Metsän tarina päättymässä UPM:n ahneuteen

Teksti: Eini Kosonen
Kuvat Haarikon alueelta: Luonto-Liiton arkisto

Metsäyhtiö UPM:n toimilta ei säästy juuri mikään, minkä voi muuttaa rahaksi. Yhtiön ahneuden uhriksi ovat nyt jäämässä Haarikon alueen erämaiset järvet ja vanhat metsät, joiden luontoarvoista todistaa ”Metsän tarina” -elokuva.

Tämänkin lammen rantaan on kaavoitettu mökkitontti.
Tämänkin lammen rantaan on kaavoitettu mökkitontti.

Kannattamattoman metsätalouden alueella Pohjois-Suomessa yhtiö myy metsätiloja. Etelä-Karjalassa, metsäteollisuuden ydinalueella, se muuttaa viimeiset, erämaiset järvet mökkikyliksi; rantojahan ei FSC-sertifikaatin kasvojenpesuliinakseen ottanut yhtiö voi hakata.

Nettisivulla UPM:n myytäviä tontteja on tätä kirjoitettaessa 1263 kpl. Uusia järviä pyykitetään jatkuvasti. Rauhallisten tai rakentamattomien järvien muuttaminen mökkislummeiksi tuhoaa luonnon arvoja ja poistaa järvet käytännössä paikallisten ihmisten yhteisestä virkistyskäytöstä. Toisen mökkitontin rannassa ei voi nauttia luonnon rauhassa retkeilystä.

Vielä rakentamattoman Haarikko-järven rantakallioita.
Vielä rakentamattoman Haarikko-järven rantakallioita.

Näin on käymässä myös Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan rajamaastossa parinkymmenen kilometrin säteellä Haarikon erämaisesta alueesta. Esimerkiksi Lohikosken valtionmaan pohjoisreunalla Honkasjärven rannalla UPM:llä on myytävänä 13 tonttia, Vihtari-järven rannalla 7 tonttia ja täysin rakentamattoman Palos-järven rannalle on pyykitetty 10 tonttia. Kolmisenkymmentä mökkitonttia on suunnitteilla Haarikon ja parinkymmenen muun toistaiseksi rakentamattoman, erämaisen järven rannalle, suoraan ”Metsän tarina” – elokuvan syntysijoille.

”Metsän tarina” elokuvan on nähnyt jo noin 25 000 ihmistä. Elokuvateatterit täyttyvät lapsiperheistä. Lapset ovat saaneet harvinaisen tilaisuuden nähdä, millaisia aarteita suomalainen vanha metsä parhaimmillaan sisältää, millaisia lintuja ja eläimiä Etelä-Karjalan viimeisessä erämaisessa kolkassa, Haarikkojärven läheisyydessä asuu.

Haarikon alueella pesii myös erämaisten lampien asukki kaakkuri.
Haarikon alueella pesii myös erämaisten lampien rauhaa tarvitseva kaakkuri.

Elokuvan lopussa elokuvalle äänensä antanut poika kertoo pääsevänsä ensimmäiselle metsäretkelleen. Saman ilon soisi järjestyvän vielä niille elokuvan nähneille lapsille, jotka kiinnostuvat vanhan metsän tarinasta. Yhtiö tarjoaa heille tulevaisuudessa kuitenkin kuukkelin, liito-oravan, peukaloisen, hirvien, pöllöjen ja kanahaukan sijasta ihmistoiminnan ja moottoriajoneuvojen melua ja yksityisalueiden kiertämistä.

Haarikon alueelta on tehty suojeluesityksiä UPM:lle jo vuodesta 2008 lähtien. Suojeluesitystä on laajennettu kattamaan lisääntyneen tiedon valossa arvokkaat alueet. Karttaan on merkitty mustalla UPM:n suunnittelemat mökkitontit.
Haarikon alueelta on tehty suojeluesityksiä UPM:lle jo vuodesta 2008 lähtien. Suojeluesitystä on myöhemmin laajennettu kattamaan lisääntyneen tiedon valossa arvokkaat alueet. Karttaan on merkitty mustalla UPM:n suunnittelemat mökkitontit.

Suomen luonnonsuojeluliitto, sen Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirit sekä Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ovat tehneet Haarikon alueesta suojeluesityksen. Alue on luonnon monimuotoisuuden kannalta maakunnallisesti arvokas. Haarikkojärven ympärillä on parikymmentä rakentamatonta järveä tai lampea, arvokkaita puroja ja virtavesiä ja luonnontilaisia lähteitä. Haarikkojärven ympärillä on iäkästä, luonnontilaista korpea ja majavan toiminnan muokkaamaa rantametsää. Alueella pesii varpuspöllö, kanahaukka ja liito-orava. Lammilla tavataan kaakkuria. Metsäyhtiö on tietoinen, että alueella pesii myös Etelä-Suomessa harvinaistunut kuukkeli, sillä yhtiö on toiminut luonnonsuojelujärjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa ns. Kuukkeli-yhteistyöverkosto-hankkeessa vuosina 2010 -2011.

Laajoja yhtenäisiä metsäalueita tarvitseva kuukkeli on uhanalainen Etelä-Suomessa. Haarikon alue on viimeisiä eteläisiä kuukkelin pesimämetsiä.
Laajoja yhtenäisiä metsäalueita tarvitseva kuukkeli on uhanalainen Etelä-Suomessa. Haarikon alue on viimeisiä eteläisiä kuukkelin pesimämetsiä.

Alue on arvokkaiden metsiensä ja rakentamattomuutensa vuoksi Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan mittapuulla ainutlaatuinen kokonaisuus. Metsäteitä on vähän ja puuttuva infrastruktuuri on suojellut alueen erämaisuutta ja luonnonarvoja. Juuri erämaisuus on katoava luonnonvara, joka pitää sisällään arvokkaan metsän elämän lisäksi yhä harvinaisemmaksi käyvän mahdollisuuden ihmiselle; virkistyä ja hoitaa terveyttään rauhallisessa luonnon ympäristössä. Kansainvälisessä Green Belt -hankkeessakin on havaittu suojelualuetyhjiö juuri Etelä-Karjalan kohdalla. Metsätalouden pirstomissa maakunnissa erämaisuutta on häviävän vähän jäljellä. On korkea aika ottaa aikalisä. Haarikon alue on liian arvokas uhrattavaksi ahneuden alttarille. Vetoa sinäkin UPM:ään alueen säästämiseksi ja Metsän tarinan jatkumiseksi: allekirjoita adressi!

