Tämä Siperian kansojen satujen (2013) ensimmäinen satu opettaa suvaitsevaisuutta. Se myös kertoo, miksi sembra, kuusi ja mänty ovat ikivihreitä.
Satu kuvaa osuvasti ihmistä ja hänen touhujaan. Ikuiset ihmiset, kuten huomataan, ovat sekä totta että satua. Meissä on sekä ikuisuutta että inhimillistä turhalle nauramista.
Tofan kieli, jolla satu on kerrottu, on kuolemassa. Sitä puhuu enää noin sata ihmistä, heistäkin suurin osa jo vanhoja. Sajanin vuorten koillisrinteellä asuvilta tofalareilta on Ikuisten ihmisten lisäksi valittu kokoelmaan kolme satua, jotka kertovat vuorihelmistä, kukkien laaksosta ja metsästäjästä, joka rankaisi pirua.
Kirjassa on yhdeksän Siperiassa asuvan kansan perinnesatua. Mukana on myös mm. jakuuttien, tuvien, burjaattien ja altailaisten satuja. Siperian alkuperäiskansojen kielistä jakuuttia eli sahaa puhuu nykyisin yli 450 000 ihmistä, joten se ei ole uhanalainen. Tuvan ja burjaatin puhujiakin on yli 200 000 kumpaakin. Altain kieltä puhuu runsat 50 000 Altain tasavallan asukasta.
Hupaisa kirja. Suosittelen.
Kirja
Siperian kansojen satuja (toim. Tshuner Taksami). Idiootti. Tallinna Raamatutrukikoda. 2013. www.Idiootti.fi
