- Aconitum lycoctonum L. – hukanukonhattu
- subsp. septentrionale (Koelle) Korsh. – lehtoukonhattu
- Aconitum L. – ukonhatut
- Ranunculaceae – leinikkikasvit
Lehtoukonhattu, Aconitum lycoctonum subsp. septentrionale, on monivuotinen, tavallisesti noin 100-200 cm korkea, pysty ja hyvin myrkyllinen ruoho, joka muodostaa yleensä monivartisia, tiheähköjä ja laajojakin kasvustoja. Juurakko on lyhyehkö, mukulamainen ja monijuurinen. Varsi on tanakka, ontto, tavallisesti kukintoon saakka haaraton ja lehdekäs sekä yleensä vihreä. Se on kauttaaltaan tiheäkarvainen ja yläosastaan tahmeakarvainen. Varren lisäksi lehtiä on myös sen tyvellä. Tyvilehtien ruoti on karvainen ja enimmillään noin 50 cm pitkä. Lapa on vihreä tai tummanvihreä, kourasuoninen ja molemmin puolin karvainen sekä ulkokehältään pyöreähkö mutta syvään 5-6-jakoinen. Pääliuskat ovat toistamiseen epäsäännöllisen halkoisia ja isohampaisia. Lavan läpimitta on yleensä noin 15-40 cm. Varsilehdet ovat kierteisesti. Alemmat niistä ovat ylöspäin lyheten ruodillisia ja ylimmät ruodittomia. Niiden lapa on tyvilehtien kaltainen mutta tavallisesti noin 8-30 cm leveä ja syvempään 3-7-jakoinen.
Kukinto on varsipäätteinen, haaraton tai alaosastaan haarova, harsuhko, tähkämäinen terttu, jonka ranka on tiheä- ja tahmeakarvainen. Pääterttu on tavallisesti noin 15-50 cm pitkä ja noin 4-7 cm leveä. Aika usein sen alapuolelle, varren ylimpien lehtien hankoihin kehittyy noin 10-25 cm pitkiä kukintohaaroja, joiden kärkitertut jäävät selvästi pääterttua pienemmiksi. Harvoin myös päätertussa on haaraisuutta. Kukat ovat perällisiä ja tukilehdellisiä sekä sijaitsevat tertussa kierteisesti. Päätertun alimpien kukkien tukilehdet ovat ylimpiä varsilehtiä pienempiä ja harvaliuskaisia. Ylempien, kukintavaiheessa olevien kukkien tukilehdet ovat lähes tasasoukkia tai rihmamaisia ja noin 5-15 mm pitkiä. Kukkaperä on tiheästi ja siirottavasti tahmeakarvainen sekä yleensä kaareva ja avoimissa kukissa terttua ylöspäin lyheten tavallisesti noin 10-30 mm pitkä. Siinä on usein myös tukilehden kaltaisia, pieniä ja rihmamaisia lehtiä.
Kukka on vastakohtainen ja tavallisesti noin 20-35 mm korkea sekä nielun kohdalta noin 10-15 mm leveä. Terälehtimäisiä verholehtiä on 5. Ylimmäinen verholehti on kapeankorkea, kypärä- tai huppumainen ja suora- tai kaareva sekä keskeltä hieman kuroutunut. Se on yleensä noin 15-25 mm pitkä ja noin 3-8 mm leveä. Pituutta on yli 3 kertaa leveyteen nähden. Suku on saanut suomalaisen nimensä tästä erikoisesta verholehdestä. Muut neljä verholehteä ovat hetiön ja emiön ympärillä. Kaksi ylempää ovat pyöreähköt, leveän vastapuikeat tai toispuolisen kiilamaiset, kuperat ja ulospäin suuntautuneet sekä noin 7-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin pituutensa levyiset. Alemmat kaksi verholehteä ovat leveänsuikeat, soikeat tai vastapuikeat ja alaspäin suuntautuneet sekä noin 7-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveät. Kaikki verholehdet ovat siirottavakarvaiset ja tavallisesti vaaleahkon siniset, siniharmaat tai sinipunaiset sekä harvoin vaaleankeltaiset, valkoiset tai kirjavat.