LINKKEJÄ:

– Adressi: Suojellaan ”Metsän tarinan” syntymetsä tulevaisuudelle

– SLL:n tiedote 17.1.2013: Metsän tarina -elokuvan syntypaikat uhattuina Punkaharjulla

– YLE-Uutiset 17.1.2013: Metsän tarinan kuvauspaikan kohtalo surettaa

Metsän tarina -elokuva

– Haarikon sijainti Kansalaisen karttapaikassa

Ympäristönsuojelulaki uudistuu – tarpeellisia parannuksia luvassa

Ympäristönsuojelulakia ollaan perusteellisesti uudistamassa ympäristöministeriön johdolla.

Luonto-Liitto (edustajanaan Keijo Savola) osallistui lakiesityksen valmisteluun ministeriön kokoamassa ns. projektiryhmä 4:ssä, jonka tehtävänä oli selvittää luontoarvojen huomioimista ympäristölupamenettelyssä. Nykyisen ratkaisukäytännön mukaan ympäristöluvanvaraisen toiminnan sijoituspaikan luonnonarvoja ei voida ottaa huomioon lupaharkinnassa, ellei luonnonarvoja ole suojeltu muulla lainsäädännöllä.

Esitetty lakimuutos korjaa pahimmat katveet tästä nykylain ”häpeäpilkusta”, joka on käytännössä johtanut 2000-luvulla mm. kymmenien valtakunnallisesti ja alueellisesti merkittävien soiden tuhoutumiseen turpeenkaivuun vuoksi. Kansalaisten oikeustajua ja suhteellisuudentajua on myös häirinnyt syvästi luonnonarvojen valikoiva ja suppea, vain luonnonsuojelulaissa yksilöityjen suojeluarvojen kautta tapahtuva huomiointikäytäntö, jossa osin marginaaliset yksityiskohdat (mm. yksittäiset lajihavainnot) ovat olleet tärkeämpiä kuin arvokkaan luontoalueen laajuus tai luonnonsuojelullinen kokonaismerkitys.

Ympäristöministeriö keräsi uudesta lakiehdotuksesta lausuntoja 7.1.2013 asti. Lausunnossamme kiinnitimme huomiota erityisesti niihin lakimuutoksen osa-alueisiin, jotka liittyvät välittömästi luonnon monimuotoisuuden huomiointiin. Katsoimme esityksen kehittävän lakia tässä suhteessa olennaisesti nykyistä paremmaksi. Toivommekin, että lakiesitys saataisiin mahdollisimman nopeasti poliittiseen käsittelyyn.

Enemmän huomiota olisi kuitenkin kaivattu mm. valvonnan kehittämiseen sekä eräisiin luonnonarvojen huomiointiin liittyviin seikkoihin. Nostimme lausunnossamme esiin seuraavia näkökohtia:

  • Esitys tuo hankkeen sijaintialueen valtakunnalliset ja alueelliset luonnonarvot järkevässä muodosssa lupaharkinnan piiriin. Tämä on merkittävä parannus nykytilanteeseen.

  • Kaavojen ja luonnonarvojen riittävän selvittämisen suhdetta olisi syytä avata enemmän lain perusteluissa, ettei luonnonarvojen selvittämisen osalta puuttellisten tai vanhentuneiden kaavojen avulla luoda ”ohituskaistaa”.

  • Lakiehdotuksessa (11 §) on mukana myös erityisten maisema- ja kauneusarvojen huomiointimahdollisuus lupaharkinnassa. Tämä laajennus on nähdäksemme täysin perusteltu, koska maisema- ja kauneusarvot ovat jo vanhastaan kuuluneet luonnonsuojelun piiriin.

  • Erityisten maisema- ja kauneusarvojen huomioinnin perusteluosuutta emme sen sijaan pidä onnistuneena. Siitä puuttuu kokonaan maininta luonnonympäristöjen kauneus- ja maisema-arvoista. Tältä osalta toivomme lain perusteluja täsmennettävän siten, että kaikki toimijat, mukaan lukien lupaviranomaiset ymmärtävät, että myös huomattavat luonnonympäristöjen maisema- ja kauneusarvot tulee huomioida, vaikka niitä ei maakuntaliittojen tai ympäristöhallinnon peltovaltaisten kulttuurimaisemien selvityksissä olisikaan huomioitu.

  • Myös päästöalueiden luonnonarvojen täsmällisempi ja 2000-luvun tietämykseen (mm. luontotyyppien uhanalaisarvioinnin tulokset) perustuva huomiointivelvoite kuuluisi tarkastella lakimuutoksen osana. Lain tarkoituksenmukaisuuden kannalta olisi perusteltua edellyttää sitä, että päästövesistöjen mahdolliset valtakunnalliset ja alueelliset luonnonarvot huomioitaisiin samalla tavalla kuin sijaintipaikankin luonnonarvot.

  • Lupatoimivallan eli lupapäätösten ja lupiin liittyvän valvonnan nykyistä laajempaa siirtämistä valtiolta kunnille (40 §) emme pidä perusteltuna. Tarvetta olisi mieluumminkin siirtää tiettyjä kuntien päätäntävaltaan kuuluvia asioita (mm. maa-ainestenottoluvat) kunnilta valtiolle.

  • Luonto-Liiton lausunto löytyy kokonaisuudessaan tästä linkistä
  • Ympäristöministeriön sivuilta löytyy lisätietoa lain uudistamisesta

IKEA hakkaa ikimetsiä Karjalassa

Teksti: Tiina Jalkanen

Joukko Luonto-Liiton metsäryhmän vapaaehtoisia inventoi alkusyksystä Kostamuksen lähellä sijaitsevan Maksimjärvensalon metsämassiivin luontoarvoja. Kartoitusretki oli osa  Suomen ja Venäjän ympäristöviranomaisten välistä Ystävyyden puiston yhteistyötä.

