Pulmankijoelle
Tänään oli taas pakko päästä melomaan ja suuntasimme Pulmankijoelle. (Siinä riippusillan alla on sitten aikas runsaasti vettä, että jos on heikot jääsäät keväällä ja ei viittis raahata ahkiota riippusillan yli, niin se on sitten TOSI huono idea.)
Jollain on todella ollut sopulia ruokalistalla.
Aloitimme joen aikas alusta ja vastavirtausta oli. Vetäisimme hiekasärkälle keskelle jokea pohjasta kiinni ja minä sain hienon idean nousta keskelle jokea seisomaan. Hiekka hävisi toisen kumpparin alta yllättäen ja saapas hörppäsi – jovain. Sievin kevytkumpparit on kastettu.
Aikamme punnerrettuamme ylävirtaan rantauduimme hietikolle nautiskelmaan joesta ja tekemään hienoja löytöjä:
Naru on Maritan vuoksi, voi joka päivä ajatella Maritaa, se on hyvä se.
Hienojen löydösten kokoelma
Tenonajuruoho on tuo violetti
Kaarlenvaltikka oli komea!
Tästä kasvista emme saa edes Luontoportista selvää, että mikä ihme se on.
Myötävirtaan matka humpsahti aivan turhan nopeaan.
Marian muistikirja 
Eihän tuo vain ole vähän kuihtunut pensaskanerva? Sitä on Suomessa vain Pulmankijärvellä ja siihen laskevien jokien rantasoraikossa, kuihtuneet edelliskesän versoja, tämänkesäiset vihreitä. (Lähde: Henry Väre, Rantakasvit). – Kyllä se taitaa olla!
Antoisia retkiä!
Kiitos Matti ❤ Minun kirjani on kotona ja LuontoPortti.fi ei tuota antanut, mutta se se täytyy olla. Kiitos, että pähkäilit, mä olen hakenut vaikka millä sanoilla netistä, enkä löytänyt.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pensaskanerva
Vautsi vau! Narusta on paljon hyötyä. Ja kuule kun siitä voi tehdä myrskyankkurin kun menee liian lujaa myötätuuleen ja siihen voi myös pelastautua kun tippuu kanootista ja lopuksi siitä voikin sitten tehdä jo sen perinteisen ;o)
Kukkapäivä!
Minua on kyllä valistettu, että jos on syvänne, niin virtaus on heikompi, jolloin jää vahvempaa. Kova virtaus syö jäätä altapäin. Mutta toki on kivampi mulskahtaa matalaan koskeen kuin syvään suvantoon.
Voi kun tuota ajuruohoa sais omaan pihaan ! On varmaan loistava mauste paikalliselle kalalle…lurps…