YVA_Liitteet 21-34

Liitetiedostot OSA 3 / 4

Liite 21Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Liite 22Hannukaisen–Rautuvaaran lisa  alueen luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys 2011

Liite 23Niesan alueen kasvillisuus, esiselvitys 2011

Liite 24Ristimellanjankan luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys 2012

Liite 25Kolarin Ristimellanjankan linnusto

Liite 26Kolarin ja Pajalan suunniteltujen kaivosalueiden lajistokartoitus

Liite 27Nisakasselvitys 2008

Liite 28Kolarin ja Pajalan kaivoshankealueiden saukkokartoitus 2011

Liite 29Lepakkoselvitys

Liite 30Kolarin–Pajalan hankealueiden viitasammakkoselvitys 2011

Liite 31 ka  sjoen vesisto  n raakkuselvitys 2011

Liite 32Kolarin ja Pajalan kaivoshankealueiden linnustoselvitykset

Liite 33Kolarin ja Pajalan kaivoshankealueiden muuttolintuselvitys 2011

Liite 34Kolarin–Pajalan hankealueiden polloselvitys 2011

NORTHLAND RESOURCES INC. KOLARIN KASVILLISUUS- JA LUONTOTYYPPISELVITYS

NORTHLAND RESOURCES INC.

Liite 15. Hannukaisenarvokkaat kohteet

Liite 16. Hannukaisen lähteet

Liite 17. Äkäsjokisuun taulukkoliitteet

Liite 18. Rautuvaaran taulukkoliitteet

Liite 19. Hannukaisen taulukkoliitteet

17.1. - 17.7.

18.1. – 18.5.

19.1. – 19.7.

Liite 20. Putkilokasvien ja sammaleiden lajilistat 20.1. – 20.2.

Liite 21. Kuvaliitteet

Liite 22. Uhanalaistiedot

000 A3

Kansikuva: lapinlinnunsilmä (Chrysosplenium tetrandrum) lähdepuron reunalla Hannukaisen kartoitusalueella. Pohjakartat © Maanmittauslaitos lupa 16/MML/08

Kaikki valokuvat © Tuomas Väyrynen (Lapin Vesitutkimus Oy)

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

1TIIVISTELMÄ

Northland Resources Inc.:n valmistelema kaivoshanke Kolarissa sijoittuu kunnan pohjoisosiin Äkäsjokisuun, Rautuvaaran ja Hannukaisen alueille. Alueelle tehtiin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset heinä-lokakuussa vuosina 2007 ja 2008. Kartoituksissa selvitettiin alueen luontotyypit sekä kasvillisuus. Kartoituksissa huomioitiin erityisesti uhanalaisen tai suojellun kasvillisuuden esiintymät sekä metsälain 10 § mukaiset tärkeät elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 § mukaiset suojellut luontotyypit sekä erilaiset vesistöt ja vesilain suojaamat elinympäristöt.

Kartoitusalueen metsät ovat enimmäkseen kuivia ja karuja. Reheviä metsätyyppejä tavataan vähän. Metsien kasvillisuus koostuu tyypillisestä kangasmetsien niukasta lajistosta. Muutamia harvalukuisempia lajeja kuitenkin tavattiin. Metsien luonnontilaisuus on suurelta osin heikko. Täysin luonnontilaisia, metsätalouden ulkopuolelle jääneitä alueita esiintyy hyvin vähän ja vain pieninä kuvioina lähinnä Rautuvaaran alueella.

Kartoitusalueen suot ovat enimmäkseen hyvin märkiä ja vetisiä. Luhtaisuus on hyvin yleistä monilla suotyypeillä. Vähäravinteisia suotyyppejä esiintyy runsaasti ja usein niistä muodostuu suuria yhtenäisiä kuvioita. Yleisinä esiintyvät myös erilaiset yhdistelmätyypin puustoiset suot. Avoimet suot ovat koko kartoitusalueella pääsääntöisesti luonnontilaisia. Ravinteisimmat suot sijoittuvat Äkäsjokisuun osa-alueelle, missä lettojen lisäksi esiintyy useita erilaisia keskiravinteisia suotyyppejä. Rautuvaaran ja Hannukaisen osa-alueilla ravinteisia soita esiintyy huomattavasti vähemmän.

Äkäsjokisuun osa-alueen lettoisuus on yksi merkittävä piirre kartoitusalueella. Osa-alueelta löytyy erilaisia lettoja yhteensä 43 kuviolta. Ne ovat koko kartoitusalueen rehevimpiä luontotyyppejä. Kasvillisuus on paikoin erittäin edustavaa, lajistossa esiintyy useita suojeluarvon omaavia kasveja. Kämmekät ovat paikoin lettokuvioilla erityisen runsaita.

Lähteisyys on kartoitusalueella hyvin huomattavaa. Erilaisia lähteitä, lähteikköjä ja tihkupintoja löydettiin yhteensä 127 kappaletta. Lähteiden ympäristössä on usein hyvin omaleimaista kasvillisuutta. Useimmista lähteistä saa alkunsa lähdepuro.

Kartoitusalueella tavattiin useita suojeluarvon omaavia kasvilajeja. Eri uhanalaisuusluokkiin kuuluvia kasvilajeja havaittiin kaikkiaan kaksitoista. Kartoituksessa havaittiin yksi äärimmäisen uhanalainen ja yksi erittäin uhanalainen kasvilaji. Vaarantuneiksi luokiteltuja kasvilajeja löydettiin kaikkiaan kuusi ja silmälläpidettäviksi luokiteltuja lajeja neljä. Alueellisesti uhanalaisia kasvilajeja havaittiin kolme. Havaituista kasvilajeista seitsemän on rauhoitettuja. EU:n luontodirektiivilajeja löydettiin neljä. Suomen vastuulajeja löydettiin kaikkiaan kymmenen.

Kartoituksissa löydettiin metsälain 10 § mukaisia tärkeitä elinympäristöjä yhteensä 210 kuviolta. Niistä ehdottomasti suurin osa on lähteiden, lähteikköjen ja tihkupintojen ympäristöjä. Myös purojen varsia on runsaasti. Muita löydettyjä metsälain tarkoittamia tärkeitä elinympäristöjä ovat pienten lampien välittömät lähiympäristöt, ruoho- ja heinäkorvet, kosteat lehtolaikut, pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, rotkot ja kurut, jyrkänteet, kalliot ja kivikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat.

Northland Resources Inc. Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

2JOHDANTO

Northland Resources Inc. valmistelee rautamalmikaivosten avaamista Sahavaarassa ja Tapulissa Ruotsin Pajalassa sekä Kolarin Hannukaisessa Suomen puolella. Kaivosten lisäksi suunnitteilla ovat rikastamot Sahavaaraan ja Hannukaiseen. Kaivostoimintaa varten tarvitaan alueet infrastruktuurille sekä rikastushiekan ja sivukivien käsittelyyn. Kolarin hankealue sijoittuu kunnan pohjoisosiin ja se voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen – Äkäsjokisuuhun, Rautuvaaraan ja Hannukaiseen. Kolarin kuntakeskuksesta on matkaa Äkäsjokisuun osa-alueelle noin 15 kilometriä, Rautuvaaran osa-alueelle noin 20 kilometriä ja Hannukaisen osa-alueelle noin 25 kilometriä.

LapinVesitutkimus Oy toteutti suunnitelluille kaivostoimintaan liittyville alueille luontoarvojen perustilaselvitykset vuosien 2007 ja 2008 aikana. Osana näitä selvityksiä alueille tehtiin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset. Suomen puoleisten alueiden osalta tulokset kuvaillaan tässä raportissa. Selvitysten maastotyöt ajoittuivat ajanjaksoille 17.7. – 11.10.2007 ja 15.7. – 14.10.2008.

Selvitysalueiden sijainnit esitetään liitteessä 1.

3ALUEEN YLEISKUVAUS

3.1Kasvimaantiede

Kartoitusalue kuuluu kasvimaantieteellisesti pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen, metsäkasvillisuusvyöhykkeenä Peräpohjolaan (Kuusipalo 1996) ja eliömaakuntajaottelussa Kittilän Lappiin (Hämet-Ahti ym. 1998). Tällä alueella kasvukausi on varsin lyhyt, noin 120 päivää ja vuoden keskilämpötila on nollanvaiheilla. Vuotuisen sademäärän keskiarvo (1971–2000) on 400–500 mm (Ilmatieteen laitos). Alueen maastonkorkeus on vaihtelevaa ja maaperä on moreenipohjaista ja hyvin karua. Soita on paikoin runsaasti. Suoaluejaottelussa kartoitusalue kuuluu Peräpohjolan aapasuoalueeseen (Eurola ym. 1995), jossa soiden peruspintana on useimmiten rimpitaso. Alueella tavataankin laajimmat ja vetisimmät rimmet. Korkeilla mailla esiintyy rinnesoita ja lähteisyyttä sekä karuillakin soilla kuusivaltaisuutta. Karbonaattialueilla (mm. Kolari) letot ovat yleisiä. Varsinainen Tunturi-Lappi tulee melko lähelle Kolarin selvitysalueita, sillä YlläsAakenuksen tunturiselänne sijaitsee vain noin 10 kilometrin päässä Hannukaisen selvitysalueesta.

3.2Selvitysalueet

3.2.1Äkäsjokisuu

Äkäsjokisuun osa-alue sijoittuu Kolarin kunnan luoteisosaan Kilpisjärven tien varteen noin 20 kilometriä kuntakeskuksesta pohjoiseen. Valtakunnanraja, Muonionjoki, rajaa osa-alueen eteläpään, idässä rajana toimii Lakkavaara ja pohjoisessa Pissijänkkä. Länsi- ja luoteisreunalta alue rajautuu lähes kunnanrajaan. Selvitysalueen rajaus esitetään liitteessä 2.

Kalkkikangas on vanhaa teollisuusaluetta. Siellä on vanhan sementtitehtaan rauniot, jonne johtaa junarata. Alue on yksi potentiaalisista kaivostoimintaan liittyvien teollisuustoimintojen sijoittamiskohteista. Kalkkikankaan alueella maisemaa on hallinnut vanhan sementtitehtaan korkea torni, joka kuitenkin purettiin koko tehdasalueen mukana kesällä 2007.

Äkäsjokisuun selvitysalueella on vaihtelevassa määrin kulttuurimaita, metsiä, soita ja asutusta. Alueen läpi virtaa kaksi jokea, Muonionjoki ja Äkäsjoki. Joet ovat voimakkaasti virtaavia ja rannat melko avoimia korkeiden törmien sorarantoja. Paikoin rannoilla on laajoja pajukkoja. Merkittävä vesistö alueella on myös Mannajärvi, joka on keskikokoinen, matalahko ja sangen reheväkasvuinen metsäjärvi. Järven rannalla on muutamia asuintaloja ja kesämökkejä.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Metsät alueella ovat pääosin metsätalouskäytössä olevia mäntykankaita. Rantojen tuntumassaja soiden laitamilla tavataan paikoitellen kuusikkokorpia ja lehtimetsiä. Äkäsjokisuun alueen suurin suo on Muonionjoen ja Mannajärven välissä sijaitseva Lietorovanvuoma. Laajasta suosta selvitysalueelle sijoittuu noin 1,4 km² ja se koostuu pääosin metsäisistä suotyypeistä. Suon keskellä on kuitenkin avoimempaa nevaa. Toinen merkittävä suokokonaisuus osa-alueella on rimpinen ja allikkoinen Puttosenjänkkä ja sen eteläpuoliset pienet nevat. Muutoin osa-alueen suot ovat enimmäkseen puustoisia rämeitä, korpia löytyy jonkin verran. Maaperän kalkkisuudesta johtuen alueenkasvillisuus on poikkeuksellisen rehevää ja arvokasta. Suot ovat monin paikoin kasvistollisesti edustavia lettoja.

3.2.2Rautuvaara

Rautuvaaran osa-alue sijoittuu Ylläksentien varteen noin kymmenen kilometriä Äkäsjokisuun osaalueesta itään päin. Osa-alue sijoittuu keskellä olevan vanhan kaivosalueen ympärille siten, että pohjoisessa rajana toimii Luosuntie, etelässä Sotkavuoma, lännessä Ylläksentie ja idässä Mäntyvaaranjänkkä ja Vittajärvenmaa. Osa-alueen keskivaiheille sijoittuu entinen Rautuvaaran kaivosalue. Selvitysalueen rajaus esitetään liitteessä 3.

Rautuvaaran alue on myös vanhaa teollisuusaluetta. Menneen kaivostoiminnan näkyvimpänä merkkinä alueella on kaivoksen vanhat rikastushiekka- ja vesivarastoaltaat, jotka ovat pinta-alaltaan noin 3 neliökilometriä. Lisäksi altaiden luoteispuolella sijaitsee vanhan kaivoksen tehdasalue. Lounaasta päin kaivosalueelle tulee rautatie.

Rautuvaaran altaiden eteläpuolella on varsin monipuolinen soiden, puronvarsien ja vanhojen metsien muodostama kokonaisuus. Merkittävin suo alueella on erittäin märkä ja rimpinen Sotkavuoma. Lisäksi alueella on muutamia pienempiä, märkiä nevoja, jotka sijoittuvat pääosin Niesajoen itäpuolelle. Puustoisia soita on runsaasti. Alueella on vaihtelevasti erilaisia metsiä. Paikoin, etenkin Sotkavuoman itäpuolisella kankaalla, on laajoja hakkuualoja ja taimikoita. Toisin paikoin muutamilla kankailla ja varsinkin alueen pienten purojen ja Niesajoen varrella on lähes koskemattomia luonnontilaisia kangasmetsiä ja korpia, joissa on runsaasti kookasta puustoa ja etenkin lahopuuta.

Rautuvaaran altaiden pohjoispuolella on laaja Rautuvaaran, Alaisen Rautuvaaran ja Suvannonvaaran muodostama metsäalue. Vaarojen välisessä notkossa on pieni vesistö, Rautujärvi, ja siihen liittyvät pienet suot. Vaarojen alueella metsät ovat melko yksipuolisia mäntyä kasvavia talousmetsäkankaita. Vaarojen lakialueilla on jonkin verran vanhempaa metsää. Suvannonvaaran huipulla on karu ja keskeltä märkä Suvannonvaaranjänkkä. Vaara-alueen pohjoispuolella virtaa Kylmäoja ja alueella on muutamia pieniä lampia. Joen varrella ja lampien ympärillä on pienehköjä, pääosin puustoisia suoalueita. Soista merkittävin on avoin Hannukaisenvuoma.

3.2.3Hannukainen

Hannukaisen osa-alue sijaitsee saumattomasti Rautuvaaran osa-alueen pohjoispuolella, jolloin etelärajana toimii Luosuntie. Pohjoisessa alue rajautuu Pakavuomaan ja Metsä-Laulukarhakkaan, lännessä raja kulkee Valkeajoen länsipuolella ja idässä rajana toimii Hillajänkänpalo ja Luosupalo. Hannukaisen kaakkoiskulma, Äkäsjoen ja Luosuntien rajaama kolmio käsitellään omana Malmivaara-nimisenä alueenaan. Selvitysalueen rajaus esitetään liitteessä 4.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Hannukaisen hankealue on selvitysalueista kaikkein laajin. Myös tällä alueella on ollut kaivostoimintaa. Alueella sijaitsevat vedellä täyttyneet Laurinojan ja Kuervaaran avolouhokset ja niihin liittyvät läjitysalueet.

Hannukaisen alueen halkaisee sen läpi virtaava Äkäsjoki. Selvitysalueen kohdalla Äkäsjoki on varsin kiivaasti virtaava keskikokoinen joki ja sen varrella on sekä kesämökkejä että vakituista asutusta. Äkäsjoki monipuolistaa Hannukaisen selvitysalueen eteläpuoliskon luontoa, sillä paikoin joen rannalla on melko laajalti luhtaniittyjä ja pajukkoja ja toisaalta rannan tuntumasta löytyy myös hieman kuusikkoa, mitä ei muutoin osa-alueella juuri tavata.

Hannukaisen pohjoisosa on luonteeltaan erämainen metsä- ja suoylänkö, joka ulottuu osin Muonion kunnan puolelle. Alueella on laajoja, mutta erittäin yksipuolisia mäntykankaita. Alueella on tehty suuria hakkuita muutamia kymmeniä vuosia sitten, mutta myös uudempia hakkuualoja ja taimikoita löytyy ja siksi metsät ovat luontoarvoltaan varsin vaatimattomia. Kuusikkoja löytyy vain paikoin soiden ja purojen laitamilta. Kankaiden välissä on kapeita, pitkiä soita. Rämeisyys on soilla yleistä. Merkittävin suo alueella on Lamunjänkkä eli Hirvilavanmaanjänkkä, joka on muista alueen soista poiketen märkä rimpineva. Lähteitä tavataan alueella paljon ja niistä lähtevät purot monipuolistavat alueen suoluontoa. Hannukaisen hankealue rajoittuu sekä lännessä että idässä pieniin jokiin, Kuerjokeen ja Valkeajokeen. Kuerjoen alaosassa on merkittävä luonnonnähtävyys, Kuerlinkkojen koski- ja köngäsalue sekä rotkolaakso.

Äkäsjoen eteläpuoli, Malmivaaran alue, on pääosin metsäistä vaara-aluetta. Hallitsevin kohouma on Malmivaara. Metsät korkeilla kankailla ja vaaroissa ovat seudulle tyypillisesti karuhkoja mäntykankaita. Malmivaaran eteläpuolella on Malmi- ja Rytijänkän muodostama pienehkö suokokonaisuus.

3.3Luonnonolot selvitysalueilla

3.3.1Metsät

Kartoitusalueen suurimmat kangasmetsäalueet sijoittuvat vaarojen ympärille. Näin ollen metsät ovatkin suurelta osin melko kuivia ja karuja. Metsätyypeistä alueella tavataan eniten kuivahkoja mäntyvaltaisia variksenmarja-mustikkatyypin kankaita. Myös kuivaa mustikka-kanervajäkälätyypin kangasta esiintyy yleisesti. Hannukaisen ylänköalueella tavataan paikoin jäkälätyypin karukkokankaita. Mäntyvaltaisten kankaiden ohella sekapuustoiset (mänty, kuusi ja koivu) kankaat on melko yleisiä. Näin erityisesti tuoreilla seinäsammal-mustikkatyypin kankailla, joita tavataan erityisesti vaarojen alaosien rinteillä ja vesistöjen sekä soiden varsilla. Monin paikoin metsille on leimallista runsaan porokannan aiheuttama ylilaidunnus, mikä on muuttanut metsien ilmettä merkittävästi mm. jäkälien lähes täydellisen puuttumisen johdosta.

Alueen metsien luonnontilaisuus on pääosin heikko. Varsinkin Hannukaisen alue on voimaperäisen metsätalouden piirissä. Hakkuuaukeat ovat paikoin erittäin laajoja. Täysin luonnontilaisia metsiä kartoitusalueelta löytyy vähän. Useimmat luonnontilaiset kuviot ovat tuoreen kankaan metsätyyppiä ja kooltaan pienialaisia. Eniten luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä löytyy Rautuvaaran alueen eteläosista.

3.3.2Suot

Kartoitusalueen suot ovat aapasuoalueelle tyypillisesti enimmäkseen hyvinmärkiä. Luhtaisuus on erittäin yleistä monilla eri suotyypeillä johtuen alueen runsaasta sateisuudesta ja maaperän ilmeisen

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

heikosta vedenläpäisykyvystä. Luhtaisuus lisää soiden ravinteisuutta merkittävästi. Äkäsjokisuun alueella maaperässä on kalkkivaikutusta ja se näkyy myös soiden ravinteisuudessa. Suurin osa alueen soista on ravinteisuudeltaan mesotrofista eli keskiravinteista tai eutrofista eli runsasravinteista. Kasvillisuus alueella on edustavimmillaan lähteisillä lettosoilla. Rautuvaaran ja Hannukaisen alueella suot ovat ravinnetasoltaan selvästi heikompia. Etenkin Hannukaisen pohjoisen ylänköalueen suot ovat paikoin hyvinkin karuja. Lähteisyys ja luhtaisuus tuovat kuitenkin näidenkin alueen soille pienialaisesti rehevämpiä suotyyppejä. Avoimet suot ovat koko kartoitusalueella pääsääntöisesti luonnontilaisia.

Puustoisia soita selvitysalueilta löytyy monipuolisesti soiden reuna-alueilta ja vesistöjen varsilta. Rämeistä yleisimpiä ovat kangas-, pallosara- ja vaivaiskoivurämeet. Kuusi on paikoin mäntyä yleisempi rämepuu. Luhtaisuus ilmenee etenkin vesistöjen vaikutuspiirissä rämeilläkin ja silloin kasvillisuudesta löytyy runsaasti pajuja ja suuria ruohoja. Muutamin paikoin kitukasvuisten kuusien ja runsaiden pajukkokasvustojen muodostamat pajuluhdat- ja rämeet ovat erittäin vaikeakulkuisia elinympäristöjä. Korpityypeistä yleisimpiä ovat melko karut kangaskorvet sekä puolukka- ja mustikkakorvet, mutta vesistöjen varsilla löytyy melko paljon rehevämpiä korpityyppejä, kuten ruoho- ja heinäkorpia. Korpien ja rämeiden yhdistelmät, erilaiset korpirämeet, ovat myös yleisiä. Korvet ja rämeet muodostavat varsinkin Äkäsjokisuun alueella lettojen kanssa paikoin kasvistollisesti varsin edustavialuontotyyppejä.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

3.3.3Vesistöt

Äkäsjoen osa-alue rajautuu suureen Muonionjokeen. Hiekkatörmäiset ja kiviset rantakuviot tuovat kartoituskohteeseen muusta alueesta poikkeavan luontotyypin. Rantakuviolta löytyy varsin monilajinen kasvisto. Kartoitusalueen suurin järvi, Mannajärvi, löytyy sekin Äkäsjoen osa-alueelta. Järvi on ravinteisuudeltaan kohtalaisen rehevä ja vesikasvillisuus on runsasta. Toinen kookas joki, Äkäsjoki, halkoo kaikkia kolmea osa-aluetta. Joen rannoilla on varsinkin Hannukaisen kohdalla laajoja luhtaniittyjä. Luhdat ovat tyypiltään sara- ja ruoholuhtia sekä pajuluhtia. Äkäsjoen rannoilla on myös kuusikkoisia korpia ja tuoreita kangasmetsiä. Pieniä lampia ja puroja alueelta löytyy lukuisia ja etenkin purojen varsilla on paikoin reheviä suotyyppejä. Kartoitusalueen suurimpia vesistöjä ovat entisen Rautuvaaran kaivoksen saostusaltaat, jotka ovat luontoarvoiltaan vaatimattomia. Rautuvaaran kupeesta löytyy Rautujärvi, joka on kasvillisuudeltaan köyhä. Myös kaikki alueen lammet ovat vesikasvillisuudeltaan varsin köyhiä.

Yksi Kolarin selvitysalueen merkittävimmistä ominaispiirteistä on alueen erittäin runsas lähteisyys. Erilaisia lähteitä, lähteikköjä ja tihkupintoja selvitysalueilta löydettiin yhteensä 127 kappaletta. Monin paikoin ne edustavat selvitysalueiden arvokkainta luontoa. Kasvillisuus on lähteiden vaikutuspiirissä usein hyvin omaleimaista ja mielenkiintoisia lajeja sisältävää. Myös useimmista lähteistä alkunsa saavat lähdepurot ovat paikoin erittäin edustavia.

4AINEISTO JA MENETELMÄT

4.1Kartoitusajankohdat ja selvitysalueet

Kolarin kasvillisuuskartoitukset suoritettiin kahden kesän aikana. Vuonna 2007 kartoitukset ajoittuivat välille 17.7.–11.10. ja vuonna 2008 välille 15.7.–14.10. Koko kartoitusalueen pinta-ala on 117,9 km² ja se jakaantui eri osa-alueiden kesken seuraavasti: Äkäsjokisuu 24,3 km², Rautuvaara

31,7 km² ja Hannukainen 61,9 km² (josta Malmivaaran alue 11,4 km²).

Taulukko 1. Käytetyt maastopäivät eri osa-alueilla.

Maastokartoituksia suorittivat luontokartoittajat Tuomas Väyrynen (2007 11 pv, 2008 24 pv) ja Miia Luukkonen (2008 24 pv) sekä FM Teuvo Pääkkölä (2007 6 pv) ja Simo Paksuniemi (2007 5 pv, 2008 5 pv). Sammalmääritykset suoritti biologi Britta Wiltafsky. Sammalmääritykset varmisti arvokkaimman lajiston osalta Oulun kasvimuseon museonhoitaja (emeritus) FL Tauno Ulvinen.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

4.2Selvitysmenetelmä ja epävarmuustekijät

Kartoitukset keskitettiin kasvien kannalta parhaaseen aikaan ennalta arvokkaiksi tiedettyihin ja maastossa tai kartalta mahdollisesti arvokkaiksi havaittuihin kohteisiin. Maastokartoituksissa keskityttiin pääasiassa kosteikkojen kartoittamiseen. Karttojen ja ilmakuvien perusteella pyrittiin selvitettävältä alueelta rajaamaan kaikki suoalueet, lähteiden ympäristöt, vesistöjen varret ja muut rehevämmät paikat, joille suoritetut maastokäynnit keskitettiin. Maastokäyntien yhteydessä kartoitettiin samalla myös ympäröivä kangasmaasto. Kohteilta kirjattiin systemaattisesti ylös kaikki havaitut kasvilajit ja alueen luontotyypit määritettiin. Eri luontotyypit rajattiin kartalle ja nimettiin kuvioiksi. Systemaattista lajiluetteloa jokaiselta kangasmaakuvioilta ei tehty, mutta kaikki lajit kirjattiin ylös luontotyypeittäin. Kaikki arvokkaat kasviesiintymät merkittiin kartalle. Sammallajistoa määritettiin alueelta kerättyjen sammalnäytteiden perusteella. Näytteitä kerättiin pääasiassa lähteiden ja purojen ympäristöistä sekä erityisen reheviltä soilta.

Kartoituksessa merkittiin ylös alueella mahdollisesti sijaitsevat metsälain 10 § mukaiset tärkeät elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 § mukaiset suojellut luontotyypit sekä erilaiset vesistöt ja vesilain suojaamat elinympäristöt. Lisäksi kunkin luontotyypin luonnontilaisuus arvioitiin erikseen taulukossa 2 esitetyn asteikon mukaisesti. Luontotyyppien häiriöherkkyyden kriteerinä käytettiin luokitusta,joka perustuu Kontulan ja Raunion (2005) esittämään luontotyyppien laatuluokitukseen. Luokituksessa huomioidaan luontotyypin rakenteelliset ominaisuudet (esim. lahopuun määrä, puuston rakenne, lajisuhteet), ihmistoiminta (esim. metsänkäyttö ja ojitukset) ja alueen lajistolliset ominaisuudet. Lajistolliset ominaisuudet on huomioitu luokituksessa siten, että häiriöherkkyyttä on voitu korottaa taulukossa 2 esitetystälaadullisesta arviosta, jos luontotyyppi sisältää suojelullisesti arvokasta lajistoa. Kartoituksessa metsätyypit nimettiin Kuusipalon (1996) Suomen metsätyypitteoksen mukaisesti ja suotyypit vastaavasti Eurolan ym. (1995) Suokasvillisuusoppaan mukaan. Kasvien nimistö on Mossbergin & Stenbergin (2003) mukainen. Sammallajiston nimistö on esitetty Ulvisen ym. (2002) mukaan.

Taulukko 2. Luontotyyppien luonnontilaisuus ja luokittelu häiriöherkkyyden (eli ekologisen tilan) perusteella.

HerkkyysLuokkaKuvaus

Korkea3Metsien luontotyypeillä ihmistoiminnan merkit ovat vähäiset, puusto on pääsääntöisesti luontaisesti syntynyttä ja varttunut ilman merkittäviä hakkuita. Luontotyypillä esiintyy yleensä useampaa puustosukupolvea ja kuolleita tai kuolevia puita. Ojitukset eivät ole kuivattaneet suoluontotyypin esiintymiä eikä niillä ole merkittäviä hakkuita. Virtavedet ovat rakenteellisesti luonnontilassa ja niiden valuma-alueellaon niukasti, jos ollenkaan veden laatuun haitallisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten peltoja tai ojituksia.

Kohtalainen2Metsienluontotyypit on lievästi käsitellyt, mutta niissä on edelleen joitakin luonnonmetsille ominaisia piirteitä, kuten puuston eri-ikäisyyttä, järeitä puita, kuolleita pystypuita tai maapuita. Ojitukset eivät ole kuivattaneet suoluontotyypin esiintymiä, mutta puustoa on käsitelty jonkin verran. Virtavedet ovat rakenteeltaan osittain muuttuneet, mutta niiden eliöyhteisöt ovat muutosten jälkeen ainakin osittain palautuneet.