Maksimjärvensalon ikimetsää. Kuva: Tiina Jalkanen
Maksimjärvensalon ikimetsää. Kuva: Tiina Jalkanen

Maksimjärvensalon metsä on yksi Venäjän Karjalassa parhaiten ihmistoiminnalta säilyneistä mutta suojelemattomista metsäerämaista. Toistaiseksi yhtenäisenä säilyneellä alueella on metsää, jollaista ei tapaa enää juuri muualta Fennoskandian alueelta ja hyvin harvakseltaan koko pohjoiselta taigametsävyöhykkeeltäkään. Kun Suomessa ja muualla Pohjoismaissa vielä säilyneet koskemattoman metsän alueet mitataan usein muutamissa hehtaareissa, on Maksimjärvensalolla sitä aivan oikeaa aarniometsää yli sata tuhatta hehtaaria.

Maksimjärvensalon ikimetsää. Kuva: Olli Manninen
Maksimjärvensalon ikimetsää. Kuva: Olli Manninen

Syksyisen inventoinnin aikana Maksimjärvensalon alueelta dokumentoitiinkin tuhansia uhanalaisten ja vanhaa metsää indikoivien eliölajien esiintymiä. Nämä lajit ovat taigametsävyöhykkeellä hätää kärsimässä: esimerkiksi Suomessa 70 prosenttia metsien elinympäristöistä on uhanalaisia. Elinympäristöjen hävitessä Maksimjärvensalon kaltaiset metsät, joissa ihmistoiminnan historia rajoittuu lähinnä parin vuosisadan takaisiin kaskiin, ovatkin kituvalle metsälajistolle erittäin tärkeitä  piilopaikkoja.

Koskemattoman metsän hakkuita Maksimjärvensalolla syksyllä 2012.
Koskemattoman metsän hakkuita Maksimjärvensalolla syksyllä 2012. Kuva: Tiina Jalkanen

Koska Maksimjärvensalo on Karjalan luonnosuojeluprotektoraatin suojeluprioriteettilistassa syystä tai toisesta tippunut kärkisijoilta, uhkaa tätä metsämassiivia tuhoisa louhinta. Ilmakuvista näkee helposti, kuinka valtavaa metsämassiivia parturoidaan kiihtyvällä vauhdilla sitä mukaa, kun teitä saadaan rakennettua. Mukana hakkuissa ovat myös IKEA ja sen tytäryhtiö Swedwood.

Satelliittikuva paljastaa hakkuiden etenemisen Karjalan metsissä.
Satelliittikuva Maksimjärvensalon metsämassiivista. Kvartaalihakkuiden shakkiruutu lähestyy idästä. Viime vuosina hakkuut ovat levinneet jo punaisella rajatulle alueelle (rajaus suuntaa antava).
[Linkki GoogleMapsiin].
Toistaiseksi IKEA on ollut haluton kertomaan, mistä se ostaa puuta. Todisteet maastossa antavat kuitenkin syytä epäillä IKEA:n vastuullisuutta puunostajana. Maksimjärvensalolla kaatuvia ikimäntyjä väistellessä ehtii jutustella metsäurakoitsijoiden kanssa. He tietävät, kenelle tekevät töitä ja minne heidän kaatamansa puut menevät: Swedwood, IKEA. Eräänkin metsurin työnkuvana oli hänen kertomansa mukaan lähinnä vartioida IKEA:n tukkeja. Katsotaan, joko IKEA:lla olisi pokkaa varmistaa nämä tiedot.

Swedwoodin rekka tukkilastissa.
Swedwoodin rekka tukkilastissa. Kuva: Matti Ikonen

Ikea rakastaa puuta?

Viime vuosien aikana IKEA on jäänyt useaan otteeseen kiinni kirveenkoskemattomien luonnonmetsien hakkaamisesta huonekalujensa materiaaliksi erityisesti Venäjän Karjalassa. Swedwoodin rekat ovat kuljettaneet koskemattomista metsistä rekkakulkueittain puuta sohvapöytien ja ties minkä teevatien materiaaliksi.

Ruotsalainen Skydda Skogen -järjestö onkin viimeisen vuoden aikana nostanut esiin IKEA:n härskiä toimintaa. Järjestön inventoijat dokumentoivat IKEA:n Venäjän Karjalasta vuokraamien alueiden hakkuilta 500-vuotiaiden puiden runkoja, uhanalaisia lajeja ja aivan kauhistuttavaa hakkuujälkeä.

IKEA:n ”vastuullisen” toiminnan jälkiä ja Skydda Skogenin keräämää tietoa voi opiskella tästä linkistä.

IKEA:n viherpesu onkin erityisen törkeää, kun yhtiön brändi on rakennettu osin ympäristöystävällisyyden mielikuvalle.  “IKEA-tuotteiden puu ei saa olla peräisin koskemattomista luonnonmetsistä tai metsistä, joilla on erityistä suojeluarvoa, ellei niitä ole sertifioitu vastuullisesti hoidetuiksi .” [linkki IKEAn ”Energia ja raaka-aineet” -sivulle]

Hakkuujälkeä Maksimjärvensalolla, mittatikkuna kirjoittaja. Kuva: Olli Manninen
Hakkuujälkeä Maksimjärvensalolla, mittatikkuna kirjoittaja. Kuva: Olli Manninen

IKEA:a ei siis huoleta tuhota luonnonmetsiä tai suojeluarvoiltaan arvokkaita alueita, kunhan toimintaa sertifikaatilla hiukan pesaistaan. IKEA:n käyttämä FSC-sertifikaatti on kuitenkin huono pesukinnas. FSC-sertifikaatin kriteerit ovat maakohtaisia, ja Venäjällä on mahdollista, että sertifikaatin saa myös arvokkaista luonnonmetsistä hakattu puu.  Avohakkuu harvinaisessa ikimetsässä on kuitenkin avohakkuu harvinaisessa ikimetsässä riippumatta siitä, mikä leima tukkiin lyödään.

