- Anchusa officinalis L. – rohtorasti
- Anchusa L. – isorastit
- Boraginaceae – lemmikkikasvit
Rohtorasti, Anchusa officinalis, on kaksi- tai monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 30-80 cm korkea ruoho, jonka pääjuuri on pysty ja vankka. Varsi on liereä, vihreä, monilehtinen ja haarova sekä siirottavasti tiheäkarvainen. Karvat ovat valkoisia, usein kaarevia tai mutkaisia, jäykähköjä ja eripituisia sekä noin 1-3 mm pitkiä sukaskarvoja.
Lehdet ovat varrella kierteisesti. Tyvilehdet ovat ruodilliset ja yleensä suikeat, teräväkärkiset ja kapenevatyviset. Pituutta niillä on ruodin kanssa tavallisesti noin 10-20 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm. Ruoti on siipipalteinen, noin 2-3 cm pitkä ja levenee tasaisesti lehtilavaksi niin, että raja on epäselvä. Alimmat lehdet lakastuvat jo ennen kukintaa tai kukinnan aikana. Varsilehdet ja haarojen lehdet ovat ruodittomia, suikeita tai puikeita, teräväkärkisiä ja leveätyvisiä. Ne ovat ylöspäin pieneten yleensä noin 3-15 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 cm leveitä. Kaikki lehdet ovat vihreitä, enemmän tai vähemmän aalto- ja mutkalaitaisia. Ne ovat laidoiltaan ja molemmin puolin sukaskarvaisia. Sukaskarvat ovat pulleatyvisiä ja pisimmillään noin 2 mm pitkiä.
Kukintohaarat ovat varren ja sen sivuhaarojen kärjessä. Kukat ovat yksipuolisesti haaran yläpinnalla. Haarat ovat aluksi alaspäin kaartuvia kiemuroita, joissa kukat avautuvat ensin tyviosasta. Kerrallaan niistä vain muutama on kukintavaiheessa. Kiemura oikenee ja pitenee kukinnan edetessä ja loppuvaiheessa kukkineita kukkia on jonomaisesti tavallisesti noin 15-30. Kaikkien kukkien tyvellä on kolmiomainen, vihreä tai punaruskea ja noin 4-5 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 3 mm leveä tukilehti. Kukkaperä on 1-1,5 mm pitkä ja pitenee kukinnan jälkeen. Verhiö on kellomainen, vihreä tai punaruskea ja tavallisesti noin 6-8 mm pitkä sekä noin puoliväliin – lähes tyveen saakka 5-liuskainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaisia, suippo- tai tylpähkökärkisiä ja yleensä noin 4-6 mm pitkiä. Kukintohaarat, kukkien tukilehdet ja perät sekä verhiöt ovat tiheään sukaskarvaisia. Karvojen pituus vaihtelee noin välillä 1-2 mm.
Teriö on ratasmainen, kärkiosastaan hieman kellomainen ja yhdislehtinen sekä päästään 5-liuskainen. Se on nuppuna ja puhjetessaan sinertävänpunainen, mutta muuttuu nopeasti sinipunaiseksi ja edelleen lähes tai aivan siniseksi. Teriö on torvineen tavallisesti noin 11-13 mm pitkä ja torven osuus siitä on noin 5-7 mm. Torvi on verhiön mittainen tai hieman pitempi ja suora. Leveyttä teriöllä on yleensä noin 8-12 mm. Teriönliuskat ovat noin 3-4 mm pitkiä ja noin 2-3 mm leveitä. Teriön nielun peittävät 5 ulkonevaa, valkoista ja tiheäkarvaista suomua, jotka muuttuvat loppuvaiheessa ruskeiksi. Heteitä on 5. Ne ovat hyvin lyhytpalhoisia, kiinnittyneet teriön torveen ja varisevat sen mukana. Emiö on yhdislehtinen 1-vartaloinen ja 2-luottinen. Heteet ja emi jäävät karvasuomujen alle piiloon. Pitkätorvisen ja suomupeitteisen kukan pystyvät pölyttämään vain pitkäimukärsäiset hyönteiset, joille suomujen valkoinen väri toimii mesiviittana. Suomujen muuttuminen ruskeaksi kertoo kukan jo pölyttyneen ja mesitarjoilun päättyneen. Hedelmä on nelilohkoinen ja jää leveyttä sekä pituutta kasvaneita verhiönliuskoja lyhyemmäksi. Lohko on noin 4 mm pitkä, soikeahko, lyhytkärkinen, kova ja nystermäpintainen sekä kypsänä ruskea. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuoli – elokuu.
Rohtorasti on Suomessa harvinainen muinaistulokas Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan eliömaakunnissa. Lisäksi uudempia tai vanhempia uustulokashavaintoja on etelästä päin Perä-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Vakiintunut ja paikallisesti runsaahkokin laji on Porin Reposaaressa, josta on otettu alla oleva kuvasarja. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat niityt ja kedot, satamat, lastauspaikat ja tienvarret sekä puistojen ja pihojen liepeet. Rohtorasti on myös koristekasvi ja voi karata istutuksista lähiluontoon. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut lähinnä yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen, suppea esiintymisalue ja taantuminen. Uhkatekijöinä ovat avoimien alueiden sulkeutuminen ja rakentaminen. Muissa Pohjoismaissa rohtorasti kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Rohtorasti on alunperin saapunut Suomeen ihmisten toimesta jo ennen 1600-luvun puoltaväliä. Tieteellisen ja suomalaisen nimensä mukaisesti sitä on viljelty rohdostarkoituksessa. Sen vaikutus on ollut rauhoittava ja kipua lievittävä. Lääkinnällinen käyttö on kuitenkin loppunut jo kauan sitten.
Suomessa on rohtorastia yleisempänä koristekasvina käytetty varsin samannäköistä, tarharastia, A. barrelieri, jonka nykyinen nimi on rastio, Cynoglottis barrelieri. Toisinaan se voi karata puutarhajätteen mukana lähiluontoon. Selvin ja helpoin erottava tekijä löytyy teriön torvesta, joka rastiolla on vain 1-1,5 mm pitkä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle rohtorastin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 