Reija-Tuulian sivut

Salix polaris

Napapaju on nimensä mukaisesti kolmesta pienestä ja somasta tunturirinteiden pajusta kaikkein pohjoisin. Se muistuttaa paljon vaivaispajua. Ruskeat, kyhmyräiset oksat leviävät matoksi pitkin maata, ja ovat 1-5 cm korkeita.

Lehtilapa on kuitenkin vaivaispajusta poiketen pyöreäkärkinen ja pyöreätyvinen, ehytlaitainen tai hyvin harvaan matalahampainen. Lehdet ovat sileitä ja kiiltävän vihreitä, alta vaaleanvihreitä. Oksassa on 2-3 lehteä.

Napapaju kukkii lehtien puhjettua kesä-heinäkuussa. Norkot kehittyvät vuosikasvainten päihin ja ovat lyhyitä, harsuja ja punaruskeita. Norkossa on n. 15 kukkaa. Erona vaivaispajuun kodat ovat karvaiset.

Napapaju on kalkinvaatija, ja siksi suhteellisen harvinainen. Se esiintyy tuntureiden lumenviipymäpaikoilla ja kallioilla, aina 1300 metriin saakka. Siitä lieneekin tullut nimi polaris, ”napamailla kasvava”. Se kasvaa Suomessa vain Kilpisjärvellä ja Suomen tunturilapissa.