Skydda Skogen, Ruotsin Maanystävät, Venäjän Greenpeace ja venäläinen metsiensuojelujärjestö SPOK vaativatkin IKEA:a lopettamaan arvokkaiden luonnonmetsien hakkaamisen ja kuluttajille valehtelun. Katso seikkaperäiset vaatimukset tästä linkistä [pdf].

Lisäksi 180 000 ihmistä on vedonnut Ikeaan ikimetsätuhon lopettamiseksi.

Mietipä siis vielä, ennen kuin vierailet IKEA:ssa ostoksilla.

P.S. Monta sataa vuotta vanhat järeät kelopuut ovat yksi luonnonmetsän monimuotoisuudelle merkittävistä piirteistä.  Suuri osa Venäjän Karjalassa kaadetuista keloista tuodaan Suomeen. Suomessa keloja ei tapaakaan enää juuri muualla kuin hiihtokeskuksiin nousevien kelohuviloiden seinissä.

Kirjoittaja oli mukana Maksimjärvensalon inventointiretkellä sekä järjestöjen tapaamisessa Tukholmassa joulukuun alussa.

LINKKEJÄ:

Toivota metsille joulurauhaa! Lahjoita metsiensuojelutoimintaan!

Toivota metsille joulurauhaa ja anna ystävällesi lahjaksi tukea

Luonto-Liiton metsäryhmän metsiensuojelutyöhön!

***

Kuva: Suvi Kervinen

 ***

Luonto-Liiton metsäryhmä etsii arvokkaita luontoalueita ja tekee työtä niiden suojelemiseksi.

***

Lahjoitusohjeet löydät Luonto-Liiton nettisivulta. Muista laittaa rasti kohtaan ”Metsät”.

***

Monimuotoisen metsän taika -näyttely lainattavissa Luonto-Liitosta

Korppi

Teksti: Emilia Pippola

Näyttely kertoo sadunhohtoisen tarinan tytöstä ja pojasta, jotka joutuvat metsänpeittoon. Taika muuttaa tytön korpiksi ja metsä lumoaa ystävykset. Mutta vapautuvatko he koskaan taian vallasta?

Luonto-Liitto on tehnyt Monimuotoisen metsän taika -näyttelyn, jossa kuljetaan puustoisilta soilta lehtoihin ja aarniometsiin sekä muihin metsäisiin elinympäristöihin. Metsistä löytyy niin tyypillisiä kuin harvinaisiakin eliöitä. Kokonaisuudessaan näyttely kertoo luonnon monimuotoisuudesta, joka kannattelee myös ihmistä.

UnijulisteEtenkin monelle kaupunkilaisnuorelle metsä on melko vieras ympäristö. Siksi näyttelyn erityiseksi kohderyhmäksi on valittu nuoret, ja tieto esitellään tunteisiin vetoavan tarinan ja kuvien kautta.

Lainattava ja helposti ripustettava näyttely on suunnattu erityisesti yläkoululaisille metsäopetuksen virikemateriaaliksi, mutta se sopii nuoremmillekin. Koulujen lisäksi näyttelyn voi toki lainata muihinkin tiloihin ja tapahtumiin.

Näyttely koostuu 12 kankaisesta valokuvataulusta, joissa piirretyt hahmot seikkailevat. Näyttelyn teemoja voi syventää tehtäväpaketin sekä paperijulisteiden avulla. Lisäksi saatavilla on tunnelmallinen ääniraita omalle MP3-soittimelle.

Lisätiedot ja tilaukset:

  • Malva Green, Luonto-Liiton ympäristökasvatuspäällikkö, malva.green (ät) luontoliitto.fi

Monimuotoisen metsän taika -näyttelyn yhtenä lähtökohtana on ollut tarina kadonneesta tähdestä. Sen kautta voi virittäytyä näyttelyn tunnelmiin:

Metsähallitus hakkaa Vaara-Kainuun kansallispuistoksi ehdotettua metsää

Teksti: Lauri Kajander
Kuvat: Antti Majava

Kainuun luonnonsuojelupiiri, Luonto-Liitto, Mustarinda-seura ja Nature Point Paljakka esittivät Vaara-Kainuun kansallispuiston perustamista Paljakan luonnonpuiston ympäristöön. Aloitetta tukivat paikalliset kunnat ja matkailuyritykset. Kokonaisuus onkin äärimmäisen tärkeä paitsi uhanalaiselle metsäluonnolle myös paikallisille ihmisille ja alueen matkailuyrityksille.

Tänään 28.11. ympäristöministeriö tiedotti jatkoselvityksiin valituista kansallispuistoista, eikä Vaara-Kainuun puisto ollut joukossa. YM kuitenkin esittää alueen metsien luontoarvojen turvaamista osana hallitusohjelman mukaista valtion maiden lisäsuojelua.

Valtion maita hallinnoiva Metsähallitus ei malttanut odottaa edes ympäristöministeriön tiedotusta kansallispuistoaloitteiden edistämisestä, vaan teki omat johtopäätöksensä jo aikaisemmin: kansallispuistoksi esitetylle alueelle on jo raivattu talvitien pohja ja vanhoja metsiä uhkaavat avohakkuut hetkenä minä hyvänsä. Avohakkuita on suunniteltu metsiin, jotka sijaitsevat Vorlokin vanhojen metsien suojelukohteen välittömässä läheisyydessä. Suunnitellut avohakkuut pirstovat luonnontilaista Löytösuota vielä ympäröivät vanhat metsät. Hakkuiden läpi kulkee lisäksi UKK-retkeilyreitti.

Valtion liikelaitos kuuntelee paikallisten kuntien ja matkailuyrittäjien sekä luontojärjestöjen perusteluja alueen metsien arvosta ja vastaa: puut poikki ja pinoon.