Terälehdet ovat muuttuneet mesilehdiksi. Niistä kaksi on täysin kehittynyttä ja sijaitsevat ylimmän verholehden sisällä. Niissä on ohut ja lähes verholehden mittainen perä, jonka kärjessä on pyöreähköllä kierteellä oleva mesikannus. Muut mesilehdet ovat pienempiä tai ne puuttuvat. Heteitä on paljon ja ne ovat noin 4-5 mm pitkät. Palhot ovat valkoiset ja ponnet aluksi hyvin tummat. Emilehtiä on tavallisesti 3. Ne ovat erilliset, vihreät, kapeasta kärjestään vaaleat ja noin heteiden mittaiset. Hedelmät ovat monisiemenisiä, pystyjä, suoria tai kaarevia ja palkomaisia sekä kypsänä ruskeita tuppiloita, jotka ovat tavallisesti noin 11-17 mm pitkiä. Niiden kärjessä on lisäksi kapea, noin 3-5 mm pitkä ota. Tuppilot aukeavat sisäpuolen saumastaan. Siemen on lähes pyöreähkö, poimupintainen, kypsänä ruskea ja noin 3 mm pitkä. Kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Lehtoukonhattu on harvinainen ja alkuperäinen laji Suomessa vain Pohjois-Karjalan eliömaakunnassa, jossa sillä on Kiteellä, Tohmajärvellä ja Kesälahdella yhteensä kymmenen esiintymää. Sitä on lisäksi tuotu koristekasviksi ja se on muutamin paikoin villiytynyt lähiluontoon ainakin Satakunnan, Etelä-Hämeen, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Keski-Pohjanmaan eliömaakunnissa. Luontaisina kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot sekä lehtoniittyjen ja lehtokorpien reunamat. Se on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu vaarantuneeksi (VU). Syynä on lähinnä suppea levinneisyysalue. Uhkana ovat metsien puulajisuhteiden muutokset (kuusettuminen), purojen perkaus ja ojitus sekä pellonraivaus. Muissa Pohjoismaissa lehtoukonhattu kasvaa Ruotsissa ja Norjassa, joissa molemmissa se on laaja-alainen tunturialueilla.
Lehtoukonhattu on pölytyksessään pitkälle erikoistunut. Pölytysmielessä kapean, pitkän, kypärä- tai huppumaisen verholehden perän mesikannuksiin yltää vain muutama kimalaislaji. Euroopassa on yksi kimalainen, ukonhattukimalainen, Bombus consobrinus, joka on nimensä mukaisesti erikoistunut pölyttämään vain tätä yhtä lajia. Suomessa kimalainen on kuitenkin erittäin uhanalainen ja sitä on tavattu ainakin joillakin kasvupaikoilla. Lehtoukonhattu lukeutuu Suomen kasvilajiston myrkyllisimpään ryhmään. Se on jo pieninä määrinäkin tappavan myrkyllinen, mutta tuskin kukaan yrittäisi käyttää esim. ”villiyrttisalaattiin” niin katkeranmakuista kasvia.
Kuten edellä on todettu, lehtoukonhattua käytetään jossain määrin myös koristekasvina. Yleisemmin koristekasveina käytetään kuitenkin kahta muuta ukonhattua, tarhaukonhattua, A. xstoerkianum ja aitoukonhattua, A. napellus subsp. lusitanicum. Molemmilla niillä ylimmäinen, kypärämäinen verholehti on lähes leveytensä pituinen. Myös lehdet ovat syvemmin ja kapeammin jakoisia tai osaisia ja liuskaisia. Ukonhattujen kanssa tiettyä samankaltaisuutta on isoritarinkannuksella, Delphinium elatum. Sen kukka on kuitenkin jopa 35 mm leveä ja ylin verholehti ei ole kypärä- tai huppumainen, vaan muiden verholehtien kaltainen mutta kannuksellinen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle lehtoukonhatun esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 