Heikko1Voimakkaasti käsitellyt metsäisen luontotyypin esiintymät, joissa puusto on yksijakoista eikä lahopuuta ole juuri hakkutähteitä lukuun ottamatta. Suotyypit, joissa on nähtävissä selvästi esim. ojitusten vaikutukset. Virtavedet, jotka on perattu ja joiden valuma-alueella ja lähiympäristössä on runsaasti peltoja ja ojituksia.

Kasvukauden lopulla tehtyjen kartoitusten yhteydessä ei kasvilajistoa voitu enää kattavasti määrittää. Syys- lokakuussa keskityttiinkin luontotyyppikartoitukseen eli kohteen luontotyypin ja suojelullisten arvojen määrittämiseen. Tunnistettavissa oleva merkittävä tai harvinainen lajisto kirjattiin kuitenkin ylös.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Selvitysalueen laajuuden vuoksi osa alueista jouduttiin jättämään ilmavalokuva- ja karttatulkinnan perusteella tarkempien kartoitusten ulkopuolelle. Näistä alueista luontotyyppien tulkinta tehtiin vertailemalla niitä ilmavalokuvien avulla tarkemmin selvitettyihin alueisiin. Ilmavalokuvien perusteella määritettiin pääasiassa kangasmaakuvioita ja muutamia pienialaisia soita. Luontotyyppien määritys ilmavalokuva- ja karttatulkinnan perusteella oli paikoin melko ongelmallista, eikä esim. soiden ravinteisuustasoja siten määritetty.

Vuoden 2007 kesä oli lämmin ja kostea. Alku- ja loppukesän lämpötila oli hieman pitkäaikaisia keskiarvoja korkeampi, mutta keskikesällä heinäkuussa oli puolestaan hieman keskiarvoa viileämpää. Toukokuussa ja varsinkin heinäkuussa satoi paljon, reilusti yli pitkäaikaisten keskiarvojen. Kesä- ja elokuussa oli hieman kuivempaa. Vuoden 2008 kesä oli puolestaan viileä ja kostea. Alkukesällä oli hieman pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi jakso, mutta heti sen jälkeen oli kylmää. Kylmiä jaksoja oli myös heinä- ja elokuun alussa. Koko kesä oli pitkäaikaisia keskiarvoja sateisempi. Kesä- ja heinäkuussa satoi paljon, loppukesästä hieman vähemmän.

5TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU

Kartoitusalue on jaettu kolmeen osa-alueeseen, Äkäsjokisuu, Rautuvaara ja Hannukainen. Äkäsjokisuu käsitellään täysin erillisenä kartoitusalueena. Rautuvaara ja Hannukainen käsitellään kuvionumeroinnin osalta yhtenäisenä alueena, jolloin numerointi etenee liukuvana sarjana molempien osa-alueiden läpi.

5.1Äkäsjokisuu

Kartat Äkäsjokisuun kuvioista, luontotyypeistä, arvokkaista kohteista sekä lähteistä esitetään liitteissä 5-8. Liitteessä 17 esitetään taulukkomuodossa Äkäsjokisuun kuviot, havaitut kasvi- ja sammallajit sekä uhanalaisesiintymät.

5.1.1Luontotyypit ja kasvillisuus

Äkäsjokisuun osa-alueen kokonaispinta-ala on 24,3 km². Osa-alueelle sijoittuu koko kartoitusalueen suurin luonnontilainen vesistö, Mannajärvi. Alueella on myös pienempi vesistö, Pikku Mannajärvi, ja joitakin pienempiä suolampia sekä vanhan kaivoksen altaita.

Äkäsjokisuun osa-alueella on varsin suuria yhtenäisiä kangasmetsäkuvioita. Lakkavaaran reunaan, Pellikoskenmaalle, Mannamännikköön, Aittamaalle sekä Huukinlaen reunaan sijoittuu laajat kuivan tai kuivahkon kankaan kuviot. Pienempiä tuoreen kankaan kuvioita on muutamia eri puolilla aluetta, lähinnä vesistöjen äärellä, ja lehtomaista kangasta löytyy kolme pientä kuviota. Alueen kangasmetsät ovat suurelta osin varsin nuorta puuta kasvavia männiköitä, vaikkakin sekametsiä löytyy yllättävän paljon. Muutamilla kuvioilla kasvaa kookkaampaa ja vanhempaa puustoa. Hakkuualoja ja taimikoita löytyy niitäkin eri puolilta aluetta, suurin yhtenäinen ala Mukankankaalla. Alueen kankailla kasvaa varsin tyypillinen kangasmetsien kasvilajisto. Muutamia hieman erikoisempia kasvilöydöksiä kuitenkin kangasmetsien kuvioiltakin on. Sammaleisten, vanhempien havumetsien kämmekkälaji yövilkka (Goodyera repens) tavattiin yhdellä tuoreen kankaan kuviolla (kuvio 83 (jatkossa k. = kuvio)) Muonionjoen tuntumassa. Harvinainen pohjanmasmalo (Anthyllis vulneraria ssp. lapponica (incl. ssp. fennica)) kasvaa kolmella eri kuviolla (k. 51, 137, 262) hiekkaisella tienpenkereellä, samoin pohjoinen tunturikurjenherne (Astragalus alpinus) kasvaa Äkäsjoentien penkereellä (k. 255). Harvinaistuneista

noidanlukkokasveista yleisin, silmälläpidettävä ketonoidanlukko (Botrychium lunaria), löytyi

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

kahdelta kuviolta (k. 172, 180) pieniltä ketomaisilta kasvupaikoilta. Melko harvinainen punakonnanmarja (Actaea erythrocarpa) kasvaa lehtomaisen kankaan rinteessä (k. 230).

Suoluonto on Äkäsjokisuun osa-alueella varsin monipuolista. Äkäsjokisuun alueelta löytyy koko kartoitusalueen rehevimmät ja arvokkaimmat suot. Eri tyypin eutrofisia eli runsasravinteisia lettoja alueelta löytyy kaikkiaan 43 eri kuviolta. Lähes jokaiselta lettokuviolta löytyy myös arvokasta lajistoa. Yksi lettokeskittymä sijaitsee osa-alueen lounaisosassa Muonionjoen ja Lietorovanvuoman välisellä alueella. Keskittymässä on yhteensä 12 lettokuviota. Lietorovanvuoman laidalla on rehevähkö lettoräme (k. 24). Kuviolla kasvaa mm. kirkiruohoa (Gymnadenia conopsea). Varsinainen lettorykelmä on kuvioiden 29, 30, 31, 33, 34, 35, 36 ja 37 kohdalla, missä on useita erilaisia pienialaisia lettotyyppejä. Alueella on sekä avoimia lettoja että puustoisia lettoyhdistelmiä. Avoimia tyyppejä edustavat Diandra-Hirculus- (k. 34) ja Campylium-letot (k. 35), joilla esiintyy runsas kasvilajisto, mm. lettorikko (Saxifraga hirculus ), lettosara (Carex heleonastes), suopunakämmekkä ( Dactylorhiza incarnata var. incarnata), kirkiruoho, pohjankarhunruoho (Tofieldia pusilla), hentosuolake (Triglochin palustris ), velttosara (Carex laxa ), liereäsara (Carex diandra),väinönputki (Angelica archangelica ssp. archangelica) sekä lettopaju (Salix myrsinites). Puustoisia, kuivempia tyyppejä puolestaan edustavat koivuletot (k. 33, 37) sekä yhdistelmätyypin lettorämeet (k.29, 31) ja lettokorvet (k. 30, 36). Näiltäkin kuvioilta löytyy varsin runsas lajisto, mm. kirkiruoho, vilukko (Parnassia palustris), pohjankarhunruoho, hentosuolake, siniyökönlehti (Pinguicula vulgaris) ja kultapiisku (Solidago virgaurea). Muonionjoen rannan tuntumassa on vielä kolme yhdistelmätyypin lettokuviota, kaksi lettokorpea (k. 42, 141) ja lettoräme (k. 46), joiden runsasta lajistoa edustavat mm. lettorikko (k. 46), lääte ( Saussurea alpina), pussikämmekkä (Dactylorhiza viride), kirkiruoho, pohjanruttojuuri (Petasites frigidus) ja harsusara (Carex rariflora ).

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Ruonajänkän ympäriltä löytyy kahdeksan lettokuvion ryhmä. Lettotyypeistä ryhmässä esiintyvät Diandra-Hirculus- (k. 57, 71), koivu- (k. 57, 60, 63) ja lähdeletto (k. 79), lettoräme (k. 57, 60, 62, 77) ja yksi kuiva letto (k. 64). Tämän alueen letoilla rauhoitettu lettorikko esiintyy erityisen runsaana. Sitä kasvaa kahdella lähteisellä koivuletolla (k. 57, 60) arviolta jopa noin 400 yksilöä kummallakin ja lisäksi yksittäisiä kasveja jopa satoja koko kuviolla. Lisäksi kasvia esiintyy muutamia yksilöitä kahdella muulla kuviolla. Myös kirkiruoho kasvaa hyvin runsaana parilla kuviolla. Muina esiintyvinä lajeina mainittakoon mm. suopunakämmekkä, lettotähtimö ( Stellaria crassifolia ), lettovilla (Eriophorum latifolium), pohjannurmikka (Poa pratensis ssp. alpigena) ja lehtotesma ( Milium effusum).

Äkäsjokisuun pohjoisosassa Männistönojan molemmin puolin on yhteensä6 lettokuviota. Lettorämettä esiintyy neljällä kuviolla (k. 89, 96, 200, 208), koivulettoa yhdellä (k. 203) ja avointa lettonevaa yhdellä kuviolla (k. 207). Osa-alueen reunalla Männistöojan puronvarren kummallekin puolelle levittäytyy laaja, rehevä ja edustava lettoräme (k. 89). Kuviolla on runsas ja monipuolinen kasvillisuus, jossa esiintyy paljon vaateliasta lajistoa. Kämmeköitä kasvaa runsaasti, soikkokaksikkoa (Listera ovata) löytyi noin 200 yksilöä, muina lajeina mm. kirkiruoho, herttakaksikko (Listera cordata) ja kalkkimaariankämmekkä ( Dactylorhiza maculata ssp. fuchsii). Muuta runsasta lajistoa edustavat mm. siniyökönlehti, vilukko, pohjankarhunruoho, hentosuolake, lettopaju ja lettovilla sekä kultapiisku, maitohorsma (Epilobium angustifolium), mesiangervo (Filipendula ulmaria), metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum ) ja kataja ( Juniperus communis). Muut alueen lettokuviot ovat hieman köyhempiä, vaikkakin niillä esiintyy yleisesti mm. kirkiruohoa ja muita kämmeköitä. Kuvion 200 lettoräme jatkuu pieninä laikkuina viereiselle kuviolle 201, jossa on myös kaksi lähdettä ja niistä laskeva lähdepuro.

Osa-alueen pohjoisosassa olevan Pissiojan varressa on kaksi lettorämekuviota (k. 218, 222). Kuvioiden runsaasta lajistosta löytyy mm. kirkiruoho, herttakaksikko, siniyökönlehti, lääte, suokeltto (Crepis paludosa), lettopaju, kirjokorte (Equisetum variegatum), kultasammal (Tomentypnum nitens) ja rassisammal (Paludella squarrosa). Mannajärven, Pikku Mannajärven ja Alapäänkankaan välisellä alueella on kolme lettokuviota. Alapäänojan puronvarren lettorämeellä (k. 240) on runsas pensaskerros, jossa kasvaa mm. kataja sekä kiilto- ja pohjanpaju ( Salix phylicifolia ja S. lapponum). Runsaassa ruohostossa esiintyy mm. lillukka (Rubus saxatilis), sudenmarja (Paris quadrifolia), kultapiisku, mesiangervo ja vilukko. Pikku Mannajärven itäpuolella olevalla lettorämeellä (k. 248) esiintyy lähteisyyttä. Lajistosta löytyy mm. alueellisesti uhanalainen lettonuppisara (Carex capitata), melko harvinainen lettohapsisara (Carex capillaris ssp. capillaris ), pohjoinen lapinlauha (Deschampsia atropurpurea) sekä runsaasti muita lettoisuutta ilmentäviä kasveja kuten järviruoko (Phragmites australis), huopaohdake (Cirsium helenioides) ja nurmitatar (Bistorta vivipara). Viereinen kuvio (k. 246) edustaa puolestaan kosteampaa lettotyyppiä, ruoppaista rimpilettoa. Kuviolla vuorottelevat ravinteiset, vetiset rimmet ja karut rämejuotit. Lettonuppisara esiintyy kuviolla erityisen runsaana, sitä löytyi arviolta noin 350 yksilöä. Kuviolla esiintyy myös mm. kirkiruoho, kalkkimaariankämmekkä sekä muita Dactylorhiza-suvun kämmeköitä, joita ei enää voitu tunnistaa lajilleen. Muina kuviolla esiintyvinä lajeina mainittakoon mm. kaarlenvaltikka (Pedicularis sceptrum-carolinum ), pohjanruttojuuri, lettovilla ja lettopaju.

Osa-alueen keskivaiheilta löytyy useita lettokuvioita. Mukankankaan ympärillä on viisi yhdistelmätyypin lettoa, lettorämeitä (k. 150, 169, 173, 179) ja lettokorpi (k. 177). Alueen letoille tyypillistä lajistoa ovat mm. kataja, järviruoko, vilukko, pohjankarhunruoho, kultapiisku ja villapääluikka (Trichophorum alpinum ). Muina lajeina voidaan mainita mm. lääte, mähkä (Selaginella selaginoides), pohjanruttojuuri, herttakaksikko, lapinkuusio (Pedicularis lapponica ), nurmitatar ja siniyökönlehti, joita esiintyy useilla kuvioilla. Suurin lettorämekuvio (k. 173)

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Kilpisjärventien tuntumassa on märimmiltä osiltaan rimpilettoa. Kuviolla on runsas ja monipuolinen kasvilajisto. Kämmeköitä kuviolla esiintyy harvakseltaan, mutta lajisto on monipuolinen – kalkkimaariankämmekkä, suopunakämmekkä, soikkokaksikko ja kirkiruoho muiden kämmeköiden ohella. Kuviolla esiintyy myös mm. lettonuppisara ja lettohapsisara sekä lääte, kaarlenvaltikka, rimpivesiherne (Utricularia intermedia), siniyökönlehti, kirjokorte, lettovilla, lettopaju ja paljon muita alueen letoilla yleisiä lajeja. Lettonuppisara esiintyy myös toisella alueen lettorämekuviolla (k. 179), samoin kuin soikkokaksikko (k. 169).

Vanhan sementtitehtaan pohjoispuolella on neljä lettokuviota. Niistä kaksi on yhdistelmätyypin lettorämeitä (k. 120, 126) ja kaksi kosteampia tyyppejä, Campylium-letto (k. 121) ja Revolvensrimpiletto (k. 125). Campylium-letto ei ole suoto-ojien vuoksi täysin luonnontiainen, mutta siitä huolimatta mm. suopunakämmekkä esiintyy kuviolla varsin runsaana (noin 20 yksilöä). Tyypillisen lettolajiston lisäksi alueen kuvioilta löytyy myös mm. kirkiruoho, myrkkykeiso (Cicuta virosa), hentosuolake, nurmitatar ja siniyökönlehti.

Äkäsjoen varrelta aivan osa-alueen länsireunalta löytyi pieni, monilajinen lettokorpikuvio, jolla esiintyy mm. lettonuppisara (n. 100 yksilöä), tuppisara (Carex vaginata ), vilukko, kultapiisku, lillukka, metsäkurjenpolvi sekä kirjokorte. Karttatulkintojen perusteella Äkäsjoen tuntumassa on lisäksi kaksi muuta mahdollista lettokuviota (k. 284, 290).

Äkäsjokisuun osa-alueelta löytyy yhteensä 22 keskiravinteista eli mesotrofista suota. Mesotrofiaa on sekä avoimilla nevoilla että puustoisilla yhdistelmätyypeillä. Lyhytkortista tyyppiä on kolmella kuviolla Lietorovanvuoman tuntumassa. Mesotrofisilla lyhytkorsirämekuvioilla (k. 25, 28) kasvaa keskiravinteisten soiden peruslajien, kuten villäpääluikka ja vilukko, lisäksi mm. kirkiruoho ja siniyökönlehti. Avoimella lyhytkorsinevakuviolla (k. 21) puolestaan kasvaa melko harvinainen lapinsara (Carex lapponica). Suursaraisia yhdistelmätyypin nevoja tavataan kolmella kuviolla (k. 107, 127, 202) alueen keskivaiheilla. Näiltä kuvioilta löytyi jopa meso-eutrofiaan viittaavia kasveja, kuten kataja, kultapiisku, pohjankarhunruoho, herttakaksikko ja suopunakämmekkä (k. 127).

Eniten mesotrofiaa tavataan rimpinevakuvioilla, joita löytyy Lietorovanvuomalta ja Ruonajänkältä, Mannajärven koillis- ja itäpäästä sekä yksittäisinä kuvioina alueen keskivaiheilta. Mesotrofisia rimpinevoja löytyy viideltä kuviolta (k. 14, 70, 238, 241, 242), ruopparimpinevoja neljältä kuviolta (k. 182, 190, 249, 258) ja yhdistelmätyypin rimpinevoja neljältä kuviolta (k. 23, 131, 178, 227). Useat suot lähentelevät ravinteisuustasoltaan jopa eutrofiaa eli lettoisuutta. Tyypillistä lajistoa kuvioilla edustavat mm. villapääluikka, mutasara (Carex limosa ), pullosara (Carex rostata), vaaleasara ( Carex livida), juurtosara (Carex chordorrhiza), ruostevilla (Eriophorum russeolum), hoikkavilla (Eriophorum gracile), pohjankarhunruoho, raate (Menyanthes trifoliata) ja luhtakuusio (Pedicularis palustris). Harvemmassa esiintyvää lajistoa ovat mm. tuppisara, lääte, maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata ssp. maculata ), siniyökönlehti, järviruoko ja luhtasuoputki (Peucedanum palustre). Kuviolta 178 löytyi alueellisesti uhanalainen lettonuppisara.

Ravinteisuudeltaan mesotrofista on myös luhtaneva, jota esiintyy kolmella kuviolla alueen lounais(k. 20, 39) ja koillisosissa (k. 221). Näillä kuvioilla kasvaa mm. hoikkavilla, luhtavilla (Eriophorum angustifolium), villapääluikka, myrkkykeiso, luhtakuusio ja juurtosara sekä lapinsara.

Vähäravinteista eli oligotrofista suota Äkäsjokisuun osa-alueelta löytyy yhteensä 14 kuviolta. Lyhytkortista yhdistelmätyyppiä on seitsemällä kuviolla (k. 49, 168, 209, 229, 245, 252, 300) eri puolilla aluetta. Tyypillistä lajistoa edustavat mm. tupasluikka (Trichophorum cespitosum ssp. cespitosum), tupasvilla (Eriophorum vaginatum ), rahkasara (Carex pauciflora), riippasara (Carex

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

magellanica ssp. irrigua), jouhisara (Carex lasiocarpa ) ja leväkkö (Sceuchzeria palustris). Kuvioilla esiintyy myös mm. hoikkavilla, ruostevilla, luhtakuusio ja kataja sekä harvakseltaan raate ja villapääluikka. Suurasaraista nevaa on neljällä avoimella (k. 19, 130, 135, 194) ja yhdellä yhdistelmätyypin (k. 66) kuviolla alueen länsiosassa. Näillä kuvioilla esiintyi mm. pullosara, jouhisara, äimäsara ( Carex dioica ), juurtosara ja tupassara (Carex nigra var. juncea ). Rimpinevaa esiintyi neljällä kuviolla (k. 15, 228, 234, 244) Lietoranvuomalla ja Mannajärven itäpäässä. Näillä kuviolla tavattiin mm. tupasvilla, hoikkavilla, ruostevilla, luhtavilla sekä juurtosara. Lisäksi ravinnetasoltaan määrittelemätöntä rimpinevaa esiintyy kolmella kuviolla (k. 5, 11, 132).

Äkäsjokisuun osa-alueella luhtia esiintyy yleisesti vesistöjen äärellä. Pitkiä paju- ja koivuluhtakuvioita sijoittuu Ruonaojan (k. 58, 78), Männistönojan (k. 95), Pissiojan (k 192), Alapäänojan (k. 225), Mannajoen (k. 117, 159) ja Äkäsjoen (k. 270) varteen sekä Mannajärven rantaan (k. 99, 251). Myös Muonionjoen varressa on rantaluhtia (k. 1, 9, 45, 99). Paikoin luhdilla esiintyy runsas pensaskerros, jossa esiintyy mm. kiiltopaju, pohjanpaju, kangaspaju (Salix starkeana ssp. cinerascens), outapaju ( Salix myrsinifolia ssp. borealis), idänkalvaspaju (Salix hastata ssp . subintegrifolia ), tunturipaju ( Salix glauca ssp . glauca), juolukkapaju(Salix myrtilloides) ja kataja. Muuta lajistoa on myös runsaasti, yleisimpinä mm. kurjenjalka (Comarum palustre), rentukka (Caltha palusris), mesiangervo, luhtamatara (Galium uliginosum), korpiorvokki (Viola epipsila), järvikorte (Equisetum fluviatile), suokorte (Equisetum palustrre), tupasvilla, tupassara, viiltosara (Carex acuta), harmaasara (Carex canescens), vesisara ( Carex aquatilis), pullosara, riippasara sekä viitakastikka (Calamagrostis canescens). Kuviolla 78 on lähde.

Äkäsjokisuun osa-alueella tavataan erilaisia korpityyppejä yhteensä 18 kuviolla. Useimmat kuviot sijoittuvat vesistöjen varteen tai kosteampien, rehevien suotyyppien reunamille. Korpikuvioillakin esiintyy yleisesti luhtaisuutta, mikä paikoin monipuolistaa lajistoa. Reheviä korpityyppejä löytyy osa-alueen koillisosasta Pissiojan (k. 217, 219) ja Alapäänojan (k.232) varrelta. Alapäänojan varressa on kostea ja rehevä ruoho- ja heinäkorpikuvio, jolla on runsas kasvillisuus. Puustosta löytyy kuusen (Picea abies) ja koivun (Betula sp.) lisäksi myös harmaaleppä (Alnus incana ssp. incana) ja pihlaja (Sorbus aucuparia ssp. aucuparia), pensaskerroksessa on kiilto-ja pohjanpaju sekä kataja. Runsaassa ruohostossa esiintyvät mm. vilukko, maariankämmekkä, herttakaksikko, sudenmarja, oravanmarja ( Maianthemum bifolium), huopaohdake, metsätähti (Trientalis europaea) ja metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) sekä hentosara (Carex disperma ), korpisara (Carex loliacea) ja korpikastikka (Calamagrostis purpurea). Luhtaisuutta kuviolla edustavat mesiangervo, kultapiisku, korpiorvokki ja tuppisara. Kuviolla kasvaa myös rauhoitettu lapinleinikki (Ranunculus lapponicus). Pissiojanvarren korpikuvioilla esiintyy mm. kataja, kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris), soreahiirenporras (Athyrium filix-femina ), lehtovirmajuuri (Valeriana sambucifolia ssp. sambucifolia), metsäkurjenpolvi, korpiorvokki, luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata), luhtamatara sekä korpisara.

Äkäsjoen varrella olevalla sekalaisia korpityyppejä edustavalla kuviolla (k. 288) runsaan kasvillisuuden joukossa esiintyy mm. lehtovirmajuuri, väinönputki, maariankämmekkä, vilukko, tuppisara ja niittymaarianheinä ( Hierochloë hirta ) sekä Suomen vastuulaji kellosinilatva (Polemonium acutiflorum). Reheviä korpityyppejä esiintyy myös osa-alueen lounaisosassa, missä ruoho- ja heinäkorpikuvioilla (k. 40, 48) kasvaa mm. kataja, ruohokanukka (Cornaceae suecica), nuokkutalvikki (Orthilia secunda), isotalvikki (Pyrola rotundifolia ssp .rotundifolia), huopaohdake, oravanmarja,metsäimarre, riidenlieko (Lycopodium annotinum ) ja hentosara, sekä kaakkoisosassa, missä ruohoisella kangaskorpikuviolla (k. 83) tavataan mm. pohjan-, kiilto-, juolukka-, idänkalvasjamustuvapaju (Salix myrsinifolia ssp. myrsinifolia), kataja, yövilkka, ruohokanukka, kultapiisku, metsäimarre ja tuppisara. Kolmella kuviolla alueen länsiosassa esiintyymärkää, koivuvaltaista

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

luhtanevakorpea (k. 17, 47, 65). Luhtalajien lisäksi kuvioilla kasvaa mm. vilukko. Muut alueella esiintyvät korvet edustavat kuivempia ja karumpia korpityyppejä, mm. kangaskorpea.

Rämeitä esiintyy Äkäsjokisuun osa-alueella runsaasti, yli 60 kuviolla. Alueen rämeet ovat useimmiten mäntyvaltaisia, mutta sekapuustoisuus on varsin yleistä. Joitakin yläville maille tyypillisiä kuusivaltaisia rämeitäkin löytyy. Rämeiden kasvilajisto on tavalliseen tapaan niukka ja koostuu pääasiassa varvuista, kuten suopursu (Rhododendron tomentosum), juolukka (Vaccinium uliginosum ssp. uliginosum), variksenmarja (Empetrum nigrum), puolukka (Vaccinium vitis-idaea ) ja mustikka (Vaccinium myrtillus ) sekä vaivaiskoivu (Betula nana). Myös hilla (Rubus chamaemorus), tupasvilla ja pallosara ( Carex globularis ) ovat yleisiä rämelajeja. Paikoin rämeilläkin esiintyvä luhtaisuus aiheuttaa joillakin kuvioilla vetisyyttä ja hieman tavanomaista monipuolisempaa lajistoa, mm. pajuja ja ruohoja, jotka tavallisesti rämeeltä puuttuvat.

Runsasta kasvillisuutta tai arvokkaita lajeja tavataan myös muutamilla muilla Äkäsjokisuun osaalueen kuvioilla. Muonionjoen rantakuvioilla (k. 149, 268) tavataan varsin monipuolinen lajisto. Soraisella ja niittymäisellä rannalla kasvaa mm. tunturikurjenherne, pikkutervakko (Viscaria alpina), vilukko, väinönputki, metsäruusu (Rosa majalis), karvaskallioinen (Erigeron acer), rantanenätti (Rorippa palustris), luhtavuohennokka, vesihierakka (Rumex aquaticus), kirjokorte, siniheinä ( Molinia caerulea ) ja lapinvehnä (Elymus mutabilis) sekä runsaasti niittylajeja, kuten niittynätkelmä (Lathyrus pratensis), hiirenvirna (Vicia cracca), päivänkakkara (Leucanthemum vulgare), kissankäpälä (Antennaria dioica) ja isoaho-orvokki (Viola canina ssp. montana). Molemmilla kuvioilla kasvaa myös Suomen vastuulaji pohjanhoikkaängelmä (Thalictrum simplex ssp. boreale) ja lisäksi kuviolla 149 rauhoitettu pohjanmasmalo. Muonionjoessa olevalla Vekarasaarella (k. 500) esiintyy myös runsas lajisto. Kuviolla kasvaa rantakuvioillakin tavattujen lajien lisäksi mm. keltaängelmä ( Thalictrum flavum), siperiansinivalvatti (Mulgedium sibiricum), hietapitkäpalko (Cardaminopsis arenosa), kullero (Trollius europaeus), niittymaarianheinä, lillukka ja tuppisara sekä pohjanhoikkaängelmä. Saaren eteläreunassa on runsaasti metsäruusua kasvava ruusuniitty. Äkäsjoen rantakuviolla (k. 270) on niitty, jolta runsaan niittylajiston joukosta löytyi pohjanhoikkaängelmä ja silmälläpidettävä ketonoidanlukko. Mannajärvi on melko rehevä vesistö, lajistosta löytyy mm. järviruoko, järvikorte, pullosara, ranta-alpi (Lysimachia vulgaris), ulpukka (Nuphar lutea), heinävita (Potamogeton gramineus ), ahvenvita (Potamogeton perfoliatus), uistinvita (Potamogeton natans), isovesiherne (Utricularia vulgaris), kaitapalpakko (Sparganium angustifolium), kalvasärviä ( Myriophyllum sibiricum), lapinvesitähti ( Callitriche hamulata ) sekä silmälläpidettävä otalehtivita (Potamogeton friesii).

Teollisuusaluetta olevalla kuviolla 137 on vanhan junaradan vieressä sorakenttä, jolla kasvaa mm. pohjanmasmalo, ketonoidanlukko, tunturikurjenherne, pikkutervakko, pohjankallioinen (Erigeron acer ssp. politus), ruotsinpitkäpalko (Arabidopsis suecica), kyläkarhiainen (Carduus crispus) ja niittynätkelmä. Pohjanhoikkaängelmä ja ketonoidanlukko tavataan lisäksi myös hylättyä peltoa olevalla kuviolla 97 ja pohjanmasmalo teollisuusaluetta olevalla kuviolla 56. Mainittujen lajien lisäksi Äkäsjokisuun osa-alueella esiintyy yksi äärimmäisen uhanalainen (CR) ja yksi erittäin uhanalainen (EN) kasvilaji. Lisäksi Äkäsjokisuun lajistossa on kolme uhanalaista kämmekkälajia, joiden kasvupaikkoja alueella on useita.

