Anemone trifolia – alppivuokko | Pohjolan kasvien pauloissa

Anemone trifolia L. – alppivuokko
Anemone L. – (metsä)vuokot
Ranunculaceae – leinikkikasvit

Alppivuokko, Anemone trifolia, on monivuotinen ruoho, jonka juurakko on lähellä maanpintaa suikertava, haarova ja väriltään harmaanvalkoinen. Pitkään säilyviä aluslehtiä nousee juurakosta yleensä yksittäin ja ne ovat harvemmin kukkavarsien välittömässä läheisyydessä. Niiden ruoti on yleensä 10-20 cm pitkä ja lapa on pituuttaan leveämpi, 10-15 cm leveä, 3-lehdykkäinen sekä harvakseen karvainen. Lehdykät ovat lähes perättömiä, puikeita, melko säännöllisesti ja karkeahkosti hampaisia. Toisinaan lehdyköiden laidassa voi olla yksittäisiä, enintään sentin mittaisia halkeamia. Kaljuhkot ja tyviosastaan yleensä tummat kukkavarret nousevat yksittäin juurakosta. Varsien pituus kukkineen on noin 15-35 cm. Ruodillisia (ruoti noin 1-3 cm) varsilehtiä on 3 ja ne ovat 3-lehdykkäisiä. Lehdykät ovat tuntomerkeiltään samanlaisia kuin aluslehdet mutta yleensä kapeampia. Keskilehdykkä on 5-8 cm pitkä ja noin 2-3 cm leveä.

Kukat ovat varsissa lähes aina yksittäin ja hyvin harvoin kaksittain. Kukkaperä on tavallisesti noin 6-9 cm pitkä ja karvainen. Kukat ovat noin 30-40 mm leveitä. Kehälehtiä on tavallisesti 6 mutta määrä vaihtelee välillä 5-8. Väriltään ne ovat valkoiset, harvoin punertavat, soikeat tai puikeat ja kaljut. Pituutta kehälehdillä on yleensä noin 13-18 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 7-11 mm. Valkoisia ja noin 5 mm pitkiä heteitä on paljon. Emiö on vihreä ja monilehtinen. Hedelmistö on kypsänä yleensä pysty, Sen pähkylät ovat karvaisia, noin 4-6 mm pitkiä ja niiden ota on suora, noin 1-1,5 mm pitkä. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuoli – kesäkuun alkupuoli.

Alppivuokko on alkuperäinen laji Suomessa ja sen esiintymisalue on rajoittunut vain Etelä-Hämeen eliömaakunnan Asikkalaan. Laji on endeeminen Euroopassa. Suomen alppivuokot kuuluvat nimialalajiin subsp. trifolia, jota kasvaa täkäläisen kannan lisäksi meitä lähinnä Unkarissa sekä sen lisäksi Itävallassa, Sloveniassa, Itä-Alpeilla ja Italiassa. Laji kasvaa Suomessa lehtomaisissa harjumetsissä ja harjusuppien rinteillä. Se on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa laji on todettu vaarantuneeksi (VU). Syynä ovat pieni populaatiokoko ja jatkuva taantuminen. Uhkana ovat lähinnä metsien uudistamis- ja hoitotoimet, rakentaminen, kaivannaistoiminta ja kuluminen sekä keräily ja poiminta. Lisäksi uhkana voidaan nähdä risteytyminen valkovuokon, A. nemorosa, kanssa. Alppivuokkoa ei esiinny muissa Pohjoismaissa.

Alppivuokko on samankaltainen laji valkovuokon kanssa. Selkeimmät erot löytyvät lehdyköistä ja heteiden väristä. Kun alppivuokon lehdykät ovat ehyet ja sahalaitaiset, valkovuokolla ne ovat liuskaiset tai isohampaiset. Alppivuokon heteet ovat valkoiset ja valkovuokon heteet ovat keltaiset. Valkovuokon ja alppivuokon risteymällä lehdet ovat alppivuokon kaltaiset, mutta lehdyköissä on muutamia liuskamaisia hampaita. Risteymän heteiden ponnet ovat vaaleankeltaiset.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle alppivuokon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto