Reija-Tuulian sivut

Salix hastata

Kalvaspaju on suikertava tai pysty pensas, yleensä alle metrinen, mutta voi joskus kohota jopa 2,5 -metriseksi. Kalvaspaju on kasvutavaltaan, kooltaan, lehtimuodoltaan ja karvaisuudeltaan varsin muunteleva. Edellisen kesän oksat ovat harmaanruskeita ja harvakarvaisia tai kaljuja ja mutkaisia. Kuluvan kesän oksat ovat joko punaisia tai vihreitä ja karvaisia. Silmu on 2-3 mm pitkä ja karvainen tai kalju. Sana hastatus tarkoittaa ” keihäsmäistä”.

Vastapuikeat lehdet ovat heikosti kiiltäviä ja tiheään verkkosuonisia. Harvakarvainen tai kalju lehtilapa on 3-7 cm pitkä, molemmin puolin nimensä mukaisesti vaaleanvihreä, laidoiltaan ehyt tai nystyhampainen, josta se onkin helppo tuntea. Lehdet ovat alta harmaanvihreitä ja tiheäsuonisia. Vaihtelevanmuotoiset ja kokoiset korvakkeet ovat suuria, ehyt- tai hampaisreunaisia ja säilyvät puussa pitkään.

Kalvaspaju kukkii vasta lehtien puhjetessa kesäkuussa. Norkot ovat harvakukkaisia, pitkiä, jopa 6 cm ja lehdellisiä. Eminorkot muuttuvat hedelmien kypsyessä punaruskeiksi.

Kalvaspaju suosii kosteita ja ravinteisia paikkoja, kuten lettoja, lettokorpia, tulvavarantoja, lehtoja, kosteita kalliotörmiä ja paljakkaniittyjä, ja tuntureilla se esiintyy yleisesti aina 1500 metriin saakka. Kalvaspaju esiintyy yleisenä Tunturilapista Oulun korkeudelle saakka, suosien myös runsaskalkkisia alueita. Kalvaspajusta on Suomessa erotettu kaksikin rotua, joiden erottaminen on hankalaa. Lehtien tiheä verkkosuonisuus on kuitenkin varsin hyvä kalvaspajun tuntomerkki.