5.1.2Sammallajisto Äkäsjokisuun osa-alueelta kerättiin sammalnäytteitä yhteensä 14 kuviolta. Sammalnäytteitä kerättiin kuudelta lähdekuviolta ja kymmeneltä letolta. Kaikkiaan näytteistä löytyi 39 sammallajia, niistä 14 esiintyi vain yhdellä kohteella. Lajiston joukossa oli kaksi lähteeltä kerättyä suojelullista arvoa omaavaa lajia, silmälläpidettävä kirjorahkasammal (Sphagnum subnitens ) sekä Suomen

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

vastuulaji särmälähdesammal (Philonotis seriata). Lisäksi joukossa oli kaksi alueellisesti uhanalaista lajia, lähdepurosta kerätty etelänpurosammal (Hygrohypnum luridum) sekä lettorimmestä kerätty mustapääsammal ( Catoscopium nigritum). Elinvoimaisten lajien joukossa oli lukuisia luontoarvoja osoittavia lajeja.

Äkäsjokisuun osa-alueen letoilta kerätyissä sammalnäytteissä esiintyi yleisesti mm. heterahkasammal (Sphagnum warnstorfii ), kultasammal, kultasirppisammal (Loeskypnum badium), lettokilpisammal (Cinclidium stygium), lettolehväsammal (Rhizomnium pseudopunctatum ), lettolierosammal (Scorpidium scorpioides ), lettoväkäsammal (Campylium stellatum ), matosammal (Pseudo-calliergon trifarium), rassisammal ja rimpisirppisammal (Scorpidium revolvens ). Lähteiltä kerätyissä näytteissä puolestaan oli yleisesti mm. hetesirppisammalta (Warnstorfia exannulata), hetevarstasammalta (Pohlia wahlenbergii), korpilehväsammalta (Plagiomnium ellipticum), purolähdesammalta (Philonotis fontana ) ja purosuikerosammalta (Brachythecium rivulare ). Molemmilla näytepaikoilla esiintyi yleisesti myös hetekuirisammal (Calliergon giganteum) sekä lähdelehväsammal (Rhizomnium magnifolium).

5.1.3Kohteet

Äkäsjokisuun selvitysalueella kasvillisuus on monimuotoista ja luontotyyppien kirjo on huomattava. Alueen maaperän kalkkivaikutus näkyy selvästi mm. lettojen runsautena. Lisäksi lähteisyyys monipuolistaa kasvillisuutta huomattavasti. Seuraavassa esitellään muutamia alueen kasvistollisesti edustavimpia kohteita.

Selvitysalueen pohjoisosassa Karhakkamaanjänkän itäpuolella virtaavan Männistönojan varrella on yksi selvitysalueen kasvistollisesti rikkaimpia lettoja. Suo on laajalta alalta lettorämettä ja alempana ojan varrella on pari pientä lähdettä. Suolle leimaa-antavinta on kämmeköiden runsaus. Näistä erityisesti soikkokaksikkoa tavataan huomattavan runsaasti. Myös muu kasvillisuus on monipuolista joukossaan useita suojelullisesti arvokkaita lajeja.

Lietorovan lounaispuolella sijaitseva Ruonajänkkä käsittää kokonaisuudessaan kasvistollisesti edustavia lettotyyppejä. Letot tällä suolla ovat pääasiassa tyypiltään lettorämettä, koivulettoa ja Diandra-Hirculus–lettoa. Jänkän ympäristöstä löytyy useita lähteitä ja kasvistollinen rikkaus on runsaimmillaan juuri näiden lähteiden tuntumassa. Lajiston monipuolisuus suolla hakee vertaistaan. Jänkän kasvillisuudessa on mm. lukuisia suojelullisesti arvokkaita lajeja.

Lietorovanvuoman alueelta vedet laskevat lounaaseen päin ja tänne on myös muodostunut useita edustavia lettoja. Lietorovanvuoman lounaisessa lahdessa olevan pienen lammen ympäristössä on kasvistollisesti hyvin rehevä lettotyyppien kokonaisuus. Erilaisia lettotyyppejä lammen ympäristöstä löytyy ainakin viisi. Sama kasvillisuuden ja luontotyyppienrunsaus jatkuu suon eteläpuolisen tien ja Muonionjoen välisellä puustoisella suoalueella, missä hallitsevimpana suotyyppinäovat lettokorvet. Tämän alueen kasvillisuudelle on tyypillistä suurten ja näyttävien lettokasvien runsaus. Näistä voidaan mainita mm. väinönputki, lääte, kultapiisku ja vilukko. Tälläkin lettokokonaisuudella on tavattavissa useita suojelullisesti arvokkaita lajeja.

Mukankankaan koillispuolella sijaitseva pieni letto on yksi kasvistollisesti edustavimpia kohteita koko selvitysalueella. Suo on reunoiltaan rehevää lettorämettä ja keskustassa on melko märkä rimpiletto. Suon kasvistollisessa runsaudessa huomiota herättävin laji on lettonuppisara, joka kasvaa joissain suon osissa huomattavan runsaana. Myös kämmeköitä ja muita vaateliaita lettokasveja kasvaa suolla monipuolisesti.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Hyvin toisenlainen suokokonaisuus on selvitysalueen koillisnurkassa sijaitseva Puttosenjänkkä ja sitä ympäröivät karut suot. Suon kasvisto on muun alueen lettoihin nähden vaatimatonta. Suo on kuitenkin luonnontilainen ja erittäin märkä. Suolla on runsaasti lampia ja allikoita, mitä ei muilta alueen soilta juuri löydy. Alapäänkankaan eteläpuolella suolla on havaittavissa tunturialueiden soille tyypillistä palsojen muodostumista, tosin varsin vaatimattomassa mittakaavassa.

Muonionjoen sorarannoilla tavataan myös monipuolista ja muuhun alueeseen verrattuna erilaista kasvillisuutta. Rantojen mielenkiintoisista kasveista mainittakoon mm. pikkutervakko, kirjo- ja hentokorte (Equisetum scirpoides), pohjanhoikkaängelmä sekä lapinvehnä. Selvitysalueella on myös muutamia ketoja ja kalkkivaikutuksen ansiosta niidenkin kasvillisuus on monipuolista. Lajistosta löytyy mm. sopulinsara ja useita noidanlukkolajeja. Alueen maaperän kalkkivaikutus näkyy myös kangasmetsien ja tienpintareiden kasvillisuudessa. Niillä tavataan runsaasti mm. pohjanmasmaloa ja tunturikurjenhernettä. Mannajärvi on myös kasvistollisesti varsin mielenkiintoinen kohde. Järven kasvillisuus on muista alueen vesistöistä poiketen rehevää. Järven lajistosta löytyy mm. 4 eri vitalajia (mm. otalehtivita), kalvasärviä, kaitapalpakko ja lapinvesitähti tavanomaisempien lajien lisäksi. Mannajärveen laskevien ojien luhta- ja korpivarsilla kasvaa monin paikoin lapinleinikkiä.

5.2Rautuvaara

Kartat Rautuvaaran kuvioista, luontotyypeistä, arvokkaista kohteista sekä lähteistä esitetään liitteissä 9-12. Liitteessä 18 esitetään taulukkomuodossa Rautuvaaran kuviot sekä havaitut kasvi- ja sammallajit.

5.2.1Luontotyypit ja kasvillisuus

Rautuvaaran osa-alueen kokonaispinta-ala on 31,7 km². Osa-alueen suurimmat vesistöt ovat kaivosaltaita. Alueen suurin luonnontilainen vesistö on Rautujärvi. Pienempiä lampia löytyy muutamia, mm. Sotkalampi, Pirttijärvi ja Ahvenjärvi. Osa-alueen koillisosasta kaivosaltaiden kautta eteläosan halki kulkee Niesajoki, länsipuolella virtaa Sivakkaoja japohjoisosan läpi kulkee Kylmäoja. Äkäsjoki virtaa pienen matkan osa-alueen kaakkoisnurkassa.

Rautuvaaran osa-alueella on laajoja kangasalueita, erityisesti alueen pohjoisosassa Rautuvaaran, Suvannonvaaran ja Alaisen Rautuvaaran ympärillä. Valtaosa kankaista on kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyyppiä. Tuoreiden kankaiden seinäsammal-mustikkatyyppiä löytyy kuitenkin useilta kuvioilta, erityisesti osa-alueen eteläosasta. Lehtomaista kangasta esiintyy kahdella kuviolla. Karuimmat metsätyypit löytyvät osa-alueen pohjois- ja koillisosasta, missä on suuriakin kuivan kankaan mustikka-kanerva-jäkälä–tyypin kuvioita sekä muutamia pieniä karukkokangaskuvioita. Rehevimpiä kangasmetsäkuvioita ovat tuoreen kankaan tyypit, joilla on myös ruohoisten korpien piirteitä. Näitä yhdistelmätyypin kaltaisia kankaista tavataan yhteensä viidellä kuviolla. Rautuvaaran osa-alueelta löytyy myös yksi kotkasiipityyppiä oleva kostea lehto (k. 43). Tyyppi kuuluu metsätyyppien uhanalaisluokituksessa silmälläpidettävien joukkoon. Lehtokuvio sijaitsee osa-alueen eteläosassa Niesajoen varressa. Kuvio on rehevä, kuusikkoinen ja luonnontilainen rantalehto, missä kasvaa laajoja saniaiskasvustoja, erityisesti kotkansiipeä, mutta myös muita saniaisia, kuten soreahiirenporras, metsäimarre ja korpi-imarre (Phegopteris connectilis). Runsaassa lajistossa esiintyy mm. herttakaksikko, pohjanpunaherukka (Ribes spicatum), sudenmarja, oravanmarja, lillukka, korpiorvokki, mesiangervo, lehtovirmajuuri, karhunputki (Angelica sylvestris) ja ruohokanukka. Lehtokuviolla kasvaa myös rauhoitettu lapinleinikki.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Suoluonto on Rautuvaaran osa-alueella paljon vaatimattomampaa kuin Äkäsjokisuun alueella. Osaalueen rehevimmät suot sijoittuvat eteläosiin Sotkavuoman ja Niesajoen väliselle alueelle. Lettoja tai lettoyhdistelmiä löytyy vain neljältä kuviolta. Niesajoen varrella on kaksi lettorämekuviota. Eteläisempi (k.13) on lajistoltaan vaatimaton, kuviolla kasvaa mm. kataja, pohjankarhunruoho, tuppisara ja äimäsara. Saniaislehdon viereinen pieni lettoräme (k. 45) on rehevämpi, lajistosta löytyy mm. kirkiruoho sekä lajilleenmäärittämättömiä Dactylorhiza-kämmeköitä. Niesajokivartta pohjoiseen on kostea lettokuvio (k. 80), jolla kasvaa mm. kataja, vilukko, sykeröpiippo (Luzula sudetica ) sekä kultasammal. Niesajoesta hieman sivummalla sijaitsee köyhä, luhtainen lettorämekuvio (k. 89), jolla esiintyy mm. vilukko, kultapiisku, kullero, äimäsara, tuppisara, sykeröpiippo, pohjannurmikka sekä pohjantähkiö (Phleum alpinum). Kuviolla on myös lähde.

Keskiravinteisia eli mesotrofisia suotyyppejä esiintyy yhteensä seitsemällä suokuviolla Sotkavuoman ja Niesajoen välisellä alueella. Ruopparimpistä nevaa esiintyy kahdella kuviolla (k. 30, 37) ja suursaraista yhdistelmätyypin nevarämettä viidellä kuviolla (k. 24, 31, 38, 47, 90).

Kuvioille tyypillistä lajistoa edustavat mm. järvikorte, kataja, juurtosara, äimäsara ja raate. Kuvioilla esiintyy myös mm. pohjankarhunruoho, herttakaksikko, maariankämmekkä, siniheinä, lapinlauha, suo-orvokki (Viola palustris ), pohjanhorsma (Epilobium hornemannii), metsäimarre ja hentosara.

Vähäravinteisia eli oligotrofisia suotyyppejä esiintyy osa-alueella runsaasti, yhteensä 43 kuviolla. Lyhytkortisia avoimia nevoja löytyy kolmelta kuviolta (k. 100, 121, 252) ja puustoisia yhdistelmätyyppejä viideltä kuviolta (k. 176, 186, 218, 241, 251). Lyhytkortisten tyyppien lajistoa edustavat mm. tupasvilla, tupasluikka, rahkasara, juurtosara, leväkkö ja raate. Suursaraisia tyyppejä

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

on alueella eniten, puustoisia yhdistelmätyypin nevarämeitä yhteensä 16 kuviolla ja avoimia nevoja 12 kuviolla. Lajistossa esiintyy mm. jouhisara, pullosara, viiltosara, vesisara ja järvikorte, sekä muutamilla kuvioilla myös töppövilla (Eriophorum scheuchzeri), ruostevilla, luhtavilla, kurjenjalka, nurmitatar, pohjanpaju, outapaju, siniheinä sekä korpi- ja luhtakastikka (Calamagrostis stricta). Kuvioilla 22 ja 46 olevilla lähteillä kasvaa lähdepohjanleinikki (Ranunculus hyperboreus ssp. hyperboreus), lähdehetekaali (Montia fontana ) sekä pohjanhorsma. Rimpisiä tyyppejä esiintyy seitsemällä kuviolla (k. 28, 58, 71, 72, 122, 125, 209). Tyypillistä lajistoa ovat mm. riippasara, mutasara, leväkkö, raate, luhtavilla sekä kihokit (Drosera ). Lisäksi osa-alueella esiintyy ravinnetasoltaan määrittelemättömiä avoimia suotyyppejä yhteensä 12 kuviolla ja erilaisia puustoisia yhdistelmätyyppejä 12 kuviolla.

Luhtaisuus on yleistä myös Rautuvaaran osa-alueella. Varsinaisia luhtia osa-alueella on kaikkiaan 13 kuviolla, pääasiassa virtavesistöjen äärellä. Koivu- ja pajuluhtia löytyy mm. Äkäsjoen (k. 263, 271, 280) ja Kylmäojan varrelta (k. 267, 276) sekä Rautujärven ympäriltä (k. 167, 187). Äkäsjoen varressa esiintyy myös sara- ja ruoholuhtia (k. 266, 278). Luhtien lajistossa esiintyvät mm. rentukka, kurjenjalka, mesiangervo, rantatädyke (Veronica longifolia), järvikorte, harmaasara, pullosara, vesisara, tupassara, luhtavilla, korpikastikka, viitakastikka ja luhtakastikka sekä kiiltopaju ja pohjanpaju.

Erilaisia korpityyppejä Rautuvaaran osa-alueella esiintyy 33 kuviolla. Näistä suurin osa on kuivia ja karuja korpityyppejä, kuten kangaskorpia tai mustikka- ja puolukkakorpia. Erilaisia ruohoisia korpityyppejä löytyy kuitenkin yhteensä 13 kuviolta, useimmat purojen varsilta. Reheviä ja kosteita ruoho- ja heinäkorpia esiintyy kolmella kuviolla, Niesajoen varressa alueen koillisosassa (k. 208), Sivakkaojan varressa alueen itälaidassa (k. 123) ja puron varressa alueen eteläosassa (k. 52). Kuvioilla on monipuolinen kasvillisuus. Pensaskerroksessa kasvaa mm. pohjanpaju, kiiltopaju, outapaju, kangaspaju ja kataja. Runsaassa ruohostossa esiintyy mm. korpiorvokki, lillukka, lehtovirmajuuri, mesiangervo, metsäkurjenpolvi, kultapiisku, ruohokanukka, kurjenjalka, myrkkykeiso, isotalvikki, pikkutalvikki (Pyrola minor ), nuokkutalvikki, korpikastikka, luhtakastikka, lapinkastikka (Calamagrostis lapponica ), niittymaarianheinä sekä vilukko, väinönputki, herttakaksikko, harajuuri (Corallorhiza trifida) ja lapinsara. Ruoho- ja heinäkorpea löytyy myös kahdelta pääosin tuoretta kangasta olevalta puronvarsikuviolta alueen eteläosasta (k. 19, 23). Kuviolla 23 esiintyy harajuuri ja rauhoitettu lapinleinikki. Rehevää ruoho-mustikkakorpea esiintyy kahdella puronvarsikuviolla alueen keskivaiheilla (k. 164, 180). Kuviolla 164 on lähteikkö, jossa kasvaa pohjanruttojuuri ja pohjanhorsma. Muuta runsasta kasvillisuutta edustavat mm. herttakaksikko, maariankämmekkä, oravanmarja, huopaohdake, tähtitalvikki (Moneses uniflora ), metsäimarre sekä tunturipaju. Lisäksi ruoho-mustikkakorpea on tuoreen kankaan kuviolla Kylmäojan varressa (k. 243). Kuviolla esiintyy mm. väinönputki, vilukko, korpi-imarre sekä lehtotähtimö. Ruohokangaskorpea löytyy kolmelta kuviolta, alueen eteläosasta puronvarresta (k. 5) ja Niesajokivarresta (k.12) sekä alueen pohjoisosasta Kylmäojan varresta (k. 274). Jokaisella kolmella kuviolla on lähde, joten kasvistosta löytyykin lähdelajeja, kuten lähdehetekaali, pohjantähtimö (Stellaria borealis), pohjanhorsma ja sykeröpiippo. Kuviolla 5 esiintyy myös rauhoitettu lapinleinikki. Luhtakorpia löytyy kahdelta kuviolta, alueen pohjoisosasta Niesajoen varresta (k. 212) ja alueen eteläosasta (k.40). Lajistossa esiintyy mm. herttakaksikko, vilukko, korpikastikka, luhtakastikka, kataja, pohjanpaju ja tunturipaju. Kuviolla 212 kasvaa Suomen vastuulaji kellosinilatva.

Räme on runsain suotyyppi Rautuvaarankin osa-alueella. Erilaisia rämeitä löytyy yhteensä 57 kuviolta. Mäntyvaltaisia rämetyyppejä on eniten, mutta sekapuustoisia rämeitä ja kuusivaltaisia

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

korpirämeitä löytyy useilta kuvioilta. Kuivia kangasrämeitä on tyypeistä eniten, sitä esiintyy yhteensä 12 kuviolla. Rämeiden luhtaisuus ei ole yhtä yleistä kuin Äkäsjokisuun alueella.

5.2.2Sammallajisto

Rautuvaaran osa-alueelta kerättiin sammalnäytteitä yhteensä 16 kuviolta. Näytteitä kerättiin 15 lähdekuviolta sekä saniaislehdosta. Kaikkiaan näytteistä löytyi 45 sammallajia, niistä 17 esiintyi vain yhdellä kohteella. Lähteiltä kerätyn lajiston joukossa oli kaksi Suomen vastuulajia, särmälähdesammal ja luhtakilpisammal (Cinclidium subrotundum). Kumpikin laji esiintyi usealla lähteellä. Joukossa oli myös yksi alueellisesti uhanalainen laji, kaihelehväsammal ( Mnium marginatum), mitä esiintyi kolmella lähdekohteella. Elinvoimaisten lajien joukossa oli Rautuvaarankin osa-alueella lukuisia luontoarvoja osoittavia lajeja.

Rautuvaaran osa-alueen lähteiltä kerätyissä sammalnäytteissä esiintyi yleisesti mm. hetehiirensammal (Bryum weigelii), hetekuirisammal, hetesirppisammal, kalvaskuirisammal (Straminergon stramineum), keuhkosammal (Marchantia polymorpha ), purolähdesammal, suonihuopasammal (Aulacomnium palustre) sekä särmälähdesammal. Vain saniaislehdosta kerätyissä näytteissä esiintyviä lajeja olivat isolehväsammal (Plagiomnium medium ), kiiltosuikerosammal (Brachythecium salebrosum ), lapasammal (Pellia sp.), lettosiipisammal (Fissidens adianthoides), luhtakuirisammal ( Calliergon cordifolium ), sararahkasammal (Sphagnum fallax) ja sinilehväsammal (Mnium stellare). Saniaislehdossa esiintyi lisäksi myös palmusammal (Climacium dendroides) ja kilpilehväsammal (Rhizomnium punctatum).

5.2.3Kohteet

Rautuvaaran alueella kasvillisuus ja luontotyyppien kirjo ei ole niin monipuolista kuin Äkäsjokisuun alueella. Maaperä on huomattavasti köyhempää ja siten letot puuttuvat alueelta lähes kokonaan. Toisaalta kangasmaan osalta alueelta löytyy runsaammin kuusikoita sekä korpia. Lisäksi alueella on muutamia varsin huomattavia vaaroja, mikä näkyy alueen luontotyypeissä selvästi.

Selvitysalueen eteläosissa virtaavan Niesajoen ja sen sivupurojen varrella on monin paikoin edustaviakorpia. Virtavesiä reunustavilla kankailla on hakkuilta säästyneitä vanhan metsän kuvioita. Pääosin nämä kangasmetsät ovat kuusivaltaisia sekametsiä. Lahopuuta ja keloja on metsissä paikoin selvästi enemmän kuin tavallisissa talousmetsissä ja niillä viihtyviä kääpien itiöemiä tavataan runsaasti. Purojen varsilla olevien korpien kasvillisuus on melko edustavaa. Parhaimpia korpikuvioilla tavattujalajeja ovat mm. nuokkuhelmikkä (Melica nutans), lehtotesma, harajuuri, herttakaksikko ja lapinleinikki. Alueella on myös useita lähteitä, mutta ne ovat enimmäkseen kasvistoltaan vaatimattomia. Lähteiden lajistoa alueella ovat mm. lapinlauha, lähdepohjanleinikki ja lähdehetekaali. Kaikkein edustavimmillaan Niesajokivarren kasvillisuus on pienessä kotkansiipilehdossa. Lehdon ehdoton valtalaji on kotkansiipi, jonka kasvustot peittävät kenttäkerroksen lähes kauttaaltaan. Muita vaateliaampia kasveja lehdossa ovat mm. sudenmarja, vilukko, tähtitalvikki, pohjanpunaherukka ja lapinleinikki.Lehdon itäpuolella ravinteisuus jatkuu pienenä lettorämeenä, jonka vaatelian kasvi on liereäsara.

Rautuvaaran rikastushiekka-altaan itäpuolella on märkä saraneva, jonka vetisyyttä on lisännyt suon vesien patoaminen kaivostoimintojen seurauksena. Nevan lajistosta löytyy kuitenkin kaksi vaateliasta saralajia, lettosara ja liereäsara.

Rautuvaaran ja Alaisen Rautuvaaran välissä sijaitsevan Rautujärven kaakkoispuolella on pieni kurumainen laakso. Varsinkin laakson itäpuolinen rinne on hyvin jyrkkä, kallioinen ja kivikkoinen.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Rinteessä puusto on säilynyt luonnontilaisena. Laakson rinteiltä löytyy myös muutamia pahtoja ja niillä kasvaa harvakseltaan kallioimarretta ( Polypodium vulgare). Rautujärven pohjoispuolella on pieni neva, Suvannonvaaranjänkkä. Suo on keskiosiltaan luonnontilainen, mutta sen kasvillisuus on karua ja vaatimatonta.

Rautuvaaran osa-alueen pohjoisosien merkittävin luontokohde on Sulatkaltiot-niminen lähteikköalue Rytijänkänharjun etelärinteen juurella. Kyseessä on poikkeuksellisen laaja lähteikköalue, josta lähtee runsasvetinen puro Kylmäojaan. Laajassa lähteikössä kasvaa runsaasti kasveja. Lähteikön näkyvimpiä kasveja ovat laajoina kasvustoina kasvava rentukka ja kookkaat väinönputket. Lähteikön arvokkaimpia kasveja ovat mm. harajuuri, herttakaksikko, pohjanlehtotähtimö (Stellaria nemorum ssp.nemorum), lähdehetekaali ja lähdepohjanleinikki.

Kylmäojan varrella on muitakin mielenkiintoisia pienkohteita. Ojan puolessavälissä on pieni putous, paikalliselta nimeltään linkka, joka varsinkin tulva-aikana on näyttävä. Ojan alaosissa länsipuolisessa rinteessä on pieni lähdekorpi. Korpi on pienelinympäristönä varsin edustava, jonka arvoa lähteisyys lisää.

5.3 Hannukainen

Kartat Hannukaisen kuvioista, luontotyypeistä, arvokkaista kohteista sekä lähteistä esitetään liitteissä 13–16. Liitteessä 19 esitetään taulukkomuodossa Hannukaisen kuviot, havaitut kasvi- ja sammallajit sekä uhanalaisesiintymät.

5.3.1Luontotyypit ja kasvillisuus

Hannukaisen osa-alue on osa-alueista kaikkein laajin, kokonaispinta-ala on 61,9 km², josta Malmivaaran alueen pinta-ala on 11,4 km². Hannukaisen osa-alueen eteläosassa virtaa Äkäsjoki, länsiosassa Valkeajoki ja Kivivuopionoja ja koillisosassa Kuerjoki. Vanhoja kaivosaltaita ja yhtä kalankasvatusallasta lukuun ottamatta osa-alueella ei muita suurempia vesistöjä ole.

Hannukaisen osa-alueelle ominaista on runsas lähteisyys. Lähteitä, lähteikköjä ja tihkupintoja esiintyy osa-alueella peräti 77 kohteessa. Kohteita löytyy hyvin pienistä tihkupinnoista isoihin ja runsastuottoisiin lähteisiin ja monen lähteensilmän muodostamiin lähteikköihin. Lähdekohteita löytyy lähes koko osa-alueelta, mutta runsaita keskittymiä on erityisesti Valkeajoen, Kuerjoen ja Kivivuopionojan varressa sekä alueen keskivaiheilla Laukupuolimaan ympärillä. Malmivaaran alueella lähteitä on erityisesti Malmijänkän ja Rytijänkän ympäristössä. Erikseen lähteiksi kuvioituja ovat Valkeajoen varressa olevat neljä lähteistä kohdetta (k. 1063, 1068, 1069, 1070). Joukossa on laajoja ja vaatimattomampia tihkupintoja sekä reheväkasvuinen kunnon lähteensilmä. Lähteillä tavataan mm. pohjanhorsma, lähdehetekaali, pohjantähtimö, nurmilauha (Deschampsia cespitosa) sekä lähdepohjanleinikki. Lisäksi Kuerjoen varressa on jyrkkäreunaisessa laaksossa laaja-alaiseksi levittäytyvä lähteikkö (k. 983). Lähteistä tavattavista kasveista arvokkain on lapinlinnunsilmä (Chrysosplenium tetrandrum).

Hannukaisen osa-alueella on runsaasti kangasmaata. Kankaat muodostavat laajoja yhtenäisiä alueita, joita on erityisesti alueen keski- ja luoteisosassa. Laajimmat kangasalueet muodostuvat kuivan ja kuivahkon kankaan metsätyypeistä, joita alueelta löytyy yli 60 kuviolta. Karukkokangasta löytyy viideltä kuviolta alueen itälaidalta. Muuten harvan kasvillisuuden joukossa esiintyy Kuerjoen rannan karukkokangaskuviolla (k.773) pohjoinen tunturihärkki (Cerastium alpinum). Tuoretta kangasta esiintyy pieninä kuvioina lähinnä alueen keski- ja eteläosassa, yhteensä 47 kuviolla.

Muutamilla niistä on myös korpimaisia piirteitä. Lehtomaista kangasta löytyy neljältä pieneltä

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

kuviolta Kuerjoenvarresta. Rehevästä lajistosta löytyy mm. herttakaksikko, tähtitalvikki, nuokkutalvikki, pikkutalvikki, oravanmarja, lillukka, ruohokanukka, metsäkurjenpolvi, lehtovirmajuuri, kissankäpälä, metsäimarre, nuokkuhelmikkä ja pohjantuoksusimake (Anthoxanthum alpinum ).

Hannukaisen osa-alueellakin suot ovat köyhempiä kuin Äkäsjokisuussa. Lajistoltaan köyhähköjä lettoja löytyy kuitenkin neljältä kuviolta. Alueen lounaisosassa on pieni lähteinen lettokorpi (k. 498), jolla esiintyy mm. pohjanruttojuuri, pohjantähtimö, vilukko, tuppisara, kirjokorte, mesiangervo ja huopaohdake. Lettorämettä esiintyykahdella kuviolla, Kuerjoen varressa (k. 903) ja Kuervaaran etelälaidalla (k. 797). Lajistosta löytyy mm. herttakaksikko, vilukko ja lajilleen määrittämättömiä Dactylorhiza-kämmeköitä. Alueen keskiosalta löytyy lähteinen Warnstorfii-letto (k. 721), jolla kasvaa mm. maariankämmekkä, lettovilla, villapääluikka, suo-ohdake (Cirsium palustre), pohjantähtimö, pohjanhorsma, juurtosara, lapinsara, lapinlauha sekä kultasammal, rassisammal ja heterahkasammal ( Sphagnum warnstorfii) sekä uhanalainen kämmekkälaji. Lettoisuutta esiintyy lisäksi kolmella keskiravinteisella yhdistelmätyypin nevarämekuviolla (k. 673, 675, 676) alueen keskiosassa.

