detailed studies are needed. Our results showed very clear increase in intensity of C=O stretch vibration in hemicellulosic, cellulosic compounds as well as lignin when both fungal species were inoculated on gypsum board. However, little or no MVOC was detected from it. Wood on the other hand had very little changes in intensities in FTIR spectra but showed very

Sisäilmastoseminaari 2018

323

high MVOV levels. It is not clear how these findings are correlated. Our assumption is that the paper covering the surface of gypsum board has modified structural components providing readily available nutrients to mold growing on their surface hence, the significant increase in spectral intensities of the celluloses and lignin. Unlike gypsum board, wood has intact components and therefore very difficult to digest by the mold within the shortest possible time. This could explain the less significant variation in intensities of spectra observed. The increase in TVOC and MVOC from wood compared to gypsum board can be explained by the increase in intensities in hydrocarbons region (around 2900 cm-1), indicating an increase in organic compounds, hence more VOCs emissions. REFERENCES 1.

Air—Part, I. (2004). 6: Determination of Volatile Organic Compounds In Indoor and Test Chamber Air by Active Sampling on Tenax TA Sorbent, Thermal Desorption and Gas Chromatography Using MS/FID. Geneva: International Organization for Standardization (ISO).

2.

Betancourt, D. A, Krebs, K., Moore, S. A., and Martin, S. M. (2013) Microbial volatile organic compound emissions from Stachybotrys chartarum growing on gypsum wallboard and ceiling tile. BMC Microbiol. 2013; 13: 283.

3.

Jelle, B. P., Rüther, P., & Hovde, P. J. (2012). Investigations of accelerated climate aged wood substrates by Fourier transform infrared material characterization. Advances in Materials Science and Engineering, 2012.

4.

Muller, G., Schopper, C., Vos, H., Kharazipour, A. and Polle, A. (2009) FTIR-ATR Spectroscopic analysis of changes in wood properties during particle and fiberboard production of hard and soft wood trees. Bioresources, 49-71.

324

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

KORJAAMINEN JA KÄYTTÖÄ TURVAAVAT RATKAISUT

325

326

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

327

VOIDAANKO ALTISTUMISTA SISÄILMAONGELMAISESSA RAKENNUKSESSA VÄHENTÄÄ – KÄYTTÖÄ TURVAAVAT TOIMENPITEET Hanna Leppänen1, Kaisa Jalkanen1, Mari Turunen1, Ulla Haverinen Shaugnessy1, Tero Marttila2, Anne Hyvärinen1 1 2

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Tampereen teknillinen yliopisto (TTY)

TIIVISTELMÄ Esityksessä kuvataan Avaimet terveelliseen ja turvalliseen rakennukseen (AVATER) hankkeessa koottu tieto ilmanpuhdistimien ja biosidien käytöstä, ns. tiivistämiskorjausten toimivuudesta ja rajoituksista, siivouksesta ja irtaimiston puhdistamisesta kosteusvauriokorjausten jälkeen sekä prosessin johtopäätökset. Tietoa koottiin muun muassa kirjallisuuskatsausten, kyselyiden ja verkostotapaamisten avulla sekä muiden tutkimushankkeiden tuloksia hyödyntämällä. JOHDANTO Rakennusten sisäilmaongelmien syiden korjaaminen ei ole aina mahdollista resurssien puuttuessa tai aina ongelmat eivät ole sellaisia, että ne vaativat välitöntä korjaamista. Tällöin tulee harkita rakennuksen käyttöä turvaavia toimenpiteitä eli keinoja torjua ja vähentää rakennuksen käyttäjien altistumista rakennusperäisille terveydellisille riskeille. Altistumista on pyritty torjumaan tai vähentämään esimerkiksi ilmanpuhdistimilla tai tekemällä erilaisia pintojen ja rakenteiden kemiallisia käsittelyjä, mutta näiden toimenpiteiden tehosta sekä mahdollisista haitoista ja rajoituksista tarvitaan lisää tietoa. Olennainen osa terveyshaittojen torjuntaa on myös kosteusvauriokorjausten jälkeinen siivous, jonka merkityksestä tarvitaan lisää tietoa sekä valistusta. AVATER -hankkeen tavoitteena oli koota tietoa, voidaanko ns. käyttöä turvaavilla toimenpiteillä, kuten ilmanpuhdistimien ja biosidien käytöllä, tiivistyskorjauksilla sekä korjausten jälkeisellä siivouksella ja irtaimiston puhdistamisella torjua tai vähentää tilojen käyttäjien altistumista home- ja kosteusvaurioituneessa rakennuksessa tai ns. homekorjausten jälkeen. ILMANPUHDISTIMIEN KÄYTTÖ Hankkeessa selvitettiin, miten rakennukseen sijoitettavat erilliset ilmanpuhdistimet vaikuttavat sisäilman epäpuhtauksien pitoisuuksiin ja koettuihin terveyshaittoihin keskittyen erityisesti kosteus- ja homevaurioista johtuviin sisäilmaongelmiin. Työ toteutettiin tekemällä kirjallisuuskatsaus tehdyistä tutkimuksista, kyselyllä kunnilta ilmanpuhdistimien käytön yleisyydestä ja toimivuudesta koettujen haittojen vähentämiseen koulukohteissa, kokoamalla käyttäjäkokemuksia suurimmilta kunnilta, joissa ilmanpuhdistimia on käytetty, kokoamalla tieto eniten käytettyjen laitteistojen teknisestä suoriutumisesta sekä verkostotapaamisella, jossa oli mukana muun muassa alan toimijoiden ja yhdistysten edustajia. Lisäksi hankkeessa on hyödynnetty THL:n kenttätutkimushanketta ilmanpuhdistimien tehosta kosteusvauriokohteissa (PUHHO).

328

Sisäilmayhdistys raportti 36

Ilmanpuhdistimilla voidaan vähentää sisäilman epäpuhtauksien pitoisuuksia /1/. Tämänhetkiset kokeelliset tutkimukset ovat kuitenkin puutteellisia osoittamaan ilmanpuhdistimien käytön hyötyjä allergioita ja astmaa sairastaville henkilöille. Osassa ilmanpuhdistimien käyttämistä tekniikoista voi syntyä sivutuotteina haitallisia yhdisteitä, mutta ns. yhdistelmälaitteella saavutettu hyöty voi olla suurempi kuin sen sivutuotteesta aiheutuva haitta. Ilmanpuhdistimia ei tule käyttää korjausten välttämiseksi tai korvaamaan puutteellista siivousta tai ilmanvaihtoa. Ilmanpuhdistimia voi käyttää pääasiassa väliaikaisesti esimerkiksi remonttia odottaessa tai sen aikana suojaamaan viereisiä tiloja, auttamaan herkistynyttä esimerkiksi palaamaan korjattuun tilaan ja tiloissa, joissa on tavallista suurempi hajukuorma. Ilmanpuhdistimien tarve on kuitenkin aina arvioitava tapauskohtaisesti ja ennen ilmanpuhdistimien käyttöönottoa tulee arvioida myös muiden epäpuhtauspitoisuuksia alentavien toimenpiteiden toteuttamista. Myös käyttäjille tulisi järjestää koulutusta, joissa kerrotaan laitteen toimintaperiaate, sijoittaminen, käyttö ja huolto. Ilmanpuhdistimissa käytetään useita eri tekniikoita epäpuhtauksien poistamiseksi ja täten laitteiden tekninen vertailu on hankalaa. Laitteiden vertailua helpottaisi yhteinen kriteeristö. Lisäksi tarvitaan lisää tutkimusta ilmanpuhdistimien tehokkuudesta vähentää erilaisia sisäilman epäpuhtauksia ja niistä aiheutuvia terveyshaittoja. Tutkimuksessa sekä käytännössä on tärkeää huomioida tietyistä ilmanpuhdistusmenetelmissä mahdollisesti syntyvät terveydelle haitalliset yhdisteet. BIOSIDIEN KÄYTTÖ Hankkeessa referoitiin Työterveyslaitoksen Biosidit ja korjausrakentaminen -raportti /2/ sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Otsonointi sisäympäristöissä kirjallisuuskatsaus /3/, joiden pohjalta tuotettiin keväällä 2016 Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteinen kannanotto ja suositukset biosidien käytöstä korjausrakentamisessa. Lisäksi hankkeessa käytettiin verkostotyöpajan antia aiheeseen liittyen. Biosideilla tarkoitetaan kemiallisia aineita, valmisteita tai pieneliöitä, joiden tarkoituksena on tuhota, torjua tai tehdä haitattomaksi haitallisia eliöitä, estää niiden vaikutusta tai rajoittaa niiden esiintymistä. Myös otsoni luokitellaan biosidiksi. Biosideina käytettävät tuotteet ovat kemialliselta koostumukseltaan, teholtaan ja käyttötavoiltaan erilaisia. Desinfioivia biosidivalmisteita on käytetty korjausrakentamisessa homesiivousten yhteydessä tai homeiden ehkäisyssä. Biosidivalmisteiden teho mikrobeihin on epävarmaa. Sisäilman ja rakennusten mikrobisto on hyvin laaja, jolloin on vaikea osoittaa, että jokin tietty biosidi tehoaisi kaikkiin materiaaleissa tai sisäilmassa oleviin mikrobeihin. Tutkimustieto on tältä saralta hyvin suppeaa ja usean käytössä olevan biosidin teho voidaankin jopa kyseenalaistaa. Koska biosidien tarkoitus on poistaa tai vähentää ympäristöstä mikrobeja, ovat ne luonnostaan biologisesti aktiivisia aineita. Monet biosidiset yhdisteet ovat ihoa ja limakalvoja ärsyttäviä, jotkin haitallisia hengitettyinä, ihon kautta ja nieltynä, ainakin suurina määrinä ja jatkuvassa altistuksessa. Joillakin aineilla voi olla vakavampia haittavaikutuksia kuten lisääntymisvaikeudet, syöpävaarallisuus ja herkistävyys. Biosidien terveysvaikutukset riippuvat pitkälti kemikaalien pitoisuuksista käytetyissä tuotteissa. Altistumiseen vaikuttaa käytetyn aineen lisäksi aineen säilyminen ilmassa ja pinnoilla.

Sisäilmastoseminaari 2018

329

Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteisen kannanoton mukaan biosidien käyttöä ei suositella ratkaisuksi homeongelmiin, homesiivouksen tehosteeksi tai homekasvun ehkäisyyn muutoin kuin poikkeustapauksissa, esimerkiksi viemärivahinkojen yhteydessä. Eri biosidiyhdisteryhmien vaikutuksesta mikrobeihin ei tiedetä tarpeeksi. Tällä hetkellä ei ole tiedossa, kuinka hyvin Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteinen kannanotto biosidien käytöstä tunnetaan alalla toimivien yritysten keskuudessa tai noudattavatko esimerkiksi vakuutusyhtiöt kannanoton suosituksia. Kannanoton jalkautuminen kentälle tulisikin varmistaa esimerkiksi koulutuksen avulla. Myös biosidikäsittelyjä tekevien yritysten koulutustaso vaihtelee ja heille tulisikin järjestää yhdenmukaista, puolueetonta koulutusta ja koulutusmateriaalia myös biosidien ominaisuuksista ja niiden turvallisesta käytöstä. Lisäksi kannanottoa ja suositusta tulisi mahdollisuuksien mukaan täsmentää varoaikojen osalta biosidikohtaisesti ja määritellä varoaika tarkemmin tuuletuksen ja siivouksen osalta. Tarvitaan lisää tutkimusta biosidien ja otsonoinnin hyödyistä ja tehosta korjausrakentamisen yhteydessä ja käsittelyjen vaikutuksesta rakennuksen mikrobiomiin ja terveyteen. TIIVISTYSKORJAUKSET Tiivistyskorjauksella tarkoitetaan tässä yhteydessä peruskorjaustason menetelmää, jolla rakenteiden liitoskohtien hallitsemattomia ilmavirtauksia ja virtausten mukana kulkeutuvien epäpuhtauksien pääsyä huoneilmaan estetään vedeneristämistä vastaavilla menetelmillä ja vedeneristeiden kaltaisilla tuotteilla. Tietoa tiivistyskorjauksista kerättiin käymällä läpi tiivistyskorjauksiin liittyvää kirjallisuutta ja keräämällä kokemuksia alan yrityksiltä, kunnilta ja asiantuntijoilta. Internet-kyselyllä selvitettiin muun muassa tiivistyskorjauksiin liittyviä käyttöikätavoitteita. Niitä selvitettiin sekä korjauksia tekevien yritysten että niitä tilaavien kuntien näkökulmista. Tiivistyskorjauksia ei pidä käyttää selkeiden kosteusvaurioiden pintapuolisena korjausmenetelmänä, koska riski tiivistyksen tartunnan pettämisestä on merkittävä. Korjaustavasta riippumatta vaurion aiheuttaja tulee aina selvittää ja poistaa. Tiivistys ei myöskään sovellu kaikille rakenteille ja rakenteita ei tulisi milloinkaan tiivistää ilman tutkimuksia, suunnittelua, korjauksen valvontaa ja seurantaa. Tiivistetyt rakenteet tulisi tutkia merkkiainekokeilla ohjekortin RT 14-11197 mukaisesti. Pitkäaikaiskestävyydestä todellisissa kohteissa ei ole luotettavaa tutkimustietoa ja tiivistettyjen rakenteiden seurantamittauksia suositellaan senkin takia, että käyttäjät voivat toiminnallaan aiheuttaa reikiä tiivistettyihin rakenteisiin. Tiivistyskorjauksilla voidaan vaikuttaa siihen, että esimerkiksi maaperästä tai ulkopuolisista rakenteissa peräisin olevat mikrobipäästöt pysyisivät sellaisella tasolla, että ne eivät aiheuta ongelmia suurimmalle osalle rakennuksen käyttäjistä. Erityisen tärkeää rakenneliitosten tiivistäminen on voimakkaasti alipaineisissa rakennuksissa tai sen osissa. Rakenteiden tiivistäminen muuttaa rakennuksen painesuhteita, joten ilmanvaihtojärjestelmä tulee aina säätää uudelleen korjauksen jälkeen. Hankkeessa toteutettu kyselytutkimus osoitti, että tiivistyskorjaukset ovat yleistyneet. Kyselyn ja verkostotapaamisten perusteella tiivistyskorjauksiin osataan suhtautua pääasiassa asiallisesti ja uuden menetelmän edellyttämällä varovaisuudella. Kirjallisuuskatsauksessa ei ilmennyt teknisiä esteitä tiivistyskorjausten toteuttamiselle. Oikein toteutettuna rakenteiden sisäpintojen tiivistäminen on keskeinen osa onnistunutta lopputulosta niin korjaamisessa kuin uudisrakentamisessakin. Kirjallisuuslähteissä ja

330

Sisäilmayhdistys raportti 36

julkisessa keskustelussa on kuitenkin raportoitu useita epäonnistumisia. Jatkossa olisi ensiarvoisen tärkeää löytää keinot, joilla tiivistyskorjaukset saadaan onnistumaan myös käytännössä. Merkkiainekokeiden suorittamista ohjeistavan syksyllä 2015 julkaistun RT 14-11197 ohjekortin tai tiivistyskorjauksia tekeville järjestettävien sertifiointikoulutusten mahdollisia positiivisia vaikutuksia tiivistyskorjausten laatuun ei vielä tiedetä. Tutkimustarpeita tiivistyskorjauksiin liittyen on paljon esimerkiksi seuraavilla osaalueilla: korjausten onnistuminen sekä käyttöikä, vaikutukset sisäilman laatuun, käyttäjien kokemukset ja mielikuvat tiivistyskorjauksiin liittyen sekä korjaustavan valinnan merkitys rakennuksen jälleenmyyntiarvoon. Lisäksi olisi selvitettävä, mitkä rakenneratkaisut jopa edellyttävät tiivistystä tai toisaalta millaisten rakenneratkaisujen tiivistäminen ei onnistu. SIIVOUS JA IRTAIMISTON PUHDISTUS Tavoitteena oli selvittää, noudatetaanko annettuja ohjeita rakennuksen siivoamiselle ja irtaimiston puhdistamiselle kosteus- ja homevauriokohteiden korjausten jälkeen sekä miten tehdyt toimenpiteet tai niiden tekemättä jättäminen ovat vaikuttaneet erityisesti koettuihin oireisiin, mutta myös altistumistasoihin. Työ tehtiin kokoamalla tietoa olemassa olevasta ohjeistuksesta ja tehdyistä tutkimuksista, analysoimalla THL:n HOTES -hankkeen tutkimusaineiston tuloksia tässä valossa, keräämällä kokemuksia verkostotapaamisessa sekä kyselyllä kunnille ohjeiden käytöstä ja käyttäjäkokemuksista koulukohteiden korjausten jälkeen. Suomessa on julkaistu viime vuosina useita ohjeita koskien korjausten jälkeistä siivousta: ”Homevaurioituneen rakenneosan puhdistusohje” /4/, ”Ohje siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen kosteus- ja homevauriokorjausten jälkeen” /5/ sekä ”Homevaurioituneen rakennusmateriaalin puhdistusohje rakenneosille, joita ei voi poistaa” /6/. Homevaurioituneissa rakennuksissa sisäilmaan kulkeutuu mikrobeja ja niiden aineenvaihduntatuotteita, joista osa koetaan hajuina. Rakenteiden purkamisen ja korjaamisen aikana mikrobien määrä sisäilmassa kasvaa merkittävästi. Vapautuva mikrobipöly ja homeenhaju tarttuvat kaikille mahdollisille pinnoille ja kaasumaiset yhdisteet imeytyvät huokoisiin materiaaleihin, mistä voi aiheutua tilojen käyttäjille terveyshaittoja. Korjausten jälkeen tehtävän siivouksen ja irtaimiston puhdistuksen tavoitteena on pienentää terveyshaittojen esiintymisen todennäköisyyttä korjatuissa tiloissa. Kuntiin tehdyn kyselyn mukaan oireilu vähenee pääsääntöisesti korjausten jälkeen: 60 % kunnista raportoi, että 1-25 % kohteissa koetaan oireita korjausten jälkeen. Hyvin ja oikein toteutettu siivous edesauttaa sitä, että tilojen käyttäjät voivat palata korjattuihin tiloihin. Verkostotapaamisessa käytiin läpi AsTe ry:n irtaimiston puhdistusohjetta /7/, joka noudattaa päänsääntöisesti Työterveyslaitoksen ohjeistusta. Tapaamisessa todettiin, että Työterveyslaitoksen siivousohjeistus /5/ on melko yleisesti käytössä erityisesti julkisissa kiinteistöissä ja sen koetaan toimivan pääsääntöisesti hyvin. Ohjeistusta pidetään kuitenkin melko laajana ja olemassa olevan ohjeistuksen lisäksi tarvittaisiin lisää ohjeistusta kosteus- ja homevaurioiden siivoukseen liittyen erityisesti asuntokohteisiin sekä isännöitsijöille ja taloyhtiöille, lievemmille kosteus- ja homevauriotapauksille ja muille sisäilmaongelmille sekä täsmennystä irtaimiston uusimisen periaatteisiin. Tulisi varmistaa, että myös yksityishenkilöille olisi tarjolla asianmukaista ja laadukasta

Sisäilmastoseminaari 2018

331

siivouspalvelua. Tutkimustietoa tarvitaan siivouksen ja siivouskemikaalien vaikutuksesta altistumiseen ja ihmisten oireiluun. YHTEENVETO Avaimet terveelliseen ja turvalliseen rakennukseen (AVATER) -hankkeessa koottu tieto rakennusten käyttöä turvaavien toimenpiteiden käytöstä paljasti useiden selkeiden tutkimustarpeiden lisäksi myös sen, että käytännön toimia tarvitaan edelleen tämänhetkisen parhaan tiedon jalkauttamiseksi kentälle. Tarvitaan koulutusta ja voimassa olevia ohjeistuksia tulisi täsmentää tai laajentaa. Ilmanpuhdistimia tulee käyttää pääasiassa väliaikaisesti, eikä ikinä korjausten välttämiseksi tai korvaamaan puutteellista siivousta tai ilmanvaihtoa. Tutkimusten mukaan ilmanpuhdistimilla voidaan vähentää sisäilman epäpuhtauksien pitoisuuksia, mutta lisää tietoa tarvitaan niiden tehokkuudesta ja käytön vaikutuksista terveyshaittoihin. Laitteiden tekninen vertailu on myös hankalaa – tätä helpottaisi yhteinen kriteeristö. Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteisen kannanoton mukaan biosidien käyttöä ei suositella ratkaisuksi homeongelmiin, homesiivouksen tehosteeksi tai homekasvun ehkäisyyn muutoin kuin poikkeustapauksissa, kuten viemärivahinkojen yhteydessä. Kannanoton jalkautuminen kentälle tulisi varmistaa ja yhdenmukaista, puolueetonta koulutusta ja koulutusmateriaalia tulisi olla tarjolla biosidien ominaisuuksista ja niiden turvallisesta käytöstä. Tutkimusta biosidien ja otsonoinnin hyödyistä ja tehosta korjausrakentamisen yhteydessä ja käsittelyjen vaikutuksesta rakennuksen mikrobiomiin ja terveyteen tarvitaan myös lisää. Tiivistyskorjauksella ei tule piilotella riskejä eikä etenkään vaurioita. Tiivistys ei sovellu kaikille rakenteille ja tiivistyskorjaukseen päätymisen tulee olla aina menetelmään ja kohteeseen liittyvät riskit tiedostava valinta. Oikein toteutettuna rakenteiden sisäpintojen tiivistäminen on keskeinen osa onnistunutta lopputulosta niin korjaamisessa kuin uudisrakentamisessakin. Tiivistyskorjausten yleistyessä tarvitaan luotettavaa tutkimustietoa niiden pitkäaikaiskestävyydestä sekä keinoista niiden onnistumisen varmistamiseksi käytännössä. Kosteusvauriokorjausten jälkeen tehtävän siivouksen ja irtaimiston puhdistuksen tavoitteena on pienentää terveyshaittojen esiintymisen todennäköisyyttä korjatuissa tiloissa. Hyvin ja oikein toteutettu siivous edesauttaa sitä, että tilojen käyttäjät voivat palata korjattuihin tiloihin. Työterveyslaitoksen ohjeistus siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen on melko yleisesti käytössä erityisesti julkisissa kiinteistöissä ja sitä pidetään pääsääntöisesti toimivana. Lisää ohjeistusta kaivataan kuitenkin erityisesti asuntokohteisiin, isännöitsijöille ja taloyhtiöihin. Myös lievemmille kosteus- ja homevauriotapauksille ja muille sisäilmaongelmille kaivataan omaa ohjeistusta sekä täsmennystä irtaimiston uusimisen periaatteisiin. LÄHDELUETTELO 1.

Institute of Medicine (IOM) (2000) Clearing the Air: Asthma and Indoor Air Exposures. Committee on the Assessment of Asthma and Indoor Air, Division of Health Promotion and Disease Prevention.

332

Sisäilmayhdistys raportti 36

2.

Louhelainen, K., Santonen, T., Moisa, J., Stockmann-Juvala, H., Pennanen, S. ja Lapinlampi, T. (2016) Biosidit ja korjausrakentaminen. http://urn.fi/URN:ISBN 978952-261-632-6.

3.

Leppänen, H., Peltonen, M., Komulainen, H. ja Hyvärinen, A. (2017). Otsonointi sisäympäristöissä – kirjallisuuskatsaus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-837-1.

4.

Hometalkoot (2016). Homevaurioituneen rakenneosan puhdistusohje. http://www.hometalkoot.fi/file/15921.pdf.

5.

Työterveyslaitos (2016). Ohje siivoukseen ja irtaimiston puhdistukseen kosteus- ja homevauriokorjausten jälkeen. http://www.hometalkoot.fi/file/15862.pdf .

6.

Hometalkoot (2013). Homevaurioituneen rakennusmateriaalin puhdistusohje rakenneosille, joita ei voi poistaa. http://www.hometalkoot.fi/file/15838.pdf.

7.

Aste ry (2018). Kosteus- ja mikrobivaurioituneen irtaimiston puhdistusohje. https://www.asumisterveysliitto.fi/toiminta/neuvonta/irtaimiston-puhdistaminen

Sisäilmastoseminaari 2018

333

MODUULIPOHJAISTEN SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON RAKENNUSTEN KÄYTETTÄVYYS -CASE TUTKIMUS Leena Aalto, Pia Sirola, Marjaana Lahtinen Työterveyslaitos

TIIVISTELMÄ Suomessa meneillään oleva sosiaali- ja terveydenhuoltosektorin murros luo paineita tarjota uusia ratkaisumalleja akuuttiin tilatarpeeseen erityisesti sisäilmaongelmaisten terveydenhuollon rakennusten kohdalla. Modulaariset rakennukset voivat olla yksi ratkaisumalli tähän haasteeseen, sillä niiden etuna on rakennusprosessin nopeus. Tässä haastattelututkimuksessa selvitettiin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kokemuksia moduulipohjaisten rakennusten käytettävyydestä. Käyttäjät kokivat tilamoduulit väliaikaisratkaisuna, mutta olivat pääasiassa tyytyväisiä tiloihin kokonaisuutena. Tilojen hyvää sisäilmaa ja tilojen valoisuutta arvioitiin myönteisesti. Ongelmat liittyivät muunneltavuuteen, väärän kokoisiin tiloihin, kapeisiin käytäviin, säilytys- ja varastotilojen puutteeseen, sekä lämpötilaan ja heikkoon äänieristykseen. JOHDANTO Monet suomalaiset sairaalat ja terveysasemat ovat peruskorjausiässä, minkä lisäksi niissä on usein sisäilmaongelmia. Yhtenä ratkaisumallina nopeaan tilatarpeeseen voidaan pitää moduulipohjaisia siirrettäviä ja vuokrattavia tilaelementtejä. Niiden vuokrausaika voi olla jopa 25 vuotta, joten tilaelementeistä koottu rakennus ei aina ole väliaikaisratkaisu. Modulaarisessa ratkaisussa yksittäiset moduulit muodostavat toisiinsa yhdistettäessä käytettävät tilat. Modulaariset tilaelementit esivalmistetaan yleensä tehdasolosuhteissa ja kootaan lopulliseksi tuotteeksi kohteessa. Esivalmistus tuo mukanaan monia etuja, kuten ekologisemman, turvallisemman ja tehokkaamman tuotannon sekä terveemmät tilat käyttäjille /1/. Nopea prosessi asettaa kuitenkin omat haasteensa käyttäjätarpeiden selvittämiseen, eikä käyttäjiä usein osallisteta riittävästi suunnitteluun. Aiemmissa tutkimuksissa modulaaristen rakennusten heikkouksia ovat olleet moduulien jäykkyys suunnitteluratkaisun kannalta, liityntäkohtien vaikutukset tilojen toiminnallisuuteen, tilojen korkeus, leveys sekä kantokykyyn liittyvät rajoitukset. Kielteiset arviot ovat lisäksi liittyneet rakennusten imagoon ja laatuun /2,3,4/. Erään koulu- ja päiväkotirakennuksia tarkastelleen tutkimuksen mukaan /2/ moduulipohjaiset rakennukset voivat tarjota vaihtoehtoisen ratkaisun tilatarpeisiin, mutta niiden arkkitehtuurissa ja tilaratkaisujen toiminnallisuudessa on kehittämistarpeita. Kyseisessä tutkimuksessa käyttäjien huolenaiheet liittyivät tilojen toiminnalliseen ja turvallisuuteen erityisesti materiaalien, porttien ja perustuksiin liittyvien aukkojen osalta. Lisäksi ulkotilojen laadun arvioitiin heikentyneen rakennusten väliaikaisuudesta johtuen. Muita kielteisiä tekijöitä olivat liian pienet opetus- ja varastotilat, liian suuret tekniset tilat sekä vähäinen panostus sisä- ja ulkotilojen visuaaliseen ilmeeseen. Viihtyisyystekijöistä huolta aiheuttivat sisäilman laatuun ja ilmanvaihtoon, lämpötiloihin ja äänieristykseen liittyvät ongelmat.

334

Sisäilmayhdistys raportti 36

Tutkimuskohteet Tutkimuksen kohteena on neljä siirtokelpoista moduulirakenteista kohdetta, jotka toimivat väistötiloina joko sisäilmaongelmien tai tilan ahtauden vuoksi. Kohteista kaksi ensimmäistä sijaitsevat 1970-luvulla rakennetun aluesairaalan kampusalueella kuvan 2 osoittamalla tavalla. Sairaalaa laajennetaan ja remontoidaan tällä hetkellä sisäilmaongelmien ja tilan puutteen vuoksi. Uusia sairaalatiloja on kohdesairaalassa toteutettu modulaarisina tiloina kahdella tavalla: 1) satelliittimallin mukaisesti, jolloin vanhan rakennuksen viereen on tuotu erillinen rakennuskokonaisuus ja liitetty se yhdysputkella vanhaan rakennukseen, ja 2) kaksikerroksisena erillisenä rakennuksena (kuvat 1 ja 2.) Tarkastelun kohteena olevassa vuonna 2012 rakennetussa satelliittimallisessa moduulirakennuksessa (A) toimii ultraääni-tutkimustilat kahdelle sonografille. Tutkimustilojen yhteydessä on potilaille odotusaula, kaksi pukuhuonetta ja wc-tilat. Lisäksi satelliittiosan lähellä on vanhempi kaksikerroksinen rakennus, jossa on toimistoja vastaanottotiloja, ja joka toimii sairaalan väistötiloina (B).

Kuva 1. Satelliittirakennuksen A pohjapiirros Kuva 2. Rakennusten A ja B sijoittuminen sairaala-alueelle (© Google 2018) Kolmas tutkimuskohde on hyvinvointiasema, johon on sijoitettu avoterveydenhoidon ja palveluneuvonnan vastaanottotilat sekä neuvola ja kotihoidon tilat. Lisäksi rakennuksessa on kokous- ja koulutustila. Uusiin tiloihin siirryttiin vanhan kiinteistön sisäilmaongelmien takia.

Kuva 3. Hyvinvointiaseman pohjapiirros

Sisäilmastoseminaari 2018

335

Hyvinvointiaseman avoterveydenhoidon vastaanottotiloihin on kaksi sisäänkäyntiä ja kaksi odotustilaa. Äitiys- ja lastenneuvolan asiakkaat ja muut avoterveydenhoidon asiakkaat ohjataan vastaanotoille eri kautta. Kotihoidon henkilökunnalla on oma sisäänkäynti toimisto- ja sosiaalitiloihin rakennuksen toisesta päästä. Hyvinvointiasemalla on yhteiset sosiaalitilat kaikkien kolmen osaston työntekijöille. Rakennuksen neuvottelutilaa voivat varata myös kuntalaiset ja erilaiset yhdistykset. Neljäs tutkimuskohde on vanhusten dementiakoti, joka sijaitsee puistomaisessa ympäristössä osana isompaa vanhuspalvelukeskusta. Dementiakoti toimii kahdessa yksikerroksisessa moduulipohjaisessa puurakennuksessa, jotka ovat käytävällä yhteydessä toisiinsa. Rakennukset toimivat väistötiloina korjausrakentamisen aikana palvellen myös muita kunnan vanhuspalvelukohteita.

Kuva 4. Dementiakodin julkisivut (kuva: Kristian Siro) AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT Tutkimuksessa arvioitiin tilojen käytettävyyttä perustuen ISO-standardiin 9241-11 /6/, joka määrittelee käytettävyyden seuraavasti: käytettävyys on se vaikuttavuus, tehokkuus ja tyytyväisyys, jolla tietyt määritellyt käyttäjät saavuttavat määritellyt tavoitteet tietyssä ympäristössä. Tilan tulee siis tukea siellä tapahtuvaa toimintaa mahdollisimman hyvin. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena yhdessä vanhuspalveluyksikössä (dementiakoti) ja kolmessa terveydenhuollon yksikössä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja haastatteluja. Haastateltavina (N=14) oli tiloja käyttäviä lääkäreitä, hoitajia sekä osastonhoitajia. Haastatteluteemat liittyivät tilojen käytettävyyttä heikentäviin ja edistäviin tekijöihin. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin teoriaohjaavasti laadullisen sisällönanalyysin keinoin /5/. Haastattelujen lisäksi tutkijat arvioivat tilojen käytettävyyttä kiertämällä tilat henkilökunnan edustajan kanssa. Tiloja arvioitiin silmämääräisesti ja esitettiin henkilökunnan edustajalle tarkentavia kysymyksiä. Tutkimuksessa haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Mitkä tekijät edistävät käytettävyyttä projektin kohteena olevissa tiloissa? 2. Mitkä tekijät heikentävät tilojen käytettävyyttä? TULOKSET Käytettävyyttä edistävät ja heikentävät tekijät Haastattelujen perusteella keskeisimmät käytettävyystekijät jakautuivat tilojen toiminnallisuuteen (tilakoko ja tilaratkaisut, esteettömyys, muuntojousto, äänieristys ja valaistus), terveellisyyteen (sisäilman laatu, pintamateriaalit ja siisteys) ja turvallisuuteen (henkilöturvallisuus, työturvallisuus, tietoturva, esteettömyys) sekä viihtyisyyteen. Samat

336

Sisäilmayhdistys raportti 36

teemat nousivat esiin myös käytettävyysarvioinnin aikana, ja tukivat näin haastatteluissa esille tulleita kehittämistarpeita. Toiminnallisuus Moduulikohteiden tilat vastasivat niille asetettuja vaatimuksia; rakennus tuntui ”oikealta” rakennukselta ja tilat toimivat oletettua paremmin, vaikka arvioissa korostui kokemus tiloista väliaikaisratkaisuina. Tilat soveltuivat toimisto-, tutkimus/vastaanottotiloiksi, röntgen- ja muihin kuvantamispalveluihin sekä vanhusten palveluasumiseen. Sairaalakohteen satelliittiratkaisua pidettiin erinomaisena tilaratkaisuna aiempaan magneettitutkimusrekkaan verrattuna. Myönteisenä tekijänä pidettiin sitä, että tilat olivat nopeasti käytettävissä, mikä sujuvoitti työtä muutosprosessin aikana. Tilat toimivat helpon siirrettävyytensä vuoksi erityisesti väistötilaratkaisuna tai lisämoduulina tilanteissa, joissa toimintoihin saattaa tulla muutoksia ja joissa tarvitaan nopeasti vaihtoehtoisia tilaratkaisuja (esim. SOTE-uudistus, sisäilma-ongelmat, vanhat tilat eivät tue nykytekniikkaa). Toimistotiloista huonetoimistot arvioitiin toimivammaksi ratkaisuksi kuin avotilat, joissa keskittyminen oli heikompaa. Tutkimus- ja vastaanottohuoneissa oli tilaa myös omaisille, mitä pidettiin toimivana ratkaisuna. Hyvinvointiaseman tilavaa monikäyttöistä neuvotteluhuonetta ja taukotiloja pidettiin tärkeinä työn sujumisen näkökulmasta, vaikka taukotila olikin liian pieni käyttäjämäärään nähden. Satelliittimallin kuvantamistiloista matka päärakennukseen kapeaa käytävää pitkin koettiin liian pitkäksi, vaikka tiloja muuten pidettiin toimivina. Kuvantamistiloissa puhe-ja näköyhteyttä potilaaseen pidettiin hyvänä ratkaisuna, samoin dementiayksikössä hyvää näkyvyyttä asukkaiden tiloihin. Hyvinvointiaseman useat erilliset sisäänkäynnit ja odotustilat (esim. neuvola-asiakkaiden erottaminen muusta asiakasjoukosta) olivat tärkeä käytettävyystekijä tartuntariskien vähentämisen ja tilojen rauhoittamisen vuoksi. Terveydenhuollon rakennuksiin tulee olla esteetön pääsy (tasainen maasto, toimivat luiskat), joten yksikerroksiset kohteet arvioitiin tilojen esteettömyysnäkökulmasta toimivimmiksi. Kaksikerroksisessa kohteessa porrasratkaisu oli liian ahdas paareilla kuljettamiseen ja olisi edellyttänyt hissiä. Muunneltavuutta pidettiin tärkeänä käytettävyystekijänä terveydenhuollon tiloissa, koska toiminnot muuttuvat jatkuvasti. Haastateltavien näkökulmasta tilat eivät olleet kovinkaan muunneltavia tai niiden muunneltavuusmahdollisuuksia oli vaikea arvioida. Tilojen muunneltavuus toteutui lähinnä kalusteiden avulla, purkamalla tai rakentamalla uusia väliseiniä tai ottamalla vähäisellä käytöllä olevia tiloja uuteen käyttöön. Vaikka tilat arvioitiin pääosin toimiviksi, oli niissä myös kehitettävää. Osa tiloista oli käyttötarkoitukseensa liian pieniä, osa liian suuria. Kapeat käytävät haittasivat työtä kaikissa kohteissa. Satelliittimoduulin sijainti erillään päärakennuksesta sai aikaan pitkät etäisyydet, kun potilaita haettiin kuvauksiin potilassängyllä muualta sairaalasta. Muita toiminnallisuuteen liittyviä epäkohtia olivat hyvinvointiaseman liian pienet ja hälyisät taukotilat sekä vanhimman kaksikerroksisen rakennuksen wc-tilojen ahtaus. Kaikissa kohteissa varasto- ja säilytystilaa olisi tarvittu enemmän. Varastotilojen pieni koko tai näiden tilojen puute johti siihen, että varastoitavia tavaroita säilytettiin käytävillä tai toimistotiloissa. Tämä vaikeutti liikkumista ja siivottavuutta sekä heikensi turvallisuutta. Äänieristystä koskevat arviot vaihtelivat. Terveydenhuollon tiloissa salassapitovelvollisuudet edellyttävät, etteivät keskustelut kuulu muille tiloissa oleville. Vaikka tiloissa oli kohtuullisen hyvä äänieristys, moni arvioi huonon äänieristyksen

Sisäilmastoseminaari 2018

337

heikentävän tilojen käytettävyyttä. Äänet kuuluivat lähinnä vastaanottohuoneiden välillä. Kuvantamistilojen äänieristystä pidettiin erittäin hyvänä. Valaistuksen tärkeyttä korostettiin kaikissa kohteissa. Tilat olivat kokonaisuudessaan valoisat, ikkunoita ja päivänvaloa oli riittävästi ja yleisvalaistukseen oltiin tyytyväisiä. Kohdevaloja oli tarvittaessa käytetty joissakin toimistotiloissa. Kuvantamistiloissa oli toimiva pimennysmahdollisuus. Valaistuksen säätömahdollisuutta pidettiin tärkeänä työn sujumisen näkökulmasta, mutta se koettiin haasteelliseksi osassa kohteista. Terveellisyys Tilojen terveellisyyttä edistävistä tekijöistä tuotiin esille laadukas sisäilma, toimiva ilmastointi/jäähdytys, sopiva lämpötila, tilojen ja materiaalien helppo siivottavuus ja hygieniatekijät. Tutkituissa tiloissa oli käyttäjien kokemuksen mukaan hyvä sisäilma, tilat olivat siistit, pinnat ja tekstiilit olivat helposti puhdistettavia. Lämpötilanvaihtelut aiheuttivat ongelmia kaikissa muissa kohteissa, paitsi kuvantamistiloissa. Hyvinvointiasemalla oli ollut ongelmia lämpötilan kanssa, koska putkien asennuksessa oli ilmennyt virheitä. Turvallisuus Haastateltavat korostivat myös turvallisuustekijöiden merkitystä. Tilat arvioitiin pääosin turvallisiksi. Tilojen turvallista käyttöä tukee riittävä määrä varasto- ja säilytystilaa, jotta tavarat eivät aiheuta vaaratilanteita kulkureiteillä. Satelliittimallisen kohteen heikkoutena oli potilaan ja henkilökunnan reittien kohtaaminen, joka aiheutti tietoturvariskin. Tilaratkaisuissa ei ollut huomioitu sähkölaitteiden suurta määrää terveydenhuollossa. Pistorasioita ei ollut riittävästi, mikä johti siihen, että johtoja kulki lattioilla vaikeuttaen tilojen siivottavuutta ja heikentäen turvallisuutta. Tärkeänä turvallisuustekijänä nähtiin myös valvontakamerat ja mahdollisuus hälyttää apua tarvittaessa. Viihtyisyys Viihtyisyyteen ei oltu kiinnitetty erityishuomiota, koska tilat koettiin väliaikaisratkaisuksi. Tärkeintä työn sujumisen kannalta oli, että tilat tukivat siellä tehtävää toimintaa, mikä oli keskeistä myös viihtyvyyden näkökulmasta. Laadukasta sisäilmaa, sopivaa lämpötilaa sekä tilojen valoisuutta pidettiin tärkeinä viihtyisyystekijöinä. Sisustukseen ja väreihin olisi toivottu lisäpanostusta, kun sitä erikseen haastateltavilta kysyttiin, mutta itse he eivät sitä ottaneet esiin. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä Työterveyslaitoksen toteuttamassa tutkimuksessa selvitettiin henkilöstön kokemuksia modulaaristen sosiaali- ja terveydenhuollon tilojen käytettävyydestä. Siirreltävien moduulirakennusten käyttöön liittyy edelleen vahva mielikuva parakkirakennuksista. Tutkimustulosten mukaan kohteet arvioitiin pääosin toimiviksi, mutta samalla ne koettiin väliaikaisratkaisuna. Kohteiden arvioitiin soveltuvan hyvin toimistotiloiksi, terveydenhuollon vastaanotto- ja kuvantamistiloiksi sekä vanhusten palveluasumiseen. Yksikerroksiset tilamoduulit olivat haastattelujen perusteella parhaiten toimivia ratkaisuja. Kohteisiin oli siirrytty sisäilmaongelmaisista rakennuksista. Tilamoduulien sisäilmaa pidettiin erittäin hyvänä, mikä on ristiriidassa aiemman tutkimustuloksen /2/ kanssa, jossa

338

Sisäilmayhdistys raportti 36

sisäilma oli yksi keskeisistä tilan käyttäjien huolenaiheista. Sen sijaan lämpötilanvaihtelut aiheuttivat ongelmia lähes kaikissa kohteissa, kuten aiemmassakin tutkimuksessa /2/. Hyvän sisäilman lisäksi tilankäyttäjät olivat erityisen tyytyväisiä tilojen valoisuuteen. Tilat arvioitiin myös siisteiksi, ja pinnat ja tekstiilit olivat helposti puhdistettavia. Uuden teknologian tuomat haasteet asettivat tiloille omat vaatimuksensa, sekä tilakoon että muunneltavuuden suhteen. Tilaratkaisuissa ei oltu huomioitu riittävästi sähkölaitteiden suurta määrää eikä varasto- ja säilytystilojen tarvetta. Ongelmia aiheuttivat myös tarpeeseen nähden vääränkokoiset tilat. Pitkät etäisyydet olivat erityisesti satelliittimallisen kohteen heikkous. Kohteiden ei myöskään koettu olevan erityisen muunneltavia. Tilamoduulin rakennejärjestelmään liittyviin rajoituksiin liittyvät ongelmat (variaatiot runkosyvyydessä, korkeudessa ja vapaissa muodoissa) ovat tulleet esille myös aiemmissa tutkimuksissa. Samoin ääneneristysongelmat vastasivat aiempia tuloksia /2, 3, 4/. Vaikka haastateltavat kokivat tilat melko viihtyisiksi, ei viihtyisyyteen ollut erityisemmin panostettu niiden väliaikaisuudesta johtuen. Tärkeintä työn sujumisen kannalta oli toiminnallisuus, minkä koettiin lisäävän myös viihtyisyyttä. Sisustukseen ja väreihin olisi toivottu suurempaa suunnittelupanosta, kuten aiemmissakin tutkimuksissa /2/. Koska tutkimustulokset koskevat neljää kohdetta, ei tuloksia voida yleistää. Tapaustutkimus kertoo kuitenkin keskeisistä käyttäjätarpeista ja tilojen käytettävyyteen liittyvistä tekijöistä, jotka on hyvä ottaa huomioon myös modulaarisia tiloja suunniteltaessa. Jo pelkästään rakennuskannan iästä johtuen sisäilmaongelmaisten kohteiden määrä kasvaa koko ajan. Tilamoduulien soveltuvuutta sisäilmaongelmaisten sosiaali- ja terveydenhuollon tilojen korvaajana tulisikin tutkia lisää. LÄHDELUETTELO 1.

