Ruska Ylläksellä: 5 paikkaa, jotka täytyy kokea ruska-aikaan

Nyt kun syksy on vielä tuoreessa muistissa, päätin rustata muistiin omat parhaat kokemukseni syksystä Ylläksellä. Tämä on ensimmäinen syksy, jonka olen saanut viettää Lapissa, joten kaikki oli minulle uutta ja ihmeellistä. Ajattelin siis valottaa tässä Ruska Ylläksellä: 5 paikkaa, jotka täytyy kokea ruska-aikaan -kirjoituksessa niitä asioita, joista nautin eniten tai jotka jäivät parhaiten mieleen kuluneen ruskasyksyn aikana.

Lapissa sanotaan olevan kahdeksan vuodenaikaa. Vuosi alkaa pakkastalvesta, jatkuu hankikanto- ja jäidenlähtökevääseen, sitten saapuu keskiyön aurinko, sadonkorjuu, ruska, ensilumi ja lopuksi joulukaamos päättää vuoden. Kaikilla perusvuodenajoilla on oikeastaan siis välivuodenaika. Syksy on mielestäni mainiota aikaa rauhoittua luonnon äärelle ja imeä energiaa tulevaan talveen. Lue tästä ruskatärppini!

Syksyn väripilkku, ruska

Ruska-aika Ylläksellä alkaa hiljalleen jo elokuun lopulta ja jatkuu koko syyskuun. Kirkkain väriloisto sijoittuu yleensä syyskuun toiselle ja kolmannelle viikolle. Ruska-aikaan ilma on ihanan raikasta, sumu tekee maisemasta monesti kauniin utuista ja pakkasestakin voi tehdä ensihavainnot.

Kaikki tietävät, että Lapin kesässä voi olla paljonkin lentoliikennettä itikoiden muodossa – syksyllä ”ilma kirkastuu” ja näiltä suojautuminen tulee tarpeettomaksi. Suosittelen syksyä siis erityisesti niille, jotka kokevat sääsket ja kumppanit haasteellisiksi.

Tämän hyödyn lisäksi syksy on (ihan sitä vilkkainta ruskasesonkia lukuun ottamatta) rauhallisempi, jolloin majoituksen hintataso on usein huokeampi ja poluilla entistä enemmän tilaa. Luonto on kaunis muuttuvine väreineen. Ruska Ylläksellä on todella ihana, tule ja koe itse!

Ruskakohde nro 1: Pirunkuru

Pirunkuru oli pirun hieno, en tiedä johtuiko adrenaliinin määrästä suonissa tai oliko kaikki mitä näin kurua ylös kiivetessäni edes todellista, pienestä happivajeesta johtuen. Nopeus kuntotasoon ja juuri nautittuun munkkiin nähden oli turhankin reipas.

Matka oli itsessään hieman kuumottava törmätessäni maa-ampiaisista varoittaviin kyltteihin ja reitin ollessa pelkkää irtonaista kiveä. Varsinkin kun olin yksin matkassa, kävi mielessäni, että reitti ei ollut järin kovassa käytössä tuona päivänä.

Pysähdyin useasti matkalla ylös ja muistan ajatelleeni ”vau, hienointa mitä olen koskaan nähnyt” ja sitten kiipesin ylöspäin ja toistin saman. Ja taas sama uudestaan. Keltaiset lehdet ja muut ruskan värit toivat oman ulottuvuutensa muutenkin hienoihin maisemiin. Lopulta pääsin kuin pääsinkin kurun laelle ehjin nahoin.

Korkealta avautuivat huikeat maisemat Kesänkijärvelle päin. Pirunkurulta reittiä eteenpäin jatkaessa maisemaan ilmestyi vieläkin enemmän väriä ja uusia huippuja katseltavaksi. Lisäksi reitin varrella on oikein miellyttävä nuotiopaikka vaikkapa makkaran paistoon tai muuten eväiden nauttimiseen.

• 

Pysähdy heti retken aluksi tai vielä lopuksi myös ihastelemaan Kesänkijärveä. Kesänkijärvi ja siltä avautuva maisema on jo itsessään käynnin arvoinen.

Pirunkuru on minulla numero ykkönen, koska tästä sain itselleni suurimman kokonaisvaltaisen elämyksen, sisältäen onnistumisen tunteen. Kurun nouseminen oli melko kova fyysinen (ja osittain myös henkinen) ponnistus, joka yhdistyi mahtaviin maisemiin. Suosittelen tätä ruskan aikaan, myös niille, jotka eivät itse kurua voi kiivetä. Kierrä reittiä vastakkaiseen suuntaan, kunnes pääset kurun yläosaan.