Keskiravinteisia eli mesotrofisia suotyyppejä löytyy yhteensä 11 pieneltä kuviolta. Lyhytkortista nevaa esiintyy yhdellä kuviolla (k. 946). Rimpistä tyyppiä tavataan kahdella kuviolla alueen keskiosassa, avoimella rimpinevalla (k. 676) ja yhdistelmätyypin ruopparimpisellä nevarämeellä (k. 673). Kummallakin kuviolla on lettoisia piirteitä. Lajistossa esiintyy mm. kataja, vilukko, kultapiisku, rimpivesiherne ja rimpivihvilä (Juncus stygius) sekä kuviolla 676 kirkiruoho ja siniyökönlehti. Alueen keskiosasta löytyy myös suursaraista yhdistelmätyyppiä kahdelta kuviolta (k. 675, 703). Lähteisellä kuviolla 675 ilmenee myös lettoisuutta. Lajistossa esiintyykin mm. kirkiruoho, lähdepohjanleinikki, lähdehetekaali, pohjanruttojuuri, pohjanhorsma sekä pohjankarhunruoho, kultapiisku ja pikkutalvikki. Avointa suursaraista tyyppiä esiintyy kuudella kuviolla, joista neljällä on myös lähteisyyttä (k. 569, 913, lähteiset 627, 899, 900, 1008). Kuvioilla tavattava lajisto on runsas ja monipuolinen, mm. ruostevilla, hoikkavilla, luhtavilla, juurtosara, lapinkastikka, pohjantähkiö, vilukko, herttakaksikko sekä lähdehetekaali, hetehorsma (Epilobium alsinifolium), pohjanhorsma ja pohjantähtimö. Kuviolla 900 on poikkeuksellisen hieno ja runsastuottoinen lähde, joka valuu leveänä purona rinnettä alas. Lähteisellä kuviolla esiintyy myös Suomen vastuulajit lapinlinnunsilmä ja kellosinilatva.

Vähäravinteisia eli oligotrofisia suotyyppejä tavataan osa-alueella runsaasti, yhteensä 50 kuviolla. Tyypin suot muodostavat huomattavasti suurempia yhtenäisiä kuviokokonaisuuksia kuin rehevämmät tyypit. Lyhytkortisia tyyppejä esiintyy 13 kuviolla, niistä neljällä tavataan lähteisyyttä. Kuvioiden kasvilajistossa tavataan yleisesti mm. tupasvilla, tupasluikka, rahkasara, riippasara, mutasara, raate, leväkkö ja ruostevilla sekä joillakin kuvioilla myös mm. hoikkavilla, luhtavilla, juurtosara, luhtakastikka, lapinlauha, lapinsara, luhtatähtimö (Stellaria palustris) ja pohjantähtimö. Suursaraisia tyyppejä esiintyy yhteensä 26 kuviolla, niistä viidellä tavataan lähteisyyttä. Lajistossa tavataan yllä lueteltujen lisäksi mm. herttakaksikko, villapääluikka, rimpivihvilä, lettotähtimö ja pohjanhorsma. Rimpisiä tyyppejä esiintyy 11 kuviolla. Edellisten lisäksi lajistosta löytyy mm. silmälläpidettävä velttosara (k. 896).

Hannukaisen osa-alueella luhtia esiintyy yleisesti jokien, purojen ja ojien varsilla. Eri tyypin luhtia löytyy yhteensä 39 kuviolta. Tavatut luhtatyypit ovat koivuluhta, pajuluhta sekä sara- ja ruoholuhta. Osa-alueen pajuluhdille on tyypillistä hyvin tiheä, usein lähes läpipääsemätön pajukasvusto. Yleisiä, useilla kuvioilla esiintyviä kasvilajeja ovat mm. rentukka, kurjenjalka, järvikorte, tupassara, mätässara (Eleocharis mamillata), harmaasara, luhtakastikka sekä kiiltopaju ja pohjanpaju. Muita

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

kuvioilla tavattuja lajeja ovat mm. lapinkastikka, pohjannurmikka, pohjantähkiö, lehtotesma, kaarlenvaltikka, vilukko, luhtavuohennokka, rantatädyke ja terttualpi (Lysimachia thyrsiflora). Lähteisyyttä esiintyy viidellä luhtakuviolla, joiden lajistosta löytyy mm. pohjanhorsma, pohjantähtimö, väinönputki, lapinsara, lähdehetekaali ja lähdepohjanleinikki. Lisäksi Kuerjoen rannan luhtakuviolla (k. 906) tavattiin kellosinilatva.

Korpia Hannukaisen osa-alueella esiintyy 28 pienellä kuviolla, pääasiassa virtavesien äärellä. Näistäkin suurin osa on kuivia ja karuja tyyppejä, kuten kangaskorpia tai puolukka- ja mustikkakorpia. Ruohoisia tyyppejä tavataan kymmenellä kuviolla. Ruoho- ja heinäkorpia tavataan neljällä kuviolla (k. 457, 629, 667, 981), ruohokangaskorpia kahdella kuviolla (k. 718, 799), ruohomustikkakorpia kahdella kuviolla (k. 733, 702) ja luhtaisia ruohokorpia kahdella kuviolla (k. 665, 941). Lajistossa esiintyy mm. metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), metsäimarre, maariankämmekkä, ruohokanukka, metsäkurjenpolvi, mesiangervo, oravanmarja, lillukka, hentosara, kataja ja pohjanpaju sekä neljällä lähteisellä kuviolla myös lähdehetekaali, pohjanhorsma ja pohjantähtimö.

Erilaiset rämeet ovat hyvin yleisiä Hannukaisen osa-alueella. Eri tyypin rämeitä löytyy yli 150 kuviolta. Rämeitä esiintyy melko laajoinakin yhtenäisinä kuvioina. Kuiva kangasräme on yleisin tyyppi, mutta isovarpurämeitä ja vaivaiskoivurämeitä löytyy myös runsaasti. Luhtaisia rämeitä esiintyy vain muutamin paikoin. Kuusi esiintyy usein sekapuuna mäntyvaltaisilla rämeillä, mutta kuusivaltaisia rämeitä on hyvin vähän.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Muita Hannukaisen osa-alueella esiintyviä luontotyyppejä on vähän. Muutama pieni niittymäinen viljelemätön pelto löytyy. Valkeajoen varressa kalankasvatusaltaan vieressä on pieni ketomainen kenttä, jolla kasvaa joukko muualla osa-alueella harvassa tavattuja niittylajeja, kuten puna-apila (Trifolium pratense), valkoapila ( Trifolium repens), ahosuolaheinä (Rumex acotosella ssp. acetosella ), pikkulaukku ( Rhinanthus minor), niittysuolaheinä (Rumex acetosa ssp. acetosum), kissankello (Campanula rotundifolia ), siankärsämö (Achillea millefolium), niittymaarianheinä, timotei (Phleum pratense ssp. pratense), tuppisara, harvinainen sopulinsara ( Carex macloviana ) sekä silmälläpidettävä ketonoidanlukko.

Malmivaaran alue

Malmivaara on Luosuntien ja Äkäsjoen rajaama kolmio Hannukaisen osa-alueen kaakkoiskulmassa. Suurin osa Malmivaaran alueesta on kuivaa tai kuivahkoa kangasta. Sekapuustoisuus on yleistä ja useilla kuvioilla puusto on varsin kookasta. Karukkokangasta löytyy Luosuntien varresta Rytijänkänharjulta. Äkäsjoen varteen ja Rytijänkänharjun juureen sijoittuu suurimmat tuoreen kankaan kuviot. Alueen kaakkoisnurkasta löytyy myös yksi lehtomaisen kankaan lehtipuuvaltainen kuvio(k.335),jollaonrunsaastihaapaa,mustikkaa,metsäimarrettajakatajaa.Ruohostossakasvaa myös mm. riidenlieko, nuokkutalvikki, ruohokanukka, metsämaitikka ( Melampyrum sylvaticum ), oravanmarja ja vanamo ( Linnea borealis).

Ravinteisia soita on Malmivaaran alueella vähän. Köyhää yhdistelmätyypin lettorämettä esiintyy yhdellä pienellä kuviolla (k.347) alueen kaakkoiskulmassa. Maariankämmekkä on kuviolla runsas. Lettoisuutta esiintyy myös luhtanevakuviolla (k. 340), jolla kasvaa runsaasti järviruokoa sekä mm. kataja, pohjankarhunruoho, juurtosara ja villapääluikka. Keskiravinteisia eli mesotrofisia soita esiintyy kolmella pienellä kuviolla (k. 357, 382, 391). Rytijärveä ympäröivällä lyhytkortisella yhdistelmätyypin rämeellä (k. 357) on neljä lähdettä. Ravinteisimmilla soilla alueella esiintyy yksi uhanalainen kämmekkälaji.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Vähäravinteisia eli oligotrofisia soita esiintyy yhdeksällä kuviolla. Lyhytkortista avointa nevaa on kolmella kuviolla (k. 350, 354, 384) ja puustoista nevarämettä yhdellä kuviolla (k. 360). Malmijänkän lyhytkortisella kuviolla (k.350) on runsaasti lähteitä, kaikkiaan yhdeksän lähteensilmää. Kuviolla esiintyy vaarantunut lettosara ja silmälläpidettävä velttosara sekä mm. ruostevilla ja villapääluikka. Myös kuviolla 354 esiintyy lettosaraa, jopa parisataa yksilöä. Ruopparimpinevaa löytyy yhdeltä kuviolta (k. 353), lajistossa on mm. raate, järvikorte, tupasvilla, luhtavilla, riippasara, jouhisara ja juurtosara. Suursaraisia tyyppejä esiintyy neljällä kuviolla (k. 337, 342, 343, 440).Kuvioilla kasvaa edellisten lisäksi mm. hoikkavilla, kurjenjalka, leväkkö ja vesisara.

Luhtia tavataan yhteensä kymmenellä kuviolla, erityisesti Äkäsjoen varrella. Koivuluhtaa esiintyy neljällä kuviolla, pajuluhtaa kolmella ja sara- ja ruoholuhtaa kolmella kuviolla. Yleistä luhtalajistoa edustavat mm. rentukka, kurjenjalka, järvikorte, luhtavilla, harmaasara, pullosara, vesisara, riippasara, tupassara ja korpikastikka. Lisäksi kuvion 442 sara- ja ruoholuhdalla on lähde ja siellä havaittiin pohjanruttojuuri. Äkäsjoen molemmille puolille sijoittuu luhtaniitty (k. 407). Kuviolla esiintyy runsas lajisto, mm. kullero, väinönputki, vilukko, luhtavuohennokka, suo- ja korpiorvokki, rantatädyke, lehtovirmajuuri, terttualpi sekä pohjanlehtotähtimö. Kuvion kohdalla Äkäsjoessa havaittiin mm. lapinvesitähti, vesihierakka, ruskoärviä ( Myriophylllum alterniflorum) ja kaitapapakko.

Korpikuvioita Malmivaaran alueelta löytyy jopa 20 kuviolta. Karuja tyyppejä, kuten kangaskorpia niistä on yli puolet. Äkäsjoen varteen sijoittuvalla mustikkakangaskorpikuviolla (k. 408) havaittiin rauhoitettu lapinleinikki sekä koko kartoitusalueen ainoa luhtasaraesiintymä (Carex vesicaria ). Alueen kaakkoisosassa olevalla pienellä lähteisellä muurainkorpikuviolla (k. 349) tavattiin harajuuri ja pohjanruttojuuri. Ruohoisia korpia esiintyy yhteensä yhdeksällä kuviolla. Yleistä lajistoa kuviolla edustavat mm. korpiorvokki, metsätähti,lillukka, mesimarja (Rubus arcticus), oravanmarja, ruohokanukka, pikkutalvikki, tähtitalvikki, nuokkutalvikki, korpikastikka ja korpipolkusara (Carex brunnescens var. laetior). Kuvioillatavataan myös mm. maariankämmekkä, herttakaksikko, harajuuri, pohjanruttojuuri, luhtatähtimö, sudenmarja, metsäimarre, kallioimarre, soreahiirenporras, lehtotesma ja pohjantähkiö. Rauhoitettu lapinleinikki havaittiin kolmella ruohoisella korpikuviolla (k. 334, 336, 362).

Rämeitä alueella esiintyy yhteensä 22 kuviolla. Eniten tavataan kuivia kangasrämeitä sekä vaivaiskoivurämeitä. Kolmella rämekuviolla on lähde.

5.3.2Sammallajisto

Hannukaisen osa-alueelta kerättiin sammalnäytteitä yhteensä 55 kuviolta. Näytteitä kerättiin 46 lähdekuviolta, neljältä letolta, kolmesta korvesta, kahdelta rinnesuolta, kolmesta virtavedestä, luhdalta sekä pahtakalliolta. Kaikkiaan näytteistä löytyi 84 sammallajia, niistä 39 esiintyi vain yhdellä kohteella. Lähteiltä kerätyn lajiston joukossa oli kuusi Suomen vastuulajia, kuultorahkasammal (Sphagnum aongstroemii), luhtakilpisammal, pallopäärahkasammal (Sphagnum wulfianum) ja purolehväsammal (Mnium lycopodioides) kukin yhdellä kohteella sekä purokaltiosammal (Harpanthus flotovianus) ja särmälähdesammal useilla kohteilla. Alueellisesti uhanalaisia lajeja joukossa oli kolme, etelänpurosammal ja kaihelehväsammal kahdella kohteella sekä tihkulehväsammal ( Plagiomnium elatum ) yhdellä kohteella. Myös Hannukaisen osa-alueella elinvoimaisten lajien joukossa oli paljon luontoarvoja osoittavia lajeja.

Hannukaisen osa-alueelta kerätyissä sammalnäytteissä esiintyi hyvin yleisesti useilla kohteilla muutamia lajeja, kuten hetesirppisammal, kalvaskuirisammal, lettolehväsammal,

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

lähdelehväsammal, rassisammal ja suonihuopasammal. Lähteillä yleisenä esiintyviä lajeja olivat mm. hetealvesammal (Chiloscyphus polyanthos), hetehiirensammal, heterahkasammal, hetevarstasammal, kiiltolehväsammal ( Pseudobryum cinclidioides), korpilehväsammal, purokaltiosammal, purolähdesammal ja särmälähdesammal. Virtavesistä kerätyissä näytteissä yleisiä olivat mm. purosuikerosammal ja rantakinnassammal (Scapania irrigua). Pelkästään Kuerlinkan pahtakallioilta kerätyissä näytteissä esiintyviä lajeja olivat hohtovarstasammal (Pohlia cruda), kiviharmosammal (Hedwigia ciliata), kivitierasammal (Racomitrium microcarpon ), nuorasammal (Pterigynandrum filiforme), ojalähdesammal (Philonotis caespitosa), paasisammal (Schistidium), purolehväsammal ja turkkikynsisammal (Dicranum fuscescens ). Pahtakallioilla tavattiin myös isokorallisammal (Ptilidium ciliare), isolehväsammal, lettolehväsammal sekä metsäkamppisammal (Sanionia uncinata).

5.3.3Kohteet

Hannukaisen kartoitusalueella kasvillisuus ja luontotyypit ovat pääpiirteissään samanlaista kuin Rautuvaaran alueella. Jonkin verran kasvillisuus muuttuu köyhemmäksi, kun Hannukaisen alueella siirrytään Kivivuopionvaaran ja Kuervaaran pohjoispuoliselle ylänkölaakiolle. Täällä kasvillisuudessa on jo paikoin vahva pohjoisuuden leima. Osoituksena tästä on pohjoisen tunturialueiden tyyppikasvin, riekonmarjan (Arctostaphylos alpinus), ilmestyminen kuivien kankaiden kenttäkerroksen kasvillisuuteen.

Hannukaisen kartoitusalueen eteläisessä osassa, Malmivaaran alueella, sijaitsevat Malmijänkkä ja Rytijänkkä ovat paikoin melko reheviä ja avoimia nevoja. Näillä soilla on useita lähteitä ja lähdevesien vaikutuksesta kasvillisuus on monipuolista. Parhaimpina kasveina soilla ovat muutamat kämmekkälajit sekä letto- ja velttosara. Soiden eteläpuolella olevan Rytijänkänharjun pohjoisrinteen varjossa on muutamia hienoja pahtoja ja jyrkänteitä sekä niiden varjossa lepääviä koskemattomia korpia. Korpikasvillisuuden parhaimmistoa ovat lapinleinikki ja korpisara. Malmivaaran länsipuolella sijaitsevalta Kotasijanjänkältä lähtee pieni korpipainanteessa kulkeva puro Äkäsjokeen. Tässä puronvarsikorvessa tavataan koko selvitysalueen ainoa luhtasaraesiintymä sekä myös lapinleinikki.

Äkäsjoki kulkee Hannukaisen selvitysalueella noin 7,5 kilometrin matkan. Äkäsjoki on selvitysalueen kohdalla itäpäästään melko syvässä laaksossa kiivaasti virtaava koskinen joki. Alempaa se muuttuu kuitenkin selvästi hitaammin virtaavaksi ja varrella on varsin laajoja luhtarantoja. Luhtien kasvillisuus on paikoin rehevää. Joki alkaa myös alempana mutkitella runsaasti. Mutkittelun seurauksena jokivarteen on syntynyt mielenkiintoisia pieniä joen uomasta irti kuroutuneita lampia. Äkäsjoen rantakasveista mielenkiintoisimpia ovat väinönputki, pohjanlehtotähtimö, vilukko ja pohjantähkiö. Joen vesikasvillisuudesta löytyy mm. lapinvesitähti ja ruskoärviä.

Hannukaisen selvitysalueen itä- ja länsireunan rajaavat pienet joet, Valkeajoki ja Kuerjoki, ovat arvokkaita puhdasvetisiä pienvirtoja. Jokien varsilla on paikoin runsaasti lähteitä. Valkeajoen varrella lähteitä on erityisen runsaasti kala-altaiden alapuolisella alueella ja toisaalta ylempänä joen varrella Kirkkopahdanjänkän eteläpuolella. Näiden lähteiden mielenkiintoisimpia kasvilajeja ovat mm. hetehorsma ja lähdehetekaali. Kuerjokivarren mielenkiintoisin lähde on Hautakoskien länsipuolella rinteessä oleva runsastuottoinen lähde. Lähdealue on laaja ja sen kasvillisuus on monipuolista. Lajistosta löytyy mm. lapinlinnunsilmä ja kellosinilatva.

Kuerjoen ja samalla koko selvitysalueen näyttävin luontokohde on Kuerlinkkojen putousmainen koski. Kuerlinkat on noin 800 metriä pitkä koskialue, jossa on kaksi pientä putousta. Joki kulkee

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

syvässä kurussa, jonka molemmilla rannoilla on useiden kymmenien metrien korkuisia pahtoja, jyrkänteitä ja kivikkorinteitä. Näkymät ovat alueella paikoin huikaisevia. Alueen kasvillisuus on myös mielenkiintoista. Pahdoilla tavataan melko harvinaista pahtarikkoa (Saxifraga nivalis) useita kymmeniä yksilöitä. Varjoisilla pahdoilla viihtyy myös muutamia harvalukuisia pieniä saniaisia. Kartoituskäynnin yhteydessä tavattiin mm. haurasloikko (Cystopteris fragilis) sekä tunturi- ja karvakiviyrtti (Woodsia alpina ja W. ilvensis ). Kurun itärinteessä olevalta lähteeltä löydettiin lapinlinnunsilmä, lehtotesma ja pohjanhorsma. Joen rannoilla tavattiin mm. tunturihärkki, lapinlauha ja kellosinilatva.

Hannukaisen alueella lähteitä on runsaasti. Jo mainittujen paikkojen lisäksi lähteitä löytyy runsaasti mm. Kivivuopionojan varrelta sekä Laukupuolijänkän ja Pöllöläntievan ympäristöstä. Näillä alueilla lähteitä ja lähdepuroja on monipuolisesti, mutta niiden kasvillisuus on pääsääntöisesti melko tavanomaista ja yleisimmistä jo mainituista lähdelajeista koostuvaa.

Muista kohteista Hannukaisen alueelta voi mainita sen pohjoisosissa oleva luonnontilaiset suot, Laulukarhakkajänkän ja Aavavuoman. Suot ovat ravinteisuudeltaan enimmäkseen karuja rimpinevoja, joiden kasvillisuudessa ei ole suurempia erikoisuuksia. Lisäksi yhtenä kohteena voi mainita Valkeajoen kala-altaiden itäpuolella olevan pienen kedon, jonka kasvillisuudesta löytyy mm. ketonoidanlukko ja sopulinsara.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

6LUONTOTYYPPIEN JA LAJISTON SUOJELULLINEN ASEMA

6.1Suojellut luontotyypit

6.1.1Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit

Luonnonsuojelulailla suojellaan harvinaisia ja pienialaisena esiintyviä luontotyyppejä. Tällaisia luonnonsuojelulain suojeltuja luontotyyppejä selvitysalueelta ei löytynyt.

6.1.2 Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt

Talousmetsissä voidaan erottaa luonnon monimuotoisuudelle arvokkaita elinympäristöjä, jotka poikkeavat tavanomaisesta metsäluonnosta. Kohteiden tulee olla luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Metsälaissa asetetaan arvokkaiden elinympäristöjen säilyttämisen velvoitetaso.

Kolarin kartoitusalueilla erilaisia metsälakikohteita sisältäviä kuvioita voitiin nimetä yhteensä 210 kappaletta.

Taulukko 3. Metsälakikohteita sisältävien luontotyyppikuvioiden lukumäärä osa-alueittain (samalla kuviolla voi olla useita metsälakikohteita).

Taulukko 4. Eri metsälakikohteiden lukumäärä osa-alueittain.

6.1.3Vesilain suojellut luontotyypit

Vesilain suojellut luontotyypit ovat arvokkaita luonnon monimuotoisuuden kannalta. Ne ovat pienialaisia luontotyyppejä. Vesilain 15 § perusteella toimenpiteet, jotka voivat muuttaa alle 1 hehtaarin lammen tai järven säilymistä luonnontilaisena ovat kiellettyjäLapin läänin ulkopuolella. Alle 1 hehtaarin kokovaatimuksen täyttäviä vesiä selvitysalueella on 35. Vesilain reunaehdosta huolimatta näitä vesiä koskee ympäristönsuojelulain perusteella pilaamiskielto. Lisäksi lampien välitön lähiympäristö on metsälain erityisen tärkeä elinympäristö.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Taulukko 5. Selvitysalueiden pienet lammet

Osa-aluelampi (lkm) sijaintikuviot

Äkäsjokisuu 11 37, 182, 234, 238, 257

Rautuvaara 1528, 105, 231, 237, 252, 264, 268, 269, 287, 305, 312, 315, 318

Hannukainen 7 456, 461, 641, 685, 898, 922

Malmivaara 2357, 381

Selvitysalueilla esiintyvät lähteet on esitetty karttaliitteissä 8, 12 ja 16. Yhteensä Kolarin selvitysalueilla on paikallistettuna 127 lähteikköä, lähdettä tai tihkupintaa. Suurin osa lähteistä on täysin luonnontilaisia. Lisäksi lähteiden kasvistollinen arvo on erittäin suuri.

Taulukko 6. Selvitysalueiden lähteiden lukumäärä.

Alueen järviä, jokia, lampia, lähteitä ja puroja koskee vesilain muuttamiskielto, sillä lähteiden, vedenjuoksu-uomien tai muiden vesistöjen luonnontilan muuttaminen

6.2Suojeltu lajisto

Suojeltu lajisto esitetään taulukkomuodossa liitteessä 22.

6.2.1Uhanalaiset lajit

Lajien uhanalaisuus on arvioitu Suomen lajien uhanalaisuus 2000 -arvioinnissa määrällisten kriteerien perusteella (kriteerit A-E). Kriteerit koskevat ensi sijassa kannan, levinneisyysalueen ja esiintymisalueen suuruutta ja muutoksia (kts. tarkemmin Rassi ym. 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000).

Äärimmäisen uhanalainen (CR): lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta minkä tahansa uhanalaisuuskriteerin perusteella määriteltynä.

Erittäin uhanalainen (EN): laji ei täytä äärimmäisen uhanalaisten kriteerejä, mutta siihen kohdistuu erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä luonnosta minkä tahansa uhanalaisuuskriteerin perusteella määriteltynä.

Vaarantunut (VU): laji ei täytä edellisten luokkien kriteerejä, mutta siihen kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta minkä tahansa uhanalaisuuskriteerin perusteella määriteltynä.

Silmälläpidettävä (NT): taantuneita tai harvinaisia lajeja, jotka lähes täyttävät vaarantuneiden kriteerit. Lisäksi huonosti tunnetut lajit, joiden elinympäristöjen tiedetään olevan uhanalaisia tai taantuvia.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Elinvoimainen (LC): lajit, jotka ovat hyvin tunnettuja ja jotka ovat yleisiä tai runsaita tai joiden kanta on niin vakaa, että ne eivät ole uhanalaisia. Lajien säilyminen arvioidaan turvatuiksi.

Kartoitusalueella havaittiin kaikkiaan yksitoista kasvilajia, jotka kuuluvat johonkin uhanalaisuusluokkaan. Havaittujen lajien joukossa on yksi äärimmäisen uhanalainen ja yksi erittäin uhanalainen kasvilaji.

Taulukko 7. Kartoitusalueella tavatut uhanalaiset kasvilajit.

Laji Uhanalaisuusluokka

kaitakämmekkä Dactylorhiza traunsteineri vaarantuneet

lapinkämmekkä Dactylorhiza lapponica vaarantuneet

lettorikko Saxifraga hirculus vaarantuneet

lettosara Carex heleonastes vaarantuneet

veripunakämmekkä Dactylorhiza incarnata var. cruenta vaarantuneet ketonoidanlukko Botrychiumlunaria silmälläpidettävät

otalehtivita Potamogeton friesii silmälläpidettävät

suopunakämmekkä Dactylorhiza incarnata var. incarnata silmälläpidettävät velttosara Carex laxa silmälläpidettävät

Lapinkämmekällä oli alueella useita esiintymiä, Äkäsjokisuussa 17 kuviolla ja Hannukaisessa kahdella kuviolla. Äkäsjokisuun osa-alueella oli lisäksi neljällä kuviolla kaitakämmekän, yhdellä kuviolla veripunakämmekän, kuudella kuviolla lettorikon ja kuudella kuviolla lettosaran esiintymiä. Silmälläpidettävistä lajeista ketonoidanlukko esiintyi viidellä kuviolla Äkäsjokisuussa ja yhdellä kuviolla Hannukaisessa, suopunakämmekkä kuudella kuviolla Äkäsjokisuussa, velttosara kahdella kuviolla Hannukaisessa ja otalehtivita yhdellä kuviolla Äkäsjokisuussa.

6.2.2Alueellisesti uhanalaiset lajit

Suomen lajiston uhanalaisuus 2000 –arvioinnissa tarkasteltiin myös alueellisesti uhanlaista lajistoa. Alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa arvioitiin valtakunnallisesti silmälläpidettävien (NT) ja elinvoimaisten (LC) lajien uhanalaisuutta metsäkasvillisuusvyöhykkeisiin perustuvilla alueilla. Käytössä on vain yksi luokka (alueellisesti uhanalaiset, RT).

Kartoitusalue kuuluu alueellisessa uhanalaisluokituksessa vyöhykkeeseen pohjoisboreaalinen, PeräPohjola. Kartoitusalueella havaittiin kolme alueellisestiuhanalaista kasvilajia:

harsusara Carex rariflora esiintyy 1 kuviolla

lettonuppisara Carex capitata esiintyy 6 kuviolla

lapinvehnä Elymus mutabilis yleinen Muonionjoen rannalla

6.2.3Rauhoitetut lajit

Luonnonsuojelulain 42 perusteella luonnonvarainen kasvilaji voidaan rauhoittaa koko maassa tai

jossakin osassa maata, jos sen olemassaolo käy uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi. Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin rauhoitetun kasvin siemeniä.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Havaittujen rauhoitettujen kasvilajien joukossa oli yksi äärimmäisen uhanalainen kasvilaji. Kartoitusalueella havaittiin tämän lisäksi kuusi (yht. 7) koko maassa rauhoitettua kasvilajia:

lapinkämmekkä Dactylorhiza lapponica

lapinleinikki Ranunculus lapponicus

lettorikko

Saxifraga hirculus

pohjanmasmalo Anthyllis vulneraria ssp. lapponica (incl. ssp. fennica)

soikkokaksikko Listera ovata

veripunakämmekkä Dactylorhiza incarnata ssp. cruenta

6.2.4Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V – liitteen lajit

EU:n luontodirektiivin yleistavoite on saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana. Lajin on pitkällä aikavälillä säilyttävä luontaisessa ympäristössään, eikä sen luontainen levinneisyysalue saa supistua. Lisäksi lajin elinympäristöjä tulee olla riittävästi turvaamaanlajinsäilyminenpitkälläaikavälillä.Luontodirektiivikieltäätiettyjenkasvilajien hävittämisen, keräämisen ja siihen rinnastettavan toiminnan sekä kaupallisen käytön. Direktiivin tarkoittamat kasvilajit on lueteltu direktiivin liitteissä II, IV ja V.