Siro, K. (2017). Tilamoduulien hyödyntäminen sosiaali- ja terveydenhuollon tiloissa, Master’s Thesis, Department of Civil Engineering, Aalto University School of Engineering.

2.

Da Rocha, C.G., Formoso, C.D. and Tzortzopoulos, P. (2015). Adopting product modularity in house building to support mass customization. Sustainability 7, 49194937.

3.

Doran, D. & Giannikis, M. (2011). An examination of a modular supply chain: a construction sector perspective. Supply Change Management. An International Journal 16 (4), 260-270.

4.

Edelman, H., Vihola, J., Laak, M. and Annila, P. (2016). Resiliency of prefabricated daycares and schools: Finnish perspective to relocatable education facilities. International Journal of Strategic property Management 20(3), 316-327.

5.

Sarajärvi, A. ja Tuomi, J. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.

6.

ISO-9241-11 (1998). Ergonomic requirements for office work with visual display terminals (VTDs) - Part 11. Guidance on usability.

Sisäilmastoseminaari 2018

339

KORJAUSVAIHEIDEN VAIKUTUS SISÄILMAN RADONPITOISUUTEEN TOIMISTORAKENNUKSESSA Piia Markkanen1, Risse Koponen2, Erik Halsas1, Jouni Hokkanen1 1 2

Oy Insinööri Studio Senaatti-kiinteistöt

TIIVISTELMÄ Pääkaupunkiseudulla sijaitsevan toimistorakennuksen kellarikerroksen arkistotilassa tehtiin korjauksia radonpitoisuuden alentamiseksi. Arkistotilassa tiivistettiin lattian liikuntasauma niiltä osin, kun se kiinteitä kalusteita purkamatta oli mahdollista, ja lisäksi kantavan seinän ja lattian liittymät tiivistettiin. Tilan ilmamäärät säädettiin tasapainoon, mutta ilmanvaihdon käyntiaikoihin ei tehty muutoksia. Toimenpiteillä saavutettiin 80 % alenema sisäilman radonpitoisuuteen. Korjausten aikaisella jatkuvatoimisella radonmittauksella voitiin seurata toimenpiteiden vaikutusta sisäilman radonpitoisuuteen. JOHDANTO Radon on hajuton ja näkymätön kaasu, jota syntyy kallio- ja maaperässä olevan uraanin hajotessa. Sisäilmaan maaperän radonia voi kulkeutua rakennuksen alapohjassa olevista raoista ilmavirtausten mukana ulko- ja sisäilman välisestä lämpötilaerosta ja rakennuksen alipaineisuudesta johtuen. Koneellinen ilmanvaihto vaikuttaa rakennuksen painesuhteisiin. Mikäli tilaan tuodaan vähemmän ilmaa koneellisesti kuin mitä sieltä poistetaan, tilasta tulee alipaineinen ulkoilmaan nähden. Tammikuussa 2018 voimaan tulleen uuden rakennuksen sisäilmastoa ja ilmanvaihtoa koskevan asetuksen mukaan rakennus tulee suunnitella siten, ettei ylipaineen vuoksi aiheuteta rakenteisiin pitkäaikaista kosteusrasitusta eikä alipaineen vuoksi epäpuhtauksien siirtymistä sisäilmaan. Ilmanvaihdon näkökulmasta tämä tarkoittaa käytännössä mahdollisimman hyvää tasapainotilaa, paine-ero ulkovaipan yli luokkaa 0…-5 Pa. Rakennuksen sisärakenteiden ilmanpitävyyden avulla huolehditaan siitä, ettei maaperän radon ja muut mahdolliset epäpuhtaudet pääse siirtymään ilmavirtauksien mukana sisäilmaan. /1/ Ilmassa olevat radonin hajoamistuotteet kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin. Keuhkoille aiheutuneen säteilyannoksen seurauksena keuhkosyöpään sairastumisen riski lisääntyy. Sekä ilman radonpitoisuus että tilassa vietetty aika vaikuttavat keuhkosyöpäriskiin. Tämän vuoksi sisäilman radonpitoisuuden tulee olla mahdollisimman pieni. Sisäilman radon on tupakoinnin jälkeen merkittävin keuhkosyövän aiheuttaja. Radonpitoisessa sisäilmassa vietetty aika ja tupakointi yhdessä lisäävät entisestään riskiä sairastua keuhkosyöpään. /2/ Sisäilman radonpitoisuus määritetään ensisijaisesti käyttämällä radonmittauspurkkia (integroiva mittaus), jota pidetään tiloissa vähintään kaksi kuukautta marras-huhtikuun välisenä aikana /3/. Radonmittauspurkki kertoo pitkän ajan pitoisuuden keskiarvon. Tämän jälkeen voidaan tarvittaessa selvittää radonpitoisuuden ajallisia vaihteluita jatkuvatoimisella radonmittauksella.

340

Sisäilmayhdistys raportti 36

Työpaikkojen radonpitoisuudelle on asetettu raja-arvot säteilyasetuksessa /4/. Työpaikoilla radonpitoisuus ei saa säännöllisessä työssä ylittää arvoa 400 Bq/m³. Jos arvo ylittyy, Säteilyturvakeskus antaa määräyksiä radonpitoisuuden pienentämiseksi tai lisäselvitysten tekemiseksi. Radonvalvonnan päätavoitteena on, ettei yksikään työntekijä Suomessa altistu liikaa keuhkosyöpää aiheuttavalle radonille. Työnantaja on velvollinen selvittämään työtilojen radonpitoisuuden, jos on syytä epäillä, että toimenpideraja voi ylittyä. Selvitysvelvollisuus on mm. kaikissa maan alla sijaitsevissa työtiloissa, joissa työskennellään pysyvästi /3, 5. Säteilylainsäädäntö tulee uudistumaan tämän vuoden aikana /7/. Uuden lainsäädännön avulla pannaan osaltaan täytäntöön Euroopan unionin uusi säteilyturvallisuusdirektiivi. Työpaikan sisäilman radonpitoisuuden viitearvoksi on esitetty säädettäväksi 300 Bq/m³ tilassa, jossa työaika on vähintään 600 tuntia vuodessa. Radonpitoisuuden pienentämiseksi tähtäävän korjausmenetelmän valintaan vaikuttavat mitattu radonpitoisuus, rakennuksen alla oleva maaperä, täytemaa, talon rakenteet ja ilmanvaihto. Työpaikoilla ja suurissa rakennuksissa käytetään samoja radonkorjausmenetelmiä kuin pien- ja kerrostaloissa. Merkittävin ero aiheutuu rakennusten suuresta pinta-alasta ja käytetyistä ilmanvaihtojärjestelmistä. Suurten rakennusten maanvastaiset lattiarakenteet koostuvat useista erillisistä laatoista, joiden väliset saumat lisäävät radonpitoisen ilman vuotoja sisätilojen suuntaan. Rakenteiden tiivistämistä onkin käytetty usein korjaustoimenpiteinä suurissa rakennuksissa. Säteilyturvakeskuksen julkaisun mukaan useimmat työpaikkojen radonkorjaukset on kuitenkin suoritettu säätämällä tai parantamalla olemassa olevaa ilmanvaihtojärjestelmää. Työpaikoilla ilmanvaihtuvuus on usein säädetty suuremmalle tasolle työskentelyaikaan kuin yöaikaan, tästä johtuen radonpitoisuus on pääsääntöisesti työaikaan alhaisempi kuin illalla ja yöllä. Aikaistamalla tehostetun ilmanvaihdon käyttöönottoa on saavutettu hyviä tuloksia. /8/ TAUSTA Pääkaupunkiseudulla sijaitsevan toimistorakennuksen kellarikerroksen arkistotilassa (n. 220 m2) radonpitoisuus oli ensimmäisissä mittauksissa ylittänyt 400 Bq/m³ raja-arvon. Koska tilassa on työskentelypiste ja siellä tehdään töitä säännöllisesti, ryhdyttiin toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi. Välittömästi rajoitettiin tilan käyttöä, tämän jälkeen työskentely tilassa oli mahdollista neljä tuntia päivässä. Korjaustoimenpiteisiin lähdettiin pian sen jälkeen, kun tieto tuli kiinteistönomistajalle. Toimistorakennus on valmistunut 1991. Arkistotilan kohdalla alapohjarakenteena on maanvarainen laatta betonilattiamaalilla käsiteltynä. Tilan kohdalla on betonilattian liikuntasauma ja kahdella reunalla lattiatason alapuolelta lähtevän kantavanseinän liitos. Kiinteistössä on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto varustettuna eri tyyppisin lämmöntalteenottojärjestelmin. Ilmanvaihtokoneet palvelevat eri kerroksia useampiin palvelualueisiin jaettuina. Erillispoistoja on mm. wc-tiloissa sekä muissa ns. likaisissa tiloissa. Ilmanvaihtokoneiden käyntiajat vaihtelevat, mutta pääosin koneet käyvät arkisin täydellä teholla ja viikonloppuisin ovat osateholla tai pysähdyksissä. Erillispoistoilla ei ole aikaohjelmia, ne käyvät aina täydellä nopeudella. TOIMENPITEET Radonpitoisuuden vähentämiseksi tehtävät toimenpiteet ajoittuivat aikavälille 13.30.6.2017. Korjaussuunnittelusta ja korjausten aikaisesta laadunvalvonnasta vastasi

Sisäilmastoseminaari 2018

341

Insinööri Studio. Urakoitsijoina toimi Senaatti-kiinteistöjen puitesopimuskumppanit. Radonmittauksesta vastasi Säteilyturvakeskus. Tiivistystoimenpiteet Arkistotilassa tiivistettiin lattian liikuntasauma niiltä osin, kun se kiinteitä kalusteita purkamatta oli mahdollista. Lattiabetonista jyrsittiin pintaosa pois (3-5 mm) liikuntasaumaan muodostuneen raon molemmin puolin. Rajapinnat puhdistettiin ja esikäsiteltiin pohjustusaineella. Liikuntasauman pohja tasoitettiin lattiatasoitteella 3 mm lattiapintaa alemmalle tasolle. Liikuntasauma-alueen ylitiivistys tehtiin siveltävällä tiivistysaineella käyttäen ilmatiivistä nauhaa. Liikuntasauman päälle asennettiin liimaamalla leveä alumiinilista riisinjyväpinnalla. Lisäksi kantavanseinän ja lattian liittymät tiivistettiin. Seinän alaosasta 30 cm korkeudelle poistettiin palosuojavilla. Maalatusta lattiasta ja seinän alaosilta poistettiin jyrsimällä pintaosa (maali + tasoite). Rako lattian ja seinän rajalla puhdistettiin orgaanisesta rakennusaineesta (paikoin kovalevyä ja puuainetta). Esikäsittelyjen jälkeen rako täytettiin kemiallisesti sitoutuvalla sementtisideaineisella korjausmassalla. Pintaosan tiivistys tehtiin siveltävällä tiivistysaineella käyttäen ilmatiivistä nauhaa. Reunoilla lattia tasoitettiin ja maalattiin betonimaalilla. Poistetun villalevyn tilalle kiinnitettiin laastilla kalsiumsilikaattilevyt. Levypinta ylitasoitettiin tasoitteella. Käytetyt tuotteet olivat CEmerkittyjä ja materiaaliemissioluokassa M1. Ilmamäärien säätö Arkiston ilmanvaihtoa palvelee toimistotilojen tuloilmanvaihtokone ja arkiston poistoilma on johdettu erilliselle vesikatolla sijaitsevalle yksinopeuksiselle poistopuhaltimelle. Tuloilmanvaihtokone oli toiminnassa jatkuvasti, arkipäivisin klo 7-19 täydellä teholla, muun ajan osateholla. Arkiston ilmamäärät mitattiin ennen ilmanvaihdolle suoritettavia korjaustoimenpiteitä, tila oli ennen korjauksia noin -5 Pa (100 dm3/s) alipaineinen ympäröiviin tiloihin nähden. Säädön yhteydessä todettiin, että tuloilma jää alkuperäisen suunnitelman mukaisista arvoista, joten poistokanaviin oli lisättävä säätöpeltejä. Säätöpeltien asennuksen jälkeen tilan ilmanvaihto oli säädettävissä tasapainoon. Ilmamäärät jäivät alkuperäisistä suunnitelmista noin 60 dm3/s. Koko arkistotilan ilmamäärä oli säädön jälkeen 0,8 dm3/s/m2, mikä on edelleen arkistokäyttöön riittävä ts. ilman on vaihduttava vähintään kerran kahdessa tunnissa. Arkistotilaa ympäröivien tilojen ilmamääriin tai muita tiloja palvelevien ilmanvaihtokoneiden käyntiaikoihin ei tehty muutoksia. TULOKSET Ensimmäisen virallisen radonpurkkimittauksen tulos oli 560 Bq/m3. Korjaustoimenpiteiden vaikutusta sisäilman radonpitoisuuteen seurattiin työvaiheittain tilaan sijoitetulla jatkuvatoimisella AlphaGuard-radonmonitorilla. Mittalaite oli asetettu työpisteen viereiseen kirjahyllyyn. Korjausten jälkeen virallinen radonpurkkimittaus uusittiin, radonpitoisuus oli 115 Bq/m3. Sisäilman radonpitoisuus ennen korjauksia ja korjausten jälkeen Arkistotilan radonpitoisuus ennen korjausten alkamista oli työpäivän aikaan luokkaa 150 Bq/m3 ja yöaikaan/viikonloppuisin ilmanvaihdon toimiessa osateholla välillä 400-800

342

Sisäilmayhdistys raportti 36

Bq/m3 (kuva 1). Toimenpiteiden jälkeen radonpitoisuus vaihteli välillä 20 – 140 Bq/m3 ollen korkeimmillaan yöaikaan ilmanvaihdon toimiessa osateholla.

Kuva 1. Sisäilman radonpitoisuus arkistotilassa seurantajaksolla 7.6.-8.8.2017. Korjausvaiheiden vaikutus sisäilman radonpitoisuuteen Kuvassa 2 on esitetty tehtyjen toimenpiteiden vaikutus radonpitoisuuteen tarkemmin. Lattian liikuntasauman tiivistäminen pienensi radonpitoisuutta sisäilmassa (kuva 2, kohta 2), vaikka liikuntasaumaa ei voitu tiivistää kauttaaltaan kiinteän kalusteen kohdalta. Ulkoseinä-lattialiittymän avaus nosti radonpitoisuuden korjausta edeltävälle tasolle, jopa hieman korkeammaksi (kuva 2, kohta 3). Ulkoseinä-lattialiittymän tiivistys laski sisäilman radonpitoisuuden nopeasti (kuva 2, kohta 4), tämän jälkeen pitoisuus vaihteli pääosin välillä 50-250 Bq/m3 ollen yöaikaan korkeimmillaan. Ilmanvaihdon säätö laski radonpitoisuutta vielä hieman (kuva 2, kohta 5).

Sisäilmastoseminaari 2018

343

Kuva 2. Korjausten vaikutus radonpitoisuuteen 1) lattian liikuntasauman avaus 2) lattian liikuntasauman tiivistys 3) ulkoseinä-lattialiittymän avaus 4) ulkoseinä-lattialiittymän tiivistys 5) ilmanvaihdon säätö. JOHTOPÄÄTÖKSET Arkistotilassa tehtyjen tiivistystoimenpiteiden ja ilmanvaihdon säädön myötä radonpitoisuuden alenema oli purkkimittauksen tuloksen perusteella suuruusluokkaa 80 %, vaikka tiivistystyötä liikuntasauman osalta ei voitu tehdä koko matkaltaan. Radonpitoisuuden alenema oli selvästi suurempi mitä on aiemmin raportoitu asuintilojen korjausten osalta /8/. Tämä selittyy pitkälti eri tyyppisillä rakenneratkaisuilla, asuinrakennuksia koskevassa aineistossa valtaosa on puurakenteisia, ja näiden tiivistys on erityisen haastavaa. Tässä kohteessa tiivistyskorjaus pienensi radonpitoisuutta 65 % ja ilmanvaihtoteknisin ratkaisuin radonpitoisuus pieneni 57 %. Merkittävässä roolissa tiivistyskorjauksen onnistumisessa on työntekijöiden ammattitaito, huolellisuus, hyvä asenne ja työn laadun valvonta. Ennen radonkorjaukseen ryhtymistä työnaikaisen radonpitoisuuden mittauksesta on merkittävää hyötyä yö-päivävaihtelun selvittämiseksi. Tässä esimerkkitapauksessa ennen korjauksia radonpitoisuus oli korkeimmillaan yöaikaan ilmanvaihdon toimiessa osateholla, luokkaa 800 Bq/m3, ja työpäivien aikaan pitoisuus oli selvästi alle 400 Bq/m3. Seurantakäyrän tulosten perusteella riittävä toimenpide tässäkin tapauksessa olisi voinut ollut pelkkä ilmanvaihtotekninen korjaus, mikä on myös Säteilyturvakeskuksen aineiston perusteella useimmin toteutettu toimenpide työpaikojen radonkorjauksissa. Useimmat työpaikkojen radonkorjaukset on suoritettu säätämällä tai parantamalla olemassa olevaa ilmanvaihtojärjestelmää /8/. Ilmanvaihdon oikea-aikaisella käynnistämisellä on taattu alhainen radonpitoisuus jo työntekijöiden saapuessa aamulla töihin. Käyttöaikoja säätämällä on saavutettu alle 400 Bq/m3 pitoisuus useimmissa sellaisissa tulo- ja

344

Sisäilmayhdistys raportti 36

poistoilmanvaihdon kohteissa, joissa radonpitoisuus on ollut alle 1500 Bq/m3 /8/. Ilmanvaihtotekninen toimenpide yksin ei kuitenkaan välttämättä pysty pitämään radonpitoisuutta alle raja-arvon mahdollisissa teknisissä vikatilanteissa. Tässä tapauksessa ilmanvaihtoteknisten korjausten lisäksi parannettiin myös rakenteiden ilmatiiveyttä, sillä ilmavuotoreitit olivat ilmeiset. Kiinteiden kalusteiden alapuolelta liikuntasauma päätettiin kuitenkin jättää tiivistämättä, sillä radonpitoisuuden alenema oli jo riittävä tehtyjen toimenpiteiden ansiosta. Pelkkien tiivistystöiden ansiosta radonpitoisuus pysyi alle 400 Bq/m3 kaikkina vuorokauden aikoina, ja tämä korjaustapa takaa alhaisen radonpitoisuuden myös mahdollisissa teknisissä vikatilanteissa. Tämän radonkorjauksen kustannukset olivat kokonaisuudessaan suuruusluokkaa 10000 €. Kiinteistönomistajan tarkoituksena on seurata korjausten vaikutusta vuosittaisilla toistettavilla mittauksilla. Seurannasta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää muissa vastaavissa korjauksissa. Tietoa voidaan myös soveltaa muiden epäpuhtauksien, kuten mikrobivaurioiden, vuoksi tehtävien tiivistyskorjausten hyötyä arvioitaessa. Toistaiseksi on saatavilla vain vähän tutkittua tietoa siitä, miten kauan tiivistystoimenpiteet pystyvät pitämään olosuhteet korjausten jälkeisessä tasossa. KIITOKSET Kiitämme erinomaisesta yhteistyöstä radonmittausten osalta Säteilyturvakeskusta, erityisesti Olli Holmgrenia ja Jaana Joenvuorta. Kiitämme myös kiinteistön käyttäjiä sekä urakoitsijoita Ginola Oy ja ISS Palvelut Oy. LÄHDELUETTELO 1.

Ympäristöministeriö (2017) Ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta 1009/2017.

2.

Darby (2005) Radon in homes and risk of lung cancer: Collaborative analysis of individual data from 13 European case-control studies. British Medical Journal, 330:23-227.

3.

Säteilyturvakeskus (2011) Säteilyturvallisuus luonnonsäteilylle altistavassa toiminnassa, ohje ST12.1.

4.

Säteilyasetus 1512/1991

5.

Säteilylaki 592/1991

6.

Sosiaali- ja terveysministeriö (1992) Sosiaali- ja terveysministeriön päätös asuntojen huoneilman radonpitoisuuden enimmäisarvosta 944/1992.

7.

Säteilyturvakeskus (2018) Säteilylainsäädäntö uudistuu. Esitykset uudeksi laiksi ja asetukseksi löytyvät http://www.stuk.fi/stuk-valvoo/sateilynkayttajalle/koulutus/sateilyturvallisuuspaivat/sateilylainsaadanto-uudistuu

8.

Arvela, H., Holmgren, O., Reisbacka, H. (2012) Asuntojen radonkorjaaminen. STUK-A252.

Sisäilmastoseminaari 2018

345

YLIPAINEISTUKSEN JA ILMANPITÄVYYDEN VAIKUTUS RAKENTEIDEN KOSTEUSTEKNISEEN TOIMINTAAN Milla Mattila1, Camilla Vornanen-Winqvist2, Ilkka Jerkku1, Jarek Kurnitski2,3 1

Sweco Asiantuntijapalvelut Oy Aalto-yliopisto 3 Tallinnan teknillinen yliopisto 2

TIIVISTELMÄ Peruskorjattu koulurakennus säädettiin koeluontoisesti ulkoilmaan nähden 5 – 7 Pa ylipaineiseksi ilmanvaihtoa säätämällä. Taustalla oli ajatus estää rakenteiden epäpuhtauksien pääsy sisäilmaan epätiiviiden rakenneliitosta kautta. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella tavoitellun ylipaineisuuden toteutumista sekä ylipaineistuksen vaikutusta rakenteiden kosteustekniseen toimintaan. Vaikutuksia koettuun ja mitattuun sisäilman laatuun on tarkasteltu toisessa artikkelissa /1/. Tavoiteltu ylipaineisuus toteutui käytännössä jonkin verran vaihtelevasti, ja kenttämittauksissa rakenteisiin ei kertynyt kosteutta. Laskennallisessa tarkastelussa ylipaineisuus ei aiheuttanut rakenteille kosteusrasitusta sisäilman kosteuslisän ollessa pieni. JOHDANTO Tavallisesti rakennus pyritään pitämään lievästi alipaineisena ulkoilmaan nähden kosteusvaurioiden ehkäisemiseksi. Rakennuksen ylipaineisuus työntää lämmintä sisäilmaa rakenteiden epätiiviyskohtien kautta rakenteisiin, jolloin lämpimään ilmaan sitoutunut kosteus voi tiivistyä kylmiin rakenneosiin aiheuttaen kosteusvaurion /2/. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kertyykö tutkimuskohteen vaipparakenteisiin käytännössä kosteutta talvikaudella rakennuksen ollessa ulkoilmaan nähden ylipaineinen. Tutkimuskohteena on pääkaupunkiseudulla sijaitseva koulurakennus, jossa toteutettiin sisäilmateknisten tutkimusten yhteydessä opetussiiven ylipaineistus. Koulun C-osaan pyrittiin luomaan ilmanvaihdon määriä säätämällä kauttaaltaan noin 5 – 7 Pascalin ylipaine ulkoilmaan nähden. Koulun vaipparakenteissa on sisäilmateknisissä tutkimuksissa havaittu mikrobivaurioita sekä epätiiviitä rakenneliittymiä /3/. Ylipaineistuksen tavoitteena oli estää rakenteissa olevien epäpuhtauksien virtaaminen epätiiviiden rakenneliittymien kautta sisäilmaan. Ylipaineistusta käytettiin koeluontoisena korjauksena, kunnes varsinaiset korjaustoimenpiteet käynnistyivät. Ylipaineistus ei ole yleinen käytäntö pyrkiä estämään epäpuhtauksien pääsyä rakenteista huoneilmaan. Usein epäpuhtauksien pääsy huoneilmaan pyritään estämään esimerkiksi tiivistämällä rakenneliittymiä. Ylipaineistuskokeilun taustalla on ajatus, voiko ylipaineistus toimia tiivistyskorjausten lisäksi tai niiden sijaan suoritettavana toimenpiteenä sisäilman laadunhallinnassa. Tutkimuksessa ei kuitenkaan selvitetä ylipaineistuksen vaikutusta sisäilman epäpuhtauspitoisuuksiin. Tutkimuksessa keskitytään rakenteiden kosteustekniseen toimintaan ja pyritään selvittämään, aiheutuuko ylipaineistuksesta kosteusrasitusta vaipparakenteille.

346

Sisäilmayhdistys raportti 36

Aalto-yliopisto on suorittanut kohteessa sisäilman ja rakenteiden olosuhteiden seurantamittauksia ylipaineistusjakson ajan. Tutkimuksessa analysoidaan mittaustuloksia rakenteiden kosteusteknisen toiminnan kannalta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan laskennallisesti kohteen vaipparakenteita Comsol Multiphysics -ohjelmistolla ja arvioidaan ylipaineen aikaansaamien konvektiovirtausten vaikutusta rakenteiden kosteuteen. TUTKIMUSKOHDE Tutkimuskohde on vuonna 1968 rakennettu ja vuosina 2003 – 2005 peruskorjattu koulu pääkaupunkiseudulla. Rakennuksessa on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Ylipaineistus kohdistui rakennuksen C-osaan, joka on yksikerroksinen, maanvastainen siipi, jossa on luokkahuoneita, käytävä ja wc-tiloja (Kuva 1) /3/. Elokuussa 2016 C-osa ylipaineistettiin noin 5 – 7 Pascalia ulkoilmaan nähden säätämällä C-osan tuloilmakone täydelle teholle ja vähentämällä saman palvelualueen poistoilman määrää.

Kuva 1. Ylipaineistuskokeilu toteutettiin kuvaan rajatussa luokkasiivessä. C-osan alapohja on maanvastainen kaksoislaattarakenne, jossa on lämmöneristeenä styrox. Lämmöneristeen alapuolella on polyeteenikalvo höyrynsulkuna. Ulkoseinärakenne ikkunan alapuolella koostuu betonisesta ulkokuoresta, mineraalivillalevystä sekä sisäpuolisesta tiilimuurauksesta. Muualla ulkoseinärakenne on pintakäsiteltyä Siporex-elementtiä. Yläpohjassa on kantavana rakenteena betonilaatta, jonka yläpuolella on tuulettuvaan ullakkotilaan rajoittuvaa mineraalivillaa /3/. Rakenteita on havainnollistettu Kuvassa 2.

Sisäilmastoseminaari 2018

347

Kuva 2. Vasemmalla havainnollistava piirros alapohjan ja ulkoseinän liitoksesta ja oikealla yläpohjan rakenne. KOSTEUDEN JA PAINESUHTEIDEN SEURANTAMITTAUKSET Olosuhdeseuranta toteutettiin jatkuvatoimisina mittauksina aikavälillä 27.10.2016 – 9.5.2017. Olosuhteita seurattiin kolmessa tilassa: ilmanvaihdon säädöillä ylipaineistetun osan luokkahuoneissa 312 ja 327 sekä verrokkitilassa (Kuva 3). Verrokkitilan ilmanvaihto oli normaalitilassa. Mittauksissa seurattiin sisä- ja ulkoilman välistä paineeroa, sisä- ja ulkoilman olosuhteita sekä vaipparakenteiden kosteutta ja lämpötilaa.

Kuva 3. Rakenteiden olosuhteiden seurantamittausjärjestelyitä tutkimuskohteessa Ylipaineistuksen tavoitteena oli ylläpitää noin 5 – 7 Pa ylipainetta ulkoilmaan nähden. Tila 312 pysyi seurantajaksolla 45 % ajasta ylipaineisena ja 0,1 % ajasta ylipaine oli vähintään 5 Pa. Vastaavasti tila 327 pysyi ylipaineisena 74 % ajasta ja 25 % ajasta ylipaine oli vähintään 5 Pa. Seuratuista tiloista 327 pysyi huomattavasti paremmin

348

Sisäilmayhdistys raportti 36

ylipaineisena. Tulokset osoittavat, että pienen hallitun ylipaineen tekninen toteutus ei ole ihan helppoa ja todennäköisesti vaatisi puhaltimien tiheyskorjatun ohjauksen, jota tässä tapauksessa ei ollut käytössä. Valtaosan ajasta tutkimusalue oli kuitenkin ylipaineinen. Seurantamittauksissa rakenteisiin ei havaittu kertyvän kosteutta talven aikana (Kuva 4). Korkeimmat suhteellisen kosteuden arvot mitattiin pisteessä, joka sijaitsi tilan 312 alapohjan eristekerroksen ulkopinnassa. Mittapisteen suhteellinen kosteus oli enimmillään 77,7 % mittausjakson alkupuolella.

Kuva 4. Rakenteisiin ei kertynyt kosteutta ylipaineistusjakson aikana. RAKENTEIDEN KOSTEUSTEKNISEN TOIMINNAN MALLINNUS Vaipparakenteiden kosteusteknistä toimintaa tarkasteltiin Comsol Multiphysics ohjelmiston avulla. Vaipparakenteista mallinnettiin alapohjan ja ulkoseinän sekä yläpohjan ja ulkoseinän liitos, joissa on havaittu laajoja viivamaisia epätiiviyskohtia, jotka mahdollistavat sisäilman kosteuden pääsyn rakenteisiin. Rakenneliittymien lämmön- ja kosteudensiirtymistä tarkasteltiin aluksi diffuusiona ja lopuksi tarkasteluun liitettiin epätiiviin rakenneliitoksen kautta kulkeva konvektiovirtaus. Laskennassa tavoiteltiin tasapainotilan ratkaisua talviajan tyypillisissä olosuhteissa. Sen lisäksi, että laskennassa on arvioitu diffuusion ja konvektion vaikutusta rakenteiden kosteuteen, on laskennassa arvioitu sisäilman kosteuslisän vaikutusta. Lähtökohtana laskennassa on käytetty seurantamittausten perusteella määritettyä sisäilman kosteuslisää 0,02 g/m3. Lisäksi laskenta on tehty 2 g/m3 kosteuslisällä sekä mitoitusarvon mukaisella 5 g/m3 kosteuslisällä. Laskennassa hyödynnettiin tutkimuskohteesta saatavilla olevia rakenne- ja materiaalitietoja, seurantamittausten sisä- ja ulkoilman olosuhdetietoja sekä rakenneliittymissä havaittuja vuotoilmareittejä. Epätiiviyskohdat on oletettu rakenteen läpi kulkeviksi, ohuen viivamaisiksi ilmaraoiksi (Kuva 5). Konvektion synnyttää sisä- ja ulkoilman välinen paine-ero, joka on laskennassa oletettu 5 Pa suuruiseksi. Rakenteiden suhteellinen kosteus kasvaa sekä diffuusio- että konvektiomallissa asteittain kosteuslisän kasvaessa. Diffuusiomalliin verrattuna konvektiovirtaus jopa hieman kuivattaa rakenteita ilmaraon reunustalla, kun sisäilman kosteuslisä on kohteessa mitatulla tasolla. Sen sijaan jo 2 g/m3 kosteuslisällä konvektio hieman kasvattaa ilmaraon

Sisäilmastoseminaari 2018

349

vierustalla olevien materiaalikerrosten suhteellista kosteutta. Mitoitusarvon mukaisella 5 g/m3 kosteuslisällä konvektion rakenteita kasteleva vaikutus on jo merkittävä: kosteutta kertyy kauttaaltaan rakenneliitokseen ilmaraon lähistölle.

Kuva 5. Alapohjan (vas.) ja yläpohjan (oik.) rakenneliittymiin mallinnettiin kapea ilmarako. Nuoli on piirretty ilmaraon viereen osoittamaan konvektion suunnan huonetilasta kohti ulkoilmaa. Tarkastelussa havaittiin, että sisältä ulos liikkuvan konvektiovirtauksen vaikutus rakenteiden kosteuteen riippuu sisäilman kosteuslisän suuruudesta. Mittausajankohtana sisäilma oli niin kuivaa, että sisäilman kosteuslisä oli käytännössä mitätön toimivan ilmanvaihdon takia. Konvektiovirtauksen kuljettama sisäilma on lähes yhtä kuivaa kuin ulkoilma, jolloin virtaus ei kastele rakennetta. Sisäilman kosteuslisän ollessa 2 g/m3 konvektio lisää jo selkeästi rakenteiden suhteellista kosteutta. Mitoitusarvon mukaisella kosteuslisällä 5 g/m3 konvektion rakenteille aiheuttama kosteusrasitus on jo huomattava sekä alapohjan ja ulkoseinän että yläpohjan ja ulkoseinän rakenneliittymissä (Kuvat 6 ja 7). Todellisuudessa kohteen sisäilman kosteuslisän nousu lähelle mitoitusarvon tasoa on epätodennäköistä. Tutkimuskohteessa havaituissa olosuhteissa ylipaineisuudesta ei vaikuta olevan haittaa rakenteiden kosteustekniselle toiminnalle.

Kuva 6. Alapohjan ja ulkoseinän liitoksen laskennallisessa tarkastelussa sisäilman ollessa kenttämittausten mukaisesti kuivaa (vas.) konvektio ei juuri vaikuta rakenteiden kosteuteen. Mitoitusarvon mukaisella sisäilman kosteuslisällä konvektiovirtaus kastelee rakenteita (oik.). Väriasteikko osoittaa rakenteen suhteellisen kosteuden (0 – 100 %).

350

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kuva 7. Yläpohjan ja ulkoseinän liitoksen suhteellinen kosteus sisäilman ollessa kuivaa (vas.) ja mitoitusarvon mukaisella kosteuslisällä (oik.). JOHTOPÄÄTÖKSET Ylipaineistuksen tekninen aikaansaaminen ei onnistunut tavoitellusti. Tutkittavat tilat pysyivät vaihtelevasti ylipaineisina. Tulokset osoittavat, että lievän, hallitun ylipaineen tekninen toteutus ei ole ihan helppoa, ja todennäköisesti tämä vaatisi puhaltimien tiheyskorjatun ohjauksen, jota tässä tapauksessa ei ollut käytössä. Mikäli ylipaineistusta aiotaan jatkossa kokeilla epäpuhtauksien pitämiseksi rakenteissa, tulee ylipaineistuksen toteutuksessa löytää keinoja tavoitellun ylipaineen varmistamiseksi. Tilat olivat kuitenkin ylipaineisia valtaosan tutkimusjaksosta. Mittausten mukaan vaipparakenteisiin ei kertynyt kosteutta talven aikana. Mittauksissa havaittiin sisäilman olleen talvella todella kuivaa: sisä- ja ulkoilman kosteussisältö on ollut likimain sama. Toimivan ilmanvaihdon ja sisäilman kuivuuden vuoksi suurempikaan ylipaineisuus ei oletettavasti olisi aiheuttanut rakenteille kosteusrasitusta. Kenttämittausten perusteella tällaista suoraa johtopäätöstä ei voida kuitenkaan tehdä, koska ylipaineistus ei täysin onnistunut. Laskennallisesti havaittiin, että sisäilman kosteuslisän ollessa mitatulla tasolla konvektiolla ei ole merkittävää vaikutusta rakenteiden kosteuteen. Konvektion rakenteille aiheuttama kosteusrasitus muuttuu huomattavaksi lähestyttäessä sisäilman kosteuslisän mitoitusarvoa, jolla sisäilman kosteussisältö yli kaksinkertaistuu todellisuudessa mitattuun arvoon nähden. Mitoitusarvon toteutuminen käytännössä vaikuttaa epätodennäköiseltä. Tutkimuskohteessa havaituissa olosuhteissa ylipaineisuudesta ei vaikuta olevan haittaa rakenteiden kosteustekniselle toiminnalle. KIITOKSET Artikkeli perustuu Aalto-yliopistossa tehtyyn diplomityöhön, joka kuului Työsuojelurahaston EURA-hankkeeseen (hankenumero 115376) ja Suomen Akatemian hankkeeseen TOXICPM 289161. LÄHDELUETTELO 1.

Vornanen-Winqvist et al. Ilmanvaihdon ylipaineistuksen vaikutus koulurakennuksen mitattuun ja koettuun sisäilman laatuun. Sisäilmastoseminaari 2018.

2.

Rakennustietosäätiö. 1999. RT 05-10710. Kosteus rakennuksissa. Ohjetiedosto.

3.

Sweco Asiantuntijapalvelut Oy. 2016. Sisäilmasto- ja kosteustekninen kuntotutkimus. Tutkimusselostus.

