Näin elokuun alkajaisiksi en viitsi närkästyä tai suuttua mistään asiasta. Tai no, en ehkä voi siltä välttyä, mutten niistä asioista tänne kirjoita.
Mennyt viikonloppu oli merkittävän mukava. Se alkoi jo eräällä puhelinsoitolla perjantaina. Soittaja oli lapsuudenystäväni Thomas. En häntä olekaan nähnyt yli 35:een vuoteen. Facebooksissa toki olemme tovin olleet frendejä. Reipasta oli Tumpilta soittaa. Eihän hän voinut tietää, etten ole puheluihmisiä. Kuukaudessa puhun puhelimessa – työasiat pois suljettuina – korkeintaan yhteensä puoli tuntia. Jaarittelu puhelimessa ei ole minun juttuni. Asiat hoituvat tekstareilla, sähköpostilla, facebooksissa ja kasvokkain paljon paremmin. Puhuminen puhelimessa on niin förbiitä ja museokamaa. Hölömöintä on kun joku soittaa esimerkiksi sunnuntaisin aloittaen, että heillä on ilmainen sunnuntai…
Thomaksen kanssa puhe silti soljui oikeinkin vaivattomasti pitkän tauon jälkeen. Kävimme kaikki (entiset) ystävämme läpi ja saatoimme todeta, että melko hyvinhän meille on käynyt. Vain harva on keskeyttänyt maallisen vaelluksen tässä useamman vuosikymmenen aikana. Hassuinta oli, että juttelimme koko 31 minuutin verran RUOTSIKSI. Ei se svenska mulle nyt enää nykyään ole mitenkään luontaista, mutta tällainen epävirallinen keskustelu näköjään vielä onnistuu.
Sovimme, että olemme jatkossa yhteydessä ihan kasvokkainkin. Päätimme perustaa Nåldammsvägenin Facebook-ryhmänkin. Tervetuloa kaikki Nåliksen kaverit liittymään, jahka ryhmän saamme aikaiseksi. En ole siinä(kään) kovin etevä, mutta eiköhän rymä silti synny lievällä avustuksella lähiaikoina.
Jo hieman edelliseenkin liittyen vietimme perjantaina todellisen nostalgiaillan vanhoja valokuvia katsellen. Onneksi niitä tuli sentään aikoinaan runsaasti otettua. Digiaikana kuvat tuntuvat häviävän sitä myöten, kun kännykät, tietokoneet ja läppärit hajottuaan kätkevät muistot sisällensä loppuajoiksi.
Lauantaina päätin lähteä ostamaan hevosta. Ainakin osan siitä kimppalaisena. Menin pitkästä aikaa Stadin Tähteen, joka juhli 10-vuotiaisia. Raviliigaa oli siellä markkinoimassa Jani Hautaviita, Antti Serkamo ja Malin Kullberg. Kiva oli nähdä myös Minnaa, Siskoa ja Annea, puhumattakaan eräästä 11-vuotiaasta ”kauppiaasta” :).
Maailman paras totomyyjä hyvin ansaitun pokaalinsa kanssa.
Hyvin on osuuksia mennyt kaupaksi reilun vuoden ikäisestä varsasta, joka vasta ostetaan Ypäjän huutokaupasta 6. syyskuuta.
Jani, Malin ja Antti.
Vielä mahtuu kimppaan mukaan. Ja halvalla! Tuolta löytyy lisäohjeita: http://www.raviliiga.fi
Städäristä kiiruhdin juoksujalkaa Kallion Block Partyyn. Tarkoitus oli nähdä heti alkuun Fredi (astelemassa kolmatta linjaa pitkin…). En ehtinyt. Rap-mummo Eilankin missasin.
Sen jälkeen olikin yhtä tykitystä lavalta toiselle kiiruhtaen. Oma ohjelma oli helppo laatia; olimmehan perjantaina kuunnelleet kotona otteita kaikista esiintyjistä, jotka kinkereillä esiintyivät. Aivan kaikista emme toisaalta löytäneet musamatskua. Vähän outoa. Ehkä meidän Youtube- ja Spotify-linjauksemme oli liian kapea?
Stockersin! näimme edellisen kerran Tavastialla French Filmsin lämmittelybändinä. Meno oli nyt vähintään yhtä energistä.
Suonionkadun kakkoslavalla esiintyi Döödi Mofo.