II-liite: eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura 2000 -verkosto).

IV-liite: eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Lajien tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen ja kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kiellosta voi hakea poikkeusta.

V-liite: eläin- ja kasvilajit, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä.

Havaittujen direktiivilajienjoukossa oli yksi äärimmäisen uhanalainen kasvilaji (mainittu liitteissä II ja IV). Kartoitusalueella havaittiin tämän lisäksi kolme (yht. 4) luontodirektiivin liitteissä lueteltua kasvilajia:

lapinleinikki Ranunculus lapponicus Liitteet II, IV

lettorikko Saxifraga hirculus Liitteet II, IV riidenlieko Lycopodium annotinum Liite V

6.2.5Suomen vastuulajit

Vastuulajien suojelulla pyritään suojelemaan lajeja Euroopan mittakaavassa. Uhanalaisten lajien toinen seurantatyöryhmä on määrittänyt eliölajilistat, joiden säilyttämisessä Suomella voidaan osoittaa olevan merkittävä kansainvälinen vastuu. Vastuun perusteella lajien seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja niiden kasvupaikat on otettava huomioon maankäytön suunnittelussa. Putkilokasvien kohdalla Suomen vastuulajeiksi on määritelty tietyin ehdoin lajit, joiden Euroopan kannasta on arvioitu olevan Suomessa vähintään 20 %. Vastuulajit on luokiteltu edelleen niiden arvioituina osuuksina Euroopan kannasta. I-lajeista Suomen kannan koko on 15–30 %, II-lajeista 30–45 % ja III-lajeista yli 45 % Euroopan kannasta. Havaittujen vastuulajien joukossa oli yksi äärimmäisen uhanalainen ja yksi erittäin uhanalainen kasvilaji. Kartoitusalueella havaittiin näiden lisäksi kahdeksan (yht. 10) Suomen vastuulajeiksi määriteltyä kasvilajia:

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Luokka I

kellosinilatva Polemonium acutiflorum lapinlinnunsilmä Chrysosplenium tetrandrum

vaaleasara Carex livida

Luokka II

pohjanhoikkaängelmä Thalictrum simplex ssp. boreale

Luokka III

lapinleinikki Ranunculus lapponicus

lettorikko Saxifraga hirculus

lettosara Carex heleonastes

punakonnanmarja Actaea erythrocarpa

6.2.6Muut alueella harvalukuiset tai harvinaiset kasviesiintymät

Kartoitusalueella havaittiin paljon kasvilajeja, jotka eivät kuulu mihinkään yllä olevaan suojelujaotteluun. Alla lueteltujen kasvilajien joukossa on sekä alueellisesti että valtakunnallisesti harvinaisia tai harvalukuisia lajeja sekä selvitysalueella vähälukuisia lajeja. Kaikki kartoitusalueella havaitut kasvi- ja sammallajit esitetään liitteessä 20.

harajuuri Corallorhiza trifida tunturikiviyrtti Woodsia alpina haurasloikko Cystopteris fragilis pahtarikko Saxifraga nivalis hentosuolake Triglochin palustris pikkutervakko Viscaria alpina pohjanlehtotähtimö Stellaria nemorum ssp. nemorum pohjakallioinen Erigeron acer ssp. politus

kalkkimaariankämmekkä Dactylorhiza maculata ssp. fuchsii hetehorsma Epilobium alsinifolium

karvakiviyrtti Woodsia ilvensis pohjanruttojuuri Petasites frigidus

keltaängelmä Thalictrum flavum pussikämmekkä Dactylorhiza viride

lapinlauha Deschampsia atropurpurea siperiansinivalvatti Mulgedium sibiricum

lapinkuusio Pedicularis lapponica sopulinsara Carex macloviana

lapinsara Carex lapponica tunturihärkki Cerastium alpinum

lapinvesitähti Callitriche hamulata lähdepohjanleinikki Ranunculus hyberboreus ssp hyberboreus

lettohapsisara Carex capillaris ssp. capillaris

tunturikurjenherne Astragalus alpinus

lettotähtimö Stellaria crassifolia yövilkka Goodyera repens lähdehetekaali Montia fontana

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

7LÄHIALUEEN SUOJELUALUEET

Kartoitetun alueen lähialueella on yhteensä neljä varsinaista metsä- ja suoluontotyyppien ja kasvillisuuden suojelualuetta tai -aluekokonaisuutta, jotka kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Lisäksi lähialueella on kaksi vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvaa aluetta sekä yksi harjujensuojeluohjelmaan ja yksi lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva alue.

7.1Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet

7.1.1 Niesaselkä (FI 130 0706)

Niesaselkä on vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva 1950 hehtaarin laajuinen arvokas vanhan metsän alue. Alueen metsät ovat noin 150 200 vuotta vanhoja mänty- ja kuusimetsiä ja alueella on muutamia vanhoja ja järeitä haavikoita. Rinteiden vesilaskujen ympäristöissä on pienialaisia lehtomaisia kankaita ja lettokorpia. Alueella esiintyy useita uhanalaisia kääpiä ja putkilokasveja. Alue sisältyy Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena. Suojelukokonaisuus sijaitsee Rautuvaaran kartoitusalueelta noin kilometrin etäisyydellä (Ympäristöhallinto 2008a).

Taulukko 8. Niesaselän -Natura-alueen luontodirektiivin luontotyypit.

Luontotyyppi osuus pinta-alasta Boreaaliset luonnonmetsät 80 % * Aapasuot

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

*) priorisoitu luontotyyppi

7.1.2 Teuravuoma-Kivijärvenvuoma (FI 130 0701)

Alue koostuu kolmesta aapasuokokonaisuudesta, joiden kokonaispinta-ala on 5788 ha. Puolet aapojen pinta-alasta on keski- ja vähäravinteisia nevoja. Teuravuoma on pääosiltaan rimpinevaa, ruohoista rimpinevaa tai rimpilettoa. Letot ovat edustavia. Reunaosissa ja saarekkeissa on rahkarämeitä, nevarämeitä ja rääseikkökorpia. Kivijärvenvuoma on jänteisempää. Alue on hyvä lintusuo, kahlaajia ja sorsalintuja on runsaasti ja alue kuuluu Natura-verkostoon lintudirektiivin mukaisena SPA- ja luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena. Kohdetta esitetään myös liitettäväksi merkittävien kosteikkojen luetteloon eli ns. Ramsar-kohteeksi. Suojelualue sijaitsee noin 11 kilometrin etäisyydellä Rautuvaaran kartoitusalueesta etelä-kaakkoon (Ympäristöhallinto 2008b).

Taulukko 9. Teuravuoma-Kivijärvenvuoman alueella esiintyvät luontodirektiivin luontotyypit.

Luontodirektiivin luontotyypit

*Aapasuot 89 %

*Boreaaliset luonnonmetsät 8 %

Letot 7 %

Humuspitoiset lammet ja järvet 1 %

*Puustoiset suot 1 %

*) priorisoitu luontotyyppi

Taulukko 10. Teuravuoma-Kivijärvenvuoman alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen II lajit.

Luontodirektiivin liitteen II lajit

saukko Lutra lutra

lettosiemenkotilo Vertigo geyeri

lapinsirppisammal Hamatocaulis lapponicus

kiiltosirppisammal Hamatocaulis vernicosus

lettorikko Saxifraga hirculus

7.1.3 Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue (FI 130 1912)

Tornionjoen - Muonionjoen Suomen puoleisen vesistöalueen vesipinta-ala lukuun ottamatta Tengeliönjoen vesistöaluetta on noin 32 000 hehtaaria. Tengeliönjoen vesistöalue ei kuulu alueeseen, koska se on rakennettu voimatalouskäyttöä varten. Myös Martimojoen ja Liakanjoen vesistöalueet on rajattu alueen ulkopuolelle, koska niiden luonnontila on ruoppausten, perkausten ja ojitusten vuoksi voimakkaasti muuttunut. Tornion – Muonionjoen vesistöalueesta n. 70 % kuuluu boreaaliseen ja 30 % alpiiniseen vyöhykkeeseen.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Jokireitin pituus Kilpisjärveltä Perämerelle on yhteensä noin 500 kilometriä. Koko Suomen puoleisen vesistön jokipituus on yhteensä 3600 kilometriä. Jokireitin ylin osa, Könkämäeno, saa alkunsa Kilpisjärvestä 473 metrin korkeudesta ja se laskee Käsivarren tunturiylänköä pitkin noin 90 kilometrin matkalla 142 metriä. Könkämäenon ja toisen latvahaaran Lätäsenon yhtyessä Kaaresuvannon yläpuolella joki saa nimekseen Muonionjoki. Muonionjoen pituus on yhteensä 230 kilometriä ja putouskorkeutta tällä jaksolla on 205 metriä. Muonionjoki laskee Lappean kohdalla Ruotsin puolelta tulevaan Tornionjokeen. Tornionjoen pituus Muonionjoen yhtymäkohdasta mereen saakka on 180 kilometriä ja putouskorkeutta tällä suhteellisen alavalla Tornionjokilaakson alueella on 126 metriä. Huomattavimpia Tornion-Muonionjoen Suomen puoleisia sivujokia ovat Lätäseno, Jietajoki, Tarvantojoki, Palojoki, Jerisjoki, Äkäsjoki, Ylläsjoki, Naamijoki ja Martimojoki. Suurimmat järvet vesistöalueella ovat Kilpisjärvi, Jerisjärvi ja Äkäsjärvi.

Veden laadun suhteen Könkämäeno ja Muonionjoen yläosa ovat luonnontilaisia, hyvin vähän kuormitettuja vesistöjä. Könkämäeno on hyvin kirkasvetinen ja karu vesistö, joka kuuluu vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan luokkaan I eli erinomainen. Humuspitoisten sivuvesien vaikutuksesta veden väri kohoaa jo Muonionjoen yläosalla, mistä johtuen Muonionjoki ja Tornionjoki kuuluvat Muonion alapuolelta lähtien laatuluokkaan II eli hyvä. Veden ravinnepitoisuudet kohoavat joen latvaosilta alajuoksulle tultaessa, mutta suurimmaksi osaksi jokea voidaan pitää karuna vesistönä. Ainoastaan joen alaosaa voidaan pitää lievästi rehevänä. Ihmistoiminnasta aiheutuva kuormitus painottuu joen alaosalle, missä suurimmat kuormittajat ovat maa- ja metsätalous sekä taajamien ja haja-asutuksen jätevedet.

Tornionjoki on arvokas vaelluskalajoki, sillä Suomessa on Tornionjoenlisäksi enää Simojoessa luonnonvaraisesti lisääntyvä Itämeren lohikanta. Jokeen nousee kutemaan myös meritaimen ja vaellussiika. Tärkeitä saaliskaloja ovat myös hauki, harjus, ahven ja siika. Näiden kalalajien lisäksi Tornion - Muonionjoessa esiintyy 17 muuta kalalajia. Tornionjokilaakso rannikolta Pellon korkeudelle saakka on suurimmaksi osaksi maatalouden muovaamaa kulttuurimaisemaa.

Tornionjokilaakso Tornion kaupungin pohjoispuolelta lähelle Ylitornion taajamaa kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Tornion - Muonionjoki on Kalixjoen ohella ainoa Suomen ja koko EU:n säännöstelemätön suuri (keskivirtaama yli 350 m3/s) jokivesistö. Veden laatu vesistöalueella on suurimmaksi osaksi hyvä tai erinomainen. Alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena (Ympäristöhallinto 2008c).

Taulukko 11. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen luontodirektiivin luontotyypit.

Luontodirektiivin luontotyypit

Osuus suojelualueen pinta-alasta

Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit 100 %

Taulukko 12. Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen luontodirektiivin liitteen II lajit.

Laji

saukko Lutra lutra

7.1.4Ylläs-Aakenus (FI 1300618)

Ylläs-Aakenuksen alue on laaja 38 646 hehtaarin ja kolmen kunnan alueelle ulottuva suojelualue, joka käsittää vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvan Ylläs-Pallas -alueen, soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvat Iso-Latvavuoma-Kellojänkä-Aakenustunturin sekä Neuvo-Pietarinalueen. Lisäksi alueeseen kuuluu Varkaankurun alue, joka on lehtojensuojeluohjelmassa. Natura-alue on osa Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Noin puolet alueesta käsittää tuoreen kankaan yli 200-vuotiaita luonnontilaisia kuusikoita. Eri aikoina palaneita lehtipuuvaltaisia metsiä on noin 1000 hehtaaria. Tuntureista tulevien vesilaskujen ja purojen varsilla on lehtomaisia metsiä. Lahopuuta, raitoja ja haapoja on runsaasti. Alueella on myös ultraemäksisiä kallioita.

Neuvo-Pietarin alueen itäpuoli on kohosuon tyyppistä rahkarämeineen ja lampineen. Muualla suotyyppi on rimpinevaa, -lettoa tai nevarämettä. Allikoiden ja rimpien ansiosta alue on hyvä lintusuo.

Lettoja alueella on kokonaisuudessaan noin 0,8 % eli 300 hehtaaria. Puustoisia soita on kohteella yhteensä 7 %. Alueen luonto vaihtelee puuttomista tunturipaljakoista reheviin lehtoihin. Aapasuot ovat etupäässä ohutturpeisia rinnesoita. Ylläs-Pallas-Ounastunturin alueella on useiden uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien esiintymiä. Alue kuuluu Natura-verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCIalueena (Ympäristöhallinto 2008d). Alue sijaitsee noin 7 kilometrin etäisyydellä Hannukaisen kartoitusalueesta.

Taulukko 13. Ylläs-Aakenuksen -Natura -alueen luontodirektiivin luontotyypit.

Luontotyyppi osuus pinta-alasta

*Boreaaliset luonnonmetsät 65 %

* Aapasuot 15 %

* Puustoiset suot 4 %

Vaihettumissuot ja rantasuot 3 %

Alpiiniset ja boreaaliset tunturikankaat 2 %

Humuspitoisen lammet ja järvet <1 %

Pikkujoet ja purot <1 %

Fennoskandian lähteet ja lähdesuot <1 %

Letot <1 %

Kasvipeitteiset silikaattikallio <1 %

Boreaaliset lehdot <1 %

*) priorisoitu luontotyyppi

Taulukko 14. Ylläs-Aakenuksen -Natura-alueen luontodirektiivin liitteen II lajit.

Luontodirektiivin liitteen II lajit

saukko Lutra lutra

lapinleinikki Ranunculus lapponicus

lettorikko Saxifraga hirculus

2 uhanalaista lajia

7.2Vanhojen metsien suojeluohjelma

7.2.1Kiuasselkä (AMO 120255)

Vanhat metsät ovat merkittäviä luonnon monimuotoisuudelle. Niissä esimerkiksi elää 31 % Suomen uhanalaisista metsälajeista. Suurimmat metsien uhanalaiset eliöryhmät ovat sienet ja kovakuoriaiset.

Lisäksi Suomessa elää useita itäisen taigan lajeja, joita ei tavata muualla Länsi-Euroopassa.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Kiuasselkä on noin 901 hehtaarin suuruinen suojelualue, joka sijaitsee noin 2,5 kilometrin etäisyydellä länteen Hannukaisen kartoitusalueesta (Hertta-tietokanta 2008).

7.2.2Pahtajärvi (AMO 120253)

Pahtajärvi on noin 460 hehtaarin laajuinen vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva alue, joka sijaitsee noin 5,5 kilometrin etäisyydellä Hannukaisen kartoitusalueesta pohjois-luoteeseen (Herttatietokanta 2008).

7.3Harjujensuojeluohjelma

7.3.1Pakasaivon harjujensuojelualue (HSO 120148)

Pakasaivon harjujensuojelualue on 823 hehtaarin laajuinen ja sijaitsee noin 2,5 kilometrin etäisyydellä Hannukaisen kartoitusalueesta luoteeseen (Hertta-tietokanta 2008).

7.4Lehtojensuojelualueet

7.4.1Mustavuoman lehtojensuojelualue (LHA 120041)

Mustavaaran noin 45 hehtaarin laajuinen lehtojensuojelualue sijaitsee noin 6 kilometrin etäisyydellä Hannukaisen kartoitusalueesta ja noin 8,0 kilometrin etäisyydellä Rautuvaaran vanhan kaivosalueen saostusaltailta (Hertta-tietokanta 2008).

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

8YHTEENVETO

Northland Resources Inc. valmistelee kaivoshanketta Kolarissa. Hankealue sijoittuu Kolarin kunnan pohjoisosiin ja se voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen – Äkäsjokisuuhun, Rautuvaaraan ja Hannukaiseen. Osana suunnitelluille kaivostoiminta-alueille tehtyjä perustilaselvityksiä alueelle tehtiin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset vuosien 2007 ja 2008 aikana. Selvitysten maastotyöt tehtiin kumpanakin vuonna heinä-lokakuussa. Kartoitusten tarkoituksena oli selvittää alueen luontotyypit sekä kasvillisuus. Maastokartoituksissa keskityttiin ennalta arvokkaiksi tiedettyihin ja maastossa tai kartalta mahdollisesti arvokkaiksi havaittuihin kohteisiin. Erityistä huomiota kiinnitettiin uhanalaisen tai suojellun kasvillisuuden esiintymiseen. Kartoituksissa huomioitiin myös metsälain 10 § mukaiset tärkeät elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 § mukaiset suojellut luontotyypit sekä erilaiset vesistöt ja vesilain suojaamat elinympäristöt.

Koko kartoitusalueen suurimmat kangasmetsäalueet sijoittuvat vaarojen ympärille. Laajimmat kankaat ovat Kuervaaran, Malmivaaran ja Rautuvaaran ympäristössä sekä Hannukaisen osa-alueen luoteisosassa. Metsät ovat suurelta osin kuivia ja karuja. Mäntyvaltainen variksenmarjamustikkatyypin kangas (EMT) on metsätyypeistä yleisin. Yleisiä ovat myös mustikka-kanervajäkälätyypin kuiva kangas (MCClT) sekä seinäsammal-mustikkatyypin tuore kangas (HMT). Sekapuustoisuus on kankailla varsin yleistä. Reheviä metsätyyppejä tavataan kartoitusalueella vähän. Lehtomaista kangasta (GMT) esiintyy muutamilla kuvioilla ja kosteaa kotkansiipityypin lehtoa yhdellä kuviolla. Näillä kuvioilla kasvillisuus on monipuolista jarehevää. Muutoin metsien kasvillisuus koostuu tyypillisestä kangasmetsien niukasta lajistosta. Muutamina harvalukuisempina lajeina tavattiin kuitenkin mm. yövilkka, ketonoidanlukko, punakonnanmarja ja tunturihärkki sekä pohjanmasmalo ja tunturikurjenherne. Metsät ovat suurelta osin metsätalouden piirissä, joten niiden luonnontilaisuus on heikko. Laajoja hakkuuaukeita ja taimikoita esiintyy erityisesti Hannukaisen ja Rautuvaaran osa-aleilla. Täysin luonnontilaisia metsiä esiintyy hyvin vähän ja vain pieninä kuvioina. Eniten luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä löytyy Rautuvaaran alueen eteläosista.

Kartoitusalueella on varsin runsaasti virtavesiä. Äkäsjoki virtaa kaikkien osa-alueiden läpi. Muonionjoki rajaa Äkäjokisuun osa-aluetta etelästä.Muina pienempinä jokina kartoitusalueelta löytyy Mannajoki, Niesajoki, Sivakkaoja, Kylmäoja, Valkeajoki, Kivivuopionoja jaKuerjoki. Kuerjoen alajuoksulla sijaitsee maisemiltaan ja kasvillisuudeltaan erikoinen Kuerlinkkojen köngäs ja rotkolaakso. Virtavesien varteen sijoittuu useita reheviä kohteita, mm. luhtia, lettoja ja korpia. Järviä kartoitusalueella on vähän. Mannajärvi on alueen suurin järvi, Pieni Mannajärvi ja Rautujärvi ovat pienempiä. Muita pieniä lampia ja puroja alueelta löytyy useita. Suurimmat vesistöt ovat vanhojen kaivosalueiden altaita, joita on jokaisella osa- alueella.

Kartoitusalueen merkittävimpiä piirteitä on runsas lähteisyys. Erilaisia lähteitä, lähteikköjä ja tihkupintoja löydettiin yhteensä 127 kappaletta. Ne edustavat monin paikoin kartoitusalueen arvokkainta luontoa, sillä kasvillisuus lähteiden ympäristössä on usein hyvin omaleimaista ja sisältää mielenkiintoisia lajeja, kuten lapinlinnunsilmä, lähdehetekaali sekä lähdepohjanleinikki. Useimmista lähteistä alkunsa saavat lähdepurotovat myös paikoin erittäin edustavia.

Toinen merkittävä piirre kartoitusalueella on Äkäsjokisuun osa-alueen lettoisuus. Erilaisia lettoja Äkäsjokisuun osa-alueelta löytyy yhteensä 43 kuviolta. Ne edustavat koko kartoitusalueen rehevimpiä luontotyyppejä. Kasvillisuus on paikoin erittäin edustavaa, lajistossa esiintyy useita suojeluarvon omaavia kasveja. Kämmekät ovat paikoin lettokuvioilla erityisen runsaita. Varsinkin kirkiruoho on hyvin yleinen rehevimmillä suokuvioilla. Myös lapinkämmekkä esiintyy useilla

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

lettokuvioilla. Lähteisten lettokuvioiden arvolajina esiintyy lettorikko, jota esiintyy yhteensä kuudella kuviolla, muutamin paikoin jopa runsaasti.

Kartoitusalueen suot ovat aapasuoalueelle tyypillisesti enimmäkseen hyvin märkiä ja vetisiä. Monilla suotyypeillä luhtaisuus on hyvin yleistä, mikä lisää soiden ravinteisuutta paikoin merkittävästi. Varsinaisia luhtia esiintyy tyypillisesti vesistöjen varsilla. Sara- ja ruoholuhdat muodostavat paikoin varsin reheviä kasvupaikkoja. Monin paikoin ojien ja purojen varret ovat lähes läpipääsemättömiä pajuluhtia. Vesistöjen läheisyydessä luhtaisuutta ilmenee rämeilläkin,jolloin kasvillisuudessa esiintyy yleisesti pajuja ja suuria ruohoja.

Äkäsjokisuun osa-alueella suot ovat ravinteisia. Lettojen lisäksi esiintyy useita erilaisia keskiravinteisia suotyyppejä. Rautuvaaran ja Hannukaisen osa-alueilla soiden ravinteisuus on huomattavasti vähäisempää. Keskiravinteisia suotyyppejä löytyy vähemmän ja lettoja esiintyy vain muutamilla pienillä kuvioilla. Suurin osa soista onkin erilaisia vähäravinteisia tyyppejä. Usein ne muodostavat suurempia yhtenäisiä kuvioita, erityisesti Hannukaisen osa-alueen pohjoisosassa. Erilaiset yhdistelmätyypin puustoiset rämenevat ovat koko kartoitusalueella hyvin yleisiä. Avoimet suot ovat koko kartoitusalueella pääsääntöisesti luonnontilaisia.

Puustoisia soita selvitysalueilta löytyy monipuolisesti soiden reuna-alueilta ja vesistöjen varsilta. Eri rämetyypit esiintyvät runsaina. Yleisimpiä tyyppejä ovat kangas- ja vaivaiskoivurämeet. Korpia esiintyy yleisimmin vesistöjen äärellä. Korpityypeistä yleisimpiä ovat melko karut kangaskorvet sekä puolukka- ja mustikkakorvet, mutta melko paljon löytyy myös rehevämpiä korpityyppejä, kuten ruoho- ja heinäkorpia. Rämeitä ja korpia esiintyy runsaasti myös erilaisissa yhdistelmätyypeissä.

Kartoituksissa löydettiin metsälain 10 § mukaisia tärkeitä elinympäristöjä yhteensä 210 kuviolta. Niistä ehdottomasti suurin osa on lähteiden, lähteikköjen ja tihkupintojen ympäristöjä. Myös purojen varsia on runsaasti. Muita löydettyjä metsälain tarkoittamia tärkeitä elinympäristöjä ovat pienten lampien välittömät lähiympäristöt, ruoho- ja heinäkorvet, kosteat lehtolaikut, pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, rotkot ja kurut, jyrkänteet, kalliot ja kivikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat.

Kartoitusalueella tavattiin useita suojeluarvon omaavia kasvilajeja. Johonkin uhanalaisuusluokkaan kuuluvia kasvilajeja havaittiin kaikkiaan yksitoista. Kartoituksessa havaittiin yksi äärimmäisen uhanalainen ja yksi erittäin uhanalainen kasvilaji. Vaarantuneita kasvilajeja löydettiin kaikkiaan viisi –kaitakämmekkä (Dactylorhiza traunsteineri), lapinkämmekkä ( Dactylorhiza lapponica ), lettorikko, lettosara ja veripunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata var. cruenta ). Silmälläpidettäviä kasvilajeja löydettiin neljä – ketonoidanlukko, otalehtivita, suopunakämmekkä ja velttosara. Alueellisesti uhanalaisia lajeja havaittiin kolme – harsusara, lettonuppisara, lapinvehnä. Havaituista lajeista seitsemän on rauhoitettuja – lapinkämmekkä, lapinleinikki, lettorikko, pohjanmasmalo, soikkokaksikko, veripunakämmekä ja lisäksi äärimmäisen uhanalainen laji. EU:n luontodirektiivilajeja löydettiin neljä – lapinleinikki, lettorikko, riidenlieko ja äärimmäisen uhanalainen laji. Suomen vastuulajeja löydettiin kaikkiaan kymmenen – kellosinilatva, lapinlinnunsilmä, vaaleasara, pohjanhoikkaängelmä, lapinleinikki, lettorikko, lettosara, punakonnanmarja sekä lisäksi äärimmäisen ja erittäin uhanalaiset lajit.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

9SANASTO

boreaalinen vyöhyke (ruots. Boreal region , engl. Boreal region ): arktisen vyöhykkeen eteläpuolella sijaitsevan yhtenäisen havumetsän luonnehtima kasvillisuusvyöhyke.

eliömaakuntajaottelu : Suomi on jaettu 21 eri eliömaakuntaan pääosin ilmaston ja eliöstön mukaan.

eutrofinen l. runsasravinteinen (ruots. eutrof, näringsrik, engl. eutrophic): kasvupaikka, jossa kasvit saavat helposti ravinteita. Pääravinteista typpeä ja fosforia ei ole välttämättä enempää kuin karuilla kasvupaikoilla, mutta kasvien saatavilla olevien karbonaatti-ionien määrä sekä muut ekologiset tekijät, kuten aerobisuus/anaerobisuus tai ravinteiden suhteet sekä niiden liukenevuuden ja pH-välinen suhde vaikuttavat asiaan. Eutrofialla on omia indikaattorilajeja.

jänne (ruots. sträng , engl. tendon): aapasuon pitkänomainen, rimpivesien salpaajana toimiva välitai mätäspintamuodostuma, kasvillisuudeltaan välipintanevaa, -lettoa tai jotakin rämetyyppiä.

kalkkivaikutus: maaperän kalkkikivestä liukenevien ravinteiden näkyminen kasvillisuudessa.

kaltio (ruots. källa, engl. spring ): Pohjois-Suomessa lähteistä käytetty nimitys.

kenttäkerros (ruots. fältskikt, engl. field layer): tavallisesti metsän kasvillisuuteen kuuluva kerros, jonka muodostavat pääasiassa ruohovartiset kasvit.

keskustavaikutus (ruots. center effekt , engl. inherent nutrient effect): suon ravinnetalouteen vaikuttava tila, jossa suoekosysteemi elää sateen ja turpeen itsensä sisältämien ravinteiden turvin. Suo ei saa ravinteita muista ekosysteemeistä paitsienintään keväällä ympäristön lumensulamisvesistä. Keskustavaikutus ilmenee nevaisuutena, lettoisuutena tai rämeisyytenä.

korpi (ruots. kärr , engl. spruce mires): soiden päätyyppiryhmä, jonka puusto kuusta ja/tai lehtipuita ja pensaita ja jonka kenttäkerroksessa metsävarvut ja/tai ruohot ja heinät ovat yleisiä. Korpisuuden synnyttämä ravinnelisä tulee mineraalimaasta tai pinnanalaisesta vesivirtailusta; ravinnelisän johdosta korpiset kasvupaikat ovat meso- tai meso-eutrofisia. Korpikasvillisuus ilmenee harvoin puhtaana vaan yleensä yhdessä lähteisyyden tai luhtaisuuden kanssa.

kuntta (ruots. ytjord , engl. topsoil): pintamaa, joka käsittää varpukerroksen ja sammalkerroksen. Kunttaantumisella tarkoitetaan yleensä metsämaan turvekerroksen paksuuntumista, jonka seurauksena suokasvillisuus voi runsastua.

linkka: vanha lappalainen nimitys pienelle vesiputoukselle.

letto (ruots. rikkärr, engl. eutrophic fen): soiden päätyyppiryhmä, joiden suot ovat nevojen tapaan avosoita tai muodostavat yhdistelmätyyppejä erityisesti rämeiden kanssa. Ulkonäön perusteella lettoja on vaikea erottaa nevoista. Reunavaikutteisilla välipintatyypeillä ruohojen runsaus voi olla silmiinpistävää, keskustavaikutteisilla mm. katajan, järviruo´on ja aitosammalten esiintyminen. Puhtaimmillaan lettoisuutta leimaa keskustavaikutteisuus ja eutrofisuus. Lettoisilla kasvupaikoilla ilmenee kuitenkin usein lisäravinnevaikutusta.

luhta (ruots. mad , engl. swamp): soiden päätyyppiryhmä, jolle on ominaista märkyys ja pysyvä tai ainakin pitkävaikutteisesti ja säännöllisesti ilmenevä (liikkuvien) pintavesien vaikutus (luhtaisuus).

