Teksti: Birthe Weijola

Helmikuussa metsäblogissa kerrottiin, että Venäjän uudistetussa luonnonsuojelualueiden kehityssuunnitelmassa on mukana kaikki Luoteis-Venäjän luonnonsuojelun kannalta merkittävät kansallispuistohankkeet: Hiipinä (Murmanskin alue), Laatokan luodot (Karjalan tasavalta), Paanajärven kansallispuiston laajennus (Karjalan tasavalta) ja Äänisen niemimaa (Arkangelin alue).

Vuoden aikana on tullut viitteitä siitä, että uusi suojelusuunnitelma ei laadittu keräämään pölyä. Sillä varustettuna Venäjän luonnonvara- ja ympäristöministeriö on alkanut viedä läpi näitä vuosikausia kestäneitä, joksenkin kiistanalaisia suojeluhankkeita. Ministeriön (Minprirodan) työtä ei kuitenkaan olisi mahdollista ilman luontojärjestöjä, jotka ovat vuosien mittaan pelastaneet puistohankkeita kerta toisensa jälkeen.

Hyvä esimerkki on tuleva Äänisen niemimaan kansallispuisto. Sen perustamisprosessi on mennyt jäihin lukemattomia kertoja – viimeksi keväällä 2011, kun Arkangelin aluehallinto pyysi luonnonvaraministeriötä poistamaan kansallispuiston rajauksesta ison alueen, jolle suunniteltiin Solovetskin matkailua palvelevaa tietä. Ministeriö ei tähän suostunut, koska se olisi vähentänyt puiston luontoarvoja aivan liikaa, sekä vaatinut sen perustamisasiakirjojen uusimista.

Ministeriö olisi tässä vaiheessa voinut taipua vastustukseen, ja jättänyt Äänisen niemimaan pois uudesta suojelusuunnitelmasta. Sen sijaan se näemmä jäi odottamaan että olosuhteita muuttuisivat myönteisempään suuntaan. Keväällä 2012 Arkangelin alueen kuvernööri yhtäkkiä vaihtui, ja silloin luontojärjestöt ja joukko tunnettuja venäläisiä tutkijoita vetosivat uusi kuvernööri Igor Orloville, jotta hän luopuisi tiesuunnitelmista. Kun tämä suostui siirtämään tielinjauksen puiston ulkopuolelle, ei kestänyt kun kuukausi ennen kuin lakiluonnos Äänisen kansallispuiston perustamisesta julkaistiin Minprirodan nettisivuilla (elokuussa 2012).

Tässä ”pelastusoperaatiossa” on ilmeistä, että eri luonnonsuojelutoimijoiden yhteispeli on toiminut poikkeuksellisen hyvin. Ilahduttava on myös se, että Arkangelin alueen uusi kuvernööri oikeasti huomioi kansalaisjärjestöjen ja asiantuntijoiden mielipiteitä, mikä ei ole Venäjällä vielä kovin yleistä. WWF mainitsee tiedotteessaan, että myös venäläisen tiedeyhteisön periaatteellinen kanta ja objektiivisen tiedon esiintuominen oli tärkeä lopputuloksen kannalta.

Äänisen niemimaan kansallispuiston perustaminen on ilahduttava uutinen myös Luonto-Liitolle. Yhteistyökumppanimme Arkangelin alueella, nuorten ympäristöjärjestö Aetas, on jo pidemmän ajan osallistunut Äänisen niemimaan suojelutyöhön muun muassa leirien ja lehtikirjoituksien kautta. Aetaksen ja Luonto-Liitton vapaaehtoisille järjestettiin Ulkoministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) rahoituksella vuonna 2010 yhteinen leiri Äänisen niemimaalla, jossa laadittiin kansallispuiston alueella kulkeva GPS-pohjainen luontopolku ja järjestettiin infotilaisuuksia kansallispuistohankkeesta paikallisväestölle.

Äänisen niemimaalla on säilynyt jopa Euroopan mittakaavassa merkittävä vanhan metsän alue, josta 180 000 hehtaaria sisältyy tulevaan kansallispuistoon. Kansallispuiston perustaminen on tärkeä osavoitto koko Luoteis-Venäjän luonnonsuojelulle. Haasteita alueen luontojärjestöille kuitenkin riittää: Arkangelin alueen sisäosista löytyy Äänisen niemimaata vielä suurempia ja uhanalaisempia metsämantereita.

