Kasvio
Nokkonen
Nokkonen eli isonokkonen on polttavalehtinen monivuotinen ruohokasvi. Sen lehtiä voidaan käyttää ruokana pinaatin tapaan. Suomessa esiintyvät nokkosen alalajit etelännokkonen ja pohjannokkonen. Nokkonen kuului ennen Urticales-lahkoon, mutta nykyään se kuuluu Rosales-lahkoon.
0 kommenttia
Vaahtera
Vaahterat ovat kesävihantia, tavallisesti yksikotisia puita tai pensaita. Lehdet kasvavat vastakkain. Lehtilapa on yleensä liuskainen. Kukinto on terttumainen huiskilo. Hedelmä on kaksilohkoinen lohkohedelmä. Lohkoissa on pitkä lenninsiipi.
Auringon kukka
Auringonkukka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Laji on levinnyt jo varhain Peruun, jossa siitä tuli auringonjumalan vertauskuva. Auringonkukan kuvia on löydetty inkatemppelien seinistä ja palvontamenoissa käytetyistä esineistä. Vanhaan maailmaan auringonkukka tuli Perusta ja Meksikosta jo 1500-luvulla ensimmäisten amerikkalaisten kasvien joukossa.
Tammenterho
Tammenterho on tammen tuottama pähkinä. Tammenterho sisältää yhden tai joskus harvoin kaksi siementä, jotka ovat kovan kuoren sisällä. Tammenterhojen pituus vaihtelee 1–6 senttimetrin ja leveys 0,8–4 senttimetrin välillä. Tammenterhon kypsyminen kestää lajista riippuen 6–24 kuukautta.
Apila
Apilat on noin 300 lajia kattava hernekasveihin kuuluva kasvisuku. Lajit esiintyvät lauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla. Apilat ovat yksi-, kaksi- tai monivuotisia ja niiden lehdet yleensä kolmisormisia. Lehdykät ovat usein nirhalaitaiset
Pihlaja
Pihlajat on kasvisuku, johon kuuluu 100–200 lajia. Pihlajat ovat pienehköjä puita tai pensaita. Lajien määrässä on suurta epätarkkuutta, koska pihlajia on monia lähisukuisia kantoja, jotka toiset kasvitieteilijät laskevat erillisiksi lajeiksi,
Valkokärpäsieni
Valkokärpässieni on tappavan myrkyllinen kärpässienilaji. Se on kavalakärpässienen ohella Suomen myrkyllisin sienilaji. Sienen myrkky ei häviä keittämällä. Valkokärpässieni on kuusen ja lehtipuiden sienijuuri.
Käävät
Käävät on vanhentunut nimi sienisuvusta Polyporaceae. Ne ovat kantasieniä, jotka kasvavat usein puun rungossa puun loisena tai lahottajana. Elävällä puulla kasvaessaan kääpä vahingoittaa puuta lahottamalla sitä, kuolleella puulla taas elävät yleensä eri lajit. Suomessa esiintyy yli kaksisataa eri kääpälajia. Nykyään on todettu, että Polyporales on vain yksi monista lahkoista, jossa kääpiä esiintyy. Muita lahkoja ovat esimerkiksi Hymenochaetales, Gloeophyllales, Thecisporales ja jopa vahveroista tunnettu Cantharellales sekä paljon helttasieniä sisältävä Agaricales-lahko, ja esimerkiksi lampaankääpä Albatrellus ovinus on samassa Boletales-lahkossa tattien, rouskujen ja haperoiden kanssa. Osittain käävät ovat vain hyvinkin kaukaista sukua toisilleen. Lisäksi on paljon kääpämäisiä sieniä, joita pidetään rajatapauksena, voiko niitä laskea kääviksi. Tällaisia ovat esimerkiksi raspikat, rypykät, vanukat ja kelmukat.
Mustikkapensas
Pensasmustikat ovat paitsi hyötykasveja myös koristepensaita. Niillä on valkoinen kukinta alkukesällä ja punainen syysväri. Elo–syyskuussa kypsyvä sato on helppo poimia: saat kertanykäisyllä kourallisen marjoja. Suppeahko juuristo kasvaa lähellä maanpintaa, joten se ei siedä pitkään kuivuutta. Suomessa talvenkestävimmiksi ovat osoittautuneet matalat ja puolikorkeat lajikkeet. Jopa 3–4 metriä korkeat lajikkeet paleltuvat I-vyöhykkeelläkin.