Rentoa meininkiä ja taidokasta soitantaa. Ei se musiikkityyli nyt ollut ihan mun juttu, mutta ainahan torvisektiot toimivat – musiikkilajista huolimatta. Ja parasta tämän bändin kohdalla oli se, että tapasin Mustan Kissan (Suonionkatu 1) terassilla SYK:n luokkakaverini Jan Noposen. Edellisestä näkemisestä taitaa tässä (niin kuin edellä mainitun Thomaksenkin) tapauksessa olla yli 35 vuotta. Syksyllä tavannemme uudelleen sykkiläisten merkeissä. Viime vuonna oli treffien aikaan kipeä, mutta tänä vuonna lähden kuuntelemaan, mitä entisille luokkakavereille on tapahtunut viime vuosikymmenien aikana.
Mitä tässä oikein tapahtuu? Mielenkiintoinen paikka makkarakojulle, eikö? 😀
Seuraavalla nähty Straktobeam se vasta varsinainen myönteinen yllätys olikin. Olimmehan jo edellpäivänä bändin mielenkiintoiseksi kokeneet, mutta live-esitys toimi loistavasti. Lisää tätä! Nimi on jo muistissa seuraavaa kertaa varten. Tuli ihan mieleen viime vuoden Jaakko Eino Kalevin konemusa, johon ihastuin tolkuttomasti.
Toisilla oli Kallio Block Partyssä paremmat paikat kuin ensimmäisillä…
Edellisillan ”esivaalien” tai karsintojen perusteella Aves oli meidän molempien ykkösbändi. Emme todellakaan pettyneet. Tämä Youtuben esimerkkivideo antaa ehkä liian pliisun kuvan bändistä. Spotifyssä löytyy paljon hyvää Aves-kamaa.
Taivuin vielä kuuntelemaan Kap Kap -yhtyettä, mutta loppuillan bändeissä ei ollut mitään annettavaa esikarsinnan perusteella. Lauantain kohokohtiin kuului myös keskustelutuokio taiteilija Markku Arokannon kanssa. Edellisestä juttelusessiosta oli jo – tässäkin tapauksessa – runsaasti aikaa.
Sunnuntaina olimme sitten normi-ihmisten tavoin päiväkävelyllä. Huomasimme Sturenkadulla, että Ravintola Sture21:n ovi oli kutsuvasti auki. Mitä? Ravintolahan on aina suljettuna sunnuntaisin. Sitähän se oikeasti oli nytkin, mutta raflassa kuvattiin Boneyard Coyotes -yhtyeen uutta musavideota. Pääsimme aitiopaikalle katsomaan taideteoksen etenemistä. Useita ottoja samasta (Friday 13th) biisistä otettiin. Niin monta, että kappale jäi soimaan korvamatona päähän. Bändi kuitenkin todettiin taitavaksi. Etevä oli myös ohjaaja Nauri ja lahjakas oli kuvaaja Heikki. Ohessa maistiainen Boneyard Coyotesista livenä.
Sori, vähän huono äänenlaatu äskeisessä.
Emme olleet vielä päässeet viikonloppuna musiikkiähkyyn, joten päätimme suunnata meille ennestään tuntemattomaan paikkaan. Sunnuntai-iltaisin oli parvekkeellemme kantautunut jostian musiikkia. Selvitimme asian ja kävi ilmi, että noin 300 metrin päässä meistä toimii sunnuntaisin VUM eli Vallila Underground Movement.
Kuusi euroa maksoimme sisäänpääsystä kuuntelemaan tarttuvaa konemusiikkia. Hyvin toimi ja jengi bailasi relasti. Arvaatteko, minkä merkkistä olutta myytiin oheisten laajojen päivänvarjojen/sateenvarjojen perusteella?
Osoite on muuten Pälkäneentie 13. Toivottavasti kesän ”sunnuntai-iltamat” eivät loppuneet eiliseen.
Voisko sanoa, että hieman musiikkipainotteinen viikonloppu? Ja FLOW on aivan tuossa ovella. Sunnuntai on mulle pääpäivä. Illan kruunaa Kraftwerk, mutta sitä ennen kelpaa fiilistellä Grimesin (Kanada), Bat For Lashesin (Englanti) ja Of Monsters And Menin (Islanti) tahdeissa.
Ai niin, vielä lopuksi: ihan melkein parasta oli lauantaina ilmeisen spontaani (?) ongintatempaus Kolmannella linjalla lähellä ravintola Sirdietä. Kylmälaatikko roikkui ensimmäisen kerroksen parvekkeelta. Säännöt selviävät oheisesta kuvasta. Itse laitoin 3,50 euroa laatikkoon ja sain upean Queenin VHS-musavideon. Tarkemmin katsottuani ongintapistettä hoiti näyttelijä ja käsikirjoittaja (Vuoden käsikirjoittajan Venla vuonna 2011 Kimmo-sarjasta!) Tommi Liski. Muutkin onkijat näyttivät olevan tyytyväisiä saaliisiinsa. Ja väkeä riitti spektaakkelia katsomassa.
Mika
Miksoblogi 