Janne Soisalo, Teemu Väisänen & Katja Hippeläinen
Wellamo-opisto on järjestänyt vuosina 2022–2023 arkeologisia yleisökaivauksia, joiden tavoitteena on ollut tutkia kivikautista Kyynäröjärven kankaan asuinpaikkaa Padasjoella. Vesireittien varrella oleva asuinpaikka on houkutellut leiriytymään jo tuhansien vuosien ajan jättäen jälkeensä monipuolisen löytöaineiston aina tyypillisen kampakeramiikan ajoista rautakauteen asti.
Sijainti ja tutkimushistoria
Kyynäröjärven kankaan asuinpaikka sijaitsee Padasjoen kunnan luoteisosassa Vehkajärven ja Kyynäröjärven välisellä kapealla kannaksella. Alue on keskikokoisten järvien täplittämää varsin karua järviylänköä, joka sijaitsee Päijänteen ja Kanta-Hämeen suurien järvien välissä. Asuinpaikka löydettiin Timo Sepänmaan tekemässä Padasjoen kunnan inventoinnissa vuonna 2003. Tuolloin paikalla todettiin olevan ainakin kolme erillistä löytöaluetta, joista löydettiin kivikautisia ja rautakautisia saviastianpaloja, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Osa asuinpaikasta sijaitsee Vehkajärven rannassa olevalla moreenikumpareella, mutta löytöjä on myös korkeammalta rinteestä ja kauempana rannasta sijaitsevan harjanteen päältä.
Vehkajärvi on Kokemäenjoen vesistön itäisiä latvajärviä. Sen yläpuolinen Lummenne ja sen alapuolella sijaitseva Vesijako -järvi ovat molemmat bifurkatiivisia järvialtaita. Ne laskevat osan vedestään Päijänteeseen ja niiden kautta Vehkajärvi on yhteydessä myös Kymijoen vesistöön. Vehkajärven pinta on ollut asuinpaikan kohdalla pitkään samalla tasolla lukuun ottamatta 1800-luvulla tehtyä järvenlaskua, jolloin sen pintaa alennettiin noin metrin verran.
Tämä näkyy monin paikoin vanhana rantatörmänä järven rannoilla. Järven laskua edeltävänä aikana sen pinta on ollut ainakin tyypillisen kampakeramiikan (4000 eaa.) ajasta lähtien lähes muuttumaton, kenties huomattavasti pidempäänkin. Niinpä järvimaisema asuinpaikan kohdalla on nykyään hyvin samanlainen kuin jo esihistoriallisena aikana. Vehkajärven kautta on kulkenut Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöjen välinen vanha vesireitti, joten asuinpaikka on kautta historian sijainnut keskeisellä paikalla ohikulkeneen liikenteen näkökulmasta.
Kaivaukset
Kyynäröjärven kankaan kaivaustutkimukset aloitettiin vuonna 2022, jolloin asuinpaikalla järjestettiin arkeologinen yleisökaivaus yhteistyössä Wellamo-opiston kanssa. Kaivaus toteutettiin kurssimuotoisena ja osallistujilta ei vaadittu aikaisempaa kokemusta arkeologiasta. Tutkimuksiin osallistui tuolloin viisi arkeologiasta kiinnostunutta paikallista. Tutkimuskohteeksi valittiin järven rannassa sijaitseva loiva moreenikumpare, jolle avattiin metrin leveä ja viisi metriä pitkä koeoja. Tavoitteena oli saada lisätietoa rannan läheisestä löytöalueesta ja arvioida sen potentiaalia mahdollisten jatkotutkimusten kannalta. Jo heti kaivauksen alussa paikan havaittiin olevan runsaslöytöinen ja ainakin keramiikan perusteella moniperiodinen.
Asuinpaikan tutkimuksia jatkettiin yleisökaivauksin jälleen vuonna 2023, jolloin kurssilla oli yhteensä 11 osallistujaa. Edellisvuoden koekaivausaluetta jatkettiin 19 neliömetrillä kohti rantaa, tavoitteena paikantaa asuinpaikan rannanpuoleinen raja. Lisäksi kaivausten aikana alueen matalaa järvenrantaa kahlattiin rantalöytöjen varalta ja veden alla todettiinkin olevan jonkin verran kvartsi-iskoksia ja -ytimiä.