Saniainen
Putkilokasvit ovat kasveja, joiden solukot muodostavat erilaistuneita johtosolukoita eli putkiloita veden ja ravinteiden kuljettamiseen. Putkilokasvit on perinteisesti luettu sammalten ohella toiseksi kasvikunnan alakunnista.
PietarYrtti
Pietaryrtti on asterikasveihin kuuluva keltakukkainen monivuotinen ruoho. Se kasvaa alkuperäisenä Euroopassa ja Aasiassa. Suomessa se on yleinen maan etelä- ja keskiosissa Oulun korkeudelle asti. Monin paikoin pietaryrttiä tavataan viljelyjäänteenä. Pohjois-Amerikkaan se on levinnyt viljelykasvien mukana rikkaruohona
Ojakärsämö
Ojakärsämö on voimakastuoksuinen, valkokukkainen asterikasvi. Sitä tavataan lähes koko Euroopassa ja laikuttaisesti aina Venäjän Tyynenmeren rantaan. Se kasvaa erityisesti aurinkoisilla paikoilla
Vadelma puska
Vadelma Rubus idaeus eli vaarain, vaapukka tai vattu on hyönteispölytteinen, monivuotinen vatukoihin kuuluva puolipensas. Sillä on kaksivuotiset, piikikkäät, toisena vuonna kukkivat versot.
On olemassa myös viljelty syysvadelmalajike, joka tuottaa satoa ensimmäisen vuoden versoihin.
On olemassa myös viljelty syysvadelmalajike, joka tuottaa satoa ensimmäisen vuoden versoihin.
Haaparousku
Haaparouskun näköislajeja on useita. Nurmirouskut Lactarius flexuosus ovat haaparouskua lyhytjalkaisempia ja harvahelttaisempia.
Käpy
Käpy koostuu lapakosta eli kukintorangasta, jonka ympärillä on suomumaisia emilehtiä eli emisuomuja sekä havupuilla myös peitinsuomuja.Toisinaan näitä käpyjen osia kutsutaan kukiksi, mutta täsmällisesti määriteltynä paljassiemenisillä kasveilla ei ole kukkia. Monilla paljassiemenisillä kasveilla emisuomut tai peitinsuomut paksuuntuvat ja puutuvat käpysuomuiksi kävyn kypsyessä, mutta toisilla, kuten esimerkiksi havupuihin kuuluvilla katajilla
Juniperus, ne voivat muuttua meheviksi, ja muodostaa koppisiemenisten kasvien hedelmää muistuttavan mehevän kävyn.
Juniperus, ne voivat muuttua meheviksi, ja muodostaa koppisiemenisten kasvien hedelmää muistuttavan mehevän kävyn.
Mäntyz
Mänty on ikivihreä puu, jonka neulaset pysyvät puussa yleensä 3–5 vuotta. Vanhin neulasvuosikerta varisee pois puusta syksyllä. Neulaset ovat pareittain kääpiöversoissa. Mänty kasvaa 15-30 metriä korkeaksi, harvoin 40-metriseksi. Karuilla seuduilla se jää usein huomattavasti matalammaksi. Mänty elää tavallisesti 200–300-vuotiaaksi, mutta yli 600-vuotiaita yksilöitä tunnetaan.Suomen tiettävästi vanhin mänty on iältään noin 780 vuotta.
Vuorokilpi
Vuorenkilvet Bergenia on kasvisuku rikkokasvien Saxifragacea heimossa. Siihen kuuluu noin kymmenen lajia, joita esiintyy luonnonvaraisena Itä-Aasiassa. Monia vuorenkilpien lajeja ja risteymiä viljellään koristekasveina.
Puusieni
Kärpässieni
punainen kärpässieni"),[2] joskus lyhyesti kärpässieni, on myrkyllinen sieni. Se on myös Suomen yleisin myrkkysieni. Omintakeisen punavalkoisen värityksensä ansiosta se on helppo tunnistaa. Punakärpässieni on koivun ja männyn juurisieni
Pihkapuu
Pihka on enimmäkseen terpeeneistä koostuvien eteeristen öljyjen ja hartsien seos, jota kasvit erittävät pihkasolujen välissä oleviin pihkaonteloihin ja -tiehyisiin.Kasvin haavoihin valuva pihka suojaa sitä bakteereilta sekä tuhohyönteisiltä ja -sieniltä. Männyn ja kuusen pihka on väriltään kellertävää. Tavallista havupuiden pihkaa ei pidä sekoittaa meripihkaan, joka on fossiilista pihkaa. Aikaisemmilla vuosisadoilla pihkaa pureksittiin purukumin lailla