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Eroaa vesikasvillisuudesta turvekerroksensa takia. Silti sammalpeite voi olla hyvinkin epäyhtenäinen tai puuttua kokonaan. Ruohoja voi olla runsaastikin. Luhdat ovat runsastuottoisia, ja niiden kenttäkerroskasvillisuus on kookasta, usein tiheääkin. Pohjakerros on usein aukkoinen tai luhtaisuutta ilmentävien aitosammalten peittämä. Luhdat ovat joko avoimia, pensaikkoisia tai puustoisia.

lähdesuo (ruots. källkärr , engl. spring vegetation): kasvillisuudeltaan pienialaisia, avoimia, usein aitosammalten leimaamia kenttäkerroksen kustannuksella. Voi esiintyä avolähteinä, lähdepuroina, suonreunan matalina tihkupintoina, mutta myös laaja-alaisempina. Lähdesoiden turvekerros on yleensä ohut. Termisesti lähteet ovat ympäristöään viileämpiä eli termisesti mereisiä.

mesotrofinen l. keskiravinteinen (ruots. mesotrof, engl. mesotrophic): ruohoiset suotyypit ovat usein mesotrofisia. Varsinkin ojitetut mesotrofiset suot ovat tuottoisia: oligotrofiset ja kasvupaikkansa suhteen laaja-alaiset (indifferentit) lajit kasvavat hyvin (esim. suursarat, raate, kurjenjalka ojittamattomilla ja puut ojitetuilla paikoilla): lisäksi omia mesotrofian indikaattorilajeja.

metsäkasvillisuusvyöhyke: Suomi on jaettu viiteen eri metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen pääosin ilmaston vaihtelun perusteella. Kullakin metsäkasvillisuusvyöhykkeellä metsätyypit muodostavat samankaltaisen viljavuussarjan.

metsätyyppi: samaan metsätyyppiin kuuluvia metsiköitä, joita luonnehtivat samanlainen lajikoostumus ja kasvillisuuden rakenne, kun puusto on saavuttanut tukkimetsäasteen ja on normaalisti sulkeutunutta.

muuttuma (ruots. förändrade myrtyp, engl. modified mire type ): ojituksen seurauksena syntyvä suotyyppiryhmä, jossa mm. seuraavia muutoksia: vedenpinta alentunut suokasvien ilmentämästä väli- ja rimpipintatasosta, monet väli- ja rimpipintakasvit vähentyneet tai hävinneet ja vaihtuvavetisyyttä sietävät siniheinä ja tupasluikka sekä metsälajit (mm. seinäsammal) runsastuneet. Muuttumilla kuivatuksen vaikutukset ovat tapahtuneet itse ojitusalueella. Tarkastelulla alueella yleisiä muuttumia ovat rimpisoiden mm. karhunsammalnevamuuttumat.

mätäspinta (ruots. fastmatta, engl. hummock level): kuivin suon hydrologisista pinnoista. Vedenpintanormaalisti yli 20 cm suon pinnasta, pH luku yleensä alhainen ja ravinteita niukemmin kuin väli- ja rimpipinnoilla.

neva (ruots. trädlös myr , engl. fen): suopäätyyppiryhmä, jonka suot ovat väli- ja rimpipintaisia avosoita, joilla korpi- tai rämekasvillisuuden osuus on alle 1/5. Yhdistelmätyypeillä kyseistä mätäspintakasvillisuutta on enemmän. Nevoja leimaa keskustavaikutteinen kasvillisuus, jolle ominaista on joko lyhytkortisuus, suur- tai rimpisaraisuus. Varpujen vallitsevuus ei ole nevoille ominaista.

oligotrofinen l. vähäravinteinen (ruots. oligotroph, näringsfattig engl. oligotrophic): minerotrofian alarajalla oleva ravinteisuustaso. Oligotrofiset kasvupaikat ovat yleensä keskustavaikutteisia väli- ja rimpipintanevoja sekä ohutturpeisia tupas- ja isovarpurämeitä tai heikosti reunavaikutteisia korpirämeitä: oligotrofiaa leimaa joukko laaja-alaisia, mutta ombrotrofisilta paikoilta puuttuvia lajeja.

ombrotrofinen l. sadevesiravinteinen (ruots. ombrotrof , engl. ombrotrophic ): karuin mahdollisuus suoekosysteemin hydrologisessa ravinnetaloudessa. Kasvupaikan suovesi on niin vähäravinteista,

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

että se lähenee monen ravinteen suhteen sadeveden ravinnetasoa eikä lisäravinteita tule ympäröiviltä alueilta. Ominainen keidassoille, pienempialaisena myös rahkarämeille ja paksuturpeisille tupasvilla- ja isovarpurämeille. Ombrotrofisten kasvupaikkojen kasvupaikkojen lajit ovat yleensä indifferenttejä, harvemmin pelkästään ombrotrofisia.

pohjakerros (ruots. bottenskikt , engl. ground layer ): tavallisesti metsän kasvillisuuskerroksesta käytetty nimitys, jonka muodostavat sammalet, jäkälät ja sienet.

pounikko l. paju-vaivaiskoivuräme (ruots. videkärr, engl. thin-peated hummock bog): Selvämättäistä kasvillisuusmosaiikkia, mätäsväleistä kasvillisuus saattaa puuttua. Puusto tyypillisesti harvaa kitukasvuista kuusta tai se puuttuu. Tyypin kasvillisuus on yleisimmillään mantereisilla Metsä- ja Tunturi-Lapin alueilla sekä itse tunturipaljakalla.

ravinteisuus (ruots. nutrition, engl. nutrition): ekosysteemin fysikaalisten ja kemiallisten kasvutekijöiden summa, vaikuttaa (ojitetulla suolla) kasvuympäristön tuottoon. Mitataan happamuuden avulla, mikä riippuu karbonaatti- (kalkki) pitoisuudesta. Trofiakäsite on happamuus/kalsitrofiajärjestelmä, jota ilmentää tietty lajisto (ks. ombro-, oligo-, meso- ja eutrofia) eikä biomassan tuoton määrään perustuva järjestelmä kuten vesiekosysteemissä.

reunavaikutus l. lisäravinnevaikutus (ruots. rand effekt, engl. supplementary nutrient effect ): suon ravinnetalouteen vaikuttava tila, jossa suoekosysteemi saa lisäravinteita muilta kasvupaikoilta. Reunavaikutuksen eri ilmenemismuotoja ovat sulavesivaikutus, luhtaisuus, lähteisyys ja korpisuus.

rimpi (ruots. hölja , engl. puddle): rimpipintatasoinen kohta minerotrofisella suolla.

rimpipinta l. märkäpinta (ruots. lösbotten , engl. flark level): alin suon hydrologisista pinnosta. Suovesi on normaalisti alle 5 cm suon pinnan alapuolella tai peittää kasvupaikan kokonaan. Leimaa mm. allikoita, rimpiä, korpiväliköitä, luhtia ja lähteikköjä.

rinnesuo (ruots. slänt kärr , engl. slope bog): kaltevalla pinnalla oleva suo. Rinnesuot ovat paikallisen tasamaatyypin topografisia variantteja.

ruoppa (ruots. ,engl. ): paljasta turvemassaa, jonka pinnalla tavataan usein sinileviä ja eräitä pieniä maksasammalia. Ruoppapaikoilla suo kuluttaa turvemassaa.

räme (ruots. tallmyr, engl. pine mire): soiden päätyyppiryhmä, jotka ovat etupäässä mäntyä kasvavia soita. Ylävillä mailla kuusi voi korvata männyn rämepuuna. Kehityshistoriallisesti rämeet ovat joko karujen mineraalimaiden soistumia tai ne ovat syntyneet suokasvupaikan karuuntumisen seurauksena. Puhtailla rämeillä kasvillisuus on tyypillisesti ombro- tai oligotrofista mätäspintakasvillisuutta.

soistuma (ruots. försumpningsmyr , engl. s. l. bog development ): viileässä ilmastovyöhykkeessä tapahtuvan prosessin seurauksena esimerkiksi kangasmaalle syntyvä yleensä rämekasvillisuutta käsittävä pienialainen suo. Kangasmaan soistumiseen johtava liiallinen kosteus esiintyy yhdessä jonkin muun puiden kasvuedellytyksiä heikentävän tekijän kanssa. Näitä tekijöitä voivat olla mm. kallioisuus, pohjamaan tiiviys ja vettäläpäisemättömyys. Soistumisen muotoja ovat metsämaan soistuminen, vesistöjen umpeenkasvu ja primaarinen soistuminen, jolla tarkoitetaan merestä nousevan maan soistumista.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

suoaluejaottelu: Suomi on jaettu seitsemään eri suoalueeseen pääosin suokasviyhdyskuntien mukaan.

suomuuttuma ks. muuttuma

tihkupinta: pohjaveden purkautuminen maan pintaan laajalta alueelta ilman selvää lähteensilmää. Yleensä puutonta ja ohutturpeista alaa.

suotyyppi l. suokasvillisuustyyppi (ruots. myrtyp , engl. mire type): lajistoltaan lähes samanlaisten suokasviyhdyskuntatyyppien muodostama kasvillisuustyyppi. Päätyyppeihin luetaan yleensä korpi, luhta, lähdesuo, räme, neva ja letto.

turvekangas (ruots. torvmo , engl. peaty forest ): Ojitettujen soiden kehitysvaihe, jossa kasvillisuus on saavuttanut suhteellisen pysyvän, suokasvillisuudesta selvästi poikkeavan ja kangasmetsäkasvillisuutta muistuttavan koostumuksen. Suon ojitusta seuraava sukkessiokehitys etenee tavallisesti seuraavassa järjestyksessä ojikko muuttuma turvekangas.

välipinta l. kosteapinta (ruots. mjukmatta , engl. lawn): suovesi normaalisti 5-20 cm suon pinnasta. Ominainen mm. lyhytkortisuuden leimaamille kasvupaikoille.

Luontotyyppien selitykset löytyvät kunkin osa-alueen liitteistä (liitteet 17-19).

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

10KIRJALLISUUS

Aichele, D., Schwegler H.-W. (1999): Unsere Moos- und Farnpflanzen: Eine Einführung in die Lebensweise, den Bau und das Erkennen heimischer Moose, Farne, Bärlappe und Schachtelhalme. Kosmos, 11. painos, Stuttgart, 378 sivut.

Eurola, S., Bendiksen, K., Rönkä, A. (1992): Suokasviopas. Oulanka Reports 11, University of Oulu, 2. painos, 205 sivut.

Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1995. Oulanka Reports 14/1995 Suokasvillisuusopas. 2. korj.p. Oulu, Oulun yliopisto.

Hertta-tietokanta 2008: Hertta 4.4 . Ympäristöhallinnon tietojärjestelmä. [WWW]. Viitattu 26.11.2008. Käyttö rajoitettu.

Frahm, J.-P., Frey, W. (1992): Moosflora. Ulmer, 3. painos, Stuttgart, 528 sivut.

Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.). 1998. Retkeilykasvio. Helsinki, Yliopistopaino, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.

Kontula, T. & Raunio, A. 2005. Luontotyypien uhanalaisuuden arviointi, menetelmä ja luontotyyppien luokittelu. Suomen Ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 765.

Koponen, T., Karttunen, K., Piippo, S. (1995): Suomen vesisammalkasvio. Bryobrothera Vol. 3, Helsinki, 85 sivut.

Kuusipalo, J.1996. Suomen metsätyypit. Rauma, Kirjayhtymä.

Laine, J & Vasander, H. 2005. Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Hämeenlinna, Metsäkustannus Oy

Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 2.p. Hämeenlinna, Karisto, Metsälehti Kustannus Tapio.

Mossberg, B. & Stenberg, L., 2003. Suuri Pohjolan kasvio. Vuokko, S. & Väre, H. (suom.). 2005. Helsinki, Kustannusosakeyhtiö, Tammi.

Nebel, M., Philippi, G. (2000): Die Moose Baden Württembergs: Band 1 Allgemeiner Teil Spezieller Teil (Bryophytina I, Andreaeales bis Funariales). Ulmer, Stuttgart, 512 sivut.

Nebel, M., Philippi, G. (2001): Die Moose Baden Württembergs: Band 2 Spezieller Teil (Bryophytina II, Schistostegales bis Hypnobryales). Ulmer, Stuttgart, 529 sivut.

Nebel, M., Philippi, G. (2005): Die Moose Baden Württembergs: Band 3 Spezieller Teil (Bryophyta: Sphagnopsida, Marchantiophyta, Anthocerotophyta). Ulmer, Stuttgart, 487 sivut.

Rassi, P., Alanen A., Kanerva, T., Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s.

Kolarin kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys

Raunio, A., Sculman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – Osa1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008.

Säätilastot

http://www.fmi.fi/saa/tilastot.html

Ulvinen, T., Syrjänen, K., Anttila, S.(2002): Suomen sammalet – levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Suomen ympäristö 560, Helsinki, 354 sivut.

Ympäristöhallinto 2008a: Niesaselkä. [WWW]. Viitattu 26.11.2008. Saatavissa:<

http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=26171&lan=fi>

Ympäristöhallinto 2008b: Teuravuoma-Kivijärvenvuoma. [WWW]. Viitattu 26.11.2008.

Saatavissa:< http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=26179&lan=fifi>

Ympäristöhallinto 2008c: Tornion-Muonionjoen vesistöalue. [WWW]. Viitattu 26.11.2008.

Saatavissa:< http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=56697&lan=fi>

Ympäristöhallinto 2008d: Ylläs-Aakenus. [WWW]. Viitattu 26.11.2008. Saatavissa:<

http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=56751&lan=fi>

TYÖNRO. 5199a kolarin_luonto.DOC

kuvaus

p uustoinen suo

rim p inen suo

p uustoinen suo, kan g asmetsä

Muonion oen rantametsä

Muonion oen rantaluhta

puusto, lajitpuusto, p ituus

luonnon- tilaisuus

asutus

erityistä, lajistoerityistä, muut 1

kraLu 3mä

2

lehti p uuvaltainen kor p i

kan g asmestä, nuori p uusto

kan g asmetsä

erittäin märkä avoin rim p ineva, reunoilla rämettä

kan g asmetsä

matalaa koivua kasvava luhtaneva

väli p intaista luhtaista nevaa, rämevar p u a

väli p intaa j a vaivaiskoivumättäitä

-

2mä , ku , ko

, ku , ko

, ku , ko

ML-kohde ( p uro )

rahkainen y hdistelmät y y p p i

räme

lähes avoin, p aikoin kuivahko y hdistelmät y y p p i

kuivahkolettoräme

kuusivaltainen lettokor p i

vaatimaton lettoräme

räme

koivuvaltainen letto

paikoin kuivempaa lettoa, lettopaju ja vaivaiskoivu runsaita, luoteisosista lettorämeisempää

3

kämmeköitäletto

kKR/HMT

kHMT 2mä

kEMT 8

kRiN 3mä

kasutus

kraLu

kan g asmetsä 9

3mä

kK

EMT2

12

mä5-7 13

EMT2 14

OlRiNR3

p 15

mä5 16

ko3

LuNK3

mä10-15 17

mä5

ko2

-

-

avosuota reunustava räme 21

19 OlVSN3

20 LuN3

EMT/R3-2

mä5-10 23

LR3

lettokor p i, p aikoin tiheää p a j ukkoa

räme

avoin,märkäneva

luonnontilainen purokorpi, rehevä, monilajinen, tiheäpuustoinen, sankka pajukko, ARVOKOHDE

kan g asmetsä a räme, kuvion lä p kulkee tie

mä5 25

mä5

MeLkR3

kirkiruoho 26

ko , ku

10 27

mä , ku5-10 28

PsKR3

kirkiruoho 29

mä5-8

LR3

kämmeköitäletto 30

mä5

LK3

LR3

kämmeköitäletto 31

letto, runsas lajistoavoin runsaslajinen letto lammen rannalla

PsR3

mä , ku5 33

ko, mä, ku5-10

kämmeköitäletto 34

lettosara (30), lettorikko (2), suosuopunakämmekkä (10), kirkiruoho

ko2

letto, runsas la istokoivuinen letto

kan g asmetsä

letto 35

ko1

10

suopunakämmekkä 2, kirkiruoho 36

LK3

KoL3

letto 37

PsR3

mä , ku3-5 39

mä , ko

1 40

ko, ku, hale, pih3-5

EMT/R1-2

ML-kohde (puro, RhK), lahopuuta 41

kirkiruoholetto, runsas la istorunsasla inen, viettävä lettokor p i kHMT

3

LK

ku , ko , mä3-5 43

kuvaus

kan g asmetsä

lin an alle si oittuva räme, runsas p a j ua vaivaiskoivukerros

räme, runsas p a j uj a vaivaiskoivukasvusto

puusto, lajitpuusto, p ituus

luonnon- tilaisuus

soikkokaksikko (200), kirkiruoho, kalkkimaariankämmekkä

mä, ku, ko5-10

LR3

erityistä, lajistoerityistä, muut 89

90

mä3-5

mä , ku2-10

ku, ko5-10

p allosaravaltainen räme PaLu3

R2

VIR/K

mä3-5 95

98 kEMT 2mä

Manna

)

g asmetsä 99 kraLu 3ko , mä

rantaluhta 100 kasutus 1 asutus 101 kasutus 1 asutus 102 k p elto1h y lätt y p elto 103 kasutus 1 asutus 104 kasutus 1 asutus 105 k p elto1h y lätt y p elto 106 kasutus 1 asutus 107 MeSR2 mä3 märkä p ieni suo, unarata kulkee kuvion lä p i, sammalissa lettoisuutta 108 K g K2 ko , ku , mä10 sekalainen korven a kankaan y hdistelmä 109 kEMT 2mä , ku , ko kan g asmetsä 110 T1 mä , ku , ko5 p usikkoinen, lä p p ääsemätön taimikko 111 EMT/HMT + soistumia1 mä , ku sekalainen nuorten p uiden alue, kaivanto j a 112 kT 1mä , ku , ko5 p usikkoinen, lä p p ääsemätön taimikko 113 kVkR 1mä , ku räme 114 VkR3 mä , ku 5 räme 115 A1tuore hakkuuaukea 116 EMT2 mä , ku , ko kan g asmetsä 117 KR/PaLu2 mä , ko ku5 ML-kohde ( rantaluhta ) oenrannan p uustoinen suo 118 EMT2 mä , ku , ko10-20 kan g asmetsä 119 kK g K2 ku , mä , ko kuiva kor p 120 LR/MeSR3 ku , mä , ko5 kirkiruoholetto lettoräme, p a j u/koivuluhtaa j oen rannassa 121 CaL/LR2 mä1-3 suopunakämmekkä (20 )letto mätäs-/välipintainen letto, lettoisuutta etenkin sammalissa, suoto-ojien vuoksi ei täysin luonnontilainen 122 p iennar , tie , sorakuo p p a1 p iennar, tie, sorakuo p p a 123 PsR3 mä5 räme 124 EMT3 mä , ku , ko15-20 p oh anmasmalo kan g asmetsä, melko iäkäs p uusto 125 RevRiL3 mä2 letto h y vin märkä rim p iletto, ruskosammalet vallitsevia 126 LR3 mä5 letto p ieni,vaatimatonlettoräme 127 MeSR3 mä3 suo p unakämmekkä y hdistelmät y y p in suo, melko vaatelias la j isto 128 KR2 mä , ko5-10 p uustoinen suo 129 VIR/PsKR3 mä3 räme, p aikoin neva p into a 130 OlVSN3avoin, sarainen neva 131 MeRiNR 3 mä2 p ieni y hdistelmät y y p in neva 132 kRiN 1avosuo, osittain kaivoskä y tössä 133 EMT2 mä , ko7-20 kan g asmetsä 134 kR 3mä p uustoinen suo 135 OlVSN2 mä , ko , ku3 p ieni, kuiva, heinitt y n y t saraneva, rämereunat 136 kR 2mä p uustoinen suo

rantaluhta

runsas lajistokeskeltä

hyvin märkä neva, rahkarämejänteitä, keskellä laajoja allikoita, koko suo samaa tyyppiä, reunat kapealti rämettä/yhdistelmää

räme

kan g asmetsä

märkä neva

karu räme, p aikoin p ieniä rim p iä

-

,

,

,

241 MeVSN/MeS p hRiN3

- mä5

rim p ineva RuRiL3

rim p isuo rahkaräme a karu j a rim p ilaikku a, reuna p uustoinen 246

g kalkkimaariankäämekkä, lettonuppisara (350), kirkiruoho, pohjanruttojuuri

p mä5

muutama rim p letto, ML-kohde (lähteitä)ruoppainen rimpiletto, rimmet vetisiä ja ravinteisia, karuja rämejuotteja, reunassa lähteisyyttä/luhtaisuutta 247

korkeita rahkaräme LR3

rim p 1mä

h kT

j taimikko 248

letto, ML-kohde (lampi, lähteet)

lettonuppisara, lettohapsisara, kirkiruoho

mä5

mä5

reunavaikutteinen lettoräme, lähteisyyttä 249

MeRuRiN3

mä5-10

rehevä, ruo p p ainen rim p ineva 250

MCClT1-2

mä , ko , ku2-8

kan g asmetsä 251

( Ko ) Lu3

mä2-8

luhtainen j uotti, kaksi märkää p ainannetta, tulva-aikana mahd. vetinen 252

OlLkR3

mä15

Pikku Manna j ärven rannan ka p ea suo j uotti 253

EMT2

mä10

kan g asmetsä 254

MCClT2

mä20

kan g asmetsä 255

EMT2

ku , mä , ko5-20

kan g asmetsä 256

GMT2

ML-kohde (vähäpuustoinen suo)

mä1-10

ruohoinen, rehevähkö kan g as 257

TR3

avosuon reunan räme, pieni koivikkoreunainen lampi 258

ML-kohde (vähäpuustoinen suo)

MeRuRiN3

-

mä, ku, ko2-10

ruoppapintainen avosuo, niukahko lajisto 259

MrK3

mä , ku1-5

tiheähköpuustoinen korpi 260

TR3

1

var p uinen tu p asvillaräme, p uusto tiheähkö, muutama kosteam p i p ainenne 261

kasutus

p oh anmasmalo

2mä , ku , ko

asutus 262

kHMT

1

kan g asmetsä 263

kasutus

mä20

asutus 264

EMT2

5-10

ko

kan g asmetsä 265

KoLu2

2ku , ko , mä20

luhta, osittain p eitett y maa-aineksella 266

kHMT

1

kan g asmetsä 267

kasutus

p oh anhoikkaän g elmä

-

3

asutus 268

kranta

p elto1

Muonion oen soraranta 269

-

k

ketonoidanlukko, pohjanhoikkaängelmä

-

2-3

vil elt y p elto 270

kraLu/niitty

2mä , ku , ko

ML-kohde (rantaluhta)Äkäsjoen ranta 271

kEMT/HMT

-

kan g asmetsä

3

kan g asmetsä, soistumia 272

kniitt y

2mä

1

Muonio oen rantaniitt y 273

kasutus

kEMT

asutus 274

niitty 177230256262

LK, GMT, HMT

Linnea borealis

Listera cordata 89169177200202203218232240248

vanamo

herttakaksikko

LR, LK

Listera ovata 89169173

soikkokaksikko

137149 pohjannurmipiippo Luzula

frigida keto, EMT 73180 kalvaspiippo Luzula pallescens LuOlLkR 229 kevätpiippo Luzula

LR, LK, lähde, HMT 89169196262286 sykeröpiippo Luzula sudetica LR, PaLu 150288 riidenlieko Lycopodium

EMT, GMT, HMT 180224256262 terttualpi

LK, TR

Lysimachia

Parnassia palustris LuNK24364246 5760626365718995114 121126140149150169173177 179194200203218222232240240246248286288500

89169173207208229238240240241246248252288

lapinkuusio

MeLkN, RiN, VLN, LR, LuOlLkR

luhtakuusio Pedicularis palustris

LR, RURiL, LK

Pedicularis sceptrum-carolinum 173246248286

pohjanruttojuuri

nevat, luhdat

luhtasuoputki yleinen

Phalaris arundinacea var. arundinacea

ruokohelpi 149270500

rake, EMT, PaLu

EMT, niitt y

Phleum alpinum

pohjantähkiö 140270288

LR, RiL, Mannajärvi

Phragmites australis 173248400

Pilosella cymosa ssp . praealta 137146149

242829465760627189 121140173177218222238241246248288

LR, DiHiL, CaL , rake, MeLkR

järviruoko

ahokeltano

Pinguicula vulgaris

LR, ranta

Poa 89137

nurmikka sp.

Poa pratensis ssp. alpigena 288

PaLu

PaLu

kellosinilatva 288

Äkäsjoki

Potamogeton alpinus

purovita 402

kuvio*

mm. luontot y y peillä

LK, KoL, RevRiL, MeRiNR, MeRuRiN89107168169

Trichophorum alpinum

villapääluikka

Trichophorum cespitosum ssp. cespitosum 178182190194200201209227238240240241244245 252

MeVLkN, LuOlSR, LR, LuN, MeSsRiN89168169173

169192232240251288

137149180270288

137149180196262270

30355760637189121208

73500140270

57173

400

yleinen

yleinen

y leinen

yleinen

149262268270288

LR, KoLu, RhK

teollisuus, niityt, kedot, HMT

teollisuus, niityt, kedot, HMT

DiHiL, KoL, CaL, LR, LK

keto, s, rake

KoL, LR

Mannajärvi

korvet, kankaat

nevat, rämeet

rämeet, kankaat, korvet

rämeet, kankaat, korvet

LuK

ranta, HMT, luhdat

Trientalis europaea

Trifolium pratense

Trifolium repens

Triglochin palustris

Trollius europaeus

Utricularia intermedia

Utricularia vulgaris

Vaccinium myrtillus

Vaccinium oxycoccos

Vaccinium uliginosum ssp. uliginosum

Vaccinium vitis-idaea

Veronica longifolia

Veronika chamaedrys 270

metsätähti

puna-apila

valkoapila

hentosuolake

kullero

rimpivesiherne

isovesiherne

mustikka

isokarpalo

juolukka

puolukka

lehtovirmajuuri

rantatädyke

nurmitädykke

teollisuus, ranta, raLu, HMT

Vicia cracca 137149262270

hiirenvirna

HMT89117169192 203217232240262288

137140149268500

teollisuus

Vicia sepium 137

s, rannat

Viola epipsila

isoaho-orvokki

korpiorvokki

korvet

Viola palustris

Viscaria alpina

suo-orvokki

yleinen pikkutervakko

* yleisimmistä lajeista ei ole lueteltu kuviohavaintoja Yhteensä 261 lajia

* lisäksi yksi äärimmäisen uhanalainen ja yksi erittäin uhanalainen laji

Liite 17.6. Selitteet liitteisiin

luonnotilaisuus korkea 3 kohtalainen 2 heikko 1

puulajit mä mänty ko koivut ku kuusi hale harmaaleppä pih pihlaja haa haapa rai raita tuo tuomi

K kkartta-/ilmakuvatulkinta

LUONTOTYYPIT lyhenne luontotyypin uhanalaisuus luontotyypin kuvaus

KANGASMETSÄT

Kuusivaltainensekapuusto, runsasravinteinen, puronotkoissa. lehtomainen kangas, kurjenpolvi-mustikkatyyppi GMT

kostea lehto, kotkansiipityyppi MaT NT

Kuusivaltainen rehevä kangas, runsas kasvillisuus. tuore kangas, seinäsammal-mustikkatyyppi HMT

Yleensä sekapuustoinen kangas, runsas varpukasvillisuus, ruohoja esiintyy yleisesti. kuivahko kangas, variksenmarja-mustikkatyyppi EMT

Mäntyvaltainen kangas, runsas varpukasvillisuus, ruohoja harvassa. kuiva kangas, mustikkakanerva-jäkälätyyppi MCClT

Mäntyvaltainen kangas, varpuja laikuttaisesti, jäkälälaikkuja runsaasti. karukkokangas, jäkälätyyppi ClT

Karu mäntykangas, jäkälikkö runsas ja yhtenäinen, muuta lajistoa erittäin niukasti

hakkuuaukea A Kangas, puusto hakattu, usein siemenpuita tai säästöpuuryhmiä.

taimikko T Taimettunut kangas, taimet korkeintaan 3 metriä.

