Vanhojen paperikarttojen hävitessä kartta on tullut älypuhelimeen ja tietokoneelle. Nykyään voi olla vaikea eksyä, kun navigaattori vie meidät tarkasti oikeaan paikkaan.
Digitaaliset kartat ja karttapalvelut sisältävät paikkatietoa. Tietoa missä erilaiset toiminnon sijaitsevat, missä on junarata, mikä alue on asemakaavoitettu, missä on suo tai millä alueella liito-oravaa on esiintynyt. Paikkatiedolla voidaan kuvata erilaisten ilmiöiden tapahtumista esimeriksi tulvan edistymistä tietyllä vedenpinnan korkeudella. Paikkatiedon lisääntyminen on ollut viime vuosina hurjaa ja nykyään viranomaiset ja kansalaiset pääsevät moniin erilaisiin paikkatietoaineistoihin käsiksi omilta työpisteiltään tai kotisohvilta.
Erilaisia kuvausmenetelmiä voidaan käyttää täydentämään karttojen tietoa. Tästä esimerkkinä varmasti kaikille tuttu Google Mapsin satelliittikuva, josta pääse katsomaan minkälainen piha naapurilla on, jos sitä ei aidan yli uskalla kurkkia. Laserkeilauksella pystytään esittämään korkeutta kuvantava malli, joka yhdistettynä peruskarttaan antaa paljon tietoa kohteiden korkeuseroista.
Karttoja ja paikkatietoa on saatavilla hyvin eri tasoisesti. Kun lähtee suunnistamaan metsään, on hyvä olla peruskartta mukana, joka on tarkoitettu tarkkaan maaston tarkasteluun. Jos taas haluaa vain löytää autolla jonkun tietyn paikan, kartan ei välttämättä tarvitse esittää tarkasti aivan kaikkea.
Olen viimeisen vuoden kerännyt paikkatietoaineistoja vanhoista ojituksista Hämeen ELY-keskuksessa. Kesäkuun alussa siirryin Kainuun ELY-keskukseen työskentelemään patoturvallisuuden pariin. Nyt olen koonnut paikkatietoaineistoa tulvapenkereistä ja maapadoista. Aiemmin aineisto on ollut pistemäisenä tietona, eli pelkällä pisteellä on ilmoitettu missä tulvapenger tai pato sijaitsee kartalla. Nyt esitystapa on muuttunut viivamaiseen muotoon, joka näyttä kokonaisuuden paremmin kartalla.
Maapadot ja tulvapenkereet ovat usein niin hyvin maisemoitu, että tavallinen ulkonaliikkuja ei välttämättä edes tiedä ulkoilevansa padolla. Viivamainen esitystapa näyttää penkereen ja padon kokonaisuudessa. Tulvapenkereet saattavat olla useita satoja metrejä pitkiä ja maapadot saattavat kulkea paikoissa joissa niitä ei erota maastosta lainkaan. Ilmakuvia, korkeuskäyriä ja peruskarttaa käytettäessä tulvapenger tai maapato saattaa siis jäädä huomaamatta, niinpä niiden esittäminen viivamaisena kertoo paljon enemmän.
Kirjoittaja Teea Niskanen työskentelee vesitaloussuunnittelijana Kainuun ELY-keskuksessa.
kainuunely.com 