Tummaraunioisesta, Asplenium trichomanes, kasvaa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kaksi alalajia, tässä esiteltävä nimialalaji kalliotummaraunioinen, subsp. trichomanes ja kalkkitummaraunioinen, subsp. quadrivalens. Kalliotummaraunioinen on monivuotinen, mätästävä ja tavallisesti noin 10-30 cm pitkä saniainen ja itiökasvi. Sen maavarsi on lyhyt, pysty tai vino ja juurehtiva sekä tiheästi vanhojen, tummanruskeiden lehdentyvien peittämä. Lehdet nousevat maavarresta tiheähköinä kimppuina ja ne ovat talvehtivia. Ruoti on tummanruskea tai tummahkon punaruskea, kiiltävä, kapeasti vaalean siipipalteinen ja usein harvaan nystykarvainen sekä pienisuomuinen. Se on yleensä noin 2-6 cm pitkä ja noin 1/5-1/4 koko lehden pituudesta. Keskiranka on ominaisuuksiltaan ruodin kaltainen, mutta usein sen kasvava kärki on vihreä noin 1-10 mm:n pituudelta. Lehtilapa on kertaalleen parilehdykkäinen, tasasoukka tai hieman suikea ja kärkeä kohti suippeneva. Se on tavallisesti noin 8-25 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,8-1,5 cm leveä.
Lehtilavan sivulehdykät ovat useimmiten vuoroittain ja harvahkosti niin, että niitä erottaa selvä väli. Ne ovat lähes ruodittomia, usein hieman koveria, pyöreähköjä ja tyveltään leveämmän tai kapeamman kiilamaisia sekä lähes symmetrisiä. Lehdykän laita on selvästi pyöreähköhampainen. Pituutta lehdyköillä on tavallisesti noin 2,5-7,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-6 mm. Pituus on noin 1,3-1,5-kertainen leveyteen nähden. Lehdykät ovat avautuessaan pienisuomuiset ja nystykarvaiset, mutta kaljuuntuvat nopeasti avauduttuaan.
Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan sivulehdyköiden alapinnalla. Niitä on yleisimmin 3-6 lehdykän alapinnan lehtisuonten sivuilla ja ne suuntautuvat yläviistoon laitaa kohti. Itiöpesäkeryhmä on ennen itiöintiä tasasoukka, alle 0,5 mm leveä ja enintään noin 2 mm pitkä. Sitä peittää koko pesäkeryhmän mittainen, vaalea, kalvomainen katesuomu, joka on kiinnittynyt lehdykän laidan puoleiselta reunaltaan. Katesuomun toinen reuna on pieninyhäinen. Katesuomu avautuu ja kääntyy kypsymisvaiheessa itiöpesäkeryhmän sivulle, johon se jää itiöinnin ajaksi. Kypsät itiöpesäkeryhmät muuttuvat ruskeiksi ja laajenevat, mutta eivät yleensä yhdy toisiinsa, vaan pysyvät erillisinä. Itiöpöly on tummanruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.
Kalliotummaraunioinen on alkuperäinen alalaji Suomessa. Sitä tavataan yleisempänä tai harvinaisempana etelästä päin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Yleisehkö se on vain Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Lisäksi Kasviatlaksessa on vanha havainto myös Perä-Pohjanmaan eliömaakunnasta, Rovaniemeltä. Kasvupaikkoina ovat kalliot ja kallionraot, jotka aika usein ovat enemmän tai vähemmän varjoisia. Muissa Pohjoismaissa kalliotummaraunioinen kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Toinen alalaji, kalkkitummaraunioinen, subsp. quadrivales, eroaa kalliotummaraunioisesta lähinnä lehdyköidensä perusteella. Sen sivulehdykät ovat tiheässä. Malliltaan ne ovat pitkulaisia, hieman kuperia ja laidoiltaan enintään vain matalanyhäisiä.
Suomessa kasvaa viisi raunioislajia. Niistä kolme ovat hyvin samannäköisiä. Selkein ja helpoimmin tarkistettava ero löytyy ruodin ja lehtilavan keskirangan värityksestä. Kun tummaraunioisella ruoti ja koko keskiranka usein aivan kasvavaa kärkeä lukuun ottamatta ovat tumman- tai mustanruskeita, serpentiiniraunioisella, A. adulterinum, keskirangan kärkikolmannes on vihreä ja muu osa rankaa ja ruoti ovat tummanruskeita. Viherraunioisella, A. viride, puolestaan koko lavan keskiranka ja ruodin yläosa ovat vihreitä.