SUOT

Korvet K Kuusi- ja/tai lehtipuuvaltaisia pensaikkoisia soita. kangaskorpi KgK Karu ja kuiva korpityyppi, turvekerros ohut, ruohoja niukasti. puolukkakangaskorpi PKgK NT Kangaskorpi, kenttäkerrroksen valtalajina puolukka. mustikkakangaskorpi MKgK NT Kangaskorpi, kenttäkerrroksen valtalajina mustikka. ruohokangaskorpi RhKgK NT Ravinteinen ja rehevä kangaskorpi, mätäspintainen, runsas metsäruoho- ja -varpukasvillisuus. puolukkakorpi PK NT Yhtenäinen turvekerros kangaskorpea paksumpi, kenttäkerroksen valtalajina puolukka. mustikkakorpi MK NT Yhtenäinen turvekerros kangaskorpea paksumpi, kenttäkerroksen valtalajina mustikka. muurainkorpi MrK NT Karu ja kostea korpi, hilla valtalajina, muita ruohoja vähän. ruoho-mustikkakorpi RhMK NT Yhtenäinen turvekerros kangaskorpea paksumpi, runsas metsäruoho- ja -varpukasvillisuus. ruoho- ja heinäkorpi RhK NT Mosaiikkikasvustoinen, rehevä ja vetinen korpi, monipuolinen ja runsas lajisto. luhtakorpi LuK Rehevä korpi, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen ruoho-mustikkakorpiLuRhMK Ruoho-mustikkakorpi, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen ruoho- ja heinäkopriLuRhK Ruoho- ja heinäkorpi, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja.

Luhdat

Märkiä soita, yleensä vesistön äärellä, runsas ilmetäjälajisto, kasvillisuus korkeaa, pohjakerros usein aukkoinen. sara- ja ruoholuhta SRhLuHyllyväpintainen, valtalajeina luhtaisuutta ilmentäviä saroja. pajuluhta PaLu Runsas pensaskerros muodostuu useista pajulajeista. koivuluhta KoLu Koivuvaltainen, pohjakerros lähes yhtenäinen. rantaluhta raLu Luhtainen ranta. luhtaniitty Luhtainen niitty

Lähteet

lähdeAvonainen lähteensilmä. lähteikköUsean toisiinsa liittyvän lähteen kokonaisuus. lähde + puroAvonainen lähteensilmä ja siitä laskeva puro. lähdekorpi LäK Lähteinen korpi. lähderäme LäR Lähteinen räme.

Rämeet R Mäntyvaltaisia soita, ylävillä mailla voi olla kuusivaltainen, rämevarvut valtalajeina, rahkasammalet runsaita. kangasräme KgR Ohut turvekerros, mättäisyys ei selvärajaista, metsävarpuja runsaasti. tupasvillaräme TR Paksuturpeinen, valtalajina tupasvilla. varsinainen korpiräme VKR NT Sekapuustoinen räme, metsävarpuja runsaasti. pallosarakorpiräme PsKRSuovarpuinen korpirämetyyppi. pallosararäme PsR Mäntyvaltainen, pallosara ehdoton valtalaji. rääseikkö Rä Pohjoisen kuusivaltainen, rahkoittunut muunnos pallosararämeestä. varsinainen isovarpuräme VIR Kenttäkerroksen valtalajit isoja varpuja (suopursu, juolukka, kanerva) vaivaiskoivuräme VkR Vaivaiskoivu kenttäkerroksessa lähes ainoa laji.

paju- ja vaivaiskoivurämePaVkR Puusto voi puuttua, pajuja runsaasti, selvämättäistä kasvillisuusmosaiikkia. rahkaräme RaR Ruskorahkasammalmättäinen räme. kanervarahkaräme KrRaRKanervavaltainen rahkaräme, voi olla runsaasti myös poronjäkälää. variksenmarjarahkarämeVmRaR Variksenmarjavaltainen rahkaräme, ruskorahkasammalpeite lähes aukoton. luhtainen korpiräme LuKRKorpiräme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen paju- ja vaivaiskoivurämeLuPaVkR Paju- ja vaivaiskoivuräme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen vaivaiskoivurämeLuVkR Vaivaiskoivuräme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtaräme LuR Räme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja.

Nevat N Väli- tai rimpipintaisia avosoita.

luhtaneva LuN Keskiravinteinen, nevalajit luhtalajeja peittävämpiä. lyhytkorsineva LkN Välinpintainen avosuo, kenttäkerros piensarainen. oligotrofinen varsinainen lyhytkorsinevaOlVLkN Vähäravinteista välipintakasvillisuutta, kenttäkerros piensarainen. mesotrofinen varsinainen lyhytkorsinevaMeVLkN Keskiravinteista välipintakasvillisuutta, kenttäkerros piensarainen. varsinainen suursaranevaVSN Välipintainen avosuo, kenttäkerros suursarainen. oligotrofinen varsinainen suursaranevaOlVSN Vähäravinteista välipintakasvillisuutta, kenttäkerros suursarainen. mesotrofinen varsinainen suursaranevaMeVSN Keskiravinteista välipintakasvillisuutta, kenttäkerros suursarainen. rimpineva RiN Rimpipintakasvillisuutta.

oligotrofinen rimpineva OlRiNVähäravinteista rimpipintakasvillisuutta.

oligotrofinen Sphagnum-rimpinevaOlSphRiN

Vähäravinteista rimpipintakasvillisuutta, yhtenäisen pohjakerroksen muodostavat rimpirahkasammalet. oligotrofinen ruopparimpinevaOlRuRiN Vähäravinteista rimpipintakasvillisuutta, pohjakerroksessa valtaosa ruoppaa. mesotrofinen rimpineva MeRiNKeskiravinteista rimpipintakasvillisuutta.

mesotrofinen Sphagnum-rimpinevaMeSphRiN

Keskiravinteista rimpipintakasvillisuutta, yhtenäisen pohjakerroksen muodostavat rimpirahkasammalet. mesotrofinen sirppisammalrimpinevaMeSsRiN

Keskiravinteista rimpipintakasvillisuutta, yhtenäisen pohjakerroksen muod. aitosammalet. mesotrofinen ruopparimpinevaMeRuRiN

Keskiravinteista rimpipintakasvillisuutta, pohjakerroksessa valtaosa ruoppaa.

varsinainen lettoneva VLN NT Keski- ja runsasravinteisen välimailla olevaa välipintakasvillisuutta, pohjakerroksessa vaateliaita sammalia.

luhtainen oligotrofinen varsinainen suursaraneva LuOlVSNVähäravinteinen suursaraneva, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja.

Letot L Runsasravinteisia väli- tai rimpipintaisia avosoita, ravinteiden suhteen reuna- tai keskustavikutteisia, lajisto vaatelias ja runsas.

Warnstorfii-letto WaL EN Välipintaista kasvillisuutta, heterahkasammal välipinnan valtalaji.

Campylium-letto CaL EN Väli- tai jopa lähes rimpipintaista kasvillisuutta, lettoväkäsammal ja lettosirppisammal pohjakerroksen valtalajit.

rimpiletto RiL NT Rimpipintaista kasvillisuutta.

Revolvens-rimpiletto RevRiL NT Yleensä keskustavaikutteinen, rimpisirppisammal ja lettolierosammal yleisiä pohjakerroksessa.

ruopparimpiletto RuRiL NT Rimpiletto, pohjakerroksessa valtaosa ruoppaa.

koivuletto KoL NT Väli- ja/tai rimpipintainen, välipinnoilla hieskoivua.

Diandra-Hirculus-letto DiHiL EN Väli- tai rimpipintaista kasvillisuutta, pohjakerroksen valtalajeina heterahkasammal ja kultasammal, lettorikko tyypillinen laji.

lähdeletto lähdeL NT Lähteen ympärillä oleva letto.

Yhdistelmätyypit Kahden eri suotyyppiryhmän kasvillisuutta esiintyy laikkuina toistensa lomassa.

lettokorpi LK VU Puustoltaan monipuolinen, runsas pensaskerros, monipuolinen ruohosto, heterahkasammal ja kultasammalpohjakerroksessa.

nevakorpi NK Nevan ja korven yhdistelmätyyppi.

luhtanevakorpi LuNKHieskoivuvaltainen, luhta- ja nevalajeja.

Nigra-nevakorpi NigNKHieskoivuvaltainen, ohutturpeinen, neva- ja korpilajeja.

lettoräme LR VU Reuna- tai keskustavaikutteinen, letto- ja rämelajeja.

nevaräme NR Nevan ja rämeen yhdistelmätyyppi.

sararäme SR Suursaranevan ja rämeen yhdistelmätyyppi.

oligotrofinen sararäme OlSRVähäravinteinen, yleensä mäntyvaltainen, nevaosa suursaranevaa.

mesotrofinen sararäme MeSRKeskiravinteinen, yleensä mäntyvaltainen, nevaosa suursaranevaa. oligotrofinen lyhytkorsirämeOlLkR NT Vähäravinteinen, rämemättäät rahka- tai isovarpurämettä, nevaosa lyhytkorsinevaa. mesotrofinen lyhytkorsirämeMeLkR NT Keskiravinteinen, rämemättäät rahka- tai isovarpurämettä, nevaosa lyhytkorsinevaa. rimpinevaräme RiNRRämemättäät rahka- tai isovarpurämettä, märkäpinta jotain rimpinevaa. Oligotrofinen rimpinevarämeOlRiNR Vähäravinteinen rimpinevaräme. mesotrofinen rimpinevarämeMeRiNR Keskiravinteinen rimpinevaräme. mesotrofinen ruopparimpinevarämeMeRuRiNR Keskiravinteinen rimpinevaräme, pohjakerroksessa valtaosa ruoppaa. luhtainen oligotrofinen sararämeLuOlSR

Vähäravinteinen sararäme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen oligotrofinen lyhytkorsirämeLuOlLkR Vähäravinteinen lyhytkorsiräme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen mesotrofinen sararämeLuMeSR

Keskiravinteinen sararäme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen nevaräme LuNRNevan ja rämeen yhdistelmätyyppi, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen sararäme LuSRSararäme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja.

Muuttumat

rämemuuttuma Rm

Räme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. kangasrämemuuttuma KgRmKangasräme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. tupasvillarämemuuttuma TRm Tupasvillaräme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. korpirämemuuttuma VKRmKorpiräme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. Varsinainen isovarpurämemuuttumaVIRm Varsinainen isovarpuräme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. VaivaiskoivurämemuuttumaVkRm Vaivaiskoivuräme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. turvekangas tkg Ojitettu suo, vähintään pohjakerroksen kasvillisuus muuttunut metsämäiseksi.

Muut luontotyypit

avoin painanne

ranta

vesistö

umpeenkasvanut lampiump. lampi saari s

keto

rantaketo rake

niitty piennar

tie pelto asutus

sorakuoppa teollisuus

Liite 17.7. Äkäsjokisuun lähteiden sijainnit

tunnus

KKJ (peruskoord.)KKJ (yhtenäiskoord.)

lähde 57a2483505748655433552067490455lähde

lähde 57c2483505748655433552067490455lähde

lähde 57b2483505748655433552067490455lähde

lähde 60a2484300748688333560177490745lähde

lähde 60b2484379748693033560987490789lähde

lähde 60c2484421748693933561407490796lähde

lähde 782484120748739933558627491270 lähteikkö

lähde 792483935748732833556747491208 lähde ja puro

lähde 1962485910748713433576377490918lähde ja puro

lähde 201b2485403748786333571667491671lähde

lähde201a2485324748750033570707491312lähde

lähde 248b 24878497486532 33595457490223tihkupinta

lähde 248b 24876977486478 33593917490177tihkupinta

luonnotilainen soistuma, kelo j a, kaksisilmäinen iso lähde, runsas saraa heinäkasvillisuus 1

j a ML-kohde ( lähde , tihku p inta )

nevaräme , o an seurauksena hieman muuttunut VKR

karu räme k

ML-kohde (lähde) teollisuus

(rantaluhta), 1mä , ku , ko

) , 1-5

, kaivanto a , tä y temaata 86

suo, runsas SRhLu/K

, k

isto räme , sähkölin j a , o j ia 87

y 3ku , ko1-5

p LuNR/NK

j 3ku

y y p in suo , kaivettu a lam p märkä , luhtainen nevaräme 89

, p uustoinen, sarainen a ruohoinen luhta , p aikoin märkää koivukor p ea 88

( NK/R

, 3ko , ku , mä7

p 3ku, mä5-10

p ML-kohde ( lähde )

, 3mä , ku2

, LR/LK

kan g vaatimaton , luhtainen letto y hdistelmä 90

, MeSR/NK

, p al j on laho p mätäsj a väli p intainen p uustoinen neva 91

3

3mä, ku

karusaraneva , kuusivaltainenräme 92

VmRaR

runsaasti kelo a

5

3mä

variksenmar j avaltainen rahkaräme 93

OlSR

3mä , ku10

p uustoinen y hdist y mät y y p in suo 94

PsKR

3ku , ko10-15

kor p iräme 95

MK

vanha metsä , laho p uuta

3mä , ku , ko10-20

mustikkakor p i 96

EMT

3mä , ku5-15

vanha kan g asmetsä , aihke j a j a kelo j a 97

OlSR

2

1mä

p uustoinen y hdistelmt y y p in suo j uotti 98

T

vanha metsä

3mä , ku , ko10-20

taimikko 99

EMT/PsR

3

3mä

hakkuilta sääst y n ty kan g asmetsä suon reunasassa , eteläosa rämeinen 100

OlVLkN

2mä , ku , ko

EMT/K g R

niukkala j inen neva 101

k

5-8

1mä, ku

kan g asmetsä 102

EMT

tiheä , seka p uustoinen, kuiva kor p i , radan p äässä p ätkä kaivettua o j aa

2ku , ko , mä5-10

kivinen kangasmetsäsaareke suolla, puusto harvennettu, suonreunassa runsaasti maariankämmekkää 103

2-3ku , mä , ko10-20

PK g K

PK g K

var p uvaltainen , ohuttur p einen , runsas p uustoinen kor p , kuvion lä p kulkee kaivettu o j a/ p uro 104

LuOliVSN232831

HMT. RhK, OlRiN, LuKR,

RhK, LuK, MK, LuNR, OlVSN23

y

Calluna vul g aris

kanerva

Caltha palusris 43123130136164168187208221222

RhK, MaT, KoLu, OlSR, RhMK23

rentukka

Carex acuta 2527133208222

OlSR, MaT, MeVSN, RhK

TR, MeRiNR, OlRiN K, SRhLu233135

MeSR, OlSR, LuNR, RhK, LuMeSR,

Carex aquatilis Carex va g inata

OlVSN, PaLu2429 32364547828893123 133168210 polkusara Carex brunnescens RhK 123 korpipolkusara Carex brunnescens var. laetior RhK 23 harmaasara Carex canescens RhK, MeSR, LuK, VkR, LuKR y leinen mätässara Carex cespitosa RhK 130 j uurtosara Carex chordorrhiza MeSR, OlSR, OlVSN, OlRiN, MeRuRiN y leinen liereäsara Carex diandra LR, MeVSN 45133 äimäsara Carex dioica LuKR, MeSR, LR, LK 38358990 hentosara Carex disperma RhK, LuK, LuKR, Mat, RhMK23 313543164 pallosara Carex g lobularis rämeet 2332354164658494 95103129135 lettosara Carex heleonastes NiNK, MeVSN 40133 lapinsara Carex lapponica OlRiN, KoLu 28123 j ouhisara Carex lasiocarpa LR, MeSR, OlSR, MeRuRiNR, PaLu242527 2829313738404288 9397124133134136181 mutasara Carex limosa MeRuRiNR, MeRiNR, OlRiN, OlVSN282937 97100122124125134136181210218 korpisara Carex loliacea MK 95 riippasara Carex ma g ellanica ssp. irri g ua MeSR, OlSR, MeRiNR, MeLkNR, LuK y leinen j uolasara Carex ni g ra RhK 208214 tupassara Carex ni g ra var. j uncea RhK, LuKR, LuK, MeSR, PaLu23 353840828897123164208 221222 rahkasara Carex pauciflora karut j a keskiravinteiset nevat24 2527283237386589 100121124136168181187210210218 pullosara Carex rostata OlLkR, OlSR,

133 poh j annurmihärkki

OlSR

Cerastium fontanum ssp. scandicum

RhK

136 m y rkk y keiso

Cicuta virosa

RhMK

208222 huopaohdake

Cirsium helenioides

nevat, korvet, luhdat

164 kur j en j alka

Comarum palustre

HMT, RhK

y leinen hara j uuri

Corallorhiza trifida

RhK g K, GMT, RhK, LuKR, MaT5

23135208 ruohokanukka

Cornaceae suecica

LR

2335438487164208 Dac. kämmekkä

Dact y lorhiza

45 maariankämmekkä

Dactylorhiza maculata ssp. maculata

lähde, MeSR

GMT, MeSR, EMT, RhMK, lähde1124 102164221 lapinlauha

97100210220

Deschampsia atropurpurea

lähde, MeSR, pientareet, GMT, LR2431

24221 nurmilauha

Deschampsia cespitosa

kankaat

33354041428795102 130133136164169187208 metsälauha

Deschampsia flexuosa

HMT

OlRin, OlVSN, OlSR, OlVLkN, RiN2829

y leinen keltalieko

Diphasiastrum complanatum

Drosera an g lica

135 pitkälehtikihokki

y

RhMK3540123164169

RiN, OlLkR24

130164168187208214221

Rubus chamaemorus rämett,

Rumex acetosa ssp. acetosum OlSR,

LuKR,

RhK, OlSR,

g lauca ssp.

m y rsinifolia ssp

coccos nevat,

Vaccinium ox y

korvet, rämeet, kankaat

y leinen j uolukka

y leinen

43208222

89208221222

208

Vaccinium uli g inosum ssp. uli g inosum

korvet, rämeet, kankaat

MaT, lähteet, RhK

RhK, lähteet, LR

RhK

RhK, lähteet, LuK, MaT, SRhLu, RhMK23354387123

24222

* yleisimmistä lajeista ei ole lueteltu kuviohavaintoja

Vaccinium vitis-idaea

y leinen puolukka

LuN, LuK

Valeriana sambucifolia ssp. sambucifolia

Veronica lon g ifolia

lehtovirma j uuri

Vicia cracca

Viola epipsila

Viola palustris

rantatäd y ke

hiirenvirna

korpiorvokki

suo-orvokki

yhteensä 146 lajia

Liite 18.4. Selitteet liitteisiin luonnotilaisuus korkea 3 kohtalainen 2 heikko 1

puulajit mä mänty ko koivut ku kuusi hale harmaaleppä pih pihlaja haa haapa rai raita tuo tuomi

K kkartta-/ilmakuvatulkinta

LUONTOTYYPIT lyhenne luontotyypin uhanalaisuus luontotyypin kuvaus

KANGASMETSÄT

Kuusivaltainensekapuusto, runsasravinteinen, puronotkoissa. lehtomainen kangas, kurjenpolvi-mustikkatyyppi GMT

kostea lehto, kotkansiipityyppi MaT NT

Kuusivaltainen rehevä kangas, runsas kasvillisuus. tuore kangas, seinäsammal-mustikkatyyppi HMT

Yleensä sekapuustoinen kangas, runsas varpukasvillisuus, ruohoja esiintyy yleisesti. kuivahko kangas, variksenmarja-mustikkatyyppi EMT

Mäntyvaltainen kangas, runsas varpukasvillisuus, ruohoja harvassa. kuiva kangas, mustikka-kanerva-jäkälätyyppi MCClT

Mäntyvaltainen kangas, varpuja laikuttaisesti, jäkälälaikkuja runsaasti. karukkokangas, jäkälätyyppi ClT

Karu mäntykangas, jäkälikkö runsas ja yhtenäinen, muuta lajistoa erittäin niukasti hakkuuaukea A Kangas, puusto hakattu, usein siemenpuita tai säästöpuuryhmiä.

taimikko T Taimettunut kangas, taimet korkeintaan 3 metriä.

SUOT Korvet K Kuusi- ja/tai lehtipuuvaltaisia pensaikkoisia soita. kangaskorpi KgK Karu ja kuiva korpityyppi, turvekerros ohut, ruohoja niukasti. puolukkakangaskorpi PKgK NT Kangaskorpi, kenttäkerrroksen valtalajina puolukka. mustikkakangaskorpi MKgK NT Kangaskorpi, kenttäkerrroksen valtalajina mustikka. ruohokangaskorpi RhKgK NT Ravinteinen ja rehevä kangaskorpi, mätäspintainen, runsas metsäruoho- ja -varpukasvillisuus. puolukkakorpi PK NT Yhtenäinen turvekerros kangaskorpea paksumpi, kenttäkerroksen valtalajina puolukka. mustikkakorpi MK NT Yhtenäinen turvekerros kangaskorpea paksumpi, kenttäkerroksen valtalajina mustikka. muurainkorpi MrK NT Karu ja kostea korpi, hilla valtalajina, muita ruohoja vähän. ruoho-mustikkakorpi RhMK NT Yhtenäinen turvekerros kangaskorpea paksumpi, runsas metsäruoho- ja -varpukasvillisuus. ruoho- ja heinäkorpi RhK NT Mosaiikkikasvustoinen, rehevä ja vetinen korpi, monipuolinen ja runsas lajisto. luhtakorpi LuK Rehevä korpi, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen ruoho-mustikkakorpiLuRhMK Ruoho-mustikkakorpi, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen ruoho- ja heinäkopriLuRhK Ruoho- ja heinäkorpi, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja.

Luhdat

Märkiä soita, yleensä vesistön äärellä, runsas ilmetäjälajisto, kasvillisuus korkeaa, pohjakerros usein aukkoinen. sara- ja ruoholuhta SRhLuHyllyväpintainen, valtalajeina luhtaisuutta ilmentäviä saroja. pajuluhta PaLu Runsas pensaskerros muodostuu useista pajulajeista. koivuluhta KoLu Koivuvaltainen, pohjakerros lähes yhtenäinen. rantaluhta raLu Luhtainen ranta. luhtaniitty Luhtainen niitty

Lähteet

lähdeAvonainen lähteensilmä. lähteikköUsean toisiinsa liittyvän lähteen kokonaisuus. lähde + puroAvonainen lähteensilmä ja siitä laskeva puro. lähdekorpi LäK Lähteinen korpi. lähderäme LäR Lähteinen räme.

Rämeet R Mäntyvaltaisia soita, ylävillä mailla voi olla kuusivaltainen, rämevarvut valtalajeina, rahkasammalet runsaita. kangasräme KgR Ohut turvekerros, mättäisyys ei selvärajaista, metsävarpuja runsaasti. tupasvillaräme TR Paksuturpeinen, valtalajina tupasvilla. varsinainen korpiräme VKR NT Sekapuustoinen räme, metsävarpuja runsaasti. pallosarakorpiräme PsKRSuovarpuinen korpirämetyyppi. pallosararäme PsR Mäntyvaltainen, pallosara ehdoton valtalaji. rääseikkö Rä Pohjoisen kuusivaltainen, rahkoittunut muunnos pallosararämeestä. varsinainen isovarpuräme VIR Kenttäkerroksen valtalajit isoja varpuja (suopursu, juolukka, kanerva) vaivaiskoivuräme VkR Vaivaiskoivu kenttäkerroksessa lähes ainoa laji.

paju- ja vaivaiskoivurämePaVkR Puusto voi puuttua, pajuja runsaasti, selvämättäistä kasvillisuusmosaiikkia. rahkaräme RaR Ruskorahkasammalmättäinen räme. kanervarahkaräme KrRaRKanervavaltainen rahkaräme, voi olla runsaasti myös poronjäkälää. variksenmarjarahkarämeVmRaR Variksenmarjavaltainen rahkaräme, ruskorahkasammalpeite lähes aukoton. luhtainen korpiräme LuKRKorpiräme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen paju- ja vaivaiskoivurämeLuPaVkR Paju- ja vaivaiskoivuräme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen vaivaiskoivurämeLuVkR Vaivaiskoivuräme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtaräme LuR Räme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja.

Nevat N Väli- tai rimpipintaisia avosoita.

luhtaneva LuN Keskiravinteinen, nevalajit luhtalajeja peittävämpiä. lyhytkorsineva LkN Välinpintainen avosuo, kenttäkerros piensarainen. oligotrofinen varsinainen lyhytkorsinevaOlVLkN Vähäravinteista välipintakasvillisuutta, kenttäkerros piensarainen. mesotrofinen varsinainen lyhytkorsinevaMeVLkN Keskiravinteista välipintakasvillisuutta, kenttäkerros piensarainen. varsinainen suursaranevaVSN Välipintainen avosuo, kenttäkerros suursarainen. oligotrofinen varsinainen suursaranevaOlVSN Vähäravinteista välipintakasvillisuutta, kenttäkerros suursarainen. mesotrofinen varsinainen suursaranevaMeVSN Keskiravinteista välipintakasvillisuutta, kenttäkerros suursarainen. rimpineva RiN Rimpipintakasvillisuutta.

oligotrofinen rimpineva OlRiNVähäravinteista rimpipintakasvillisuutta.

oligotrofinen Sphagnum-rimpinevaOlSphRiN

Vähäravinteista rimpipintakasvillisuutta, yhtenäisen pohjakerroksen muodostavat rimpirahkasammalet. oligotrofinen ruopparimpinevaOlRuRiN Vähäravinteista rimpipintakasvillisuutta, pohjakerroksessa valtaosa ruoppaa. mesotrofinen rimpineva MeRiNKeskiravinteista rimpipintakasvillisuutta.

mesotrofinen Sphagnum-rimpinevaMeSphRiN

Keskiravinteista rimpipintakasvillisuutta, yhtenäisen pohjakerroksen muodostavat rimpirahkasammalet. mesotrofinen sirppisammalrimpinevaMeSsRiN Keskiravinteista rimpipintakasvillisuutta, yhtenäisen pohjakerroksen muod. aitosammalet. mesotrofinen ruopparimpinevaMeRuRiN Keskiravinteista rimpipintakasvillisuutta, pohjakerroksessa valtaosa ruoppaa.

varsinainen lettoneva VLN NT Keski- ja runsasravinteisen välimailla olevaa välipintakasvillisuutta, pohjakerroksessa vaateliaita sammalia.

luhtainen oligotrofinen varsinainen

suursaraneva LuOlVSNVähäravinteinen suursaraneva, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja.

Letot L Runsasravinteisia väli- tai rimpipintaisia avosoita, ravinteiden suhteen reuna- tai keskustavikutteisia, lajisto vaatelias ja runsas.

Warnstorfii-letto WaL EN Välipintaista kasvillisuutta, heterahkasammal välipinnan valtalaji.

Campylium-letto CaL EN Väli- tai jopa lähes rimpipintaista kasvillisuutta, lettoväkäsammal ja lettosirppisammal pohjakerroksen valtalajit.

rimpiletto RiL NT Rimpipintaista kasvillisuutta.

Revolvens-rimpiletto RevRiL NT Yleensä keskustavaikutteinen, rimpisirppisammal ja lettolierosammal yleisiä pohjakerroksessa.

ruopparimpiletto RuRiL NT Rimpiletto, pohjakerroksessa valtaosa ruoppaa.

koivuletto KoL NT Väli- ja/tai rimpipintainen, välipinnoilla hieskoivua.

Diandra-Hirculus-letto DiHiL EN Väli- tai rimpipintaista kasvillisuutta, pohjakerroksen valtalajeina heterahkasammal ja kultasammal, lettorikko tyypillinen laji.

lähdeletto lähdeL NT Lähteen ympärillä oleva letto.

Yhdistelmätyypit Kahden eri suotyyppiryhmän kasvillisuutta esiintyy laikkuina toistensa lomassa.

lettokorpi LK VU Puustoltaan monipuolinen, runsas pensaskerros, monipuolinen ruohosto, heterahkasammal ja kultasammal pohjakerroksessa.

nevakorpi NK Nevan ja korven yhdistelmätyyppi.

luhtanevakorpi LuNKHieskoivuvaltainen, luhta- ja nevalajeja.

