Vesikasvien Kukkia
Kukkiajärvi on valtakunnallisesti arvokas vesiluontokohde ja
vesikasvistoltaan Pohjois-Euroopan edustavimpia järviä.
Kuvat Seppo Kääriäinen
Teksti Luopioisten kasvisto
Ormio
Ornio on monivuotinen vesisanikkainen, jonka verso on pitkä, suikertava, haarova, lankamainen ja nivelistä juurehtiva, lehdet ovat äimämäisiä ja aluksi kierrekärkisiä, itiöpesäkkeet sijaitsevat lehtihangoissa, mutta ovat harvinaisia.
Ormio on alueella yleinen ja paikoin runsas vesikasvi.
Sen kasvupaikkoja ovat Kukkian hiekkapohjaiset rantavedet, joihin se muodostaa yhtenäisiä kasvustoja.
Pohjasta irronneena kasvin tapaa lähes kaikkialta Kukkialta ja tällöin se saattaa juurtua uusillekin paikoille.
Muutama kasvusto on löytynyt myös Kuohijärven puolelta järven pohjoisosista.
Raani
Raani on monivuotinen ratamokasvi. Se on pieni, rönsyllinen pohjaruusukekasvi, jonka lehdet ovat pystyt, jäykät, kaljut ja typäkkäkärkiset. Lehden poikkileikkaus on lähes pyöreä. Kukat ovat yksineuvoisia, hedekukat pitkäperäisiä, emikukat perättömiä. Kukat ovat meillä harvinaisia.
Raani on alueella hyvin harvinainen järvenpohjan ruusukekasvi.
Kasvi jää helposti huomaamatta tai sekoittuu helposti muihin pohjakasveihin esim. nuottaruohon ruusukkeisiin (lehdet litteät).
Kyynärönjärvessä kasvi kasvaa lähes koko järven alueella ranta-vedessä ainakin alle metrin syvyydessä hiekka- tai hiekkamutapohjalla. Se ei ole yleinen, mutta säilyttää asemansa mikäli veden laatu ei muutu tai rantoja ei rakenneta umpeen.
Raani on löydetty myös Kukkian puolelta 80-luvulla, mutta ei enää sen jälkeen. Sitä on syytä pitää siellä silmällä Luopioisista en ole löytänyt kukkivaa raania.
Siimapalpakko
Kasvi on kooltaan jopa kaksimetrinen ja sen lehdetkin voivat olla toista metriä pitkät. Runsaimmillaan se on kirkkaissa, melko syvissä vesissä.
Siimapalpakko on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta harvinaistuu pohjoiseen päin siirryttäessä.
Luopioisissa palpakko on yleinen ja paikoin runsas vesikasvi. Se näyttää suosivan syvempää vettä kuin muut palpakot, joiden kanssa se helposti risteytyy. Risteymät ovat usein kukattomia ja vaikeasti erotettavissa puhtaista palpakkokasvustoista
Järvisätkin ( Vesileinikki )
Järvisätkin in yksi- tai monivuotinen leinikkikasvi. Kasvin kellulehdet ovat piparkakkureunaiset, uposlehdet hienoliuskaiset. Kukka on valkoinen, mesikuoppa päärynämäinen.
Järvisätkin on alueella yleinen ja paikoin runsas kasvi.
Järvisätkin kasvaa Kukkian suojaisissa lahdissa mattomaisina kasvustoina kukkien runsaasti. Pienemmissä järvissä se on harvinainen.
Kasvin kukkimisessa on vuosittain suurta vaihtelua. Näyttää, että se olisi harvinaistunut 2000-luvulla.
Kasvustojen määrä ja laajuus vaihtelee vuosittain runsaasti.
Pohjanlumme
Pohjanlumme on monivuotinen lummekasvi, jonka juurakko on pitkä ja vaakasuora, lehdet 10-25 cm pitkät, kelluvat, kaljut, vihreät/punertavat ja pyöreähköt, kukat ovat valkoiset ja 5-12 cm leveitä, verholehdet ylöskaartuvia.
Pohjanlumme on alueella hyvin yleinen ja paikoin runsaskin kasvi.
Se kasvaa monenlaisissa vesissä yleensä suojaisissa lahdissa mutapohjalla. Sen tapaa myös pienistä ranta-allikoista, hitaasti virtaavista puroista ja rantavesistä jopa osittain tulvamaalta.