Tällaisten alueiden hakkaamisessa ei ole mitään järkeä, Metsähallitus!

Metsähallituksen päätehakkuuleimikoita kansallispuistoesityksen sisällä ja vieressä.
Päätehakkuuleimikot ympäröivät luonnontilaista Löytösuota.
Hakkuisiin on menossa monipuolista vanhaa metsää.
Metsään on jo raivattu talvitien pohja.
Talvitien tieltä on kaadettu mm. pinon päällimmäisenä oleva 187-vuotias mänty.
Hakattavaksi leimattua vanhaa metsää.

Onegan yläaste sai oman luontopolun

Teksti ja kuva: Birthe Weijola

Luontopolku voi syntyä kouluprojektina, niin että koko luokka osallistuu. Samalla koulun lähiluonto tulee tutuksi.

Kello on neljä iltapäivällä ja edessä istuu Onegan koulun 8 B-luokka ja heidän biologian opettajansa Olga Khamova. Tuijotamme toisiamme hetken hämmentyneenä. Kun esittäydyn venäjäksi, joitakin oppilaita hymyilyttää.

Tietävätkö luokan oppilaat mikä on luontopolku? Kysymystä seuraa pitkä hiljaisuus, johon opettaja joutuu puuttumaan. Kuuluhan jo sanasta mistä on kyse – polku, joka kulkee luonnossa!

Nyt joku muistaa käyneensä luontopolulla, kansallispuistossa. Siellä on ollut kylttejä, jossa kerrotaan luonnosta ja kiinnostavista paikoista polun varrella.

Olemme Aetas-järjestön Anna Ushakovan kanssa pohjois-venäläisessä syrjäkaupungissa pitämässä luontopolkutyöpajaa. Kyseessä on kokeilu, koska pidämme työpajaa enimmäistä kertaa näin nuorelle ikäryhmälle. Olga on Annan entinen opettaja ja hän on suostunut luovuttamaan työpajalle omia biologian oppituntejaan.

Oppilaat suhtautuvat aluksi epäluuloisesti ajatukseen, että he voisivat itse tehdä luontopolun, asia joka yleensä löytyy vain kansallispuistosta. Innostus kuitenkin herää sitä mukaan, kun tehtävä selkenee ja päätetään tehdä luontopolku muille nuorille – koulun omaan käyttöön.

Luontopolku täydentämään koulun biologian opetusta

Anna kertoo mikä on luontopolkujen tyypillinen pituus ja mitkä voivat olla niiden teemat: kasvit, eläimet, metsäluonto, alueen historia, jne. Luontopolkua suunnittellessa pitää myös huomioida kävijöiden turvallisuus ja yrittää välttää herkkiä paikkoja luonnossa.

– Tulemme tässä vaiheessa tekemään vain polun sisältöä, eli rastien kuvaukset. Te voitte sen pohjalta ehdottaa kaupungille, että se tekisi polulle kylttejä, Anna tarkentaa.

Olga on kertonut, että biologian opetussuunnitelmasta puuttuu tieto oman kotiseudun luonnosta, ja luontopolku tarvitaan siihen, että koulun oppilaat oppisivat enemmän paikallisista lajeista.

Oppilaat tietävät kuitenkin monia puulajeja ja hyötykasveja, kuten marjoja ja sieniä. Kerron heille käävistä, joita löytyy paljon syksyisestä metsästä ja auttavat arvioimaan metsän luontoarvoja.

Sitten tulee vuoro valita luontopolulle sopiva sijainti. Se on helppoa, koska koulun lähellä on vain yksi isompi metsäalue. Onneksi se sattuu olemaan hieno, vanha metsä. Metsässä kiertävät talvisin kaupungin hiihtoladut, ja siellä käydään usein koulun liikuntatunneilla.

Seuraavana päivänä käymme Annan kanssa metsässä ja löydämme viihtyisän metsäpolun, joka johtaa suolammelle. Päätämme tehdä luontopolun tälle valmiille metsäpolulle, koska se helpottaa suunnistusta.

  • Koulun luontopolulla koululaiset voivat vierailla joko opettajan kanssa tai itsenäisesti. Sen pohjalta voidaan suunnitella esimerkiksi biologian oppitunteja
  • Kouluprojektina toteututtuna luontopolku voi opettaa luovuutta, ongelmaratkaisutaitoja ja tarjota yhdessä tekemisen kokemus.
  • Luontopolun avulla voidaan myös kertoa kaupungin tai kunnan päättäjille koulumetsän arvoista.
  • Luontopolun laadintaa helpottaa etukäteen valittu yksinkertainen teema (esimerkiksi monimuotoinen metsäluonto).
  • Luontopolku voi syntyä monilla eri tavoin – tässä jutussa kuvattu työpaja on vain yksi niistä. Luonto-Liitolta ja netistä löytyy vinkkejä luontopolun tekemiseen.

Tuotoksina metsärasteja ja lajinäytteitä

Lauantai-aamuna keräännymme koulun pihalle. Olga ja oppilaat ovat paikalla jo ennen meitä. On  kaunis syyskuinen päivä ja meillä on eväitä, muistinpanovälineet ja GPS-laite mukana.

Kun pääsemme metsän lipeille alkaa haastavin osuus: meidän pitää yhdessä valita polun rastit ja tehdä niistä kuvauksia. Jakaudumme kahteen ryhmään, joissa molemmissa on kahdeksan oppilasta ja kaksi aikuista.

Rastit ja kuvaukset syntyvät yllättävän nopeasti, koska nuoret ovat kärsimättömiä liikkumaan eteenpäin.  Paluumatkalla käymme rasteja läpi, kirjaamme niiden koordinaatit ja kuuntelemme toisten tekemiä  kuvauksia.

Koululaisten päivässä tekemä luontopolku kertoo muun muassa isojen puiden merkityksestä metsässä, saniaisista, käävistä ja metsän pohjakasvillisuudesta.

Päivän lopuksi osa porukasta palaa kouluun kirjoittamaan kuvaukset puhtaaksi ja huolehtimaan päivän aikana kerätyistä lajinäytteistä. Niistä tehdään näyttely koulun seinälle.