Reitti: Pirunkurun ponnistus / Tähtipolku, noin 2,5-3 h. Lähtö Kesänkijärven parkkipaikalta.

Ruskakohde nro 2: Särkitunturi

Särkitunturi ei ole enää Ylläksen aluetta, mutta sieltä helposti saavutettavissa, mikäli sinulla on auto. Reitti lähtee nousemaan tunturiin kauniilta parkkipaikalta. Nousu on helpohko ja ikään kuin huomaamaton, koska polulla ei ole kovinkaan jyrkkiä kohtia. Polun varrella on ruska-aikaan väriään vaihtaneita lehtipuita ja varpuja.

Hyvin varustellun kotapaikan ja lammen jälkeen alkaa minusta se paras osuus. Puusto alkaa harvenemaan ja muuttuu kitukasvuisemmaksi. Sieltä täältä näkyy kaukana taivaanrannassa muita tuntureita ja mutkitteleva polku tekee reitin kiinnostavaksi. Tunturin laen lähestyessä maasto muuttuu ihmeellisen punaiseksi, lähes ”luonnottomaksi”.

Laen tuntumassa sijaitsevat myös pienet lammet, jotka tuovat oman mausteensa juuri tähän tunturiin. Mikäli haluaa kokemuksesta varmasti unohtumattoman, lampeen voi pulahtaa ”vilvoittelemaan”. Toinen Särkitunturia leimaava maisema on kaukana siintävät, usein jopa varjomaiset huiput.

Tunturille nouseminen ei ole suuren suuri urakka, joten tämä sopii myös koko perheen reissuksi ja on mielestäni oikein hyvä ruskaretki. Reitti yhdistää helpon reitin kauniisiin maisemiin, uniikkeihin lampiin ja väriloistoon. Toki Äkäslompolossa majoittuva joutuu ajamaan puolisen tuntia per suunta, mutta retki oli sen arvoinen. Suosittelen tätä etenkin juuri ennen auringonlaskua.

Reitti: Särkitunturin saavutus, noin 2,5-3 h (+ noin 1 h matkoihin). Lähtö Särkitunturin parkkipaikalta. Huom. Google maps ei anna oikeaa osoitetta, jos navigoit vain Särkitunturille. Käytä koordinaatteja tai etsi ”Särkitunturi parkkipaikka”.

Ruskakohde nro 3: Pakasaivo

Pakasaivolle on matkaa noin puoli tuntia Äkäslompolosta. Reitti kulkee ensin hyvän tovin Kolariin päin ja kääntyy sitten päätieltä kapeahkolle hiekkatielle, jonka varrella Pakasaivo sijaitsee. Matka saattaa tuntua hieman pitkältä tällä rallipätkällä, mutta paikka kyllä palkitsee.

Pakasaivo ei ole niinkään patikkakohde, vaikka voihan sen ympäristössä kävellä. Kohteelle tultaessa kohtaat tulipaikan ja kyltin, joka johdattaa saivon saloihin. Rotkojärven katseluun on rakennettu näköalatasanne, josta maisemaa voi ihailla kuka tahansa kuntotasoon ja hurjapäisyyteen katsomatta.

Pakasaivo on jopa 60 metriä syvä, tummanpuhuva ja äärettömän kirkasvetinen järvi. Paikka lumoaa myös mystisyydellään, sillä sitä on kuvailtu saivokansan asuttamaksi paikaksi. Järven pohjassa on uskottu olevan jonkinlainen välipohja, jonka kautta pääsi saivokansan asuinsijoille. Saivokansalta sai toivoa parempia poroja tai muuta tarpeellista.

Syksyn värit reunustavat komeasti tummaa vettä ja auringonlaskun aikaan paikalle sattuessa maisema muuttuu entistä mahtavammaksi. Reissu Pakasaivolle on ollut yksi syksyni kohokohdista. Tykkään siitä, että tässä yhdistyy vanhan ajan tarinat ja geologisesti hieno kohde. Tätä voi suositella koko perheelle. Tosin on huomioitava, että kalliot varmasti houkuttelevat kiipeilemään.

Reitti: Pakasaivo, noin 0,5-1 h (+ n. 1 h matkoihin). Lähtö Pakasaivon parkkipaikalta.