Pälkäneen vaakuna- ja tunnuskasvi!
Kasvi on jonkin verran runsastunut 80-luvulta.
Uistinvita
Uistinvita on monivuotinen vitakasvi. Sen suikertava juurakko on hautautunut järven pohjamutaan ja pitkä varsi nostaa kasvin lehdet kellumaan veden pinnalle. Uposlehdet ovat pitkiä ja tasasoukkia, kelluslehdet soikeita ja kiiltäviä 6 – 13 cm pitkiä. Vihreän kukka-tähkän kasvi nostaa lehtien yläpuolelle pölytystä varten.
Uistinvidan varsi saattaa syvässä vedessä olla jopa kaksi metriä pitkä. Kasvi muodostaa tiheitä kasvustoja yleensä matalaan veteen, mutta sitä voi löytää syvältäkin ja toisaalta maamuotona rannalta. Joskus kasvi kasvaa myös ojissa ja kaivannoissa.
Uistinvita on yleinen tai melko yleinen koko maassa, Lapissa se harvinaistuu. Luopioisissa vita on yleinen ja paikoin hyvinkin runsas. Sitä löytyy kaikenlaisista vesistä ja kuivina aikoina myös vesijätöiltä mutapohjalta.
Rantakukka
Rantakukka on monivuotinen rantakukka-kasvi. Sen pysty varsi on karvainen ja nelisärmäinen. Lehdet ovat ruodittomia ja usein vastakkain varrella. Sinipunaiset kukat sijaitsevat latvatertussa.
Kooltaan rantakukka on 40-120 cm korkea ja muodostaa mättäisiä kasvustoja rannoille ja ranta-niityille. Usein se kasvaa kivikoissa ja jopa rantavedessä.
Kasvi on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta harvinaistuu nopeasti siirryttäessä pohjoiseen.
Luopioisissa rantakukka on yleinen rantojen kasvi, ja sen tapaa ihan rantaviivalta kivikoista tai vedestä, mutta myös rantapenkoilta. Se ei kestä kilpailua eikä varjostusta, joten se saattaa hävitä nopeastikin pusikoituneilta rannoilta.
Rantakukkaa pidetään jonkin verran myös koristekasvina puutarhoissa.
Ranta-alpi
Ranta-alpi on monivuotinen esikkokasvi. Sen varsi on pysty, pitkärönsyinen ja karvainen. Kasvin lehdet ovat lähes ruodittomia, ehytlaitaisia ja suikeita. Ne ovat asettuneet varrelle vastakkain tai kolmittain. Keltaiset kukat sijaitsevat kasvin latvassa terttumaisena kukintona.
Kooltaan ranta-alpi on 50-160 cm korkea ja muodostaa laajojakin kasvustoja rannoille, ojiin reheviin korpiin ja luhtaisille rantapelloille.
Ranta-alpi on yleinen kasvi Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta harvinaistuu pohjoiseen siirryttäessä.
Luopioisissa kasvi on yleinen ja runsas. Se kestää hyvin kilpailua ja viihtyy jopa korpimaisissa metsissä. Joskus sen löytää tien pientareeltakin tai kausikuivasta ojasta.
Ranta-alpin voi sotkea tarha-alpeen, joka on koristekasvi ja villiytyy helposti karkulaiseksi talojen läheisyyteen.
Keltakurjenmiekka
Keltakurjenmiekka on monivuotinen kurjenmiekkakasvi. Sen juurakko on paksu, varsi täyteinen, lehdet 2-4 cm leveät ja 50-90 cm pitkät. Kukka on suuri ja keltainen.
Keltakurjenmiekka on alueella yleinen ja paikoin runsas kasvi.
Se kasvaa pehmeillä soistuvilla rannoilla, järveen laskevissa ojissa ja rantasoilla. Sitä on myös siirretty koristeeksi mökkirantoihin. Sieltä se on levinnyt jonkin verran myös ympäristöön. Luonnonkasvuston ja istutetun erottaminen on vaikeaa.
Kasvi on lisääntynyt Kukkian mutapohjaisissa lahdissa ja rantasoistumilla 2000-luvulla.
Sinikukkaisia kurjenmiekkakasveja löytyy usein puutarhoista, mutta en ole löytänyt vielä yhtään karkulaista tai jäännettä, joka olisi levinnyt ympäristöönsä.