Sisäilmastoseminaari 2018

351

ILMANVAIHDON YLIPAINEISTUKSEN VAIKUTUS KOULURAKENNUKSEN MITATTUUN JA KOETTUUN SISÄILMAN LAATUUN Camilla Vornanen-Winqvist1, Kati Järvi1, Sander Toomla1, Kaiser Ahmed1, Maria A. Andersson1, Raimo Mikkola1, Tamás Marik2, László Kredics2, Heidi Salonen1, Jarek Kurnitski1,3 1

Aalto-yliopisto, Rakennustekniikan laitos, Rakentajanaukio 4, 02150 Espoo University of Szeged, Department of Microbiology, Hungary 3 Tallinn University of Technology, Estonia 2

TIIVISTELMÄ Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko 5-7 pascalin ylipaineella estää haitallisten kemiallisten ja mikrobiologisten epäpuhtauksien pääsy sisäilmaan ja siten vähentää käyttäjien oireilua koulurakennuksessa, jossa pitkäaikaisten sisäilman laadun ongelmien pääsyynä oletettiin olevan vaurioituneista rakenteista ilmavuotojen mukana sisäilmaan päässeet epäpuhtaudet. Ilmanvaihdon intervention seurauksena haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaismäärä (TVOC) ja hengitettävien hiukkasten (PM2,5) pitoisuus pienenivät. Käyttäjien kokemus huonosta sisäilmanlaadusta lisääntyi koko rakennuksessa intervention toteutuksen ajanjaksona vuodenajasta johtuen, mutta ylipaineistetussa rakennusosassa maltillisemmin kuin muualla rakennuksessa. Sisäilman mikrobilajisto poikkesi ulkoilmasta, ja parani merkittävästi intervention seurauksena. JOHDANTO Käyttäjien oireilun ja olosuhdehaittojen poistaminen ei aina ole yksinkertaista sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa. Negatiivinen paine-ero voi aiheuttaa ilmavirtauksia, joiden mukana sisäilmaan voi päästä epäpuhtauksia, kuten sieni-itiöitä, jotka aiheuttavat käyttäjien oireilua /1/2/. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjauksessa tällaisten ilmavirtausten estäminen, kuten perusteellinen ilmanvaihtojärjestelmän hallinta kokonaisuudessaan, on erittäin tärkeää /3/. Ilmanvaihdolla on merkittävä vaikutus hyvään sisäilman laatuun sekä sisäilman mikrobeihin /1/4/. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ilmanvaihdon intervention vaikutusta koettuun ja mitattuun sisäilman laatuun rakennuksessa, jossa oli selvittämättömiä sisäilman laadun ongelmia ja käyttäjien oireilua, sekä tuottaa tietoa kohtuullisen positiivisen paine-eron käytettävyydestä tilapäisenä ratkaisuna rakennuksessa, joka odottaa suurempia korjauksia, ja jossa riski kosteuden tiivistymisestä rakenteisiin on pieni. TUTKIMUSKOHDE JA MENETELMÄT Tutkimus tehtiin vuonna 1968 rakennetussa ja 2003-2005 peruskorjatussa peruskoulussa Vantaalla. Rakennuksen mekaaninen tulo- ja poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla oli asennettu käytäviin ja luokkiin vuonna 2002. Ilmamäärät säädettiin pääilmanvaihtokoneen säätimillä sekä huonetilojen pääte-elimien säätölaitteilla.

352

Sisäilmayhdistys raportti 36

Tutkimukseen valitussa rakennusosassa oli 12 luokkahuonetta, joissa kussakin oli 2-3 tuloilmaventtiiliä sekä 1-2 poistoilmaventtiiliä. Rakennusosaa palveli yksi ilmanvaihtokone. Luokkakohtaisen käyttäjämäärän arveltiin olevan noin 20-25 henkilöä kerrallaan. Pitkittyneiden sisäilmaongelmien vuoksi koko rakennuksessa tehtiin ulkopuolisen konsulttiyrityksen toimesta sisäilmastotekninen kuntotutkimus keväällä 2017 /5/. Tutkimuksissa todettiin ilmavuotokohtia muun muassa lattian ja seinän liitoksien, ikkunan ja seinän liitoksien sekä läpivientien kohdalla. Kohonneita kosteuspitoisuuksia todettiin laajalti tutkitussa rakennusosassa. Samanaikaiset VOC-mittaukset eivät kuitenkaan antaneet viitteitä kosteuden aiheuttamista materiaalivaurioista. Rakenneavauksissa todettiin, että kosteus voi tiivistyä rakenteeseen kylmänä vuodenaikana. Ikkunapuitteiden puisista kiinnikkeistä löytyi mikrobikasvustoa ja mineraalivillakerroksesta kosteusvaurioindikaattoreita (aktinobakteerit ja Exophiala sp.). Ilmanvaihtointervention toteuttaminen ja tutkimusmenetelmät Ilmanvaihdon interventio toteutettiin neljässä vaiheessa: (1) Rakennusosan kaikkien tilojen ilmavirrat mitattiin, (2) ilmanvaihtojärjestelmä tasapainotettiin ulkopuolisen yrityksen toimesta, (3) ilmanvaihtokoneen tulo- ja poistoilmavirrat säädettiin niin, että 57 Pascalin positiivinen paine-ero ulkoilmaan nähden vallitsisi koko tutkitussa rakennusosassa, (4) kaikkien tilojen ilmavirrat mitattiin uudelleen, ja paine-eroa rakennuksen ulkovaipan yli seurattiin koko intervention ajan. Rakennusosan sisäisiä paine-eroja ei tutkittu, sillä ilmavirtaukset luokkien välillä olivat epätodennäköisiä. Interventiota ylläpidettiin elokuusta 2016 toukokuuhun 2017. Intervention tavoitteena oli estää mahdollinen epäpuhtauksien siirtyminen sisäilmaan ilmavirtausten mukana. Rakenteiden kosteusteknistä käyttäytymistä seurattiin ylipaineistuksen ajan /6/. Sisäilman laadun mittaukset tehtiin samanaikaisesti vaiheiden (1) ja (4) kanssa. Osa tutkimuksista toteutettiin koko rakennusosassa, ja osa kahdessa luokassa (1 ja 2), joissa oli työterveyshenkilöstön tietojen mukaan raportoitu eniten sisäilmaongelmia. Lisäksi käyttäjien kokemaa sisäilman laatua tutkittiin kyselyin ja mikrobinäytteet kerättiin ennen interventiota ja viisi kuukautta intervention toteutuksesta. Ilmavirrat mitattiin kaikista tutkitun rakennusosan tulo- ja poistoilmanvaihdon pääteelimistä ennen ja jälkeen intervention. Paine-ero ulkovaipan yli mitattiin luokista 1 ja 2 jatkuvatoimisena mittauksena viikon ajan ennen interventiota ja yhdeksän kuukautta intervention jälkeen. Samanaikaisesti mitattiin ulkoilman lämpötilaa. Sisäilman laatua luokissa 1 ja 2 tutkittiin haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC-), TVOC-, formaldehydi- ja 2,5 μm:n kokoisten hengitettävien hiukkasten (PM2,5) mittauksilla ennen ja jälkeen intervention. Sisäilman lämpötilaa (T), suhteellista kosteutta (RH) ja hiilidioksidipitoisuutta mitattiin jatkuvatoimisena mittauksena luokista 1 ja 2 viikon ajan ennen interventiota ja yhdeksän kuukautta intervention jälkeen. Homesienet määritettiin sekä luokkien 1 ja 2 pinnoilta kerätystä pölystä että ilmanvaihtokoneen poistoilmasuodattimesta. Vertailupöly kerättiin ulkoa mallasuuteagarlaskeumamaljoille. Pölynäytteet ja suodatinnäytteet viljeltiin mallasuuteagarilla 22°C:ssa neljä viikkoa. Yksittäisten pesäkkeiden myrkyllisyyttä arvioitiin siansiittiöiden liikkuvuustestillä ja somaattisilla soluilla /7/8/. Toksisiksi osoittautuneet pesäkkeet identifioitiin suku- tai lajitasolle niiden ITS-sekvenssien perusteella.

Sisäilmastoseminaari 2018

353

Rakennuksen käyttäjien kokemia oire- ja olosuhdehaittoja kartoitettiin Työterveyslaitoksen (TTL) Sisäilmastokyselyllä (Örebro MM40) /9/10/. Kysely toteutettiin toukokuussa 2016 ennen ilmanvaihdon interventiota sekä tammikuussa 2017 intervention jälkeen. Koko koulun henkilökuntaa pyydettiin osallistumaan kyselyyn. TTL analysoi kyselyiden tulokset, ja tilastollisia eroja kahden eri kyselyn välillä tarkasteltiin Aalto-yliopistossa SPSS-ohjelmistolla khiin neliö -testillä. TULOKSET JA POHDINTA Ilmamäärät ja paine-ero Ennen ilmanvaihdon interventiota tulo- ja poistoilmamäärät olivat epätasapainossa (keskimäärin ±20 % suunnitteluarvoista) niin luokkahuoneissa kuin käytävällä ja wctiloissakin. Intervention jälkeen luokkien tuloilmamäärä oli poistoilmamäärää suurempi. Paine-erot ulkovaipan yli vaihtelivat ennen interventiota suuresti tutkituissa luokkahuoneissa 1 ja 2. Vaihteluväli oli noin (-30)-0 Pa. Intervention jälkeen saavutettiin kohtuullinen ylipaine ja vaihtelu oli pientä. Luokassa 2 paine-ero oli tavoitetasolla 5-7 Pa 23 % mittausajasta, ja yli 0 Pa 84 % ajasta. Luokassa 1 tavoitetaso saavutettiin huonommin, ja paine-ero oli yli 0 Pa 45 % mittausajasta; suurimman osan ajasta paineero oli hyvin lähellä 0 Pa. Ilmanvaihtojärjestelmä toimi vakioilmavirtaperiaatteella, mikä näkyy paine-eron muuttumisena ulkoilman lämpötilan mukaan, koska poistopuhallin siirtää suuremman tilavuusvirran lämpötilan laskiessa. Jatkuvan positiivisen paineen ylläpitämiseksi tiheyskorjattu ilmavirtojen ohjaus olisi suositeltavin ratkaisu. Paine-ero intervention jälkeen on esitetty pysyvyyskäyrinä Kuvassa 1, ja ulkoilman lämpötilan vaikutus paine-eroon Kuvassa 2.

Kuva 1. Paine-eron pysyvyys intervention Kuva 7. Ulkoilman lämpötilan vaikutus paine-eroon toteutuksen jälkeen (elokuu 2016 – toukokuu 2017). (elokuu 2016 – toukokuu 2017).

Koulun loma-aikojen ja muutamien muiden jaksojen aikana ilmanvaihtojärjestelmä oli vastoin tutkimussuunnitelmaa kytkeytynyt pois päältä yön ajaksi, jolloin paine-ero on ollut negatiivinen. Pitkällä aikavälillä näillä jaksoilla ei ole suurta vaikutusta paine-erojen pysyvyyteen, mutta hetkellisesti ne ovat voineet aiheuttaa epäpuhtauksien kulkeutumista ilmavirtausten mukana, ja näin vaikuttaa käyttäjien kokemuksiin sisäilman laadusta. Sisäilman laatu Sisäilman hiilidioksidipitoisuus pysytteli koko mittausjakson ajan sekä ennen että jälkeen intervention Sisäilmastoluokituksen 2008 mukaisessa luokassa S1 (Sisäilmastoyhdistys). Luokan 1 hiilidioksidipitoisuuden keskiarvo oli koulupäivien aikana 518 ppm ja luokan

354

Sisäilmayhdistys raportti 36

2 520 ppm. Lämpötilan keskiarvo oli 21 °C. Suhteellinen kosteus vaihteli ulkoilman suhteellisen kosteuden mukaan välillä 5–75 % ja 4–77 % (koulupäivien aikana) ja oli alle 20 % jopa 31 ja 26 % mittausajasta (luokat 1 ja 2). Kuiva ilma voi osaltaan selittää hengitysteiden, silmien ja ihon ärsytysoireilua ko. tiloissa /11/. Yksittäisten VOCien pitoisuudet vaihtelivat välillä 1˗4 μg/m3 (pitoisuudet > 1 μg/m3 analysoitiin). TVOC-pitoisuus oli ennen interventiota 31, 42 ja 34 μg/m3 (luokka 1, luokka 2 ja käytävä), ja intervention jälkeen vastaavasti 19, 19 ja 27 μg/m3. Tilastollisessa tarkastelussa ero ennen ˗ jälkeen tuloksissa oli tilastollisesti merkitsevä 95 % merkitsevyystasolla (p=0,045). Intervention lisäksi mittaustiloissa ei ollut tapahtunut muita tiedossa olleita muutoksia. Yleisesti ottaen pitoisuudet olivat hyvin pieniä Asumisterveysasetuksen /12/ raja-arvoihin verrattuna, mikä viittaa vähäpäästöisiin materiaaleihin ja tehokkaaseen ilmanvaihtoon. Formaldehydipitoisuus oli alle havainnointirajan ennen ja jälkeen intervention. PM2,5-pitoisuus vaihteli välillä 0,1 ja 5,9 μg/m3 sekä ennen että jälkeen intervention (rajaarvo on 25 μg/m3 /12/). Kuitenkin koko mittausajanjaksojen tilastollisessa tarkastelussa mediaanien ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä (p=0,000), mikä viittaa hiukkaspitoisuuden pienentymiseen intervention seurauksena. Sisäilman mikrobit Tulokset on esitetty Taulukossa 1. Taulukko 1. Luokkien 1 ja 2 pinnoille kertyneestä pölystä, ilmanvaihtokoneen poistoilmasuodattimesta sekä ulkoilmanäytteistä tunnistetut mikrobisuvut, pesäkkeitä sisältävien maljojen määrät kaikista maljoista ja toksisten pesäkkeiden osuus (suluissa %). Pesäkkeitä Laskeutunut pöly Poistoilmasuodatin Ulkoilma (90 %) sisältävät maljat Ennen interventiota (80 %) 3/10 Rhizopus sp. Rhizopus sp. 3/10 T. atroviride* T. atroviride* 7/10 Penicillium sp.* 7/10 Aspergillus niger*1 2/10 Aspergillus flavus1 1/10 (Paecilomyces sp.)*1 2/10 Asp. versicolor* 4/6 Bipolaris sp.* Intervention jälkeen (40 %) 6/12 Rhizopus sp. Rhizopus sp. 10/12 Penicillium sp. Penicillium sp. 3/12 Asp. westerdijkiae* 1/12 (Penicillium expansum)* 1/12 (Trichoderma sp.)*1 2/12 Asp. versicolor* 1

Potentiaalinen patogeeni * Käytettyjen menetelmien perusteella toksinen

Sisäilmastoseminaari 2018

355

Sisätilojen näytteet poikkesivat lajistoltaan ulkoilman näytteistä, ja muuttuivat merkittävästi intervention seurauksena. Ennen interventiota valtalajeina olivat mahdollisesti patogeeniset Aspergillus-lajit, kun taas intervention jälkeen valtalajistona olivat ei-patogeeniset Aspergillus-lajit. Mahdollisesti mykoparasiittista Trichoderma atroviridea ei esiintynyt intervention jälkeen. Mykoparasiittisia Trichoderma-kantoja ei myöskään löytynyt ulkoilmanäytteistä, joissa oli enimmäkseen toksisia Curvularia-lajeja. Poistosuodattimen pölynäyte on kattava kooste koko rakennusosassa pitkän ajan kuluessa vallinneista mikrobiolosuhteista. Kuitenkin on huomattava, että näytteeseen ovat voineet vaikuttaa myös ulkoilman olosuhteet, mikäli luokkien ikkunoita on pidetty auki. Sisäilmastokysely Sisäilmastokyselyn tavoitteena oli tarkastella, vähenivätkö oire- ja olosuhdehaitat ylipaineistetussa rakennusosassa intervention seurauksena tai verrattuna muuhun kouluun. Vastaajien pienestä määrästä johtuen tuloksista ei kuitenkaan saatu merkittäviä tilastollisia eroja ennen ja jälkeen intervention. Lisäksi seurantakysely toteutettiin eri vuodenaikana kuin ensimmäinen kysely, mikä ei ole optimaalinen tilanne tulosten vertailtavuuden kannalta. Näistä tekijöistä huolimatta kyselyt antoivat viitteitä siitä, että käyttäjien kokemusten muuttuminen poikkesi tutkitussa rakennusosassa verrattuna muuhun kouluun, jossa ylipaineistuksen kaltaisia muutoksia ei kyselyjen välillä tapahtunut. Yleisesti käyttäjien kokemus sisäilman laadusta heikkeni koko koulussa kyselyiden välillä, mikä voi olla osittain vuodenajan vaikutusta. Talvella esimerkiksi kuiva ilma heikentää kokemusta sisäilman laadusta. Kuitenkin tutkitussa rakennusosassa kokemusten huononemista raportoitiin selkeästi vähemmän kuin muissa rakennusosissa. JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimus osoitti, että lievätkin muutokset ilmamäärissä ja paine-eroissa voivat aiheuttaa todennettavia muutoksia koetussa ja mitatussa sisäilman laadussa. Intervention tavoite 5 – 7 Pa toteutui tutkitussa rakennusosassa vain osittain. Silti TVOC- ja PM2,5pitoisuuksissa näkyi tilastollisesti merkitsevä lasku intervention jälkeen. Kyselyiden käytettävyys intervention vaikutusten osoittamiseen jäi pienen vastaajamäärän vuoksi toivottua heikommaksi, sillä tilastollisesti merkitseviä tuloksia ei voitu osoittaa. Tulokset antoivat kuitenkin viitteitä siitä, että tutkitussa rakennusosassa ei koettu vastaavaa selvää vuodenajasta johtuvaa olosuhteiden huononemista kuin muualla rakennuksessa. Näin ollen lievälläkin ylipaineistuksella voi olla vaikutuksia käyttäjien kokemiin oire- ja olosuhdehaittoihin. Havainnon varmentamiseksi tarvittaisiin kuitenkin suurempi vastaajamäärä ja seurantakysely tulisi toteuttaa samana vuodenaikana. Myös oppilaille suunnatut kyselyt olisi hyvä toteuttaa laajemman tutkimuksen yhteydessä. Tutkimuksessa osoitettiin merkittävä muutos sisätilojen mikrobilajistossa intervention seurauksena. Tulokset viittaavat siihen, että ennen ylipaineistusta tutkitun tilan sisäilmassa esiintyi sisälähteistä - kuten rakenteista - peräisin olevaa mikrobilajistoa. Interventio poisti mahdollisesti patogeeniset Aspergillus-lajit, samoin mahdollisesti mykoparasiittisen Trichoderma atroviriden. Uusi menetelmä mikrobinäytteen keräämiseksi poistoilmasuodattimesta antoi lupaavia tuloksia. Tutkimuksen mukaan ilmanvaihdon ylipaineistusinterventio voi olla käyttökelpoinen menetelmä olosuhteiden parantamiseksi sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa, erityisesti jos ongelmien syynä epäillään olevan rakenteista kulkeutuvat epäpuhtaudet. 5-7 Pa:n positiivinen paine oli riittävä parantamaan sisäilman laatua, mutta tarkempaa

356

Sisäilmayhdistys raportti 36

tiheyskorjattua ilmavirtojen säätöä suositellaan, jotta pieni ylipaine pysyisi jatkuvasti. Ylipaineistus voidaan toteuttaa vain muissa kuin asuinrakennuksissa, eli rakennuksissa, joissa on toimiva ilmanvaihto ja pieni kosteuslisä. KIITOKSET Kirjoittajat kiittävät Suomen Akatemiaa (TOXICPM 289161), Työsuojelurahastoa (EURA 115376) ja Tekesiä (4098/31/2015) tutkimuksen rahoittamisesta, sekä Vantaan kaupungin Tilakeskusta ja tutkimuskohdetta tutkimukseen osallistumisesta. LÄHDELUETTELO 1.

Seppänen, O.A.; Fisk, W.J. (2004) Summary of Human Responses to Ventilation. Indoor Air 2004, 14, 102-118.

2.

Airaksinen, M.; Pasanen, P.; Kurnitski, J.; Seppänen, O. (2004) Microbial Contamination of Indoor Air due to Leakages from Crawl Space: A Field Study. Indoor Air 2004, 14, 55-64.

3.

Meklin, T.; Potus, T.; Pekkanen, J.; Hyvärinen, A.; Hirvonen, M.; Nevalainen, A. (2005) Effects of Moisture-Damage Repairs on Microbial Exposure and Symptoms in Schoolchildren. Indoor Air 2005, 15, 40-47.

4.

Bayer, C.W.; Grimes, C. (2015) The Indoor Environmental Microbiome. Indoor and Built Environment 2015, 24, 1035-1037.

5.

Sweco Asiantuntijapalvelut Oy (Sweco Finland Oy). (2016) Sisäilmasto- ja kosteustekninen kuntotutkimus. Tutkimusselostus, 22500325.314, 24.8.2016.

6.

Mattila, M.; Vornanen-Winqvist, C.; Jerkku, I.; Kurnitski, J. (2018) Ylipaineistuksen ja ilmanpitävyyden vaikutus rakenteiden kosteustekniseen toimintaan. Sisäilmastoseminaari 2018. SIY Raportti.

7.

Andersson, M.A.; Jääskeläinen, E.L.; Shaheen, R.; Pirhonen, T.; Wijnands, L.M.; Salkinoja-Salonen, M.S. (2004) Sperm Bioassay for Rapid Detection of CereulideProducing Bacillus Cereus in Food and Related Environments. International Journal of Food Microbiology 2004, 94, 175-183.

8.

Bencsik, O.; Papp, T.; Berta, M.; Zana, A.; Forgó, P.; Dombi, G.; Andersson, M.A.; Salkinoja-Salonen, M.; Vágvölgyi, C.; Szekeres, A. (2014) Ophiobolin A from Bipolaris Oryzae Perturbs Motility and Membrane Integrities of Porcine Sperm and Induces Cell Death on Mammalian Somatic Cell Lines. Toxins 2014, 6, 2857-2871.

9.

Andersson, K.; Stridh, G. (1992) The use of Standardized Questionnaires in Building Related Illness (BR) and Sick Building Syndrome (SBS) Surveys. in NATO/CCMS Pilot Study on Indoor Air Quality. 1992, (1992). pp. 47–64.

10. Andersson, K. (1998) Epidemiological Approach to Indoor Air Problems. Indoor Air 1998, 8, 32. 11. Azuma, K. (2017) Evaluating Prevalence and Risk Factors of Building-Related Symptoms among Office Workers: Seasonal Characteristics of Symptoms and Psychosocial and Physical Environmental Factors. Environmental health 2017, 22, 38. 12. Sosiaali- ja terveysministeriö. (2015) Asumisterveysasetus (545/2015).

Sisäilmastoseminaari 2018

357

KERROKSELLISEN TIILIULKOSEINÄRAKENTEEN KUNTOTUTKIMUKSET, KORJAUSTARPEEN ARVIOINTI JA VAIKUTUKSET SISÄILMAAN Ronja Saarinen Vahanen Rakennusfysiikka Oy

TIIVISTELMÄ Kerroksellisen tiiliulkoseinärakenteen kuntotutkimukset sekä niiden perusteella laaditut korjaustoimenpidesuositukset ovat vaihdelleet paljon, sillä riittävän yhtenäisiä käytäntöjä korjauslaajuuden arvioimiseksi ei ole. Toimenpide-ehdotukset ovat saattaneet johtaa ylikorjaamiseen, kun ulkokuoren ja lämmöneristeen purkusuosituksia on annettu pelkkien mikrobilöydösten perusteella ja rakenteellinen tarkastelu on jäänyt vähemmälle. Korjaustarpeen ja -laajuuden määrittämisen tulisi perustua kattavaan tutkimukseen, jossa tarkastellaan julkisivun ja ulkoseinärakenteen rakennusfysikaalista kuntoa, toimivuutta sekä elinkaarta ja kustannuksia kokonaisuutena. Artikkeli perustuu diplomityöhön, jossa tarkasteltiin 1960-1980 luvuilla rakennettujen 18 kerroksellisten tiiliulkoseinärakennusten kuntotutkimusten sisältöä, laajuutta sekä toimenpide-ehdotuksia. KERROKSELLINEN TIILIULKOSEINÄRAKENNE – TUTKIMINEN JA KORJAUS Kerroksellisella tiiliulkoseinärakenteella tarkoitetaan ulkoseinärakennetta, jossa sisäkuorena on tiili tai betoni, eristeenä mineraalivilla ja ulkokuori on tiilimuurattu. Ennen 1990- lukua kerroksellinen tiiliulkoseinärakenne toteutettiin lähtökohtaisesti ilman kunnollista tuuletusväliä, jolloin lämmöneristeen ja ulkokuoren välistä puuttuvan avoimen tuuletusvälin takia kerroksellisen tiiliulkoseinärakenteen kuivumiskyky voi olla heikko. Näin rakenteen kosteusrasitus saattaa olla tuuletusvälillisiin rakenteisiin verrattuna korkeampi. Toisaalta kuntotutkimuksissa todetaan monesti ilmavirtauksien mukana kulkeutuvan mm. pölyä ja nokea mineraalivillaeristeeseen, joten ilma liikkuu rakenteessa. Rakennuksen sisäilman kannalta ongelmia aiheuttavat sisäkuoren ilmatiiviyspuutteet ja julkisivun vedenpitävyyspuutteet. Siten rakenteen mahdolliset epäpuhtaudet voivat siirtyä huoneilmaan vuotoilmavirtausten mukana sisäilman ollessa alipaineinen ulkoilmaan nähden./1, 2, 3/ Tutkiminen ja korjaustavan valinta Kerroksellisen tiiliulkoseinärakenteen tutkiminen liittyy usein kosteus- ja lämpöteknisen toiminnan sekä sisäkuoren ilmatiiveyden selvittämiseen sekä rakenneosien, kuten ikkunoiden, ovien ja niihin liittyvien rakenteiden tekniseen tarkasteluun. Ulkoseinän toiminnan kannalta tarkasteltavia tekijöitä ovat esimerkiksi ulkovaipan kastuminen viistosateesta, rakenteen kuivumismahdollisuudet, eristekerroksen vaurioaste sekä sisäpuolinen ilmatiiveys/3/. Ulkoseinän vaikutusta sisäilman laatuun arvioidaan myös rakenteen yli tehtävillä painesuhteiden tarkasteluilla. Kyseiselle rakenteelle löytyy myös useampi korjausmenetelmä eri laajuisista ilmatiiveyden parantamisista eri tyyppisiin purku- ja uusimistoimenpiteisiin.

358

Sisäilmayhdistys raportti 36

Tutkimuslaajuuden ja korjausmenetelmän määrittelemisen ongelmana on kuitenkin se, että yhtenäistä toimintatapaa ei ole ollut, vaan esimerkiksi rakenneavausten ja materiaalinäytteiden määrät ovat vaihdelleet, kuten muidenkin tutkimusten käyttö erinäisiin havaintoihin. Materiaalinäytteiden mikrobilöydöksiä on voitu ylitulkita ja valitut näytteenottokohdat ja näytemäärät eivät välttämättä ole edustaneet koko rakennusta. Tutkijoilla on ollut vaihtelevia käsityksiä ulkoseinärakenteen toimenpidesuositusten laajuuksien määrittelemisessä suhteessa tutkimuslaajuuteen. TEHTYJEN KUNTOTUTKIMUSTEN EROJA Vuonna 2017 tehdyssä Helsingin kaupungin tilaamassa diplomityössä tarkasteltiin 19601980 – luvun kerroksellisten tiiliulkoseinärakennusten kuntotutkimuksien sisältöä ja laajuutta/4/. Lisäksi tarkasteltiin tutkimuslöydöksien perusteella suositeltujen korjaustoimenpiteiden johdonmukaisuutta. Tarkastelu tehtiin 18 rakennukselle, joiden tutkimuksia eri puitesopimuskonsultit olivat tehneet. Kuntotutkimusten sisällölliset erot Diplomityössä havaittiin, että kohderakennusten tutkimukset olivat monesti suppeita, yksittäistä rakennetta tai ilmiötä tarkastelevia. Työssä todettiin, ettei suppea tutkimus itsessään riitä rakennuksen kokonaisvaltaiseen arvioimiseen, jossa huomioitaisiin elinkaari ja kustannukset pidemmällä aikavälillä. Ulkoseinää käsittelevistä tutkimuksista todettiin sisäpuoliset aistinvaraiset havainnot yleisimmäksi menetelmäksi. Näiden laajuuksissa oli suurta vaihtelua. Yllättävänä voidaan pitää sitä, että julkisivun ulkopuolisia tutkimuksia oli suoritettu hyvin harvoin, vaikka joitain aistinvaraisia havaintoja oli tehty lähes kaikista kohteista. Tiilirakenteen kunnon ja elinkaaritarkastelun näkökulmasta olisi kattavien julkisivututkimusten tekeminen ehdottomasti kannattavaa. Muutamissa tutkimuksissa havaittiin puutteita yksittäisen tutkimuksen suorittamisessa. Esimerkkinä tästä on ilmatiiveystutkimukset merkkiaineella, joissa ilman painesuhteiden mittaus puuttui tai tutkimuksia oli suoritettu ylipaineessa, jolloin ilmavuotopaikat jäävät selvittämättä. Tutkimuksien onnistumisen ja verrattavuuden kannalta on tärkeää, että eri tutkimusosa-alueet suoritetaan niitä koskevien ohjeiden ja suositusten mukaisesti. Rakenteeseen liittyvät ongelmat Yleiseksi ongelmaksi tutkituissa kohteissa todettiin ulkoseinärakenteen sisäkuoren ilmatiiveyspuutteet eri liitosrakenteissa. Toisaalta myös ulkopuolisessa vesitiiveydessä sekä vedenohjauksessa havaittiin puutteita, joten toimenpidesuosituksissa tulisi kiinnittää huomioitava sisäkuoren ilmatiiveyden lisäksi ulkokuoren sadevesitiiveyteen ja veden poisjohtamiseen, jotta ulkoseinärakenteisiin kohdistuvaa kosteusrasitusta voitaisiin vähentää. Ulko- ja sisäilman välisissä paine-eroissa todettiin usein ongelmia, kuten voimakasta sisäilman alipaineisuutta, joka viittaa ilmanvaihdon toimivuuden puutteisiin. Ulkoseinärakenteiden korjausten lisäksi tulee aina huomioida ilmanvaihto ja varmistaa, että ilmamäärät vastaavat tilan käyttäjämääriä ja käyttöä ja painesuhteet saadaan lähelle tasapainoa. Toimenpidesuositusten johdonmukaisuus Diplomityössä havaittiin toimenpidesuosituksien olevan pääsääntöisesti johdonmukaisia tutkimuslaajuuteen nähden. Epäjohdonmukaisuutta havaittiin melko kattavissa tutkimuksissa, joissa oli esimerkiksi tehty materiaalinäytteidenottoa sekä tutkittu

Sisäilmastoseminaari 2018

359

ilmatiiveyttä ja/tai ulko- ja sisäilman välisiä painesuhteita, mutta aistinvaraiset havainnot esimerkiksi julkisivulta olivat hyvin suppeita tai niitä ei oltu tehty. Yleisin syy epäjohdonmukaisuudelle oli ulkoseinään kohdistuvien laajojen purkusuositusten ehdottaminen herkästi pelkkien mikrobiepäpuhtaushavaintojen perusteella tarkastelematta analyysituloksia kokonaisuus huomioiden. Ulkoseinärakenteen luotettavaan korjaustavan valinnan perusteeksi tulisi tehdä kattavat rakenteelliset tutkimukset niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Materiaalinäytteiden mikrobianalyysit täydentävät muita tutkimustuloksia johtopäätöksiä ja toimenpidesuosituksia tehtäessä. Muita havaintoja tutkimusotannan toimenpidesuosituksista oli joidenkin tutkimusraporttien sisältämä kaksijakoinen toimenpidesuositus, jossa ensimmäisenä vaihtoehtona ehdotetaan ilmatiiviyden parantamista, mutta toisena vaihtoehtona suositellaan ulkoseinärakenteen uusimista. Tämä esitystapa on asianmukainen, jos se esitetään niin, että ilmatiiveyden parantaminen on ensisijainen korjausmenetelmä ennen peruskorjausta, jolloin tilojen käyttöä voidaan jatkaa esimerkiksi tulevaan peruskorjaukseen asti. Peruskorjauksen hankesuunnittelussa ulkoseinärakenteen purkutarve tulee arvioida uudestaan. Jos ulkoseinärakenne puretaan ja rakennetaan uusi, tulee uuden rakenteen hyvästä ilmatiiviydestä huolehtia joka tapauksessa. Huomioitavaa on, että mikrobiepäpuhtauksia ei asumisterveysasetuksen mukaan ole pakko poistaa, vaan toimenpiderajan ylittymisen syyn selvittäminen ja epäpuhtauksien kulkeutumisen rajoittaminen sisäilmaan riittää/5/. Korjaustoimenpiteiden valinnan ja korjausten onnistumisen kannalta tulisi tutkimusten toimenpidesuositukset suhteuttaa tutkimuslaajuuteen, ja korjaussuositusten tulisi perustua johdonmukaisesti tutkimusten johtopäätöksiin sekä tutkimusten lähtökohtaan: onko kohteessa sisäilmaongelma, miten vakava ja kuinka pitkää käyttöikää korjauksella tavoitellaan. Materiaalinäytteidenotto Diplomityössä todettiin, että kerroksellisten tiiliulkoseinärakenteiden materiaalinäytetutkimukset painottuvat ulkoseinän alaosan tutkimiseen. Syynä saattaa olla oletus siitä, että mahdolliset vauriot sijaitsisivat ulkoseinän alaosassa. Toinen syy voi myös olla, että näytteenottoa ulkokautta suorittaessa tarvittaisiin nostin julkisivun yläosien tutkimiseen, mikä nostaa tutkimuskustannuksia. Nostimen avulla julkisivua voitaisiin kuitenkin havainnoida aistinvaraisesti tarkemmin myös esimerkiksi räystäsrakenteiden osalta rakenneavausten ja näytteenoton lisäksi. Diplomityössä tarkasteltujen kohteiden julkisivuista tehtiin sekä puhtaita että vaurioon viittaavia mikrobilöydöksiä ilmansuunnasta ja rakennuksen iästä riippumatta. Vaurioon viittaavien näytteiden suhde oli varsin tasainen myös riippumatta siitä, oliko näyte ulkoseinän ylä- vai alaosasta otettu. Tämän perusteella ei ole mahdollista yleistää, että tietty alue tai ilmansuunta olisi todennäköisemmin vaurioitunut kuin toinen. Mikrobitutkimuksessa on huomioitava edustava ja määrällisesti riittävä näyteotanta, jotta mikrobitulosten perusteella voidaan riittävän luotettavasti arvioida rakenteiden kuntoa. Järkevä näytteenottomäärä riippuu rakennuksen koosta ja julkisivupintojen määrästä, mutta ainakin jokaisesta ilmansuunnasta tulisi ottaa näytteitä ja vaurioepäilyalueiden lisäksi myös vertailualueelta. Ikkuna-ulkoseinäliittymä sekä sokkeli ja ulkoseinäliittymä on hyvä tutkia, sillä rakennetyypille ominaista on juuri liittymien epätiiveys, jossa saattaa olla vedenpitävyyspuutteita ja samanaikaisesti ilmayhteys sisäilmaan. Raportissa tulosten esittämistavan tulee olla selkeä.

360

Sisäilmayhdistys raportti 36

Vain muutamassa tarkasteltujen kohteiden tutkimuksessa oli perusteltu, miten näytteenottokohta oli valittu sekä oliko näyte aistinvaraisesti vaurioituneen oloisesta kohdasta vai ei. Ilman kyseisten tekijöiden arviointia on löydösten laajuutta, sijaintia rakenteessa ja siten merkittävyyttä mahdotonta arvioida. Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeessa 2016 on esitetty, että näytteenottokohdasta tehdyt vaurion aistinvaraiset havainnot tulisi kirjata/5/. Vertailunäytteidenotto on suositeltavaa, koska muuten vauriotulokset voivat ylikorostua ja kokonaisuuden hahmottaminen vaikeutuu. Vertailunäytteiden avulla voidaan rajata myös korjaustarvetta alueittain. KERROKSELLISEN TIILIULKOSEINÄRAKENTEEN KUNTOTUTKIMUS Diplomityön kohdetutkimuksen sekä teoriatarkasteluiden perusteella laadittiin taulukot, joissa esitetään kerroksellisen tiiliulkoseinärakenteen kannalta oleelliset tutkimusmenetelmät. Tärkeänä havaintona on kokonaisuuden hallinta, eli yksittäisen tai liian suppean tutkimuksen perusteella ei voida luotettavasti arvioida koko rakennuksen ja sen osien lämpö- ja kosteusteknisiä toimivuutta sekä rakenteiden vaikutusta sisäilmaan. Liian suppean tutkimuksen perusteella myös korjaustarpeen ja -laajuuden arviointi on vaikeaa ja voi epäonnistua. Taulukoissa 1 a ja 1 b on esitetty supistetusti diplomityössä esitetyt ohjeet sisä- ja ulkopuolisille tutkimuksille. Taulukoiden avulla esimerkiksi tilaaja pysty tarkastelemaan, mitä tekijöitä rakennetyypin tutkimisessa tulisi huomioida, ja mitä tutkimuskokonaisuuksia tulisi aina tehdä. Taulukko 2 a. Ohjeistus ulkoseinätutkimuksien suorittamiseen ja kokonaistarkasteluun. Esitetyt tutkimukset ovat aina tehtäviä selvityksiä, joiden perusteella voidaan arvioida ulkoseinärakenteen vaikutusta sisäilman laatuun. Tutkimus- Lähtökohdat / menetelmä tutkimuslaajuus Lähtötietoselvitys

Rakennetyypit ja yksityiskohtapiirustukset

Aistinvaraiset havainnot

Aina kuntotutkimuksen yhteydessä, sekä sisätiloihin että julkisivulle

Painesuhteet, Aistinvaraisten jatkuvahavaintojen tueksi, kestoinen kattavasti ja vähintään 7 seurantavrk mittaus loggerointi Aistinvaraisten Pintahavaintojen tueksi, kosteuspistokoeluontoinen, kartoitus tarvittaessa laajempi Aistinvaraisten Merkkihavaintojen tueksi, aine-koe suoritetaan alipaineessa. (RT 14Hetkellinen painesuhde 11197) mitattava Myös sisäpuolelta, Rakenneaistinvaraisten avaukset havaintojen perusteella, rakennetyypit, detaljit

Tehtävät tutkimushavainnot

Toimenpidesuositus

Sisäkuorirakenne, liitosrakenteet, rakennusvuosi, riskirakenteet, rakennuksen sijainti, maaperä, piha-alueet Havainnot mm. halkeamat, raot, liitoskohdat ja tiiveys, kosteusvauriot, riskialttiit rakenteet, maanmuoto/kasvillisuus

Yksittäiset korjaustarpeet, jatkotutkimustarpeiden määrittely, tukevat muita korjaustoimenpidesuosituksia

Ali- tai ylipaineisuus, IVkäyntiajat, alipainepiikkien esiintyminen, ilmavuotojen merkitys sisäilman laatuun

IV-säädöt ja käyntiajan tarkistus, suunnittelijan tai automaatioasiantuntijan tarkastus.

Poikkeavat lukuarvot, USalaosa/lattia-liittymä, leukapalkki/YP liittymä, ikkunan ympärillä Ilmavuotokohdat ja niiden voimakkuus. Tulokset tulkitaan paineerotutkimusten tulosten kanssa.

Tarkentavia kosteusmittauksia, materiaalinäytteiden ja rakenneavauksien sijainti

Vauriojäljet, orgaaniset materiaalit, liittymät, vedenohjaus

Kosteusteknistä toimintaa parantavia korjaustoimenpidesuosituksia

Tutkimuslaajuuden määrittely; rakenneavauskohdat, riskirakenteet

Korjausmenetelmien ja materiaalien valinta, tiivistystarpeen määritys

Sisäilmastoseminaari 2018

MateriaaliNäytteenottokohdat näytteiden suunnitelmien ja mikrobiaistinvaraisten analyysit havaintojen perusteella.