Ruskakohde nro 4: Luontokeskus Kellokas

Kellokas on minusta hyvä kohde aina, koska se on aivan upealla paikalla tunturin rinteessä. Siellä voi havainnoida kutakin vuodenaikaa todella helposti vain parkkipaikalle pysähtymällä. Kellokas tarjoaa sekä yleissivistystä näyttelyiden muodossa että luontoelämyksiä.

Ruska Ylläksellä tuo mukanaan myös muita kulttuurielämyksiä. Etenkin syksyllä Kellokas on täynnä elämää, kun Kino Ylläs starttaa tarjoten elokuvia sekä taivasalla että Kellokkaan sisällä. Luvassa on ensi-iltoja ja laadukkaita elokuvia koko perheelle.

Kellokkaassa voit pysähtyä luontokeskusvierailun jälkeen kahville ja kakulle Ravintola Hallaan, nauttimaan ne joko sisälle suurten ikkunoiden ääreen tai lasitetulle parvekkeelle. Kellokas sijaitsee suoalueen vieressä ja hieman kauempana maisema rajautuu tuntureihin. Kahvilan lisäksi sekä luontokeskuksen takaovella että lyhyen kävelymatkan päässä on erittäin hyvät paikat tämän maiseman ihailuun.

Aivan Kellokkaan vieressä alkavassa metsässä (ylös Ylläkselle päin) on lukemattomia puita aivan naavan peitossa. Mikäli haluat nähdä puhdasta suomalaista luontoa, tämä on hyvä paikka aloittaa. Naavanhan sanotaan kasvavan vain puhtaassa ilmassa ja naavaa täällä on pilvin pimein. Harmaaseen pukuun pukeutuneet kuuset ovat lähes taianomaisia ja hieno luontoelämys itsessään.

Tämä ”naavametsä” sijaitsee aivan Varkaankurun kierroksen loppupäässä (kun kiertosuunta myötäpäivään), juuri ennen kuin reitti palaa takaisin Kellokkaalle. Varkaankurun reitillä on paljon solisevia puroja ja pitkospuita helpottamassa kulkua. Suunnilleen puolessa välissä on nuotiopaikka ja pieni lampi vesiputouksineen. Mikäli sinulla on aikaa, kannattaa kiertää koko kierros, näet paljon enemmänkin ja muutakin kuin naavaa.

Kellokas sopii kaikille iästä riippumatta, Varkaankurun kierroksella on jonkin verran nousuja ja laskuja, etenkin pitkospuiden muodostamia ”portaita”. Kellokkaassa pääsee sukeltamaan myös paikallisten murteeseen, mikä on varmasti hauska lisä paikallistuntemukseen ihan kenelle vaan. Sateisen päivän sattuessa Kellokas on hyvä vaihtoehto ulkona liikkumiselle.

Reitti: Luontokeskus Kellokas 1 h, Varkaankurun kierros 1,5 h. Lähtö Kellokkaan parkkipaikalta.

Ruskakohde nro 5: Tuomikuru

Tämän kohteen löysin fysioterapeuttini vinkkaamana. Saalistusjotos-reitti Tuomikurulle ei ole aivan selkeästi merkitty heti lähtiessä. Älä menetä uskoa, vaan mene rohkeasti eteenpäin, Hesburgerin ohitse. Valitse Ylläksestä nähden alaspäin (Kahvikeitaalle) lähtevä reitti.

Sekavahkon merkkauksen vuoksi lähdinkin liikenteeseen vahingossa myötäpäivään. Kuruja on yleensä kivempi nousta ylös ja siksi suosittelen kiertämään reitin vastapäivään (kuten myös Ylläksen kesäreittikartta suosittelee). Tässä tapauksessa tosin laskeutuminen toi vähän lisäjännitystä, eikä alastulo ollut silti liian haastava.

Ruska-aika alkoi olla viimeisillään ja keli jo viilenemään päin. Lähdin hieman viime tipassa, joten hämärä laskeutui hiljalleen jo ylös kävellessä. Laskevasta auringosta taivas kuitenkin värjäytyi miellyttävän lämpimäksi ja sain puhtia askeleeseen, koska olin matkassa ilman otsalamppua.

Tie oli suurimmaksi osaksi helppokulkuista, nousevaa maastoa ja maisemat vain paranivat aina ylöspäin kiivetessä. Tuomikurun kodalle päästessäni nuotiopaikka oli varattu iloisesti pulisevan perheen toimesta, joten päädyin syömään eväitä pysähdyspaikan ”korkeimmalle” kohdalle, puiselle penkille. Eväät, laskeva aurinko ja vieressä kohoava tunturi olivat hyvä yhdistelmä.