Asplenium trichomanes subsp. trichomanes – kalliotummaraunioinen viihtyy parhaiten varjoisilla kallioilla ja niiden seinämillä. V, Salo, Suomusjärvi, Salittu, Ahvenlammentien varrella olevat kallioseinämät, luonnonsuojelualue, 12.6.2021. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium trichomanes subsp. trichomanes – kalliotummaraunioinen kasvattaa parhaimmillaan tuppaita, joissa on jopa satoja lehtiä. A, Sund, Bomarsund, Notviksbasen-niemi, Notvikstornetin tykkitorniraunion alapuoliset kalliorinteet, 28.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium trichomanes subsp. trichomanes – kalliotummaraunioisen lehdet ovat tavallisesti noin 10-30 cm pitkiä ja erityisesti kallioseinämillä ne ovat vaihdellen pystyjä, kaarevia tai roikkuvia. Lehtilapa on tasasoukka tai hieman suikea ja kärkeä kohti suippeneva. Se on leveimmältä kohtaa yleensä noin 0,8-1,5 cm leveä. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium trichomanes subsp. trichomanes – kalliotummaraunioisen lehdet ovat yleisnäkymältään harsumpia kuin toisella alalajilla, kalkkitummaraunioisella, subsp. quadrivalens. Lisäksi sivulehdyköiden muoto on pyöreähkö. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium trichomanes subsp. trichomanes – kalliotummaraunioisen lehtien keskiranka on suomalaisen lajinimensä mukaisesti tummanruskea tai tummahkon punaruskea. Se on paras erottava tuntomerkki kahteen lähilajiin nähden. Viherraunioisella, A. viride, koko keskiranka on vihreä ja serpentiiniraunioisella, A. adulterinum, keskirangan kärkikolmannes on vihreä. Myös tummaraunioisella lehden kasvava kärkiosa voi olla vihreä mutta enintään vain noin senttimetrin matkalta. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium trichomanes subsp. trichomanes – kalliotummaraunioisen lehtilavan sivulehdykät ovat usein hieman koverat, kun ne kalkkitummaraunioisella, subsp. quadrivalens, ovat yleisimmin hieman kuperat. Lehdyköitä erottaa myös selvä väli. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium trichomanes subsp. trichomanes – kalliotummaraunioisen lehtilapa on kertaalleen parilehdykkäinen. Lehdykät ovat useimmiten vuoroittain. Ne ovat lähes ruodittomia, pyöreähköjä ja laidoiltaan selvästi pyöreähköhampaisia. Pituutta lehdyköillä on tavallisesti noin 2,5-7,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 2-6 mm. Pituus on noin 1,3-1,5-kertainen leveyteen nähden. Lavan keskiranka on päältä kouru ja laidoiltaan kapeasti vaalean siipipalteinen. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium trichomanes subsp. trichomanes – kalliotummaraunioisen nuoren, uuden lehden sivulehdykät ovat vaihtelevasti nystykarvaisia. Lehdykät kaljuuntuvat ikääntyessään. Kalliotummaraunioisen lehdyköiden tyvi on leveämmän tai kapeamman kiilamainen ja lähes tai aivan symmetrinen. Kalkkitummaraunioisella, subsp. quadrivalens, lehdyköiden tyvi on suorakulmainen tai leveän kiilamainen sekä ainakin jossain määrin epäsymmetrinen. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium trichomanes subsp. trichomanes – kalliotummaraunioisen itiöpesäkeryhmiä on yleisimmin 3-6 lehdykän alapinnan lehtisuonten sivuilla. Ne ovat ennen itiöintiä tasasoukkia, alle 0,5 mm leveitä ja enintään noin 2 mm pitkiä. Niitä peittää koko pesäkeryhmän mittainen, vaalea ja kalvomainen katesuomu, joka on kiinnittynyt lehdykän laidan puoleiselta reunaltaan. Suomu avautuu ja kääntyy kypsymisvaiheessa itiöpesäkeryhmän sivulle. 23.8.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium trichomanes subsp. trichomanes – kalliotummaraunioisen kypsät itiöpesäkeryhmät muuttuvat ruskeiksi ja laajenevat, mutta eivät yleensä yhdy toisiinsa, vaan pysyvät erillisinä. Edellisvuotinen, talvehtinut lehti on vielä kesäkuun puolivälin tienoilla erittäin hyväkuntoinen. Jopa itiöpesäkeryhmien sivulle kääntyneet katesuomut ovat säilyneet talven kourissa paikoillaan. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium trichomanes subsp. trichomanes – kalliotummaraunioisen lehtiruoti on tummanruskea tai tummahkon punaruskea, kiiltävä, kapeasti vaalean siipipalteinen ja usein harvaan nystykarvainen sekä pienisuomuinen. Se on yleensä noin 2-6 cm pitkä ja noin 1/5-1/4 koko lehden pituudesta. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Alalajien selkeimmät ulkonäköerot
Asplenium trichomanes subsp. trichomanes – kalliotummaraunioisen lehtilavan sivulehdykät ovat useimmiten vuoroittain ja tyypillisimmillään harvahkosti niin, että niitä erottaa selvä väli. Muodoltaan ne ovat pyöreähköt. 12.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Asplenium trichomanes subsp. quadrivalens – kalkkitummaraunioisen sivulehdykät ovat erityisesti lehtilavan keskiosassa usein lähes tai aivan vastakkain ja hyvin tiheästi. Malliltaan ne ovat pitkulaiset. V, Salo, Särkisalo, Förby, merenrantaan päättyvän maantien pohjoispuolelta nouseva kalkkikallioalue, luonnonsuojelualue, 11.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 