Kilpukka
Kilpukka on monivuotinen kilpukkakasvi. Se on irtokelluja, jonka varsi on lyhyt ja rönsyilevä. Pyöreät lehdet ovat 2-5 cm halkaisijaltaan ja ulpukkamaiset, kukat ovat valkeat ja kolmilukuiset. Kasvin kukkia löytyy harvoin.
Kilpukka on alueella jokseenkin harvinainen vesikasvi.
Sen voi löytää mutapohjaisista järvenlahdista, ojista ja puroista seisovasta tai hitaasti virtaavasta vedestä. Kesällä 2010 Lauri Oesch löysi kasvin myös kukkivana Rautajärvestä, jossa kasvi on runsaasti lisääntynyt viime vuosien aikana. Kukkivat kasvit olivat hyvin suojaisissa paikoissa eikä kukinta ollut runsasta.
Järviruoko
Järviruoko on monivuotinen heinäkasvi, jonka varsi on pysty, lehti jäykkä, litteä ja 10-20 mm leveä, röyhy on tiheä- ja pystyhaarainen.
Järviruoko on alueella yleinen ja runsas.
Se kasvaa järvissä matalassa vedessä yleensä mutapohjalla, samoin rannoilla, rantapeltojen ojissa ja ravinteisilla soilla.
Järviruo’on kasvustot ovat yleensä runsaita ja kookkaita, mutta varjossa se saattaa jäädä pieneksi ja kituvaksi steriiliksi kasviksi, jonka kuitenkin tuntee helposti leveistä lehdistään.
Rantapalpakko
Rantapalpakko on monivuotinen, pystylehtinen vesikasvi, jonka lehdet ovat 4-12 mm leveät, kolmisärmäiset, kukintoranka haaraton, hedesykeröitä 4-8 kpl ja emisykeröitä 2-5 kpl. Sykeröiden perät ovat rangassa kiinni. Koko 20 – 70 cm.
Rantapalpakko on alueella yleinen ja paikoin runsas kasvi.
Se kasvaa pehmeäpohjaisten järvien rantavedessä, rantaluhtien ojissa ja mutahaudoissa.
.
Keiholehti
Pystykeiholehti on monivuotinen sarpiokasvi, jonka varret ovat pystyjä ja yläosasta kolmiomaisia, lehdet nuolimaiset, pystyt tai joskus kelluvat, kukat ovat kiehkuroina varrella. Kukat ovat valkoisia ja kolmiterälehtisiä.
Pystykeiholehti on alueella jokseenkin yleinen mutta niukka vesikasvi.
Se kasvaa järvien suojaisssa lahdissa mutapohjalla yleensä rantavedessä.
Kasvi on yleistynyt vesien rehevöityessä. Syvässä vedessä kasvaessaan sen lähes kaikki lehdet saattavat olla kelluvia, mutta kaikki löydetyt kasvustot ovat kuitenkin olleet puhtaita eikä risteymää ole alueelta tavattu.
.
Jokileinikki
Jokileinikki on monivuotinen leinikkikasvi. Sen varsi on koheneva ja rönsyllinen. Kukka on suuri ja kullankeltainen, varsilehdet suikeat, lähes ehytlaitaiset ja ruodittomat.
Jokileinikki on alueella jokseenkin harvinainen mutta paikallisesti runsas kasvi.
Se kasvaa yleensä ravinteisilla rantasoistumilla, jokien varsilla ja ruovikoissa. Rautajärven alueella kasvi on yleinen rannoilla, samoin Jouttenselän alueella Hasianlahdella. Pieniä kasvustoja on myös Padankoskella mm. Iso-Kailon laskuojan suussa ja varressa.
Ulpukka
Isoulpukka on monivuotinen lummekasvi, jonka juurakko on pitkä ja vaakasuora, lehdet kelluvat, kaljut, vaaleanvihreät ja hieman pitkulaiset, kukat keltaiset.
Isoulpukka kasvaa alueella yleisenä ja runsaana.
Se esiintyy kaikenlaisissa vesissä erilaisilla pohjilla, mutta yleisin se on matalissa mutapohjaisissa järvissä, lammissa ja joissa. Kasvin kasvupaikat ovat lisääntyneet ja määrät runsastuneet 80-luvulta.
.