 
Hiipinän tiehankkeesta tiedotussota

Hiipinän kansallispuistoa esittäneet ja edistäneet luontojärjestöt Murmanskin alueella kokivat järkytyksen keväällä, kun kuulivat, että kaivosyhtiö СЗФК suunnittelee tietä suunnitellun kansallispuiston läpi. Tien tarkoitus on yhdistää malmiesiintymää Hiipinätuntureiden pohjoisosassa alueen itäpuolella sijaitsevaan tehtaaseen. Yhtiön suosima tielinjaus kulkee tunturialueen vähiten ihmisvaikutusta kokeneen alueen läpi. Rakennustyöt oli tarkoitus aloittaa jo vuonna 2013, ennen kuin kansallispuiston perustaminen olisi ehtinyt edetä konkreettisemmalle tasolle.

Minpriroda yritti jo keväällä estää sitä, että kaivosyhtiö olisi saanut vuokrata maa-alueen tielinjaukselta, mutta Murmanskin aluehallinto oli jo ehtinyt allekirjoittaa vuokrasopimuksen.

Tästä seurasi puoli vuotta kestänyt mediasota ja työryhmäfarssi, johon osallistui ainakin kolme ympäristöjärjestöä (Kola Biodiversity Conservation Center, Kola Environment Center, WWF Murmansk), ja joka herätti paljon huomiota myös Murmanskin alueen ulkopuolella. Esimerkiksi suomalaiset ja ruotsalaiset ympäristöjärjestöt vetosivat Putinille ja Murmanskin alueen kuvernöörille pysäyttämään tiehanketta. Moskovalaiset maastoautoharrastajat taas saapuivat Hiipinään järjestämään toimittajaretkeilyn.

Tässä tapauksessa aluehallinto ei huomioinut ympäristöjärjestöjen ja tutkijoiden näkemyksiä, vaan asettui selvästi kaivosyhtiön kannalle. Murmanskin alueen virkamiehet yrittivät muun muassa antaa vaikutelman, että tie ja kansallispuisto eivät ole ristiriidassa keskenään, ja että ympäristöjärjestöt olivat jo hyväksyneet kaivosyhtiön suosiman tielinjauksen.

Syyskuussa tilanne vaikutti jo niin epätoivoiselta, että ympäristöjärjestöt päättivät jättää tiehanketta käsittelevän alueellisen työryhmän. Silloin luonnonvaraministeriö heräsi uudelleen asialle:  viikko työryhmän hajoamisen jälkeen ministeriö järjesti kokouksen kaivosyhtiölle ja ympäristöjärjestöille Moskovassa, jossa luonnovaraministeri Sergei Donskoj itse korosti, että tie ei sovi kansallispuistoon ja että sen toteutuminen edellyttäisi että Murmanskin aluehallinto ryhtyisi toimenpiteisiin puiston poistamiseksi suojelusuunnitelmasta. Ministeri antoi myös kaivosyhtiölle tehtäväksi neuvotella kilpailevan kaivosyhtiön kanssa olemassa olevien ratayhteyksien yhteiskäytöstä, mitä se ei siihen mennessä edes yrittänyt tehdä.

Tällä hetkellä Hiipinän tilanne näyttää siis valoisammalta, mutta vielä kukaan ei ole uskaltanut julistaa, että kansallispuisto olisi ”pelastettu”. Täällä Suomessa on syytä seurata kansallispuistoprosessin etenemistä ja tarvittaessa tukea Murmanskin ympäristöjärjestöjä heidän vaativassa työssään. Hiipinätunturit on arvokas luontoalue vain sata kilometriä Suomen rajalta, joka on myös suosittu luontomatkailukohde.

Linkkejä (venäjänkielisille sivuille):

• WWF Venäjän tiedote Äänisen niemiman kansallispuiston ”pelastumisesta”
• Murmanskin alueen ympäristöjärjestöt jättivät Hiipinän tiehanketta käsittelevän työryhmän
• Minprirodan kannanotto Hiipinän tiehankkeesta syyskuun kokouksen yhteydessä
  
• Ympäristöjärjestöjen Hiipinä-sivusto hibiny.info

Kirjoittaja on Luonto-Liiton Venäjä-koordinaattori, ja jatkuvasti vaikuttunut venäläisten ympäristöjärjestöjen työstä.