Käpytikka
(sv: större hackspett, en: Great Spotted Woodpecker)
Dendrocopos major
Kuinka pää kestää 20 nokaniskua puuhun sekunnissa? Siitä ei ihminen selviäisi.
Tunnistaminen
Käpytikka on mustavalkoinen: keskiselkä on kokonaan musta, mutta sivuilla on suuret valkoiset laikut, vatsa valkoinen ja alaperä tummanpunainen. Käpytikkakoiraan päässä on punaista väriä, naaraalla sitä ei ole lainkaan.
Elintavat
Talvisin käpytikka syö männyn ja kuusen siemeniä. Muina aikoina puiden rungoissa olevia hyönteisten toukkia sekä lintujen poikasia ja munia. Tikoilla on pitkä kieli, jolla se ylettyy kolon pohjalla lymyilevään toukkaan. Käpytikka käy myös linturuokinnoilla.
Elinympäristö
Käpytikka pesii monenlaisissa metsissä, pesäkolo on tavallisimmin haavassa. Käpytikka ei ole riippuvainen lahopuusta, kuten monet muut tikat. Paikkalintu.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Avainlaji
Käpytikka rakentaa lähes joka vuosi uuden pesäkolon. Käpytikan kovertamia koloja käyttävät myöhemmin useat muut kolopesijälinnut, kuten tiaiset, kirjosieppo ja varpuspöllö, jotka eivät itse pysty koloa tekemään. Koloista hyötyvät myös nisäkkäät ja hyönteiset. Lisäksi monet sienet, jäkälät ja sammalet löytävät elinpaikkansa tikankoloista. Tikat levittävät monia lajeja, kuten kasveja, sieniä ja mikrobeja. Käpytikka hyödyttää sen asuttaman metsän koko eliöyhteisöä.
Vaeltava laji
Käpytikan runsauden vaihteluun vaikuttaa ravintopuiden siemensato. Männyn siemensato on tasaisempi, mutta kuusen siemensato vaihtelee voimakkaasti vuodesta toiseen. Tätä voi itsekin tarkastella katsomalla käpyjen määrään puissa. Hyvinä kuusen siemenvuosina pesimäkanta on runsaampi. Käpytikat eivät normaalisti muuta, mutta heikkoina siemensatovuosina ruokaa ei riittäisi kaikille talvehtimiseen, jolloin käpytikkoja voi lähteä suurin määrin vaellukselle. Linnut saattavat liikkua jopa tuhansia kilometrejä parempien ruoka-apajien perässä.
Tiesitkö tämän?
Tikka hakkaa puun runkoa nokallaan ja rummuttaa jopa 20 nokaniskua sekunnissa. Tikan aivoihin kohdistuu niin suuri g-voima, että siitä ei ihminen tai toinen lintu selviäisi. Tikan pää kestää iskut, sillä sen päässä on rakenteita, jotka toimivat kuin iskunvaimentimet. Tikkojen pyrstösulat ovat erityisen jäykät, pyrstöön nojaamalla ne pysyvät paikoillaan puun rungolla.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2015 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
2000 LC - elinvoimaiset
Säädökset
Ei säädöksiä.
-
Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt 
Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).
Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).
Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.
Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.
Miten runsaudet on laskettu?
Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.