361

Vaurioviitteet, alueet, laajuus, mikrobilajisto, vaurion syy, systemaattisuus

Pelkän mikrobianalyysituloksien perusteella ei toimenpiteitä, lisäksi rakennetutkimuksia, aistinvaraiset havainnot ja tiiveystarkastelut

Taulukko 3 b. Ohjeistus ulkoseinätutkimuksien suorittamiseen ja kokonaistarkasteluun. Taulukossa on esitetty täydentäviä tutkimusmenetelmiä, joiden perusteella voidaan arvioida julkisivun korjaustarvetta. Lämpökuvaus (RT 14112239) Haitta-ainetutkimus (RT 18-11245)

Koko rakennus, energiatehokkuus ja ikkunoiden toiminta Hankesuunnittelun yhteyteen, sisä- ja ulkopuolinen tarkastelu

Materiaalinäytteet, karbonatisoituminen Materiaalinäytteet, ohuthie (betoni ja tiili)

Aistivaraisten havaintojen perusteella, täydentävä tutkimus Aistivaraisten havaintojen perusteella, täydentävä tutkimus

Ilmavuodot, lämmöneristyspuutteet Näytteenottokohtia: rappaus, maalatut metallipinnat, bitumisively, tasoite, laasti, yms. Karbonatisoitumissyvyys, terästen syvyys

Paikallisia tiivistyksiä tai lämmöneristekorjauksia, ikkunoiden kunnostus/uusiminen Lähtötietoa purku- ja korjaussuunnitteluun. Huomiot jätelajittelussa ja korjaustyössä.

Betonin ja tiilen rapauma-aste

Julkisivun kunto, korjaustarpeen ja laajuuden määrittely, muiden tutkimusten tueksi.

Julkisivun kunto, korjaustarpeen ja laajuuden määrittely, muiden tutkimusten tueksi.

KERROKSELLISEN TIILIULKOSEINÄRAKENTEEN KORJAUSTARPEEN MÄÄRITTELY Korjaustavan ja laajuuden määrittelyn tulisi perustua kokonaisvaltaiseen arvioon, jossa huomioidaan muutkin mahdollisesti tarvittavat korjaukset, rakennuksen ja rakennusosan jäljellä oleva elinkaari sekä tulevat peruskorjaukset. Tarkastelu tulee tehdä tapauskohtaisesti. Mikäli julkisivu on tullut tutkimustulosten perusteella elinkaarensa päähän, saattaa julkisivun purkaminen ja uuden rakentaminen olla perusteltua. Silloin, kun vaurioalueet ovat laajoja eivätkä ne ole helposti rajattavissa, ja vauriot selvästi heikentävät sisäilmaolosuhteita, on julkisivun purku järkevä toimenpide. Jos tiiliverhouksessa esiintyy laajaa rapautumaa, mikrobivaurioita eristekerroksessa ja eristepaksuus on lisäksi hyvin ohut, voidaan ulkoseinän purkua ja uutta rakennetta perustella myös energiatehokkuuden kannalta. Tiiliverhouksen systemaattiselle purkamiselle on paljon vaihtoehtoja. Esimerkiksi betonisten leukapalkkien halkeilu ja teräskorroosiot ovat mahdollista paikkakorjata varsin vaurioituneessakin vaiheessa. Myös tiilijulkisivun osittaisia purkutoimenpiteitä voidaan tehdä. Silloin, kun tiiliverhoukseen ja lämmöneristeeseen ei kohdistu purkutarvetta, tehdään yleensä ikkuna- ja ovirakenteiden tiivistys sisäkuoreen sekä muita tiivistyksiä, joilla saadaan estettyä haitallisia ilmavirtauksia sekä parannettua energiatehokkuutta. Tiivistämiseen liittyy aina ilmanvaihtojärjestelmän tarkastus ja tarvittavat säätötoimenpiteet. Sisäkuoren tiivistäminen voi olla perusteltua myös silloin, kun rakennuksen käyttöä on jatkettava lähivuosina alkavaan peruskorjaukseen tai rakennuksen purkuun asti. Yksi vaihtoehto voi olla myös rakennuksen lievä ylipaineistaminen.

362

Sisäilmayhdistys raportti 36

Ennen varsinaisia korjauksia on suositeltavaa tehdä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Esimerkiksi tutkimuksessa havaittujen huonokuntoisten julkisivun saumojen ja vesipeltien tiivistys voi hidastaa tai estää kokonaan vaurion syntymisen. Säännöllinen huoltokirjaan merkittyjen ja vuosihuoltosuunnitelmassa määritettyjen toimenpiteiden suorittaminen estää ongelmien syntymisen. YHTEENVETO JA POHDINTA Korjaustarpeen ja -laajuuden määrittämisen tulisi perustua kokonaisvaltaiseen tutkimukseen, jossa tarkastellaan julkisivun ja ulkoseinärakenteen kuntoa, rakennusfysikaalista toimivuutta sekä jäljellä olevaa elinkaarta ja kustannuksia kokonaisuutena. Tutkimusten tulisi sisältää kohdetietietoihin perehtymisen, sisä- ja ulkopuolisia aistinvaraisia havaintoja, ilmatiiveystarkasteluita, sisä- ja ulkoilman välisiä painesuhdemittauksia, rakenneavauksia ja tarvittaessa julkisivun materiaalitutkimuksia. Materiaalinäytteitä mikrobianalyysiä varten tulee ottaa riittävällä otannalla ja kattavasti kaikilta julkisivulta. Näytteenoton tukena tehdään näytteenottokohdan perusteellinen havainnointi, jolla on merkittävä painoarvo, kun arvioidaan löydösten merkitystä ja korjausvaihtoehtoja. Korjaustarve ja laajuus vaihtelevat kohdekohtaisesti. Korjauksia linjattaessa tulee aina huomioida korjausten lähtökohta ja korjauksilla tavoiteltava käyttöikä. Tarkoituksenmukaisten korjaustoimenpiteiden määrittely edellyttää rakenteiden toiminnan ymmärtämistä. Riskialttiin rakenteen olemassaolo ei vielä tarkoita korjaustarvetta, vaan vasta riskin aktivoituminen ja silloinkin korjausvaihtoehtoja on monia. Myös ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä on suositeltavaa tehdä ja ne voivat lisätä rakenteen elinkaarta. Diplomityö osoitti tarpeen kehittää Ympäristöopas 2016:ta esitettyjä tulosten tulkinta- ja toimenpideohjeita yksityiskohtaisemmiksi ja kiinteistönomistajan oman linjan mukaisiksi. Vastaavaa omaa korjauslinjaräätälöintiä kannattanee harkita muillekin yleisille rakennetyypeille. Näin korjaustavan valintaa saataisiin selkeytettyä ja suhteutettua paremmin ongelman laajuuteen. LÄHDELUETTELO 1.

Sisäilmayhdistys. [Viitattu 10.1.2018]. Saatavissa: http://www.sisailmayhdistys.fi/Terveelliset-tilat/Kunnossapito-jakorjaaminen/Ulkoseinat/Kuorimuurit

2.

Kosteus- ja Hometalkoot. (2012). Tunnista ja tutki riskirakenne -opetusmateriaali. Yhteistyössä Insinööritoimisto Savora Oy. Tulostettavissa: www.hometalkoot.fi/guides.

3.

Ympäristöministeriö. (2016). (toim. Miia Pitkäranta). Ympäristöopas 2016, Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus. Helsinki. Ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto. ISBN 978-952-11-4625-1

4.

Saarinen, R. (2017). Kerroksellisen tiiliulkoseinärakenteen kuntotutkimukset, korjaustarpeen arviointi ja vaikutukset sisäilmaan. Diplomityö. Aalto-yliopisto, rakenne- ja rakennustuotantotekniikan osasto. Espoo. 101 s. + 23 liites

5.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. (2016). Asumisterveysasetuksen soveltamisohje nro IV. Saatavilla: http://www.valvira.fi/ymparistoterveys/terveydensuojelu/asumisterveys

Sisäilmastoseminaari 2018

363

SISÄILMAOLOSUHTEIDEN JATKUVAN MITTAUKSEN MENETELMÄ Janne Heinonen1, Virpi Leivo2, Pirkko Pihlajamaa3 1

Enermix Oy Tampereen teknillinen yliopisto, Rakennustekniikka 3 Tampereen ammattikorkeakoulu, Talotekniikka 2

TIIVISTELMÄ Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka jatkuvilla mittauksilla saadaan riittävän luotettava kuva sisäilman olosuhteista ja laadusta ja siten havaita mahdolliset sisäilmaongelmat mahdollisesti ennen kuin käyttäjät alkavat oireilemaan. Jatkuva mittaus perustuu kaupallisesti saatavilla oleviin tiedonkeräysmoduuleihin, joissa on tällä hetkellä mitattavina suureina lämpötila ja suhteellinen kosteus, hiilidioksidipitoisuus ja paine-ero rakennuksen vaipan yli. Jatkuvan mittauksen menetelmä vaikuttaa tähänastisen tutkimustyön ja havaintojen perusteella lupaavalta, joskin mittareiden luotettavuudesta tarvitaan vielä lisätietoja. JOHDANTO Kiinteistöjen erilaiset sisäilman ongelmat on tiedostettu jo vuosia, ja erilaisia menetelmiä ongelmien ennaltaehkäisemiseen, havaitsemiseen ja korjaamiseen on kehitetty. Esimerkiksi monissa kouluissa ja päiväkodeissa on todettu usein vakavia puutteita sisäilman laadussa. Ongelmiin on puututtu yleensä vasta siinä vaiheessa, kun tilojen käyttäjät ovat alkaneet oireilemaan, jolloin ongelmat ovat jo laajenneet ja niiden korjaaminen on kallista. Ongelmien selvittämiseen ja korjaamiseen käytetään merkittäviä summia, mutta tehtyjen korjausten onnistumista mitataan tyypillisesti korjausten jälkeen korkeintaan yksittäisillä mittauksilla. Jatkuvalla sisäilman olosuhteita mittaavilla menetelmillä voidaan havaita tiettyjä rakenteiden toimivuuden tai ihmisten hyvinvoinnin kannalta epäedullisia olosuhteita välittömästi niiden ilmaantuessa. Tällöin korjaaviin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä jo ennen kuin olosuhteet aiheuttavat vaurioita itse rakennukselle tai ihmisten hyvinvoinnille. Esimerkiksi korkea ylipaine ja sisäilman suhteellinen kosteus voi ajan myötä aiheuttaa kosteusvaurion rakenteisiin. Toisaalta merkittävä alipaine voi imeä sisäilmaan epäpuhtauksia esimerkiksi alapohjasta tai rakennusmateriaaleista. Korkea hiilidioksidipitoisuus puolestaan voi aiheuttaa ihmisissä erilaista oireilua kuten väsymystä, keskittymiskyvyn heikkenemistä tai päänsärkyä. Sekä tavallisuudesta poikkeava paine-ero että korkea sisäilman hiilidioksidipitoisuus indikoivat usein ilmanvaihdon ongelmista. Tässä artikkelissa esitellään vielä huhtikuun 2018 loppuun asti käynnissä olevaa tutkimushanketta, jossa testataan ja verifioidaan jatkuvan sisäilman olosuhdemittausjärjestelmää.

364

Sisäilmayhdistys raportti 36

TUTKIMUKSEN TAVOITTEET Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka jatkuvilla mittauksilla saadaan riittävän luotettava kuva sisäilman olosuhteista ja laadusta ja tulisiko palveluun sisällyttää mahdollisesti muita suureita riittävän luotettavuuden saavuttamiseksi. Toisena tavoitteena on tutkia, pystytäänkö olosuhteiden jatkuvalla mittaamisella ja siihen liitetyllä lämmityksen ja/tai ilmanvaihdon ohjausmekanismilla myös vaikuttamaan ja ohjaamaan eri sisätilojen lämpötilatasoa riittävän luotettavasti ja tarkasti ja miten lämpövirrat huoneistojen välillä käyttäytyvät. Tätä tutkitaan projektin loppuvaiheessa. Yhtenä esimerkkinä tästä olisi kerrostalon huoneistokohtainen lämpötilan säätö, jolloin asukas voisi itse päättää haluamansa lämpötilan asuntoonsa, joka voisi mahdollistaa myös energiansäästön ohjaavasti yhtiövastikkeen määräytymisen sisälämpötilan mukaan (vrt. huoneistokohtainen vedenkulutuksen mittaus ja laskutus). Lisäksi tavoitteena on testata mitta-antureiden toimintavarmuutta pitkäaikaisissa jatkuvissa mittauksissa. MITTAUSMENETELMÄT JA TUTKITTAVAT KOHTEET Mittausmenetelmä Olosuhteiden jatkuvaan mittaukseen sisältyy tässä tutkimuksessa neljä suuretta: 1.

Lämpötila, mittaustarkkuus +/- 0,5C

2.

Ilman suhteellinen kosteus, mittaustarkkuus +/- 4%

3.

Hiilidioksidipitoisuus (CO2), mittaustarkkuus +/- 50ppm

4.

Paine-ero ulkovaipan yli (sisä-ulkoilma), mittaustarkkuus +/- 3Pa +/- 1%

Tämän lisäksi suoritetaan verrokki- ja täydennysmittauksia (lämpötila, operatiivinen lämpötila, kosteus, melu, valaistusvoimakkuus, CO2-pitoisuus, paine-eromittaus sisä- ja ulkoilman välillä) noin viikon mittausjaksolta sekä käyttäjäpalautteen keräystä mittausten verifioimiseksi. Tutkimuksessa arvioidaan myös pitäisikö menetelmään sisällyttää muitakin parametrejä joko jatkuvaan tai kertaluonteiseen mittaukseen. Luotettavien, kohtuuhintaisten mittausanturien valinta ja testaus on osa hanketta. Tehdaskalibroitujen anturien tarkkuus testattiin ennen asentamista kohteisiin sekä mittausjakson puolessa välissä (lämmityskausien 2016-2017 ja 2017-2018 välissä) sekä tullaan testaamaan vielä hankkeen lopussa. Hiilidioksidipitoisuutta (CO2) mittaavissa antureissa havaittiin epätarkkuutta ja lukematarkkuuden heikkenemistä heti mittausten alusta lähtien ja korvaava anturityyppi otettiin käyttöön lämmityskauden 2017-2018 mittauksiin. Ensimmäisellä asukas- ja käyttäjäkyselyllä loppuvuonna 2017 pyrittiin selvittämään, kuinka hyvin kerätyt mittaustulokset korreloivat asukkaiden ja käyttäjien olosuhdetuntemuksiin tiloissa. Päivittäin sai laittaa lomakkeeseen huomionsa tiloittain ja hymiöillä antaa kokonaisarvio ko. päivän olosuhteista. Otanta oli suppeahko ja vastausaktiivisuus oli kohtalaista. Toinen kyselykierros tehdään helmikuussa 2018. Jatkuva mittaus perustuu kaupallisesti saatavilla oleviin tiedonkeräysmoduuleihin (valmistaja Ceruus Oy), jotka tallentavat mittaamaansa suureet omaan muistiin ja välittävät lukemat Talotohtori Gatewaylle Bluetooth signaalilla. Gatewayt välittävät lukemat lähes reaaliajassa Enermix Oy:n kehittämään Talotohtori pilvipalveluun suljetun 4G APN verkon välityksellä. Kerätty data visualisoidaan graafisina kuvaajina Talotohtori

Sisäilmastoseminaari 2018

365

Dashboard-palvelussa. Lukematiedot luetaan ja tallennetaan tietokantaan tyypillisesti 3 min välein. Periaate on esitetty kuvassa 1. Keräysmoduuleille tehtiin ensimmäiset referenssimittaukset ennen moduulien toimitusta kohteisiin. Projektin aikana referenssimittauksia tullaan tekemään yhteensä kolme kertaa. Referenssimittauksien tarkoitus on selvittää keräysmoduulien mittatarkkuus ja tarkkuuden pysyvyys ja siten varmistaa olosuhdemittauksen luotettavuus.

Kuva 1. Tiedonkeräyksen periaate Tutkimuskohteet Hankkeessa tutkimuskohteina on kolme asuinkerrostaloa sekä kolme päiväkotia. Kerrostaloista kaksi sijaitsee Tampereella ja yksi Espoossa. Päiväkodeista kaksi on Tampereella ja yksi Nokialla. Asuinkerrostaloissa mittauksia tehdään viidessä vapaaehtoisessa asunnossa. Jokaisesta asunnosta mitataan yleensä seuraavasti: x

Sisäilman keskimääräistä lämpötilaa, suhteellista kosteutta ja hiilidioksidipitoisuutta olohuoneesta,

x

Makuuhuoneen lämpötilaa, suhteellista kosteutta ja hiilidioksidipitoisuutta,

x

Kylpyhuoneen lämpötilaa ja suhteellista kosteutta,

x

Paine-eroa porraskäytävään ja ulkoilmaan.

Lisäksi muutamasta asunnosta per kohde mitataan ulkoilman lämpötilaa ja suhteellista kosteutta. Päiväkodeissa mitataan eri tilojen (yhdestä kolmeen tilaan riippuen kohteen koosta) lämpötilaa, suhteellista kosteutta ja hiilidioksipitoisuutta sekä paine-eroa rakennuksen vaipan yli ulkoilmaan ja ulkoilman lämpötilaa ja suhteellista kosteutta. Asuinkerrostaloissa on koneellinen poistoilmanvaihto ja päiväkodeissa koneellinen tuloja poistoilmanvaihto.

366

Sisäilmayhdistys raportti 36

TULOKSIA JA HAVAINTOJA Tässä vaiheessa hankkeesta on käytettävissä lähinnä ensimmäisen lämmityskauden, alkaen helmikuun 2017 loppupuolelta, tuloksia. Mittauksia tullaan jatkamaan huhtikuun 2018 loppuun ja toinen käyttäjäkysely tehdään helmikuussa 2018. Mittausten päätyttyä mittausdataa ja asukkailta ja käyttäjiltä kerättävää dataa analysoidaan ja tuloksia tullaan vertaamaan eri asumisterveyden raja-arvoihin /1/ sekä aiempien tutkimusten tuloksiin, mm. INSULATE-hankkeen tuloksiin /2/. Lämpötila ja suhteellinen kosteus Asunnoissa oli monessa kohteessa sisälämpötila lämmityskaudella liian korkea, esimerkkinä kuvassa 2 yhden kohteen viiden asunnon sisälämpötilat.

Kuva 2. Yhden kohteen viiden asunnon sisälämpötilat (°C) olohuoneessa. Tutkituissa päiväkodeissa sisälämpötilat olivat osin liian matalat. Kuvassa 3 esitetään esimerkinomaisesti yhden päiväkodin lasten makuutilassa mitatut lämpötilat. STM:n asetuksen /1/ mukaiset toimenpiderajat päiväkodeille ovat +20…+26 °C.

Kuva 3. Päiväkodin lasten makuutilasta mitatut lämpötilat (°C). Mitatut suhteelliset kosteudet sekä päiväkodeissa että asunnoissa (15 asuntoa) olivat yleensä keskimäärin suhteellisen alhaiset. Asunnoissa tarkasteltiin erityisesti

Sisäilmastoseminaari 2018

367

kylpyhuoneen suhteellista kosteutta saunomisen/suihkun yhteydessä. Kuvassa 4 nähdään tyypillinen saunomisen aiheuttama suhteellisen kosteuden (RH) nousu kylpyhuoneessa: RH nousee (klo 17-19) ja palautuu tavanoimaiselle tasolle noin viidessä tunnissa.

Kuva 4. Saunomisen aiheuttama suhteellisen kosteuden (RH%) nousu kylpyhuoneessa, yhden asuinkerrostalokohteen neljä asuntoa. Hiilidioksidipitoisuus Ensimmäisellä mittausjaksolla hiilidioksidipitoisuuden luotettava mittaaminen epäonnistui mitta-antureiden epätarkkuuden vuoksi. Korkeimmat vuorokautiset vaihtelut ja pitoisuuspiikit havaittiin odotetusti makuuhuoneissa. Paine-ero Kiinteistön vaipan yli vaikuttava paine-ero on yksi indikaattori ilmanvaihdon toimivuudesta. Koneellisessa tulo- ja poistoilmanvaihdossa sisätilan tulisi olla lievästi (0…-2 Pa) alipaineinen ja jatkuvissa mittauksissa päiväkodeista on havaittu paine-eron vaihtelevan merkittävästi ollen keskimäärin huomattavasti alipaineisempi, luokkaa -20 Pa, kuten kuvassa 5 esitetyssä yhden päiväkodin paine-erokäyrässä.

Kuva 5. Paine-ero (Pa) yhdessä päiväkodissa, jossa koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Useimmissa asuinnoissa, joissa on koneellinen poistoilmanvaihto, paine-erot olivat suuruusluokkaa -5 … -20 Pa. Mittauksista voitiin kuitenkin havaitaan, että alipaine oli joissakin asunnoissa merkittävästi suurempi (kuva 6), mikä indikoi riittämättömästä raittiin korvausilman saannista, kun raitisilma tulee ulkoseinien raitisilmaventtiileistä ja vaipan epätiiviyskohdista.

368

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kuva 6. Paine-ero (Pa) yhdessä asunnossa, jossa on koneellinen poistoilmanvaihto. Asukas- ja käyttäjäkyselyt Asukas- ja käyttäjäkyselyt aktivoivat tilan käyttäjiä havainnoimaan olosuhteita. Korrelaatio tuntemusten ja mittausten välillä ei ollut tehdyn ensimmäisen kyselyn perusteella hyvä. Eräänä tähän vaikuttavana syynä voi olla se, että vaikka anturit pyrittiin sijoittamaan mahdollisimman ”oikeisiin” paikkoihin, niitä ei pystynyt asentamaan juuri sinne, missä ihmiset olivat ja elivät eli oleskelualueille. Anturit sijaitsivat yleensä seinillä, lattianrajassa lähellä seinää tai seinähyllyillä. Kyselylyillä saadaan kuitenkin kerättyä arvokasta suuntaa antavaa tietoa ja tuleva toinen, tarkennetuilla tuntemuskyselyillä täydennetty kyselykierros mahdollistanee edellistä tarkemmat analysoinnit. YHTEENVETO Jatkuvan mittauksen menetelmä vaikuttaa tähänastisen tutkimustyön ja havaintojen perusteella lupaavalta. Mittausdatan tuloksia ja niiden analysointia on kuitenkin heikentänyt tiedonkeräysmoduuleissa esiintyneet laatupoikkeamat erityisesti hiilidioksidimittausten osalta. KIITOKSET Tutkimusta rahoittavat Tekes ja Enermix Oy. Tutkimukseen osallistuu tutkimusosapuolina Tampereen teknillinen yliopisto, Rakennustekniikka (TTY) ja Tampereen ammattikorkeakoulu, Talotekniikan koulutus (TAMK). Tutkimusta ohjaa rahoittajien, tutkimuslaitosten ja koekohteiden edustajista sekä ulkopuolisista asiantuntijoista koostuva ohjausryhmä. Kirjoittajat kiittävät rahoittajia ja ohjausryhmää. LÄHDELUETTELO 1.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista 545/2015. (2015) Sosiaali- ja terveysministeriö STM.

2.

Ulla Haverinen-Shaughnessy el al. (2016) Asuinkerrostalojen energiatehokkuuden parantaminen ja sen vaikutukset sisäympäristön laatuun ja terveellisyyteen. Tutkimuksesta tiiviisti 14. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-692-6

Sisäilmastoseminaari 2018

369

KIINTEISTÖJEN VESIJÄRJESTELMIEN MESSINKIOSIEN VAURIOT VESIVAHINKOJEN AIHEUTTAJANA Aino Pelto-Huikko ja Riika Mäkinen Satakunnan ammattikorkeakoulu, Vesi-Instituutti WANDER

TIIVISTELMÄ Vesijärjestelmän vaurion aiheuttama vesivahinko voi edelleen aiheuttaa kosteus- ja mikrobivaurioita kiinteistössä, jotka taas voivat aiheuttaa terveyshaittoja asukkaille. Raumalla hyvinkin uusissa (2–5 v.) kiinteistöissä on havaittu kiinteistön vesijärjestelmän messinkiosien sinkinkatoa. Työssä on tarkasteltu yleisesti materiaalin ja vedenlaadun merkitystä messinkiosien vaurioissa. Messinkiosien laatu ei vastannut tilaajan ja lainsäädännön vaatimusta sinkinkadon kestävän messingin osalta. Vesijärjestelmien osien rakentamisen aikaista hankintaprosessia on tarkasteltu kriittisesti yhtenä mahdollisena syynä huonolaatuisiin messinkiosiin. JOHDANTO Kiinteistöjen vesijärjestelmissä käytetään messinkiosia putkien liittimissä ja venttiileissä. Suomalainen ja pohjoismainen vedenlaatu on yleisesti ottaen haastava vesijärjestelmien metalliosille. Vesijärjestelmien messinkiosien vaurioituminen voi johtaa vesivuotoihin ja sitä kautta rakenteiden kastumiseen. Vesijärjestelmien kestävyyden edistämiseksi kansallisessa lainsäädännössä onkin ohjeistettu, että messinkiosien tulee olla pääosin sinkinkadon kestävää messinkiä. Vesijärjestelmien tuotteiden kelpoisuus tulisi osoittaa ennen tuotteen valintaa käyttöön. Suomessa on käytössä tyyppihyväksyntä joillekin vesijärjestelmien osille. Tyyppihyväksyntä on valmistajalle vapaaehtoinen. Raumalla joidenkin vesijärjestelmien messinkiosissa on havaittu yllättäviä vaurioita jo muutaman käyttövuoden jälkeen. RTA-lopputyön tavoitteena oli tarkastella Rauman tapauksen messinkiosien laatua ja vaurioita sekä arvioida paikallisen vedenlaadun vaikutusta sinkinkadon syntyyn. Lisäksi arvioitiin messinkiosien kelpoisuutta talousvesikäyttöön sekä kelpoisuuden toteamista toimitusketjun eri vaiheissa. MESSINKI VESIJÄRJESTELMIEN MATERIAALINA Messinki on kupariseos, jossa kuparin lisäksi on sinkkiä ja muita metalleja. Vaikka kuparimetallien korroosionkestävyys vesijärjestelmissä on yleisesti ottaen hyvä, messingillä sinkkipitoisuuden kasvaessa korroosionkestävyys heikkenee jonkin verran ja käyttöikää lyhentävää syöpymistä voi tapahtua. /1/ Messingin korroosiolajeista lähemmin on tarkasteltu sinkinkatoa, vaikka jännityskorroosiotakin voidaan pitää merkittävänä tekijänä. Lisäksi on tarkasteltu vedenlaadun vaikutusta näihin korroosiomuotoihin. Messingin sinkinkato Sinkinkato on selektiivisen korroosion muoto, jossa messingistä liukenee sinkkiä ja jäljelle jää huokoinen kuparirakenne. Tämän myötä messinkiosa menettää lujuuttaan ja tiiviyttään, vaikka säilyttääkin ulkoisen muotonsa. Sinkinkadon ensimmäisiä merkkejä

370

Sisäilmayhdistys raportti 36

voivat olla ulkopinnalle saostuvat vaaleat korroosiotuotteet sekä pienehköt vuodot. Korroosiotuotteita voi tulla myös venttiilin sisäpinnalle ja siten aiheuttaa messinkiventtiilien tukkeutumista. Messinkituotteiden sinkinkadon kestävyyteen voidaan vaikuttaa valitsemalla tuotteeseen sinkinkadon kestävä messinkilaatu. /1,2,3/ Veden laadun vaikutus messinkiosiin Korroosiovaurioihin vaikuttavista käytönaikaisista tekijöistä merkittävin on veden laatu. EU:n juomavesidirektiivi /5/ on implementoitu Suomessa talousvesiasetuksella /6/, joka keskittyy veden terveydelliseen laatuun. Asetus ei ohjeista tai huomioi veden teknistä laatua, mikä saattaa johtaa raakavedestä johtuen heikkoon veden tekniseen laatuun ja edelleen korroosioriskiin verkostomateriaaleille. Veden teknistä laatua voidaan parantaa erilaisten vedenkäsittelyjen avulla, esimerkiksi kalkkikivialkaloinnilla. Metallien korroosioon vaikuttavista veden laatutekijöistä tärkeimpiä ovat veden happipitoisuuden lisäksi sen happamuus eli pH-arvo, suolapitoisuus (kloridit, sulfaatit), kovuus (kalsiumja magnesiumpitoisuus) ja alkaliteetti (bikarbonaattipitoisuus). Veden laatutavoitteiksi messingin sinkinkadon estämiseksi on esitetty, että pH olisi alle 8,3 ja bikarbonaatin ja kloridin suhde yli 2 /7/. Käyttöveden syövyttävyydelle on kuitenkin verrattain hankala asettaa yleispäteviä rajoja verkostomateriaalien eroavaisuuksien vuoksi. /2/ Lainsäädäntö koskien vesijärjestelmien messinkiosia ja hankintoja Kiinteistöjen vesijärjestelmiä koskeva lainsäädäntö on 2018 voimaan tulleessa asetuksessa rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoista /8/. Lainsäädännön mukaan kiinteistön vesijärjestelmiensuunniteltaessa veden laatu tulee olla tiedossa korroosion välttämistä varten. Vesikalusteiden tulee olla talousveden johtamiseen soveltuvia. Verkostoon johdettavan veden tulee täyttää talousvedelle asetetut laatuvaatimukset. Kiinteistön rakentamisen aikaan voimassa oli Suomen Rakentamismääräyskokoelman osa D1 (2007), jossa mainitaan ohjeena, että vesijärjestelmien messinkiosien tulee olla veden koskettamilta osiltaan sinkinkadon kestäviä /9/. Vesikalusteille ei ole käytössä CE-merkintää, joten tuotteen kelpoisuus tulee osoittaa esimerkiksi tyyppihyväksynnällä. Ympäristöministeriön tyyppihyväksyntäasetuksessa messinkisille ja kuparisille putkiyhteille /10/ todetaan, että messinkiyhteiden sinkinkato tulee testata tuotteesta standardin SFS-EN ISO 6509 mukaisessa testauksessa. Tyyppihyväksyntäasetukset ovat päivityksen alla. Julkisten alojen hankintalaki /11/ säätelee julkisten alojen hankintoja, myös julkisten kiinteistöjen vesijärjestelmien osia. Hankintojen yhteydessä on varmistettava, että tarjouspyynnössä on riittävällä tavalla määritelty tuotteen ominaisuudet, myös sinkinkadon kestävyys. Vesijärjestelmien suunnittelu ja messinkiosien toimitusketju Vesijärjestelmien toimivuuden ja kestävyyden varmistamiseksi tulee suunnittelun, materiaalien valinnan, asennuksen, käytön ja kunnossapidon olla ammattitaitoista. /12/ Sinkinkadon estämiseksi tulee suunnitelmiin kirjata sinkinkadon kestävä messinkilaatu vaatimukseksi tuotteille. Messinkiosien toimitusketjusta on olemassa vain vähän kirjallisuutta. Topias Palon insinöörityössä /13/ selvitettiin vaihtoehtoja messinkiosien hankinnalle. Työssä tehtyjen haastattelujen perusteella LVI-urakointiyritykset käyttivät pääsääntöisesti tukkua hankintakanavanaan. ja LVI-tukut Suomessa vaativat myymiltään messinkiosiltaan

Sisäilmastoseminaari 2018

371

kelpoisuudenosoittamisen. Työssä tuotiin esille, että on mahdollista ostaa osia myös toisesta maasta, jolloin tuotteen vaatimukset eivät välttämättä vastaa kansallista lainsäädäntöä sinkinkadon osalta. LVI-numeroiden yhteisnumeroitujen tuotteiden osalta LVI-tukkujen vastuu tuotteiden laadusta messingin sinkinkadonkestävyyden osalta on suuri /14/. TUTKIMUS RTA-lopputyön messinkiosien kokeellinen tutkimus tehtiin Raumalla teknologiatalo Sytyttimessä. Kiinteistö on valmistunut vuonna 2011 uudisrakennuksena. Kiinteistössä on innovatiivinen Living Lab -ympäristö; kiinteistön vesijärjestelmät (kupari ja PEX) ovat normaalikäytön lisäksi myös tutkimuskäytössä. Vesijärjestelmät on kuvattu tarkemmin lopputyössä, RYM-IE loppuraportissa ja Inkisen artikkelissa /15,16/. Kiinteistöön tulee vesi Rauman Vedeltä, joka valmistaa talousvettä pintavedestä. Messingin analyysit ja tulokset Messinkiosat olivat teknologiatalo Sytyttimestä yhden ja viiden käyttövuoden jälkeen irrotettuja osia vesijärjestelmän alkuosasta, läheltä lämmönjakohuonetta sekä kolmannen kerroksen konehuoneesta. Lämmönjakohuoneen lähellä olevat näytteet olivat kylmän ja kuuman veden linjoista sekä PEX- että kuparijärjestelmästä. Konehuoneessa oleva näyte oli verrokkinäyte, jossa ei ollut näkyvää sinkinkatoa. Yhden vuoden käytön jälkeen tutkittavat messinkiosat kuvattiin ja arvioitiin silmämääräisesti. Viiden vuoden käytön jälkeen tutkittavat messinkiosat kuvattiin, halkaistiin pituussuunnassa ja myös sisäpinnat kuvattiin. Näytteistä valmistettiin poikkileikkaushieet, joista tutkittiin mikrorakenne ja vauriotyyppi. Lisäksi messinkinäytteistä analysoitiin metalliseoksen kemiallinen koostumus optisella emissiospektrometrilla (OES). Pintakerrostumien alkuaineet analysoitiin SEM/EDS:llä (scanning eletron microskope/energy dispersive analyzer). Irrotetuista putkinäytteestä sekä messinkiliittimistä havaittiin selkeitä sinkinkadon merkkejä kuten marenkimaista saostumaa ja punertavaa väriä ulkopinnalla. Messinkiosista analysoitiin myös messinkikoostumus. Kaikkien kappaleiden messinkikoostumus vastaa standardin CEN/TS 13388 mukaiselle materiaalille CW617N (CuZn40Pb2) annettua messinkikoostumusta. Tämä messinkiseos ei ole sinkinkadon kestävää, sillä siitä puuttuu arseeni-, antimoni- tai fosforilisäys, jonka tarkoituksena on vähentää sinkinkatoa. Messinkikappaleista analysoitiin myös mikrorakenne, joka vaikuttaa kappaleen sinkinkadon kestävyyteen. Mikrorakenne analysoitiin poikkileikkausten keskikohdilta, joissa ei ole havaittavissa sinkinkatoa. Kaikissa kappaleissa mikrorakenne altistaa kappaleen sinkinkadolle. Vedenlaadun analyysit ja tulokset Teknologiatalo Sytyttimen vesijärjestelmien käyttöveden vedenlaatua analysoitiin osana Tekes-rahoitteista Hygtech-tutkimusta /17/. Kiinteistön ensimmäisen käyttövuoden aikana käyttövesijärjestelmistä otettiin säännöllisesti vesinäytteitä, joista määritettiin muun muassa alkaliteetti, kovuus, johtokyky, pH, suoloja ja ravinteita (mm. Cl-, NO2-, NO32-, PO43-, SO42-, NH4+), AOC, MAP, HPC (R2A), DAPI ja ATP. Vesinäytteistä analysoitiin myös metalleja kuten lyijy (Pb), sinkki (Zn) ja kupari (Cu), jotta messinkiosien vaikutusta veden laatuun voitiin analysoida. Metallianalyysejä varten vesinäytteet esikäsiteltiin typpihappomärkäpoltolla (SFS-EN ISO 15587-2) ja metallit

372

Sisäilmayhdistys raportti 36

analysoitiin ICP-MS-menetelmällä (SFS-EN ISO 17294-2). Veden syövyttävyyteen liittyvät analysoidut parametrit olivat alkaliteetti (SFS 3005), sulfaatti (SO4-) ja kloridi (Cl-) (Hach Lange DR 2800 spectometer valmistajan ohjeiden mukaan). Kiinteistöön sisään tulevan veden eli Rauman talousveden vedenlaatu on joidenkin muuttujien suhteen melko aggressiivista eli vesijärjestelmien metalliosia mahdollisesti syövyttävää. Talousvesiasetuksen soveltamisohjeessa esitelty syövyttävyyden arviointiin avuksi kehitetty laskukaava antaa Rauman talousvedelle arvon 0,23, kun suositus on ≥ 1,5. Laskennallisen arvon mukaan Rauman talousvesi on siis mahdollisesti hyvinkin syövyttävää. Taulukossa 1 on esitelty kiinteistöön sisään tulevan vedenlaadun arvoja. Viimeisenä sarakkeena on vastaava arvo Suomen talousvesissä keskimäärin /18/. Taulukko 1. Tutkimuskohteen sisään tulevan veden ja suomalaisen talousveden keskimääräinen laatu joidenkin syövyttävyyttä arvioivien muuttujien suhteen. Minimiarvo Maksimiarvo Keskiarvo Keskiarvo suomalaisissa vesissä /18/ Kloridi (mg/l) 11,0 15,1 13,6 8,0 Sulfaatti (mg/l) 106,4 86,8 130,0 32,0 pH 7,76 8,69 8,25 7,8 Sähkönjohtokyky (μS/cm) 319,1 411,7 366,3 150,0 Kovuus (mmol/l) 1,1 1,6 1,3 0,6 Alkaliteetti (mmol/l) 0,36 0,64 0,49 0,7 Kupari (μg/l) 2,6 17,4 9,2 30,0 Sinkki (μg/l) 5,7 67,1 23,8 2–8 Lyijy (μg/l) 0,3 4,8 0,89 1,0 Analysoitujen metalli-ionien pitoisuudet kiinteistön verkostopisteissä nousevat selvästi sisään tulevaan veteen verrattuna ja käyttäytyvät muutenkin sinkinkatoon viittaavalla tavalla; pitoisuuden laskevat ensimmäisten viikkojen aikana suhteellisen tasaisesti, mutta lähtevät jälleen nousuun n. 40 viikon jälkeen. Selkeä pitoisuuspiikki havaitaan kaikissa noin 100 viikon kohdalla. Inkinen ym. /15/ toteavat artikkelissaan, että tällainen eräiden metalli-ionien käyttäytyminen on hyvin tyypillistä juuri sinkinkadon yhteydessä. Talousveden teknisen laadun parantaminen vedenkäsittelyn avulla on haastavaa. Rauman talousvesi valmistetaan pintavedestä ja prosessissa käytetään puhdistuskemikaaleina muun muassa sulfaattipitoisia kemikaaleja. Talousvesiasetuksen soveltamisohjeen syövyttävyyden arviointiin kehitetyn laskukaavan mukaan syövyttävyyteen vaikuttavat alkaliteetti, sulfaatti ja kloridi. Sulfaattipitoiset kemikaalit voidaan korvata, mutta useimmiten korvaavat kemikaalit ovat vastaavia klorideja, jolloin vaihdon hyöty ei todennäköisesti ole paras mahdollinen. Alkaliteetin nostaminen on järkevä ja mahdollinen toimenpide, erityisesti koska se onkin Raumalla suhteellisen alhainen (Taulukko 1). Vedenkäsittelyn sijasta tai sen lisäksi korroosiota voidaan estää käyttämällä vesijohtoverkostoissa kestävämpiä materiaaleja. JOHTOPÄÄTÖKSET Sinkinkadon kestämättömästä messingistä valmistetut vesijärjestelmän osat voivat aiheuttaa vesivahingon kiinteistössä. Veden laatu vaikuttaa olennaisesti messingin sinkinkatoon, mutta messingin laatu vaikuttaa sinkinkadon nopeuteen. Tukesin rakennustuotteiden testausohjelmassa 2017 löytyi vastaavanlaisia puutteita messinkiliittimien sinkinkadonkestävyydessä kuin tässä tutkimuksessa /19/.