Annan tehtäväksi jää laatia luontopolun esite, johon tulee rastien kuvaukset ja koordinaatit, sekä kartta polun sijainnista. Polkua voi käyttää esitteen ja GPS-laitteen avulla. Rasteja voi haluttaessa merkitä maastoon esimerkiksi nauhalla.

Äänisen niemimaan ja Hiipinän kansallispuistot pelastettiin järjestöjen ja viranomaisten yhteistyöllä

Teksti: Birthe Weijola

Helmikuussa metsäblogissa kerrottiin, että Venäjän uudistetussa luonnonsuojelualueiden kehityssuunnitelmassa on mukana kaikki Luoteis-Venäjän luonnonsuojelun kannalta merkittävät kansallispuistohankkeet: Hiipinä (Murmanskin alue), Laatokan luodot (Karjalan tasavalta), Paanajärven kansallispuiston laajennus (Karjalan tasavalta) ja Äänisen niemimaa (Arkangelin alue).

Vuoden aikana on tullut viitteitä siitä, että uusi suojelusuunnitelma ei laadittu keräämään pölyä. Sillä varustettuna Venäjän luonnonvara- ja ympäristöministeriö on alkanut viedä läpi näitä vuosikausia kestäneitä, joksenkin kiistanalaisia suojeluhankkeita. Ministeriön (Minprirodan) työtä ei kuitenkaan olisi mahdollista ilman luontojärjestöjä, jotka ovat vuosien mittaan pelastaneet puistohankkeita kerta toisensa jälkeen.

Äänisen niemimaan kansallispuisto perustetaan ehkä  jo tänä vuonna. Kuva: Luonto-Liitto

Hyvä esimerkki on tuleva Äänisen niemimaan kansallispuisto. Sen perustamisprosessi on mennyt jäihin lukemattomia kertoja – viimeksi keväällä 2011, kun Arkangelin aluehallinto pyysi luonnonvaraministeriötä poistamaan kansallispuiston rajauksesta ison alueen, jolle suunniteltiin Solovetskin matkailua palvelevaa tietä. Ministeriö ei tähän suostunut, koska se olisi vähentänyt puiston luontoarvoja aivan liikaa, sekä vaatinut sen perustamisasiakirjojen uusimista.

Ministeriö olisi tässä vaiheessa voinut taipua vastustukseen, ja jättänyt Äänisen niemimaan pois uudesta suojelusuunnitelmasta. Sen sijaan se näemmä jäi odottamaan että olosuhteita muuttuisivat myönteisempään suuntaan. Keväällä 2012 Arkangelin alueen kuvernööri yhtäkkiä vaihtui, ja silloin luontojärjestöt ja joukko tunnettuja venäläisiä tutkijoita vetosivat uusi kuvernööri Igor Orloville, jotta hän luopuisi tiesuunnitelmista. Kun tämä suostui siirtämään tielinjauksen puiston ulkopuolelle, ei kestänyt kun kuukausi ennen kuin lakiluonnos Äänisen kansallispuiston perustamisesta julkaistiin Minprirodan nettisivuilla (elokuussa 2012).

Tässä ”pelastusoperaatiossa” on ilmeistä, että eri luonnonsuojelutoimijoiden yhteispeli on toiminut poikkeuksellisen hyvin. Ilahduttava on myös se, että Arkangelin alueen uusi kuvernööri oikeasti huomioi kansalaisjärjestöjen ja asiantuntijoiden mielipiteitä, mikä ei ole Venäjällä vielä kovin yleistä. WWF mainitsee tiedotteessaan, että myös venäläisen tiedeyhteisön periaatteellinen kanta ja objektiivisen tiedon esiintuominen oli tärkeä lopputuloksen kannalta.

Luonto-Liiton ja Aetaksen leirillä Äänisen niemimaalla 2010 tutustuttiin tulevaan kansallispuistoon. Kuva: Birthe Weijola

Äänisen niemimaan kansallispuiston perustaminen on ilahduttava uutinen myös Luonto-Liitolle. Yhteistyökumppanimme Arkangelin alueella, nuorten ympäristöjärjestö Aetas, on jo pidemmän ajan osallistunut Äänisen niemimaan suojelutyöhön muun muassa leirien ja lehtikirjoituksien kautta. Aetaksen ja Luonto-Liitton vapaaehtoisille järjestettiin Ulkoministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) rahoituksella vuonna 2010 yhteinen leiri Äänisen niemimaalla, jossa laadittiin kansallispuiston alueella kulkeva GPS-pohjainen luontopolku ja järjestettiin infotilaisuuksia kansallispuistohankkeesta paikallisväestölle.

Arkangelin alueen suojelemattomat metsäerämaat. Äänisen niemimaa  löytyy kuvan vasemmasta ylänurkasta. © WWF

Äänisen niemimaalla on säilynyt jopa Euroopan mittakaavassa merkittävä vanhan metsän alue, josta 180 000 hehtaaria sisältyy tulevaan kansallispuistoon. Kansallispuiston perustaminen on tärkeä osavoitto koko Luoteis-Venäjän luonnonsuojelulle. Haasteita alueen luontojärjestöille kuitenkin riittää: Arkangelin alueen sisäosista löytyy Äänisen niemimaata vielä suurempia ja uhanalaisempia metsämantereita.

 
Hiipinän tiehankkeesta tiedotussota

Hiipinän kansallispuistoa esittäneet ja edistäneet luontojärjestöt Murmanskin alueella kokivat järkytyksen keväällä, kun kuulivat, että kaivosyhtiö СЗФК suunnittelee tietä suunnitellun kansallispuiston läpi. Tien tarkoitus on yhdistää malmiesiintymää Hiipinätuntureiden pohjoisosassa alueen itäpuolella sijaitsevaan tehtaaseen. Yhtiön suosima tielinjaus kulkee tunturialueen vähiten ihmisvaikutusta kokeneen alueen läpi. Rakennustyöt oli tarkoitus aloittaa jo vuonna 2013, ennen kuin kansallispuiston perustaminen olisi ehtinyt edetä konkreettisemmalle tasolle.