Nigra-nevakorpi NigNKHieskoivuvaltainen, ohutturpeinen, neva- ja korpilajeja.

lettoräme LR VU Reuna- tai keskustavaikutteinen, letto- ja rämelajeja.

nevaräme NR Nevan ja rämeen yhdistelmätyyppi.

sararäme SR Suursaranevan ja rämeen yhdistelmätyyppi.

oligotrofinen sararäme OlSRVähäravinteinen, yleensä mäntyvaltainen, nevaosa suursaranevaa.

mesotrofinen sararäme MeSRKeskiravinteinen, yleensä mäntyvaltainen, nevaosa suursaranevaa. oligotrofinen lyhytkorsirämeOlLkR NT Vähäravinteinen, rämemättäät rahka- tai isovarpurämettä, nevaosa lyhytkorsinevaa. mesotrofinen lyhytkorsirämeMeLkR NT Keskiravinteinen, rämemättäät rahka- tai isovarpurämettä, nevaosa lyhytkorsinevaa. rimpinevaräme RiNRRämemättäät rahka- tai isovarpurämettä, märkäpinta jotain rimpinevaa. Oligotrofinen rimpinevarämeOlRiNR Vähäravinteinen rimpinevaräme. mesotrofinen rimpinevarämeMeRiNR Keskiravinteinen rimpinevaräme. mesotrofinen ruopparimpinevarämeMeRuRiNR Keskiravinteinen rimpinevaräme, pohjakerroksessa valtaosa ruoppaa. luhtainen oligotrofinen sararämeLuOlSR

Vähäravinteinen sararäme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen oligotrofinen lyhytkorsirämeLuOlLkR Vähäravinteinen lyhytkorsiräme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen mesotrofinen sararämeLuMeSR

Keskiravinteinen sararäme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen nevaräme LuNRNevan ja rämeen yhdistelmätyyppi, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen sararäme LuSRSararäme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja.

Muuttumat

rämemuuttuma Rm

Räme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. kangasrämemuuttuma KgRmKangasräme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. tupasvillarämemuuttuma TRm Tupasvillaräme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. korpirämemuuttuma VKRmKorpiräme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. Varsinainen isovarpurämemuuttumaVIRm Varsinainen isovarpuräme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. VaivaiskoivurämemuuttumaVkRm Vaivaiskoivuräme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. turvekangas tkg Ojitettu suo, vähintään pohjakerroksen kasvillisuus muuttunut metsämäiseksi.

Muut luontotyypit avoin painanne ranta vesistö umpeenkasvanut lampiump. lampi saari s keto niitty piennar tie pelto asutus sorakuoppa teollisuus

Liite 18.5. Rautuvaaran lähteiden sijainnit

tunnus

lähde 3

lähde 5a

7486202249685974894583368531lähde

74899043368790lähde

lähde 5b 74896683368423lähde

lähde 12 7486100249636174893803368029lähde

lähde 22 7486666249593574899663367630lähde

lähde 24 74900383367333lähde lähde 74901583368646lähde

KKJ (peruskoord.)KKJ (yhtenäiskoord.)

kuiva kor p i

p uustoinen suo

kan

kan g asmetsä

kan g asmetsä

kan g

karu räme

kor p , suuria lehti p uita , rehevä aluskasvillisuus , hieman luhtaisuutta rantakorvessa

ML-kohde ( lähde )

ku5

-

,

ko , hale10-15

632 kLäK 3ku , ko , mä ML-kohde

lähdehetekaali 634

633 kEMT 2mä 10

lähteikkö, puro )

ML-kohde

kan g kKm

( mä

laa a lähteikkö, luonnontilainen puro, y mpärillä rämeitä 636

1ku

kor p imuuttuma 637

EMT1

kan g asmetsä 638

-

OlVSN/SRhLu2

mä , ku

suursarainen, avoin neva 639

PsR2

-

3

vähäla inen, karu räme 640

kRiN

ML-kohde ( p ienvedet )

avoin, märkä neva 641

vesistö

-

3

um p eenkasvia lam p ia 642

kRiN

mä

avoin, märkä neva 643

MCClT2

mä , ku

kan g asmetsä 644

K g R2

mä

kuivaräme 645

EMT2

mä , ku

kan g asmetsä 646

K g R2

mä

kuivaräme 647

MCClT2

mä , ku

kana g smetsä 648

VkR2

mä, ku

räme 649

VkR2

mä

räme 650

EMT1

mä15riekonmar j a

kana g smetsä 651

MCClT2

mä , ku

kan g asmetsä 652

K g R1

2

kuivaräme 653

kketo

1

ketonoidanlukko, sopulinsara 654

kvesistö

1

kalankasvatusallas 655

kteollisuus

kan g asmetsä

1

hiekkakuo p p a 656

10

2mä

kA

kEMT

hakkuuaukea 657

p uronvarsikor p i , reunoilta rämeinen , p aikoin avointa niitt y mäistä luhtaa

kan g asmetsä

nouseva p ieni sararäme ,

, kuiva kan g asmetsä

räme

kan g asmetsä

ML-kohde ( lähde ) , laho p uutaluonnontilainen, lehti p uuvaltainen kor p i , iso lähde

ko , hale10lähdehetekaali

719 OlLkR3

720 PaLu3 ko3

ML-kohde (rantaluhta) 721

mä , ko5

ML-kohde ( lähteitä ) adottaa vettä , kuollutta p uustoa 726

723 EMT2 mä10-15

räme , louhoskasa

asmetsä 724 PsKR3 mä , ku7 räme 725 OlLkR3 mä5 y hdistelmät y

-

1

p o j itettu räme 728

niitt y

hitaasti um p eenkasva niitt y 729

-

A1

1

hakkuuaukea 730

ktk g

1

turvekan g as 731

kvesistö

mä5

um p eenkasvavia lam p ia 732

OlSR/K2

hale, raita, ku, ko10

p ieni avosuo a räme , itäreunat kor p ea 733

RhMK3

ku , mä , ko , hale

pieni korpi kankaan reunassa 734

HMT2

mä , ku

kan g asmetsä 735

Rm1

mä , ku

o j itettu räme 736

PsR2

mä , ku

vähäla inen, karu räme 737

PsR2

mä

vähäla inen, karu räme 738

EMT2

mä

kan g asmetsä 739

MCClT2

ku , mä , ko

kan g asmetsä 740

HMT2

ku , mä , ko , ha

kan g asmetsä 741

HMT2

mä

kan g asmetsä 742

MCClT2

mä

kan g asmetsä 745

MCClT1

1

kan g asmetsä 746

kasutus

mä

asutus 747

MCClT1

1

kan g asmetsä 748

kasutus

10

1mä

asutus 749

kEMT

ML-kohde ( rantaluhta )

2mä , ko5

kan g asmetsä 750

kSRhLu/R

Äkäs oen ranta 751

-

LuOlVSN2

15

2mä

Äkäs oenranta 752

kEMT

mä , ko , ku

kan g asmetsä 753

VIR1

ku , mä , ko

räme 754

HMT2

1

kan g asmetsä 755

kasutus

-

2

asutus 756

luhtaniitt y

mä

avoin luhtaniitt y , sarainen , p a ukkoinen , vaivaiskoivuinen 757

EMT2

mä , ku10

kan g asmetsä 758

kK g R2

kuiva räme

mä , ku10

kuiva räme 759

mä , ku10

kK g R2

kK g R2

kuiva räme 760

vetinen neva, rinteessä erittäin suuri ja runsastuottoinen lähde, joka valuu rinnettäpitkin alas ja

purona

avoin, märkä , la j ikö y hä neva kRm

o j itettu räme 1mä

märkä avosuo , itäreuna l y h y tkortista nevarämettä kRm

o j itettu räme 1072

( lähde ) mä

, 1mä

p 1mä

, o j itettu räme 1073

kan g asmetsä kK g R1

tihku p inta kRiNR

) kuiva räme , o j itettu 1074

p oh j anleinikkiML-kohde ( lähde ) 2mä

j a kMCClT/ClT

y hdistelmät y y p in räme

, keskeltä rim p inen neva , reunat o itettu 1075

5

2mä

( laa a kan g asmetsä , p aikoin hakattu p uusto 1076

) kSR

SRhLu, PaLu, RhK, RhMK,

g

Liite 19.6. Selitteet liitteisiin

luonnotilaisuus korkea 3 kohtalainen 2 heikko 1

puulajit mä mänty ko koivut ku kuusi hale harmaaleppä pih pihlaja haa haapa rai raita tuo tuomi

K kkartta-/ilmakuvatulkinta

LUONTOTYYPIT lyhenne luontotyypin uhanalaisuus luontotyypin kuvaus

KANGASMETSÄT

Kuusivaltainen sekapuusto, runsasravinteinen, puronotkoissa. lehtomainen kangas, kurjenpolvi-mustikkatyyppi GMT

kostea lehto, kotkansiipityyppi MaT NT

Kuusivaltainen rehevä kangas, runsas kasvillisuus. tuore kangas, seinäsammal-mustikkatyyppi HMT

Yleensä sekapuustoinen kangas, runsas varpukasvillisuus, ruohoja esiintyy yleisesti. kuivahko kangas, variksenmarja-mustikkatyyppi EMT

Mäntyvaltainen kangas, runsas varpukasvillisuus, ruohoja harvassa. kuiva kangas, mustikka-kanerva-jäkälätyyppi MCClT

Mäntyvaltainen kangas, varpuja laikuttaisesti, jäkälälaikkuja runsaasti. karukkokangas, jäkälätyyppi ClT

Karu mäntykangas, jäkälikkö runsas ja yhtenäinen, muuta lajistoa erittäin niukasti hakkuuaukea A Kangas, puusto hakattu, usein siemenpuita tai säästöpuuryhmiä. taimikko T Taimettunut kangas, taimet korkeintaan 3 metriä.

SUOT Korvet K Kuusi- ja/tai lehtipuuvaltaisia pensaikkoisia soita. kangaskorpi KgK Karu ja kuiva korpityyppi, turvekerros ohut, ruohoja niukasti. puolukkakangaskorpi PKgK NT Kangaskorpi, kenttäkerrroksen valtalajina puolukka. mustikkakangaskorpi MKgK NT Kangaskorpi, kenttäkerrroksen valtalajina mustikka. ruohokangaskorpi RhKgK NT Ravinteinen ja rehevä kangaskorpi, mätäspintainen, runsas metsäruoho- ja -varpukasvillisuus. puolukkakorpi PK NT Yhtenäinen turvekerros kangaskorpea paksumpi, kenttäkerroksen valtalajina puolukka. mustikkakorpi MK NT Yhtenäinen turvekerros kangaskorpea paksumpi, kenttäkerroksen valtalajina mustikka. muurainkorpi MrK NT Karu ja kostea korpi, hilla valtalajina, muita ruohoja vähän. ruoho-mustikkakorpi RhMK NT Yhtenäinen turvekerros kangaskorpea paksumpi, runsas metsäruoho- ja -varpukasvillisuus. ruoho- ja heinäkorpi RhK NT Mosaiikkikasvustoinen, rehevä ja vetinen korpi, monipuolinen ja runsas lajisto. luhtakorpi LuK Rehevä korpi, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen ruoho-mustikkakorpiLuRhMK Ruoho-mustikkakorpi, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen ruoho- ja heinäkopriLuRhK Ruoho- ja heinäkorpi, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja.

Luhdat

Märkiä soita, yleensä vesistön äärellä, runsas ilmetäjälajisto, kasvillisuus korkeaa, pohjakerros usein aukkoinen.

sara- ja ruoholuhta SRhLuHyllyväpintainen, valtalajeina luhtaisuutta ilmentäviä saroja. pajuluhta PaLu Runsas pensaskerros muodostuu useista pajulajeista. koivuluhta KoLu Koivuvaltainen, pohjakerros lähes yhtenäinen. rantaluhta raLu Luhtainen ranta. luhtaniitty Luhtainen niitty

Lähteet lähdeAvonainen lähteensilmä. lähteikköUsean toisiinsa liittyvän lähteen kokonaisuus. lähde + puroAvonainen lähteensilmä ja siitä laskeva puro.

lähdekorpi LäK Lähteinen korpi.

lähderäme LäR Lähteinen räme.

Rämeet R

Mäntyvaltaisia soita, ylävillä mailla voi olla kuusivaltainen, rämevarvut valtalajeina, rahkasammalet runsaita. kangasräme KgR Ohut turvekerros, mättäisyys ei selvärajaista, metsävarpuja runsaasti. tupasvillaräme TR Paksuturpeinen, valtalajina tupasvilla. varsinainen korpiräme VKR NT Sekapuustoinen räme, metsävarpuja runsaasti.

pallosarakorpiräme

PsKRSuovarpuinen korpirämetyyppi.

pallosararäme PsR Mäntyvaltainen, pallosara ehdoton valtalaji. rääseikkö Rä Pohjoisen kuusivaltainen, rahkoittunut muunnos pallosararämeestä. varsinainen isovarpuräme VIR

Kenttäkerroksen valtalajit isoja varpuja (suopursu, juolukka, kanerva) vaivaiskoivuräme VkR Vaivaiskoivu kenttäkerroksessa lähes ainoa laji.

paju- ja vaivaiskoivurämePaVkR Puusto voi puuttua, pajuja runsaasti, selvämättäistä kasvillisuusmosaiikkia. rahkaräme RaR Ruskorahkasammalmättäinen räme. kanervarahkaräme KrRaRKanervavaltainen rahkaräme, voi olla runsaasti myös poronjäkälää. variksenmarjarahkarämeVmRaR

Variksenmarjavaltainen rahkaräme, ruskorahkasammalpeite lähes aukoton. luhtainen korpiräme LuKRKorpiräme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen paju- ja vaivaiskoivurämeLuPaVkR Paju- ja vaivaiskoivuräme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen vaivaiskoivurämeLuVkR Vaivaiskoivuräme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtaräme LuR Räme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja.

Nevat N Väli- tai rimpipintaisia avosoita.

luhtaneva LuN Keskiravinteinen, nevalajit luhtalajeja peittävämpiä. lyhytkorsineva LkN Välinpintainen avosuo, kenttäkerros piensarainen. oligotrofinen varsinainen lyhytkorsinevaOlVLkN

Vähäravinteista välipintakasvillisuutta, kenttäkerros piensarainen. mesotrofinen varsinainen lyhytkorsinevaMeVLkN Keskiravinteista välipintakasvillisuutta, kenttäkerros piensarainen. varsinainen suursaranevaVSN Välipintainen avosuo, kenttäkerros suursarainen. oligotrofinen varsinainen suursaranevaOlVSN Vähäravinteista välipintakasvillisuutta, kenttäkerrossuursarainen. mesotrofinen varsinainen suursaranevaMeVSN Keskiravinteista välipintakasvillisuutta, kenttäkerros suursarainen. rimpineva RiN Rimpipintakasvillisuutta.

oligotrofinen rimpineva OlRiNVähäravinteista rimpipintakasvillisuutta.

oligotrofinen Sphagnum-rimpinevaOlSphRiN

Vähäravinteista rimpipintakasvillisuutta, yhtenäisen pohjakerroksen muodostavat rimpirahkasammalet. oligotrofinen ruopparimpinevaOlRuRiN Vähäravinteista rimpipintakasvillisuutta, pohjakerroksessa valtaosa ruoppaa. mesotrofinen rimpineva MeRiNKeskiravinteista rimpipintakasvillisuutta.

mesotrofinen Sphagnum-rimpinevaMeSphRiN

Keskiravinteista rimpipintakasvillisuutta, yhtenäisen pohjakerroksen muodostavat rimpirahkasammalet. mesotrofinen sirppisammalrimpinevaMeSsRiN

Keskiravinteista rimpipintakasvillisuutta, yhtenäisen pohjakerroksen muod. aitosammalet. mesotrofinen ruopparimpinevaMeRuRiN

Keskiravinteista rimpipintakasvillisuutta, pohjakerroksessa valtaosa ruoppaa. varsinainen lettoneva VLN NT

Keski- ja runsasravinteisen välimailla olevaa välipintakasvillisuutta, pohjakerroksessa vaateliaita sammalia. luhtainen oligotrofinen varsinainen suursaraneva LuOlVSNVähäravinteinen suursaraneva, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja.

Letot L Runsasravinteisia väli- tai rimpipintaisia avosoita, ravinteiden suhteen reuna- tai keskustavikutteisia, lajisto vaatelias ja runsas.

Warnstorfii-letto WaL EN Välipintaista kasvillisuutta, heterahkasammal välipinnan valtalaji.

Campylium-letto CaL EN Väli- tai jopa lähes rimpipintaista kasvillisuutta, lettoväkäsammal ja lettosirppisammal pohjakerroksen valtalajit.

rimpiletto RiL NT Rimpipintaista kasvillisuutta.

Revolvens-rimpiletto RevRiL NT Yleensä keskustavaikutteinen, rimpisirppisammal ja lettolierosammal yleisiä pohjakerroksessa. ruopparimpiletto RuRiL NT Rimpiletto, pohjakerroksessa valtaosa ruoppaa.

koivuletto KoL NT Väli- ja/tai rimpipintainen, välipinnoilla hieskoivua.

Diandra-Hirculus-letto DiHiL EN Väli- tai rimpipintaista kasvillisuutta, pohjakerroksen valtalajeina heterahkasammal ja kultasammal, lettorikko tyypillinen laji.

lähdeletto lähdeL NT Lähteen ympärillä oleva letto.

Yhdistelmätyypit Kahden eri suotyyppiryhmän kasvillisuutta esiintyy laikkuina toistensa lomassa.

lettokorpi LK VU Puustoltaan monipuolinen, runsas pensaskerros, monipuolinen ruohosto, heterahkasammal ja kultasammal pohjakerroksessa.

nevakorpi NK Nevan ja korven yhdistelmätyyppi.

luhtanevakorpi LuNKHieskoivuvaltainen, luhta- ja nevalajeja.

Nigra-nevakorpi NigNKHieskoivuvaltainen, ohutturpeinen, neva- ja korpilajeja.

lettoräme LR VU Reuna- tai keskustavaikutteinen, letto- ja rämelajeja.

nevaräme NR Nevan ja rämeen yhdistelmätyyppi.

sararäme SR Suursaranevan ja rämeen yhdistelmätyyppi.

oligotrofinen sararäme OlSRVähäravinteinen, yleensä mäntyvaltainen, nevaosa suursaranevaa.

mesotrofinen sararäme MeSRKeskiravinteinen, yleensä mäntyvaltainen, nevaosa suursaranevaa. oligotrofinen lyhytkorsirämeOlLkR NT Vähäravinteinen, rämemättäät rahka- tai isovarpurämettä, nevaosa lyhytkorsinevaa. mesotrofinen lyhytkorsirämeMeLkR NT Keskiravinteinen, rämemättäät rahka- tai isovarpurämettä, nevaosa lyhytkorsinevaa. rimpinevaräme RiNRRämemättäät rahka- tai isovarpurämettä, märkäpinta jotain rimpinevaa. Oligotrofinen rimpinevarämeOlRiNR Vähäravinteinen rimpinevaräme. mesotrofinen rimpinevarämeMeRiNR Keskiravinteinen rimpinevaräme. mesotrofinen ruopparimpinevarämeMeRuRiNR Keskiravinteinen rimpinevaräme, pohjakerroksessa valtaosa ruoppaa. luhtainen oligotrofinen sararämeLuOlSR

Vähäravinteinen sararäme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen oligotrofinen lyhytkorsirämeLuOlLkR

Vähäravinteinen lyhytkorsiräme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen mesotrofinen sararämeLuMeSR Keskiravinteinen sararäme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen nevaräme LuNRNevan ja rämeen yhdistelmätyyppi, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja. luhtainen sararäme LuSRSararäme, kenttäkerroksessa luhtaisuutta ilmentäviä lajeja.

Muuttumat

Räme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. kangasrämemuuttuma

rämemuuttuma Rm

KgRmKangasräme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. tupasvillarämemuuttuma TRm Tupasvillaräme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. korpirämemuuttuma VKRmKorpiräme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. Varsinainen isovarpurämemuuttumaVIRm Varsinainen isovarpuräme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. VaivaiskoivurämemuuttumaVkRm Vaivaiskoivuräme, kasvillisuus muuttunut esim. ojituksen seurauksena. turvekangas tkg Ojitettu suo, vähintään pohjakerroksen kasvillisuus muuttunut metsämäiseksi.

Muut luontotyypit avoin painanne ranta

vesistö umpeenkasvanut lampiump. lampi saari s keto niitty piennar tie pelto asutus sorakuoppa teollisuus

Liite 20.1 Kolarin selvitysalueiden lajiluettelo

20.2. Kaikki havaitut sammallajit

laji lajinimi synonyymit

1 suonihuopasammal Aulacomnium palustre (Hedw.) Schwägr.

2 aapapykäsammal Barbilophozia kunzeana (Huebener) Müll. Frib.

3 seittisammal Blepharostoma trichophyllum (L.) Dumort.

4 purosuikerosammal Brachythecium rivulare Schimp.

5 kiiltosuikerosammal Brachythecium salebrosum (Hoffm. ex F. Weber & D. Mohr) Schimp.

6 hetehiirensammal Bryum weigelii Spreng.

7 luhtakuirisammal Calliergon cordifolium (Hedw.) Kindb.

8 hetekuirisammal Calliergon giganteum (Schimp.) Kindb.

9 lettokuirisammal Calliergon richardsonii (Mitt.) Hedenäs

10 otaluhtasammal Calliergonella cuspidata (Hedw.) Loeske

11 lettoväkäsammal Campylium stellatum (Hedw.) Lange & C.E.O. Jensen

12 mustapääsammal Catoscopium nigritum (Hedw.) Brid.

13 saksipihtisammal Cephalozia bicuspidata (L.) Dumort.

14 hetealvesammal Chiloscyphus polyanthos (L.) Corda

15 lettokilpisammal Cinclidium stygium Sw.

16 luhtakilpisammal Cinclidium subrotundum Lindb.

17 palmusammal Climacium dendroides (Hedw.) F. Weber & D. Mohr

18 rämekynsisammal Dicranum bergeri Blandow ex Hoppe

19 tunturikynsisammal Dicranum elongatum Schleich. ex Schwägr.

20 turkkikynsisammal Dicranum fuscescens Turn.

21 kangaskynsisammal Dicranum polysetum Sw.

22 kivikynsisammal Dicranum scoparium Hedw.

23 luhtasirppisammal Drepanocladus aduncus (Hedw.) Wanst. (D. polycarpus )

24 hiussirppisammal Drepanocladus longifolius (Mitt.) Broth. ex Paris

25 lettosiipisammal Fissidens adianthoides Hedw.

26 rantasiipisammal Fissidens osmundoides Hedw.

27 isonäkinsammal Fontinalis antipyretica Hedw.

28 virtanäkinsammal Fontinalis dalecarlica Bruch & Schimp.

29 purokaltiosammal Harpanthus flotovianus (Nees) Nees

30 kiviharmosammal Hedwigia ciliata (Hedw.) Ehrh. ex P. Beauv.

31 kampasammal Helodium blandowii (F. Weber & D. Mohr) Warnst.

32 etelänpurosammal Hygrohypnum luridum (Hedw.) Jenn.

33 koukkupurosammal Hygrohypnum ochraceum (Turner ex Wilson) Loeske

34 metsäkerrossammal Hylocomium splendens (Hedw.) Schimp.

H. palustre

35 saukonsammal Leptodictyum riparium (Hedw.) Warnst. Amblystegium riparium

36 kultasirppisammal Loeskypnum badium (Hartm.) H.K.G. Paul

37 keuhkosammal Marchantia polymorpha L.

38 purolehväsammal Mnium lycopodioides Schwägr.

39 kaihelehväsammal Mnium marginatum (Dicks. ex With.) P. Beauv. M. serratum

40 sinilehväsammal Mnium stellare Reich. ex Hedw.

41 rantapyörösammal Odontoschisma elongatum (Lindb.) A. Evans

42 rassisammal Paludella squarrosa (Hedw.) Brid.

43 lapasammal Pellia sp.

44 ojalähdesammal Philonotis caespitosa Jur.

45 purolähdesammal Philonotis fontana (Hedw.) Brid.

46 särmälähdesammal Philonotis seriata Mitt.

47 tihkulehväsammal Plagiomnium elatum (Bruch & Schimp.) T.J. Kop. Mnium affine var. elatum , M. seligeri

48 korpilehväsammal Plagiomnium ellipticum (Brid.) T.J. Kop. (Mnium affine var. rugicum , M. rugicum )

49 isolehväsammal Plagiomnium medium (Bruch & Schimp.) T.J. Kop. Mnium affine var. medium

50 poimulehväsammal Plagiomnium undulatum (Hedw.) T.J. Kop.

51 hohtovarstasammal Pohlia cruda (Hedw.) Lindb.

52 pohjanvarstasammal Pohlia drummondii (Müll. Hal.) A.L. Andrews

53 vuorivarstasammal Pohlia filum (Schimp.) Mårtensson

54 nuokkuvarstasammal Pohlia nutans (Hedw.) Lindb.

55 hetevarstasammal Pohlia wahlenbergii (F. Weber & D. Mohr) A.L. Andrews Mniobryum wahlenbergii

56 korpikarhunsammal Polytrichum commune Hedw.

57 rämekarhunsammal Polytrichum strictum Menzies ex Brid. P. alpestre , P. juniperinum var. gracilius

58 kiiltolehväsammal Pseudobryum cinclidioides (Huebener) T.J. Kop. Mnium cinclidioides

59 matosammal Pseudo-calliergon trifarium (F. Weber & D. Mohr) Loeske

60 nuorasammal Pterigynandrum filiforme Hedw.

61 isokorallisammal Ptilidium ciliare (L.) Hampe

62 kivitierasammal Racomitrium microcarpon (Hedw.) Brid.

63 lähdelehväsammal Rhizomnium magnifolium (Horik.) T.J. Kop.

64 lettolehväsammal Rhizomnium pseudopunctatum (Bruch & Schimp.) T.J. Kop. Mnium pseudopunctatum

65 kilpilehväsammal Rhizomnium punctatum (Hedw.) T.J. Kop.

66 metsäkamppisammal Sanionia uncinata (Hedw.) Loeske

67 rantakinnassammal Scapania irrigua (Nees) Nees

68 hetekinnassammal Scapania paludicola Loeske & Müll. Frib.

69 paasisammal Schistidium sp.

Mnium punctatum

laji lajinimi synonyymit

70 rimpisirppisammal Scorpidium revolvens (Sw. ex Anonymus) Rubers Drepanocladus revolvens , Limprichita revolvens

71 lettolierosammal Scorpidium scorpioides (Hedw.) Limpr.

72 rämerahkasammal Sphagnum angustifolium (C.E.O Jensen ex Russow) C.E.O. Jensen

73 kuultorahkasammal Sphagnum aongstroemii C. Hartm. S. insulosum

74 silmäkerahkasammal Sphagnum balticum (Russow) Russow ex C.E.O. Jensen

75 sararahkasammal Sphagnum fallax (H. Klinggr.) H. Klinggr.

76 korpirahkasammal Sphagnum girgensohnii Russow

77 aaparahkasammal Sphagnum lindbergii Schimp. ex Lindb.

78 vajorahkasammal Sphagnum majus (Russow) C.E.O. Jensen

79 kalvakkarahkasammal Sphagnum papillosum Lindb.

80 haprarahkasammal Sphagnum riparium Ångstr.

81 varvikkorahkasammal Sphagnum russowii Warnst.

82 okarahkasammal Sphagnum squarrosum Crome

83 kirjorahkasammal Sphagnum subnitens Russow & Warnst.

84 lettorahkasammal Sphagnum teres (Schimp.) Ångstr.

85 heterahkasammal Sphagnum warnstorfii Russow

86 pallopäärahkasammal Sphagnum wulfianum Girg.

87 pallosompasammal Splachnum vasculosum Hedw.

88 kalvaskuirisammal Straminergon stramineum (Dicks. ex Brid.) Hedenäs

89 lettomarrassammal Tayloria lingulata (Dicks.) Lindb.

90 kultasammal Tomentypnum nitens (Hedw.) Loeske

91 isokämmensammal Tritomaria quinquedentata (Huds.) H. Buch

92 hetesirppisammal Warnstorfia exannulata (W. Gümbel) Loeske

93 nevasirppisammal Warnstorfia fluitans (Hedw.) Loeske

94 aapasirppisammal

95 punasirppisammal

Warnstorfia procera (Renauld & Arnell) Tuom.

Warnstorfia sarmentosa (Wahlenb.) Hedenäs

96 lampisirppisammal Warnstorfia trichophylla (Warnst.) Tuom. & T.J. Kop.

S. plumulosum

Calliergon stramineum

Drepanocladus exannulatus

Drepanocladus fluitans , incl. W. h-schulzei

Drepanocladus procerus

Calliergon sarmentosum , Sarmentypnum sarmentosum

Drepanocladus trichophyllus

Liite 21. Kuvaliite, Hannukainen