Sisäilmastoseminaari 2018

373

Messinkilaatua ei arvioida silmämääräisesti. Messinkiosia, jotka on valmistettu sinkinkadon kestävästä messingistä, on merkitty kirjaimilla CR tai DZR. Kuitenkaan pienemmissä liittimissä ja osissa tätä merkintää ei välttämättä ole. LVI-tuotteilla on LVInumerot, joiden perusteella voidaan yksilöidä tuote ja valmistaja. Pienillä tuotteilla, kuten messinkiliittimillä, on yhden LVI-numeron takana eri valmistajien tuotteita. Käytännössä sinkinkadon kestävän messingin asentamisen varmistaminen työmaalla varsinkin pienien liittimien osalta on haastavaa, sillä tarkistusta ei voi luotettavasti perustaa CR-merkintään tai LVI-numeroon. Koska asennettaessa tuotteen laatua ei voi varmistaa, tulee hankintaketjun toimivuus varmistaa. Hankintaketjussa LVI-tukkujen sekä isojen urakoitsijoiden oman hankintakanavan toimivuus on ensisijaista. Toimijoiden tulee myös ymmärtää eri tuotehyväksyntöjen merkitys. Tuote voi olla hyväksytty juomavesikäyttöön, ja olla silti valmistettu sinkinkadon kestämättömästä messingistä. Lisäksi tulee huomioida, että sinkinkadon kestävyyden vaatimusta ei ole muissa Euroopan maissa. Sinkinkadon kestämättömästä messingistä valmistetut tuotteet ovat sallittuja muissa maissa sekä Suomessakin muuhun käyttöön kuin kiinteistöjen vesilaitteistoihin. Suomessa kansallisen lainsäädännön mukaan kiinteistön vesijärjestelmissä tulee riittävän kestävyyden varmistamiseksi käyttää sinkinkadon kestävää messinkiä. Kiinteistön vesijärjestelmien laadusta on vastuussa rakennushankkeeseen ryhtyvä. Julkisten kiinteistöjen rakentamisessa on noudatettava hankintalakia. Tuotteiden määrittelemiseen voi käyttää standardeja tai teknisiä hyväksyntöjä, mutta jotta kilpailua ei rajoiteta, on tarjouspyyntöön lisättävä ”tai vastaava”. Tällöin tulee vaatia ja varmistaa, että tuotteen vastaavuus tarkoittaa myös sinkinkadon kestävän messingin käyttöä tuotteessa. Veden laatu vaikuttaa olennaisesti sinkinkadonkestävyyteen. Veden syövyttävyyteen voidaan vaikuttaa veden käsittelyllä. Kansallisen lainsäädännön mukaan veden laatu ei saa olla syövyttävää, mutta tähän ei ole määritelty tarkempia parametreja. LÄHDELUETTELO 1.

Metalliteollisuuden Keskusliitto. 2001. Raaka-ainekäsikirja 3. Kuparimetallit. 2. uudistettu painos. Tampere. 186 s.

2.

Kaunisto T. 2010. Messinkikomponenttien vauriomekanismit. VesiInstituutti/Prizztech Oy. 8 s. Saatavilla 27.7.2016 http://www.samk.fi/wpcontent/uploads/2016/06/Messinkivauriot_raportti1_FI.pdf

3.

Kekki T.K., Kaunisto T., Keinänen-Toivola M.M. ja Luntamo M. (2008). Vesijohtomateriaalien vauriot ja käyttöikä Suomessa. Vesi-Instituutti/Prizztech Oy. Karhukopio, Turku. 186 s. Saatavilla 7.7.2016 http://www.samk.fi/wpcontent/uploads/2016/06/Vesijohtomateriaalien-vauriot-jak%C3%A4ytt%C3%B6ik%C3%A4-Suomessa.pdf

4.

ASM International 2005. ASM Handbook, Volume 13B Corrosion: Materials. Corrosion of Copper and Copper Alloys. 125–163.

5.

Euroopan unionin neuvosto 1998. Neuvoston direktiivi 98/83/EY ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta. (Council Directive 98/83/EC of 3 November 1998 on the quality of water intended for human consumption.) http://eurlex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:31998L0083

374

Sisäilmayhdistys raportti 36

6.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, 1352/2015.

7.

Suomen kuntaliitto (1993). Vesijohtoveden laatu ja korroosio. Suomen kuntaliitto & Vesi- ja Viemärilaitosyhdistys. Helsinki. 33 s.

8.

Ympäristöministeriö 2017. Ympäristöministeriön asetus rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoista, 1047/2017.

9.

Suomen rakentamismääräyskokoelma D1. Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot. Määräykset ja ohjeet 2007. Ympäristöministeriön asetus rakennusten sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta. Helsinki 2007

10. Ympäristöministeriö 2008. Ympäristöministeriön asetus messinkisten ja kuparisten putkiyhteiden tyyppihyväksynnästä. 11. Työ- ja elinkeinoministeriö 2016. Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista, 1397/2016. 12. Valtioneuvosto 2015. Valtioneuvoston asetus rakentamisen suunnittelutehtävien vaativuusluokkien määräytymisestä, 214/2015. 13. Palo, Topias. 2016. Messinkivauriot talousvesiputkistoissa. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. 36 s. + liitteet. Saatavilla 6.7.2016: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052610032 14. Kaunisto T. 2013. Kiinteistöjen vesijärjestelmien riskienhallinta. Vesi-Instituutin raportteja 5. Vesi-Instituutti/Prizztech Oy. 41 s. Saatavilla 27.12.2016 http://www.samk.fi/wp-content/uploads/2016/06/Kiinteist%C3%B6jenvesij%C3%A4rjestelmien-riskienhallinta_Kaunisto.pdf 15. Inkinen J, Kaunisto T, Pursiainen A, Miettinen IT, Kusnetsov J, Riihinen K, Keinänen-Toivola MM. 2014. Drinking water quality and formation of biofilms in an office building during its first year of operation, a full scale study, Water Research 49. s. 83-91 16. Pelto-Huikko, A. 2015. Käyttövesijärjestelmien tutkimus Sisäympäristö-ohjelmassa: laatu, turvallisuus sekä veden- ja energiansäästö. Satakunnan ammattikorkeakoulu, Sarja B, Raportit 8/2015, Satakunnan ammattikorkeakoulu. Saatavilla 8.7.2016: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052911327 17. Ahonen M, Heinonen J, Inkinen J, Kleemola H, Kukka M., Mäkinen R. (2013). Loppuraportti. Kiinteistöjen hygieniakonsepti HYGTECH. Vesi-Instituutin julkaisuja 1. Satakunnan ammattikorkeakoulu. www.theseus.fi/handle/10024/70248 18. Ahonen MH, Kaunisto T, Mäkinen R, Hatakka T, Vesterbacka P, Zacheus O, Keinänen-Toivola MM. 2008. Suomalaisen talousveden laatu raakavedestä kuluttajan hanaan vuosina 1999–2007. Vesi-Instituutti/Prizztech Oy, Turku, 147 s. 19. Tukes 2017. Messinkisistä putkiliittimistä löytyi puutteita. Ammattilaistiedote. http://www.tukes.fi/fi/Ajankohtaista/Tiedotteet/7CE-merkitytrakennustuotteet/Messinkisista-putkiliittimista-loytyi-puutteita/

Sisäilmastoseminaari 2018

375

RAKENTEELLISET KOSTEUDET POIS RAKENTEIDEN SISÄLTÄ SAFEDRYING- KUIVATUSJÄRJESTELMÄLLÄ Pasi Lehtimäki1, Esa Tommola1, Ville Ahvenainen2, Ismo Oksanen3, Janne Maijala3 1

Tulilattia Oy Tampereen teknillinen yliopisto 3 Tampereen ammattikorkeakoulu 2

TIIVISTELMÄ SafeDrying- kuivatusjärjestelmä on patentoitu rakenteiden kuivatusmenetelmä, jolla pystytään kuivattamaan nopeasti ja kustannustehokkaasti jo kosteusvaurioituneita vanhojen kiinteistöjen alapohjia ja rakenteita sekä nopeuttamaan merkittävästi uudisrakennusten betonirakenteiden kuivumisaikaa. Kuivatusjärjestelmästä on tehty useita yliopisto- ja korkeakoulutasoisia tutkimuksia, joiden tuloksia esitellään lyhyesti. Yhteenvetona tutkimusten tuloksista voidaan todeta, että SafeDrying- kuivatusjärjestelmä kykenee kuivattamaan kosteutta tehokkaasti rakenteiden sisältä. SAFEDRYING- KUIVATUSJÄRJESTELMÄN TOIMINTAPERIAATE SafeDrying- kuivatusjärjestelmä on patentoitu rakenteiden kuivatusmenetelmä, joka kuivattaa kosteuden rakenteen sisältä ja jolloin kosteuden siirtymämatka on pienin ja kuivuminen tehokasta. Kuivatusjärjestelmä perustuu rakenteen sisälle asennettavaan ilmakanavistoon, jonka seinämän läpi kosteus siirtyy kuivattavaan ilmaan. Ilmaa kierrätetään puhaltimen avulla ja sitä voidaan tarpeen mukaan lämmittää ja kuivata.

Kuva 1. SafeDrying- kuivatusjärjestelmän toimintaperiaate. Kuivatusputkisto voidaan asentaa uudisrakentamisessa rakennusvaiheessa tai korjausrakentamisessa myöhemmässä vaiheessa. Kuvassa 2 on esitetty lattiarakenteen kuivumista eri vaiheissa, kun rakenteessa on kuivattava SafeDrying- putkisto ja kun ei tätä kuivatusputkistoa ole. Kuivumisvaiheessa kuivuminen on tapahtunut perinteisesti pääsääntöisesti pinnan kautta huoneilmaan. SafeDrying- järjestelmässä kuivamista tapahtuu myös kuivatusputkiston kautta, jolloin

376

Sisäilmayhdistys raportti 36

kosteus vähenee rakenteen sisällä. Kun rakenne on pinnoitettu, kosteus ei pääse siirtymään ja kosteus tasaantuu. SafeDrying- kuivatus mahdollistaa kuitenkin kuivumisen myös tilanteessa jossa rakenteen kuivuminen pintojen kautta on estynyt.

Kuva 2. Betonilaatan kuivatuksen periaate. /1/ TUTKIMUSTULOKSIA Betonilaatan kuivumistutkimus, Ahvenainen SafeDrying- kuivatusjärjestelmän toimintaa on tutkittu useassa tutkimuksessa. Diplomityössä /2/ tutkittiin kuivumisnopeutta koevalun avulla. 120 mm paksuun betonilaattaan tehtiin kuivatusputkistoja kahdella putkien jakoetäisyydellä, erillisellä lisälämmityksellä ja laatan osittaisella pinnoituksella. Laatan kosteutta mitattiin 30 mittapisteestä laatan eri osista ja eri syvyyksiltä. Mittaus aloitettiin laatan ollessa 10 päivän ikäinen ja seuranta päättyi laatan ollessa 146 päivän ikäinen. Mittausjärjestely on esitetty kuvassa 1.

Sisäilmastoseminaari 2018

377

Kuva 3. Koevalulaatan järjestely /2/ Laattaan asennettuun suljettuun lämmityspiiriin kytkettiin puhallin, kanavalämmitin ja adsorptiokuivain. Kanavalämmitin lämmitti vain kuivatusilmapuolelle menevää ilmaa. Tutkittavat kuivumiseen vaikuttavat muuttujat koelaatassa olivat lisälämmön käyttö, kuivatusputkien k-jako ja päällystys. Koelaatassa oli kahdeksan mittaussektoria, jolloin muuttujien kaikki mahdolliset yhdistelmät saatiin tutkittua. Mittauspisteet sijoitettiin kjaon keskikohdan lisäksi 50 mm:n päähän kuivatusputkista. Keskellä putkia mittaus suoritettiin 25, 48 ja 100 mm:n syvyydeltä. Päällystys hidasti laatan kuivumista, mutta ei pysäyttänyt sitä kokonaan. Vertailulaatta kuivui kaikkia päällystämättömiä mittauspisteitä hitaammin, mistä voi päätellä laatasta poistuvan kuivatusputkien avustuksella kosteutta nopeammin kuin pelkästään pintojen kautta. Yhteenvetona saatiin tutkimuksesta seuraavat tulokset: -

SafeDrying- kuivatusjärjestelmä osoitti kykynsä oleellisesti nopeuttaa betonin kuivumista

-

Johtopäätöstä tukee myös kuivatusputken ilmavirrasta laskettu kosteusvirran arvo, joka oli suurimman osan mittausjaksosta yli 10 g/m²/h

-

Tiheämpi putkijako lyhensi laatan kuivumisaikaa

378

Sisäilmayhdistys raportti 36

-

Lisälämmityksen käyttö kuivatuksen tukena kasvatti selvästi laatan kuivumisnopeutta (korkeampi lämpötila)

-

Pinnan päällystäminen hidasti kuivumista verrattuna päällystämättömään puoleen putkijaon keskellä

-

Betoni kuitenkin jatkoi kuivumista myös päällystettynä

-

Kuivain ja lämmitin molemmat vaikuttivat positiivisesti kosteusvirran suuruuteen, joista kuivain toimi selvästi tehokkaammin

-

Tulosten perusteella kuivaimen käyttö nopeuttaa huomattavasti betonin rakennusaikaisen kosteuden poistumista

Kosteusvauriosimulaatiotutkimus, Oksanen Edellä mainittua koevalulaattaa käytettiin hyväksi insinöörityönä tehdyssä tutkimustyössä /3/, jossa aiemmin kuivatettua laattaa kasteltiin päältä. Tavoitteena oli selvittää, kuinka kuivatusjärjestelmä suoriutuu tapauksessa, jossa ulkoinen kosteuslähde kastelee betonin, esimerkiksi vesivahinkotilanteessa. Kastelun ajaksi laatassa ollut mattopinnoite poistettiin ja asennettiin takaisin paikalleen ennen mittauksen aloitusta. Kastelu suoritettiin kolmessa erässä 7.12.2016-6.2.2017 (60 vrk) ja kuivatuksen seuranta-aika oli 6.2.14.4.2017 (66 vrk).

Kuva 4. Kastellun betonilaatan kuivuminen alueella A eri etäisyyksillä kuivatusputkesta. /3/ Kuvassa 3 on esitetty yksi tutkimuksen kuivumiskuvaajista, jossa mittauspisteet ovat sektorilta A eri etäisyyksiltä kuivatusputkesta. Kuvaajan mittauspisteiden sijainnit on esitetty kuvassa 2. Kastelun myötä betonin kosteuspitoisuus nousee kunnes kuivatuksen aloituksen jälkeen kosteuspitoisuus lähtee laskemaan. Kuivuminen on tehokkaampaa lähempänä kuivatusputkea. Omakotitalo, saneerauskohde, Valkeakoski Tutkimuksen kohteena oli 50-luvulla rakennettu kellarillinen aikakaudelle tyypillinen puurunkoinen talo. Kellarikerroksessa oli ulkoa ja alhaaltapäin tulevaa kosteusrasitusta sekä seinissä että maanvastaisessa alapohjarakenteessa. Kohteeseen toteutettiin

Sisäilmastoseminaari 2018

379

SafeDrying- kuivatusjärjestelmä maanvastaiseen alapohjalaattaan ja seiniin. Rakenteiden kuivumista tutkittiin opinnäytetyönä /4/.

Kuva 5. Kuivumiskäyrä teknisen tilan ulkoseinä./4/ Kuvassa 5 on esitetty teknisen tilan ulkoseinän mittaustuloksia. Ulkoseinälle on asennettu seinäkuivatukseen kehitetty kuivatuskouruputki. Seinäkuivatusputken alapuolella maapohjasta nouseva kosteus pysyttelee yli 90% suhteellisessa kosteudessa. Kuivatusalueen yläpuolella kosteus seinässä on alentunut kuivatuksen myötä turvalliseen noin 40- 50 RH% kosteuteen. Killinkosken päiväkoti ja koulu, Virrat Kohde on rakennettu 50-luvulla ja sitä on laajennettu myöhemmin. Pohjakerroksessa olevat päiväkodin tilat peruskorjattiin 2010. Korjauksessa uusittiin muun muassa alapohjarakenne. 2015 kohteessa tehtiin kuntotutkimus, jossa todettiin mikrobikasvustoa talon sisällä olevan entisessä ulkoseinärakenteessa. Pintakosteusmittauksissa havaittiin paikoin kantavien seinien alaosissa ja seinien vierellä lattiassa kohonneita kosteusarvoja. Kosteus nousi alhaalta päin kapillaarisesti seinään. Tämän kosteuden nousun estämiseksi kantaviin seiniin asennettiin SafeDrying- kuivatusputkistot. Kuivatusjärjestelmän asennustyö saatiin vietyä läpi päiväkodin kesätauon aikana ilman korvaavien väistötilojen tarvetta. Kuivatuksen ansiosta rakenteet voitiin kapseloida ilman pelkoa kosteusongelmien siirtymisestä viereisiin rakenteisiin. Kuivatus aloitettiin tehostetusti adsorptiokuivaimen avulla. Oheisessa kuvaajassa 6 on esitetty seinän kuivumista. Ylempi käyrä kuvaa mittauspistettä seinässä lattiapinnan tasossa huonetilassa. Keskimmäinen kuvaaja on kosteusarvot seinän sisältä kuivatusputkiston kohdalta, jolloin kosteus on pienempi johtuen kuivatusputkiston voimakkaammasta vaikutuksesta. Alin kuvaaja on seinän lämpötila.

380

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kuva 6. Kuivumiskäyrä Killinkosken päiväkoti, kantava seinä. Mittauksen alkuvaiheessa kosteuspitoisuus on noussut seinän lämpenemisen myötä. Sen jälkeen kuivuminen on ollut tasaista. Mikrobikasvustolle kriittisen 85 % RH kosteuspitoisuus alitettiin kuivausalueella lähes heti ja jalkalistojen tasossa seitsemän viikon kuluessa. LÄHDELUETTELO 1.

Leivo, V. (2016) Tulilattia- lämmitysjärjestelmän lämpö- ja kosteustekninen toiminta asuntomessutalossa. Tutkimusselostus nro TRT/2390/2016. Tampereen teknillinen yliopisto.

2.

Ahvenainen, V. (2016) Betonilaatan kuivatus lämminilmaputkistolla. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto.

3.

Oksanen, I. (2017) Betonirakenteen kuivatus – kuivatusjärjestelmä kosteusvauriotilanteessa. Opinnäytetyö. Tampereen ammattikorkeakoulu.

4.

Maijala, J. (2017) Ilmakiertoisen lämmitys- ja kuivatusjärjestelmän soveltuvuus saneerauskohteeseen. Opinnäytetyö. Tampereen ammattikorkeakoulu.

Sisäilmastoseminaari 2018

SISÄILMAN KEMIALLISET ALTISTEET

381

382

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

383

LATTIARAKENTEEN VOC- MITTAUSMENETELMÄT EMISSIO-ONGELMAN KORJAUSTARPEEN ARVIOINNISSA SEKÄ KAPSELOINTIKORJAUKSEN SEURANTATUTKIMUS Helena Noetzel ja Helena Järnström VTT Expert Services Oy

TIIVISTELMÄ Tässä tutkimuksessa verrataan kahden eri vauriokohteen lattiarakenteen 2etyyliheksanoliemissiotasoa ja -pitoisuutta betonirakenteen eri syvyyksillä eri tuuletusajoilla. Lisäksi toisen kohteen kapselointimenetelmän toimivuutta 2etyyliheksanolin emission vähentämisen osalta seurattiin yli 4 vuoden ajan. Tulosten perusteella esitetään pitoisuusmääritykseen ja emissiomittauksiin perustuva menettelytapa lattiarakenteen emissioiden hallintaan vauriokohteissa. TAUSTA Muovimattopinnoitteisessa lattiarakenteessa voi ilmetä pinnoitteen ja/tai liiman hajoamisreaktioita, mikäli pinnoite on asennettu liian kostealle alustalle /1/. Yleisenä ohjeena on annettu 85 RH-% betonin arviointisyvyydellä /2/. Pinnoitteen/ liiman hajoamistuotteena voi syntyä mm. 2-etyyliheksanolia, jonka on todettu korreloivan sisäilmaoireiden kanssa / 3/. Lattiarakenteen emissiovaurion todentaminen on suositeltu tehtäväksi nk. FLECmenetelmällä, jolloin määritetään rakenteen pinnasta sisäilmaan haihtuvat yhdisteet eli emissiokerroin /4/. Tuloksia verrataan vaurioitumattoman rakenteen emissiotasoon. Rakenteessa, jossa on todettu kohonnut emissio, on korjaustoimenpiteenä suosituksena vähentää emissio ennen uuden pinnoitteen asennusta esimerkiksi tuulettamalla rakennetta. VOC- yhdisteet ovat vauriotilanteessa tavanomaisesti kulkeutuneet syvälle betoniin ja niiden poisto tuulettamalla on aikaa vievää ja vaihtelee kohteittain. Aiemmissa, asuinrakennuksissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että kahden viikon tuuletusaika ei ole ollut riittävä alentamaan sisäilman 2-etyyliheksanolin pitoisuuksia vaaditulle tasolle /5/. Toistaiseksi on vähän julkaistua tutkimustietoa siitä, miten pitoisuustasot betonissa vaikuttavat emissionopeuteen ja tuuletusaikaan. Tässä tutkimuksessa esitetään kahden eri emissiovauriokohteen seurantamittauksia korjausten aikana. Tutkimusten tavoitteena on ollut kehittää mittaustapa 2etyyliheksanolin pitoisuuden määrittämiseksi betonirakenteen eri syvyyksillä. Tämän perusteella voidaan arvioida tuuletusaika ja mahdollinen lattiarakenteen purun laajuus tarkemmin. MITTAUSKOHTEET Ensimmäisessä tutkimuskohteessa (julkinen rakennus, valmistumisvuosi 2007) on tehty lattiarakenteen tutkimuksia vuodesta 2009 alkaen. Pintalaatan suunnitelmien mukainen betonin nimellispaksuus on 50 mm ja alemman kantavan betonilaatan 350 mm. Käyttäjillä oli esiintynyt oireita ja muovimattopinnoitteen päältä tehdyissä

384

Sisäilmayhdistys raportti 36

emissiomittauksissa havaittiin korkeita 2-etyyliheksanolin emissioita, jotka olivat tasolla 150 μg/m2 h. Rakenteen kosteusmittauksissa betonirakenteen suhteellisen kosteuden taso oli myös tavanomaista korkeampi, 84-93 %. Toisessa tutkimuskohteessa (julkinen rakennus, valmistumisvuosi 2012) on tehty lattiarakenteen tutkimuksia vuodesta 2016 alkaen. Pintalaatan suunnitelmien mukainen betonin nimellispaksuus on 60 mm ja alemman kantavan betonilaatan 400 mm. Rakennuksessa tapahtuneen kosteusvaurion seurauksena selvitettiin myös lattiarakenteen emissiotasot. 2-etyyliheksanolin emissiot olivat kohonneet, tasolla 120- 190 μg/m2 h. Rakenteen kosteusmittauksissa betonirakenteen suhteellisen kosteuden taso oli myös tavanomaista korkeampi, tasolla 94 %. Korjaustoimenpiteenä lattiapinnoite ja sen alla oleva liima ja tasoite poistettiin hiomalla molemmissa vauriokohteissa. Tämän jälkeen huonetilan lämpötila nostettiin 30 – 40 celsius asteeseen ja ilmanvaihtoa tehostettiin erillisellä puhaltimella. Kohteessa 1 paljasta betonipintaa myös jyrsittiin 5-10 mm kolmen kuukauden alkutuuletuksen jälkeen (2./2012). Kohteessa 1 rakennetta tuuletettiin noin 2,5 kuukautta, jonka jälkeen emissiomittaukset tehtiin betonirakenteen päältä (4./2012). 2-etyyliheksanolin emissio oli edelleen korkea, tasolla 80 μg/m2h. Tässä yhteydessä päädyttiin tekemään myös betonirakenteen 2etyyliheksanolipitoisuuden määritys eri syvyyksiltä. Emissiomittaukset ja pitoisuusmääritykset uusittiin noin 9 kuukauden kuluttua. Kohteessa 2 rakennetta tuuletettiin kaksi kuukautta, jonka jälkeen 2-etyyliheksanolin emissiotaso ja pitoisuus betonissa määritettiin. 2-etyyliheksanolin emissio oli edelleen korkea, tasolla 100-150 μg/m2 h. Tässä yhteydessä tehtiin myös betonirakenteen 2etyyliheksanolipitoisuuden määritys eri syvyyksiltä. Mittauskohteet ja suoritetut tutkimukset on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Mittauskohteiden tiedot ja suoritetut tutkimukset Kohde Valmistumisvuosi Lattiarakenne 1 2007 pinnoite: antistaattinen Julkinen kovaan kulutukseen rakennus soveltuva PVC pohjainen matto rakenne: pintalaatta 50 mm, kantava 350 mm 2 Toimitilarakennus

2012

pinnoite: antistaattinen puolijohtava ja maadoitettu muovimatto rakenne: pintalaatta 60 mm, kantava 400 mm

Mittaukset, Korjauksen aikana jyrsitty betonirakenne: FLEC: 04/ 2012 FLEC+ lieriö: 06-08/ 2012 FLEC + lieriö: 03/ 2013 kapseloinnin jälkeen: pinnoitteen päältä 06/ 2017 Korjauksen aikana betonirakenne: FLEC: 10/ 2017 FLEC + lieriö: 12/2017

Sisäilmastoseminaari 2018

385

MENETELMÄT Lattiarakenteen emissiomittaus tehtiin nk. FLEC-kammiotekniikalla /6/. VOC-yhdisteet adsorboitiin Tenax TA adsorbenttiin, josta ne analysoitiin termodesorption jälkeen GCMSD/FID laitteistolla. 2-etyyliheksanolin emissio on määritetty omalla standardivasteella. VOC-yhdisteiden kokonaismäärä, TVOC, on määritetty tolueenivasteella. Määritysraja on tasolla 1 μg/m2h. Lieriönäytteistä määritettiin 2-etyyliheksanolin pitoisuus nk. Headspace menetelmällä GC-MSD laitteistolla. Analyysia varten betoninäyte jauhettiin. Näytteiden sisältämä 2etyyli-1-heksanoli määritettiin manuaalisella HS/GC-MSD-analyysilla. Kvantitointi tehtiin ulkoisella 2-etyyli-1- heksanolistandardilla. Menetelmän määritysrajaksi arvioitiin 0,1 μg/g. Lieriönäytteistä määritettiin myös betonin tiheys. Kosteusmittaukset tehtiin RT-kortin 14-10984mukaisesti /7/. Mittaukset tehtiin Vaisalan HMI44 -laitteistolla. Suhteellisen kosteuden mittaamiseen käytettiin Vaisalan HMP44mittapäitä. Laitevalmistajan ilmoittamamittausvirhe on suhteellisen kosteuden osalta ± 2 RH % -yksikköä ja lämpötilan osalta ± 0,2 °C -yksikköä.

Kuva 1. Lattiarakenteen emissiomittaus FLEC-tekniikalla pinnoitteen poiston jälkeen. TULOKSET Kohteissa korjauksen aikana mitatut 2-etyyliheksanolin emissio- ja pitoisuustulokset on esitetty taulukoissa 2 ja 3. Kohteessa 1 mitattu 2-etyyliheksanolin emissiotaso pinnoitteen, liiman ja tasoitteen poiston jälkeen oli tasolla 240 μg/m2 marraskuussa 2011. Emissio laski tasolle 100 μg/m2 kolmen kuukauden tuuletuksen jälkeen. Tämän jälkeen pinta jyrsittiin ja kahden kuukauden kuluttua huhtikuussa 2012 emissio nousi tasolle ~200 μg/m2h . Emissiotaso

386

Sisäilmayhdistys raportti 36

laski tasolle <100 μg/m2h noin kahdessa kuukaudessa. Tämän jälkeen rakennetta tuuletettiin lähes vuosi, jolloin emissio laski tasolle 60 μg/m2h. Betoninäytteiden 2etyyliheksanolin pitoisuus oli elokuussa 2012 tehdyissä mittauksissa 1,6- 3,7 μg/g. Yhdeksän kuukauden tuuletusvaiheen jälkeen maaliskuussa 2013 pitoisuus oli tasolla 0,13,4 μg/g. Tässä vaiheessa tehtiin päätös rakenteen kapseloinnista. Kohteessa 2 pinnoitteen ja liiman poiston jälkeen tehdyssä mittauksessa 2etyyliheksanoliemission lähtötaso oli ~120-200 μg/m2h. Emissiotaso laski tasolle 100150 μg/m2h kahden kuukauden tuuletusvaiheen jälkeen. Samaan aikaan otettujen betoninäytteiden 2-etyyliheksanolin pitoisuus oli selvästi korkeammat kuin kohteessa 1, tasolla 5-50 μg/g. Taulukko 2. Kohteen 1 lattiarakenteen 2-etyyliheksanolin emissio ja pitoisuus sekä tiheys (2EH = 2-etyyliheksanoli). 04/2012 mittauksessa betonin pinta on jyrsitty 5-10 mm. 03/ 2013

06/ 2012- 08/ 2012

Näytepiste

Syvyys mm

2-EH μg/g

Tiheys kg/m3

FLEC, 2-EH μg/m2h

1

10 - 15

2,1

2045

57

1

30 - 35

3,4

2045

1

75 - 80

1,9

2223

2

10 - 15

2,9

2013

2

30 - 35

2,0

2013

2

75 - 80

0,1

2205

61

2-EH μg/g 2,5

Tiheys kg/m3 1926

3,1

1926

3,7

2180

2,0

2142

3,7

2142

1,6

2240

FLEC, 2-EH μg/m2h 78

04/ 2012

02/2012

11/2011

FLEC, 2-EH μg/m2h 182

FLEC, 2-EH μg/m2h 100

FLEC, 2-EH μg/m2h 240

196

Taulukko 3. Kohteen 2 lattiarakenteen 2-etyyliheksanolin emissio ja pitoisuus sekä tiheys (2EH = 2-etyyliheksanoli). 12/ 2017

10/ 2017

Näytepiste

Syvyys [mm]

2-EH [μg/g]

Tiheys [kg/m3]

FLEC, 2-EH [μg/m2h]

FLEC, 2-EH [μg/m2h]

1

10 - 15

24,8

2006

101

123

1

30 - 35

17,5

2024

1

55 - 60

4,8

1964

2

10 - 15

48,3

1977

154

190

2

30 - 35

23,7

2031

2

55 - 60

4,7

1882

Kohteessa 1 tehdyn kapseloinnin toimivuus selvitettiin 2017 kesällä. Pinnoitetun lattiarakenteen 2-etyyliheksanolin emissio oli tasolla 4-6 μg/m2h. Kokonaisemissio, TVOC, oli alhainen, alle 100 μg/m2h (tolueeniekvivalenttina). Kohteen 1 kapseloidusta rakenteesta 2017 tehdyn seurantamittauksen tulokset on esitetty taulukossa 4.

Sisäilmastoseminaari 2018

387

Taulukko 4. Kohteen1 emissiot ~4 vuotta kapselointikorjauksen jälkeen (2-EH =2-etyyliheksanoli). FLEC, TVOC FLEC, 2-EH Mittauspiste [μg/m2h] [μg/m2h] tolueeniekvivalenttina 1 74 6 2 64 4 YHTEENVETO Tässä tutkimuksessa esitettiin kahden eri vauriokohteen lattiarakenteen 2-etyyliheksanoliemissioiden sekä betonin 2-etyyliheksanolipitoisuuden seurantamittauksia. Emissioiden lähtötaso sekä rakennekosteus olivat korkeat molemmissa vauriokohteissa. Ensimmäisen kohteen seurantamittauksissa voitiin todeta, että vuoden kestänyt tuuletusvaihe ei pienentänyt jyrsityn betonirakenteen 2-etyyliheksanolin emissiotasoa merkittävästi. Yhdisteen pitoisuus betonissa laski jonkin verran mutta sen tuulettaminen kohtuullisessa ajassa todettiin epätodennäköiseksi. Eri kerrosten välisiä mittaustuloksia vertailemalla huomataan kuitenkin, että syvemmistä kerroksista 2-etyyliheksanoli kulkeutuu kohti pintaa ja on haihtunut rakenteesta sitä kautta. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta rakenteen kapseloinnin olleen toimiva ratkaisu neljän vuoden seurantajakson aikana tutkitun tilan osalta. Kapseloinnin toimivuus laajemmin tulisi todentaa useammalla mittauspisteellä sekä varmistaa sisäilmamittauksella. Tässä esitetyt tutkimustulokset ovat vain kahdesta eri kohteesta ja siten niitä ei voi yleistää laajemmin koskemaan kaikkia lattiarakenteen emissiovauriokohteita. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin vauriokohteessa soveltaa emissioiden hallintaan menettelytapaa, jossa 2-etyyliheksanolin pitoisuusmääritys tehdään emissiomittausten rinnalla betonirakenteen tuuletusajan ja kapseloinnin ajankohdan arvioimiseksi sekä muiden korjaustoimenpiteiden suunnittelun apuna. LÄHDELUETTELO 1.

Järnström, H. (2005). Muovimattopinnoitteisen lattiarakenteen VOC-emissiot sisäilmaongelmakohteissa. VTT Publications 571, Helsinki 2005.

2.

Suomen betoniyhdistys r.y. by 54, BLY 12 Betonilattioiden pinnoitusohjeet, 2010.

3.

P. Metiäinen Oirekyselyt asuntojen PVC-muovimatoilla päällystettyjen betonilattioiden sisäilmahaittojen ratkaisijana. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 9/2009.

4.

Niemi, S. ja Järnström, H. Miksi lattiapinnoiteongelmat ovat edelleen ajankohtaisia, vaikka työmaiden kosteudenhallinta on parantunut ja materiaaliemissiot pienentyneet. Sisäilmastoseminaari 2017. Sisäilmayhdistys ry, SIY Raportti 35.

5.

P. Metiäinen ja H. Mussalo-Rauhamaa. Korjattujen ja korjaamattomien lattiarakenteiden pitkäaikaisseurannan tuloksia. Sisäilmastoseminaari 2016, Sisäilmayhdistys ry, SIY raportti 34.

6.

ISO 16000-10 Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) emissionopeuden määrittäminen FLEC-tekniikalla.

388

7.

Sisäilmayhdistys raportti 36

RT-kortti 14-10984: Betonin suhteellisen kosteuden mittaus, Rakennustieto 28.1.2010.

Sisäilmastoseminaari 2018

389

THE EFFECTS OF COATINGS ON THE INDOOR AIR EMISSIONS FROM PINEWOOD BUILDING MATERIALS Laura Salo1,2, Emmanuelle Castagnoli1, Tuomas Alapieti1, Camilla Vornanen-Winqvist1, Raimo Mikkola1, Heidi Salonen1 1 2

Aalto University, Department of Civil Engineering Sitowise Oy

ABSTRACT The effects of 3 coatings on the emissions of pinewood building materials (10% and 16% moisture contents) were monitored in chamber tests, following ISO and M1 standard protocols. The volatile organic compounds (VOCs) collected onto Tenax TA (on days 1, 3, 7, 14 and 28) were identified and quantified with thermal desorber-gas chromatography- mass spectrometry (TD-GC-MS). In addition, Sep-Pak XPosure cartridges were used to collect carbonyl samples (on days 1, 3 and 28) analyzed with high performance liquid chromatography (HPLC). The results showed that the emissions from coated-pinewood were lower than the sum of the emissions from coating on glass and uncoated pinewood. In conclusion, coating the pinewood samples decreased the VOC and carbonyl emissions originating from the pinewood substrate. INTRODUCTION The European Energy Performance of Buildings Directive (EPBD 2010/31/EU) requires all new buildings to be nearly zero energy buildings (nZEB) by 2020. Increased airtightness and regulated ventilation may increase the concentration of indoor volatile organic compounds (VOCs) e.g. emitted by building and furnishing materials. Thus, to decrease the concentrations of indoor VOCs, it is important to select low-emitting construction materials. In Finland, the voluntary M1 classification system for the emissions of building materials /1/ has guided the shift towards low emitting products. The system includes a standardized chamber emission test which evaluates (28 days, at 50% RH and 23ÂşC) the emissions of TVOC (total volatile organic compounds), formaldehyde, ammonia and EU carcinogens of category 1A or 1B, and the sensory acceptability of the building products. The M1 class corresponds to the lowest-emitting building materials. New harmonized CE-labels and Lowest Concentrations of Interest (LCI) -values, which are health-based reference values for the VOC emissions of construction products in 28 days chamber test, are being developed by the EU /2/. The shift towards low carbon building in Europe highlights the importance of ecological, long-lasting wood-based products. In Finland, softwood products are classified as low emitting /3/, but the VOC emissions of, especially fresh, wood can occasionally be higher than the limits of the Finnish emission classification M1 label. Wood products are often covered with coatings, which influences the emissions of the wood substrate. Wood emissions may cause adverse health effects such as irritation of eyes, nose and throat /4/. The typical indoor concentrations of wood emissions are so low that direct

390

Sisäilmayhdistys raportti 36

effects are not expected, but the complex mixture of indoor VOCs can induce cumulative effects. Even though terpenes have been found to also induce positive health effects /5/, it is still recommended to aim for low-emitting construction materials and material combinations due to lack of clinical data and other factors of uncertainty such as indoor chemistry, exposure time, and personal differences. The main goal of this research was to study the effect of coatings on the emissions of VOCs and carbonyls on pinewood building material. METHODS The procedure of the emission test was based on ISO 16000-6:2011 /6/, ISO 160003:2011 /7/ and M1 protocol /1/ for testing building materials. The chamber test consisted of evaluating the VOC and carbonyl emissions of coated-pinewood, uncoated-pinewood and coatings (on glass substrate) samples. Pinewood samples of lower and higher moisture content (10% and 16%) were coated with three different coatings. The reference samples were coated glass plates and uncoated-pinewood boards. The test materials and their main characteristics are listed in Table 1. Table 1. Materials and their main characteristics Material Main characteristic Classification * Pinewood Planed wood board, 145 x 194 mm2 M1 Coating 1 Water-borne acrylate paint N/A Coating 2 Water-borne acrylate paint M1 Coating 3 Water-borne acrylate latex paint M1 *The products have M1 classification, except coating 1 which was a recently formulated sample product. The limit for the emission rate of TVOC for M1 products is 200 μg/m²h after 28 days. The pinewood samples were stabilized in a weather chamber at 20 ± 1°C and at a relative humidity (RH) of 50 ± 5% or 80 ± 5%, to obtain samples with moisture content of 10% or 16%, respectively. The bottom and the edges of the pinewood samples were taped with low emission self-adhesive aluminum tape. The coatings were applied using a foamed plastic paint roller, which has been noticed to give reproducible results. Two layers of coating were applied according to the product instructions. Test samples of uncoatedpinewood material, coated-pinewood materials and coatings with inert substrate (glass) were introduced into small-scale environmental chambers immediately after coating the second layer. The chambers were designed by Wirtanen (2005) /8/ at Aalto University according to the requirements set in the European Standard for emission test chambers (ENV 13419-1 1999). The test conditions of the chambers are shown in Table 2. The VOCs were actively sampled at 150 ml/min on Tenax TA sorbent tube using a pump (GilAir Plus, Gilian). The samples were collected from the center of the emission chamber above the tested material sample at days 1, 3, 7, 14 and 28 with a sampling volume from 0.45 to 6 liters, depending on the sampling day. The Tenax TA sorbents were analyzed using thermal desorption - gas chromatography - mass spectrometry (TDGC-MS). The compounds were identified using a 50 compounds standard (Sigma Aldrich) and or NIST 2011-mass spectrometry database. The results were quantified as toluene equivalent. In this study, the total volatile organic compounds (TVOC) corresponded to the sum of the concentration of each of the detected single VOCs.