Ihastelin hetken ja lähdin laskeutumaan alas kurua. Kapea, kivinen polku ja juoksu auringon laskua vastaan sai adrenaliinin virtaamaan. Nautin etenkin tästä kurupätkästä, korkeine kivisine kallioineen. Ihastelin muutamaa kirkasta puroa matkalla ja ohitin Kahvikeitaan, joka ei ajankohdasta johtuen ollut auki. Lopulta päädyin taas hiihtokeskukselle ja parkkipaikalle, josta lähdin. Reitti oli suhteellisen helppokulkuinen, lukuun ottamatta kurua ja paria muuta nousukohtaa.

Tuomikurun reitti oli kiva reippailulenkki sisältäen elämyksellisen Tuomikurun ja hienon nuotiopaikan. Reitti sopii peruskuntoisille, mutta sisältää hieman haastavamman nousun kurua pitkin. Kurua ei tosin ole pakko kävellä, koska voit nousta reittiä myötäpäivään ja laskeutua samaa reittiä, jolloin pääset nauttimaan maisemista kaikesta huolimatta. Erittäin hyvä eväsretkipaikka, suosittelen!

Reitti: Saalistusjotos / Tuomikurun kierros, 2 h. Lähtö Sport Resort Ylläksen (hiihtokeskus/gondoli) parkkipaikalta.

Syksyn ruskaretkille mukaan

Vielä ruskan aikaan ei tarvitse paksua toppatakkia, mutta myöhemmin syksyllä se kannattaa pakata mukaan pipon ja hanskojen kaveriksi. Erilaiset kerrastot ja kerrospukeutuminen todellakin kunniaan, koska polkuja ylös kiivetessä tai polkiessa saa kyllä hien päälle, mutta ylhäällä tilanne on toinen.

Kannattaakin huomioida, että tunturilla tuulee – lämmintä vaatetta kaipaa, jos on lähtenyt liikkeelle ilman. Lisäksi joko housujen tai takin taskuissa on hyvä olla vetoketjut, jotta ei tarvitse huolehtia avainten, nenäliinojen tai roskien viljelemisestä. Myös säätä kestävät jalkineet ja ulkoiluvaatteet kannattaa ottaa matkaan mukaan. Ruska Ylläksellä kyllä palkitsee hyvin pukeutuneen liikkujan.

Huomioi myös, että päivä alkaa lyhenemään, joten syksyllä ei voi lähteä matkaan yhtä huolettomasti kuin yöttömän yön aikaan. Otsalamppu tai muu valonlähde on hyvä olla mukaa varalta, mikäli retki sijoittuu myöhäisempään iltapäivään. Puhelimen akku on aina hyvä ladata täyteen ennen lähtöä tai ottaa mukaan varavirtalähde. Itseäni on ihmetyttänyt uuden puhelimeni huono kylmänkestävyys verrattuna edelliseen malliin, joten on tullut yllätyksiä itselläkin vastaan.

Pärjään usein hyvin vähillä eväillä eli pakkaan mukaan juomapullon ja välipalakeksin tai -juuston tai saatan pysähtyä latukahvilaan munkille. Reittien varrella on kuitenkin monia todella hienoja tulistelupaikkoja, joissa nuotiopuut ovat valmiina makkaran paistoa varten, joten suosittelen niiden käyttöä. Kylmemmillä ilmoilla myös kaakao tai kuuma mehu termoksessa toimii takuuvarmasti.

Kannattaako Ylläkselle tulla syksyllä?

Vastaus on yksinkertainen: kannattaa! Ruska Ylläksellä on kokemisen arvioinen. Ylläksen alue ja Äkäslompolo ovat mielettömän kauniita syksyllä sekä parhaimman ruskan aikana että jälkeen. Rakastan sumua, syksyn kaikkia värejä ja kirpsakampia kelejä. Päivä alkaa olla lyhyempi ja illalla voi käpertyä glögimukin äärelle.

Mikä parasta, tässä vaiheessa revontulet alkavat loimuamaan ja niitä on mahdollista käydä bongailemassa. Myös tähtitaivas tuikkii pitkästä aikaa, kun illat pimenevät. Syksy on todella ihanaa aikaa, kun muistaa, että reittejä ja elämää ei ole pakko suorittaa. On hyvä aika ottaa rennommin nuotion äärellä ja hengittää raikasta ilmaa. <3

Mitä muuta haluaisit tietää? Laitapa kommenttia!