Ehdotus uusista federaatiotason luonnonsuojelualueista Murmanskin alueella. Hiipinän kansallispuisto on alue nro 2. © Kola Biodiversity Conservation Center

Minpriroda yritti jo keväällä estää sitä, että kaivosyhtiö olisi saanut vuokrata maa-alueen tielinjaukselta, mutta Murmanskin aluehallinto oli jo ehtinyt allekirjoittaa vuokrasopimuksen.

Tästä seurasi puoli vuotta kestänyt mediasota ja työryhmäfarssi, johon osallistui ainakin kolme ympäristöjärjestöä (Kola Biodiversity Conservation Center, Kola Environment Center, WWF Murmansk), ja joka herätti paljon huomiota myös Murmanskin alueen ulkopuolella. Esimerkiksi suomalaiset ja ruotsalaiset ympäristöjärjestöt vetosivat Putinille ja Murmanskin alueen kuvernöörille pysäyttämään tiehanketta. Moskovalaiset maastoautoharrastajat taas saapuivat Hiipinään järjestämään toimittajaretkeilyn.

Tässä tapauksessa aluehallinto ei huomioinut ympäristöjärjestöjen ja tutkijoiden näkemyksiä, vaan asettui selvästi kaivosyhtiön kannalle. Murmanskin alueen virkamiehet yrittivät muun muassa antaa vaikutelman, että tie ja kansallispuisto eivät ole ristiriidassa keskenään, ja että ympäristöjärjestöt olivat jo hyväksyneet kaivosyhtiön suosiman tielinjauksen.

Tämän koskemattoman tunturilaakson läpi kaivosyhtiö СЗФК haluaa rakentaa tien. Kuva: BW

Syyskuussa tilanne vaikutti jo niin epätoivoiselta, että ympäristöjärjestöt päättivät jättää tiehanketta käsittelevän alueellisen työryhmän. Silloin luonnonvaraministeriö heräsi uudelleen asialle:  viikko työryhmän hajoamisen jälkeen ministeriö järjesti kokouksen kaivosyhtiölle ja ympäristöjärjestöille Moskovassa, jossa luonnovaraministeri Sergei Donskoj itse korosti, että tie ei sovi kansallispuistoon ja että sen toteutuminen edellyttäisi että Murmanskin aluehallinto ryhtyisi toimenpiteisiin puiston poistamiseksi suojelusuunnitelmasta. Ministeri antoi myös kaivosyhtiölle tehtäväksi neuvotella kilpailevan kaivosyhtiön kanssa olemassa olevien ratayhteyksien yhteiskäytöstä, mitä se ei siihen mennessä edes yrittänyt tehdä.

Tällä hetkellä Hiipinän tilanne näyttää siis valoisammalta, mutta vielä kukaan ei ole uskaltanut julistaa, että kansallispuisto olisi ”pelastettu”. Täällä Suomessa on syytä seurata kansallispuistoprosessin etenemistä ja tarvittaessa tukea Murmanskin ympäristöjärjestöjä heidän vaativassa työssään. Hiipinätunturit on arvokas luontoalue vain sata kilometriä Suomen rajalta, joka on myös suosittu luontomatkailukohde.

Kansainvälisen työleirin osallistujia Hiipinätuntureilla kesällä 2010. Suomalaiset järjestöt Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry ja Luonto-Liitto ovat viime vuosina tukeneet paikallisia luontojärjestöjä järjestämään työleirejä Hiipinän kansallispuiston tueksi. Kuva: Kola BCC

Linkkejä (venäjänkielisille sivuille):

Kirjoittaja on Luonto-Liiton Venäjä-koordinaattori, ja jatkuvasti vaikuttunut venäläisten ympäristöjärjestöjen työstä.

Suomussalmen Malahvian metsäalueen hakkuut keskeytettävä!

Teksti ja kuva: Emilia Pippola

Metsähallitus aloitti viime viikon perjantaina hakkuut Suomussalmen Malahvian metsäalueella. Par’aikaa metsäkone parturoi Tihisenmännikön ja Hukkalammentien eteläpuolista vanhaa korpikuusikkoa. Metsähallitus suunnittelee avohakkaavansa myös muita suojelemattomia arvometsiä Malahvian alueella, muun muassa Syvä-Äylän pohjoisrannan sekä Käyrä-Kankaan. Luonnonsuojelujärjestöt ovat esittäneet näitä ja muutamia muita suojelemattomia metsiä mukaan valmisteilla olevaan Kalevalapuiston suojelualueeseen.

Koska Metsähallitus ei ole vaatimuksista huolimatta keskeyttänyt arvometsien hakkuita Kalevalapuiston valmistelun ajaksi, Greenpeace, Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto vetosivat eilen Ympäristöministeriöön:

Järjestöt pyytävät Ympäristöministeriötä puuttumaan valtion liikelaitos Metsähallituksen hakkuisiin alueella. Metsähallitus aloitti hakkuut suojelullisesti arvokkaassa metsässä viikonloppuna.

Ympäristöministeriössä on parhaillaan loppusuoralla yli kymmenen vuotta valmisteltu ns. Kalevalapuiston suojelualueiden muodostaminen. Malahvian alue on yksi laajimmista ja hienoimmista Kalevalapuistoon ehdotetuista kohteista. Sen luontoarvot on todettu valtakunnallisesti arvokkaiksi ympäristöviranomaisten selvityksissä. Keskeinen osa Malahviasta on suojeltu, mutta alueen reunoilla on edelleen suojelemattomia metsiä sekä erämaajärvien ja -lampien rantoja. Alue on tärkeä paikallisille asukkaille virkistys- ja eränkäyntialueena.

Järjestöt vetoavat ympäristöministeriöön: hakkuut on keskeytettävä Kalevalapuiston suojeluvalmistelun ajaksi ja Kalevalapuistoon on sisällytettävä kaikki aikanaan ympäristöviranomaisten tutkimuksissa ja järjestöjen esityksissä arvokkaaksi todetut alueet.