Sisäilmastoseminaari 2018

391

The carbonyl samples of 10 L were collected onto Sep-Pak XPosure aldehyde cartridge using pump (GilAir Plus, Gilian) at 150 ml/min. The samples were collected at days 1, 3 and 28 and analyzed with high performance liquid chromatography (HPLC). Table 2. Test conditions of the chambers Test condition Sample area (m2) Volume (m3) Loading ratio (m2/m3) Temperature (°C) Humidity (%) Air flow rate (ml/min) Air exchange rate (h-1)

Small-scale chamber 0.03 0.03 1.0 21 ± 2% 50 ± 5% 225 ± 5% 0.5

RESULTS VOC emissions The TVOC emission profiles of the coatings, coated-pinewood and uncoated-pinewood samples are presented in Figure 1. In general, the TVOC levels decreased over time. The coatings (on glass substrates) had significantly high TVOC values that decreased rapidly in the beginning of the test (during drying). The TVOC emissions of the coated-pinewood samples resembled those of coatings on glass substrate. The uncoated-pinewood samples exhibited low and stable TVOC. The TVOC emissions from pinewood samples with lower moisture content (10%) were systematically higher than those of higher moisture content (16%). The most abundant emissions of VOCs, detected on day 28, from the coated- and uncoated-pinewood samples are shown in Table 3. The most abundant VOCs detected from the uncoated-pinewood samples were: hexanal, pentanal (aldehydes), α-pinene, βpinene (terpenes) and 1-pentanol (monatomic alcohol). Towards the end of the emission tests, the emissions of α-pinene and β-pinene, which were derived from the pinewood substrate, increased slightly (data not shown). Generally, the TVOC (on day 28) and VOC emissions were higher for the pinewood samples of moisture content 10%. Coating of the pinewood decreased the VOC emissions originating from the pinewood. The magnitude of this effect varied depending on the coating. Table 3. Emissions of the most abundant single VOCs emitted by coated- and uncoatedwood samples on day 28. pinewood substrate pinewood substrate (moisture content 10%) (moisture content 16%) coating coating Emissions* (μg/m2h) 1 2 3 uncoated 1 2 3 uncoated 8 8 47 168 7 3 35 89 hexanal 13 38 2 1 8 21 pentanal 2 6 8 39 2 3 11 1-pentanol 9 12 60 68 14 4 15 18 α-pinene 4 5 β-pinene # 927 1285 1348 621 558 948 749 259 TVOC * None of the listed chemical were emitted by the coatings on glass substrate on day 28.

392

Sisäilmayhdistys raportti 36

# TVOC is the sum of the concentration of each of the detected single VOCs (different from standard definition).

Figure 1. TVOC emission profiles of the coatings, coated-pinewood and uncoatedpinewood samples. Carbonyl emissions The emissions of the selected carbonyls on day 28 are presented in Table 4. The concentrations of the coated-pinewood and coatings samples were below 35 μg/m2h. The coated-pinewood emitted less acetone, acetaldehyde and formaldehyde than the corresponding uncoated-pinewood samples but generally more than the coatings on glass substrate. Thus, the coatings applied on pinewood decreased the carbonyl emissions of the pinewood itself. The emissions of acetone were higher for the uncoated-pinewood (moisture content 10%) while acetaldehyde and formaldehyde emissions were higher with the uncoated-pinewood (16%). This trend, although not as consistent, was also observed among the coated-pinewood samples. Table 4. Carbonyls emissions of the coatings, coated- and uncoated-pinewood samples on day 28. pinewood substrate pinewood substrate glass (moisture content 10%) (moisture content 16%) substrate coating coating coating Emissions (μg/m2h) 1 2 3 uncoated 1 2 3 uncoated 1 2 3 acetone 7 12 23 34 14 6 22 31 - 6 12 acetaldehyde 5 4 11 17 9 3 21 20 3 5 2 formaldehyde 3 4 5 9 3 2 3 14 4 4 4

Sisäilmastoseminaari 2018

393

DISCUSSION The TVOC profiles showed that the emission of coatings and coated-pinewood decreased drastically during the 28 days test while the emissions from uncoated-pinewood were quasi-constant. The difference between the emission mechanisms explains these dissimilarities, because diffusion driven emission of dry materials (e.g. uncoatedpinewood) is a slower process than evaporation mechanism of liquid materials (e.g. coating). The TVOC emissions of the coated-pinewood samples resembled those of coatings on glass substrate. In general, coatings have lower emissions with pinewood substrate than with inert glass substrate /8/. The most abundant VOCs detected from the uncoated-pinewood were hexanal, pentanal, 1-pentanol, α-pinene and β-pinene, which is consistent with previous findings /9/. On day 28, the emissions of these abundant VOCs were below the EU-LCI values: 2 500 μg/m³ for α-pinene (1 250 μg/m2h), 1 400 μg/m³ for β-pinene (700 μg/m2h), 900 μg/m³ for hexanal (450 μg/m2h). In addition, the carbonyl emissions were below the EU-LCI values of 100 μg/m³ for formaldehyde (50 μg/m2h) and 1 200 μg/m³ for acetaldehyde (600 μg/m2h) /2/. Acetone, which does not yet have EU-LCI value, was below AgBB-LCI value 1 200 μg/m³ (600 μg/m2h) determined by the Committee for Health-related Evaluation of Building Products (AgBB) in Germany /10/. The moisture content of the pinewood did influence the TVOC, VOC and carbonyl emissions. Generally, the lower moisture pinewood (10%) exhibited the highest TVOC and VOC emissions. This trend was slightly different with the carbonyls emissions. The emissions of acetone were generally higher, whereas the emissions of acetaldehyde and formaldehyde were lower with the moisture content 10% pinewood substrates. However, the TVOC emissions exhibited that the emission profiles of the coatings and the coated-pinewoods tend to reach the same order of magnitude than the emissions from the uncoated-pinewood samples (day 28). Thus, the detection of VOCs emitted from the pinewood itself could be expected after a longer period (e.g. after 28 days). A slight increase of the emissions of α-pinene and β-pinene in the coated-pinewood samples were observed. This could indicate that the effects of the coatings on decreasing the emissions from the pinewood itself in the coated-pinewood samples could be less significant over time. In conclusion, coating the pinewood samples decreased the VOC and carbonyl emissions originating from the pinewood substrate but the magnitude of this effect depended on the coating /11, 12/. CONCLUSION In conclusion, coating the pinewood samples decreased the VOC and carbonyl emissions originating from the pinewood substrate although the magnitude of this effect depended on the coating. To a small extent, the moisture content of the pinewood substrates influenced the emissions. Higher VOC and acetone emissions, but lower acetaldehyde and formaldehyde emissions were observed with the lower moisture content pinewood (10%). The emissions from the coated-pinewood were generally lower than the sum of the emissions from coating on glass substrate and uncoated pinewood sample. Therefore, the emissions from composite materials should not be estimated based on separate emission tests of the material components.

394

Sisäilmayhdistys raportti 36

ACKNOWLEDGEMENT The authors would like to thank the Finnish Work Environment Fund (Työsuojelurahasto, EURA 115376), Tekes – (grant 4098/31/2015) and the Academy of Finland (Suomen Akatemia, TOXICPM 289161) for funding this research and Tikkurila Oy for offering coating materials and analyzing the carbonyl samples. REFERENCES 1.

Rakennustietosäätiö. (2015) M1 Emission Classification of Building Materials: Protocol for Chemical and Sensory Testing of Building Materials.

2.

European Comission. (2016) Substances with their established EU-LCI values and summary fact sheets

3.

Sisäilmayhdistys, Rakennustietosäätiö. (2009) RT 07-10946. Sisäilmastoluokitus 2008: Sisäympäristön tavoitearvot, suunnitteluohjeet ja tuotevaatimukset.

4.

Jensen, L.K., Larsen, A., Molhave, L., Hansen M.K. and Knudsen, B. (2001) Health evaluation of volatile organic compound (VOC) emissions from wood and woodbased materials. Archives of Environmental Health. Vol. 56, pp. 419-432.

5.

Son, Y.S., Lim, B.A., Park, H.J. and Kim, J.C. (2013) Characteristics of volatile organic compounds (VOCs) emitted from building materials to improve indoor air quality: Focused on natural VOCs. Air Quality, Atmosphere and Health. Vol. 6, pp 737-746.

6.

ISO 16000-6. (2011) Indoor air - Part 6: Determination of volatile organic compounds in indoor and test chamber air by active sampling on Tenax TA sorbent, thermal desorption and gas chromatography using MS/FID.

7.

ISO 16000–3. (2011) Indoor air–Part 3: Determination of formaldehyde and other carbonyl compounds-Active sampling method.

8.

Wirtanen, L. (2005) Influence of moisture and substrate on the emission of volatile organic compounds from wall structures. Espoo: Teknillinen korkeakoulu.

9.

Risholm-Sundman, M., Lungren, M., Vestin, E. and Herder, P. (1998). Emissions of acetic acid and other volatile organic compounds from different species of solid wood. Holz als Roh und Werkstott. Vol. 56, pp. 125-129.

10. Committee for Health-related Evaluation of Building Product, AgBB (Ausschuss zur gesundheitlichen Bewertung von Bauprodukte). (2015). Health-related Evaluation Procedure for Volatile Organic Compounds Emissions (VVOC, VOC and SVOC) from Building Products. 11. Barry, A. and Corneau, D. (2006) Effectiveness of barriers to minimize VOC emissions including formaldehyde. Forest Products Journal. Vol. 56, pp.38-42. 12. Zhu, X.D., Liu, Y. and Shen, J. (2016) Volatile organic compounds (VOCs) emissions of wood-based panels coated with nanoparticles modified water based varnish. European Journal of Wood and Wood Products. Vol. 74, pp.601-607.

Sisäilmastoseminaari 2018

395

RAKENNUSMATERIAALIPERÄISTEN PAH-YHDISTEIDEN VAIKUTUS SISÄILMAN LAATUUN Jarno Komulainen1, Petri Sallinen1, Jevgeni Parshintsev2, Tapani Tuomi2 1 2

Vahanen Rakennusfysiikka Oy Työterveyslaitos

TIIVISTELMÄ Rakennusmateriaaleista tulee kaatopaikkakelpoisuuden arvioimiseksi selvittää niiden sisältämien PAH(16)-yhdisteiden kokonaispitoisuus. PAH(16)-yhdisteiden pitoisuus materiaaleissa ei kuitenkaan sovellu tilojen käyttäjien altistumisen arviointiin PAHyhdisteille. Tilojen käyttäjien kannalta olennaista on, mille PAH-yhdisteille altistutaan kotona tai työssä sekä mikä on esimerkiksi hengitystiealtistumisen merkittävyys suhteessa terveyshaitan ilmentyvyydelle relevantteihin raja-, ohje- tai viitearvoihin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan PAH-yhdisteiden pitoisuuksia Vahanen Rakennusfysiikka Oy:n tutkimissa rakennusmateriaaleissa ja arvioidaan yhdisteiden siirtymistä sisäilmaan Työterveyslaitoksen mittausrekisterin perusteella. JOHDANTO PAH-yhdisteet Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet) ovat kahdesta tai useammasta aromaattisesta renkaasta koostuvia hiilivety-yhdisteitä, joita muodostuu orgaanisen materiaalin epätäydellisessä palamisessa. PAH-yhdisteiden sulamispiste on noin 80440 °C ja kiehumispiste noin 200-600 °C. Yhdisteet ovat huoneenlämpötilassa kiinteitä ja heikosti haihtuvia naftaleenia lukuun ottamatta. PAH-yhdisteiden vesiliukoisuus on alhainen ja ne ovat rasvahakuisia. Naftaleeni on haihtuvin PAH-yhdiste ja on yleensä höyryjakeen pääkomponentti. Höyryjakeessa on myös asenaftyleenia, asenafteenia, fluoreenia, fenantreenia ja antraseenia. Fluoranteeni ja pyreeni esiintyvät sekä höyry- että hiukkasjakeessa. Hiukkasjakeen yhdisteet ovat hyvin vaikeasti huoneenlämpötilassa haihtuvia (kiehumispiste 375–545 °C). Tähän ryhmään kuuluvat: bentso[a]antraseeni, kryseeni, bentso[b]fluoranteeni, bentso[k]fluoranteeni, bentso[a]pyreeni, indeno[1,2,3-cd]pyreeni, dibentso[a,h]antraseeni, bentso[ghi]peryleeni sekä lisäksi fluoranteeni ja pyreeni, jotka esiintyvät osittain myös höyrymuodossa. PAH(16)-yhdisteillä tarkoitetaan Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston (EPA) mukaista listaa. PAH-yhdisteet rakennusmateriaaleissa PAH-yhdisteiden käyttö rakennusmateriaaleissa on ollut Suomessa suhteellisen yleistä aina 1800-luvun loppupuolelta alkaen. Kivihiilipiestä on valmistettu bitumituotteita, kuten rakennuskermejä sekä bitumisivelyitä ja bitumimaaleja. Kiviihiilipien polton yhteydessä sivutuotteena syntynyttä kivihiilitervan tislettä on käytetty kyllästämään rakennuspapereita ja -pahveja. Kivihiilitervan käytöstä siirryttiin vähitellen maaöljystä

396

Sisäilmayhdistys raportti 36

tislatun bitumin käyttöön ja PAH-yhdisteiden määrät bitumituotteissa pienentyivät huomattavasti. Nykyaikaiset bitumituotteet eivät sisällä PAH-yhdisteitä. Kuvissa 1-3 on esitetty Vahanen Rakennusfysiikka Oy:n tietokantaan kerättyjen PAH(16)-yhdisteiden jakaumat rakennusmateriaalityypeittäin jaoteltuina.

Kuva 1. Kermimäisten tuotteiden PAH-yhdistejakaumat Kermimäisiä näytteitä otannassa on 247 kpl, joista 14 näytteen PAH(16)-pitoisuus ylittää ympäristöministeriön ehdotuksen pienjäte-erien kaatopaikkasijoituksen enimmäispitoisuudeksi tavanomaisten jätteiden kaatopaikoille /1/. Naftaleenin osuus PAH(16)-pitoisuudesta otannassa on noin 6%. Tutkituista näytteistä 3 näytteen naftaleenipitoisuus ylittää sille asetetun vaarallisen jätteen raja-arvon /2/.

Kuva 2. Sivelymäisten tuotteiden PAH-yhdistejakaumat Sivelymäisiä näytteitä otannassa on 234 kpl, joista 82 näytteen PAH(16)-pitoisuus ylittää ympäristöministeriön ehdotuksen pienjäte-erien kaatopaikkasijoituksen enimmäispitoisuudeksi tavanomaisten jätteiden kaatopaikoille /1/. Naftaleenin osuus

Sisäilmastoseminaari 2018

397

PAH(16)-pitoisuudesta otannassa on noin 11%. Tutkituista näytteistä 16 näytteen naftaleenipitoisuus ylittää sille asetetun vaarallisen jätteen raja-arvon /2/.

Kuva 3. Rakennuspaperien ja -pahvien PAH-yhdistejakaumat Paperisia ja pahvisia näytteitä otannassa on 111 kpl, joista 56 näytteen PAH(16)-pitoisuus ylittää ympäristöministeriön ehdotuksen pienjäte-erien kaatopaikkasijoituksen enimmäispitoisuudeksi tavanomaisten jätteiden kaatopaikoille /1/. Naftaleenin osuus PAH(16)-pitoisuudesta otannassa on noin 1%. Tutkituista näytteistä 1 näytteen naftaleenipitoisuus ylittää sille asetetun vaarallisen jätteen raja-arvon /2/. PAH-YHDISTEIDEN KULKEUTUMINEN SISÄILMAAN ILMAVUOTOREITTIEN KAUTTA Sisäilman laadun kannalta keskeiseksi tekijäksi on viimeisen vuosikymmenen aikana tehdyissä tutkimuksissa havaittu rakenteiden ilmatiiveys. Rakennusvaipassa olevat ilmavuotokohdat mahdollistavat erilaisten haittatekijöiden kulkeutumisen sisäilmaan silloin, kun rakennuksen paine-ero on negatiivinen, eli rakennus on alipaineinen. Paine-eron aikaansaama imuvaikutus vetää rakennukseen korvausilmaa sieltä mistä sitä on helpoimmin saatavissa. Monissa tapauksissa ongelmana ovat vaillinaiset tai kokonaan puuttuvat korvausilmareitit ja tällöin korvausilmaa tulee runsaasti myös rakenteissa olevien ilmavuotoreittien kautta. Ilmavuodot rakenteiden läpi eivät ole toivottavia, sillä korvausilmaa voi tulla epäpuhtaiden ainekerrosten läpi, esim. maanvaraisen betonilaatan alta maaperästä, tai rakenteista joissa on haitta-aineita tai mikrobivaurioita. Erityisesti kaasumaiset haitta-aineet, kuten esim. haihtuvat PAH yhdisteet kulkeutuvat helposti ilmavirtojen mukana pienistäkin rakenteiden epätiiveyskohdista. Osa PAHyhdisteistä on erittäin myrkyllisiä ja haitallisia jo pieninä pitoisuuksina, jolloin tehtävien tiivistyskorjausten tulee olla kapseloivia ja ehdottoman tiiviitä. Tiivistyskorjausten laadunvarmistuksessa työn tarkastaminen riittävällä tarkkuudella ei onnistu aistinvaraisesti. Lämpökameralla ja merkkisavuilla ei myöskään päästä sisäilmakorjausten vaatimaan tarkkuuteen. Luotettavimmaksi menetelmäksi ilmavuotojen selvittämisessä ovat osoittautuneet merkkiainekaasuilla suoritettavat kokeet. Merkkiainekokeella tarkoitetaan

398

Sisäilmayhdistys raportti 36

tutkimusmenetelmää, jossa erityistä kaasua ja sitä havaitsevaa mittalaitetta apuna käyttäen selvitetään rakenteen sisällä ja rakenteen läpi tapahtuvia ilmavirtauksia. Menetelmällä voidaan havaita ja paikantaa hyvinkin pieniä ilmavuotoja. Havaintojen voimakkuuden ja sijainnin avulla voidaan arvioida ilmavuotojen kykyä kuljettaa epäpuhtauksia rakennuksen sisäilmaan eri rakennekerroksista. Merkkiainekokeiden suorittamista varten on laadittu ohjekortti /3/. RT-ohjekortissa esitetään perusvaatimuksia mm. merkkiainekokeen suorittamisen olosuhteista ja niiden luomisesta, suorittajan pätevyydestä, sekä käytettävistä laitteista ja kaasuista. RT-kortin menettelytapoja noudattaen kokeiden luotettavuus ja vertailtavuus eri suorittajien, erilaisten rakenteiden ja eri kohteiden välillä paranee. Merkkiainekokeiden suorittaminen edellyttää tutkittavien rakenteiden tuntemusta. Kokeen aikana tulee vallita olosuhteet, jolloin rakenteiden läpi vallitsee hallittu ilmavirtaus tilaan, jossa tarkastelu suoritetaan. Nämä olosuhteet tarvittaessa toteutetaan osastoimalla ja hallitsemalla tilojen paine-eroja joko ilmanvaihdon tai erillisen alipaineistuslaitteiston avulla. Tilanteesta riippuen kokeita voidaan suorittaa ali- tai ylipainekokeina. Itse mittaus tapahtuu aina alipaineen puolelta, jonne ilmavirtaus kuljettaa merkkiainetta mukanaan. Kokeen tekijän tulee tuntea käyttämänsä merkkiaineen ja laitteiston toiminta hyvin, jotta havaittujen ilmavuotojen suuruus osataan arvioida oikein ja määrittää tarvittavat korjaustoimenpiteet. PAH-yhdisteet sisäilmassa Työpaikan ilman haitallisiksi tunnetut pitoisuudet (HTP-arvot) ovat sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamia ohjeraja-arvoja. Naftaleenille 8 tunnin altistukselle HTP8h arvo on 5000 μg/m3 ja bentso[a]pyreenille 10 μg/m3. Muille PAH-yhdisteille ei ole ainekohtaisia HTP-arvoja. Työterveyslaitoksen asettamat tavoitetasot ovat ala- tai työtehtäväkohtaisia suosituksia, joihin työpaikkojen tulisi työolosuhteita kehittäessä pyrkiä. Tavoitetaso naftaleenille sisäilmassa on 2 μg/m3 (hajua ei saa esiintyä) ja bentso[a]pyreenille <0,1 μg/m3 (koksamot) ja <0,01 μg/m3 (muut työpaikat). Sisäilmamittauksissa sovelletaan yleisesti terveysperusteista viitearvoa, joka on naftaleenille 10 μg/m3 (Saksan ympäristöministeriö) tai 3 μg/m3 (USA:n ympäristönsuojeluvirasto). STM:n asetuksessa 545/2015 naftaleenin toimenpiderajaksi on asetettu 10 μg/m3 (tolueenin vasteella laskettuna; hajua ei saa esiintyä).

Sisäilmastoseminaari 2018

399

30 25 20

1% yli 10 μg/m3 8,8% yli 2 μg/m3

15 10 5 0 1 74 147 220 293 366 439 512 585 658 731 804 877 950 1023 1096 1169 1242 1315 1388 1461 1534 1607 1680 1753

Naftaleenin pitoisuus, μg/m3

Naftaleenin ilmapitoisuus, 1.1.201331.12.2017

Näytteiden lukumäärä

12 10 8 6 4 2 0

1,6% yli 1 μg/m3

1 70 139 208 277 346 415 484 553 622 691 760 829 898 967 1036 1105 1174 1243 1312 1381 1450 1519 1588 1657

Fenantreenin pitoisuus, μg/m3

Fenantreeniin imapitoisuus, 1.1.201331.12.2017

Näytteiden lukumäärä

Kuva 4. Naftaleenin ja fenantreenin pitoisuudet Työterveyslaitoksessa analysoiduissa asunto- ja työpaikkanäytteissä vuosina 2013-2018. Kuvassa 4 on esitetty naftaleenin ja fenantreenin pitoisuudet Työterveyslaitoksessa analysoiduissa asunto- ja työpaikkanäytteissä vuosina 2013-2017. Tulosten tulkinnassa tulee ottaa huomioon se, että analysoitavaksi tulevat näytteet ovat kohteista, jossa sisäilman laadussa on huomattu ongelmia. Bentso[a]pyreeniä löydettiin mitattavia määriä vain muutamista näytteistä (n=1815), jotka kaikki olivat raskaasta teollisuudesta. Sisäilmanäytteissä bentso[a]pyreenin pitoisuus oli kaikissa tutkituissa alle määritysrajan. Naftaleenin lisäksi, tarkasteluun valittiin fenantreeni, vaikka sille ei ole asetettu rajaarvoa. Syynä on se, että fenantreenin suhteellisen korkea pitoisuus, naftaleenin lisäksi, viittaa rakenteiden PAH-emissioon melko hyvin (Kuvat 1-3). Tarkasteluun valittiin sekä kaasumaisia että hiukkasiin sitoutuneita näytteitä. Viiden vuoden aikana naftaleenin toimenpideraja on ylittynyt 1% kaikista kohteista (n=1815) ja tavoitetaso on ylittynyt noin 9% kaikista näytteistä. Ylitykset mitattiin usein kohteissa, joissa remontti oli käynnissä.

400

Sisäilmayhdistys raportti 36

JOHTOPÄÄTÖKSET Kaikkiaan 31 % tutkituista materiaalinäytteistä ylitti ympäristöministeriön ehdotuksen pienjäte-erien kaatopaikkasijoituksen enimmäispitoisuudeksi tavanomaisten jätteiden kaatopaikoille /1/. Tulosten perusteella kermimäiset ja sivelymäiset bitumituotteet sisältävät edelleen enemmän naftaleenia kuin kyllästetyt rakennuspaperit tai -pahvit. Todennäköisin syy tähän on se, että paperi- ja pahvituotteista haihtuvimmat PAHyhdisteet ovat haihtuneet ajan saatossa, mutta bitumitervatuotteissa haihtuminen on ollut hitaampaa materiaalin pinnan nahoittumisen takia. Altistuminen PAH-yhdisteille hengitysteitse asunnoissa ja työpaikoilla on tulosten perusteella suhteellisen vähäistä. Toimenpiderajan, 10 μg/m3 ylittäviä pitoisuuksia tavataan lähinnä purkutöiden yhteydessä. Purettavan materiaalin PAH-pitoisuuden ollessa alle 2 000 mg/kg, PAH-ilmapitoisuudeksi työn aikana on mitattu enintään 221 μg/m3, joka alittaa HTP:n arvon, 5 000 μg/m3 selvästi, ylittäen kuitenkin asumisterveysasetuksessa annetun toimenpiderajan yli 22 kertaisesti (Rajala et al., 2010). Vaikka altistuminen PAH-yhdisteille ei olisi merkittävää suhteessa terveydelle haitallisen tason, STM:n asetuksen mukaan naftaleenin hajua ei saa esiintyä sisätiloissa. Tästä syystä ja koska tilojen käyttäjät harvoin hyväksyvät poikkeuksellisia päästölähteitä, on korjaustoimenpiteisiin ryhdyttävä, vaikka PAH-pitoisuudet ilmassa alittaisivatkin asetetut raja-arvot. Haluttaessa tutkia PAH-yhdisteitä sisältävien rakennusmateriaalien vaikutusta sisäilman PAH-yhdisteiden pitoisuuksiin, fenantreeni vaikuttaisi olevan parempi merkkiaine kuin naftaleeni. Naftaleenille on lukuisia muitakin lähteitä sisäilmassa, joista osa ovat ulkoilmaan sidottuja. Sen sijaan fenantreeni, jota esiintyi materiaalinäytteissä kaikista PAH-yhdisteistä eniten, on useimmiten lähtöisin paikallisesta lähteestä. Sen lisäksi fenantreeni ei ole yhtä yleinen kuin naftaleeni esim. hajusteissa, pakkausmateriaaleissa, hyönteismyrkyissä. Tehdessä toimenpidesuunnitelmaa PAH-yhdisteitä sisältävien rakenteiden osalta on syytä määrittää sekä ilma- että materiaalipitoisuuksia. Ilmanvaihdon ollessa riittävä ja painesuhteiden tasapainossa, rakenteiden sisällä olevat kreosoottieristeet harvoin nostavat sisäilman naftaleenipitoisuutta yli lakisääteisen toimenpiderajan. Työterveyslaitoksen viitearvo/tavoitetaso sisäilmalle sen sijaan ylittyi noin joka kymmenessä mitatussa kohteessa. Ilmapitoisuus ja aistinvarainen arvio sisäilmasta siis määrittelee toimenpidetarpeen valtaosassa kohteita. Pitoisuudet tulisi määrittää sekä ennen että jälkeen korjaustoimenpiteiden, jotta voidaan olla varmoja toimenpiteiden riittävyydestä. LÄHDELUETTELO 1.

Wahlström M., Laine-Ylijoki J., Vestola E., Vaajasaari K. ja Joutti A. (2006) Jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden toteaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 2-2006, s. 35

2.

Häkkinen E. (2016) Jätteiden luokittelu vaaralliseksi jätteeksi. Ympäristöhallinnon ohjeita 1-2016.

3.

RT 14-11197, LVII 014-10565, KH 90-00577 Rakenteiden ilmatiiveyden tarkastelu merkkiainekokein. Rakennustietosäätiö RTS, Rakennustieto Oy. 2015

4.

Rajala J., Mäkelä, M., Tuomi, T. (2010) Altistuminen ja suojautuminen PAHyhdisteitä sisältävien vesieristeiden purkutyössä. Työterveyslaitoksen loppuraportti.

Sisäilmastoseminaari 2018

401

VIHERSEINIEN MIKROBISTO JA SUORITUSKYKY MATALISSA VOC-PITOISUUKSISSA Anu Mikkonen 1, Elisa Salmivirta 1, Jacob Mensah-Attipoe 2, Jarno Mikkonen 3, Marko Hyttinen 2, Marja Tiirola 1 1

Biotieteiden osasto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Sisäympäristön ja työhygienian tutkimusryhmä, Ympäristö- ja biotieteiden laitos, ItäSuomen yliopisto 3 Naava (Naturvention Oy) 2

TIIVISTELMÄ Aktiiviviherseinät yleistyvät sisätiloissa, mutta niiden mikrobiomeista on hyvin niukasti tutkimustietoa. Analysoimme Naava-aktiiviviherseinien sisältämät ja emittoimat bakteerit 13:sta asiakaskäytössä olevasta viherseinästä sekä määritimme viherseinän vaikutuksen ilman VOC-yhdisteisiin. TVOC-pitoisuudet olivat kautta linjan matalia, keskimäärin 38 μg m-3 seinistä, 48 μg m-3 huoneissa ja 50 μg m-3verrokkihuoneissa. Viherseinien kasteluvesialtaiden bakteeristo oli runsas, monimuotoinen ja aktiivinen, sisältäen maaperälle ja luonnonvesille ominaisia bakteeriryhmiä. Legionellat eivät olleet rikastuneet. Mikrobipitoisuudet viherseinän tuulettimien ulostuloilmassa olivat hyvin matalia ja ulostuloilman mikrobiomi oli systemaattisesti gram-positiivisten ihoperäisten bakteerien dominoima. Viherseinän ilmakierto vaikuttaa siirtävän kasteluveden mikrobeja huoneilmaan niukasti. JOHDANTO Aktiiviviherseinät kierrättävät sisäilmaa ja kasteluvettä kasvien kasvatusalustan ja juuriston läpi. Viherseinät voivat vähentää merkittävästi ilman haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC) jopa kertaläpivirtauksella /1/. VOC-yhdisteiden poistoteho vaikutti olevan yllättävän riippumaton yhdisteiden kemiallisesta rakenteesta, ja toimi pitkälti riippumatta myöskään siitä johdettiinko ilma Leca-sorassa vai aktiivihiilipohjaisessa ”Naava-sekoituksessa” kasvavien juuristojen läpi /2/. Toisaalta viherseinät saattavat itse tuottaa esimerkiksi kasvi- tai mikrobiperäisiä VOC-yhdisteitä ja siten muuttaa paitsi sisäilman VOC-yhdisteiden kokonaispitoisuutta myös VOC-koostumusta, mutta asiaa ei ole tutkittu. Aiempi tutkimuksemme osoitti, että kasvien juuristojen ohella myös viherseinien kasteluvedessä elää monimuotoinen mikrobiyhteisö, johon voi rikastua tunnettuja orgaanisten kontaminanttien hajottajabakteereja /2/. Viherseinien mikrobiomeista on kuitenkin hyvin niukasti muuta tutkimustietoa. Legionella-suvun bakteerien on spekuloitu viihtyvän kasteluvesissä ja päätyvän ilmakierron kautta sisäilmaan aiheuttaen terveysriskin, mutta kasteluvesien legionelloja ei ole tutkittu lukuun ottamatta Naava Oy:n kaupallisissa laboratorioissa teettämiä viljelypohjaisia määrityksiä. Vastataksemme näihin avoimiin kysymyksiin tutkimme 13 asiakaskäytössä olevaa Naava-viherseinää. VOC-yhdisteitä koskeva hypoteesimme oli, että viherseinä vähentää ilman TVOC-pitoisuutta, mutta vaikuttaa myös yhdistekoostumukseen. Mikrobeja koskeva hypoteesimme oli, että viherseinä ei rikasta legionelloja, mutta levittää sisäilmaan kasteluveden sisältämää kirjoa ympäristönäytteille tyypillisiä bakteereja.

402

Sisäilmayhdistys raportti 36

MATERIAALIT JA MENETELMÄT Tutkitut 13 viherseinää sijaitsivat 10 kiinteistössä (toimistoja, oppilaitoksia, työtiloja) Jyväskylässä tai lähialueilla ja olivat muiden Naava-aktiiviseinien tavoin yrityksen etäkontrollin ja huolto-ohjelman piirissä. Näytteenotot tehtiin kesäkuukausina ilmankosteuden, sisälämpötilojen ja potentiaalisen legionellariskin maksimoimiseksi. Toistettavuuden varmistamiseksi sama henkilö toteutti kaikki näytteenotot ja mikrobianalyysit. Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (volatile organic compounds, VOC) kerättiin Tenax Ta adsorbenttiin, käyttäen SKC:n 222 pumppuja. Näytteet otettiin kahtena rinnakkaisena ja samanaikaisesti kolmesta mittauspisteestä: viherseinän tuulettamien puhaltamasta ulostuloilmasta 5 cm etäisyydeltä, viherseinähuoneen toiselta puolelta (etäisyys viherseinästä 5-15 m) sekä läheisestä viherseinättömästä verrokkihuoneesta. VOCnäytteiden keräysaika oli 60 minuuttia. VOC-näytteet analysoitiin kaasukromatografilla (Agilent 7890A), johon oli kytketty massaselektiivinen detektori (Agilent 5975C) sekä termodesorptiolaite (Markes TD-100). Käytössä ollut kolonni oli HP5-MS (50 m; 200 μm; 0,33 μm). Yhdisteet tunnistettiin ja niiden pitoisuustasot laskettiin tolueenistandardin avulla, jota käytetään yleisesti haihtuvien orgaanisten yhdisteiden sisäilmamittauksissa (ISO 16000-6). Mikrobisolut PCR (polymerase chain reaction) -pohjaisiin analyyseihin kerättiin suodattamalla Swinnex-koteloihin tuetuille 0.22 μm Express Plus Membrane -filttereille (molemmat Merck Millipore). Kevyesti sekoitettua viherseinän kasteluvettä suodatettiin ruiskusuodatuksella 200 ml ja juoksutettua kylmää hanavettä 1 l. Viherseinän tuulettamien puhaltaman ulostuloilman mikrobeja kerättiin 15 cm etäisyydeltä samanaikaisesti kahdesta eri tuulettimesta 3 h käyttäen Gillian® GilAir® Plus Universal Air Sampling Pump -pumppuja nopeudella 2000 ml min-1. Tuulettimien ulostuloilmasta uutettiin analyysin herkkyyden maksimoimiseksi RNA (bakteerisolujen kuivapainosta 20 % on RNA:ta, josta noin kolmannes ribosomaalista kohdegeeniä; DNA:ta on 3 %, josta noin tuhannesosa ribosomaalista kohdegeeniä /4/). Kasteluvesistä uutettiin sekä RNA (kahtena rinnakkaisena - vain elävät aktiiviset solut) että DNA (myös kuolleissa soluissa), hanavedestä vain DNA. Nukleiinihapot uutettiin kaupallisilla kiteillä Fungal/Bacterial DNA MicroPrep ja Direct-zol RNA MicroPrep (molemmat Zymo Research) ja konsentraatiot mitattiin Qubit HS Assay -kiteillä. RNA käsiteltiin Maxima H Minus First Strand cDNA Synthesis Kit with dsDNase -kitillä. Bakteerien 16S rRNA -geenin PCR-monistus, templaatinvalmistus ja syväsekvensointi Ion Torrent PGM -laitteistolla HiQ View -reagensseilla ja 316 v.2 -sirulla tehtiin kuten /2/ (kaikki molekyylibiologian reagenssit Thermo Fisher Scientific). Sekvenssidata analysoitiin CLC Genomics Workbench -ohjelmistolla Microbial Genomics Module lisäosaa hyödyntäen (Qiagen) käyttäen bakteeritunnistuksiin Silva v.123(99%)referenssitietokantaa. Mikrobiomien koostumus perustuu 3 900-26 000 hyvälaatuiseen bakteerisekvenssiin per näyte. Legionella-suku tunnistettiin syväsekvensointiaineistosta. Legionella pneumophila määritettiin lisäksi spesifisellä kaupallisella kvantitatiivisella PCR-menetelmällä genesig Real-time PCR detection kit for Legionella pneumophila (Primerdesign). Määritys tehtiin kvantitatiivisena, käyttäen myös positiivista uuttokontrollia, ja tulokset laskettiin kitin ohjeen mukaan. Koska IcmB-proteiinia koodaava kohdegeeni on RNA-uutteissa oletettavasti niukasti edustettu ja herkästi hajoava (viesti-RNA:ta), maksimoitiin detektioherkkyys tekemällä määritys maksimitilavuudesta (5 μl) DNA-uutteita.

Sisäilmastoseminaari 2018

403

TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU Viherseinien vaikutus VOC-pitoisuuksiin ja -koostumukseen VOC-pitoisuudet olivat kautta linjan matalia. Korkein TVOC (total volative organic compounds) -pitoisuus oli 125 μg m-3, joka mitattiin yhdestä verrokkihuoneesta. TVOCpitoisuudet olivat keskimäärin 38 μg m-3 viherseinien ulostuloilmassa (n=13), 48 μg m-3 viherseinällisissä huoneissa (n=13) ja 50 μg m-3viherseinättömissä verrokkihuoneissa (n=10). TVOC oli systemaattisesti (molempien rinnakkaisten mittausten osalta) matalampi seinästä kuin huoneessa kuudessa kohteessa, joissa pitoisuudet seinistä olivat 8-32 μg m-3 matalampia (taulukko 1). Seitsemässä kohteessa mittausrinnakkaiset menivät ristiin eli viherseinällä ei ollut vaikutusta tai vaikutus ulottui koko huonetilaan. Neljässä kohteessa TVOC oli systemaattisesti matalampi viherseinällisessä huoneessa kuin verrokkihuoneessa 9-81 μg m-3 erotuksella. Seitsemässä kohteessa TVOC oli systemaattisesti korkeampi viherseinällisessä huoneessa kuin verrokkihuoneessa 7-29 μg m-3 erotuksella. Tulosten perusteella ei voi päätellä johtuuko ero viherseinistä vai alun perin eroavista TVOC-pitoisuuksista saman kiinteistön eri huoneissa; viherseiniä on joissakin rakennuksissa mahdollisesti hankittu erityisesti ”ongelmatiloihin”. Yksittäisten kemikaalien tarkasteluja tehtiin yhdisteille, jotka tunnistettiin luotettavasti (Q60). VOC-yhdisteitä tunnistettiin kussakin kohteessa 86-176, mutta tulostaulukko oli hyvin harva: vain pienelle osalle yhdisteistä saatiin luotettava mittaustulos kohteen kaikista kuudesta eri VOC-näytteestä - tai edes saman mittauspisteen rinnakkaisista. Yksittäisistä yhdisteistä 2-etyyli-1-heksanolin pitoisuus oli kuudessa kohteessa systemaattisesti matalampi viherseinän ulostuloilmassa kuin huoneen vastakkaisessa reunassa, yhdessä kohteessa korkeampi, ja kuudessa kohteessa viherseinällä ei ollut vaikutusta. Emme havainneet eroja mahdollisesti kasviperäisten yhdisteiden kuten pineenien tai D-limoneenin pitoisuuksissa. Taulukko 1. TVOC-pitoisuudet viherseinän läpi virranneessa ilmassa, saman huoneen toisella puolella sekä saman rakennuksen toisessa huoneessa. Yksikkö on μg m -3. Tilat, joissa pitoisuus oli matalampi suoraan seinästä kuin kauempana, on merkitty asteriskilla. Tila Verrokkihuone Viherseinähuone Ulostuloilma Toimisto 1* 50 45 72 58 44 40 Toimisto 2 57 64 52 50 50 50 Toimisto 3* 25 24 47 43 29 27 Studio* 25 24 36 44 27 30 Neuvottelutila 1* 19 21 52 46 36 30 Neuvottelutila 2 19 21 34 33 36 25 Luokkahuone 22 19 31 23 31 27 Kirjasto* 118 125 42 39 31 33 Taukotila 1 118 125 53 70 56 59 Taukotila 1 42 37 29 29 31 24 Hiljainen tila 72 75 73 77 80 70 Avotoimisto* 61 51 71 78 42 44 Aula 20 19 17 19 24 Viherseinien sisältämät ja emittoimat bakteeriyhteisöt Sekä hanavesinäytteistä (DNA) että viherseinien lannoitetuista kasteluvesistä (DNA ja RNA) saatiin runsaat nukleiinihapposaannot, jotka mahdollistivat luotettavan

404

Sisäilmayhdistys raportti 36

mikrobiomianalyysin (keskimääräiset pitoisuudet DNA 0,1 μg/l hanavettä, DNA 2,7 μg/l kasteluvettä ja RNA 2,0 μg/l kasteluvettä). Sen sijaan RNA-saanto viherseinän ulostuloilmasta (360 litraa per näyte) oli todella matala, sillä yhdestäkään näytteestä ei kolmen tunnin näytteenotolla saatu määritysrajan ylittävää pitoisuutta (4 ng, joka käytetyillä uuttotilavuuksilla vastaisi 750 bakteerisolua litrassa ilmaa, kun yhdessä solussa RNA:ta on 59×10-15 g /4/ - ei voida sanoa kuinka suurella osuudella tai kertaluokkaerolla määritysraja alitettiin).

Kuva 1. Bakteeriyhteisön lajikirjon esittävät hierarkiapiirakkataulukot (domeeni→heimo) kolmessa eri näytepisteessä: viherseinän kasteluvesissä (KV, keskiarvo, n=13 DNA:ta ja n=26 RNA:ta), kiinteistöjen hanavesissä (keskiarvo, n=10) sekä viherseinän ulostuloilmassa (keskiarvo, n=26). Vasemmanpuoleinen kolumni DNApohjaisia.määrityksiä (kaikki bakteerit) ja oikeanpuoleinen RNA-pohjaisia (elävät, aktiivisesti kasvavat bakteerit). Kasteluvedessä ei havaita merkittävää eroa DNA:n ja RNA:n välillä, kun taas hanavesi eroaa selvästi kasteluvedestä. Ulostuloilmassa näkyy kasteluveden proteobakteereja, mutta ¾ yhteisöstä on ihoperäisiä gram-positiivisia bakteereja.

Sisäilmastoseminaari 2018

405

Viherseinien kasteluvesissä oli runsas kirjo eri bakteerilajeja (kuva 1). Yleisin bakteerisuku oli betaproteobakteereihin kuuluva Limnohabitans perässään mm. Bacteroidetes-pääjakson Sediminibacterium, alfaproteobakteerien Reyranella, Novosphingobium, Sphingomonas ja Sphingopyxis sekä betaproteobakteerien Limnobacter ja Polynucleobacter, Nämä kaikki ovat ympäristömikrobeja, joita löydetään tyypillisesti mm. makeista vesistä, sedimenteistä ja maaperästä. Yhteisöjen samankaltaisuus DNA- ja RNA-pohjaisissa analyyseissä (kuva 1 ylärivi) viittaa siihen, että viherseinän kasteluveden bakteeristo on elävää ja aktiivista. Hanavesissä vallitseva luokka oli betaproteobakteerien sijaan alfaproteobakteerit, ja myös heimoja Nitrospiraceae (mm. Nitrospira) sekä Thiotrichaceae (mm. Beggiatoa) oli kasteluvettä enemmän. Viherseinän puhaltamassa ulostuloilmassa noin neljäsosa bakteeristosta oli kasteluveden ympäristömikrobeja. Ilmanäytteiden mikrobiomi oli kuitenkin systemaattisesti grampositiivisten ihmisperäisten bakteerien dominoima (noin 75 %). Valtasukuina olivat Propionibacterium, Micrococcus, Corynebacterium, Staphylococcus ja Streptococcus, kaikki ihon normaaliflooraa. Viherseinän ilmakierto vaikuttaa siirtävän kasteluveden mikrobeja huoneilmaan niukasti: näytteiden matalista mikrobipitoisuuksista kertoo sekin, että sekvensseistä keskimäärin 2 % oli reagenssiperäisiä kontaminantteja. Legionella viherseinissä Tutkitun kymmenen kiinteistön hanavesissä oli Legionella-suvun sekvenssejä keskimäärin 1,2 ‰ (vaihteluväli 0,0-5,0 ‰) ja kasteluvedessä keskimäärin 1,5 ‰ (vaihteluväli 0,0-4,9 ‰) bakteereista. Legionella pneumophila kvantifioitiin lajispesifisellä monistusmenetelmällä varmistaen mittausluotettavuus kaikkia kaupallisen kitin kontrollitoimenpiteitä hyödyntäen. Kymmenestä rakennuksesta kahden hanavedessä pitoisuudet olivat 120 ja 400 genomiyksikköä litrassa, muissa hanavesissä pitoisuus oli alle määritysrajan (≤1 genomiyksikkö / 250 ml). Viherseinien kasteluvesissä pitoisuus oli enintään 20 genomiyksikköä litrassa (määritysrajalla tai sen alle eli ≤1 genomiyksikkö / 50 ml). Tulokset osoittavat, että Legionella pneumophila ei tutkituissa kymmenessä kiinteistössä ollut rikastunut viherseinien kasteluvesissä. Huolta eivät aiheuta myöskään hanavesissä todetut korkeammat pitoisuudet, sillä tautitapauksia on yhdistetty tyypillisesti vesijärjestelmiin, joissa legionellapitoisuudet ovat olleet vähintään 10 000 pesäkkeen muodostavaa yksikköä litrassa /5/, ja kvantitatiivisellä PCR-menetelmällä määritetyt pitoisuudet ovat usein moninkertaisia verrattuna viljelymenetelmällä määritettyihin pitoisuuksiin /6/. JOHTOPÄÄTÖKSET Nyt tehty asiakaskohteissa sijaitsevien viherseinien mikrobiomitutkimus tukee aiempien laboratoriokokeidemme tuloksia /2/, että botanisten biosuodatinjärjestelmien kasteluvesissä elää monimuotoinen yhteisö ympäristönäytteille tyypillisiä bakteereja, erityisesti proteobakteereja. Legionella-suvun bakteerit eivät olleet rikastuneet tutkittujen 13 viherseinän kasteluvesissä. Huoneenlämpö sekä kasvien juurieritteiden ja lannoitetun kasteluveden ylläpitämä mikrobikirjo eivät oletettavasti tue legionellan menestymistä kilpailussa. Löysimme viitteitä siitä, että viherseinät ovat joissakin 13 tutkitusta kohteesta alentaneet hieman jo ennestään matalia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden totaalipitoisuuksia.

406

Sisäilmayhdistys raportti 36

Viherseinien vaikutuksia sisäilman VOC-pitoisuuksiin on kuitenkin vaativaa tutkia asiakaskohteissa, ellei huoneesta tehdä täydellistä ilmavirtausten kartoitusta ja ellei viherseinätön vertailutila ole materiaaleiltaan, historialtaan ja ilmanvaihdoltaan täysin viherseinällistä huonetta vastaava. LÄHDELUETTELO 1.

Torpy, F., Clements, N., Pollinger, M., Dengel, A., Mulvihill, I., He, C., Irga, P. (2017) Testing the single-pass VOC removal efficiency of an active green wall using methyl ethyl ketone (MEK). Air Quality, Atmosphere & Health, painossa. DOI 10.1007/s11869-017-0518-4.

2.

Mikkonen, A., Li, T., Vesala, M., Saarenheimo, J., Ahonen, V., Kärenlampi, S., Blande, J.D., Tiirola, M., Tervahauta, A. (2017) Biofiltration of airborne VOCs with green wall systems - microbial and chemical dynamics. Vertaisarvioinnissa lehdessä Indoor Air.

3.

ISO 16000-6, 2004, Indoor air - Part 6: Determination of volatile organic compounds in indoor and test chamber air by active sampling on Tenax TA sorbent, thermal desorption and gas chromatography using MS/FID, 1-25.

4.

Kirchman, D.L. (2012) Processes in Microbial Ecology. Oxford University Press.

5.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2017) Legionellojen esiintyminen ja pitoisuudet. Verkkojulkaisu osoitteessa: https://www.thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/vesi/legionellabakteeritvesijarjestelmissa/esiintyminen-ja-pitoisuudet. Päivitetty 22.9.2017.

6.

European Guidelines Working Group (2017) European technical guidelines for the prevention, control and investigation, of infections caused by Legionella species. s. 50.

Sisäilmastoseminaari 2018

407

SISÄILMAN FORMALDEHYDIN JATKUVATOIMINEN MITTAAMINEN KENTTÄOLOSUHTEISSA Olavi Vaittinen1 ja Tuomas Hieta2 1 2

Inspector Sec Oy Gasera Oy

TIIVISTELMÄ Formaldehydi on yleinen sisäilmaa pilaava yhdiste. Formaldehydi aiheuttaa ärsytysoireita ja se voi muun muassa aiheuttaa astmaa tai pahentaa astman oireita. Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus IARC on luokitellut formaldehydin ihmiselle syöpää aiheuttavaksi. Tässä tutkimuksessa selvitettiin uuden optiseen spektroskopiaan perustuvan jatkuvatoimisen mittalaitteen kenttäkelpoisuutta. Tutkimus toteutettiin tosioloissa eteläsuomalaisessa kurssikeskuksessa syksyllä 2017. Kartoitus käsitti yhteensä kahdeksan rakennusta, joista tutkittiin yhteensä 50 yksittäistä huonetta tai tilaa. Tutkituissa rakennuksissa on käytetty runsaasti lastulevyä seinä-, lattia- ja kattorakenteissa. Mitatut formaldehydipitoisuudet vaihtelivat välillä 4 – 200 μg/m3. Tutkimustuloksia verrattiin DNPH-menetelmällä saatuihin tuloksiin. JOHDANTO Formaldehydi on myrkyllinen kaasumainen yhdiste, jonka aiheuttamista ongelmista sisäilmatutkimus on saanut laajalti alkunsa 1980-luvulla /1/. Vaikka formaldehydin pitoisuus sisäilmassa on länsimaissa selvässä laskussa, se on edelleen merkittävä sisäilmaa pilaava yhdiste /2/. Formaldehydin lähteitä ovat muun muassa rakennusmateriaalit, erityisesti lastulevy (ureaformaldehydiliima), huonekalut sekä terpeenien ja otsonin reaktiot /3/. Sisäilman formaldehydipitoisuuteen vaikuttavat lastulevyn määrä rakenteissa, rakennuksen ikä, sisäilman suhteellinen kosteus, lämpötila ja ilmanvaihdon tehokkuus /4/. Formaldehydi aiheuttaa ärsytystyyppistä oireilua jo hyvin pienissä pitoisuuksissa. Formaldehydin HTP-arvo (HTP = haitalliseksi tunnettu pitoisuus) on kemiallisista yhdisteistä lähimpänä sisäilmassa tyypillisesti havaittavia pitoisuuksia. Formaldehydin HTP-arvo kahdeksan tunnin altistukselle on 370 μg/m3 /5/, kun yhdisteen sisäilmapitoisuus on Suomessa toimistoissa tyypillisesti nykyisin noin 10 μg/m3 ja asunnoissa noin 20 μg/m3 /2,6,7/. Silmien sidekalvo on herkin formaldehydiin reagoiva elin. Herkimmillä ihmisillä ärsytystä voi esiintyä jo pitoisuudessa 12 μg/m3 /8/. Kohonnut formaldehydipitoisuus pitkäaikaisena altistuksena korreloi muun muassa lisääntyneen astman, hengitystieinfektioiden, hengenahdistuksen, allergioiden ja atopian kanssa. Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus IARC (International Agency for Research on Cancer) on luokitellut formaldehydin syöpää aiheuttavaksi /9/. Asumisterveysasetuksen 545/2015 toimenpideraja sisäilman formaldehydipitoisuuden vuosikeskiarvolle on 50 μg/m3 ja hetkelliselle altistukselle 100 μg/m3 /10/. Työterveyslaitoksen viitearvo toimistorakennuksille on 15 μg/m3 /11/.

408

Sisäilmayhdistys raportti 36

Yleisin sisäilman formaldehydipitoisuuden määrittämiseen käytetty tapa on 2,4dinitrofenyylihydratsiini (DNPH) -menetelmä, jossa ilmanäyte kerätään pumpun avulla adsorbenttiin /12/. Näyte analysoidaan laboratoriossa ja menetelmällä saadaan selville näytteenoton aikana vallinnut keskimääräinen pitoisuus. Näytteenoton kesto on tyypillisesti1,5 tuntia, jolloin menetelmän herkkyys on 5 μg/m3. Formaldehydin määrittämiseen on käytössä myös useita jatkuvatoimisia antureita ja laitteita /13/. Useimpien antureiden herkkyys tai spesifisyys eivät ole kuitenkaan riittäviä sisäilmassa vallitsevien formaldehydipitoisuuksien mittaamiseen. Gasera Oy on kehittänyt optiseen spektroskopiaan perustuvan, myös sisäilmamittauksiin soveltuvan jatkuvatoimisen mittalaitteen, jonka herkkyys on alle 1 μg/m3 /14/. Kenttätutkimuskampanja toteutettiin lokakuussa 2017 eteläsuomalaisessa kahdeksasta erillisestä rakennuksesta koostuvassa kurssikeskuksessa. Rakennukset ovat valmistuneet 1950 – 1990-luvuilla. Keskuksen 1970- ja 1980-luvuilla valmistuneissa rakennuksissa on käytetty runsaasti lastulevyä lattia-, seinä- ja kattorakenteissa. Varsinkin 1970-luvulla lastulevyjen valmistuksessa käytettyjen liimojen ureaformaldehydipitoisuus oli korkea ja riski kohonneille sisäilman formaldehydipitoisuuksille on tämän aikakauden rakennuksissa suuri. Kurssikeskuksen rakennuskannassa on myös merkittäviä puutteita ilmanvaihdon suhteen; rakennuksissa on tyypillisesti vain koneellinen poisto. Tutkimuksen yhteydessä testattiin myös ilmanvaihdon vaikutusta sisäilman formaldehydipitoisuuteen (tuloksia ei esitetä tässä raportissa tilanpuutteen vuoksi). MITTAUSMENETELMÄ Spektroskooppisessa menetelmässä hyödynnetään erityisherkkään mikrofoniin perustuvaa fotoakustista infrapunaspektroskopiaa ja kvanttikaskadilaseria. Mittalaitteen läpi kulkevan ilman formaldehydipitoisuus määritetään reaaliaikaisesti noin minuutin välein. Tutkimustulos edustaa formaldehydin hetkellistä sisäilmapitoisuutta ja mahdollistaa dynaamisten ilmiöiden seuraamisen reaaliaikaisesti. Laitevalmistajan ilmoittama mittausepävarmuus on 15 %. Laite mittaa samanaikaisesti myös ilman absoluuttista kosteutta.

Kuva 1. Jatkuvatoimisessa mittauksessa käytetty välineistö. Mittalaite kärryllä.

Sisäilmastoseminaari 2018

409

Laitetta on mahdollista siirtää rakennuksen sisällä kärryllä ja yksittäisestä huoneesta voidaan johtaa ilmaa laitteeseen Teflon-letkun avulla (Kuva 1). Tässä tutkimuksessa ilmanäytteet otettiin tutkittavan tilan keskeltä noin yhden metrin korkeudelta. Vertailtavuuden vuoksi osa reaaliaikaisista mittauksista tehtiin samassa tilassa ja saman ajanjakson aikana kuin DNPH-menetelmän näytteenotto tapahtui. Tutkimuskampanjan aikana säätila vaihteli sateisesta aurinkoiseen ja ulkoilman lämpötila välillä 8 – 12 °C sekä suhteellinen kosteus (RH) välillä 61 – 99 %. Tutkittujen tilojen lämpötila vaihteli enimmäkseen välillä 21 – 23 °C ja suhteellinen kosteus RH välillä 32 – 50 %. Ulkoilman formaldehydipitoisuus oli jatkuvatoimisen mittalaitteen mukaan noin 1,6 μg/m3. TUTKIMUSTULOKSET Rakennuskohtaiset keskimääräiset (mediaani) mittaustulokset on esitetty taulukossa 1. Osa rakennuksen 2 huonekohtaisista tuloksista on esitetty graafisesti kuvassa 2. Jatkuvatoimisen laitteen avulla oli mahdollista kartoittaa tiloja selvästi nopeammin kuin DNPH-menetelmällä, joten kaikista rakennuksista ei otettu näytteitä DNPH-analyysiä varten. Rakennuksista 1 ja 2 otettiin molemmista kaksi DNPH-näytettä siten, että korkeimman pitoisuuden omaava tila oli toinen DNPH-menetelmällä kartoitettu tila. Tämä vääristää taulukossa 1 ilmoitettua mediaanipitoisuutta DNPH-menetelmän osalta. Taulukko 1. Formaldehydin keskimääräiset pitoisuudet (μg/m 3) spektroskooppisella ja DNPH-menetelmällä mitattuna. Suluissa mittapisteiden tai näytteiden lukumäärä. Rakennus

Rakennusvuosi

Lastulevyn määrä

Ilmanvaihto

Spektrosk. menetelmä

DNPHmenetelmä

1

1970-luku

suuri

poisto

80 (6)

80 (2)

2

1970-luku

suuri

poisto*

134 (16)

116 (2)

3

1984

suuri

poisto

16 (8)

ei näytettä

4

1984

suuri

poisto

18 (3)

ei näytettä

4, toimisto

1984

suuri

tulo ja poisto

13 (1)

5 (1)

Frida

1950-luku

vähäinen

painov.

26 (1)

16 (1)

Merituuli

1970

suuri

poisto*

32 (6)

20 (1)

Monitoimi

1987

vähäinen

tulo ja poisto

7 (5)

<5 (1)

Ruokala

1994

vähäinen

tulo ja poisto

8 (2)

ei näytettä

2 (1)

ei näytettä

Ulkoilma *Ilmanvaihto ei ollut toiminnassa tutkimuksen aikana.

410

Sisäilmayhdistys raportti 36

Kuva 2. Formaldehydipitoisuus rakennuksen 2 eri huoneissa. H = huone ja OH = oleskeluhuone. POHDINTA Spektroskooppinen menetelmä ja DNPH-menetelmä tuottivat vertailukelpoisia tuloksia suurissa pitoisuuksissa mittausepävarmuus huomioon ottaen (R2 = 0,99, Kuva 3). Jatkuvatoimisella mittalaitteella saadut tulokset olivat yleisesti ottaen jonkin verran suurempia kuin DNPH-menetelmällä saadut tulokset. Pienissä, alle 20 μg/m3:n pitoisuuksissa DNPH-menetelmän tulokset olivat selvästi pienempiä. Havaittu ilmiö saattaa johtua siitä, että DNPH-menetelmää häiritsee sisäilman otsoni. Kun sisäilman otsonipitoisuus on korkea, DNPH-menetelmässä suositellaan otsonin sieppaamista näytteenoton yhteydessä. Mittaushetken sisäilman otsonipitoisuus ei ollut tiedossa, eikä näytteenotossa käytetty otsonia keräävää menetelmää. Spektroskooppisessa menetelmässä ei esiinny vastaavaa ongelmaa, sillä se perustuu vain formaldehydille ominaisen spektriviivan voimakkuuden määrittämiseen. Sisäilman vesihöyryn määrä ja mahdollisesti muutkin sisäilman yhdisteet voivat kuitenkin häiritä formaldehydin määritystä aiheuttaen tyypillisesti alle 1 μg/m3:n mittausvirheen. Kenttätutkimuksessa voitiin osoittaa spektroskooppisen jatkuvatoimisen laitteen käyttökelpoisuus käytännön sisäilmamittauksissa. Tutkittavan rakennuksen ja huoneen vaihto sujui kätevästi kärryn ja Teflon-letkun avulla ja laitetta oli helppo käyttää yhdestä säätönupista. Merkittävin esiin tullut rajoittava tekijä oli formaldehydin adsorptio Teflonletkuun, minkä vuoksi ilmaa oli johdettava vähintään kymmenen minuuttia riittävän tarkan ja luotettavan tutkimustuloksen saamiseksi. Käytännön seikkojen, kuten laitteen massan (noin 20 kg) vuoksi mittalaitetta on järkevää käyttää vain kohteissa, joissa on useita tutkittavia tiloja. Toisaalta laitteen mahdollistama reaaliaikainen mittaus on erityisen hyödyllinen tilanteissa ja kohteissa, joissa olosuhteet muuttuvat tai niitä muutetaan aktiivisesti. Spektroskooppisen mittalaitteen voi myös halutessaan jättää toimimaan yksikseen pitkiä aikoja.

Sisäilmastoseminaari 2018

411

Kuva 3. Spektroskooppisen menetelmän ja DNPH-menetelmän välinen vertailu. Reference method = DNPH-menetelmä ja Gasera = spektroskooppinen menetelmä/mittalaite. Kartoituksessa mitattiin epätavallisen korkeita sisäilman formaldehydipitoisuuksia muihin 2000-luvulla länsimaissa tehtyihin tutkimuksiin verrattuna. Kahden rakennuksen pitoisuus ylitti lähes kaikissa tutkituissa huoneissa asumisterveysasetuksen toimenpiderajan 50 μg/m3 ja korkein mitattu pitoisuus oli noin 200 μg/m3. Tutkimus osoittaa, että terveydelle haitallisia formaldehydipitoisuuksia esiintyy edelleen suomalaisessa rakennuskannassa ja että yhdistettä voi vapautua merkittäviä määriä myös vuosikymmeniä vanhoista rakenteista. Formaldehydin määritys sisäilmasta on edelleen aiheellista, mikäli altistusta on syytä epäillä esimerkiksi hajun, ärsytysoireiden tai käytettyjen rakennusmateriaalien perusteella. LÄHDELUETTELO 1.

Salthammer, T., Mentese, S. ja Marutzky R. (2010) Formaldehyde in the indoor environment. Chemical Reviews, 110, s. 2536-2572.

2.

Salthammer, T. (2013) Formaldehyde in the ambient atmosphere: From an indoor pollutant to an outdoor pollutant? Angewandte Chemie International Edition, 52, s. 3320-3327.

3.

Tuomela, M. (2015) Formaldehydi sisäilmassa. Lopputyö, rakennusterveyden asiantuntijaohjelma 2013-2015, Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia.

412

Sisäilmayhdistys raportti 36

4.

Huang, S, Xiong J., Cai C., Xu W. ja Zhang Y. (2016) Influence of humidity on the initial emittable concentration of formaldehyde and hexaldehyde in building materials: experimental observation and correlation. Scientific Reports, 6:23388.

5.

HTP-arvot 2016, Haitallisiksi tunnetut pitoisuudet (2016), Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.

6.

Järnström, H, Saarela, K, Kalliokoski, P. ja Pasanen A.-L. (2006) Reference values for indoor air pollutant concentrations in new residential buildings in Finland. Atmospheric Environment, 40, s. 7178-7191.

7.

Salonen H., Pasanen A.-L., Lappalainen, S., Riuttala, H. Tuomi, T., Pasanen, P., Bäck, B. ja Reijula, K. (2009) Airborne concentrations of volatile organic compounds, formaldehyde and ammonia in Finnish office buildings with suspected indoor air problems. Journal of Occupational and Environmental Hygiene, 6, s. 200209.

8.

Nordman H. ja Hemminki, K. (1983) Formaldehydi ympäristömyrkkynä. Duodecim, 99, s. 1696-1703.

9.

International Agency for Research on Cancer (2012), IARC Monographs on the Evaluation of the Carcinogenic Risks to Humans, Volume 100F: Chemical Agents and Related Occupations, s. 401-435.

10. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista (2015). 11. Työterveyslaitos (2017) Kooste toimistoympäristöjen epäpuhtaus- ja olosuhdetasoista, joiden ylittyminen voi viitata sisäilmasto-ongelmiin. https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2016/09/sisaympariston-viitearvoja.pdf. 12. Barro, R., Regueiro, J., Llompart, M. ja Garcia-Jares, C. (2009) Analysis of industrial contaminants in indoor air: Part 1. Volatile organic compounds, carbonyl compounds, polycyclic aromatic hydrocarbons and polychlorinated biphenyls Journal of Chromatography A, 1216, s. 540-566. 13. Chung, P., Tzeng, C., Ke, M. ja Lee, C (2013) Formaldehyde gas sensors: A review, Sensors, 13, s. 4468-4484. 14. Gasera Oy (2017) Application Note: Gasera One Formaldehyde for indoor air quality monitoring, http://www.gasera.fi/product/gasera-one-formaldehyde-photoacousticgas-monitor/#.

Sisäilmastoseminaari 2018

413

SISÄILMAN EPÄPUHTAUKSIEN HAVAINNOINTI JA VÄHENTÄMINEN VESIAEROSOLIEN AVULLA Panu Harmo1, Jorma Selkäinaho1, Mirja Salkinoja-Salonen1,2, Heli M. Siren2, Marja-Liisa Riekkola2, Arto Visala1 1 2

Aalto-yliopisto, Sähkötekniikan ja automaation laitos Helsingin yliopisto, Kemian laitos

TIIVISTELMÄ Mittasimme aineiden (hometoksiinit; rakennus- ja saneeraustuotteiden kemikaalit, siivousaineet) kulkeutumista päästölähteistä ilmaan tutkimuskammioissa. Tutkittavat aineet annosteltiin kammioiden pohjalla oleviin avoimiin astioihin. Kammioiden ilman kosteutta säädettiin lisäämällä pohjalle vettä ja ilmankostutin- ja kuivainlaitteilla. Lämpötilaa, kosteutta ja TVOC-pitoisuutta monitoroitiin jatkuvatoimisilla antureilla. Kammioilman vesihöyry ja vesiaerosolit tiivistettiin nestemäiseksi vedeksi kuivaimen säiliöön. Kun tiivistevesi analysoitiin, havaittiin, että mikrobitoksiinit (okratoksiini A, enniatiini B) ja siivous- ja saneeraustuotteiden sisältämät antimikrobiset (PHMG) aineet, neutraalit (polyglykoli-alkoksyylit) ja kationiset tensidit (DDDMAC) siirtyivät pinnoilta ilmaan ja sieltä ilmankuivaimen kondenssivesisäiliöön. TAUSTA JA TAVOITTEET Tausta Haihtuvia materiaalipäästöjä (VOC) ja mikrobien emittoimia haihtuvia orgaanisia aineita (MVOC) ja pienhiukkasia (0,01 – 10 μm) pidetään terveydelle haitallisina /1/. Kosteuden roolina pidetään sen mikrobikasvua edistävää vaikutusta. EU:n kemikaaliasetus vaatii hengityshaitallisuuden ilmoittamista teknokemian tuotteiden käyttöturvallisuustiedotteissa (KTT), mutta tämä vaatimus ei koske aineosia, joiden höyrynpaine on alhainen (<1 mmHg). Sisäilman VOC-mittausmenetelmä on virallistettu eurooppalaisena standardina: näytteen keruu Tenax TA patruunoilla ja kaasukromatografinen analysointi massaselektiivistä detektoria käyttäen. Standardin mukainen VOC-tulos saadaan laskemalla yhteen tolueeniekvivalenteiksi muunnettuina kaikki tunnistetut yhdisteet, jotka eluoituvat välillä etikkahappo – 2,2,4-trimetyyli-1,3-penteeni-di-isobutyraatti (286 g/mol) tai nheksadekaani (226 g/mol). Standardin mukainen toimintamalli jättää huomiotta sisäilman orgaanisen kuormituksen mahdollisina aiheuttajina aineet, joiden molekyylikoko ylittää > 300 g/mol. Huomiotta jäävät esimerkiksi monet homeiden tuottamina tunnetut mykotoksiinit (homemyrkyt) sekä siivouksessa ja kiinteistöjen ylläpidossa käytetyt biosidiset, antimikrobiset ja muut terveydelle haitallisina tunnetut kemikaalit.

414

Sisäilmayhdistys raportti 36

Tavoitteet Tämän hankkeen tavoitteina oli selvittää: 1. Kulkeutuvatko suurimolekyyliset terveydelle haitalliseksi tunnetut aineet, joiden oma höyrynpaine on vähäinen tai nolla, kosteuden mukana pinnoilta ilmaan? 2. Voidaanko sisäilman suhteellisen kosteuden lyhytaikaista kasvattamista (alle kastepisteen) käyttää haitta-aineiden ”pesemiseen”? 3. Millaista tietoa sisäilman laadusta voi saada analysoimalla sisäilmasta tiivistettyä vettä? MENETELMÄT JA TULOKSET Menetelmät Ainevalinnat: mittauksiin valittiin mikrobitoksiinien lisäksi kemikaaleja, jotka tunnetaan rakennusmateriaalien (maalit, liimat, levytuotteet, saumausaineet, tasoitteet, betonit) lisätai antimikrobisina säilytysaineina, tai joita sisältyy teho- ja säilytysaineina kiinteistön siivouksessa ja saneerauksessa käytettyihin valmisteisiin: biosideja, ionittomia tensidejä ja biosidisia kationisia tensidejä (Taulukko 1). Mittauskammiot: pienet (1 l) ja isot (96 l) lasikammiot (kansi lasia tai peltiä) (Kuva 1) varustettiin kaksilla kosteus-, lämpötila- ja TVOC-antureilla (AMS iAM 1 litran kammiossa ja MICS-VZ-89TE 96 litran kammioissa). Yhdet anturit sijoitettiin kammion yläosaan ja toiset lähelle kammion pohjaa. Kannet tiivistettiin alumiiniteipillä. Tuuletettaessa kammioiden kannet avattiin. Mittausarvot tallennettiin minuutin välein. Taulukko 1. Aineita, joiden kulkeutumista sisäilmaan kosteuden mukana tutkittiin Toksiinit (tuottajamikrobi) CAS numero Bruttokaava moolipaino enniatiini B 917-13-5 C33H47N3O9 639,8 okratoksiini A (OTA A) (Aspergillus 303-47-9 C20H18NO6 403,813 ochraceus, A. westerdijkiae) valinomysiini (Streptomyces griseus, 2001-95-8 C54H90N6O18 1111,3 S. albidoflavus) kereulidi (Bacillus cereus) 157-232-64-9 C57H96N6O18 1152 Rakennuksien ylläpitoon ja/tai homesaneeraukseen käytettyjä kemikaaleja PHMG (polyheksametyleeni 57028-96-3 (C8H17N5)n (500-1200) guanidiini, biosidi) PHMB (polyheksametyleeni 27083-27-3 (C8H17N5)nCl seos (500biguanidi, biosidi) 32289-58-0 1500) didekyylidimetyyli ammonium kloridi 7173-51-5 C22H48NCl 362,08 (DDDMAC, kationinen tensidi ja biosidi ) isotridekyylipolyglykoli eetteri 9403-30-5 (C2H4O)8C13H28 582,816 (ioniton tensidi, Genapol X080) O

Sisäilmastoseminaari 2018

415

Kuva 1. Mittauskammiot. Vasemmalla 1 l ja oikealla 96 l kammio. Kammioilman kostuttimena oli tislattu vesi, passiivisesti pintahaihdutettuna tai ultraäänihöyrystimellä sumutettuna. Kammioilman kosteus tuuletettiin huoneilman tasolle, RH 18 – 30%, avaamalla 1 l purkin peltikansi 5 – 10 minuutiksi. Isomman kammion ilman kosteus poistettiin tiivistämällä sitä Peltier-ilmankuivaimella vedeksi. Molemmissa mittauskammiotyypeissä oli lämpötila-, kosteus- ja TVOC-anturit kammion yläosassa ja lähellä pohjaa. Tutkittava aine sijoitettiin kammion pohjalle. Arduino Leonardo -mikrotietokone lähetti mittaukset sarjaväylää pitkin PC-tietokoneelle, jossa Excelin PLX-DAQ makro-ohjelma kirjoitti anturien lukemat taulukkoon. Tutkittavien aineiden kulkeutumista ilmateitse kammion pohjalle asetetuista avoastioista ilmankuivaimen tiivistevesisäiliöön tutkittiin analysoimalla tiivistettyä vettä kapillaarielektroforeesianalysaattorilla (Agilent). Kapillaaripituus oli 45 cm, näyteputken tilavuus 0,8 ml, injektio-tilavuus 1 – 10 nl, UV-detektorin aallonpituus 214 nm ja ajopuskureina 2,0 mM trisiini- ja fosfaattipuskurit (pH 7,3 ja 7,4). Tutkimuksessa käytettiin Adler & Siren (2014) menetelmää, jossa ei tarvittu näytteiden derivatisointia tai muuta esikäsittelyä /2/. Vertailunäytteinä oli päästölähteenä käytetyn aineen kantaliuosta ja kostutinvetenä käytettyä vettä (aq.dist). Tulokset Suljetuissa kammioissa tutkittiin yhtä ainetta (Taulukko 1) kerrallaan. TVOC-arvojen nousu kammion sisäilmassa johtuu sinne sijoitetun päästölähteen mobilisoitumista ilmaan. Kosteuden roolia tutkittiin kostutus-kuivaus-syklin avulla. Kuvassa 2 on esimerkki PHMG:n kulkeutumisesta sisäilmaan: kammion yläosasta mitattu TVOC-arvo kasvoi aina kun kosteusarvo nousi yli 60 %RH. TVOC huipun lukuarvo väheni jokaisen kosteushuipun jälkeen. 10 tunnin kuluttua (7 kostutus-kuivaus-sykliä) TVOC-arvon nousu oli enää vähäistä (Kuva 2) vaikka kosteuspulssit (35%- 99% RH) jatkuivat entisellään. Kun 10 tunnin (600 min) ajon jälkeen yläanturin TVOC-lukemat lähenivät taustalukemaa, kammio avattiin ja sinne lisättiin uusi annos PHMG-vesiliuosta. Tällöin saatiin samanlaiset tulokset (eivät näy Kuvassa 2). Kun ajojen jälkeen tutkittiin kuivaimeen kertynyt tiivistevesi, ”kadonnut” PHMG löytyi sieltä. Samankaltaisia tuloksia saatiin muilla Taulukossa 1 esitellyillä aineilla (kuvat 3 ja 4). Kammiokokeiden tulokset osoittivat, että okratoksiini A ja enniatiini B mobilisoituivat ilmankosteuden mukana, samoin kuin kaikki kolme tutkittua biosidia PHMG, PHMB, DDDMAC, ja tensidi Genapol X080.

416

Sisäilmayhdistys raportti 36

alempi käyrä: RH% ylempi käyrä TVOC ppm

TVOC ppm

500

400

200

100

0

Ilman kosteus %

300

0

200

400

600

aika, minuutteja

Kuva 2. PHMG:n aerosolisoituminen tutkimuskammiossa (96 l). PHMG:n vesiliuosta (25 ml, 125 mg PHMG) levitettiin kerta-annoksena tutkimuskammion pohjalle (0,24 m2). Kammioilman kosteutta lisättiin kostuttimella (Kuva 1) 5 min kostutusjakso per 90 min. Kuivain oli jatkuvatoiminen. Kuvassa näkyy kammion yläosassa sijaitsevien %RH kosteus- ja TVOC-mittausten (katso Kuva 1) arvot 10 tunnin ajalta.

Kuva 3.Kapillaarielektroforeesianalyysi (CE) työvälineenä kammiokokeiden ainetaseiden mittauksessa. Kuvasta näkyy, että kammiokokeissa ilman kostutukseen käytetty tislattu vesi oli puhdasta (ylin), mutta kun kammion pohjalle oli lisätty Genapolia (1000 mg / 0,24 m2), niin kuivaimeen kertyneestä tiivistevedestä (keskellä) löytyi piikkejä, joiden CEmigraatioaika (eri puskureissa) oli identtinen Genapol X080 vesiliuoksesta (alin) löydettyjen piikkien kanssa. Toksiinien ja kemikaalien vesihöyryssä kulkeutuvuuden ainetaseita (saalis tiivistevedessä vs. kammioon panostettu annos) tutkittiin kapillaarielektroforeesimittausten avulla (CE). Vesinäytteet ladattiin CE-analysaattorin näyteputkiin ilman esikäsittelyä. Ajoaika 20 min/näyte (Kuva 3). Menetelmällä saatiin riittävä erotustehokkuus.

Sisäilmastoseminaari 2018

417

Ar

ea

:1 9

.8

94

6

5 .1 3 2

D A D 1 B , S ig=214,20 R ef=off (C :\C H E M 32\1\D A TA \03012018 B \03012018 2018-01-03 15-46-20\03012018000001.D ) 䣯 䣃䣗

4

PH M G T ricine puskuri 10 m M pH 7.5

2

0

-2

-4

-6

-8 2 4 6 8 10 D A D 1 B , S ig=214,20 R ef=off (C :\C H E M 32\1\D A TA \04012018 B \04012018 2018-01-04 09-05-55\04012018000001.D )

12

14

16

18

䣯 䣫䣰

12

14

16

18

䣯 䣫䣰

䣯 䣃䣗 4

O T A 20 ppm veteen laim ennettu

3.5 3

fosfaattipuskuri 20 m M pH 7.4

2.5 2 1.5 1 0.5 0 2

4

6

8

10

Kuva 4. Biosidisen polyguanidin, PHMG (yläpaneli) ja terveydelle haitallisena tunnetun okratoksiini A:n (homemyrkky, alapaneeli) vesiliuosten kapillaarielektroforeesitulos. CE soveltuu rakenteeltaan erilaisten molekyylien erotteluun ja kvantitointiin (Kuva 4). Genapol X080, jota (ja sen sukulaisaineita) siivoustuotteissa on yleisesti 10000–50000 mg/l, antoi CE-menetelmällä tunnistettavan vasteen vielä pitoisuudessa 20 mg/l (Kuva 3). JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Saadut tulokset osoittavat, että eräät haitallisina tunnetut aineet, joiden oma höyrynpaine on mitättömän (<1 mm Hg) pieni, kulkeutuvat varsin nopeasti (muutamissa tunneissa) turbulenttiin, kosteaan sisäilmaan. Tässä työssä esitellyllä mittausjärjestelyllä voitiin osoittaa eräiden mikrobitoksiinien sekä useiden sisätiloissa, rakennusmateriaaleissa ja kiinteistön hoidossa käytettyjen valmisteiden sisältämien biosidisten aineosien kulkeutumisen kosteassa ilmassa. Koejärjestelyn avulla voitiin todeta aineiden ilman kautta leviämisen riippuvan sisäilman kosteuden määrästä. Mikrobitoksiinien leviämisestä vesihöyryn mukana on kvalitatiivisesti raportoitu Penicillium expansum homeen kohdalla sekä kammiokokeissa Streptomyces griseus bakteerin tuottaman valinomysiinin kohdalla /3,4/. Käytetty mittausmenetelmä mahdollistaa myös aineiden vesihöyryn mukana mobilisoitumisen kvantitatiivisen määrittelyn. Kapillaarielektroforeesia (CE) on käytetty mm. hormonijäämien analyysiin luonnon- ja jätevesistä /6,7/. Tässä työssä CE oli erotuskyvyltään ja herkkyydeltään riittävä tunnistamaan tiivistevedestä useita sisäilmaan emittoituneita päästöjä, joiden sisäilmaan kulkeutuminen on jäänyt havaitsematta standardina käytetyillä, adsorbenttikeräimiin ja nestekromatografiaan perustuvilla menetelmillä /1,7 /. Tämän työn tulokset osoittivat, että tutkimuskammion sisäpinnalle kertyneiden aineiden määrää voitiin pienentää kostuttamalla kammioilmaa, jonka kosteus sittemmin kerätään pois kammioilmasta ilmankuivaimella tiivistevedeksi jäähdytettynä. Jos sama onnistuisi

418

Sisäilmayhdistys raportti 36

rakennusmittakaavassa, tämä mahdollistaisi sisätilapintojen puhdistamisen mikrobitoksiineista ja muista haitallisista aineista. Tällaisia terveydelle haitallisia aineita ovat biosidit PHMG/PHMB /8 /, joita on saneerausmielessä levitetty tuhansiin sisätiloihin Suomessa, sekä myös haitallisiksi osoitetuista kationeista /9/ ja neutraaleista tensideistä (wetting agents /10/), joita käytetään julkisten rakennusten siivouksessa. KIITOKSET Tekijät kiittävät tuesta TEKESiä (Sisäilmapoliisi 4098/31/2015) ja Suomen Akatemian huippuyksikköä projekti 272041. Käytännön avusta kiitoksemme Kirsi-Marja Nykäselle (HY) ja Vesa T. Korhoselle. (Aalto). LÄHDELUETTELO 1.

Rakennusmateriaalien ja kalusteiden M1 luokitusperusteet ja toteuttaminen. Mittausmenetelmät, luku 3.1.3, s. 38-9. Sisäilmastoluokitus 2017 (luonnos) http://m1.rts.fi ja Standardi EN 16516:2017, CEN/TC351)

2.

Adler H., Siren H. (2014) Study on dicarboxylic acids in aerosol samples with capillary electrophoresis. Journal of Analytical Methods in Chemistry, Vol 2014, Article ID 498168, 10 p, http://dx.doi.org/10.1155/2014/498168.

3.

Salo J, Andersson M. A., Mikkola R., Kredics L., Viljanen M., Salkinoja-Salonen, M. 2015. Vapor as a carrier of toxicity in a health troubled building. Proceedings of Healthy Buildings 2015–Europe (ISIAQ International), Eindhoven, The Netherlands, May 18 -20, 2015, Paper ID526, 8 pp E.1 Sources & Exposure, Source control.

4.

Andersson M.A., Mikkola, R., Rasimus, S., Hoornstra D., Salin, P., Rahkila R., Heikkinen M., Mattila S., Peltola J., Kalso S., Salkinoja-Salonen M.S. 2010. Boar spermatozoa as a biosensor for detecting toxic substances in indoor dust and aerosols. Toxicology in Vitro 24, 2041-2052.

5.

Benedek K., Guttman A. 2009. High performance capillary electrophoresis: an overview. Teoksessa: J.K. Swadesh (toim.) , HPLC Practical and Industrial Applications. 2nd Edition, CRC Press, New York , Washington DC., s. 385-441.

6.

Siren H., El Fellah S. 2016. Steroids contents in waters of waste water purification plants: determination with partial-filling micellar electrokinetic capillary chromatography and UV detection. Internat. J. of Environmental Analytical chemistry, 96 (11) 1003-1021.

