- Ajuga pyramidalis L. – kartioakankaali
- Ajuga L. – akankaalit
- Lamiaceae – huulikukkaiskasvit
Kartioakankaali, Ajuga pyramidalis, on monivuotinen, pysty, tanakka ja useimmiten tyveltään haarova mutta rönsytön ruoho, joka on tavallisesti noin 10-25 cm korkea. Juurakko on pysty tai vino ja lyhyehkö. Lajin tieteellinen ja suomalainen nimi viittaavat ulkomuotoon, joka yleensä on kartiomainen ja nelisyrjäinen johtuen tiheästi ja pareittain ristikkäin vastakkain olevista lehdistä, jotka tasaisesti lyhenevät latvaa kohti. Se on myös tiheästi valkoisen tai harmahtavan kähärä- ja pehmeäkarvainen. Varsi on tukeva ja vihertävä tai sinipunertava sekä tiheästi valkoisen pitkä- ja kähäräkarvainen.
Varren tyvellä on ruusukemaisesti varsilehtiä kookkaampia, ruodillisia aluslehtiä. Ne ovat soikeat tai vastapuikeat, pyöreäkärkiset ja tasaisesti siipipalteiseksi ruodiksi kapenevat. Ruoti on yleensä noin 1-2 cm pitkä ja lehtilapa tavallisesti noin 5-8 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 2,5-4 cm leveä. Aluslehdet ovat kukinta-aikaan kuihtumattomina jäljellä. Varsilehdet ovat ruodittomat ja kuten jo edellä todettiin, tiheästi pareina ristikkäin vastakkain. Ne ovat malliltaan suunnilleen aluslehtien kaltaiset ja yleensä noin 1,5-5 cm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 0,7-1,5 cm leveät. Kaikki lehdet ovat matalasti isonyhäisiä tai lähes ehytlaitaisia ja vihreitä tai varren yläosassa sinipunaisia sekä molemmin puolin tiheähkökarvaisia. Karvat ovat valkoiset ja niiden pituus on noin 1-2 mm. Varsilehtien karvoitus on pisimmillään laidoissa.
Kukat ovat tukilehtinä toimivien varsilehtien hangoissa tavallisesti noin 3-5 kukan viuhkoina eli valekiehkuroina. Kukinto alkaa yleensä varren alimmista lehdistä ja jatkuu latvaan saakka. Lehdet ovat huomattavasti kukkia pitemmät. Kukkaperä on noin 0,5-1,5 mm pitkä. Verhiö on vihreä tai ylempänä ainakin osittain sinipunainen, tavallisesti noin 7-8 mm pitkä ja 5-liuskainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset ja teräväkärkiset sekä noin 5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1 mm leveät. Verhiö ja kukkaperä ovat tiheään valkoisen pitkäkarvaisia.
Teriö on yhdislehtinen, pitkätorvinen ja päästään 2-huulinen. Sen pituus vaihtelee suuresti ollen noin 10-18 mm. Huulet ovat ulkopinnaltaan pitkäkarvaiset. Ylähuuli on 2-liuskainen ja hyvin lyhyt, vain noin 1 mm pitkä. Alahuuli on 3-liuskainen ja yleensä noin 5 mm pitkä. Sivuliuskat ovat pienet ja pääliuska on kärkeään kohti levenevä ja useimmiten lovipäinen sekä päästään noin 3-4 mm leveä. Huulten pääväri on sininen ja alimmaisen liuskan suonet ovat pohjaväriä tummemmat. Torvi, nielu ja alahuulen tyvi ovat tavallisesti kellertävänvalkoiset. Torven yläosaan kiinnittyneitä heteitä on 4 ja niiden kellanvalkoiset palhot nostavat ruskeat pontensa enintään hieman teriön ylähuulta pitemmälle. Sikiäin on 4-lohkoinen ja sen tyvellä on pyöreä mesiäinen. Emi on 1-vartaloinen ja lyhyesti 2-luottinen. Lohkohedelmän hedelmykset ovat soikeita, kellanruskeita ja noin 3 mm pitkiä. Sisäpinnan puolella on pehmeästä solukosta muodostunut lisäke, elaiosomi, jonka ravinteiden vuoksi muurahaiset levittävät lohkoja. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
Kartioakankaali on Suomessa harvinaistuva muinaistulokas Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakunnissa. Lisäksi siitä on muualta muutama vanha uustulokashavainto. Laji on saapunut Suomeen uudisasutuksen mukana todennäköisesti jo paljon ennen 1600-luvun puoltaväliä. Kasvupaikkoina ovat niityt, ahot, laidun- ja hakamaat, aukkoiset metsät ja metsänlaiteet, kalliojuotit sekä metsäteiden pohjat ja laiteet. Karjanhoidon muutosten vuoksi laji on harvinaistunut. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen ovat vaikuttaneet lähinnä yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen, suppea esiintymisalue ja taantuminen. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen ja rakentaminen. Muissa Pohjoismaissa kartioakankaali kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä hyvin harvinaisena Islannissa.
Suomessa voi tavata harvinaisena uustulokkaana tai koristekasvikarkulaisena kahta muutakin suvun lajia, rönsyakankaalta, A. reptans ja hammasakankaalta, A. genevensis. Helpoimmin havaittavat erot lajien välillä kuvataan jo nimissä. Rönsyakankaalilla on pitkiä pintarönsyjä. Hammasakankaalin lehdet puolestaan ovat epäsäännöllisesti isohampaisia.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle kartioakankaalin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 