Tulkinnat
Kaivausten löytöaineisto vahvistaa tulkinnan alueen monivaiheisesta käyttöhistoriasta. Suurimman löytöryhmän muodostivat saviastian palat, joita on löydetty yhteensä 917 palaa. Saviastioiden paloista valtaosa voidaan yhdistää tyypilliseen kampakeramiikkaan tai rautakauteen, mutta lisäksi paikalta löydettiin nuorakeramiikkaa sekä Pöljän ja Sarsan keramiikkaa. Näistä nuorakeramiikka ja Pöljän keramiikka ajoittuvat kampakeramiikan jälkeiseen aikaan 2000-luvulle eaa. Sarsan keramiikka puolestaan kertoo paikalla oleskellun pronssikaudellakin. Mielenkiintoista oli rautakautisen keramiikan runsaus heti kaivausalueen pintakerroksissa. Paikka ei ole mitenkään tyypillinen rautakauden asuinpaikka, mutta löydöt voisivat viitata sen olleen pyyntiväestön käytössä vielä rautakaudellakin. Lähimmät rautakauden löydöt tunnetaan Vesijaon kylästä kaivauspaikalta noin 13 kilometriä kaakkoon.
Kiviesineistön ajoittaminen tiettyyn kulttuuriin tai aikakauteen on astetta haastavampaa. Valtaosa kaivausten kivilöydöistä ovat kvartsi-iskoksia ja raaka-ainekappaleita, joiden lisäksi kaivausalueelta löydettiin 10 kvartsikaavinta sekä kvartsipurasin ja -terä. Lisäksi alueelta löydettiin yksi liuske-esineen fragmentti, pii- ja sertti-iskoksia sekä piistä valmistetut nuolenkärki ja kaksi kaavinta. Piistä valmistetut esineet ja iskokset voidaan varmimmin yhdistää tyypillisen kampakeramiikan aikaan. Ne myös löytyivät kulttuurikerroksen alemmasta osasta, josta tehdyt keramiikkalöydöt olivat pääasiassa tyypillistä kampakeramiikkaa.
Luita löydettiin vuoden 2022 kaivausalueelta 156 fragmenttia, josta tunnistettiin lajilleen hauki ja hirvi. Luuta löydettiin runsaasti myös toisena kaivausvuotena, mutta aineistosta tehtävä osteologinen analyysi ei ole vielä valmistunut. Mikäli aineistosta nousee esiin mielenkiintoisia eläinlajeja, kuten kotieläimiä, näille luille tehdään radiohiiliajoitus. Muussa tapauksessa radiohiiliajoitusten tekeminen on haastavaa, sillä eri aikakausien löydöt ovat sekoittuneet pienen kaivausalueen alalle lähes täysin, eikä alueelle muodostu selkeitä, ajoitettavia konteksteja lukuunottamatta ehkä kulttuurikerroksen alimpia osia, joissa tyypillinen kampakeramiikka on hallitsevaa. Toistaiseksi paikalta ei ole löytynyt kiinteitä rakenteita, kuten liesiä tai merkkejä asumuksista. Kaivettu ala on kuitenkin vielä pieni ja onkin oletettavaa, että tutkimusten edetessä paikalta voisi löytyä ainakin liesiä.
Jatkoa
Alueen tutkimukset jatkuvat Wellamo-opiston kurssina myös vuonna 2024, jolloin kaikilla arkeologiasta kiinnostuneilla on jälleen mahdollisuus osallistua tutkimuksiin. Tavoitteena on tutkia rannalla sijaitseva löytöalue kokonaan, jotta ymmärtäisimme paremmin paikan käyttöä eri aikakausina. Olisi kiinnostavaa tietää, onko paikka aina ollut ainoastaan leiripaikka ja etappi pitkän vesireitin varrella vai onko paikalla ollut joskus pidempiaikaista asutusta. Lisäksi tarkoitus on tutkia ylempänä rinteessä olevia löytöalueita. Kenties pysyvämpi asutus sijaitsikin siellä rannan sijasta. Vai kertooko suojaisempi leiriytyminen turvattomammista ajoista, jolloin haluttiin olla näkymättömissä?
Asuinpaikan rannat ja ympäröivä vesialue on varsin matalaa ja Vehkajärvi on kirkasvetinen. Kesälle 2024 on suunnitteilla myös sukellustutkimuksia asuinpaikan ympäristössä. Tuolloin on tarkoitus selvittää, onko järvessä säilynyt muutakin kuin kvartsi-iskoksia. Esimerkiksi liistekatiskan osia tai ruuhia tiedetään säilyneen järvissä hyvinkin pitkään ja edellytykset niiden löytymiselle ovat paikalla hyvät. Toisaalta asuinpaikoilta tiedetään joutuneen veteen kaikenlaista muutakin kiinnostavaa. Toivottavasti jotain paikan käytöstä kertovaa löytyisi myös järven puolelta.
Lähteet
Sepänmaa, T. 2003. Padasjoki. Arkeologinen perusinventointi. Päijät-Hämeen maakuntamuseo. https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/raportti/read/asp/r_raportti_det.aspx?RAPORTTI_ID=125524
Soisalo, J. & Hippeläinen, K. 2022. Padasjoki. Kyynäröjärven kangas. Arkeologinen koekaivaus 2022. Wellamo-opisto.
KALMISTOPIIRI 