7.

Siren H., Väntsi S. 2002. Environmental water monitoring by capillary electrophoresis and result comparison with solvent chemistry techniques. Journal of Chromatography A, 957, 17-26.

8.

Salkinoja-Salonen M. 2016. Sisätiloissa käytetyn polyguanidiini-homeenesto- ja desinfiointiaineen aiheuttamat terveyshaitat. Sienet ja Terveys (Lääketieteellisen Mykologian Seuran julkaisu) 18 (3) pp 2-4.

9.

Wessels S, Ingmer H. 2013. Modes of action of three disinfectant active substances:A review. Regulatory Toxicology and Pharmacology, 67, 456-467

10. Haishima Y., Hasegawa C., Nomura Y. ym. 2014. Development and performance evaluation of a positive reference material for hemolysis testing. J of Biomedical Materials Research B. 102B (8) 1809-1816.

Sisäilmastoseminaari 2018

419

ÄLYVIHERSEINÄ JA SISÄILMAN HAIHTUVAT ORGAANISET YHDISTEET Jarno E. Mikkonen ja Niko Järvinen Naava (Naturvention Oy)

TIIVISTELMÄ Ilmansaasteet ovat merkittävä terveysriski ulkoilman lisäksi myös sisätiloissa. Yhä useampi ihminen asuu kaupungissa viettäen suurimman osan ajastaan sisällä ja rakennetuissa ympäristöissä. Samaan aikaan luontokosketuksen harventuessa ainakin suurkaupungeissa on havahduttu vakavaan ilmanlaadun heikkenemiseen. Ulkoilmasta poiketen haihtuvat orgaaniset yhdisteet ovat korostuneesti kaupunkien sisäilman ongelma. Viherseinät biofiilisina elementteinä sisätiloissa ovat olleet nouseva trendi viime vuosina, mutta niiden käyttö myös biosuodattimina on vähemmän tutkittu lähestymistapa sisäilman epäpuhtauksien poistamiseksi. Älykkäät biologiset ratkaisut saattavat tarjota uusia ratkaisumalleja kaupungistuvan maailman ongelmiin. JOHDANTO Ilman saastuminen on Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan vakava maailmanlaajuinen terveysongelma, joka vuonna 2014 oli osallisena noin 7 miljoonaan ennenaikaiseen kuolemaan /1/. Vaikka altistuminen tavanomaisemmin koetaan ulkoilman ongelmaksi /2/, rakennetun ympäristön terveyshaitoista on vakuuttavaa näyttöä /3/. Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (volatile organic compounds, VOC) ovat pääosin ihmisperäisiä, synteettisiä yhdisteitä, joiden suuret pitoisuudet on yhdistetty huonoon sisäilmaan /4, 5/ ja terveyshaittoihin /6, 7/. Haittojen vakavuutta lisää se, että ihmiset viettävät 90% elämästään sisällä /8/. Biologinen puhdistaminen voisi luoda taloudellisesti kilpailukykyisen /9/ kestävää kehitystä tukevan ratkaisun sisäilman puhdistamiseen /10/. Tällaisella lähestymistavalla voisi olla myös psykofysiologisia etuja, sillä luonnonmukaisten ympäristöjen on todettu mm. vähentävän stressiä /11/ ja parantavan keskittymiskykyä /12/. Suurin osa biosuodatintutkimuksesta on ollut ruukkukasveihin keskittynyttä /13, 14, 15/ ja tuon tutkimuksen pohjalta on havaittu, että kasvualustan mikrobisto on pääosin vastuussa biosuotimien VOC:eja poistavista ominaisuuksista. Toisin kuin mekaaniset suotimet, mikrobeihin perustuva biosuodin on adaptiivinen, mutta vaatii täyteen synteettisten yhdisteiden hajotustehoon päästäkseen pitkähkön mikrobiston sopeutumisajan /16/. Toiminnallisuutta voidaan parantaa ohjaamalla ja pakottamalla likainen ilma kasvien juuriston läpi ja hyödyntämällä näin sekä kasvualustan, juurten sekä kasvualustan mikrobien ja viherkasvien yhteisvaikutus kemikaalien poistamiseksi /17, 18/. Kasvien todellisen puhdistusvaikutuksen arviointi on pääosin perustunut pienimuotoiseen kammiotestaukseen osin siksi, että kaupallisia huoneistoihin tarkoitettuja biosuotimia ei ole ollut tarjolla ja toisaalta siksi, että vaikutusten luotettava mittaaminen on vaikeaa /19, 20/ . Kokonaisen (äly)viherseinän puhdistustehon tai vaikutuksen mittaaminen vaatii joko erillisen testihuoneen tai sitten mittaukset on tehtävä luonnollisissa oloissa, siis asiakastiloissa, toimistoissa, luokissa ja auloissa. Vaikka laboratiiviset testihuonekokeet

420

Sisäilmayhdistys raportti 36

ovat tarkempia (III), asiakasympäristöjen käyttö antaa realistisemman kuvan jokapäiväisestä puhdistustehosta (II) ja mahdollistaa käyttäjien kuulemisen (I). Tässä artikkelissa yhdistetään kolmen erilaisen yllä mainitun lähestymistavan (I, II ja III) tutkimuksen tulokset ja määritellään siten kokonaisvaltaisemmin älykkään biologisen suodattimen vaikutuksia sisäilmaan. TUTKIMUSTEN KUVAUS JA MENETELMÄT I) Kyselytutkimus älyviherseinän vaikutuksista Analyysitoimisto Statistin (Jyväskylä, Suomi, www.statsti.fi) toteuttamassa tutkimuksessa yli 600 työntekijälle 18 työpaikassa tehtiin hyvinvointi- ja viihtyvyyskysely ennen ja vähintään 1 kk älyviherseinän asennuksen jälkeen. Kyselyissä kerättiin yksilökohtaista taustatietoa sekä työpaikan viihtyvyyteen ja olosuhteisiin liittyvää tietoa viisiportaisella asteikolla. Yhteisvaikutusta kyselyissä analysoitiin lineaarisella sekamallilla, jossa vastausmuuttujat oli keskiarvostettu useista työoloihin ja terveyteen liittyvistä kysymyksistä yksilötietojen ollessa kovariantteina. Yksittäisten väittämien erot laskettiin Bonferroni korjatulla X2 -testillä. II) Älyviherseinän toiminta normaaleissa toimistotiloissa Tutkimuksessa mitattiin tavallisten toimitilojen VOC -yhdistepitoisuudet 17 kohteessa ennen ja vähintään 1kk älyviherseinän asennuksen jälkeen. Mittaukset tehtiin tilojen normaalin käyttötarkoituksen lomassa ilman erityisiä rajoituksia tai varoaikoja. Analyysit tehtiin absorptioputkeen (Tenax-TA) kerätyistä ilmanäytteistä kaasukromatorigrafimassaspektrometri (TD-GC-MS) -laitteistolla ISO 16000-6 standardin mukaisesti (RSlab, Jyväskylä, Suomi, http://www.wsp-pb.com/en/WSP-Finland/). Yhdisteet tunnistettiin vertailuaineiden ja massaspektrikirjaston avulla. Lisäksi VOC:it summattiin yhdistetasolla monikemikaalialtistuksen määrittämiseksi. Tilastollisessa analyysissa käytettiin 2-suuntaista Studentin T-testiä. III) Älyviherseinän VOC poistotehokkuus kontrolloidussa testihuoneessa Yksittäisen VOC kemikaalin poistumaa ja älyviherseinän tarkempaa puhdistustehoa /18/ tutkittiin eurooppalaiseen referenssihuoneeseen (CEN/TS 16516 (CEN/TS 2013)) sijoitetulla älyviherseinällä. Kasveille annettiin 3 päivän sopeutumisaika puhtaassa ilmassa ennen mittauksia. Huoneeseen syötettiin indikaattori VOC:ina hallitusti ja tuloilmaan sekoitettuna 30 ppbv metyylietyyliketonia (MEK, myös 2-butanoni) ja sen pitoisuus mitattiin uudelleen viherseinän läpi kulkemisen jälkeen poistotehokkuuden selvittämiseksi. Mittaukset tehtiin toisteisesti tunnin välein Tenax-TA absorptioputkilla ja analysoitiin kaasukromatografi-liekki-ionisaatiodetektori (GC-FID) menetelmällä /18/. Kahdeksan tunnin mittaukset toistettiin 3 kertaa aina välissä huone puhtaalla ilmalla tuulettaen ja viherseinän kasvit vaihtaen. Tilastoanalyysina käytettiin toistomittausten varianssianalyysia ja nollanäytteen kohdalla ilman viherseinän kasveja ja toiminnallisuutta tuloilman ja poistoilman eroa verrattiin 2-suuntaisella paritetulla Studentin T-testillä.

Sisäilmastoseminaari 2018

421

TUTKIMUSTEN TULOKSET I) Älyviherseinä paransi toimiston viihtyvyyttä ja jaksamista Statistin kyselytutkimuksessa selvisi, että yleiset työolot ja työtekijöiden hyvinvointi lisääntyivät merkittävästi älyviherseinien käyttöönoton jälkeen. Selkeimmät kohentavat muutokset koettiin kuivan sisäilman (’ei koskaan’ 24%→49%), matalan lämpötilan (23%→39%), tunkkaisen ilman (21%→36%), ja ummehtuneen tuoksun (54%→69%) suhteen. Oireista vähenivät väsymys (’ei koskaan’ 8%→21%) ja köhä (40%→57%). II) Älyviherseinän pienensi toimistoilman monikemikaalialtistusta VOC -määrät vaihtelivat eri huoneistojen välillä runsaasti eikä tilojen kesken saatu merkittäviä eroja pitoisuuksissa ennen ja jälkeen älyviherseinän asennuksen. Samoin eri yhdisteiden osalta vaihtelu oli otoskokoon nähden niin suurta, ettei yksittäisten kemikaalien runsastumista tai vähenemistä voitu erotella. Tämä on tyypillistä kontrolloimattomien tilojen pistemittauksille. Suuresta vaihtelusta huolimatta älyviherseinät vähensivät VOC:ien absoluuttista kokonaislukumäärää 37% (P<0.001, 2suuntainen T-testi, 17 mittausta 5 kohteesta, kuva 1).

Kuva 1. Älyviherseinän vaikutus huoneiston absoluuttiseen VOC -yhdisteiden lukumäärään (keskiarvo ± SE, n = 17). Mittaukset on suoritettu ennen viherseinän asennusta ja vähintään kuukausi asennuksen jälkeen. III) Älyviherseinä poisti toistettavasti 57% indikaattorina käytetystä VOCista Torpyn ym. /18/ mittauksissa MEK pitoisuudet ennen älyviherseinää olivat 33.9 ± 0.54 ppbv ja älyviherseinän kertaläpäisyn jälkeen 14.7 ± 0.30 ppbv. Tulos on tilastollisesti merkitsevä (RM ANOVA, F = 220.05, p = 0.000, kuva 2). Kertaläpäisy tehokkuus (single-pass removal efficiency, SPE) tai biosuotimen tehokkuus oli siten 56.6 ± 0.86%. Tulokset vahvistavat aiemmat Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n (VTT, asiakasraportti VTT-V-110862-16) suorittamat testihuonemittaukset, joissa vastaavissa kontrolloiduissa testiolosuhteissa Naava viherseinä poisti sekä hydrofiilisiä (MEK) että

422

Sisäilmayhdistys raportti 36

hydrofobisia (tolueeni) VOC:eja jopa 1000 ppb pitoisuuksissa, moninkertaisesti ylittäen hyvän toimistoilman vaatimukset. VTT:n testeissä eri pitoisuuksia testattiin 2-3 päivää ja puhdistustehokkuus parani sekä yksittäisen mittauksen edetessä että pitoisuuden pienentyessä. Hyvin vertautuen Torpyn ja kumppaneiden /18/ artikkelin tuloksiin, MEK poistuma oli yli 50%, kun MEK pitoisuus oli 100 ppb. Tolueenin testausalueella 4001000 ppb päästiin suodatustehossa 20% - 10% poistumaan (kuva 3).

Kuva 2. Älyviherseinän MEK poistotehokkuus kolmessa erillisessä kertaläpäisymittauksessa (keskiarvo ± SE, n = 3). Yhtenäisellä viivalla on kuvattu huoneen tuloilman MEK konsentraatio ja katkoviivalla poiston MEK konsentraatio ajan suhteen. Pallot kertovat näytteenottopisteet. Kuvan lähde /18/.

Sisäilmastoseminaari 2018

423

Kuva 3. Älyviherseinän poistotehokkuus vaihteluväleineen kahdella eri kemikaalilla (kuva lainattu Naavan VTT:llä teettämästä tuotekehitysraportista). Kuvassa suodatustehokkuus y-akselina, pitoisuus (ppb) x-akselina, MEK punaisena ja tolueeni sinisenä vaihteluvälinä. YHTEENVETO Kyselytutkimuksessa ihmiset raportoivat merkittävää parannusta viherseinien asennuksen jälkeen: mm. kuivan ilman tuntemukset ja väsymys ja vähenivät merkittävästi. Myös sekä VOC -kemikaalicocktail tavallisissa toimistotiloissa että yksittäisen VOC:in pitoisuus laboratiivisemmissa mittauksissa vähenivät merkittävästi älyviherseinän vaikutuksesta. Vaikka toimistotutkimuksiin sisältyy pieneen otoskokoon ja ympäristömuuttujiin liittyviä varauksia, yhdistettynä testihuonemittauksiin yllä mainitut tulokset tukevat älyviherseinän vaikuttavuutta arjen toimisto-olosuhteita parantavana biosuotimena. Tämä vaikutus on todennäköisesti yhdistelmä parantunutta sisäilman laatua ja koettua biofiilistä vihervaikutusta /12, 18/. LÄHDELUETTELO 1.

World Health Organisation (W.H.O) (2014) Burden of disease from ambient air pollution for 2012. Maailman Terveysjärjestö, Geneve

2.

Lawin, H., Fanou, L.A., Hinson, V., Wanjiku, J., Ukwaja, N.K., Gordon, S.B., Fayomi, B., Balmes, J.R., Houngbegnon, P., Avokpaho, E. ja Sanni, A. (2017) Exhaled carbon monoxide: a non-invasive biomarker of short-term exposure to outdoor air pollution. BMC Public Health 17:320.

3.

Macdonald Gibson, J.M., Brammer, A.S., Davidson, C.A., Folley, T., Launay, F.J.P. ja Thomsen, J.T.W. (2013) Burden of disease from indoor air pollution. Kirjassa: MacDonald Gibson J, Brammer A, Davidson C, Folley T, Launay F, Thomsen J (eds) Environmental burden of disease assessment. Springer Netherlands, Dordrecht, s 109-132.

4.

Lai, H.K., Kendall, M., Ferrier, H., Lindup, I., Alm, S., Hänninen, O., Jantunen, M., Mathys, P., Colvile, R., Ashmore, M.R., Cullinan, P. ja Nieuwenhuijsen M.J. (2004) Personal exposures and microenvironment concentrations of PM 2.5 , VOC, NO 2 and CO in Oxford, UK. Atmos Environ 38:6399–6410.

5.

Steinemann, A. (2015) Volatile emissions from common consumer products. Air Qual Atmos Health 8:273–281.

6.

Rumchev, K., Spickett, J., Bulsara, M., Phillips, M. ja Stick, S. (2004) Association of domestic exposure to volatile organic compounds with asthma in young children. Thorax 59:746–751.

7.

Mitchell, B. (2013) Building materials can be a major source of indoor air pollution. Occup Health Saf 82:62–64.

8.

U.S. EPA (2014) The inside story: a guide to indoor air quality. https://www.epa.gov/indoor-air-quality-iaq/inside-story-guide-indoor-air-quality. Testattu 17/01/2018.

9.

Rodgers, K., Hutzel, W., Dana, M. ja Handy, R. (2012) Can plants save money: a look at the biowall. International High Performance Buildings Conference. West

424

Sisäilmayhdistys raportti 36

Lafayette, Indiana https://docs.lib.purdue.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1070&context=ihpbc. Testattu 17.01.2018 10. Siswanto, D., Chhon, Y. ja Thiravetyan, P. (2016) Uptake and degradation of trimethylamine by Euphorbia milii. Environ Sci Pollut Res 23:17067–17076. 11. Tyrväinen, L., Ojala, A., Korpela, K., Lanki, T., Tsunetsugu, Y. ja Kagawa, T. (2014) The influence of urban green environments on stress relief measures: A field experiment, Journal of Environmental Psychology 38:1-9. 12. Bratman, G.N., Daily, G.C., Levy, B.J. ja Gross, J.J. (2015) The benefits of nature experience: Improved affect and cognition, Landscape and Urban Planning, 138:4150. 13. Aydogan, A. ja Montoya, L.D. (2011) Formaldehyde removal by common indoor plant species and various growing media. Atmos Environ 45:2675–2682. 14. Irga, P.J., Torpy, F.R. ja Burchett, M.D. (2013) Can hydroculture be used to enhance the performance of indoor plants for the removal of air pollutants? Atmos Environ 77:267–271. 15. Wolverton, B.C., Johnson, A. ja Bounds, K. (1989) Interior landscape plants for indoor air pollution abatement. National Aeronautics and Space Administration, Davidsonville. https://ntrs.nasa.gov/archive/nasa/casi.ntrs.nasa.gov/19930073077.pdf. Testattu 17.01.2018 16. Orwell, R.L., Wood, R.A., Tarran, J., Torpy, F.R. ja Burchett, M. (2004) Removal of benzene by the indoor plant/substrate microcosm and implications for air quality. Water Air Soil Pollut 157:193–207. 17. Soreanu, G., Dixon, M. ja Darlington, A. (2013) Botanical biofiltration of indoor gaseous pollutants—a mini-review. Chem Eng J 229:585–594. 18. Torpy, F., Clements, N., Pollinger, M., Dengel, A., Mulvihill, I., He, C. ja Irga, P. (2017) Testing the single-pass VOC removal efficiency of an active green wall using methyl ethyl ketone (MEK). Air Qual Atmos Health (online). https://link.springer.com/content/pdf/10.1007%2Fs11869-017-0518-4.pdf. Testattu 17.01.2018 19. Dela Cruz, M., Christensen, J.H., Thomsen, J.D. ja Müller, R. (2014) Can ornamental potted plants remove volatile organic compounds from indoor air?—a review. Environ Sci Pollut Res 21:13909–13928. 20. Zhang, J.S., Mittelmark, M. ja Wang, Z. (2011) Air Cleaning Technologies for Indoor Air Quality (ACT-IAQ): growing fresh and clean Air FINAL SUMMARY REPORT. Building Energy and Environmental Systems Laboratory. Syracuse University, New York. 21. https://www.nyserda.ny.gov/-/media/Files/Publications/Research/Other-TechnicalReports/air-cleaning-technolgies-indoor-air-quality.pdf Testattu 17.01.2018

Sisäilmastoseminaari 2018

425

MITTALAITE SISÄILMAN LAATUA HEIKENTÄVIEN KAASUJEN PITOISUUDEN REAALIAIKAISEEN MONITOROINTIIN AMMONIAKILLE JA FORMALDEHYDILLE Timo Rajamäki VTT Mikes Metrologia

TIIVISTELMÄ VTT on kehittänyt reaaliaikaisen ja luotettavan laitteen, jolla voidaan mitata erityisesti sisäilman ammoniakki- ja formaldehydipitoisuudet samanaikaisesti toisin kuin nykyisillä käytössä olevilla mittalaitteilla. Se soveltuu myös ulkoilmaa heikentävien päästöjen mittaamiseen mm. kaupunkien keskustoista ja liikenteestä. ILMAN HAITTA-AINEIDEN JATKUVATOIMINEN MITTAAMINEN Ilman laatua heikentävien yhdisteiden pitoisuuksien jatkuvatoiminen mittaaminen on haastavaa, sillä mitattavat pitoisuudet ovat äärimmäisen pieniä. Yleisesti käytetty yksikkö on ppb (parts per billion) eli miljardisosa, mikä tarkoitta, että tutkittavia kaasumolekyylejä on suuruusluokkaa yksi miljardista hengitysilman kaasumolekyylistä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemat raja-arvot sisäilman kaasupitoisuudelle, josta ei aiheudu havaittavia terveyshaittoja, on ammoniakille noin 20-30 ppb:tä (30-40 mikrogrammaa kuutiossa) ja formaldehydille noin 40-125 ppb:tä (30-100 mikrogrammaa kuutiossa) sisätilaluokasta riippuen. HTP-arvot (haitalliseksi tunnetut pitoisuudet) eri kemiallisille työpaikan ilman epäpuhtauksille löytyvät koostettuna myös Sisäilmayhdistyksen verkkosivuilta /1/. Käytännön jatkuvatoimisen mittauksen tekee entistä haastavammaksi se, että monet haitallisista ja siten mitattavista yhdisteistä ovat reaktiivisia tai helposti hajoavia, mikä usein heikentää näytteenoton luotettavuutta. Yleisesti käytetty tapa haitta-aineiden pitoisuustasojen määrittämiseen on kerätä ilmanäytteitä ja analysoida näytteet jälkikäteen laboratoriossa. Näin saata kuva pitoisuuksista on rajallinen ja se rajoittuu näytteenottohetkeen. Kattava katsaus aiheeseen esimerkiksi formaldehydin osalta löytyy viitteestä /2/. Uusi mittalaite Olemme kehittäneet reaaliaikaisen ja luotettavan mittalaitteen, jolla voidaan mitata erityisesti sisäilman ammoniakki- ja formaldehydipitoisuudet. Yhdisteiden pitoisuudet voidaan lisäksi mitata samanaikaisesti toisin kuin vastaavilla nykyisillä käytössä olevilla mittalaitteilla, jotka yleisesti soveltuvat ainoastaan yksittäisten kemikaalien mittaamiseen. Mittalaite soveltuu myös ulkoilmaa heikentävien päästöjen mittaamiseen mm. kaupunkien keskustoista ja liikenteestä. Laite kykenee mittaamaan luotettavasti ja jatkuvatoimisesti useamman kaasun pitoisuudet alle 10 ppb:n herkkyydellä, ja se ilmoittaa tuloksen nopeasti muutamassa minuutissa tai tarvittaessa jopa sekunneissa. Laite on myös joustavasti muunneltavissa erilaisiin käyttötarkoituksiin ja formaldehydin ja ammoniakin lisäksi lukemattomille muille eri yhdisteille.

426

Sisäilmayhdistys raportti 36

Optisesta mittausperiaatteesta Käytetty mittausmenetelmä perustuu tarkkaan valitun laserin valon imeytymiseen eli absorboitumiseen tutkittavaan aineeseen. Valo kulkee mitattavan ilman läpi moniheijastuskyvetissä, jolloin saavutetaan useiden kymmenien metrien mittausmatka ja riittävä herkkyys jopa näin pienissä pitoisuuksissa. Kuvassa 1 näkyy, miten laserin valo heijastuu useaan kertaan moniheijastuskyvetin peilistä.

Kuva 1. Laserin valon heijastuminen moniheijastuskyvetin peilistä. Valon eli laserlähteen aallonpituus valitaan tarkasti spektrikirjastoja simuloinnissa apuna käyttäen siten, että samalla aallonpituudella absorboi ainoastaan tutkittava molekyyli. Näin pystytään mittaus tekemään ilman, että muut ilmassa olevat molekyylit häiritsevät tutkittavan aineen mittausta tai vaikuttavat sen pitoisuudelle saatuun tulokseen. Tässä sovelluksessa sekä ammoniakin että formaldehydin aallonpituudet on valittu tällä periaatteella molekyylien perusvärähtelyjen aallonpituusalueelta. Valittu aallonpituus ammoniakille on noin 9,1 μm ja formaldehydille 3,6 μm. Itsenäinen mittalaite Laite imee mitattavan kaasun omalla näytepumpullaan. Laitetta ohjataan tietokoneella olevan käyttöliittymän kautta ja sitä kautta näkyvät myös reaaliajassa päivittyvät tulokset. Kuvassa 2 laite on mittausvalmiudessa.

Sisäilmastoseminaari 2018

427

Kuva 2. Mittalaite toiminnassa. Laite voidaan suoraviivaisesti siirtää haluttuun mittauspaikkaan ja se on käyttövalmis noin puolen tunnin kuluttua käynnistämisestä. Mittauksen kalibroimiseksi voidaan käyttää referenssikaasuja. Tämä laite on kalibroitu ja validoitu ammoniakille ja formaldehydille käyttäen VTT:n jäljitettävää menetelmää, joka soveltuu myös kyseisten referenssikaasujen generoimiseksi. Menetelmä perustuu laimennettujen standardiliuosten hallittuun höyrystämiseen käyttäen kantokaasuna ilmaa. Vaihtoehtoisesti laitteen mittaama pitoisuus voidaan päätellä myös suoraan mitattujen ja yleisesti tunnettujen siirtymien voimakkuuksien perusteella. Mittausmahdollisuuksista Vastaavaa modulaarista ja useampaa kaasua samanaikaisesti näin matalilla pitoisuuksilla reaaliaikaisesti mittaavaa analysaattoria ei tähän mennessä ole ollut Suomessa ammattilaiskäytössä. Kehitetty prototyyppi on teknisesti käyttövalmis testattavaksi erilaisissa uusissa sovelluksissa. Sitä voidaan esimerkiksi käyttää paikantamaan altisteen lähdettä ja selvittämään, laimentaako tuloilma altisteen pitoisuutta, eli onko kyseessä paikallinen lähde, vai tuottaako tuloilma altisteen rakennuksen sisäilmaan. LÄHDELUETTELO 1.

http://www.sisailmayhdistys.fi/Terveelliset-tilat/Sisailmasto/Kemiallisetepapuhtaudet

2.

Salthammer, T., Mentese, S. ja Marutzky, R. (2010) Formaldehyde in the Indoor Environment. Chem. Rev. 2010, 110, 2536-2572.

428

Sisäilmayhdistys raportti 36

Sisäilmastoseminaari 2018

429

KAAKKOIS-SUOMEN AMMATTIKORKEAKOULUN VOCONLINE -HANKKEESSA TUTKITAAN ERI-IKÄISTEN RAKENNUSTEN SISÄILMAA Tuija Ranta-Korhonen, Salla Thil ja Esa Hannus Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

TIIVISTELMÄ Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun toteuttamassa Online-anturiteknologian kehittäminen sisäilmaston terveyden varmistamiseen – VOC-Online -hankkeessa selvitetään eri-ikäisten ja eri käytössä olevien rakennusten sisäilman laatua ja koostumusta mittausten avulla. Rakennuksissa mitataan sisäilman VOC-, hiukkas-, CO2ja mikrobipitoisuutta sekä lämpötilaa ja ilmankosteutta. Mittausten ja havaintojen tulokset kootaan hankkeessa luotavaan tietokantaan. Lisäksi tutkitaan erilaisten mittalaitteiden ja anturitekniikan soveltuvuutta erityyppisissä rakennuksissa. Hankkeen toteutusaika on 1.1.2017-31.12.2018. Hanketta rahoittavat Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan aluekehitysrahastosta, Järvi-Saimaan Palvelut Oy, Etelä-Savon pelastuslaitos sekä Marjatta ja Eino Kollin säätiö. VOC-ONLINE -HANKKEEN TUTKIMUKSET JA TOIMENPITEET VOC-Online -hanke ja sen alkuperäinen idea on syntynyt Etelä-Savossa toimivien anturitekniikkaa kehittävien yritysten aloitteesta. Hankkeen tavoitteena on omalta osaltaan etsiä uusia keinoja rakennusten sisäilman laadun entistä tarkempaan monitorointiin sekä kehittää monitoroinnin pohjalta saadun tiedon esittämistapoja. VOC-Online -hankkeessa tehtävien tutkimusten tavoite ei ole etsiä kiinteistöistä vaurioita tai ratkaista mahdollisia sisäilmaongelmia, vaan tutkia minkälainen sisäilma eri ikäisissä ja eri käytössä olevissa kiinteistöissä on. Kaikki hankkeessa tutkimuskohteina olevat kiinteistöt ovat normaalisti käytössä. Sisäilmatutkimukset suoritetaan kiinteistön normaalitoiminnan aikana. VOC-Online -hankkeen yhdessä toimenpiteessä monitoroidaan myös huoneistopalon jälkeistä tilannetta ja mitataan sisäilmassa esiintyvien yhdisteiden pitoisuuksia. Näillä pitoisuuksilla on merkitystä sekä palomiesten että palokorjausta tekevien työntekijöiden työturvallisuudelle. Lisäksi monitorointi ja pitoisuuksien määrittäminen auttavat saneerauksen tarpeen määrittelyssä. VOC-Online -hankkeessa tehdyt mittaukset Hankkeen ensimmäinen mittausjakso ajoittui touko-syyskuulle 2017. Mittauskohteiden sisäilmasta otettiin VOC-, mikrobi- ja hiukkasnäytteitä. Lisäksi mitattiin sisäilman lämpötila, kosteuspitoisuus sekä soveltuvin osin ilmanvaihdon ilmavirrat. Myös mittausajankohtana vallitsevat sääolot merkittiin muistiin mahdollisimman tarkkaan. TVOC-yhdisteiden mittaus suoritettiin standardin ISO-16000-6 mukaisesti. Lisäksi VOCyhdisteitä mitattiin TSI Airflow 465-X mittalaitteen ja siihen liitetyn VOC-anturin avulla.

430

Sisäilmayhdistys raportti 36

Mikrobinäytteenotto suoritettiin Andersenin keräimellä PCA, DG-18 ja Malt2%kasvatusalustoille. Hiukkasnäytteenotossa käytettiin TSI Dusttrak EP8533 hiukkasmittaria. Mittaukset uusitaan talven 2018 aikana. Tässä artikkelissa keskitytään hankkeen TVOC-mittaustulosten tarkempaan esittelyyn 12 mittauskohteen osalta. VOC-Online -hankkeessa tutkittavat kiinteistöt VOC-Online -hankkeen tutkimuskohteina on yhteensä 17 erilaista kiinteistöä, joiden joukossa on sekä yksityisomistuksessa olevia omakotitaloja, että julkisia rakennuksia. Julkiset rakennukset ovat muun muassa toimistorakennuksia, sosiaali- ja terveyspuolen (sote) rakennuksia, kirjastoja sekä oppilaitoksia. Tutkimuskohteet on rakennettu eri vuosikymmeninä. Julkisista rakennuksista vanhin on rakennettu jo 1930-luvulla ja uusin vuonna 2012. Viiden julkisen kohteen rakennusvuosi ajoittuu 1960- ja 1970- luvuille. Jokaisessa kohteessa on luonnollisesti vuosien saatossa tehty runsaasti erilaisia korjauksia ja perusparannuksia. Kaikissa julkisissa kohteissa on koneellinen ilmanvaihto (koneellinen tulo- ja poisto) ja kaikki kuntakeskuksissa sijaitsevat kiinteistöt lämpiävät kaukolämmöllä. Suurin osa kiinteistöistä on rakennettu betonielementeistä. Hankkeessa tutkimuskohteina mukana olevista omakotitaloista vanhin on rakennettu 1900- luvun alkuvuosina. Uusimmat rakennukset puolestaan on rakennettu vuonna 2017. Hankkeen kohteina ovat muun muassa 1900-luvun alussa alun perin kouluksi rakennettu, nykyään asuinrakennuksena käytetty hirsirakennus sekä moderni hirsitalo Uusimpien kohteiden ilmanvaihto on koneellinen, vanhemmissa kohteissa on painovoimainen ilmanvaihto tai pelkästään koneellinen poisto. Kohteiden lämmittämiseen käytetään muun muassa sähköä, puuta, lämpöpumppuja sekä kaukolämpöä. VOC-Online -hankkeessa luotava tietokanta Hankkeessa tehtävien sisäilmatutkimusten tulokset kootaan hankkeessa luotavaan tietokantaan. Tietokantaan syötetään myös tutkimuskohteiden perustietoja, kuten esimerkiksi tietoja käytetyistä rakennusmateriaaleista ja tehdyistä korjauksista tai remonteista. Julkisista kohteista on käytössä myös rakennusten pohjakuvat. Lisäksi mittauspisteet dokumentoidaan ja kuvataan mahdollisimman tarkkaan. Tietokannan rakentamisessa on tarkoitus käyttää apuna myös drone-kuvausta ja sen avulla tehtävää 3D-mallinnusta rakennusten ulkovaipasta. Suunnitelmissa on myös hyödyntää karttapohjaista aineistoa ja kerätä sen avulla tietoa tutkimuskohteen sijaintiympäristöstä (esimerkiksi maaperän laatu, pohjaveden tyypillinen pinnankorkeus, maaston korkeusvaihtelut jne.).

Sisäilmastoseminaari 2018

431

Kuva 1. Esimerkki kopterikuvauksen tuloksista Hankkeessa tehtävä VOC-anturin kehitystyö Erityyppisten antureiden käyttö rakennuksen kunnon ja toimintojen monitoroinnissa on yleistynyt viime aikoina, ja tulee tulevaisuuden rakentamisessa ja kiinteistöjen kunnossapidossa olemaan arkipäivää. Tämä mahdollistaa kiinteistöjen kunnon entistä tarkemman ja ajantasaisen seurannan, jonka avulla toivottavasti tulevaisuudessa on mahdollista välttää rakennusten kosteusvaurioita ja sisäilmaongelmien syntymistä. VOC-Online –hankkeessa selvitetään tutkimuskohteiden sisäilmassa esiintyvien kaasumaisten yhdisteiden koostumusta ja mahdollisia lähteitä, ja pyritään tällä tavoin tukemaan anturitekniikan tuotekehitystyötä. Hankkeen tutkimustyössä käytetään myös erilaisia suoraan luettavia mittalaitteita, joiden antamia tuloksia vertaillaan Tenax-putkiin tapahtuvaan näytteenottoon ja laboratoriomäärityksiin perustuvan tutkimuksen tuloksiin. Tällä tavoin saadaan tietoa eri mittalaitteiden soveltuvuudesta erilaisiin kohteisiin sekä niiden antamien tulosten luotettavuudesta. Hankkeen ensimmäisen mittausjakson TVOC-tulokset Taulukkoon 1 on koottu VOC-Online –hankkeen tuloksia ensimmäisen, toukosyyskuussa vuonna 2017 suoritetun näytteenottokierroksen osalta (standardi ISO-160006). Tulokset on ilmoitettu tolueeniekvivalentteina. Osassa mittauskohteita on useampi mittauspiste. Taulukko 1. VOC-mittaustulokset Kohteen tyyppi Rakennus-/ korjausvuosi Sote-rakennus 1 1990/2015 Sote-rakennus 2 1971/ 2000-luku Sote-rakennus 3 1996 Kirjasto 1968/2000 Hirsitalo/ 1907/ 1980- ja asuinrakennus 2000-luku

Ilmanvaihto

Lämpötila o C/%RH Koneellinen 24/ 48 Koneellinen 22/ 47 Koneellinen 22/ 47 Koneellinen 22/ 52 Painovoimainen 20/ 57

TVOC (μg/m3) 23 36,20 14 20 180

432

Hirsitalo/ 2017 asuinrakennus Tiilitalo/ 1989 asuinrakennus Toimistorakennus 1 1964/ 1980-1990 Toimistorakennus 2 1973/ 2012 Toimistorakennus 3 1980 Koulukiinteistö/ 1980/ 2017 luentosali Koulukiinteistö/ 2012/ 2017 neuvottelutila

Sisäilmayhdistys raportti 36

Koneellinen

20/ 60

350

Koneellinen poisto Koneellinen Koneellinen Koneellinen Koneellinen

22/ 50

150

24/ 30 24/ 35 23/ 43 21/ 46

36, 18, 17, 27 39, 24 21, 20, 21, 13 41

Koneellinen

22/ 45

20

Sosiaali- ja terveyspuolen rakennusten sisäilmassa havaittiin määrällisesti eniten erilaisia aldehydejä, ketoneita sekä alkoholeja. Myös alifaattisia ja aromaattisia hiilivetyjä sekä piiyhdisteitä löytyi jonkin verran. Kahden sosiaali- ja terveyspuolen rakennuksen sisäilmasta mitattiin terpeeneitä, yhdessä rakennuksessa niitä ei havaittu lainkaan. Jokaisessa mittauksessa löytyi myös pieniä pitoisuuksia TVOC-yhdisteitä, joita ei kyetty luotettavasti tunnistamaan. Asuinrakennusten sisäilman TVOC-pitoisuudet vaihtelivat välillä 150-350 μg/m3. Mitattujen kohteiden sisäilman TVOC-pitoisuudet eivät siis ylittäneet STM:n asetuksen 15§:ssä mainittua toimenpiderajaa 400 μg/m3 /1/. Vuonna 1989 rakennetun omakotitalon sisäilmassa hallitsevina VOC-yhdisteinä olivat alifaattiset ja aromaattiset hiilivedyt. Vanhan hirsitalon sisäilmassa määrällisesti eniten mitattiin alkoholeja, glykoleja, glykolieettereitä ja estereitä, uuden hirsitalon sisäilmassa selvästi eniten löytyi erilaisia terpeenejä, suurimpina ryhminä α-pineeni ja 3-kareeni. Tyypillisesti asuntojen sisäilman TVOC-pitoisuudet ovat 120-350 μg/m3/2/. Uusien asuntojen pitoisuudet ovat lähtökohtaisesti korkeammat. Toimistorakennusten sisäilman yleisimmät yhdisteet olivat erilaisia aldehydejä, joista nonanaalia esiintyi eniten. Toimistorakennus nro 1:n eräässä mittauspisteessä havaittiin eniten 2-etyyli-1-heksanolia, jota löytyi 7,1 μg/m3 (laskettu yhdisteen omalla vasteella). VOC-Online –hankkeessa tehtyjen mittausten perusteella julkisten rakennusten sisäilman TVOC-pitoisuudet ovat matalia. Työterveyslaitoksen mukaan toimistotiloissa, joissa on koneellinen ilmanvaihto, TVOC > 100 μg/ m3 viittaa epätavallisiin lähteisiin /3/. Mittauskohteiden sisäilmasta mitatut TXIB-, 2-etyyli-1-heksanoli, styreeni- ja naftaleenipitoisuudet olivat enimmäkseen matalia, eivätkä yhdessäkään kohteessa ylittäneet STM:n asetuksen 15§:ssä mainittua toimenpiderajaa /1/. Johtopäätökset Tehtyjen mittausten perusteella voidaan havaita, että TVOC-pitoisuudet julkisten rakennusten sisäilmassa ovat matalammat kuin asumiskäytössä olevissa rakennuksissa. Tämä on hyvin tyypillistä, sillä julkisissa rakennuksissa on yleensä tehokkaampi ilmanvaihtojärjestelmä. Saman tyyppisten ja samassa käytössä olevien julkisten rakennusten sisäilma muistuttaa TVOC-yhdisteiden osalta toisiaan. Asuinkäytössä olevien rakennusten sisäilman TVOC-yhdisteiden profiili puolestaan eroaa toisistaan selvästi. Tämä johtunee siitä, että yksityiskäytössä olevien talojen rakennus-ja sisustusmateriaalien kirjo on huomattavasti laajempi, kuin julkisissa rakennuksissa. Koska kaikki mittauskohteet olivat mittausajankohtana normaalissa

Sisäilmastoseminaari 2018

433

käytössä, on niiden sisäilmassa esiintyvillä TVOC-yhdisteillä luonnollisesti useita eri lähteitä. Hankkeen jatkuessa onkin tarkoitus pureutua entistä tarkemmin eri TVOCyhdisteiden mahdollisiin päästölähteisiin. LÄHDELUETTELO 1.

STM 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista.

2.

Järnström, H. 2007. Reference values for building emissions and indoor air quality in residential buildings. VTT Publications 672.

3.

Työterveyslaitos. Kooste toimistoympäristöjen epäpuhtaus- ja olosuhdetasoista (rakennuksissa, joissa on koneellinen ilmanvaihto), joiden ylittyminen voi viitata sisäilmasto-ongelmiin. 27.2.2017. www.ttl.fi/wpcontent/uploads/2016/09/sisaympariston-viitearvoja.pdf.

VLVDLOPDODKHWWL ȴ RSDV

YLI 12 A T VUOT STA A PUHD M A A SISÄIL