’Mikä on juhannuskukka? Minulle se on kurjenpolvi. Sen monenkirjavat kukat yhdessä koiranputkien kanssa hämyisessä kesäyössä tuo sadun tunnun niitylle. Monen nuoren neidon seitsemän kukan kimpussa on yhtenä kurjenpolvi päätymässä tyynyn alle juhannusyönä. Jospa se sulho sen vuoksi näyttäytyisi unessa. Tänä vuonna, kun vettä on tullut riittävästi, ovat kurjenpolvet hyvässä vedossa. Eilisellä kukkakävelyllä saimme nauttia sen loisteesta yllin kyllin reittimme varrella.’
Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) on Etelä-Suomessa juhannusta edeltävällä viikolla parhaassa kukassa. Se on kookas, näyttävä ja yleinen niittyjen, metsien ja pientareiden kasvi koko maassa. Siihen ei voi olla törmäämättä, siksi yleinen se on. Nimensä kasvi on saanut kurjen nokkaa muistuttavasta hedelmyksestään, jolla se ampuu siemenet kauemmaksi emokasvista. Nimi juontaa juurensa jo antiikin kreikasta, jossa geranos-sana tarkoittaa kurkea. Vaikka kasvia tavataan koko maasta, ei se kaikkialla ole yhtä yleinen, vaan saattaa puuttua laajoilta karuilta alueilta kokonaan, esim. Suomenselältä, Saimaan alueelta ja rannikkoseuduilta. Luontaisin kasvuympäristö sille on lehto, lehtoniityt, pellonpientareet, letot ja muut ravinteiset suot.
Metsäkurjenpolven kukat ovat näyttävät, säännöllisesti viisiterälehtisiä ja yleensä parittain. Väriltään ne voivat olla puhtaan valkeasta lilan kautta siniseen. Yleensä samalla seudulla on vallitsevana tietty värityyppi ja raja seuraavaan voi olla hyvinkin jyrkkä, tosin sekakasvustojakin löytyy.
Suomessa elelee kymmenkunta kurjenpolvikasvia, joista metsäkurjenpolvi on yleisin ja laajimmalle levinnyt. Luopioisista on löytynyt lisäksi haisukurjanpolvi (G. robertianum), jonka tuntee hajusta ja koristekarkulaisena esiintyvä kyläkurjenpolvi (G. pratense) sekä hyvin erikoinen yksivuotinen huhtakurjenpolvi (G. bohemicum). Edellinen löytyy kivikkoisista lehdoista ja jälkimmäinen yleensä asutuksen piiristä. Huhtakurjenpolven siemen tarvitsee lämpökäsittelyn, joten sen löytää nuotiosijoilta tai paahteisilta hakkuuaukeilta. Pieni pihakurjenpolvi (G. pusillum) löytyi muutama vuosi sitten yllättäen Rautajärven kartanon pihapiiristä.
Metsäkurjenpolvi on loisienten suosiossa. Nämä pienet kasvin lehdillä elävät sienet erottaa jo kauas kasvin nuutuneista ja värivaurioisista lehdistä. Lajilleen niiden tunnistaminen vaatiikin sitten tietoa. Valkohomeen ja tervatäpläsienen lisäksi kurjepolven lehdellä kasvaa peräti neljä erilaista ruostesientä.
Kesä ilman kurjanpolvien kukintaa ei olisi kunnon kesä!