Helsingissä 9.10.2012
Matti Liimatainen, metsävastaava, Greenpeace
Lauri Kajander, metsävastaava, Luonto-Liitto
Risto Sulkava, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto

Lisätiedot: Matti Liimatainen (etunimi.sukunimi@greenpeace.org)

Sinäkin voit vedota hakkuiden keskeyttämiseksi! Metsähallituksen Kainuun alueen ja Suomussalmen metsätiimin yhteystiedot löytyvät täältä ja ympäristöministerin yhteystiedot täältä.

Uutisointia aiheesta:

Metsähallitus hakkaa Tihisenmännikön eteläpuolista metsäaluetta. Vielä marraskuussa 2008 se sai olla rauhassa.

Säästäkää Kukuljärven arvometsä, Stora Enso ja Tornator!

Teksti: Lauri Kajander
Kuvat: Olli Manninen ja Lauri Kajander

Stora Enso on ostanut Tornatorilta avohakkuuleimikon metsässä, jonka hakkaaminen uhkaa sekä merkittäviä luontoarvoja että ahkerassa käytössä olevaa merkittyä retkeilyreittiä Ruotsinpyhtään taajaman läheisyydessä, Loviisan Kukuljärvellä (sijainti Karttapaikassa).

Kartassa mustalla luontojärjestöjen suojeluesityksen rajaus (2009) ja punaisella Stora Enson avohakkuuleimikot. Ruotsinpyhtään taajama oikealla ylhäällä.
Avohakkuun uhkaama retkeilyreitti Kukuljärvellä. Siniset leimikkonauhat osoittavat hakkuun reunan. Kuva: LK

Avohakkuuseen on menossa noin 16 hehtaaria metsää, jossa on muun muassa satoja järeitä haapoja, satoja kuutioita eri ikäistä lahopuuta, luonnontilaisia korpia ja rämeitä sekä lukuisia uhanalaisia tai vaateliaita lajeja. Suunniteltujen avohakkuiden keskellä oleva parin sadan metrin pituinen korkea jyrkänne yläpuolisine hienoine kalliometsineen on sentään rajattu hakkuista ulos – mutta vain noin hehtaarin alalta.

Kukuljärven leimikossa kasvaa runsaasti järeitä haapoja. Kuva: OM
Kukuljärven leimikolla on paljon lahopuuta, jolla elää vaateliasta ja uhanalaista lajistoa. Kuva: OM

Avohakattavan alueen läpi kulkee merkitty retkeilyreitti ja avohakkuuseen on joutumassa myös puoli kilometriä täysin rakentamattoman erämaisen järven yhtenäistä metsäistä rantaa. Rantaan on tarkoitus jättää vain 10 metrin kapea suojavyöhyke, jolla silläkin tehtäisiin harvennushakkuu. Leimikko rajautuu aivan grillikatoksella ja laiturilla varustetun yleisen uimarannan viereen.

Avohakkuu uhkaa erämaisen, rakentamattoman Kukuljärven metsäistä rantaa puolen kilometrin matkalta. Tässä leimikkoa vastarannalta kuvattuna. Kuva: LK

Kuulostaako metsältä, joka kannattaa tuhota? No ei minustakaan.

Kyseinen metsäalue sijaitsee Loviisan kunnassa, lähellä Ruotsinpyhtään taajamaa, Kukuljärven pohjoispuolella. Avohakkuun uhkaama metsä on osa laajaa arvokasta metsäaluetta, jonka suojelua luontojärjestöt esittivät osana yhtiömaiden suojeluesitystä vuonna 2009. Samainen alue on todettu myös maakunnallisesti arvokkaaksi Itä-Uudenmaan liiton selvityksessä ”Itä-Uudenmaan maakunnallisesti arvokkaat luonnonympäristöt [pdf, 6,3 Mb]”.

Kävimme tiistaina 2.10.2012 kolmen hengen voimin tutustumassa avohakattavaksi aiottuun metsään – ja mitä löysimmekään! Muutaman tunnin pintapuolinen kartoitus tuotti leimikon alueelta yli kolmekymmentä havaintoa uhanalaisista, silmälläpidettävistä tai muuten vaateliaista ja luonnonsuojeluarvoa indikoivista lajeista!

Olli Manninen löysi luonnontilaisen korven reunasta tervalepän tyveltä uhanalaista ruskopiilojäkälää. Kuva: LK

Lajilistasta [.xls, 13 kt] löytyvät mm. silmälläpidettävät, alueellisesti uhanalaiset, rusokantokääpä (2 esiintymää), rustikka (2 esiintymää) ja  peikonnahka sekä uhanalainen, vaarantuneeksi luokiteltu ruskopiilojäkälä ja silmälläpidettävä norjantorvijäkälä. Tietenkin lyhyen pintaraapaisun jäljiltä paljon lajeja jäi vielä löytämättä.

Leimikkoon joutunut Kukuljärven metsä muodostaisi erinomaisen suojelukohteen jo itsessään. Kun vielä otetaan huomioon metsän sijainti osana laajaa, yhtenäistä korkean suojeluarvon metsäaluetta, johtopäätös on tietenkin selvä:

Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto vetoavat hakkuusuunnitelmasta vastaavaan ja puut ostavaan Stora Ensoon, että se vetäytyy kaupasta eikä hanki puuta alueelta, jonka suojeluarvo on näin ilmeinen. Lisäksi järjestöt vetoavat metsän omistajaan Tornatoriin, että se tekisi ainoan vastuullisen ratkaisun ja suojelisi Kukuljärven metsän.

Toivomme tietenkin myös, että suojelu ulotetaan Kukuljärven kaakkoispuolisille Kukuljärvenkallioille ja koilliseen Huuhkajavuorta ympäröiviin metsiin vuoden 2009 rajauksemme mukaisesti – jo ennen kuin nämäkin arvokohteet joutuvat avohakkuuleimikkoon.

LINKKEJÄ: